Tyttöjä ahdisteltiin jalka- ja käsipallo- sekä jääkiekkojoukkueissa
Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti, uutisoi mtv- uutiset keväällä.
Entisen päävalmentaja Reima Kokon mukaan asiasta tiedettiin, mutta siihen ei uskallettu puuttua.
Nuorempia joukkueen jäseniä oli painostettu suhteisiin vanhempien ja kokeneempien pelaajien kanssa. Osa nuoremmista pelaajista on lisäksi pelännyt ja lopettanut kohtaamansa häirinnän vuoksi uransa.
”Jos nuorempi tyttö ei lähtenyt siihen mukaan, niin painostus oli kovaa. Tiedän monta tyttöä –lahjakkaita maajoukkuepelaajia, jotka pelkäsivät ja lopettivat uransa, koska eivät kestäneet sitä touhua”, Kokko kertoo.
Kokon mukaan samanlaista toimintaa oli myös naisten jääkiekko- ja käsipallomaajoukkueissa.
-”Käännyttämistä” harrastettiin paljon. Osa pelaajista naureskeli asialle, osa loukkaantui ja ahdistui. Jokainen koki sen varmasti eri tavalla. Mutta se oli vastenmielistä häirintää. Maajoukkueessa eräs kokenut pelaaja kertoi usein nuoremmille, miksi toisen naisen kanssa kannattaa ryhtyä suhteeseen, muutamia maaotteluita urallaan pelannut jalkapalloilija muistelee.
- Kukaan ei voi tosissaan väittää, etteikö sellaista kulttuuria olisi ollut useassa liigaseurassa, jonka kautta se kulkeutui maajoukkueeseen. Valtaosa pelkää edelleenkin pelaajia, jotka terrorisoivat silloin koko toimintaa julmallakin tavalla. Pelko estää monia puhumasta ja monet ovat halunneet unohtaa. Kaikki valmentajatkaan eivät todellakaan olleet puhtaita pulmusia, hän jatkaa.
- Painostus ja ahdistelu olivat niin henkistä kuin fyysistä. Kokeneemmat maanittelivat seksisuhteisiin ja kokeiluihin nuorempia pelaajia.
Esiin nostettujen syytösten ja epäilysten vuoksi Suomen Palloliitto yhdessä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa pyysi asian selvittämisessä apua Suomen urheilun eettiseltä keskukselta (SUEK ry).
- Onneksi toimintakulttuuri on muuttunut ja tässäkin suhteessa on menty eteenpäin, kuten koko suomifutiksessa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Palloliiton varapuheenjohtaja Katri Mattsson korostaa.
Enemmän kuin joka kymmennes kokenut häirintää
SUEK:n selvityksen mukaan yli 50 jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueiden pelaajaa kertoo kokeneensa seksuaalista tai sukupuolista häirintää – kolmen pelaajan mukaan Jääkiekkoliiton toimihenkilö syyllistyi tirkistelyyn. Useampi kuin joka kymmenes maajoukkuepelaaja eli kaikkiaan 54 vastaajaa oli kokenut pelaajaurallaan seksuaalista tai sukupuoleen kohdistuvaa häirintää.
Suurin osa vakavaksi luokitellusta häirinnästä oli tapahtunut maajoukkueen ulkopuolella, mutta myös maajoukkuetoiminnassa oli koettu epäsopivaa käytöstä. Selvitykseen liittyvään kyselyyn vastasi kaikkiaan 496 pelaajaa.
Selvityksen mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja nuoriin. Miesten maajoukkueissa vain yksi pelaaja molemmista lajeista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää.
Vakavissa tapauksissa häirintään syyllistyi useimmiten urheilijaan auktoriteetti- tai luottamussuhteessa oleva henkilö.
Vapaaehtoisten valmentajien taustoja ei tarkisteta
Vain 14 urheiluseuraa 15 000:sta eli alle promille tarkastaa vapaaehtoisten valmentajiensa rikostaustat, kertoo Ylioppilaslehti (1/2017).
"Moni hyväksikäyttötapaus ei tule koskaan ilmi, sillä uhrit pelkäävät kostoa, urheilumahdollisuuksiensa vaarantumista, leimaantumista tai sitä, että heitä ei uskota. Aihe on tabu urheilualan kattojärjestöissäkin.
Seksuaaliseen häirintään syyllistyneet valmentajat ovat usein sosiaalisia, suosittuja, arvostettuja ja itsevarmoja korkean profiilin hahmoja, jotka eivät poistu alalta hyväksikäyttötuomion jälkeenkään."
Sijoitetuille lapsille/nuorille urheiluharrastus voi tarjota onnistumisen elämyksiä mutta sijoitetut ovat erityisen suojattomia valmentajien ja muiden aikuisten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.
Lasta ei kuitenkaan suojella pelottelemalla.
Lasten kanssa on tärkeä keskustella niistä tunteista ja kysymyksistä, joita heille seksuaalisesta häirinnästä koskevasta uutisoinnista herää. Merkittävintä on pitää yllä avointa keskusteluyhteyttä kaikista asioista.
Responsible Coaching Movement (RCM) (Vastuullisen valmennuksen liike) ja National Center for Missing and Exploited Children (Kadonneiden ja riistettyjen lasten kansallinen keskus) kehottaa vanhempia kysymään urheiluseuroilta miten urheilijan yksityisyys ja turvallisuus on varmistettu esim. internet-viestinnässä, pukuhuoneissa , suihkutiloissa ja kilpailumatkoilla. Vanhempia kehotetaan kysymään urheiluseuroilta kolme kysymystä:
Väestöliitto tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet lasten turvataitojen harjoitteluun.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina
Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti, uutisoi mtv- uutiset keväällä.
Entisen päävalmentaja Reima Kokon mukaan asiasta tiedettiin, mutta siihen ei uskallettu puuttua.
Nuorempia joukkueen jäseniä oli painostettu suhteisiin vanhempien ja kokeneempien pelaajien kanssa. Osa nuoremmista pelaajista on lisäksi pelännyt ja lopettanut kohtaamansa häirinnän vuoksi uransa.
”Jos nuorempi tyttö ei lähtenyt siihen mukaan, niin painostus oli kovaa. Tiedän monta tyttöä –lahjakkaita maajoukkuepelaajia, jotka pelkäsivät ja lopettivat uransa, koska eivät kestäneet sitä touhua”, Kokko kertoo.
Kokon mukaan samanlaista toimintaa oli myös naisten jääkiekko- ja käsipallomaajoukkueissa.
-”Käännyttämistä” harrastettiin paljon. Osa pelaajista naureskeli asialle, osa loukkaantui ja ahdistui. Jokainen koki sen varmasti eri tavalla. Mutta se oli vastenmielistä häirintää. Maajoukkueessa eräs kokenut pelaaja kertoi usein nuoremmille, miksi toisen naisen kanssa kannattaa ryhtyä suhteeseen, muutamia maaotteluita urallaan pelannut jalkapalloilija muistelee.
- Kukaan ei voi tosissaan väittää, etteikö sellaista kulttuuria olisi ollut useassa liigaseurassa, jonka kautta se kulkeutui maajoukkueeseen. Valtaosa pelkää edelleenkin pelaajia, jotka terrorisoivat silloin koko toimintaa julmallakin tavalla. Pelko estää monia puhumasta ja monet ovat halunneet unohtaa. Kaikki valmentajatkaan eivät todellakaan olleet puhtaita pulmusia, hän jatkaa.
- Painostus ja ahdistelu olivat niin henkistä kuin fyysistä. Kokeneemmat maanittelivat seksisuhteisiin ja kokeiluihin nuorempia pelaajia.
Esiin nostettujen syytösten ja epäilysten vuoksi Suomen Palloliitto yhdessä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa pyysi asian selvittämisessä apua Suomen urheilun eettiseltä keskukselta (SUEK ry).
- Onneksi toimintakulttuuri on muuttunut ja tässäkin suhteessa on menty eteenpäin, kuten koko suomifutiksessa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Palloliiton varapuheenjohtaja Katri Mattsson korostaa.
Enemmän kuin joka kymmennes kokenut häirintää
SUEK:n selvityksen mukaan yli 50 jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueiden pelaajaa kertoo kokeneensa seksuaalista tai sukupuolista häirintää – kolmen pelaajan mukaan Jääkiekkoliiton toimihenkilö syyllistyi tirkistelyyn. Useampi kuin joka kymmenes maajoukkuepelaaja eli kaikkiaan 54 vastaajaa oli kokenut pelaajaurallaan seksuaalista tai sukupuoleen kohdistuvaa häirintää.
Suurin osa vakavaksi luokitellusta häirinnästä oli tapahtunut maajoukkueen ulkopuolella, mutta myös maajoukkuetoiminnassa oli koettu epäsopivaa käytöstä. Selvitykseen liittyvään kyselyyn vastasi kaikkiaan 496 pelaajaa.
Selvityksen mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja nuoriin. Miesten maajoukkueissa vain yksi pelaaja molemmista lajeista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää.
Vakavissa tapauksissa häirintään syyllistyi useimmiten urheilijaan auktoriteetti- tai luottamussuhteessa oleva henkilö.
Vapaaehtoisten valmentajien taustoja ei tarkisteta
Vain 14 urheiluseuraa 15 000:sta eli alle promille tarkastaa vapaaehtoisten valmentajiensa rikostaustat, kertoo Ylioppilaslehti (1/2017).
"Moni hyväksikäyttötapaus ei tule koskaan ilmi, sillä uhrit pelkäävät kostoa, urheilumahdollisuuksiensa vaarantumista, leimaantumista tai sitä, että heitä ei uskota. Aihe on tabu urheilualan kattojärjestöissäkin.
Seksuaaliseen häirintään syyllistyneet valmentajat ovat usein sosiaalisia, suosittuja, arvostettuja ja itsevarmoja korkean profiilin hahmoja, jotka eivät poistu alalta hyväksikäyttötuomion jälkeenkään."
Sijoitetuille lapsille/nuorille urheiluharrastus voi tarjota onnistumisen elämyksiä mutta sijoitetut ovat erityisen suojattomia valmentajien ja muiden aikuisten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.
Lasta ei kuitenkaan suojella pelottelemalla.
Lasten kanssa on tärkeä keskustella niistä tunteista ja kysymyksistä, joita heille seksuaalisesta häirinnästä koskevasta uutisoinnista herää. Merkittävintä on pitää yllä avointa keskusteluyhteyttä kaikista asioista.
Responsible Coaching Movement (RCM) (Vastuullisen valmennuksen liike) ja National Center for Missing and Exploited Children (Kadonneiden ja riistettyjen lasten kansallinen keskus) kehottaa vanhempia kysymään urheiluseuroilta miten urheilijan yksityisyys ja turvallisuus on varmistettu esim. internet-viestinnässä, pukuhuoneissa , suihkutiloissa ja kilpailumatkoilla. Vanhempia kehotetaan kysymään urheiluseuroilta kolme kysymystä:
- Onko valmentajan seurassa toinen aikuinen vai viettääkö lapsi aikaa kahdestaan valmentajan kanssa?
- Onko lapsen valmentajan taustat ja työhistoria tarkistettu?
- Tunteeko valmentaja lasten valmennuksen eettiset pelisäännöt?
Väestöliitto tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet lasten turvataitojen harjoitteluun.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina