Kaikki tunne ja kokemukset eivät saa asua viranomaisessa
Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa."
Myöskään kaikki tunteet ja kokemukset eivät saa asua viranomaisessa vaan ne pitää projisoida ja ulkoistaa tiettyjen, kokemusasiantuntijoiksi nimettyjen asiakkaiden kannettaviksi.
Kokemusasiantuntijuudesta on tullut uskomushoitoa; eräänlaista homeopatiaa, jossa kuvitellaan, että riittävän pieni ja konventionaaliseen asiantuntijuuteen laimennettu annos kokemusasiantuntijuutta tuottaa lääkkeen epädemokraattisen asiantuntijavallan alati lisääntyviin ongelmiin.
Euroopan sosiaalirahasto ESR on jo pitkään edellyttänyt asiakasosallisuutta rahoituksensa ehtona.
Kokemusasiantuntijoiden tieto tosin tuntuu kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille.
Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villiksi länneksi tai "vihasivustoiksi".
Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.
Mitään käyttökelpoista tietoa korjaamistoimiin ei saada kun lastensuojelun asiakirjoja tutkiva pyrkii kiistämään asiakirjafabrikoinnin, laitosväkivaltaa tutkiva lastensuojelun laitosväkivallan, perhepalveluja tutkiva vieraannuttamisen ja maahanmuuttoa tutkiva islamismin ongelmat.
Pelkkä vanhempien näkökulman valitseminen herättää vastustusta sosiaalityön tiedeyhteisössä. "Olen kohdannut närkästystä sekä lasten ja nuorten että sosiaalityöntekijöiden näkökulman ohittamisesta. Taustalla on ollut milloin epäily arvostuksen puutteesta ja piittaamattomuudesta näiden ryhmien näkemyksiä kohtaan, milloin taas otaksuma mahdollisesta asianosaisnäkökulmastani, joka on kehotettu kirjoittamaan teksteissäni auki ( Vierula, 2017, 70).
Asianosaisuutta ja asiakasnäkökulmaa siis pidetään jotenkin epäilyttävänä, objektiivisuutta vaarantavana ja selontekoa tiedeyhteisölle vaativana asiana.
Eikö asiantuntija voi olla asiantuntija ilman että hänen täytyy ulkoistaa vaikeat tunteensa ja kokemuksensa johonkin toiseen? Taina Meriluoto kysyy:Miksi meidän täytyy kutsua vaikeuksia kohdanneita ihmisiä asiantuntijoiksi, jotta kuulisimme, mitä heillä on sanottavaa?
Miksi tiedeyhteisö ei ole huolissaan vaikkapa kyseenalaistamattomasta ennakko-olettamastaan, jonka mukaan sosiaalityön fabrikoitujen asiakasdokumenttien avulla on mahdollista saada luotettavaa tietoa asiakkaista?
Suomessa kaikki vähänkään lastensuojelua ja sijaishuoltoa hyödyttävät järjestöt on pyritty alistamaan Lastensuojelun Keskusliiton, RAY:n, STEA:n ja Veikkauksen hallintaan.
Rahoituksen saaminen on edellyttänyt, että "osallisuus" ja "kokemusasiantuntijuus" on oikeanlaista eikä uhkaa lastensuojelun ja sijaishuollon liiketoimintaa ja ammattilaisten edunvalvontaa.
Heikki Pursiaisen mukaan rahapelimonopoli ja järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat ja järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille eikä sitä arvostele kukaan , koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana ja potentiaaleja edunsaajia.
Yhdenvertaisuuslaki ja sananvapaus ovat kuitenkin vielä voimassa Suomessa. Asiakkailla on samat oikeudet kuin ammattilaisilla.
Sana amatööri tulee latinan verbistä amare, rakastaa. Amator, amatööri tarkoittaa rakastajaa, ihmistä joka toimii rakkaudesta toisin kuin ammattilainen, joka toimii rahasta.
Rakkauden amatööreillä on yhälainen oikeus käyttää sananvapautta ja kommentoida ihmissuhteita ja perhe-elämää kuin rahasta toimivilla rakkauden ammattilaisilla.
Rakkauden ammattilaisilla taas on oikeus rahastaa oletetulla "erityisosaamisellaan" mutta vain niitä, jotka tuota erityisosaamista haluavat. Ammattilaisuus ei oikeuta pilkkaamaan saati tuhoamaan amatöörien perhe- ja rakkauselämää.
Miksi asiakkaista tehdään työntekijöiden vaikeiden tunteiden ja kokemusten kantajia?
Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto on typistynyt tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa. Kokemusasiantuntijuutta käytetään retorisena warranttina eli näennäisoikeutuksena tiettyjen lastensuojelun ja sijaishuollon päätösten ja poliittisten ideologioiden edistämiseen.
Kokemusasiantuntijahankkeissa työskennellyt ja niistä väitöskirjan tehnyt Taina Meriluoto pääsi ongelmaan käsiksi tunnistamalla, tunnustamalla ja tutkimalla itseään vaivaavan kiusallisen tunteen pitämättä sitä ammatillisuuspuutteena tai projisoimatta sitä asiakkaisiin. Tämä rehellisyys ja rohkeus auttoi tutkijaa myös kyseenalaistamaan organisaatioiden toimintakäytäntöjä sosiaalityön ammattieettisten, usein toteutumattomien periaatteiden mukaisesti.
Miksi kokemusasiantuntijahankkeissa ei ole osattu/uskallettu kyseenalaistaa sosiaalialan virallisten asiantuntijoiden tietoa tai tiedon objektiivisuutta ja neutraaliutta?
Miksi moraalinen tuohtumus sosiaalityön laittomuuksista ja huonoista palvelukokemuksista nähdään poliittisena performanssina mutta äärimmäisen poliittinen laittomuuksien ja huonojen kokemuksien "yksittäistapauksiksi" leimaaminen neutraalina asiantuntijuutena?
Miksi hankkeiden lähtökohtana on olettama objektiivisesta viranomaistiedosta, jota asiakkaiden kokemuksellisuudeksi mitätöity tieto vain täydentää?
Miksi tarinallistaminen tunnistetaan vain kokemusasiantuntijuuden rakentumisessa vaikka se on keskeinen sosiaalityön asiantuntijuuden sisältö? Sosiaalityön tutkija Leslie Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijöillä on tarve tarinallistaa asiakaskertomuksiaan ja he kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiksi siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on).
Myös julkishallinnon ja järjestöjen työntekijät ovat kokemusasiantuntijoita.
Monissa tutkimuksissa on todettu että sosiaalityö ei perustu tutkimustietoon. Tutkimustietoa ei sosiaalityössä kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013) vaan päätökset tehdään hiljaisen tiedon eli organisaatiokäytäntöjen ja oman kokemustiedon varassa.
Sosiaalityöhön on todettu hakeutuvan ihmisiä pääasiassa vasemmistolaisväritteisistä vaikuttamisen, kristillissävytteisistä altruistisista ja henkilökohtaisista, usein traumatisoitumisen sisältävistä motiiveista (Bradley ym. 2012; Partanen 2014; Toros & Medar 2015) .
Alalle hakeutuvilla on usein myös vahva usko sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden muutosvoimaan, joka saattaa helposti lipsahtaa sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuudeksi.
Suurimmalla osalla sosiaalityöntekijöistä on siis jo koulutukseen tullessaan vahva agenda eli esityslista ja tendenssi eli tarkoitusperä, jotka voivat haitata objektiivista havainnointia ja tiedonmuodostusta sekä puolueetonta päätöksentekoa.
Vahva mutta salattu politisoituminen tekee sosiaalityön tutkimuksesta helposti tendenssitutkimusta ja tiedonvälityksestä agendajournalismia.
Miksi vasemmistolaisen, kristityn tai traumataustaisen sosiaalityöntekijän omakohtainen, vaikea kokemus köyhyydestä, sairaudesta tai väkivallasta ei saa tulla nähdyksi ja tunnustetuksi sosiaalityön kokemusasiantuntijuutena?
Miksi ammattilaisten omat kokemukset ja niiden herättämät tunteet tulee ammatillisuuden nimissä kieltää/salata ja projisoida asiakkaisiin, joita pidetään yksinomaan "kokemusten" ja tunteiden kantajina? Siksikö sosiaalialan työntekijöiden ammatillisuuden ja ammatillisen edunvalvonnan katsotaan vaativan etäisyyttä asiakkaiden ja työntekijöiden arjesta, tunteista ja kokemuksista? Onko tämä ajatuskupru osasyy haluttomuuteen tutustua perheisiin ja perheiden konkreettisen arjen avun hävittämiseen ?
Onko sosiaalityötä vuosikaudet hallinnut ihmisten kokemuksia vähättelevä ja diskursseihin keskittyvä konstruktionistinen suuntaus johtanut sosiaalityön "kokemusnälkään" ?
Lastensuojelu lähes kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, sukupuut, pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin siinä toivossa, että löytyisi "ylisukupolvinen traumakokemus", jolla oikeutetaan ja perustellaan järjettömät, elinkautisia vastaavat huostaanotot ja valtaisat tulonsiirrot lastensuojelubisnekselle.
Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.
Vaikeat kokemuksensa asiakkaaseen ulkoistava sosiaalityöntekijä toimii kuin pedofiilipappi
Psykiatrian ja sosiaalityön palvelujärjestelmiä ei milloinkaan luotu asiakkaita varten. Ne ovat pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntyneitä eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palvelevia alati muuttuva rakennelmia, joiden tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan työtä ja ammatillisia mahdollisuuksia kasvavalle joukolle toimettomia keskiluokkaisia naisia, joilta puuttuivat etenemismahdollisuudet muualle (Dobash & Dobash, 1992). Sosiaalityöntekijän ammatti tarjosi naisille kunniallisen mahdollisuuden päästä kurkistelemaan ja tirkistelemään "kujan varjoista puolta."
Kokemusasiantuntijaksi typistetystä asiakkaasta on tehty väline ja instrumentti, jonka avulla asiantuntija voi käsitellä omia tunnistamattomia tai kiellettyjä tunteitaan, tarpeitaan ja kokemuksiaan ja oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä.
Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saa tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.
"Vaikeat kokemuksensa" asiakkaaseen ulkoistanut sosiaalityöntekijä on kuin seksuaalisuutensa kuoropoikaan ulkoistanut pedofiilipappi. Molemmissa tapauksissa suhteista muodostuu jännitteisiä ja alttiita vallan väärinkäytölle. Ulkoistetut asiat saavat suhteettomat merkitykset ja mittasuhteet.
Kun omaa seksuaalisuutta ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa käsitellä kuin kuoropojissa, heistä tulee papin silmissä helposti seksuaalisia ja vietteleviä syntisäkkejä, joita papin pitää jatkuvasti ripittää ja valvoa ja joista hänen pitää ajaa pois lihallisuuden pahaa henkeä.
Kun omia vaikeita kokemuksia ja tunteita ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa tunnistaa eikä tunnustaa kuin asiakkaissa, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja ylilyöntejä: oireilevassa lapsessa tunnistetaan vain oma kärsimys, epäkohdista kertovaa asiakasäitiä nimitellään vihapuhujaksi, oikeusturvaansa penäävä isä tulkitaan aggressiiviseksi ja sosiaalitoimistoon pitää kutsua poliisi turvaamaan palavereja asiakkaiden "viranomaisvastaisuuden" vuoksi.
Miksi ammattilaiset eivät sovella arvostamaansa psykoanalyysia itseensä?
Asiakasosallisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta on liian usein tehty seminaarikevennystä ja sosiaalityöntekijöiden vertaistukea ja - viihdettä.
Osallisuudesta sosiaalipalvelujen kehittämisessä on tullut varhaista puuttumista vastaava notkea ameeba, joka on voitu kääntää palvelemaan hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia tarkoituksia ja päämääriä; niin sosiaalityön resursointia kuin leikkausvaateita, inkluusiota ja eksuusiota, rakenteellista sosiaalityötä ja yksilöpsykopatologisointia, subjektiivisia oikeuksia ja yhteiskunnallisia velvollisuuksia, lainsäädännöllisiä velvoitteita kuin niiden puutetta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yksilövastuutusta, vapaaehtoisuutta ja pakkoa.
Osallisuus on jotakin muuta kuin osallisuuspuhetta- se on materiaalisia, sosiaalisia, psykologisia ja toiminnallisia resursseja ja strategioita. Asiakasosallisuus edellyttää tarkkaa ja eriteltyä lainsäädäntöä ja operationaalistettavia diskursseja ja ohjeistusta marginalisoitujen yhdenvertaisuuden konkretisoimiseksi.
Lokakuun Liike kiittää Taina Meriluotoa ja kaikkia lastensuojelun selviytyjiä mm. Vilma Vähämaata, Yonatan Gebrenegusta, Aino Taipalusta ja Osallisuuden Aikaa tärkeästä työstä mutta varoittaa sijaishuollon kontrollipyrkimyksistä ja muista lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden sudenkuopista.
#TainaMeriluoto #VilmaVähämaa #Osallisuudenaika #Nuoretselviytyjät #STM #Ensijaturvakotienliitto #THL #SOSlapsikylä #NuortenYstävät #Pesäpuu #osallisuussosiaalityössä #vuorovaikutussosiaalityössä #kokemusasiantuntijuus #kokemusasiantuntija #Palvelukseenhalutaanyksikokemusasiantuntija
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-ja-paamaaria-kokemusasiantuntijahankkeet-palvelevat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuvitteellisesti-vai-konkreettisesti-rohkeammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/some-on-sosiaalityontekijoiden-huoli-ja-vihapuheen-monistamo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vertaistyosta-ei-makseta-sosiaalialan-jarjesto-ja-rahastojohtajille-taataan-ministeritason-palkat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa."
Myöskään kaikki tunteet ja kokemukset eivät saa asua viranomaisessa vaan ne pitää projisoida ja ulkoistaa tiettyjen, kokemusasiantuntijoiksi nimettyjen asiakkaiden kannettaviksi.
Kokemusasiantuntijuudesta on tullut uskomushoitoa; eräänlaista homeopatiaa, jossa kuvitellaan, että riittävän pieni ja konventionaaliseen asiantuntijuuteen laimennettu annos kokemusasiantuntijuutta tuottaa lääkkeen epädemokraattisen asiantuntijavallan alati lisääntyviin ongelmiin.
Euroopan sosiaalirahasto ESR on jo pitkään edellyttänyt asiakasosallisuutta rahoituksensa ehtona.
Kokemusasiantuntijoiden tieto tosin tuntuu kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille.
Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villiksi länneksi tai "vihasivustoiksi".
Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.
Mitään käyttökelpoista tietoa korjaamistoimiin ei saada kun lastensuojelun asiakirjoja tutkiva pyrkii kiistämään asiakirjafabrikoinnin, laitosväkivaltaa tutkiva lastensuojelun laitosväkivallan, perhepalveluja tutkiva vieraannuttamisen ja maahanmuuttoa tutkiva islamismin ongelmat.
Pelkkä vanhempien näkökulman valitseminen herättää vastustusta sosiaalityön tiedeyhteisössä. "Olen kohdannut närkästystä sekä lasten ja nuorten että sosiaalityöntekijöiden näkökulman ohittamisesta. Taustalla on ollut milloin epäily arvostuksen puutteesta ja piittaamattomuudesta näiden ryhmien näkemyksiä kohtaan, milloin taas otaksuma mahdollisesta asianosaisnäkökulmastani, joka on kehotettu kirjoittamaan teksteissäni auki ( Vierula, 2017, 70).
Asianosaisuutta ja asiakasnäkökulmaa siis pidetään jotenkin epäilyttävänä, objektiivisuutta vaarantavana ja selontekoa tiedeyhteisölle vaativana asiana.
Eikö asiantuntija voi olla asiantuntija ilman että hänen täytyy ulkoistaa vaikeat tunteensa ja kokemuksensa johonkin toiseen? Taina Meriluoto kysyy:Miksi meidän täytyy kutsua vaikeuksia kohdanneita ihmisiä asiantuntijoiksi, jotta kuulisimme, mitä heillä on sanottavaa?
Miksi tiedeyhteisö ei ole huolissaan vaikkapa kyseenalaistamattomasta ennakko-olettamastaan, jonka mukaan sosiaalityön fabrikoitujen asiakasdokumenttien avulla on mahdollista saada luotettavaa tietoa asiakkaista?
Suomessa kaikki vähänkään lastensuojelua ja sijaishuoltoa hyödyttävät järjestöt on pyritty alistamaan Lastensuojelun Keskusliiton, RAY:n, STEA:n ja Veikkauksen hallintaan.
Rahoituksen saaminen on edellyttänyt, että "osallisuus" ja "kokemusasiantuntijuus" on oikeanlaista eikä uhkaa lastensuojelun ja sijaishuollon liiketoimintaa ja ammattilaisten edunvalvontaa.
Heikki Pursiaisen mukaan rahapelimonopoli ja järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat ja järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille eikä sitä arvostele kukaan , koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana ja potentiaaleja edunsaajia.
Yhdenvertaisuuslaki ja sananvapaus ovat kuitenkin vielä voimassa Suomessa. Asiakkailla on samat oikeudet kuin ammattilaisilla.
Sana amatööri tulee latinan verbistä amare, rakastaa. Amator, amatööri tarkoittaa rakastajaa, ihmistä joka toimii rakkaudesta toisin kuin ammattilainen, joka toimii rahasta.
Rakkauden amatööreillä on yhälainen oikeus käyttää sananvapautta ja kommentoida ihmissuhteita ja perhe-elämää kuin rahasta toimivilla rakkauden ammattilaisilla.
Rakkauden ammattilaisilla taas on oikeus rahastaa oletetulla "erityisosaamisellaan" mutta vain niitä, jotka tuota erityisosaamista haluavat. Ammattilaisuus ei oikeuta pilkkaamaan saati tuhoamaan amatöörien perhe- ja rakkauselämää.
Miksi asiakkaista tehdään työntekijöiden vaikeiden tunteiden ja kokemusten kantajia?
Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto on typistynyt tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa. Kokemusasiantuntijuutta käytetään retorisena warranttina eli näennäisoikeutuksena tiettyjen lastensuojelun ja sijaishuollon päätösten ja poliittisten ideologioiden edistämiseen.
Kokemusasiantuntijahankkeissa työskennellyt ja niistä väitöskirjan tehnyt Taina Meriluoto pääsi ongelmaan käsiksi tunnistamalla, tunnustamalla ja tutkimalla itseään vaivaavan kiusallisen tunteen pitämättä sitä ammatillisuuspuutteena tai projisoimatta sitä asiakkaisiin. Tämä rehellisyys ja rohkeus auttoi tutkijaa myös kyseenalaistamaan organisaatioiden toimintakäytäntöjä sosiaalityön ammattieettisten, usein toteutumattomien periaatteiden mukaisesti.
Miksi kokemusasiantuntijahankkeissa ei ole osattu/uskallettu kyseenalaistaa sosiaalialan virallisten asiantuntijoiden tietoa tai tiedon objektiivisuutta ja neutraaliutta?
Miksi moraalinen tuohtumus sosiaalityön laittomuuksista ja huonoista palvelukokemuksista nähdään poliittisena performanssina mutta äärimmäisen poliittinen laittomuuksien ja huonojen kokemuksien "yksittäistapauksiksi" leimaaminen neutraalina asiantuntijuutena?
Miksi hankkeiden lähtökohtana on olettama objektiivisesta viranomaistiedosta, jota asiakkaiden kokemuksellisuudeksi mitätöity tieto vain täydentää?
Miksi tarinallistaminen tunnistetaan vain kokemusasiantuntijuuden rakentumisessa vaikka se on keskeinen sosiaalityön asiantuntijuuden sisältö? Sosiaalityön tutkija Leslie Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijöillä on tarve tarinallistaa asiakaskertomuksiaan ja he kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiksi siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on).
Myös julkishallinnon ja järjestöjen työntekijät ovat kokemusasiantuntijoita.
Monissa tutkimuksissa on todettu että sosiaalityö ei perustu tutkimustietoon. Tutkimustietoa ei sosiaalityössä kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013) vaan päätökset tehdään hiljaisen tiedon eli organisaatiokäytäntöjen ja oman kokemustiedon varassa.
Sosiaalityöhön on todettu hakeutuvan ihmisiä pääasiassa vasemmistolaisväritteisistä vaikuttamisen, kristillissävytteisistä altruistisista ja henkilökohtaisista, usein traumatisoitumisen sisältävistä motiiveista (Bradley ym. 2012; Partanen 2014; Toros & Medar 2015) .
Alalle hakeutuvilla on usein myös vahva usko sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden muutosvoimaan, joka saattaa helposti lipsahtaa sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuudeksi.
Suurimmalla osalla sosiaalityöntekijöistä on siis jo koulutukseen tullessaan vahva agenda eli esityslista ja tendenssi eli tarkoitusperä, jotka voivat haitata objektiivista havainnointia ja tiedonmuodostusta sekä puolueetonta päätöksentekoa.
Vahva mutta salattu politisoituminen tekee sosiaalityön tutkimuksesta helposti tendenssitutkimusta ja tiedonvälityksestä agendajournalismia.
Miksi vasemmistolaisen, kristityn tai traumataustaisen sosiaalityöntekijän omakohtainen, vaikea kokemus köyhyydestä, sairaudesta tai väkivallasta ei saa tulla nähdyksi ja tunnustetuksi sosiaalityön kokemusasiantuntijuutena?
Miksi ammattilaisten omat kokemukset ja niiden herättämät tunteet tulee ammatillisuuden nimissä kieltää/salata ja projisoida asiakkaisiin, joita pidetään yksinomaan "kokemusten" ja tunteiden kantajina? Siksikö sosiaalialan työntekijöiden ammatillisuuden ja ammatillisen edunvalvonnan katsotaan vaativan etäisyyttä asiakkaiden ja työntekijöiden arjesta, tunteista ja kokemuksista? Onko tämä ajatuskupru osasyy haluttomuuteen tutustua perheisiin ja perheiden konkreettisen arjen avun hävittämiseen ?
Onko sosiaalityötä vuosikaudet hallinnut ihmisten kokemuksia vähättelevä ja diskursseihin keskittyvä konstruktionistinen suuntaus johtanut sosiaalityön "kokemusnälkään" ?
Lastensuojelu lähes kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, sukupuut, pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin siinä toivossa, että löytyisi "ylisukupolvinen traumakokemus", jolla oikeutetaan ja perustellaan järjettömät, elinkautisia vastaavat huostaanotot ja valtaisat tulonsiirrot lastensuojelubisnekselle.
Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.
Vaikeat kokemuksensa asiakkaaseen ulkoistava sosiaalityöntekijä toimii kuin pedofiilipappi
Psykiatrian ja sosiaalityön palvelujärjestelmiä ei milloinkaan luotu asiakkaita varten. Ne ovat pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntyneitä eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palvelevia alati muuttuva rakennelmia, joiden tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan työtä ja ammatillisia mahdollisuuksia kasvavalle joukolle toimettomia keskiluokkaisia naisia, joilta puuttuivat etenemismahdollisuudet muualle (Dobash & Dobash, 1992). Sosiaalityöntekijän ammatti tarjosi naisille kunniallisen mahdollisuuden päästä kurkistelemaan ja tirkistelemään "kujan varjoista puolta."
Kokemusasiantuntijaksi typistetystä asiakkaasta on tehty väline ja instrumentti, jonka avulla asiantuntija voi käsitellä omia tunnistamattomia tai kiellettyjä tunteitaan, tarpeitaan ja kokemuksiaan ja oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä.
Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saa tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.
"Vaikeat kokemuksensa" asiakkaaseen ulkoistanut sosiaalityöntekijä on kuin seksuaalisuutensa kuoropoikaan ulkoistanut pedofiilipappi. Molemmissa tapauksissa suhteista muodostuu jännitteisiä ja alttiita vallan väärinkäytölle. Ulkoistetut asiat saavat suhteettomat merkitykset ja mittasuhteet.
Kun omaa seksuaalisuutta ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa käsitellä kuin kuoropojissa, heistä tulee papin silmissä helposti seksuaalisia ja vietteleviä syntisäkkejä, joita papin pitää jatkuvasti ripittää ja valvoa ja joista hänen pitää ajaa pois lihallisuuden pahaa henkeä.
Kun omia vaikeita kokemuksia ja tunteita ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa tunnistaa eikä tunnustaa kuin asiakkaissa, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja ylilyöntejä: oireilevassa lapsessa tunnistetaan vain oma kärsimys, epäkohdista kertovaa asiakasäitiä nimitellään vihapuhujaksi, oikeusturvaansa penäävä isä tulkitaan aggressiiviseksi ja sosiaalitoimistoon pitää kutsua poliisi turvaamaan palavereja asiakkaiden "viranomaisvastaisuuden" vuoksi.
Miksi ammattilaiset eivät sovella arvostamaansa psykoanalyysia itseensä?
Asiakasosallisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta on liian usein tehty seminaarikevennystä ja sosiaalityöntekijöiden vertaistukea ja - viihdettä.
Osallisuudesta sosiaalipalvelujen kehittämisessä on tullut varhaista puuttumista vastaava notkea ameeba, joka on voitu kääntää palvelemaan hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia tarkoituksia ja päämääriä; niin sosiaalityön resursointia kuin leikkausvaateita, inkluusiota ja eksuusiota, rakenteellista sosiaalityötä ja yksilöpsykopatologisointia, subjektiivisia oikeuksia ja yhteiskunnallisia velvollisuuksia, lainsäädännöllisiä velvoitteita kuin niiden puutetta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yksilövastuutusta, vapaaehtoisuutta ja pakkoa.
Osallisuus on jotakin muuta kuin osallisuuspuhetta- se on materiaalisia, sosiaalisia, psykologisia ja toiminnallisia resursseja ja strategioita. Asiakasosallisuus edellyttää tarkkaa ja eriteltyä lainsäädäntöä ja operationaalistettavia diskursseja ja ohjeistusta marginalisoitujen yhdenvertaisuuden konkretisoimiseksi.
Lokakuun Liike kiittää Taina Meriluotoa ja kaikkia lastensuojelun selviytyjiä mm. Vilma Vähämaata, Yonatan Gebrenegusta, Aino Taipalusta ja Osallisuuden Aikaa tärkeästä työstä mutta varoittaa sijaishuollon kontrollipyrkimyksistä ja muista lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden sudenkuopista.
#TainaMeriluoto #VilmaVähämaa #Osallisuudenaika #Nuoretselviytyjät #STM #Ensijaturvakotienliitto #THL #SOSlapsikylä #NuortenYstävät #Pesäpuu #osallisuussosiaalityössä #vuorovaikutussosiaalityössä #kokemusasiantuntijuus #kokemusasiantuntija #Palvelukseenhalutaanyksikokemusasiantuntija
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-ja-paamaaria-kokemusasiantuntijahankkeet-palvelevat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuvitteellisesti-vai-konkreettisesti-rohkeammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/some-on-sosiaalityontekijoiden-huoli-ja-vihapuheen-monistamo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vertaistyosta-ei-makseta-sosiaalialan-jarjesto-ja-rahastojohtajille-taataan-ministeritason-palkat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta