Turvaope ja 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta
Lyhyesti:
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Milloin Koske sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?
Turvaopen Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista, lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan Haapasten perheen ajojahtiin osallistuneen KOSKE:n sosiaalityöntekijän moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia 25 virheellisen väittämän muodossa.
Ottaako Turvaopen podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä opettajille?
On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"?
Eikö juuri sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi?
Miksi Haapasten perheen alakouluikäiset lapset 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla yli kolmeksi vuodeksi vanhemmistaan erottanut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia KOSKE:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana, sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana?
Linjaus lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa (KOSKE) heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita.
Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä?
Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön seuraukset ja vaikutukset esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden sisällöt ja oikeellisuus ja asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin selvityksin?
Miksi KOSKE:n sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin lastensuojeluparannuksena juuri samoja rakenteellisen muutos- ja sosiaalityön estäviä keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi keskisuomalaisten veronmaksajien pitäisi edes hyväksyä tällainen toiminta saati rahoittaa sitä?
Tutustu Haapasten perheen ajojahtiin jutun lopussa!
Pitkästi:
Turvaopen lastensuojeluosio on hyvä esimerkki opetusalan toimijoiden kritiikittömyydestä, tietämättömyydestä ja piittaamattomuudesta lastensuojelun ihmisoikeusrikkomusten, toimintakäytäntöjen ja seurausten suhteen.
Opettajuuden pitäisi perustua etiikkaan ja muodostua neljästä perusarvosta: ihmisarvosta, totuudellisuudesta, oikeellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta.
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia.
Ottaako podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä?
Turvaope-sivusto kertoo olevansa turvallisuuden tunteen ja tasa-arvon edistämiseen pyrkivä materiaalialusta opettajille.
Haastateltavakseen he ovat kuitenkin valinneet asiakkailleen lukuisia turvallisuuden ja luottamuksen menetyksen kokemuksia tarjoilleen Haapasten perheen ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetuksi tulleen Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE) sosiaalityöntekijän, joka on toiminut myös tässä tapauksessa:https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016061721697866
Kritiikittömän, asiakkaiden ihmisoikeuksien sijaan “ennakkoluulojen hälventämiseen” keskittyvän lastensuojelun markkinointipuheenvuoron pitäisi herättää valistuneissa kuulijoissa huolta viranomaistoiminnassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, mutta Turvaopen toimittajissa se herättikin ihailua ja luottamusta lastensuojelun “osaamiseen”.
Turvaopen, Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja Keski- Suomen sosiaalialan päättäjien sietäisi myös pohtia, miltä Haapasten perheen kohtelun laittomuuksia kauhulla seuranneista ja heidän puolestaan adresseja allekirjoittaneista tuhansista keskisuomalaisista tuntuu se, että virheellisen tiedon levittämistä ja muita väärinkäytöksiä jatketaan lastensuojelussa verorahoitteisesti vuodesta toiseen.
Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen järjestöt ja mediat eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin?
Onko yksityistetyn lastensuojelun liikevoittojen turvaamisesta tullut lasten ja vanhempien ihmis- ja perusoikeuksien turvaamista tärkeämpää?
Turvaope- podcastin juontaja antoi haastatellun sosiaalityöntekijän vastalauseitta esittää ainakin 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta, jotka oikaisemme tähän:
Lyhyesti:
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Milloin Koske sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?
Turvaopen Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista, lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan Haapasten perheen ajojahtiin osallistuneen KOSKE:n sosiaalityöntekijän moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia 25 virheellisen väittämän muodossa.
Ottaako Turvaopen podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä opettajille?
On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"?
Eikö juuri sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi?
Miksi Haapasten perheen alakouluikäiset lapset 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla yli kolmeksi vuodeksi vanhemmistaan erottanut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia KOSKE:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana, sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana?
Linjaus lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa (KOSKE) heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita.
Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä?
Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön seuraukset ja vaikutukset esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden sisällöt ja oikeellisuus ja asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin selvityksin?
Miksi KOSKE:n sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin lastensuojeluparannuksena juuri samoja rakenteellisen muutos- ja sosiaalityön estäviä keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi keskisuomalaisten veronmaksajien pitäisi edes hyväksyä tällainen toiminta saati rahoittaa sitä?
Tutustu Haapasten perheen ajojahtiin jutun lopussa!
Pitkästi:
Turvaopen lastensuojeluosio on hyvä esimerkki opetusalan toimijoiden kritiikittömyydestä, tietämättömyydestä ja piittaamattomuudesta lastensuojelun ihmisoikeusrikkomusten, toimintakäytäntöjen ja seurausten suhteen.
Opettajuuden pitäisi perustua etiikkaan ja muodostua neljästä perusarvosta: ihmisarvosta, totuudellisuudesta, oikeellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta.
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia.
Ottaako podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä?
Turvaope-sivusto kertoo olevansa turvallisuuden tunteen ja tasa-arvon edistämiseen pyrkivä materiaalialusta opettajille.
Haastateltavakseen he ovat kuitenkin valinneet asiakkailleen lukuisia turvallisuuden ja luottamuksen menetyksen kokemuksia tarjoilleen Haapasten perheen ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetuksi tulleen Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE) sosiaalityöntekijän, joka on toiminut myös tässä tapauksessa:https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016061721697866
Kritiikittömän, asiakkaiden ihmisoikeuksien sijaan “ennakkoluulojen hälventämiseen” keskittyvän lastensuojelun markkinointipuheenvuoron pitäisi herättää valistuneissa kuulijoissa huolta viranomaistoiminnassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, mutta Turvaopen toimittajissa se herättikin ihailua ja luottamusta lastensuojelun “osaamiseen”.
Turvaopen, Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja Keski- Suomen sosiaalialan päättäjien sietäisi myös pohtia, miltä Haapasten perheen kohtelun laittomuuksia kauhulla seuranneista ja heidän puolestaan adresseja allekirjoittaneista tuhansista keskisuomalaisista tuntuu se, että virheellisen tiedon levittämistä ja muita väärinkäytöksiä jatketaan lastensuojelussa verorahoitteisesti vuodesta toiseen.
Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen järjestöt ja mediat eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin?
Onko yksityistetyn lastensuojelun liikevoittojen turvaamisesta tullut lasten ja vanhempien ihmis- ja perusoikeuksien turvaamista tärkeämpää?
Turvaope- podcastin juontaja antoi haastatellun sosiaalityöntekijän vastalauseitta esittää ainakin 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta, jotka oikaisemme tähän:
- Kukaan ei tiedä edes sitä, onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu ( Rousu, 2020)
- Salassapitovelvoite ei estä viranomaisnäkökulmaa, johon kaikki toimittajat ovat velvoitettuja tutustumaan ennen lastensuojelujuttujen kirjoittamista. Viranomaisnäkökulma selviää asiakaskirjauksista, joihin viranomainen on koonnut kaiken asiakkaan vähänkin epäilyttävään valoon asettavan materiaalin ilman aikarajoituksia tai lähdekritiikkiä.
- Lastensuojelun selvitystyö ei nosta näkyviin lapsen ääntä ja kokemuksia vaan tutkimusten ( Oranen 2006; Gillinghamin ja Humphreys’n 2010: Poikela 2011) mukaan päinvastoin häivyttää ne.
- Opettajien ei tarvitse olla osa lastensuojelukoneistoa eikä huoliluokittelu tai mutudiagnosointi kuulu heidän lakisääteisiin tehtäviinsä. Opettajan perustehtävät ovat opetus ja nuoren kehityksen ja vanhempien tukeminen kasvatustyössä. Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelussa ja opetustoimessa tapahtuvaan lasten villiin diagnosointiin. He arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.” 5.
- Tilastoista ei voi tehdä johtopääätöstä, että jokaisella luokalla olisi vähintään yksi lastensuojelun asiakkuutta tarvitseva eikä lastensuojeluilmoitusten ja sijoitusten määrästä voi tehdä johtopäätöksiä lasten ja perheiden tilanteista tai ongelmien määrästä. Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia terapeuttisen vallan ja haavoittuvuuden eetoksen keinoin.
- Yhteistyö ja vapaaehtoisuus ei toteudu lastensuojelun työskentelyssä. “Vapaaehtoisiksi” kutsutut sijoitukset ovat usein pakotettuja.
- Kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja tehdään myös laittomin perustein. Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoilla. Lastensuojelulaitoksia pyörittävät yritykset ovat osallistuneet myös sijoituspäätösten valmisteluun.
- Sosiaalityöntekijä Seppo Niemen mukaan varhaisen puuttumisen malli on johtanut kiihtyvään sijoitusten kierteeseen. Ilmiö heijastaa sosiaalityön ammatillisuus- ja onnistumiskäsityksiä, pahimmillaan jopa kollegojen keskinäistä näytön tarvetta (Syvälä, 2013, 232- 233).
- Lapsella on kansallisten lakien, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ( artikla 8) mukaan ensisijainen oikeus elää oman perheensä kanssa ja nauttia perhe- ja yksityiselämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Huostaanotto tai sijaishuolto ei ole ensisijainen oikeus.
- Lastensuojelun toiminnan lopputulos ei useinkaan ole lapsen turvallinen elämä. Aiempi suomalainen ja ruotsalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa sijaishuoltoväkivallasta kuin Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.
- Lastensuojelun toimintaa ei aina ohjaa lainsäädäntö vaan talous ja organisaatiokäytännöt. Kuntaliitto ( 2017, 2019 ) ja Valvira ovat moneen kertaan todenneet, että Suomessa lapsia huostaanotetaan pelkästään puuttuvien palvelujen takia. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
- Kukaan ei tiedä sijoitusten syitä, sillä Suomessa niitä ei tilastoida valtakunnallisesti.
- Sukulaissijoituksia ei Suomessa käytetä juuri lainkaan, vaikka vuonna 2007 voimaan tullut lastensuojelulaki edellyttää sopivien perheiden etsimistä ensiksi lapsen lähipiiristä( Koisti-Auer 2014).
- Pelkkä huoli ei ole riittävä juridinen peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseksi saati lapsen tai perheen perus- tai ihmisoikeuksiin puuttumiseen.
- Lastensuojeluilmoitus voi johtaa ja usein johtaa siihen, että lapsi viedään kotoaan ja vanhemmiltaan. Huteria päätöksiä oikeutetaan fabrikoinnin, väärentämisen keinoin.
- Tyytyväisten/ tyytymättömien asiakkaiden määrää ei tiedetä koska lastensuojelussa ei kerätä asiakaspalautteita. Kai Alhasen (2014,61) tutkimuksessa lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret ja vanhemmat kokivat järjestelmän toiminnan monelta osin moraalittomaksi. He uskoivat sen ilmentävän vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, joissa korostuvat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden sijaan taloudellinen tehokkuus, ihmisten välineellisyys ja eriarvoisuus.
- Lapsella pitäisi olla oikeus koulutukseen myös sijaishuollon aikana mutta tämä oikeus ei toteudu lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. ” Räätälöity opetus lastensuojelulaitoksessa” tarkoittaa liian usein opetuksen laiminlyöntiä. Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
- Lapsella ei välttämättä ole traumataustaa sijaishuoltoon mentäessä vaan pikemminkin sieltä tultaessa. Koko lapsuuden kestävät sijoitukset valvomattomaan ja usein väkivaltaiseen sijaishuoltoon ilman mahdollisuutta kykyjen mukaiseen koulutukseen ja läheissuhteisiin synnyttävät traumataustoja. Sijoitus itsessään on aina trauma lapsille ja vanhemmille.
- Suomessa suosittu ja tekohengitetty psykoanalyyttinen kiintymyssuhdeteoria on todistettu vääräksi jo 1980- luvulla, vakuttavimmin tutkija Judith Harrisin ja Harvardin psykologian professori Jerome Kaganin toimesta.
- Voikukkia- ja Hope- toiminnan tarkoitus ja sisältö on liian usein pelkkä huostaanoton hyväksyminen- ei vanhempien tukeminen.
- Vanhempien ja lasten asiakassuunnitelmia ei huostaanottojen ylläpitämiseksi tehdä eikä päivitetä lainsäädännön mukaisesti.
- Perhehoito ei ole automaattisesti parempi vaihtoehto lapselle eikä laadun tae. Päinvastoin, lasten lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä on valvomattoman perhehoidon myötä entisestään vaikeutunut.
- Ei ole sen paremmin kansantaloudelle kuin lapselle samantekevää asuuko lapsi yksityisessä vai kunnallisessa laitoksessa. Yksityisen liikeyrityksen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille- usein lasten kustannuksella. Luottamuksensa lastensuojeluun menettänyt Tuomas Kurttila vaatiikin lastensuojelun siirtämistä markkinoistamisen ja taloudellisen voitontavoittelun ulottumattomiin.
- Pitkä työkokemus lasten ja perheiden lakisääteisiä oikeuksia jatkuvasti rikkovassa organisaatiossa ei tarkoita välttämättä ihmissuhdeosaamista vaan asiakirjojen fabrikoinnin, väärentämisen osaamista.
- Kansalaisten negatiiviset käsitykset lastensuojelusta esim. sijaishuoltoväkivallasta eivät ole ennakkoluuloja vaan tulosta omista ja ystävien huonoista kokemuksista ja järjestelmän väärinkäytöksistä, joista löytyy pitävää näyttöä.
Karoliina Ahosen mukaan ennakkoluulojen kitkemisestä puhuminen sen sijaan, että keskityttäisiin turvaamaan heikossa asemassa olevien ihmisoikeuksia, siirtää huomion pois perusoikeuksista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat jokaiselle kansalaiselle.
Erilaiset lastensuojelun ja mielenterveystyön leimautumisen vastaiset kampanjat onnistumistarinoineen ovat usein terapeuttisen vallan ruokkimista ja valheellisen toivon tarjoamista, jotka siirtävät huomion pois perus- ja ihmisoikeusrikkomuksista. Niiden tehtävänä on taata hyväätarkoittavien mutta asiakkaita käytännössä syrjäyttävien pseudopalvelujen asiakashankinta. Ennakkoluulojen sijaan olisi puhuttava ihmisoikeusrikkomuksista. Vaikuttavaa lastensuojelu- ja mielenterveyspolitiikkaa olisi ihmisoikeuspolitiikka.
Tutkimustietoa lastensuojeluksi nimetystä ihmisoikeusongelmasta
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on useana vuonna nimennyt lastensuojelun Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi vanhuspalvelujen ohella. Lastensuojelun jatkuvat ongelmat johtuvat pitkälti yli 80% yksityistetyn sijaishuollon hallitsemattomasta markkinoistumisesta eikä niiden poistamiseksi ole tehty juuri mitään.
Lapsia sijoitetaan yksinomaan siksi, ettei heille ole tarjolla mielenterveyspalveluja ja lastensuojelun viranomaistyötä tekemään on päästetty sijaishuoltoyrityksiä.
Lastensuojelun negatiiviset tulokset
Lastensuojelun sijoitus on ylivoimaisesti suurin lasten syrjäytymisriski ja tuottaa katastrofaalisia tuloksia.
Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat juuri lasten sijoitukset.
a)890 000 lasta kattavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on aikuistuessa kaikilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi kun tarkastellaan mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
Sijoitettujen lasten tilanne on heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
Sijoitus tuntuu hyödyttävän lasta vain äärimmäisen harvinaisessa täydellisen laiminlyönnin tapauksessa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita
b) Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät myös psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset:
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext
c) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Tutkimustietoa vasten sosiaalialan toimijoiden uskomus siitä, että sijoitukset olisivat lapsen edun mukaisia on harhainen. Samoin opettajien luulo, että ilmiannot lastensuojeluun ja sijaishuolto tukisivat yksilöiden kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittava tietotaito muuttuvissa toimintaympäristöissä.
Sijaishuollon huonot tulokset ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä. Siksi niiden tutkimista on vastustettu ja siksi lastensuojelusta ei ole saanut tietoa siitä, mitä perheelle tapahtui lastensuojeluilmoituksen jälkeen.
Huostabisneksen edustaja saa tehdä huostaanottosuosituksia
Yksityiset sijaishuoltopalveluja myyvät yritykset ja järjestöt tekevät lainvastaisesti vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeja ja jopa huostaanottosuosituksia edistääkseen omaa liiketoimintaansa, jota ei valvota. https://www.longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta
Ei näyttöön perustuvia käytäntöjä
Lastensuojelusa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä ( Paasio 2014), valvontaa ( VTV, 2012), tulosvastuuta eikä oikeussuojakeinoja ( Ikonen, 2013, Syvälä, 2013) esim. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä perheille.
Ei tietoa
Suomalaisessa lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi(Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018).
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).
Ei perheiden tarpeiden mukaista apua
Lastensuojelun “avohuollon tukitoimet” mm. perhetyö eivät useinkaan ole huostaanottojen ehkäisyä vaan yksityisten sijaishuoltoyritysten harjoittamaa huostaanottojen pohjustusta.
Hokema siitä, että” lastensuojelu on muutakin kuin huostaanottoja” on perusteeton jos tuon “muun” tarkoitus on juuri huostaanottojen tuotto ja oikeutus.
Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että kunnissa, joissa on panostettu enemmän “ennaltaehkäisevään tukeen” ja “avohuollon tukitoimiin” on myös huostaanotettu enemmän lapsia.
Ei asiallista dokumentointia vaan asiakirjafabrikointia
Joissakin kunnissa esim. Oulussa kaikki perheiden yhteydenotot esim. kotiapupyynnöt kirjataan lastensuojeluilmoituksiksi.
Lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn liittyy paljon ongelmia ja ilmoitusten käsittely vaikuttaa sattumanvaraiselta ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 11).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana?
Kaikkien lastensuojelutiedotuksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Pasi Malmin koronatiedotusta käsittelevä mutta myös lastensuojelun kriisiviestintään sovellettavissa oleva artikkeli Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana ja analysoida sen valossa turvaopen haastatteleman sosiaalityöntekijän ajattelun ydinuskomukset ja asenneongelmat esim.
Viranomaisten ei tarvitse perustella viranomaistietoa kansalaisille esimerkiksi tieteellisten lähdeviitteiden avulla, koska tämä saattaisi aiheuttaa vastaväitteitä. On huolestuttavaa, jos kansalaiset alkavat väittää viranomaisten tarjoamaa tietoa vastaan. (vaarallinen asenne)
Mikäli kansalaiset huolestuvat kriisitilanteessa, on tärkeää, että viranomaiset toistavat sinnikkäästi luotettavaa viranomaistietoa. (vaarallinen asenne, joka estää viranomaisia korjaamasta virheitään)
On tärkeää, että viranomaiset osoittavat toisiaan kohtaan solidaarisuutta eivätkä kritisoi sellaista viranomaistietoa, joka on tuotettu jonkin toisen viranomaisorganisaation toimesta (huolestuttavan dogmaattinen ja autoritaarinen ajatus).
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on useana vuonna nimennyt lastensuojelun Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi vanhuspalvelujen ohella. Lastensuojelun jatkuvat ongelmat johtuvat pitkälti yli 80% yksityistetyn sijaishuollon hallitsemattomasta markkinoistumisesta eikä niiden poistamiseksi ole tehty juuri mitään.
Lapsia sijoitetaan yksinomaan siksi, ettei heille ole tarjolla mielenterveyspalveluja ja lastensuojelun viranomaistyötä tekemään on päästetty sijaishuoltoyrityksiä.
Lastensuojelun negatiiviset tulokset
Lastensuojelun sijoitus on ylivoimaisesti suurin lasten syrjäytymisriski ja tuottaa katastrofaalisia tuloksia.
Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat juuri lasten sijoitukset.
a)890 000 lasta kattavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on aikuistuessa kaikilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi kun tarkastellaan mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
Sijoitettujen lasten tilanne on heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
Sijoitus tuntuu hyödyttävän lasta vain äärimmäisen harvinaisessa täydellisen laiminlyönnin tapauksessa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita
b) Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät myös psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset:
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext
c) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Tutkimustietoa vasten sosiaalialan toimijoiden uskomus siitä, että sijoitukset olisivat lapsen edun mukaisia on harhainen. Samoin opettajien luulo, että ilmiannot lastensuojeluun ja sijaishuolto tukisivat yksilöiden kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittava tietotaito muuttuvissa toimintaympäristöissä.
Sijaishuollon huonot tulokset ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä. Siksi niiden tutkimista on vastustettu ja siksi lastensuojelusta ei ole saanut tietoa siitä, mitä perheelle tapahtui lastensuojeluilmoituksen jälkeen.
Huostabisneksen edustaja saa tehdä huostaanottosuosituksia
Yksityiset sijaishuoltopalveluja myyvät yritykset ja järjestöt tekevät lainvastaisesti vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeja ja jopa huostaanottosuosituksia edistääkseen omaa liiketoimintaansa, jota ei valvota. https://www.longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta
Ei näyttöön perustuvia käytäntöjä
Lastensuojelusa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä ( Paasio 2014), valvontaa ( VTV, 2012), tulosvastuuta eikä oikeussuojakeinoja ( Ikonen, 2013, Syvälä, 2013) esim. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä perheille.
Ei tietoa
Suomalaisessa lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi(Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018).
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).
Ei perheiden tarpeiden mukaista apua
Lastensuojelun “avohuollon tukitoimet” mm. perhetyö eivät useinkaan ole huostaanottojen ehkäisyä vaan yksityisten sijaishuoltoyritysten harjoittamaa huostaanottojen pohjustusta.
Hokema siitä, että” lastensuojelu on muutakin kuin huostaanottoja” on perusteeton jos tuon “muun” tarkoitus on juuri huostaanottojen tuotto ja oikeutus.
Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että kunnissa, joissa on panostettu enemmän “ennaltaehkäisevään tukeen” ja “avohuollon tukitoimiin” on myös huostaanotettu enemmän lapsia.
Ei asiallista dokumentointia vaan asiakirjafabrikointia
Joissakin kunnissa esim. Oulussa kaikki perheiden yhteydenotot esim. kotiapupyynnöt kirjataan lastensuojeluilmoituksiksi.
Lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn liittyy paljon ongelmia ja ilmoitusten käsittely vaikuttaa sattumanvaraiselta ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 11).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana?
Kaikkien lastensuojelutiedotuksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Pasi Malmin koronatiedotusta käsittelevä mutta myös lastensuojelun kriisiviestintään sovellettavissa oleva artikkeli Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana ja analysoida sen valossa turvaopen haastatteleman sosiaalityöntekijän ajattelun ydinuskomukset ja asenneongelmat esim.
Viranomaisten ei tarvitse perustella viranomaistietoa kansalaisille esimerkiksi tieteellisten lähdeviitteiden avulla, koska tämä saattaisi aiheuttaa vastaväitteitä. On huolestuttavaa, jos kansalaiset alkavat väittää viranomaisten tarjoamaa tietoa vastaan. (vaarallinen asenne)
Mikäli kansalaiset huolestuvat kriisitilanteessa, on tärkeää, että viranomaiset toistavat sinnikkäästi luotettavaa viranomaistietoa. (vaarallinen asenne, joka estää viranomaisia korjaamasta virheitään)
On tärkeää, että viranomaiset osoittavat toisiaan kohtaan solidaarisuutta eivätkä kritisoi sellaista viranomaistietoa, joka on tuotettu jonkin toisen viranomaisorganisaation toimesta (huolestuttavan dogmaattinen ja autoritaarinen ajatus).
kuvakaappaus Lucas Tousart
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Haapasten perheen ajojahti
Miksi Turvaopen ylläpitäjät ovat valinneet haastateltavakseen juuri Haapasten ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetun sosiaalityöntekijän, joka on toiminut mm. Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä, koulukuraattorina ja nykyisin Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ( KOSKE) ?
Miten keskisuomalaisten lasten ja vanhempien oikeusturvaan ja luottamukseen viranomaistoimintaan vaikuttaa se, että juuri tälle vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneelle KOSKE:n työntekijälle on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi myös huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?
Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (KOSKE) mainitsee periaatteikseen avoimuuden, luotettavuuden ja ihmisten yhdenvertaisuuden ja tehtäväkseen mm. luotettavan tiedon tuottamisen.
KOSKE:n sosiaaliasiamies Eija Hiekka kertoo kuitenkin raportissaan, että tyytymättömyys palvelun toteuttamiseen ja sosiaalityöhön lisääntyivät vuodesta 2020. ”Maakunnan sosiaalipalveluja yhtenäistettäessä on ensisijaisesti huomioitava asiakkaiden etu”, korostaa Hiekka. ”Palvelun laatua varmistaa huolellinen kysyntätarkastelu: mihin tarpeeseen ja millaista apua ja tukea asiakkaat itse kokevat tarvitsevansa?” Hyvinvointialuetta valmisteltaessa on tärkeää hyödyntää tehokkaasti sitä tietoa, jota on saatavilla asiakkaiden tekemissä muistutuksissa, kanteluissa ja heidän antamissaan palautteissa. Ne antavat eväitä tiedolla johtamiseen."
KOSKE kehottaa otsikolla Tunne alueesi ihmiset, ilmiöt ja kohtuuttomat tilanteet sosiaaliseen raportointiin, joka on rakenteellista sosiaalityötä ja yksi sosiaalityön lakisääteisistä tehtävistä (Sosiaalihuoltolaki 7§).
Lokakuun Liike tarttuu haasteeseen ja raportoi Haapasten perheen tapauksen, joka on suomalainen vastine ruotsalaisesta Barnahus- hankkeen Painajainen perheessä- tapauksesta.
https://www.youtube.com/watch?v=ZeZfTX6kTJU
http://vintti.yle.fi/yle.fi/atuubi/atuubi.yle.fi/node/14395.htm
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
Haapasten kaltoinkohtelu- tapausesimerkki siitä, mihin lastensuojeluilmoitus voi johtaa
Turvaopen haastattelema sosiaalityöntekijä oli avainhenkilö Haapasten perheen ajojahdissa. Perheen äidin väsymyksestä tehdyn lastensuojeluilmoituksen tueksi keksittiin valheellinen insestisyyte maalaistalossa asuneen lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella.
Kun insestistä ei löydetty todisteita ja syytettä alettiin kummeksua Vaajakosken ja Palokan sosiaaliasiamiehenä toiminut "erityisosaaja" auttoi valheellisen insestisyytöksen perusteella pulaan joutunutta kollegaa kehittämällä epäillylle äidille varmuuden vuoksi uuden perättömän epäilyn ja rekisterimerkinnän “joukkoitsemurhan suunnittelusta”.
Kun äiti sai mielenterveystoimistosta puhtaat paperit, lausuntoja ei uskottu.
Saadakseen huostaanotto-aikeilleen vahvistusta, sosiaalityöntekijä vei tapauksensa Keski- Suomen osaamiskeskuksen lastensuojelun moniammatilliseen asiantuntijatyöryhmään, jolle toimitettiin vain tieto oletetun insestin tutkintapyynnöstä mutta ei dokumenttia tutkinnan lopputuloksesta eli siitä, että merkkejä seksuaaliväkivallasta ei löydetty. Asiantuntijaryhmä teki manipuloitujen ja virheellisten asiakirjojen perusteella huostaanottosuosituksen.
Haapasten lapset huostattiin asiakirjoilla, jotka sisälsivät 102 todistettua virhettä. Sosiaalitoimi ei suostunut oikaisemaan yhtäkään virheellistä tietoa.
Sosiaalityöntekijää auttanut sosiaaliasiamies toimi tapauksen jälkeen lastensuojelun työntekijöiden työnohjaajana ja kirjoitti sosiaalityön koulutuksessa käytettävän oppaan lastensuojelutyön asiakaslähtöisestä dokumentoinnista.
Lapset sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan heikkotasoiseen yli sadan tuhannen euron vuosittaista hoitovuorokausimaksua lapsista laskuttaneeseen perhekotiin, jossa heitä pyrittiin vieraannuttamaan vanhemmistaan.
Useat samassa perhekodissa asuneet lapset ovat kertoneet mm. puutteellisesta huolenpidosta, väkivaltaisesta kohtelusta ja 3 euron tuntikorvauksella teetetystä työstä perhekodissa.
Kun Haapasten perhe ei löytänyt toimivia valitusreittejä virheellisten asiakirjojen ja päätösten oikaisuun, perhe otti viimeisenä toivonaan yhteyttä Helsingin Sanomiin. Kuntalaiset tekivät perheen jälleenyhdistämisen puolesta kaksi adressia, jotka vaiettiin kuoliaaksi.
Sosiaalityöntekijä Minna Manelius ( Eeda Oy:n toimitusjohtajana toiminut sosiaalityön ammatillinen opettaja, psykoterapeutti, Talentian mediavaikuttaja ja Helsingin hallinto- oikeudessa tuomaroiva Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä ) paheksui Helsingin Sanomissa(7.9.2010) sitä, että perhe oli rohjennut kertoa kohtelustaan ja että Helsingin Sanomat oli julkaissut jutun ( 30.8.2010).
Lasten terveys heikkeni huostaanoton aikana ja he joutuivat käsittelemään lastensuojelutoimia terapiassa.
Kesti yli kolme vuotta, ennen kuin huostaanotto purettiin ja alakouluikäiset lapset pääsivät takaisin kotiinsa.
Kukaan ajojahtiin osallistuneista sosiaalityöntekijöistä ei saanut väärinkäytöksistään rangaistusta tai pyrkinyt hyvittämään väärinkäytöksiään perheelle. Kaikki jatkoivat viroissaan.
Lastensuojelun rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan työntekijöiden siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta sosiaalityöntekijästä ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Perheet hylätään kantamaan yksin seuraukset väärinkäytöksistä, joita vieläpä jatketaan palvelujärjestelmässä ja joista jopa palkitaan esim. Lapsiystävällinen kunta tai Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnoilla.
Paikalliset lapsi- ja perhepalvelutkaan eivät tunnu oppineen tapauksesta mitään vaan ovat sortuneet Haapastenkin jälkeen lukuisiin väärinkäytöksiin ja ajojahteihin.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyvaskylan-sosiaalitoimelle-vakava-huomautus-ei-paastanyt-sijoitettua-laakariin-ja-laiminloi-koulutuksen
Entä miten Keski- Suomen lastensuojelu toimii kun kyseessä on aito lapseen kohdistuva seksuaalisen väkivallan tapaus?
Sijaisisänsä ja - veljensä hyväksikäyttämä alaikäinen Aino ei saanut apua eikä oikeutta ajoissa. Yli 20 vuotta sijaisperheenä toimineella, myös Pelastakaa Lapset ry:n kesälapsia majoittaneella sijaisperheellä oli hyvät suhteet paikallisiin viranomaisiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201707152200267050
https://seura.fi/asiat/tutkivat/nain-suomessa-tuomitaan-lapsen-torkeasta-hyvaksikaytosta-lahes-puolet-syyllisista-vapaalle-jalalle/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoituslasta-hyvaksikayttaneella-sijaisperheella-oli-hyvat-suhteet-paattajiin-kaltoinkohteluun-ei-puututtu-ajoissa
Virheellisesti syytetylle Haapasten perheelle puolestaan jäi lastensuojelusta ikuiset arvet- ja myös perhettä vuosikymmeniä seuraavat valheelliset rekisterimerkinnät.
Opettajien kannattaa muistaa, että virheellisetkin lastensuojelumerkinnät, joita ei yleensä oikaista jäävät perheiden kiusaksi arkistointisääntöjen takia jopa 120 vuoden ajaksi ja hankaloittavat perheiden kohtelua myös muilla hallinnon aloilla.
Sosiaalityöntekijän tekemä väärä psykiatrinen mutudiagnoosi saattaa estää myös lapsen somaattisten vaivojen hoidon.
Myös lastensuojelun pakottamat, turhatkin mielenterveysseulaukset pitää ilmoittaa vakuutusyhtiöille ja ne vaikuttavat vakuutusturvan saamiseen ja hintaan. Kotien oikeusturvavakuutukset eivät kata lastensuojelun aiheuttamia oikeuskuluja ja johtavat perheet velkakierteeseen.
Haapasten tapaus ei törkeydestään huolimatta ole mitenkään poikkeuksellinen suomalaisessa lastensuojelussa.
Väärät insesti- ja perhesurmaepäilyt ovat tehokas laittomien huostaanottojen väline: http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
Keski- Suomessa väärää insestiepäilyä käytettiin sijoitusperusteena samoihin aikoihin myös myös toisessa, Tarja Hiltusen väitöskirjaan dokumentoidussa tapauksessa. Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( Hiltunen, 2016, 162). Äiti koki häneen kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Vastaavia tapauksia on käynnissä tälläkin hetkellä. Joka toinen tunti joku lapsi sijoitetaan kiireellisesti sijaishuoltoon eivätkä lain velvoitteet esim. tarpeenmukaisista avohuollon tutkitoimista, perheiden jälleenyhdistämisestä tai hyvästä kohtelusta toteudu. Poikkeuksellista on vain, että Haapasten tapauksessa lapset pääsivät takaisin kotiinsa.
Haapasten tapauksesta voi lukea mm. Helsingin Sanomien jutusta:
Vääryyden oikaisu on vaikeaa- Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana.
Terveydenhuolto oikaisee väärät tiedot pyynnöstä, sosiaalihuolto ei.
Haapasen perheen papereissa elää epäilyjä, jotka on osoitettu vääriksi.
HS:n mukaan “Haapasista tuli lastensuojelun asiakkaita, kun äiti kertoi terveyskeskuskäynnin päätteeksi olevansa väsynyt.
Vyöry lähti liikkeelle, vaikka myöhemmin on todettu epävirallisesti, ettei lastensuojeluilmoitusta olisi pitänyt tehdä. Perhettä on vuosien varrella epäilty eri asioista. Yliopistosairaala ei löytänyt hyväksikäyttöä. Vanhemmilta ei todettu mielenterveysongelmia. Päihteitä ja väkivaltaa ei ole epäilty, mutta perheen vahva usko Jumalaan on noteerattu.
Lapset otettiin huostaan kiireellisesti päiväkodista ja hallinto-oikeus vahvisti huostaanoton. Perheen ja tukihenkilöiden mukaan käsittelyssä ei kuultu perhettä tukevia todistajia.
Lapset ovat jo toisessa sijoituspaikassa. He eivät pääse kotilomille, ja tapaamisia rajoitetaan. Tukiryhmän mielestä lapsia on alettu vieraannuttaa vanhemmista.
Perhe puhuu puhelimessa viikoittain, ja kerran kuussa vanhemmat matkustavat tapaamaan lapsia. Lasten on todettu tarvitsevan terapiaa, ja ainakin osa tarpeesta aiheutui lastensuojelutoimista.
"Osoitimme 102 kohtaa, jotka olivat perättömiä tai vääriä", Timo Haapanen sanoo. Yksi tunnustettiin aiheettomaksi, mutta se palasi papereihin kesällä.
Todistuksetkaan eivät aina riitä. Äidistä on pyydetty kaksi lausuntoa mielenterveystoimistosta, mutta niitä ei uskota. Isästäkin pyydettiin, mutta toimisto ei pitänyt sitä aiheellisena.
Apua ei ole tullut kuntia valvovasta aluehallintovirastostakaan. Yhteen kanteluun vastattiin, että kantelijan pitää oikaista asia itse.”
Päivi Repon koko jutun voit lukea tästä:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004752767.html
Milloin KOSKE sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?
Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, perhehoidon mallinnustyöryhmän jäsen, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä?
Se, että Haapasten ajojahtiin osallistunut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia Koske:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana, sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita.
On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"?
Eikö juuri osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi?
Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön seuraukset ja vaikutukset esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden sisällöt ja oikeellisuus ja asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin selvityksin?
Miksi KOSKE ja sen sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin lastensuojeluparannuksena juuri samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi KOSKE:ssa ja Keski- Suomen lastensuojelussa asiakaspalautteita ja tutkimustietoa asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta ei ole kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi? Tilastojen ja tutkimustiedon puuttuessa mahdollistuu mielivalta.
Julkisuus on rakenteellisen sosiaalityön väline ja edellytys. Julkisuutta käytetään sellaisissa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteissa, joihin henkilökohtainen vaikuttaminen ei sovellu tai muut menetelmät eivät ole tuottaneet toivottavaa lopputulosta (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 193).
Julkiseen sosiaalityöhön kannustavat ja velvoittavat sosiaalialan ammattilaisen ammattietiikka, lastensuojelulain henki, kuntalaki ja viranomaistoiminnan julkisuusperiaate.
Kirsi Juhilan mukaan sosiaalityöllä on selontekovelvollisuus asiakkaille, ammattietiikalle, työnantajille ja yhteiskunnalle. Professori Mikko Mäntysaaren mukaan juuri ammatillisuus velvoittaa tietämään, mitä seurauksia asiakkaille on tehdystä työstä (Mäntysaari, 2005, 2).
Sirkka Rousun mukaan oman toiminnan tuloksellisuuden arviointi on osa jokaisen työntekijän työtä, jossa asiakas on tärkein informantti (Rousu, 2007).
Eettisesti kestävä ja oikeudenmukainen sosiaalityö on mahdotonta, ellei tiedetä mikä sosiaalityössä toimii ja mikä ei ja minkälaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ja seurauksia sosiaalityöllä on (Pekkarinen, 2011).
Median tehtävän puolestaan pitäisi olla julkisen hallinnon ja viranomaisten toiminnan kriittinen arviointi, erilaisten näkökulmien ja kansalaisten kokemusten esittäminen.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
Hyvät opettajat! Pyrkikää tutustumaan oppilaisiin ja vanhempiin ja selvittämään huolenne aina henkilökohtaisesti heidän kanssaan !Erityisopettaja Outi Rissasen sanoin:Lempeydellä ja hyvyydellä ja tiukalla loogisella järjestyksellä pääsee pitkälle.
Älkää lähtekö mukaan lasten ja perheiden luokitteluun ja leimaamiseen ja sijaishuoltobisneksen asiakashankkijoiksi!
Älkää uskoko sijaishuollon liikemiesten ja heidän edunvalvojiensa markkinointia ja “asiantuntijalausuntoja” vaan tutustukaa tutkimustietoon ja ottakaa asioista selvää itse.
Luottakaa omaan asiantuntemukseenne!
Kun lastensuojelun työntekijä vihjaa tai ennakkotiedottaa "riskiperheestä, joka pitäisi saada avun pariin" ja lätkäisee eteenne lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa ja kehottaa kuvailemaan siihen perheen tai oppilaan, jota ette tunne, kieltäytykää ja vaatikaa saada tutustua lapseen ja perheeseen henkilökohtaisesti.
Opettajillakin pitäisi jo olla tieto siitä, että nk. lastensuojelun avohuollon tukitoimet tosiasiassa tuottavat koko lapsuuden ( keskimäärin 6-7 vuotta) kestäviä sijaisperheessä noin 200 000 euroa ja laitoksessa jopa 1000 000 euroa per lapsi maksavia koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevia huostaanottoja.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
Yllättävän moni kuitenkin yhä taipuu tekemään sosiaalityöntekijän tilaaman lastensuojeluilmoituksen luottaen epämääräiseen lupaukseen, että lomake on vain muodollisuus, jonka avulla lapsi saa "tarvitsemansa avun". Todellisuudessa lastensuojelun asiakkuus usein estää ja hankaloittaa käyvän avun ja hoidon saamista ja muodostaa aina riskin huostaanotolle:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
Päivähoidossa ja kouluissa ei vielä tunneta lastensuojelun toimintakäytäntöjä eikä tiedetä niiden vakavista laatu-, laillisuus- ja valvontapuutteista ja oikeusturva-ongelmista. Kouluterveyskyselyt osoittivat, että sijoitetut lapset kohtaavat kiusaamista ja seksuaaliväkivaltaa huomattavasti vanhempiensa kanssa eläviä useammin eikä heille kerrota heidän perusoikeuksistaan sijaishuollossa.
Hallinto-oikeus Talentia-jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa vastuuta.
Tehokas edunvalvonta takaa, että- toisin kuin terveydenhuollossa- sosiaalialalla epäeettisesti ja jopa laittomasti toimiva työntekijä voi jatkaa väärinkäytöksiään koko virkauransa ilman negatiivisia seuraamustoimia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
Toisten alojen ammattilaiset eivät tunnu ymmärtävän, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan.
Toivoa sopii, etteivät kaikki opettajien mediat jaa Turvaopen tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta lastensuojelun turvallisuus-, tasa-arvo- ja oikeusturvaongelmista.
Myös opettajilla on oikeus ja velvollisuus tuoda julki työssään ja moniammatillisessa yhteistyössä havaitsemiaan lasten ja perheiden lainvastaiseen ja eriarvoistavaan kohteluun liittyviä epäkohtia.
Opettajilla on lakisääteinen velvoite ohjata lapsia koulukuraattorille ja koulupsykologille, joten opettajien olisi hyvä myös tietää mitä koulukuraattori ja -psykologi tekevät ja millaisiin teorioihin ja uskomuksiin työnsä perustavat:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
Tukekaa lapsia ja perheitä- älkää lapsibisnestä!
#turvaope #opettajatjalastensuojelu #lastensuojeluilmoitus #lastensuojelujärjestöt #sosiaalihuollonilmoitusvelvollisuus #vihapuhesosiaalityössä #opettajanilmoitusvelvollisuus #Keskisuomensosiaalialanosaamiskeskus #lastensuojelukiusaaminen #childprotectionbullying#KOSKEkritiikki #oppilashuoltojalastensuojelu #kotikoulu #lastensuojelunmoniammatillinenasiantuntijaryhmä #SointuMöller #lastensuojelunerityisosaaajat #Haapastentarina #MikaelPalola #Jyväskylänyliopistososiaalityö #KatjaSalminen-Lahtinen #Jyväskylänlastensuojelu #Karstulanlastensuojelu #Saarikanlastensuojelu #Saarikka #PerhehoitokumppanitSuomessa #Saarijärvenlastensuojelu #sosiaaliasiamies #systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #ChildWelfareinMiddleFinland #BarnvernetiMellerstaFinland #erityissosiaalityö #Pesäpuury #Virtasenperhekeskuksenasiakkaina
#The Center of Excellence on Social Welfare in Central Finland(Koske) #ChildWefareKnow-howinCentralFinland #regionalflexibleandacknowledged communityforprofessionalsinsocialaffairs #long-termdevelopmentworkofsocialwelfareintheCentralFinlandregion#combiningandforwardingacademicalknowledgeandpracticalknow-howof socialwelfareinCentralFinland #rakenteellinensosiaalityöKeski-Suomi #structuralsocialworkinCentralFinland #environmentalsocialwotkinCentralFinland #ecologicaltransitioninFinnishSocialWork #ChildWelfareDisinformationforFinnishTeachers #UllaKuittu #KatiKallimo #AnneSeppälä #KEHO #sosiaaliasiamies #PäiviKalilainen #MarjaLaurila#KatiNärhi #Marjo Kuronen #SamuelFlorin #Katja Mäkelä, #HeljäSiitari#MariKauhanen #SakariMöttönen #KirstiKokkola, #Satu-MarjaHassi #JouniHelen #MirjaImmonen #JohannaMoilanen #HeliVertanen #SaaraKuusela #Helena Koskimies #JoukoJanhonen #JariKetola #AnneWalden #TuijaKoivisto #MirjaAhoniemi #TiinaMankonen #EijaHiltunen #Laukaankunta #JASOry #TalentiaKeski-Suomi #Gradia #Sininauhaliitto #Keski-Suomenvammaispalvelusäätiö #Jyväskylänammattikorkeakoulu #Väentupa ryJ #K-S Kehitysvammaisten tukipiiri #Eija Hiekka#Äänekosken kaupunki #Keuruun kaupunki # MannerheiminlastensuojeluliitonJärvi-Suomen Piiri #EijaHIekka #Terhi Lavonius #Mari Metsävainio #Sivi Talvensola #Viola Valli #Keski-Suomensosiaalialanosaamiskeskuksenkannatusyhdistys ry #Tienviittojalastensuojeluun #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kasper #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Voikukkia #Lastensuojelunmoniammatillinentyöryhmä #Lastensuojelunedunvalvoja#Lastensuojeluntiedollajohtaminen
