Lapsi huolipanttivankina
Moni on ihmetellyt miksi vain osa lapsista huostaanotetaan kelvottomaksi leimatusta perheestä mutta osan annetaan jäädä perheeseen.
Tapauksissa, joissa huostaanotto on alun alkaenkin laiton, sosiaalityöntekijöillä on tapana jättää sisarusparvesta ainakin yksi lapsi kelvottomaksi huoltajaksi mustamaalaamalleen vanhemmalle.
Lapsen annetaan jäädä asumaan kotiin, joka on muiden lasten kohdalla kirjattu lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavaksi olosuhteeksi ja vanhemmalle, joka on leimattu puutteelliseksi tai jopa vaaralliseksi vanhemmaksi.
Sosiaalityöntekijät perustelevat outoa käytäntöään huolen ja lapsen edun hokemilla. Yhdestä lapsesta on huoli- toisesta ei. Yhdelle lapselle sijoitus on lapsen edun mukainen, toiselle ei.
Kyse on lastensuojelun selustanvarmistuskäytännöstä ja julmasta vaihtokaupasta, joka vaarantaa lasten ja vanhempien hyvinvoinnin ja oikeusturvan.
Niin kauan kun vanhempi hyväksyy toisten lastensa hatarin perustein tehdyt tai jo lähtökohtaisesti laittomat pysyvät huostaanotot, vieraannuttamisen ja valtaisat tulonsiirrot sosiaalityöntekijän valitsemaan perhekotiin/ sijaisperheeseen, sosiaalityöntekijä pidättäytyy tuntemasta huolta vanhemmalle jätetystä lapsesta.
Lapsi jätetään vanhemmalle ikäänkuin huolipanttivangiksi, estämään aiheellisetkin valitukset sosiaalityöntekijän laiminlyömästä valvonnasta ja muiden lasten huonosta kohtelusta sijaisperheessä ja mahdollistamaan sijaishuollon sadistinen kiristys.
Sosiaalityöntekijän huoli aktivoituu uudelleen heti, jos lapsi tai vanhempi alkaa perätä oikeusturvaansa ja vaatia perheen jälleenyhdistämistä.
Huolipanttivanki mahdollistaa sijaishuollon sadistisen kiristyksen
Mikäli vanhemmalle ei jätettäisi yhtään lasta, ei olisi mitään millä häntä voisi kiristää ja vanhemman voimat vapautuisivat täysimittaiseen oikeustaisteluun, jonka seurauksena hän saattaisi saada lapsensa takaisin.
Sijaishuollossa vanhemmat usein pakotetaan sijoitettujen lastensa "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaavat kaipaamasta sinua ja alkavat osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme yhteiset tapaamisenne- ja huostaamme loputkin lapsesi. "
Lapsia kiristetään paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla heitä olemaan "reippaampia" erotilanteissa, rankaisemalla koti- ikävästä, houkuttelemalla heitä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla heitä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.
Voi vain kuvitella minkälaisia korvaamattomia kärsimyksiä ja vaurioita kiristys ja vieraannuttaminen aiheuttavat niin lapsille kuin vanhemmille ja minkälainen käsitys viranomaistoiminnasta lapsille muodostuu niiden seurauksena.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista lastensuojeluperheistä ohjaavat sijaisvanhempia ja lastensuojelun työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan koulukuraattorit, sosiaalityöntekijät ja terapeutit keskittyvät etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut huolta ja lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua, tarpeita, toiveita ja turvallisuutta vastaan.
Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen voi syntyä vain karsimalla kilpailu eli estämällä/rajoittamalla minimiin lapsen kontaktit läheisiinsä, opettajiin, sosiaalityöntekijöihin, terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.
Pula sijaisperheistä ja heille myönnetty koskemattomuussuoja mahdollistaa sen, että sijaisperhe voi alkaa ohjailla sijoitusprosessia mielensä mukaan. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa lähes viidennes sijaisvanhemmista kertoi, että heillä olevilla lapsilla ei ollut lainkaan mahdollisuutta tavata sosiaalityöntekijäänsä.
Kaikki sijaisperheet eivät suostuneet edes päästämään lastensuojelun työntekijää kotikäynnille ( 2012, 72-73). Perheiden tapauksissa vastaava kieltäytyminen katsottaisiin huostaanoton perusteeksi.
Huolen ja lapsen edun hokemat vaarantavat perheiden oikeusturvan
Huostaanottojen perusteita ja perhehoidon toimintakäytäntöjä arvostelevat ja paheksuvat jo sijaishuollonkin juristit.
Mirjam Aranevan mukaan lapsen edun käsitettä ei pitäisi käyttää harkitsemattomasti tai fraasinomaisena hokemana lapsiin liittyvissä asioissa silloin, kun lapsen etua ei ole aidosti edes arvioitu. Näin toimiessaan aikuinen loukkaa lapsen oikeutta.
Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".
Araneva muistuttaa, että - toisin kuin sosiaalityöntekijä on ehkä lainvastaisesti luvannut ja sijaisvanhempi toivoo- sijoitetusta lapsesta ei tule perhehoitajalle omaa lasta.
Tilanteet, joissa perhehoitajat eivät kykene turvaamaan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaista suhdetta vanhempaan ja muuhun sukuun (Lapsen oikeuksien sopimus: 9.3, 8 ja 16) vastaavat kärjistyneitä huoltoriitoja, joihin tulee puuttua.
Tieto lain asettamista raameista on tärkeää, jotta lapsen ja vanhemman perus- ja ihmisoikeuksia ei loukata.
Moni on ihmetellyt miksi vain osa lapsista huostaanotetaan kelvottomaksi leimatusta perheestä mutta osan annetaan jäädä perheeseen.
Tapauksissa, joissa huostaanotto on alun alkaenkin laiton, sosiaalityöntekijöillä on tapana jättää sisarusparvesta ainakin yksi lapsi kelvottomaksi huoltajaksi mustamaalaamalleen vanhemmalle.
Lapsen annetaan jäädä asumaan kotiin, joka on muiden lasten kohdalla kirjattu lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavaksi olosuhteeksi ja vanhemmalle, joka on leimattu puutteelliseksi tai jopa vaaralliseksi vanhemmaksi.
Sosiaalityöntekijät perustelevat outoa käytäntöään huolen ja lapsen edun hokemilla. Yhdestä lapsesta on huoli- toisesta ei. Yhdelle lapselle sijoitus on lapsen edun mukainen, toiselle ei.
Kyse on lastensuojelun selustanvarmistuskäytännöstä ja julmasta vaihtokaupasta, joka vaarantaa lasten ja vanhempien hyvinvoinnin ja oikeusturvan.
Niin kauan kun vanhempi hyväksyy toisten lastensa hatarin perustein tehdyt tai jo lähtökohtaisesti laittomat pysyvät huostaanotot, vieraannuttamisen ja valtaisat tulonsiirrot sosiaalityöntekijän valitsemaan perhekotiin/ sijaisperheeseen, sosiaalityöntekijä pidättäytyy tuntemasta huolta vanhemmalle jätetystä lapsesta.
Lapsi jätetään vanhemmalle ikäänkuin huolipanttivangiksi, estämään aiheellisetkin valitukset sosiaalityöntekijän laiminlyömästä valvonnasta ja muiden lasten huonosta kohtelusta sijaisperheessä ja mahdollistamaan sijaishuollon sadistinen kiristys.
Sosiaalityöntekijän huoli aktivoituu uudelleen heti, jos lapsi tai vanhempi alkaa perätä oikeusturvaansa ja vaatia perheen jälleenyhdistämistä.
Huolipanttivanki mahdollistaa sijaishuollon sadistisen kiristyksen
Mikäli vanhemmalle ei jätettäisi yhtään lasta, ei olisi mitään millä häntä voisi kiristää ja vanhemman voimat vapautuisivat täysimittaiseen oikeustaisteluun, jonka seurauksena hän saattaisi saada lapsensa takaisin.
Sijaishuollossa vanhemmat usein pakotetaan sijoitettujen lastensa "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaavat kaipaamasta sinua ja alkavat osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme yhteiset tapaamisenne- ja huostaamme loputkin lapsesi. "
Lapsia kiristetään paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla heitä olemaan "reippaampia" erotilanteissa, rankaisemalla koti- ikävästä, houkuttelemalla heitä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla heitä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.
Voi vain kuvitella minkälaisia korvaamattomia kärsimyksiä ja vaurioita kiristys ja vieraannuttaminen aiheuttavat niin lapsille kuin vanhemmille ja minkälainen käsitys viranomaistoiminnasta lapsille muodostuu niiden seurauksena.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista lastensuojeluperheistä ohjaavat sijaisvanhempia ja lastensuojelun työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan koulukuraattorit, sosiaalityöntekijät ja terapeutit keskittyvät etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut huolta ja lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua, tarpeita, toiveita ja turvallisuutta vastaan.
Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen voi syntyä vain karsimalla kilpailu eli estämällä/rajoittamalla minimiin lapsen kontaktit läheisiinsä, opettajiin, sosiaalityöntekijöihin, terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.
Pula sijaisperheistä ja heille myönnetty koskemattomuussuoja mahdollistaa sen, että sijaisperhe voi alkaa ohjailla sijoitusprosessia mielensä mukaan. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa lähes viidennes sijaisvanhemmista kertoi, että heillä olevilla lapsilla ei ollut lainkaan mahdollisuutta tavata sosiaalityöntekijäänsä.
Kaikki sijaisperheet eivät suostuneet edes päästämään lastensuojelun työntekijää kotikäynnille ( 2012, 72-73). Perheiden tapauksissa vastaava kieltäytyminen katsottaisiin huostaanoton perusteeksi.
Huolen ja lapsen edun hokemat vaarantavat perheiden oikeusturvan
Huostaanottojen perusteita ja perhehoidon toimintakäytäntöjä arvostelevat ja paheksuvat jo sijaishuollonkin juristit.
Mirjam Aranevan mukaan lapsen edun käsitettä ei pitäisi käyttää harkitsemattomasti tai fraasinomaisena hokemana lapsiin liittyvissä asioissa silloin, kun lapsen etua ei ole aidosti edes arvioitu. Näin toimiessaan aikuinen loukkaa lapsen oikeutta.
Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".
Araneva muistuttaa, että - toisin kuin sosiaalityöntekijä on ehkä lainvastaisesti luvannut ja sijaisvanhempi toivoo- sijoitetusta lapsesta ei tule perhehoitajalle omaa lasta.
Tilanteet, joissa perhehoitajat eivät kykene turvaamaan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaista suhdetta vanhempaan ja muuhun sukuun (Lapsen oikeuksien sopimus: 9.3, 8 ja 16) vastaavat kärjistyneitä huoltoriitoja, joihin tulee puuttua.
Tieto lain asettamista raameista on tärkeää, jotta lapsen ja vanhemman perus- ja ihmisoikeuksia ei loukata.
kuvakaappaus Agency Reporter Perhehoidon valvonta on retuperällä
Huutolaisajat ovat palanneet. Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan. Nykyistä lastensuojelua kuitenkin valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.
Lain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista (Lastensuojelulaki 417/2007, 24§) eli palvelutuottajien toimintaa ja sijaishuoltoa ja arvioitava sen asianmukaisuutta. Sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin kääntäneet perustehtävänsä päälaelleen. Valvontavelvoitteen kohteeksi kuvitellaan vanhemmat ja auttamisvelvoitteen kohteeksi sijaishuoltoyrittäjät.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi.
Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Epäkohdista kertovaa vanhempaa voidaan uhata viimeistenkin kotiin jätettyjen lasten huostaanotolla.
Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät rankaisevat heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.
Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijatkin leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi ja vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.
Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon. Hope-palvelun tavoitteista kertoo Ulla-Maija Karvonen Hope-projektia varten tehdyssä opinnäytetyössä näin:
”Kriisiprosessin toivottu lopputulos on, että kokemus hyväksytään osaksi omaa elämänhistoriaa. Vähitellen biologisesta vanhemmasta alkaakin tuntua siltä, että elämä sujuu jo paremmin. Tapahtunutta voi jo ajatella tuntematta voimakasta ahdistusta… Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta.”
Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua. Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.
Lapsia ja vanhempia rangaistaan kanteluista ja huostaanoton purkuhakemuksista
Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai kantelu aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen huostaanoton aikaansaamiseksi/jatkamiseksi.
Uhkailuun ja väärinkäytöksiin ei silti pidä alistua. Mikäli vain muutama lapsi ja vanhempi rohkenee kannella tai tehdä huostaanoton purkuhakemuksen, heitä pystytään vielä rankaisemaan ja kiristämään.
Jos kaikki väärinkäytöksiä kokeneet kantelevat ja hakevat perheen jälleenyhdistämistä, järjestelmän resurssit eivät enää riitä laittomuuksien piilotteluun ja ylläpitoon.
Lasten tunteet ja kaipuu verisiteisiin perustuvan perheensä luokse koetaan lastensuojelussa ratkaisua ja rankaisua vaativaksi ongelmaksi ja kaipuun poistaminen perhehoidon päämääräksi. Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.
Miksi ihmeessä yhteydet vanhempiin pitää katkaista huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) , puuttuvien palvelujen takia ( Kuntaliitto, 2018) tai sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015)?
Laura Linnamaan ja Kati Hämäläisen tutkimuksissa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon." Hämäläisen mukaan sijoituksen myötä lapset eivät välttämättä saaneetkaan sijaisvanhempia vaan pelkän sijaisäidin. Perhehoitoon sijoitetulla lapsella saattoi olla joissain tapauksissa vain sijaisvanhempi, toisin sanoen sijaisäiti ja sijaisisän rooli lasten elämässä jäi epäselväksi.
Lainvastaisesti pysyviksi muodostuneiden huostaanottojen myötä kroonistunutta sijoitettujen koti- ikävää yritetään laimentaa "tunne- ja tietoisuustaidoilla" ja lastensuojelun taidelähtöisillä menetelmillä; draamaharjoituksilla, käsinukeilla, orff-soittimilla , sirkustempuilla ja varjoteatterilla. Mitä vain kunhan ei anneta perheille toimivia oikeussuojakeinoja lastensuojelusta vapautumiseksi ja yhdessä pysymisen varmistavaa tarpeenmukaista tukea, jota ilman jopa 85% lapsista jää ennen sijoitusta (HuosTa 2015) ja vanhemmat kokonaan sijoituksen aikana (LSKL 2013).
Lokakuun Liike etsii Ajoissa aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Muista, että korruptoituneen ja toimimattoman lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi.
Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi vaan raportoi ja kantele lastensuojelun väärinkäytöksistä ja väkivallasta -ajoissa.
Älä suostu kollegiaalisen lojaalisuuden nimissä mutudiagnooseihin, vihapuheeseen ja panetteluun tai kirjoittelemaan ilmiantoja tai lausuntoja "sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi" perheistä, joita et tunne.
Älä usko rikkinäisen puhelimen- efektiä tuottavaa moniammatillista kirjaamista ja psykojargonia vaan kysy asioista suoraan lapsilta ja vanhemmilta. Huolet haihtuvat mutta leimat ja kirjaukset pysyvät- ja varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä.
Auta asiakastasi itse äläkä sysää häntä järjestelmään, joka liian usein tuhoaa lähisuhteet, terveyden ja oikeusturvan, estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista.
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
Kantelemalla sijaishuollon väärinkäytöksistä autat myös toisia perheitä!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-
Huutolaisajat ovat palanneet. Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan. Nykyistä lastensuojelua kuitenkin valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.
Lain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista (Lastensuojelulaki 417/2007, 24§) eli palvelutuottajien toimintaa ja sijaishuoltoa ja arvioitava sen asianmukaisuutta. Sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin kääntäneet perustehtävänsä päälaelleen. Valvontavelvoitteen kohteeksi kuvitellaan vanhemmat ja auttamisvelvoitteen kohteeksi sijaishuoltoyrittäjät.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi.
Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Epäkohdista kertovaa vanhempaa voidaan uhata viimeistenkin kotiin jätettyjen lasten huostaanotolla.
Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät rankaisevat heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.
Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijatkin leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi ja vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.
Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon. Hope-palvelun tavoitteista kertoo Ulla-Maija Karvonen Hope-projektia varten tehdyssä opinnäytetyössä näin:
”Kriisiprosessin toivottu lopputulos on, että kokemus hyväksytään osaksi omaa elämänhistoriaa. Vähitellen biologisesta vanhemmasta alkaakin tuntua siltä, että elämä sujuu jo paremmin. Tapahtunutta voi jo ajatella tuntematta voimakasta ahdistusta… Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta.”
Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua. Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.
Lapsia ja vanhempia rangaistaan kanteluista ja huostaanoton purkuhakemuksista
Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai kantelu aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen huostaanoton aikaansaamiseksi/jatkamiseksi.
Uhkailuun ja väärinkäytöksiin ei silti pidä alistua. Mikäli vain muutama lapsi ja vanhempi rohkenee kannella tai tehdä huostaanoton purkuhakemuksen, heitä pystytään vielä rankaisemaan ja kiristämään.
Jos kaikki väärinkäytöksiä kokeneet kantelevat ja hakevat perheen jälleenyhdistämistä, järjestelmän resurssit eivät enää riitä laittomuuksien piilotteluun ja ylläpitoon.
Lasten tunteet ja kaipuu verisiteisiin perustuvan perheensä luokse koetaan lastensuojelussa ratkaisua ja rankaisua vaativaksi ongelmaksi ja kaipuun poistaminen perhehoidon päämääräksi. Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.
Miksi ihmeessä yhteydet vanhempiin pitää katkaista huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) , puuttuvien palvelujen takia ( Kuntaliitto, 2018) tai sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015)?
Laura Linnamaan ja Kati Hämäläisen tutkimuksissa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon." Hämäläisen mukaan sijoituksen myötä lapset eivät välttämättä saaneetkaan sijaisvanhempia vaan pelkän sijaisäidin. Perhehoitoon sijoitetulla lapsella saattoi olla joissain tapauksissa vain sijaisvanhempi, toisin sanoen sijaisäiti ja sijaisisän rooli lasten elämässä jäi epäselväksi.
Lainvastaisesti pysyviksi muodostuneiden huostaanottojen myötä kroonistunutta sijoitettujen koti- ikävää yritetään laimentaa "tunne- ja tietoisuustaidoilla" ja lastensuojelun taidelähtöisillä menetelmillä; draamaharjoituksilla, käsinukeilla, orff-soittimilla , sirkustempuilla ja varjoteatterilla. Mitä vain kunhan ei anneta perheille toimivia oikeussuojakeinoja lastensuojelusta vapautumiseksi ja yhdessä pysymisen varmistavaa tarpeenmukaista tukea, jota ilman jopa 85% lapsista jää ennen sijoitusta (HuosTa 2015) ja vanhemmat kokonaan sijoituksen aikana (LSKL 2013).
Lokakuun Liike etsii Ajoissa aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Muista, että korruptoituneen ja toimimattoman lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi.
Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi vaan raportoi ja kantele lastensuojelun väärinkäytöksistä ja väkivallasta -ajoissa.
Älä suostu kollegiaalisen lojaalisuuden nimissä mutudiagnooseihin, vihapuheeseen ja panetteluun tai kirjoittelemaan ilmiantoja tai lausuntoja "sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi" perheistä, joita et tunne.
Älä usko rikkinäisen puhelimen- efektiä tuottavaa moniammatillista kirjaamista ja psykojargonia vaan kysy asioista suoraan lapsilta ja vanhemmilta. Huolet haihtuvat mutta leimat ja kirjaukset pysyvät- ja varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä.
Auta asiakastasi itse äläkä sysää häntä järjestelmään, joka liian usein tuhoaa lähisuhteet, terveyden ja oikeusturvan, estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista.
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
Kantelemalla sijaishuollon väärinkäytöksistä autat myös toisia perheitä!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-