Kunnat eivät valvo sijaishuoltoa
Iitissä sijaitsevassa Pro Manors Oy:n Loikalan kartanon lastensuojeluyksikössä on ollut pitkään lasten mielivaltaista eristämistä, riisuttamista, tavaroiden takavarikointia ja voimakkaan alistavaa kohtelua.
Loikalan kartano sai apulaisoikeusasiamieheltä huomautuksen laittomuuksistaan jo vuonna 2010, mutta lupauksista huolimatta mikään ei ole muuttunut.
Loikalan kartanon valvonta epäonnistui, todetaan apulaisoikeusasiamiehen raportissa. Lainvastaiset menettelyt saivat jatkua, vaikka eri viranomaiset tekivät yksikköön vuosien varrella useita tarkastuksia.
”Valvonnan epäonnistumiseen on saattanut vaikuttaa se, ettei lasten kanssa ole tarkastuksilla keskusteltu, lasten kertomaa ei ole uskottu, lasten asiakirjoja ei ole tarkastettu tai lyhytkestoisella tarkastuksella on tyydytty keskustelemaan vain laitoksen johdon ja henkilökunnan kanssa”, raportti kuvaa.
HS:n haastattelema entinen asukas sanoo yrittäneensä kertoa epäkohdista moneen kertaan, mutta turhaan.
”Palavereissa, joissa oli sossuja, laitoksen johtaja ja työntekijöitä, yritin itsekin sanoa niistä monesti, mutta sille viitattiin kintaalle ja kuitattiin keksityksi. Nuori saatiin näyttämään pelleltä.”
Siihen nähden kuinka paljon sijaishuoltoon menee rahaa, on hämmästyttävää, ettei sen tuloksellisuudesta olla juurikaan kiinnostuneita.
Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.
Syyttävän sormen Räty osoittaa kohti kuntia, joiden pitäisi valvoa toimintaa tarkemmin.
– En osaa sanoa, mikseivät sijoittavat kunnat ole valvoneet toimintaa, vaan ovat päinvastoin pitäneet Loikalan kartanon kasvatuskeinoja hyvinä. Se tuntuu käsittämättömältä, hän sanoo.
Samalla hän lähettää terveiset hallitusneuvotteluihin.
– Toivottavasti hallitusohjelmassa otetaan huomioon sijoitettujen lasten asema. Sitä toivon uudelta hallitukselta, Tapio Räty sanoo.
Apulaisoikeusasiamies on lähettänyt Loikan kartanon tarkastuspöytäkirjan tiedoksi ja toimenpiteitä varten laitoksen lisäksi myös sinne lapsia sijoittaneille kunnille. Ne ovat Varkaus, Forssa, Hämeenlinna, Kouvola, Hyvinkää, Nastola, Espoo, Valkeakoski, Järvenpää, Kuopio, Lahti, Jyväskylä, Kotka ja Savonlinna.
Myös Lokakuun Liike on ihmetellyt sosiaalityöntekijöiden haluttomuutta valvoa sijaishuoltoa.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden lukumäärä ja ongelmat ovat vähentyneet.
Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys, esim, 300 miljoonan euron panostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön 2012-2017 ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn, ei parantanut sijaishuollon valvontaa tai edes vähentänyt asiakasmääriä.
Sen sijaan huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.
Sosiaalityöntekijät eivät puutu lasten kaltoinkohteluun sijaishuollossa
Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut , että:
-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä
Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:
-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa, sillä sosiaalityön johto harvoin ohjaa alaisiaan
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon , Valviraan tai oikeusasiamiehelle
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon
Apulaisprofessori Tanja Aitamurto kysyy kuinka kauan Suomessa kestää, että erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia aletaan hoitaa lakeja noudattaen. " Lainvastainen toiminta on saanut jatkua Loikalassa vuosikausia. Tapaus osoittaa, ettei lastensuojelulaitosten viranomais- eikä omavalvonta toimi. On myös outoa, että viranomaiset käyttävät valvonnassa perin yksipuolisia keinoja: keskusteluja laitosten ylläpitäjien kanssa.
Lasten kokemusten kirjaaminen luulisi olevan tarkastuskäynneillä perusasia, samoin asiakirjojen sekä sähköisten tallenteiden tutkiminen. "
Puutteellinen koulutus ja ammatillisuusnäkemys estävät lasten kuulemisen ja sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen
Osaamispuutteita ja oikeusturvaongelmia lastensuojeluun tuottavat sosiaalityöntekijöiden psykoanalyyttinen koulutus, joka ohjaa etsimään puutteita vain biologisista vanhemmista ja sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttunut ammatillisuuskäsitys, jonka mukaan sosiaalityöntekijä ei saa tulla asiakkaan vedättämäksi.
Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Sosiaalityöntekijöiden osaamista ja eettistä suoraselkäisyyttä ei välttämättä lisää myöskään sijaishuollon etujärjestöjen ja yritysten keskeisyys oppimateriaalien tuottajina, opinnäytetöiden rahoittajina ja työnantajina ja joka kolmannen sosiaalityöntekijän toive sosiaalityön yrittäjyydestä, jonka verkostoja sijaishuolto niinikään hallitsee.
Sijaishuollossa olevan lapsen tai nuorten kriittinen puhe ja kertomat kaltoinkohtelusta sijaishuoltopaikassa ohitetaan lastensuojelussa usein vain " sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaiheena " tai vielä pahempaa- kuitataan vanhempien motivoimana valehteluna tai osoituksena lapsen / nuoren mielenterveysongelmasta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoa-lastensuojeluongelmista kansanedustajaehdokkaille
Kansalaisten oikeusturvaa romuttaa myös lastensuojelun työntekijöiden epävirallinen syytesuoja. Asiakkaiden väkivaltakokemuksia ei haluta käsitellä tuomioistuimissa, joissa syyttäjä ei syytä, koska tuomari ei tuomitse.
Sijaishuollon epäkohdista ei haluta kuulla myöskään kokemusasiantuntijahankkeissa, joissa mm. perhehoidon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry markkinoi kahta omaa sijaishuollon mannekiiniaan "sijaishuollon kokemusasiantuntijuutena".
Taina Meriluoto havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että kokemusasiantuntijahankkeissa kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.
Sen sijaan, että kokemusasiantuntijahankkeet mahdollistaisivat uusien toimijoiden osallistumisen politiikkaan, ne pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen: demokratiaa simuloimalla ne pyrkivät estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoisen asianajon.
Varatuomari Leeni Ikonen on havainnut, että kun lastensuojelu on itse aiheuttanut tukitoimillaan ongelmia, se perustelee huostaanoton tarvetta näillä itse aiheuttamillaan ongelmilla. Ikonen vaatii mielivaltaisen lastensuojelun lakkauttamista: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/94-mielivaltainen-lastensuojelu-on-lakkautettava
"Lapsen kertoessa sosiaalityöntekijälleen laitoksen huumeongelmasta tai ohjaajien jatkuvan uhkailun alla elämisestä työntekijä ohittaa asian. Äidin pyytäessä sosiaalityöntekijää puuttumaan ohjaajien kiusantekoon huoli ohitetaan. Epäkohtien poistamisen sijaan lapsen ja äidin yhteydenpitoa saatetaan rajoittaa tai lapsi siirtää kauemmas kodistaan.
Sosiaalityöntekijät ovat luovuttaneet vallan lapsibisnesyrittäjille eivätkä halua huolehtia valvontavelvollisuuksistaan. Epäkohtia pyritään peittelemään. Näin sosiaalityöntekijöiden työpaikat säilyvät, lapsibisnes kukoistaa, mutta lapsi voi huonosti.
Välinpitämättömyys tarkoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylimielistä suhtautumista lakien noudattamiseen, virheellistä ja puutteellista dokumentointia ja täydellistä piittamaattomuutta perus- ja ihmisoikeuksista.
Lastensuojelulapset ovat lainsuojattomia myös tuomioistuimessa. Lapsen kertoessa hallinto-oikeudessa huonosta hoivasta, ruuan puutteesta ja sijaishuollon väkivallasta nämä asiat yleensä ohitetaan. Vanhempien kertoessa, että lapsi on lastensuojelutyön myötä saanut vahvan psyykelääkityksen eikä kykene ahdistukseltaan käymään koulua päätökseen kirjataan ”lapsi on hyötynyt sijaishuollosta” tai ”vanhemmat kyseenalaistavat lääkityksen eivätkä kykene toimimaan yhteistyössä”.
Lastensuojelun kehittäminen on ollut koko 2000-luvun kansalaisvalvonnan ja sosiaalityöntekijän vallan kasvattamista sen sijaan, että olisi huolehdittu tehokkaiden oikeusuojakeinojen luomisesta. Ongelman ydin on tälle hallinnonalalle syvälle pesiytyneestä mielivallan kulttuurista. Liian usein lastensuojelun asiakkuus merkitsee sitä, että lapsen peruspalvelujen saanti estyy tai vaikeutuu ja lapsi syrjäytyy."
Ikonen on tehnyt koosteen kuulemistaan sosiaalityöntekijöiden selityksistä laittomuuksien ja valvontapuutteiden oikeuttamiseksi: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/91-osa-4-kun-sosiaalityontekija-suunsa-avaa
Ikosen mukaan sosiaalityöntekijät eivät ole puuttuneet sen paremmin sijoitettujen kuin näiden läheisten havaitsemiin epäkohtiin sijaishuollossa.
"Kun näistä asioista kysellään sosiaalityöntekijältä, vastaus kuuluu:
”Meillä ei ole mitään syytä olla luottamatta sijaishuoltopaikkaan”
”Tällä sijaishuoltopaikalla on vankka kokemus haastavista perheistä”
”Sijaishuoltopaikassa on laaja ammatillinen työryhmä ja psykiatrinen osaaminen” (todellisuudessa ei minkäänlaista psykiatrista osaamista).
Kun sosiaalityöntekijältä kysellään, miksi lapsi on vieraannutettu vanhemmistaan ja suvustaan niin, ettei lapsi ole koskaan päässyt liki kymmenen vuoden ajan kestäneen sijaishuollon aikana käymään kotonaan tai isovanhempiensa luona, vastaus kuuluu: ”Perhehoitajat ovat koko ajan kertoneet lapsen vaikeista oireilusta tapaamisten jälkeen”, ”Lapselle on jouduttu hakemaan lastenpsykiatrista apua, siellä suositellaan rajoittamista”, ”Työryhmä on suosittanut, että tapaamisia ei ole kotona”.
Kun suullisessa käsittelyssä kysytään, miksei lainmukaisia asiakassuunnitelmia ole tehty koko sijaishuollon aikana eikä missään ole kirjattuna perheen jälleenyhdistämissuunnitelmaa, vastaus kuuluu: ”Teemme suunnitelmaa jatkuvana prosessina, jossa vanhemmat ovat mukana”. Tosiasiassa minkäänlaisia suunnitelmia ei oltu tehty, eikä kukaan hallinto-oikeuden jäsenistä kiinnittänyt asiaan huomioita eikä esittänyt kysymyksiä sosiaalityöntekijälle."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/92-osa-5-miksi
Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.
On valitettavaa, että kun kriittiset toimittajat ovat viimein alkaneet uutisoida lastensuojelun ongelmista, STEA:n rahoittama Perhehoitoliitto käyttää mediakohua hyväkseen levittääkseen väärää tietoa jälleenyhdistämisten määrästä ja markkinoidakseen omia valvomattomia palvelujaan.
Valitettavaa on myös, että Me-säätiö haluaa Arki ensin- kampanjassaan vapauttaa kentän työntekijät valvonnasta ja antaa heille enemmän valtaa käyttää oletettua " osaamistaan" parhaaksi katsomallaan tavalla outojen onnistumisten tuottamiseksi.
Miksi lastensuojelun valvonta epäonnistuu?
1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään.
2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.
3. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan. Rakenteellinen sosiaalityö ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.
4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.
5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet jalaiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
6. Aluehallintovirastoille ja Valviralle ei ole annettu valvontaan tarvittavia resursseja.
Oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson huomauttaa, että käytännössä valvonta on tehty aveille hankalaksi.
"He joutuisivat tekemään tarkastuksia osittain omalla ajallaan, koska matkapäivänäkin tunnit lasketaan vain virka-ajalta. Jos avin työntekijät eivät pääse paikalle silloin kun lapset ovat laitoksessa, heidän on haasteellista hoitaa tehtävää.”
Oikeusasiamiehen kansliaan on tullut viestejä, ettei aluehallintoviraston johto aina suostu siihen, että tarkastuksia tehtäisiin ylitöinä.
7. Joillakin paikkakunnilla aluehallintoviraston tarkastajina työskentelee entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka kuuluvat samaan kahvipöytäseurueeseen valvottaviensa kanssa ja jotka ovat edesauttaneet omalla toiminnallaan valvonnan laiminlyöntejä. Aluehallintoviraston ylitarkastajana toiminut Perhehoitoliiton Satu Taiveaho ajaa avoimesti lainvastaista pysyvää huostaanottoasamaan aikaan kun Perhehoitoliitto nauttii Veikkauksen tukea lakisääteisenperheiden jälleenyhdistämisvelvoitteen realisoitumiseksi. Monissa sosiaalityön koulutustilaisuuksissa tietyt valvontaviranomaiset on toimineet suorastaan perustehtäväänsä vastaan vaieten sijaishuollon valvonnan ongelmista ja lietsoen epäluottamusta vanhempia kohtaan.
8. Media on kokenut perustehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon ammatillisen edunvalvonnan viranomaistoiminnan valvonnan sijaan eikä ole viimeaikoja lukuunottamatta uutisoinut tarpeeksi sijaishuollon laadun ja valvonnan heikkouksista.
Lastensuojelun väärinkäytöksistä esim. hoidollisista huostaanotoista raportoineita toimittajia on vaiennettu, uhkailtu ja hyllytetty viroistaan. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää, kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.
Valehtelevaa viranomaista pidetään mediassa luotettavampana kertojana kuin tavallista kansalaista, jolla on todisteet väitteilleen.
9. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat toimineet sijaishuollon edunvalvojina ja piiloyrityksinä ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneiden virkamiesten ja päättäjien kasvojenpesu- ja suojatyöpaikkoina. Järjestöjen edustajat ovat levittäneet sijaishuoltotoimijoiden vinoutunutta, vanhentunutta ja virheellistä tietoa päättäjille ja kansalaisille.
10. STEA poliittisesti valittuine päättäjineen ylläpitää sijaishuollon väärinkäytöksiä uusintavaa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. "Rahapelimonopoli jalastensuojelun järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille. Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana.
Lastensuojelusta on tullut korporatistinen sijaishuollon eturyhmätalous, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojeluntutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.
11. Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
12. Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet.
Hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.
Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa. Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
13. Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on ollut syövyttävä vaikutus perheiden oikeusturvaan ja yhteisöjen elämään. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään.
Lastensuojelun missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle ja väärinkäytöksille otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -regiimille, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
14. Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole kyse lasten- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon edun valvonnasta. Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä. Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan. Lainsäädäntö ei velvoita edunvalvojaa käytännössä mihinkään ja toisaalta edunvalvonnan hallinnointia ei ole millään tavoin organisoitu. Edunvalvojalla ei ole lakiin perustuvaa yhteistyövelvoitetta asiaan osallisiin nähden eikä hän ole myöskään vastuussa kenellekään (2016, 59- 65).
Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta.
Tulipalot eivät todellisuudessa roihua perheissä vaan lastensuojelun korruptoituneessa rahoituksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
Iitissä sijaitsevassa Pro Manors Oy:n Loikalan kartanon lastensuojeluyksikössä on ollut pitkään lasten mielivaltaista eristämistä, riisuttamista, tavaroiden takavarikointia ja voimakkaan alistavaa kohtelua.
Loikalan kartano sai apulaisoikeusasiamieheltä huomautuksen laittomuuksistaan jo vuonna 2010, mutta lupauksista huolimatta mikään ei ole muuttunut.
Loikalan kartanon valvonta epäonnistui, todetaan apulaisoikeusasiamiehen raportissa. Lainvastaiset menettelyt saivat jatkua, vaikka eri viranomaiset tekivät yksikköön vuosien varrella useita tarkastuksia.
”Valvonnan epäonnistumiseen on saattanut vaikuttaa se, ettei lasten kanssa ole tarkastuksilla keskusteltu, lasten kertomaa ei ole uskottu, lasten asiakirjoja ei ole tarkastettu tai lyhytkestoisella tarkastuksella on tyydytty keskustelemaan vain laitoksen johdon ja henkilökunnan kanssa”, raportti kuvaa.
HS:n haastattelema entinen asukas sanoo yrittäneensä kertoa epäkohdista moneen kertaan, mutta turhaan.
”Palavereissa, joissa oli sossuja, laitoksen johtaja ja työntekijöitä, yritin itsekin sanoa niistä monesti, mutta sille viitattiin kintaalle ja kuitattiin keksityksi. Nuori saatiin näyttämään pelleltä.”
Siihen nähden kuinka paljon sijaishuoltoon menee rahaa, on hämmästyttävää, ettei sen tuloksellisuudesta olla juurikaan kiinnostuneita.
Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.
Syyttävän sormen Räty osoittaa kohti kuntia, joiden pitäisi valvoa toimintaa tarkemmin.
– En osaa sanoa, mikseivät sijoittavat kunnat ole valvoneet toimintaa, vaan ovat päinvastoin pitäneet Loikalan kartanon kasvatuskeinoja hyvinä. Se tuntuu käsittämättömältä, hän sanoo.
Samalla hän lähettää terveiset hallitusneuvotteluihin.
– Toivottavasti hallitusohjelmassa otetaan huomioon sijoitettujen lasten asema. Sitä toivon uudelta hallitukselta, Tapio Räty sanoo.
Apulaisoikeusasiamies on lähettänyt Loikan kartanon tarkastuspöytäkirjan tiedoksi ja toimenpiteitä varten laitoksen lisäksi myös sinne lapsia sijoittaneille kunnille. Ne ovat Varkaus, Forssa, Hämeenlinna, Kouvola, Hyvinkää, Nastola, Espoo, Valkeakoski, Järvenpää, Kuopio, Lahti, Jyväskylä, Kotka ja Savonlinna.
Myös Lokakuun Liike on ihmetellyt sosiaalityöntekijöiden haluttomuutta valvoa sijaishuoltoa.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden lukumäärä ja ongelmat ovat vähentyneet.
Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys, esim, 300 miljoonan euron panostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön 2012-2017 ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn, ei parantanut sijaishuollon valvontaa tai edes vähentänyt asiakasmääriä.
Sen sijaan huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.
Sosiaalityöntekijät eivät puutu lasten kaltoinkohteluun sijaishuollossa
Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut , että:
-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä
Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:
-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa, sillä sosiaalityön johto harvoin ohjaa alaisiaan
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon , Valviraan tai oikeusasiamiehelle
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon
Apulaisprofessori Tanja Aitamurto kysyy kuinka kauan Suomessa kestää, että erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia aletaan hoitaa lakeja noudattaen. " Lainvastainen toiminta on saanut jatkua Loikalassa vuosikausia. Tapaus osoittaa, ettei lastensuojelulaitosten viranomais- eikä omavalvonta toimi. On myös outoa, että viranomaiset käyttävät valvonnassa perin yksipuolisia keinoja: keskusteluja laitosten ylläpitäjien kanssa.
Lasten kokemusten kirjaaminen luulisi olevan tarkastuskäynneillä perusasia, samoin asiakirjojen sekä sähköisten tallenteiden tutkiminen. "
Puutteellinen koulutus ja ammatillisuusnäkemys estävät lasten kuulemisen ja sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen
Osaamispuutteita ja oikeusturvaongelmia lastensuojeluun tuottavat sosiaalityöntekijöiden psykoanalyyttinen koulutus, joka ohjaa etsimään puutteita vain biologisista vanhemmista ja sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttunut ammatillisuuskäsitys, jonka mukaan sosiaalityöntekijä ei saa tulla asiakkaan vedättämäksi.
Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Sosiaalityöntekijöiden osaamista ja eettistä suoraselkäisyyttä ei välttämättä lisää myöskään sijaishuollon etujärjestöjen ja yritysten keskeisyys oppimateriaalien tuottajina, opinnäytetöiden rahoittajina ja työnantajina ja joka kolmannen sosiaalityöntekijän toive sosiaalityön yrittäjyydestä, jonka verkostoja sijaishuolto niinikään hallitsee.
Sijaishuollossa olevan lapsen tai nuorten kriittinen puhe ja kertomat kaltoinkohtelusta sijaishuoltopaikassa ohitetaan lastensuojelussa usein vain " sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaiheena " tai vielä pahempaa- kuitataan vanhempien motivoimana valehteluna tai osoituksena lapsen / nuoren mielenterveysongelmasta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoa-lastensuojeluongelmista kansanedustajaehdokkaille
Kansalaisten oikeusturvaa romuttaa myös lastensuojelun työntekijöiden epävirallinen syytesuoja. Asiakkaiden väkivaltakokemuksia ei haluta käsitellä tuomioistuimissa, joissa syyttäjä ei syytä, koska tuomari ei tuomitse.
Sijaishuollon epäkohdista ei haluta kuulla myöskään kokemusasiantuntijahankkeissa, joissa mm. perhehoidon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry markkinoi kahta omaa sijaishuollon mannekiiniaan "sijaishuollon kokemusasiantuntijuutena".
Taina Meriluoto havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että kokemusasiantuntijahankkeissa kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.
Sen sijaan, että kokemusasiantuntijahankkeet mahdollistaisivat uusien toimijoiden osallistumisen politiikkaan, ne pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen: demokratiaa simuloimalla ne pyrkivät estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoisen asianajon.
Varatuomari Leeni Ikonen on havainnut, että kun lastensuojelu on itse aiheuttanut tukitoimillaan ongelmia, se perustelee huostaanoton tarvetta näillä itse aiheuttamillaan ongelmilla. Ikonen vaatii mielivaltaisen lastensuojelun lakkauttamista: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/94-mielivaltainen-lastensuojelu-on-lakkautettava
"Lapsen kertoessa sosiaalityöntekijälleen laitoksen huumeongelmasta tai ohjaajien jatkuvan uhkailun alla elämisestä työntekijä ohittaa asian. Äidin pyytäessä sosiaalityöntekijää puuttumaan ohjaajien kiusantekoon huoli ohitetaan. Epäkohtien poistamisen sijaan lapsen ja äidin yhteydenpitoa saatetaan rajoittaa tai lapsi siirtää kauemmas kodistaan.
Sosiaalityöntekijät ovat luovuttaneet vallan lapsibisnesyrittäjille eivätkä halua huolehtia valvontavelvollisuuksistaan. Epäkohtia pyritään peittelemään. Näin sosiaalityöntekijöiden työpaikat säilyvät, lapsibisnes kukoistaa, mutta lapsi voi huonosti.
Välinpitämättömyys tarkoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylimielistä suhtautumista lakien noudattamiseen, virheellistä ja puutteellista dokumentointia ja täydellistä piittamaattomuutta perus- ja ihmisoikeuksista.
Lastensuojelulapset ovat lainsuojattomia myös tuomioistuimessa. Lapsen kertoessa hallinto-oikeudessa huonosta hoivasta, ruuan puutteesta ja sijaishuollon väkivallasta nämä asiat yleensä ohitetaan. Vanhempien kertoessa, että lapsi on lastensuojelutyön myötä saanut vahvan psyykelääkityksen eikä kykene ahdistukseltaan käymään koulua päätökseen kirjataan ”lapsi on hyötynyt sijaishuollosta” tai ”vanhemmat kyseenalaistavat lääkityksen eivätkä kykene toimimaan yhteistyössä”.
Lastensuojelun kehittäminen on ollut koko 2000-luvun kansalaisvalvonnan ja sosiaalityöntekijän vallan kasvattamista sen sijaan, että olisi huolehdittu tehokkaiden oikeusuojakeinojen luomisesta. Ongelman ydin on tälle hallinnonalalle syvälle pesiytyneestä mielivallan kulttuurista. Liian usein lastensuojelun asiakkuus merkitsee sitä, että lapsen peruspalvelujen saanti estyy tai vaikeutuu ja lapsi syrjäytyy."
Ikonen on tehnyt koosteen kuulemistaan sosiaalityöntekijöiden selityksistä laittomuuksien ja valvontapuutteiden oikeuttamiseksi: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/91-osa-4-kun-sosiaalityontekija-suunsa-avaa
Ikosen mukaan sosiaalityöntekijät eivät ole puuttuneet sen paremmin sijoitettujen kuin näiden läheisten havaitsemiin epäkohtiin sijaishuollossa.
"Kun näistä asioista kysellään sosiaalityöntekijältä, vastaus kuuluu:
”Meillä ei ole mitään syytä olla luottamatta sijaishuoltopaikkaan”
”Tällä sijaishuoltopaikalla on vankka kokemus haastavista perheistä”
”Sijaishuoltopaikassa on laaja ammatillinen työryhmä ja psykiatrinen osaaminen” (todellisuudessa ei minkäänlaista psykiatrista osaamista).
Kun sosiaalityöntekijältä kysellään, miksi lapsi on vieraannutettu vanhemmistaan ja suvustaan niin, ettei lapsi ole koskaan päässyt liki kymmenen vuoden ajan kestäneen sijaishuollon aikana käymään kotonaan tai isovanhempiensa luona, vastaus kuuluu: ”Perhehoitajat ovat koko ajan kertoneet lapsen vaikeista oireilusta tapaamisten jälkeen”, ”Lapselle on jouduttu hakemaan lastenpsykiatrista apua, siellä suositellaan rajoittamista”, ”Työryhmä on suosittanut, että tapaamisia ei ole kotona”.
Kun suullisessa käsittelyssä kysytään, miksei lainmukaisia asiakassuunnitelmia ole tehty koko sijaishuollon aikana eikä missään ole kirjattuna perheen jälleenyhdistämissuunnitelmaa, vastaus kuuluu: ”Teemme suunnitelmaa jatkuvana prosessina, jossa vanhemmat ovat mukana”. Tosiasiassa minkäänlaisia suunnitelmia ei oltu tehty, eikä kukaan hallinto-oikeuden jäsenistä kiinnittänyt asiaan huomioita eikä esittänyt kysymyksiä sosiaalityöntekijälle."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/92-osa-5-miksi
Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.
On valitettavaa, että kun kriittiset toimittajat ovat viimein alkaneet uutisoida lastensuojelun ongelmista, STEA:n rahoittama Perhehoitoliitto käyttää mediakohua hyväkseen levittääkseen väärää tietoa jälleenyhdistämisten määrästä ja markkinoidakseen omia valvomattomia palvelujaan.
Valitettavaa on myös, että Me-säätiö haluaa Arki ensin- kampanjassaan vapauttaa kentän työntekijät valvonnasta ja antaa heille enemmän valtaa käyttää oletettua " osaamistaan" parhaaksi katsomallaan tavalla outojen onnistumisten tuottamiseksi.
Miksi lastensuojelun valvonta epäonnistuu?
1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään.
2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.
3. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan. Rakenteellinen sosiaalityö ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.
4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.
5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet jalaiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
6. Aluehallintovirastoille ja Valviralle ei ole annettu valvontaan tarvittavia resursseja.
Oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson huomauttaa, että käytännössä valvonta on tehty aveille hankalaksi.
"He joutuisivat tekemään tarkastuksia osittain omalla ajallaan, koska matkapäivänäkin tunnit lasketaan vain virka-ajalta. Jos avin työntekijät eivät pääse paikalle silloin kun lapset ovat laitoksessa, heidän on haasteellista hoitaa tehtävää.”
Oikeusasiamiehen kansliaan on tullut viestejä, ettei aluehallintoviraston johto aina suostu siihen, että tarkastuksia tehtäisiin ylitöinä.
7. Joillakin paikkakunnilla aluehallintoviraston tarkastajina työskentelee entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka kuuluvat samaan kahvipöytäseurueeseen valvottaviensa kanssa ja jotka ovat edesauttaneet omalla toiminnallaan valvonnan laiminlyöntejä. Aluehallintoviraston ylitarkastajana toiminut Perhehoitoliiton Satu Taiveaho ajaa avoimesti lainvastaista pysyvää huostaanottoasamaan aikaan kun Perhehoitoliitto nauttii Veikkauksen tukea lakisääteisenperheiden jälleenyhdistämisvelvoitteen realisoitumiseksi. Monissa sosiaalityön koulutustilaisuuksissa tietyt valvontaviranomaiset on toimineet suorastaan perustehtäväänsä vastaan vaieten sijaishuollon valvonnan ongelmista ja lietsoen epäluottamusta vanhempia kohtaan.
8. Media on kokenut perustehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon ammatillisen edunvalvonnan viranomaistoiminnan valvonnan sijaan eikä ole viimeaikoja lukuunottamatta uutisoinut tarpeeksi sijaishuollon laadun ja valvonnan heikkouksista.
Lastensuojelun väärinkäytöksistä esim. hoidollisista huostaanotoista raportoineita toimittajia on vaiennettu, uhkailtu ja hyllytetty viroistaan. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää, kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.
Valehtelevaa viranomaista pidetään mediassa luotettavampana kertojana kuin tavallista kansalaista, jolla on todisteet väitteilleen.
9. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat toimineet sijaishuollon edunvalvojina ja piiloyrityksinä ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneiden virkamiesten ja päättäjien kasvojenpesu- ja suojatyöpaikkoina. Järjestöjen edustajat ovat levittäneet sijaishuoltotoimijoiden vinoutunutta, vanhentunutta ja virheellistä tietoa päättäjille ja kansalaisille.
10. STEA poliittisesti valittuine päättäjineen ylläpitää sijaishuollon väärinkäytöksiä uusintavaa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. "Rahapelimonopoli jalastensuojelun järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille. Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana.
Lastensuojelusta on tullut korporatistinen sijaishuollon eturyhmätalous, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojeluntutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.
11. Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
12. Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet.
Hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.
Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa. Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
13. Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on ollut syövyttävä vaikutus perheiden oikeusturvaan ja yhteisöjen elämään. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään.
Lastensuojelun missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle ja väärinkäytöksille otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -regiimille, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
14. Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole kyse lasten- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon edun valvonnasta. Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä. Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan. Lainsäädäntö ei velvoita edunvalvojaa käytännössä mihinkään ja toisaalta edunvalvonnan hallinnointia ei ole millään tavoin organisoitu. Edunvalvojalla ei ole lakiin perustuvaa yhteistyövelvoitetta asiaan osallisiin nähden eikä hän ole myöskään vastuussa kenellekään (2016, 59- 65).
Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta.
Tulipalot eivät todellisuudessa roihua perheissä vaan lastensuojelun korruptoituneessa rahoituksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste