Jäävit vanhemmuudenarvioinnit
Valvira on linjannut, ettei viranomaistyöksi tarkoitettuja lastensuojelun arviointeja saa siirtää pois viranomaisilta.
Käytännössä vanhemmuudenarviointeja tekevät kuitenkin monet sijaishuoltopalveluja myyvät jäävit järjestöt ja yritykset.
Tyypillisesti vanhemmuudenarviointi tapahtuu ensi- ja turvakodissa tai perhekuntoutuslaitoksessa ja sen tavoitteena on huostaanoton edellytysten arviointi. Vanhemmalle ei välttämättä kerrota, että laitosjakson tarkoitus on vanhemmuudenarviointi vaan laitosjakso markkinoidaan perheen "tukena".
Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
Hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun lastensuojelulaitos tai lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.
Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.
Nämä järjestöt nimittäin tuottavat vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta, mutta myös lasten sijoitustoimintaa joko omiin sijoitusyksiköihinsä tai sijaisperheisiin, joita ne itse ovat voineet olla mukana kouluttamassa ja rekrytoimassa. Yhden sijoitetun lapsen laitosvuoden hinta voi nousta yli 150 000 euron.
Vanhemmuuden arviointityöskentelyä on kritisoitu jääviyksien lisäksi muun muassa liian kapea-alaisesti käytettävistä tiedonkeruun menetelmien käytöstä, havainnoinnin puutteellisuudesta ja perheen luonnollisen ympäristön ja vanhemman vahvuuksien tarkastelun laiminlyömisestä. (White 2005, 19).
Vanhemmuudenarviointeja ei useinkaan osata tehdä asianmukaisesti mutta jopa 50 000 euroon kipuava lasku osataan kirjoittaa. Vähimmäistaksa vanhemmuudenarvioinnista sosiaalityöntekijän ja psykologin osalta on noin 200 euroa tunti.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalityön professori Kate Morrisin mukaan haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
Valvira on linjannut, ettei viranomaistyöksi tarkoitettuja lastensuojelun arviointeja saa siirtää pois viranomaisilta.
Käytännössä vanhemmuudenarviointeja tekevät kuitenkin monet sijaishuoltopalveluja myyvät jäävit järjestöt ja yritykset.
Tyypillisesti vanhemmuudenarviointi tapahtuu ensi- ja turvakodissa tai perhekuntoutuslaitoksessa ja sen tavoitteena on huostaanoton edellytysten arviointi. Vanhemmalle ei välttämättä kerrota, että laitosjakson tarkoitus on vanhemmuudenarviointi vaan laitosjakso markkinoidaan perheen "tukena".
Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
Hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun lastensuojelulaitos tai lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.
Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.
Nämä järjestöt nimittäin tuottavat vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta, mutta myös lasten sijoitustoimintaa joko omiin sijoitusyksiköihinsä tai sijaisperheisiin, joita ne itse ovat voineet olla mukana kouluttamassa ja rekrytoimassa. Yhden sijoitetun lapsen laitosvuoden hinta voi nousta yli 150 000 euron.
Vanhemmuuden arviointityöskentelyä on kritisoitu jääviyksien lisäksi muun muassa liian kapea-alaisesti käytettävistä tiedonkeruun menetelmien käytöstä, havainnoinnin puutteellisuudesta ja perheen luonnollisen ympäristön ja vanhemman vahvuuksien tarkastelun laiminlyömisestä. (White 2005, 19).
Vanhemmuudenarviointeja ei useinkaan osata tehdä asianmukaisesti mutta jopa 50 000 euroon kipuava lasku osataan kirjoittaa. Vähimmäistaksa vanhemmuudenarvioinnista sosiaalityöntekijän ja psykologin osalta on noin 200 euroa tunti.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalityön professori Kate Morrisin mukaan haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
Arvioinnit tehdään subjektiivisen, puutteellisen, vinoutuneen ja virheellisen tiedon varassa
Heini Laaksosen lisensiaattityön(2017) mukaan vanhemmuudenarviointityöskentelyyn ryhdytään, kun sosiaalityöntekijä tarvitsee ulkopuolista asiantuntija tietoa lapsen ja perheen tilanteesta huostaanoton tarpeellisuuden tai huostaanoton purkamisen edellytysten arvioimista varten. Vanhemmuuden arviointityöskentelyyn käytettävä aika on enimmillään kolme kuukautta, joka on myös tyypillisin avohuollon sijoituksen kesto.
Vanhemmuuden arviointilausuntojen taustalla olevaan työskentelyyn voi osallistua sosiaalityöntekijöiden lisäksi psykologeja, psykiatreja, perheohjaajia, perhetyöntekijöitä, lastenhoitajia, sairaanhoitajia, psykiatrisia sairaanhoitajia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä.
Vaikka vanhemmuuden arviointityöskentely on yksi vaikeimmista tehtävistä lastensuojelun sosiaalityössä, siihen saadaan yleisesti ottaen vähiten koulutusta ja ohjausta.
Laaksonen huomauttaa aiheellisesti, että arviointi ei koskaan tuota faktatietoa, varmoja johtopäätöksiä, saatikka ennustuksia asiakkaan tilanteen kehittymisestä (2017, 14-18).
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013).
Tohtori Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen kolmen sadan (300) sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellistä tietoa ei käytetty, koulutus lisäsi- ei vähentänyt väärien uskomusten määrää ja lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin esim. leikin tarkkailuun väkivallan epäilyä selvitettäessä. Huolestuttava tutkimustulos voisi kenties selittyä juuri psykoanalyysin oletusten keskeisyydellä kaikkien kolmen ammattikunnan teorioissa ja toimintakäytännöissä.
Englannissa lapsen palvelutarpeen arviointilomaketta (Common Assessment Framework) käyttäneet ”työntekijät kritisoivat sitä, että heidät oli pakotettu dokumentoimaan asiakastapausta koskevat havaintonsa ennaltamäärättyyn muotoon. Työntekijät eivät myöskään suostuneet käyttämään CAF- viitekehyksessä ja lomakkeissa käytettyä käsitteistöä, vaan halusivat esimerkiksi puhua mieluummin ”huolesta” siinä missä CAF-mallissa puhuttin ”tarpeista”. Työntekijät halusivat mieluummin kirjata asiakastiedot kertomuksen muotoon (White et al. 2009)”.
Myös sosiaalityön tutkija Leslie Margolin on huomannut sosiaalityöntekijöiden tarpeen tarinallistaa asiakaskertomuksiaan. Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on). Suomessa Aino Kääriäinen on arvostellut sosiaalityön asiakasdokumentaatiota keskittymisestä trivialiteetteihin esim. kymmeniä sivuja käsittäviä kuvauksia asiakkaiden kotien järjestyksestä.
Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Laaksosen mukaan vanhemmuudenarviointi voi perustua vain yhteen tietolähteeseen ja tiedon hankinnan tapaan. Asiakirjoissa ei myöskään aina ole kaikkia työntekijöiden saamia ja päätöksien taustalla olevia tietoja.
Lapsen tarpeet kuvataan yleisinä ikätasoisina tarpeina, liian vähän juuri kyseessä olevan lapsen tarpeina.
Perheiden tilanteisiin ja ongelmien taustoihin esim. läheisen kuolema, työttömyys ei välttämättä tutustuta eivätkä ne tule esille arvioinneista.
Laitosolosuhteiden vaikutusta arviointiin ei kaikissa arviointilausunnoissa pohdita riittävästi.
Vanhempia arvoidaan käsitepareilla jaksava vai jaksamaton, vuorovaikutustaidoiltaan osaava vai heikko, turvallinen vai turvaton. Arviointilausunnoissa erityistä merkitystä saavat vanhemman vuorovaikutukselliset taidot; hänen kykynsä kuvailla sanallisesti lasta ja omaa vanhemmuuttaan sekä kyky tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Vanhemmuuden arviointi voidaan tehdä salassa vanhemmilta, arviointityöskentelyn syy saattaa olla vanhemmille epäselvä, riittävän/ puutteellisen vanhemmuuden kriteerejä ei kerrota eikä vanhempien ja lapsen välistä historiaa tai suhdetta huomioida tai kuvailla.
Huonosti toteutettu arviointityöskentely painottuu epäkohtien esiintuomiseen ja vanhemman vahvuudet eivät tule arvioinnissa esille (Laaksonen, 2017, 2-3,24: Ikonen, 2013).
Sosiaalityöntekijä päättää mikä tieto on vanhemmuuden arviointityöskentelyn kannalta relevanttia ja mikä ei. Vanhempien oma näkemys lapsen tilanteesta saatetaan kumota asiantuntijan näkemyksellä, jos se on vastakkainen asiantuntijoiden kanssa.
Lapsen käytös ja ongelmat esitetään liitettynä vanhemman toimintaan. Lukijalle saattaa muodostua käsitys siitä, että lapsen haastava käyttäytyminen johtuu lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen laadusta, vanhemmuuden taitojen puutteista tai vuorovaikutuksen ongelmista (Laakonen, 2017, 60-69).
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
Heini Laaksosen lisensiaattityön(2017) mukaan vanhemmuudenarviointityöskentelyyn ryhdytään, kun sosiaalityöntekijä tarvitsee ulkopuolista asiantuntija tietoa lapsen ja perheen tilanteesta huostaanoton tarpeellisuuden tai huostaanoton purkamisen edellytysten arvioimista varten. Vanhemmuuden arviointityöskentelyyn käytettävä aika on enimmillään kolme kuukautta, joka on myös tyypillisin avohuollon sijoituksen kesto.
Vanhemmuuden arviointilausuntojen taustalla olevaan työskentelyyn voi osallistua sosiaalityöntekijöiden lisäksi psykologeja, psykiatreja, perheohjaajia, perhetyöntekijöitä, lastenhoitajia, sairaanhoitajia, psykiatrisia sairaanhoitajia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä.
Vaikka vanhemmuuden arviointityöskentely on yksi vaikeimmista tehtävistä lastensuojelun sosiaalityössä, siihen saadaan yleisesti ottaen vähiten koulutusta ja ohjausta.
Laaksonen huomauttaa aiheellisesti, että arviointi ei koskaan tuota faktatietoa, varmoja johtopäätöksiä, saatikka ennustuksia asiakkaan tilanteen kehittymisestä (2017, 14-18).
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013).
Tohtori Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen kolmen sadan (300) sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellistä tietoa ei käytetty, koulutus lisäsi- ei vähentänyt väärien uskomusten määrää ja lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin esim. leikin tarkkailuun väkivallan epäilyä selvitettäessä. Huolestuttava tutkimustulos voisi kenties selittyä juuri psykoanalyysin oletusten keskeisyydellä kaikkien kolmen ammattikunnan teorioissa ja toimintakäytännöissä.
Englannissa lapsen palvelutarpeen arviointilomaketta (Common Assessment Framework) käyttäneet ”työntekijät kritisoivat sitä, että heidät oli pakotettu dokumentoimaan asiakastapausta koskevat havaintonsa ennaltamäärättyyn muotoon. Työntekijät eivät myöskään suostuneet käyttämään CAF- viitekehyksessä ja lomakkeissa käytettyä käsitteistöä, vaan halusivat esimerkiksi puhua mieluummin ”huolesta” siinä missä CAF-mallissa puhuttin ”tarpeista”. Työntekijät halusivat mieluummin kirjata asiakastiedot kertomuksen muotoon (White et al. 2009)”.
Myös sosiaalityön tutkija Leslie Margolin on huomannut sosiaalityöntekijöiden tarpeen tarinallistaa asiakaskertomuksiaan. Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on). Suomessa Aino Kääriäinen on arvostellut sosiaalityön asiakasdokumentaatiota keskittymisestä trivialiteetteihin esim. kymmeniä sivuja käsittäviä kuvauksia asiakkaiden kotien järjestyksestä.
Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Laaksosen mukaan vanhemmuudenarviointi voi perustua vain yhteen tietolähteeseen ja tiedon hankinnan tapaan. Asiakirjoissa ei myöskään aina ole kaikkia työntekijöiden saamia ja päätöksien taustalla olevia tietoja.
Lapsen tarpeet kuvataan yleisinä ikätasoisina tarpeina, liian vähän juuri kyseessä olevan lapsen tarpeina.
Perheiden tilanteisiin ja ongelmien taustoihin esim. läheisen kuolema, työttömyys ei välttämättä tutustuta eivätkä ne tule esille arvioinneista.
Laitosolosuhteiden vaikutusta arviointiin ei kaikissa arviointilausunnoissa pohdita riittävästi.
Vanhempia arvoidaan käsitepareilla jaksava vai jaksamaton, vuorovaikutustaidoiltaan osaava vai heikko, turvallinen vai turvaton. Arviointilausunnoissa erityistä merkitystä saavat vanhemman vuorovaikutukselliset taidot; hänen kykynsä kuvailla sanallisesti lasta ja omaa vanhemmuuttaan sekä kyky tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Vanhemmuuden arviointi voidaan tehdä salassa vanhemmilta, arviointityöskentelyn syy saattaa olla vanhemmille epäselvä, riittävän/ puutteellisen vanhemmuuden kriteerejä ei kerrota eikä vanhempien ja lapsen välistä historiaa tai suhdetta huomioida tai kuvailla.
Huonosti toteutettu arviointityöskentely painottuu epäkohtien esiintuomiseen ja vanhemman vahvuudet eivät tule arvioinnissa esille (Laaksonen, 2017, 2-3,24: Ikonen, 2013).
Sosiaalityöntekijä päättää mikä tieto on vanhemmuuden arviointityöskentelyn kannalta relevanttia ja mikä ei. Vanhempien oma näkemys lapsen tilanteesta saatetaan kumota asiantuntijan näkemyksellä, jos se on vastakkainen asiantuntijoiden kanssa.
Lapsen käytös ja ongelmat esitetään liitettynä vanhemman toimintaan. Lukijalle saattaa muodostua käsitys siitä, että lapsen haastava käyttäytyminen johtuu lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen laadusta, vanhemmuuden taitojen puutteista tai vuorovaikutuksen ongelmista (Laakonen, 2017, 60-69).
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
Ensi- ja turvakodit vanhemmuudenarvioijina
Usein vanhemmuudenarviointi kohdistuu vain äitiin, joka joutuu toimenpiteen kohteeksi tavallisimmin ensi- ja turvakotijaksolla- joskus tietämättään. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa.
Ensi- ja turvakotien 10 000 euron kuukausilaskutus ei tuo välttämättä lepoa, ruokaa, lapsenhoitoapua, turvaa eikä tukea vanhemmuuteen. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.
Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa (Ikonen, 2016, 68).
Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.
Ensi- ja turvakodin vankilaksi kokemut äiti kertoo: "Minulle valkeni pikku hiljaa, että olin joutunut täysipäiväisen tarkkailun alaiseksi. Talossa järjestyi apua lastenhoitoon vain nihkeästi, mutta äitiyden arvosteluun ja huolenaiheiden kirjailuun työntekijöillä kyllä riitti aikaa. Äidin maltinmenetykset kirjattiin tarkoin, samoin lasten rajaamaton ja riehakas käytös sekä erinäiset huolestuttavat "traumaleikit", jotka ilmenivät tarkkailutilanteissa. Lapset vedettiin säännöllisin väliajoin kukin vuorollaan erilliseen huoneeseen, jossa työntekijä tenttasi heitä ja seurasi heidän leikkejään."
Tutkija Sinikka Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut vuosien ajan ilman tulosvastuuta.
Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Ikosen mukaan sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.
Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
Usein vanhemmuudenarviointi kohdistuu vain äitiin, joka joutuu toimenpiteen kohteeksi tavallisimmin ensi- ja turvakotijaksolla- joskus tietämättään. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa.
Ensi- ja turvakotien 10 000 euron kuukausilaskutus ei tuo välttämättä lepoa, ruokaa, lapsenhoitoapua, turvaa eikä tukea vanhemmuuteen. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.
Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa (Ikonen, 2016, 68).
Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.
Ensi- ja turvakodin vankilaksi kokemut äiti kertoo: "Minulle valkeni pikku hiljaa, että olin joutunut täysipäiväisen tarkkailun alaiseksi. Talossa järjestyi apua lastenhoitoon vain nihkeästi, mutta äitiyden arvosteluun ja huolenaiheiden kirjailuun työntekijöillä kyllä riitti aikaa. Äidin maltinmenetykset kirjattiin tarkoin, samoin lasten rajaamaton ja riehakas käytös sekä erinäiset huolestuttavat "traumaleikit", jotka ilmenivät tarkkailutilanteissa. Lapset vedettiin säännöllisin väliajoin kukin vuorollaan erilliseen huoneeseen, jossa työntekijä tenttasi heitä ja seurasi heidän leikkejään."
Tutkija Sinikka Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut vuosien ajan ilman tulosvastuuta.
Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Ikosen mukaan sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.
Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
Isien ja äitien arvioinnin kaksoisstandardit
Laaksonen kertoo tutkimuksessaan kuinka perushoidon puutteet saatetaan joidenkin kohdalla tulkita vanhemman osaamattomuutena tai kyvyttömyytenä, jopa välinpitämättömyydestä johtuvina, mutta toisen vanhemman kohdalla jaksamattomuudesta ja heikosta vanhemmuudesta johtuvina.
Isänä toimimiseen vaikuttaa liittyvän vähemmän odotuksia ja onnistumisen paineita kuin äitinä toimimiseen.
Isien ruuanlaitto- ja kodinhoitotaito nousevat arviointilausunnoissa esiin erikoismaininnan arvoisina suorituksina, kun taas äitien kodinhoidollinen osaaminen saa huomiota osakseen vain puutteidensa osalta (vrt. Hiitola 2015, 98– 99, 177.)
Osassa arviointilausuntoja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä eli arvioinnin tilaaja on antanut valmiita arvioinnin tekoa ohjaavia kysymyksiä, jotka ohjaavat arviointityöryhmää keskittämään huomionsa tiettyihin seikkoihin vanhemman, käytännössä äidin vanhemmuudessa. ”Ylisukupolvisuus”- käsitteen avulla kuvaillaan esimerkiksi riittämättömän vanhemmuuden periytymistä vanhemmalta lapselle ja edelleen tämän lapsille (Laaksonen, 2017, 49-52).
Leeni Ikosen mukaan lastensuojelu tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.
Ikosen mukaan myös köyhyys näyttäytyy huostaanottoperusteena 2000-luvun Suomessa. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista (Ikonen, 2013, 231).
Lapsen läheisverkostoa kuvaillaan vanhemmuuden arviointilausunnoissa ohuesti ja puutteellisesti. Lapsen huoltomuoto ja etähuoltajan tai -vanhemman osallistuminen lapsen elämään jäävät osassa arviointilausunnoista kokonaan kertomatta (Laaksonen 2017, 49).
Verbalisoinnin vaatimus voi hankaloittaa isien asemaa vanhempana.
Laaksosen mukaan vanhemmille asetettu vaatimus kuvailla sanallisesti vanhemmuuttaan ja lastaan voi vaikuttaa lukijasta jopa epäoikeudenmukaiselta. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kuvailla lastaan tai omaa vanhemmuuttaan, hänellä saattaa olla vain vaikeuksia pukea tunteitaan sanoiksi. Kuvailun vaikeus ei Laaksosen mukaan välttämättä tarkoita tunneyhteyden puuttumista tai välinpitämättömyyttä lasta kohtaan, vaikka tällainen vaikutelma voi joidenkin arviointilausuntojen kuvailujen perusteella syntyä.
Laaksonen kertoo tutkimuksessaan kuinka perushoidon puutteet saatetaan joidenkin kohdalla tulkita vanhemman osaamattomuutena tai kyvyttömyytenä, jopa välinpitämättömyydestä johtuvina, mutta toisen vanhemman kohdalla jaksamattomuudesta ja heikosta vanhemmuudesta johtuvina.
Isänä toimimiseen vaikuttaa liittyvän vähemmän odotuksia ja onnistumisen paineita kuin äitinä toimimiseen.
Isien ruuanlaitto- ja kodinhoitotaito nousevat arviointilausunnoissa esiin erikoismaininnan arvoisina suorituksina, kun taas äitien kodinhoidollinen osaaminen saa huomiota osakseen vain puutteidensa osalta (vrt. Hiitola 2015, 98– 99, 177.)
Osassa arviointilausuntoja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä eli arvioinnin tilaaja on antanut valmiita arvioinnin tekoa ohjaavia kysymyksiä, jotka ohjaavat arviointityöryhmää keskittämään huomionsa tiettyihin seikkoihin vanhemman, käytännössä äidin vanhemmuudessa. ”Ylisukupolvisuus”- käsitteen avulla kuvaillaan esimerkiksi riittämättömän vanhemmuuden periytymistä vanhemmalta lapselle ja edelleen tämän lapsille (Laaksonen, 2017, 49-52).
Leeni Ikosen mukaan lastensuojelu tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.
Ikosen mukaan myös köyhyys näyttäytyy huostaanottoperusteena 2000-luvun Suomessa. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista (Ikonen, 2013, 231).
Lapsen läheisverkostoa kuvaillaan vanhemmuuden arviointilausunnoissa ohuesti ja puutteellisesti. Lapsen huoltomuoto ja etähuoltajan tai -vanhemman osallistuminen lapsen elämään jäävät osassa arviointilausunnoista kokonaan kertomatta (Laaksonen 2017, 49).
Verbalisoinnin vaatimus voi hankaloittaa isien asemaa vanhempana.
Laaksosen mukaan vanhemmille asetettu vaatimus kuvailla sanallisesti vanhemmuuttaan ja lastaan voi vaikuttaa lukijasta jopa epäoikeudenmukaiselta. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kuvailla lastaan tai omaa vanhemmuuttaan, hänellä saattaa olla vain vaikeuksia pukea tunteitaan sanoiksi. Kuvailun vaikeus ei Laaksosen mukaan välttämättä tarkoita tunneyhteyden puuttumista tai välinpitämättömyyttä lasta kohtaan, vaikka tällainen vaikutelma voi joidenkin arviointilausuntojen kuvailujen perusteella syntyä.
Arvioinnit kirjoitetaan viranomaisnäkökulmasta oikeuttamaan tehdyt päätökset
Lastensuojelun asiakirjat kirjoitetaan palvelemaan lastensuojelun työkäytäntöjä. Asiakkaiden omat tulkinnat eivät arviointilausunnoissa tavallisesti pääse esille (Vierula 2014, 344 -347).
Yhdistävänä tekijänä arviointilausunnoille on vanhemmuuden osa-alueiden käsittelyn lisäksi myös viranomaisnäkökulma (Laaksonen 2017, 97).
Sanavalintojen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi viranomaisen tarve hakea oikeutusta tekemälleen päätökselle (Kääriäinen, 2003, 10, 57 -58.) Jotta lukija asettuisi arviointilausunnon kirjoittaneen sosiaalityöntekijän puolelle mielipidettä muodostaessaan, teksti voi sisältää moraalisia kannanottoja ikään kuin sisään upotettuna. Tällainen vaikuttaminen on monitasoista ja piiloutuu esimerkiksi sanavalintojen taakse (Kurri & Wahlström 2000, 167.)
Laaksosen tutkimusaineiston vanhemmuuden arviointilausuntojen perusteella ei voida tehdä tulkintoja vanhempien ja lasten omista suosituksiin liittyvistä näkemyksistä, sillä niitä ei ole arviointilausuntoihin kirjattu (Laaksonen, 2017, 57).
Vanhemmuuden arviointilausuntojen tilannekuvaukset voivat sisältää suoria lainauksia vanhemmuuden arviointityöskentelyä edeltäneen kiireellisen sijoituksen päätöksestä. Näin kirjoittaja vakuuttaa lukijaa asiantuntijalausunnolla. Lastensuojelun viranhaltijapäätöksistä lainattuja otteita ei perustella enempää, vaan niitä käytetään kiireellisen sijoituksen ja vanhemmuuden arviointityöskentelyn legitimoimiseen (vrt. Kääriäinen 2003, 59 – 69, 79).
Vanhemmuudenarviointilausunnon avulla voidaan siis yrittää oikeuttaa lainvastaisestikin tehty kiireellinen sijoitus ja tehdä lainvastaisesta kiireellisestä sijoituksesta tulevan, usein virheellisen huostaanottopäätöksen oikeutus.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
Huostaanoton kriteerien täyttymistä tai lapsen edun mukaisuutta ei arvioida avoimesti
Heini Laaksosen tutkimusaineistossa vanhemmuuden arviointityöskentelyn syyksi ei yhteenkään arviointilausuntoon ole kirjattu ”huostaanoton kriteerien täyttymisen arviointi”, vaan asia esitetään kiertoilmauksin. Pohdintaa konkreettisista tukimuodoista vanhemmuuden arviointilausunnot eivät sisällä (Laaksonen, 2017, 47, 101).
Leeni Ikosen mukaan arviota huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta ei käytännössä tehdä koskaan. Ikonen kertoo, että " En ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumiselle.
Lastenpsykiatrisissa lausunnoissa otetaan kyllä kantaa huostaanoton ja sijaishuollon puolesta, mutta ei arvioida sijaishuoltoon joutuvalle lapselle aiheutuvia mahdollisia riskejä eikä sijaishuollossa syntyneitä vaurioita ja psykiatrisen hoidon tarvetta. "
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
Lastensuojelun asiakirjat kirjoitetaan palvelemaan lastensuojelun työkäytäntöjä. Asiakkaiden omat tulkinnat eivät arviointilausunnoissa tavallisesti pääse esille (Vierula 2014, 344 -347).
Yhdistävänä tekijänä arviointilausunnoille on vanhemmuuden osa-alueiden käsittelyn lisäksi myös viranomaisnäkökulma (Laaksonen 2017, 97).
Sanavalintojen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi viranomaisen tarve hakea oikeutusta tekemälleen päätökselle (Kääriäinen, 2003, 10, 57 -58.) Jotta lukija asettuisi arviointilausunnon kirjoittaneen sosiaalityöntekijän puolelle mielipidettä muodostaessaan, teksti voi sisältää moraalisia kannanottoja ikään kuin sisään upotettuna. Tällainen vaikuttaminen on monitasoista ja piiloutuu esimerkiksi sanavalintojen taakse (Kurri & Wahlström 2000, 167.)
Laaksosen tutkimusaineiston vanhemmuuden arviointilausuntojen perusteella ei voida tehdä tulkintoja vanhempien ja lasten omista suosituksiin liittyvistä näkemyksistä, sillä niitä ei ole arviointilausuntoihin kirjattu (Laaksonen, 2017, 57).
Vanhemmuuden arviointilausuntojen tilannekuvaukset voivat sisältää suoria lainauksia vanhemmuuden arviointityöskentelyä edeltäneen kiireellisen sijoituksen päätöksestä. Näin kirjoittaja vakuuttaa lukijaa asiantuntijalausunnolla. Lastensuojelun viranhaltijapäätöksistä lainattuja otteita ei perustella enempää, vaan niitä käytetään kiireellisen sijoituksen ja vanhemmuuden arviointityöskentelyn legitimoimiseen (vrt. Kääriäinen 2003, 59 – 69, 79).
Vanhemmuudenarviointilausunnon avulla voidaan siis yrittää oikeuttaa lainvastaisestikin tehty kiireellinen sijoitus ja tehdä lainvastaisesta kiireellisestä sijoituksesta tulevan, usein virheellisen huostaanottopäätöksen oikeutus.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
Huostaanoton kriteerien täyttymistä tai lapsen edun mukaisuutta ei arvioida avoimesti
Heini Laaksosen tutkimusaineistossa vanhemmuuden arviointityöskentelyn syyksi ei yhteenkään arviointilausuntoon ole kirjattu ”huostaanoton kriteerien täyttymisen arviointi”, vaan asia esitetään kiertoilmauksin. Pohdintaa konkreettisista tukimuodoista vanhemmuuden arviointilausunnot eivät sisällä (Laaksonen, 2017, 47, 101).
Leeni Ikosen mukaan arviota huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta ei käytännössä tehdä koskaan. Ikonen kertoo, että " En ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumiselle.
Lastenpsykiatrisissa lausunnoissa otetaan kyllä kantaa huostaanoton ja sijaishuollon puolesta, mutta ei arvioida sijaishuoltoon joutuvalle lapselle aiheutuvia mahdollisia riskejä eikä sijaishuollossa syntyneitä vaurioita ja psykiatrisen hoidon tarvetta. "
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
Arvioinnit tehdään epätieteellisillä menetelmillä
Arviointivälineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.
Laaksosen aineistossa psykologin vanhemmille tekemiä yksilötutkimuksia selvästi suositumpia ovat haastattelut (MIM-ja WMCI-haastattelut) sekä vanhemman ja lapsen välisten leikkitilanteiden havainnointi ja videoavusteinen arviointi ( Laaksonen, 2017, 15).
Laaksonen ei huomaa tai kerro, että kaikki suosituimmat arviointimenetelmät perustuvat psykoanalyysiin. Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84). Psykiatrian professori Fred Frankelin mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”terveydenhuollon avohoitovaihtoehdot ovat jääneet kehittämättä, kun maamme psykoanalyyttisesti suuntautuneet lastenpsykiatrit ovat keskittyneet todistelemaan vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi esittäen ratkaisuksi lapsen erottamista perheestään. Moniammatillisessa työskentelyssä ei lopulta kukaan ota vastuuta lapsen tilanteesta ja hänestä annetusta lausunnosta”.
WMCI (Working Model of Child Interview) on ensisijaisesti kiintymyssuhdeteoriaan perustuva vanhemmalle tehtävä videoitava haastattelu, jonka sisältö jakaantuu kolmeen osioon( suhde lapseen, huoli lapsesta ja tulevaisuuden näkymät) ja jossa kiinnitetään huomiota mm. suhteeseen lapsen psykopatologian näyttämönä.
WMCI- haastattelussa on samat ongelmat kuin monissa muissakin psykoanalyyttisissä menetelmissä; usko puheeseen, puheen ja verbalisointikyvyn merkityksen korostaminen, vanhemman mielikuvien ja verbalisointikyvyn samaistaminen vanhempi- lapsi- suhteen laatuun, tulosten tulkinnallisuus ja haastattelijan johdattelu- ja vaikutusmahdollisuus.
Care-index on 0-30 kuukauden ikäisille suunniteltu vapaan leikin havainnointitilanne, jossa työntekijä tulkitsee mm. vauvan kasvojen ilmeiden, asennon, tunnetilan ja vastavuoroisuuden kautta vanhemman ja lapsen vuorovaikutustyylit, niiden syntyhistorian ja merkityksen lapsen tulevassa kehityksessä.
MIM on puolistrukturoitu ja videoitu vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnointiväline, jossa arvioidaan lapsen ja vanhemman keskinäistä vuorovaikutusta aktivointitehtävien avulla esim. vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan MIM (Marschak Interaction Method) ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien takia esim. äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa (Ikonen, 2013).
Sosiaalialalla toimivalla on tarve sommitella mielenterveysdiagnooseja lapsille. Traumaperäisen stressihäiriön tuntomerkkeinä pidetään monissa sijaishuoltoyksiköissä käytössä olevan diagnostisen tautiluokituksen (Zero to Three Diagnostic Classification of Mental Health and Developmental Disorders of Infancy and Early Childhood) mukaan mm. lapsen pyrkimystä kontrolloida itse kaikkea, vaikeuksia hankkia ystäviä, haluttomuutta olla sijaishoitoyksikön aikuisten lähellä tai luottaa heihin. Mielialahäiriön merkkeinä pidetään mm. sijoitetun lapsen itkemisen lisääntymistä ja mielenkiinnon/mielihyvän puutetta iänmukaisista aktiviteeteista.
Sopeutumishäiriöksi tulkitaan lapsen vetäytyminen, vakavuus, rauhattomuus ja vastustava käytös, säätelyhäiriöksi taas mm. liikunnalliset koordinaatiovaikeudet ja keskittymättömyys. Nukkumis- ja syömiskäyttäytymisen häiriöiden syyksi oletetaan lapsuudenperheen perustarpeiden laiminlyönti, tunneköyhyys ja väkivalta (Hakamaa & Palovaara, 2013, 37-40).
Lasten oletettujen kiintymyssuhdehäiriöiden korjaamisen keinoiksi nähdään pysyvä huostaanotto sijaisperheeseen tai pakkoadoptio ja biologisten vanhempien yhteydenpidon estäminen tai rajoittaminen.
Laaksosen tutkimuksen vanhemmuudenarvioinnissa sosiaalityöntekijän eniten käyttämiä vanhemmuuden havainnollistamisen apuvälineitä ovat ”Vanhemmuuden roolikartta” ja ”Sijaisvanhemman valmiudet ”.
Asiakkaan on hyvä huomioida, että vanhemmuuden roolikarttaa arvioidaan mm. piirrettyjen ympyröiden koolla tyyliin mitä isompi ympyrä, sitä kehittyneempi rooli.
Arvioinnin päättelyketju jää suuressa osassa arviointilausuntoja lukijalle epäselväksi erityisesti sosiaalityön ammatillisen tiedon osalta.
Kiintymyssuhteeseen sekä vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen ja tunneyhteyteen kiinnitetään kaikissa arviointilausunnoissa runsaasti huomiota. Asiakkaan on hyvä muistaa, että lastensuojelun arvioinnit perustuvat väärälle, vanhentuneelle tiedolle kiintymyssuhteista: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Väärään tietoon perustuvan ja usein virheellisesti tehdyn kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan vääriä diagnooseja, huostaanottoja, arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoittaa.
Kaikkeen vanhemmuuden tukemiseksi tai vuorovaikutuksen vahvistamiseksi kutsuttuun lastensuojelun toimintaan kannattaa suhtautua varauksella. Toisinaan vanhemmille jätetään ilmoittamatta, että kyseessä on virallisen lausunnon tuottava asiantuntijatutkimus. Tutkimusta markkinoidaan vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukena. Ennenkuin annat suostumuksesi kysy:
- Onko kyseessä tutkimus?
- Kirjoitetaanko tutkimuksen/ toimenpiteen pohjalta lausunto?
Mikäli kyseessä on lausunnon tuottava tutkimus, lupaa kannattaa harkita ja pohtia tarkkaan. Mikäli kieltäytyminen ei ole mahdollista tutkimus kannattaa taltioida ja ottaa siihen mukaan oma asiamies. Asiakkaan kannattaa myös tarkistaa lausuntoon kirjatut tulokset ja johtopäätökset heti kun ne ovat valmistuneet.
Muista aina korjata lausuntojen virheelliset ja valheelliset väittämät heti, ennenkuin ne lähtevät koneistoon kiertämään jatkaen rikkinäisen puhelimen efektiä. Mikäli oikaisu- tai muu pyyntösi evätään pyydä siitä valituskelpoinen päätös ja käytä rohkeasti valitusoikeuttasi.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
Arviointivälineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.
Laaksosen aineistossa psykologin vanhemmille tekemiä yksilötutkimuksia selvästi suositumpia ovat haastattelut (MIM-ja WMCI-haastattelut) sekä vanhemman ja lapsen välisten leikkitilanteiden havainnointi ja videoavusteinen arviointi ( Laaksonen, 2017, 15).
Laaksonen ei huomaa tai kerro, että kaikki suosituimmat arviointimenetelmät perustuvat psykoanalyysiin. Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84). Psykiatrian professori Fred Frankelin mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”terveydenhuollon avohoitovaihtoehdot ovat jääneet kehittämättä, kun maamme psykoanalyyttisesti suuntautuneet lastenpsykiatrit ovat keskittyneet todistelemaan vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi esittäen ratkaisuksi lapsen erottamista perheestään. Moniammatillisessa työskentelyssä ei lopulta kukaan ota vastuuta lapsen tilanteesta ja hänestä annetusta lausunnosta”.
WMCI (Working Model of Child Interview) on ensisijaisesti kiintymyssuhdeteoriaan perustuva vanhemmalle tehtävä videoitava haastattelu, jonka sisältö jakaantuu kolmeen osioon( suhde lapseen, huoli lapsesta ja tulevaisuuden näkymät) ja jossa kiinnitetään huomiota mm. suhteeseen lapsen psykopatologian näyttämönä.
WMCI- haastattelussa on samat ongelmat kuin monissa muissakin psykoanalyyttisissä menetelmissä; usko puheeseen, puheen ja verbalisointikyvyn merkityksen korostaminen, vanhemman mielikuvien ja verbalisointikyvyn samaistaminen vanhempi- lapsi- suhteen laatuun, tulosten tulkinnallisuus ja haastattelijan johdattelu- ja vaikutusmahdollisuus.
Care-index on 0-30 kuukauden ikäisille suunniteltu vapaan leikin havainnointitilanne, jossa työntekijä tulkitsee mm. vauvan kasvojen ilmeiden, asennon, tunnetilan ja vastavuoroisuuden kautta vanhemman ja lapsen vuorovaikutustyylit, niiden syntyhistorian ja merkityksen lapsen tulevassa kehityksessä.
MIM on puolistrukturoitu ja videoitu vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnointiväline, jossa arvioidaan lapsen ja vanhemman keskinäistä vuorovaikutusta aktivointitehtävien avulla esim. vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan MIM (Marschak Interaction Method) ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien takia esim. äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa (Ikonen, 2013).
Sosiaalialalla toimivalla on tarve sommitella mielenterveysdiagnooseja lapsille. Traumaperäisen stressihäiriön tuntomerkkeinä pidetään monissa sijaishuoltoyksiköissä käytössä olevan diagnostisen tautiluokituksen (Zero to Three Diagnostic Classification of Mental Health and Developmental Disorders of Infancy and Early Childhood) mukaan mm. lapsen pyrkimystä kontrolloida itse kaikkea, vaikeuksia hankkia ystäviä, haluttomuutta olla sijaishoitoyksikön aikuisten lähellä tai luottaa heihin. Mielialahäiriön merkkeinä pidetään mm. sijoitetun lapsen itkemisen lisääntymistä ja mielenkiinnon/mielihyvän puutetta iänmukaisista aktiviteeteista.
Sopeutumishäiriöksi tulkitaan lapsen vetäytyminen, vakavuus, rauhattomuus ja vastustava käytös, säätelyhäiriöksi taas mm. liikunnalliset koordinaatiovaikeudet ja keskittymättömyys. Nukkumis- ja syömiskäyttäytymisen häiriöiden syyksi oletetaan lapsuudenperheen perustarpeiden laiminlyönti, tunneköyhyys ja väkivalta (Hakamaa & Palovaara, 2013, 37-40).
Lasten oletettujen kiintymyssuhdehäiriöiden korjaamisen keinoiksi nähdään pysyvä huostaanotto sijaisperheeseen tai pakkoadoptio ja biologisten vanhempien yhteydenpidon estäminen tai rajoittaminen.
Laaksosen tutkimuksen vanhemmuudenarvioinnissa sosiaalityöntekijän eniten käyttämiä vanhemmuuden havainnollistamisen apuvälineitä ovat ”Vanhemmuuden roolikartta” ja ”Sijaisvanhemman valmiudet ”.
Asiakkaan on hyvä huomioida, että vanhemmuuden roolikarttaa arvioidaan mm. piirrettyjen ympyröiden koolla tyyliin mitä isompi ympyrä, sitä kehittyneempi rooli.
Arvioinnin päättelyketju jää suuressa osassa arviointilausuntoja lukijalle epäselväksi erityisesti sosiaalityön ammatillisen tiedon osalta.
Kiintymyssuhteeseen sekä vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen ja tunneyhteyteen kiinnitetään kaikissa arviointilausunnoissa runsaasti huomiota. Asiakkaan on hyvä muistaa, että lastensuojelun arvioinnit perustuvat väärälle, vanhentuneelle tiedolle kiintymyssuhteista: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Väärään tietoon perustuvan ja usein virheellisesti tehdyn kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan vääriä diagnooseja, huostaanottoja, arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoittaa.
Kaikkeen vanhemmuuden tukemiseksi tai vuorovaikutuksen vahvistamiseksi kutsuttuun lastensuojelun toimintaan kannattaa suhtautua varauksella. Toisinaan vanhemmille jätetään ilmoittamatta, että kyseessä on virallisen lausunnon tuottava asiantuntijatutkimus. Tutkimusta markkinoidaan vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukena. Ennenkuin annat suostumuksesi kysy:
- Onko kyseessä tutkimus?
- Kirjoitetaanko tutkimuksen/ toimenpiteen pohjalta lausunto?
Mikäli kyseessä on lausunnon tuottava tutkimus, lupaa kannattaa harkita ja pohtia tarkkaan. Mikäli kieltäytyminen ei ole mahdollista tutkimus kannattaa taltioida ja ottaa siihen mukaan oma asiamies. Asiakkaan kannattaa myös tarkistaa lausuntoon kirjatut tulokset ja johtopäätökset heti kun ne ovat valmistuneet.
Muista aina korjata lausuntojen virheelliset ja valheelliset väittämät heti, ennenkuin ne lähtevät koneistoon kiertämään jatkaen rikkinäisen puhelimen efektiä. Mikäli oikaisu- tai muu pyyntösi evätään pyydä siitä valituskelpoinen päätös ja käytä rohkeasti valitusoikeuttasi.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
Jos et ota perhetyöntekijöitä kotiisi, lapsesi huostaanotetaan
Lastensuojelun avohuollon tukitoimina arviointilausunnoissa suositellaan eniten lastensuojelun perhetyötä useita kertoja viikossa. Monessa arviointilausunnossa on annettu myös toissijainen tai ehdollinen suositus, jossa todetaan, että mikäli vanhemmat eivät sitoudu lastensuojelun avohuollon tukitoimiin tai tukitoimet osoittautuvat riittämättömiksi, suositellaan lapsen huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle (Laaksonen, 2017, 55).
Laaksonen ei kerro, että lastensuojelun "avohuollon tukitoimet" eivät useinkaan ole perheiden tarpeiden mukaista tukea vaan huostaanottojen pohjustusta.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.
Lokakuun Liike on laatinut seuraavat ohjeet perhetyöstä selviytymiseen:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
Arviointeja hallitsee taikausko sijaishuollon paremmuuteen
Mahdollisen huostaanoton ajalle vanhemmuuden arviointilausunnoissa ei anneta suosituksia lainkaan, mikä saa huostaanoton näyttäytymään eräänlaisena kaiken korjaavana toimenpiteenä (ks. Walker & Beckett 2011,13; Beckett 2010, 25).
Huostaanotto näyttäytyy arviointilausunnoissa tyhjentävänä suosituksena eikä lapselle tai vanhemmalle suositella tukitoimia eikä heidän yhteydenpitoaan varmisteta huostaanoton jälkeen, vaikka vanhemmuus ja työskentely lapsen kanssa jatkuvat myös huostaanoton jälkeen (Laaksonen, 2017, 102-106).
Vanhemmuudenarvioinnit tehdään siis ilman ohjausta ja usein myös vanhempia informoimatta ammattitaidottomien ja/tai jäävien arvioitsijoiden toimesta epätieteellisillä menetelmillä, lapsen etua selvittämättä, puutteellisen ja virheellisen tiedon varassa, vanhempia kuulematta ja tuntematta ja tarkoitushakuisesti tavoitteena viranomaisten aiempien ja tulevien usein virheellisten päätösten oikeuttaminen ja noin 1000 000 euroa per lapsi laitoshoidossa tai noin 200 000 euroa per lapsi perhehoidossa keskimäärin maksava huostaanotto.
Kaikki onnistumisen mahdollistavat elementit: perheiden arvostus, kunnioitus ja osallisuus, läheisverkostojen huomiointi, Leventhalin säännöt ja lapsen edun arviointi on karsittu prosessista pois.
Esa Iivosen mukaan kielteistä vanhemmuuspuhetta on nykyisin aivan liikaa. Vanhempia syyllistetään esimerkiksi kännykän käytöstä lasten läsnäollessa.
– Kyttäämisen sijaan tarvitaan kannustusta. Vanhemmuus on yleisesti ottaen parantunut selvästi, lapsista välitetään ja heidän perään katsotaan. Lasten tapaturmakuolleisuus on vähentynyt dramaattisesti, Iivonen huomauttaa.
– Sellainen puhe, että vanhemmuus olisi nykypäivänä hukassa, on myrkyllistä.
Pekka Holm kirjoittaa puheenvuorossaan Kommentteja vanhemmuuden tutkimisesta ja arvioinnista, että, elävistä olennoista ei tule tehdä kuolleita kuvauksia. " Perhe ja vanhemmat eivät oikeastaan hyödy lainkaan tiedosta, jota eivät ole olleet itse tuottamassa ja ymmärtämässä. Minusta meidän tulisikin kohdata vanhemmuus elävänä prosessina ja ymmärtää, että tutkimustulokset eivät vain kerro todellisuudesta vaan tekevät siitä sellaista.
Tuloksilla, jotka lausuvat vain kyvyttömyydestä tai ongelmasta, ei mielestäni tehdä oikein mitään. Tuloksista tulisi ilmetä erityisesti tulevaisuuden mahdollisuudet.
Ehkä parasta olisikin, jos osaisimme olla perheelle avuksi niin, että vanhemmat itse arvioisivat ja tutkisivat omaa vanhemmuuttaan.
Joskus koen, että esim. lastensuojelusta tilataan vanhemmuuden arvioimista lastenpsykiatriasta, koska halutaan vain vahvistusta jo syntyneille omille käsityksille.
Usein ajattelen myös, että erilaiset toimintamallit, kartat ja sapluunat vanhemmuuden tutkimiseen ja arviointiin ovat meitä ammatti-ihmisiä varten luotuja keinoja tehdä yhteistyötä perheen kanssa vaikeissa kysymyksissä, koska emme itse aina osaa suhteissa perheisiin ilman malleja?
Väitän, että perheen kannalta vanhemmuuden tutkiminen ja arvioiminen on mielekästä vain silloin, kun perhe kokee sen prosessina, jossa ollaan aidosti kiinnostuneita vanhempien ja heidän lastensa hyvinvoinnista (Holm, s.4-6).
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
Lastensuojelun avohuollon tukitoimina arviointilausunnoissa suositellaan eniten lastensuojelun perhetyötä useita kertoja viikossa. Monessa arviointilausunnossa on annettu myös toissijainen tai ehdollinen suositus, jossa todetaan, että mikäli vanhemmat eivät sitoudu lastensuojelun avohuollon tukitoimiin tai tukitoimet osoittautuvat riittämättömiksi, suositellaan lapsen huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle (Laaksonen, 2017, 55).
Laaksonen ei kerro, että lastensuojelun "avohuollon tukitoimet" eivät useinkaan ole perheiden tarpeiden mukaista tukea vaan huostaanottojen pohjustusta.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.
Lokakuun Liike on laatinut seuraavat ohjeet perhetyöstä selviytymiseen:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
Arviointeja hallitsee taikausko sijaishuollon paremmuuteen
Mahdollisen huostaanoton ajalle vanhemmuuden arviointilausunnoissa ei anneta suosituksia lainkaan, mikä saa huostaanoton näyttäytymään eräänlaisena kaiken korjaavana toimenpiteenä (ks. Walker & Beckett 2011,13; Beckett 2010, 25).
Huostaanotto näyttäytyy arviointilausunnoissa tyhjentävänä suosituksena eikä lapselle tai vanhemmalle suositella tukitoimia eikä heidän yhteydenpitoaan varmisteta huostaanoton jälkeen, vaikka vanhemmuus ja työskentely lapsen kanssa jatkuvat myös huostaanoton jälkeen (Laaksonen, 2017, 102-106).
Vanhemmuudenarvioinnit tehdään siis ilman ohjausta ja usein myös vanhempia informoimatta ammattitaidottomien ja/tai jäävien arvioitsijoiden toimesta epätieteellisillä menetelmillä, lapsen etua selvittämättä, puutteellisen ja virheellisen tiedon varassa, vanhempia kuulematta ja tuntematta ja tarkoitushakuisesti tavoitteena viranomaisten aiempien ja tulevien usein virheellisten päätösten oikeuttaminen ja noin 1000 000 euroa per lapsi laitoshoidossa tai noin 200 000 euroa per lapsi perhehoidossa keskimäärin maksava huostaanotto.
Kaikki onnistumisen mahdollistavat elementit: perheiden arvostus, kunnioitus ja osallisuus, läheisverkostojen huomiointi, Leventhalin säännöt ja lapsen edun arviointi on karsittu prosessista pois.
Esa Iivosen mukaan kielteistä vanhemmuuspuhetta on nykyisin aivan liikaa. Vanhempia syyllistetään esimerkiksi kännykän käytöstä lasten läsnäollessa.
– Kyttäämisen sijaan tarvitaan kannustusta. Vanhemmuus on yleisesti ottaen parantunut selvästi, lapsista välitetään ja heidän perään katsotaan. Lasten tapaturmakuolleisuus on vähentynyt dramaattisesti, Iivonen huomauttaa.
– Sellainen puhe, että vanhemmuus olisi nykypäivänä hukassa, on myrkyllistä.
Pekka Holm kirjoittaa puheenvuorossaan Kommentteja vanhemmuuden tutkimisesta ja arvioinnista, että, elävistä olennoista ei tule tehdä kuolleita kuvauksia. " Perhe ja vanhemmat eivät oikeastaan hyödy lainkaan tiedosta, jota eivät ole olleet itse tuottamassa ja ymmärtämässä. Minusta meidän tulisikin kohdata vanhemmuus elävänä prosessina ja ymmärtää, että tutkimustulokset eivät vain kerro todellisuudesta vaan tekevät siitä sellaista.
Tuloksilla, jotka lausuvat vain kyvyttömyydestä tai ongelmasta, ei mielestäni tehdä oikein mitään. Tuloksista tulisi ilmetä erityisesti tulevaisuuden mahdollisuudet.
Ehkä parasta olisikin, jos osaisimme olla perheelle avuksi niin, että vanhemmat itse arvioisivat ja tutkisivat omaa vanhemmuuttaan.
Joskus koen, että esim. lastensuojelusta tilataan vanhemmuuden arvioimista lastenpsykiatriasta, koska halutaan vain vahvistusta jo syntyneille omille käsityksille.
Usein ajattelen myös, että erilaiset toimintamallit, kartat ja sapluunat vanhemmuuden tutkimiseen ja arviointiin ovat meitä ammatti-ihmisiä varten luotuja keinoja tehdä yhteistyötä perheen kanssa vaikeissa kysymyksissä, koska emme itse aina osaa suhteissa perheisiin ilman malleja?
Väitän, että perheen kannalta vanhemmuuden tutkiminen ja arvioiminen on mielekästä vain silloin, kun perhe kokee sen prosessina, jossa ollaan aidosti kiinnostuneita vanhempien ja heidän lastensa hyvinvoinnista (Holm, s.4-6).
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
