Elina Pekkarinen Vain oma hillotolppa havaitaan ajoissa?
Tutkimuspäällikkö Elina Pekkarinen ja Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Susanna Hoikkala vaativat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan parantamaan sijaishuollon laatua.
Tutkijat tuntuvat heränneen sijaishuollon väkivalta-ongelmiin kovin myöhään- vasta kun aiheesta on uutisoitu kaikkialla ja lasten vuosikymmenet raportoima väkivalta on oikeusasiamiestenkin todentamaa. Kirjoitukseensa he ovat koonneet järjestelmäpuutteita, jotka kaikki tietävät. Avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa lobanneen Hoikkalan tavoitteiden toteutuessa, väkivallasta sijaishuollossa tulisi pysyvää.
Samantyyppinen mutta todistamattomia oletuksia "perheiden syventyneistä ylisukupolvisista haasteista" ja "moniammatillisen yhteistyön" autuudesta sisältävä huolipuhe pärähti Turusta. Kummassakaan kirjoituksessa ei tartuta olennaiseen eli toimivien oikeussuojakeinojen kehittämiseen perheille lastensuojelun mielivaltaa vastaan. Toisin kuin asiantuntijat kuvittelevat, sijaishuollon väkivaltaa ja lastensuojelun laittomia toimintatapoja ei poisteta arvioimalla ja seulaamalla perheitä tiheämmällä seulalla.
Hoikkala on aiemmin suorastaan kiemurrellut haluttomuudessaan tunnustaa sijaishuollon väkivalta, vaikka systemaattisesta väkivallasta sijaishuollossa on laaja tutkimusnäyttö. Kiinnipito tuntuu olevan Hoikkalalle psykoterapeuttiseen ymmärrykseen pohjautuvaa "erityistä huolenpitoa" ja vahvan vallan- ja voimankäytön mahdollisuudeksi määritellyt väkivaltakuvaukset lasten puheessa vain puhetta , "jota ei pidä tulkita siten, että lapsi olisi tullut raiskatuksi tai kuritetuksi lastenkodissa." Hoikkala sentään huomaa, että " toisaalta tällä tavalla tulkittu lasten haastattelupuhe ei myöskään poissulje sitä mahdollisuutta, ettei joskus jokin lastenkodissa tapahtuva tilanne tai toiminto voisi olla ylilyövää tai lasta loukkaavaa "(Kiinnipito lastenkodissa, PeLan julkaisusarja 23, 56-60 ).
"Missä kaksi tai kolme asiantuntijaa kokoontuu, siellä on rikos ja rahavalta läsnä"
Asiakkaat ovat jo vuosikymmeniä pyytäneet lastensuojeluasioihin puolueetonta tutkintaa, valvontaa ja tuomioistuinkäsittelyä mutta sellaisia ei ole vieläkään saatu aikaiseksi. Suomalainen sijaishuollon ja lastensuojelun työntekijöiden ja yrittäjien edunvalvontaan keskittynyt sosiaalihallinto asiantuntijoineen ja erityisosaajineen on pitänyt huolta siitä, ettei välttämätöntä reformia ole toteutettu.
Varhainen puuttuminen on ulotettu avuntarpeensa julkisesti paljastaneiden köyhien perhe-elämään- ei viranomaisten, psykiatrian tai sijaishuollon rikolliseen toimintaan.
Asiantuntijat , erityisosaajat ja päättäjät haluavat olla kaiken virallisesti hyväksi, kivaksi ja oikeaksi tunnustetun eli vahvimman puolella ja voittajien kavereita. Moraalista kannanottoa asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun rikoksesta on annettu tuomio kaikissa oikeusasteissa ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat usein vain osa kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa.
Kriittistä puheenvuoroa voi odottaa vasta eläköityneiltä ja oman hillotolppansa varmistaneilta. Kansalaisten valitukset eivät johda oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin.
Sosiaalityöntekijät leimasivat kaltoinkohtelun sijaishuollossa myyteiksi
Vuosi sitten Elina Pekkarinen ja Vantaan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Saana Pukkio esiintyivät näyttävästi Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen maailma- lehdessä otsikolla Lastensuojelu herättää suuria tunteita- puretaan lastensuojelun myyttejä.
Artikkelissa pyrittiin leimaamaan sijaishuollon väkivalta myyteiksi ja huhupuheiksi.
Vesa Puurosen ja Marjo Laitalan yhä ajankohtaiset havainnot sijaishuollon väkivallasta mitätöitiin otsikolla "Kun kauhutarinat olivat totta".
Pukkio ja Pekkarinen kutsuivat huhuiksi, myyteiksi, väärinkäsityksiksi ja harhaanjohtaviksi yleistyksiksi monien tutkijoiden ja kokemusasiantuntijoiden vahvistamaa, kansainvälisesti yhdenmukaista tutkimustietoa lastensuojelun ongelmista ja väärinkäytöksistä. Kummallakaan ei ollut esittää minkäänlaisia perusteita, näyttöä tai tutkimustietoa omien asiakas- ja tutkimustietoa mitätöivien käsitystensä tueksi mutta he käyttivät halukkaasti asiantuntijastatustaan lastensuojelun ongelmien vähättelyyn.
Saana Pukkion mukaan " Useimmille huostaanotto on ollut hyvä asia. He eivät koe olevansa epäonnistuneita, koska ovat saaneet apua lastensuojelusta. Enemmän on kyse siitä, että ympäröivä yhteiskunta liittää sijoitukseen ikäviä mielikuvia, hän väittää."
Pukkio ja aiemmin kelpo tutkijana tunnettu Pekkarinen harmittelevat jutussa, kuinka "tiukassa on käsitys siitä, että huostaanotto olisi lopullinen, eikä perhe saisi sijoitettua lastaan enää koskaan takaisin".
THL:n suurselvityksen mukaan asiakkaiden huoli on aiheellinen: joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin. Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.
Lokakuun Liike kirjoitti aiheesta oman versionsa, jossa pyrittiin purkamaan sosiaalityöntekijöiden myyttejä: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
Myös Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja, Lapsen maailma- lehden päätoimittaja ja Eurochildin hallitusjäsen Hanna Heinonen on vuosikaudet puolustellut lastensuojelun harjoittamia lapsia vaarantavia päätöksenteko- ja toimintakäytäntöjä. Hän on mm. keksinyt nimittää usein väärin perustein huostattujen lasten pakenemisia kaltoinkohtelevista laitoksista " itsealtistukseksi vaaroille", leimannut asiakkaiden negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta ääripään tarinoiksi ja asiakkaiden keskustelufoorumeita " villiksi länneksi".
Villinä läntenä voisi yhtä hyvin pitää Lastensuojelun Keskusliiton jäsenjärjestöjen hoitoja, toimintakäytäntöjä ja työ- ja tutkimusmenetelmiä, joista usein puuttuvat niin toimivat valitusreitit asiakkaille kuin tutkimustieto.
Vihjaus asiakkaiden "yhdenlaisesta tiedosta" paljastaa kiusallisen selvästi LSKL:n alentuvan asenteen ja arvostuksen puutteen kokemusasiantuntijoita kohtaan, joilla ei virallisten asiantuntijoiden mielestä ilmeisesti voi olla lainkaan rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.
Lasten ja vanhempien tieto tuntuu Lastensuojelun Keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villin lännen lisäksi myös "vihasivustoiksi".
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo YLE:n ansiokkaassa jutussa laitosväkivallasta kuinka lastensuojelun ongelmista raportoiminen on vaikeutunut.
-Siitä, onko sijaishuollossa jotain vikaa, ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Lapsia eristetään ja ärsytetään, on kovakouraista käsittelyä. Jos sama tapahtuisi kotona, se olisi huostaanoton peruste.
Ikosen mukaan lapsia laitoksiin sijoittavat kunnat eivät tunnista omia vastuitaan. Usein ainoa, joka pitää lapsen puolta, on äiti tai isä. Kun hän yrittää puuttua epäkohtiin, hänet Ikosen mukaan vaiennetaan.
Lastensuojelulain kokonaisuudistuksella ja uudella sosiaalihuoltolailla oli tarkoitus korjata lapsen ja perheen asemaa, mutta niin ei ole Ikosen mukaan tapahtunut. Hänen mielestään perheen ja nuoren oikeusturva on sivuutettu ja sosiaaliviranomaisen valtaa vahvistettu.
Laitokset altistavat lapsia laiminlyönneille ja väkivallalle
" Vääriä mielikuvia liittyy myös lastensuojelulaitoksiin. Lasten- ja nuorisokodit eivät ole enää samanlaisia kuin 1950-luvulla. Ne eivät ole vankiloita, vaan niissä asuvien lasten ja nuorten koteja " (Lapsen maailma, 25.9.17)
Oikeusasiamiesten lähes kaikista lastenkodeista löytämien vakavien puutteiden ja Pohjola- kodista paljastuneen lasten systemaattisen alistamisen ja nöyryyttämisen valossa kommentti on vähintäänkin outo.
Miksi sosiaalityöntekijöillä on tarve sijaishuollon väkivallan salaamiseen ja valkopesuun ja laitosten lobbaamiseen lasten koteina?
YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.
Lasten olosuhteiden turvaamiseksi on käynnistetty mm. kampanja Think Child Safe, josta suomalaiset tutkijat ovat visusti vaienneet.
Kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.
Hallinto - oikeus on lastensuojelun sokea piste
"Tahdonvastaisen päätöksen tekee aina hallinto- oikeus."
Tällä lauseella Lapsen Maailma- lehden jutussa vakuutetaan Suomen oikeusjärjestelmää tuntemattomia siitä, että huostaanottopäätökset olisivat ammattituomareiden oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien tulos.
Todellisuudessa hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiantuntijajäseninä ja tuomareina toimivat sosiaalityöntekijät ja ex- hallintovirkailijat, jotka vahvistavat sosiaalityöntekijöiden näkemykset noin 94% varmuudella paikkakunnasta (=työn laadusta) riippumatta.
Myös Elina Pekkarinen toimii Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä. Kokemusasiantuntijoiden mukaan hän haluaa kuulla ja uskoa mielummin huostaanottohakemuksen tehneitä kollegoitaan kuin lapsia tai vanhempia.
Kuntaliitto ja Valvira ovat olleet huolissaan palvelujen puutteen takia tehdyistä laittomista huostaanotoista ja sosiaalityöntekijöiden sijaishuoltoyrittäjille siirtämistä jääveistä palvelutarpeen- ja vanhemmuudenarvioinneista.
Tutkimuspäällikkö Elina Pekkarinen ja Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Susanna Hoikkala vaativat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan parantamaan sijaishuollon laatua.
Tutkijat tuntuvat heränneen sijaishuollon väkivalta-ongelmiin kovin myöhään- vasta kun aiheesta on uutisoitu kaikkialla ja lasten vuosikymmenet raportoima väkivalta on oikeusasiamiestenkin todentamaa. Kirjoitukseensa he ovat koonneet järjestelmäpuutteita, jotka kaikki tietävät. Avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa lobanneen Hoikkalan tavoitteiden toteutuessa, väkivallasta sijaishuollossa tulisi pysyvää.
Samantyyppinen mutta todistamattomia oletuksia "perheiden syventyneistä ylisukupolvisista haasteista" ja "moniammatillisen yhteistyön" autuudesta sisältävä huolipuhe pärähti Turusta. Kummassakaan kirjoituksessa ei tartuta olennaiseen eli toimivien oikeussuojakeinojen kehittämiseen perheille lastensuojelun mielivaltaa vastaan. Toisin kuin asiantuntijat kuvittelevat, sijaishuollon väkivaltaa ja lastensuojelun laittomia toimintatapoja ei poisteta arvioimalla ja seulaamalla perheitä tiheämmällä seulalla.
Hoikkala on aiemmin suorastaan kiemurrellut haluttomuudessaan tunnustaa sijaishuollon väkivalta, vaikka systemaattisesta väkivallasta sijaishuollossa on laaja tutkimusnäyttö. Kiinnipito tuntuu olevan Hoikkalalle psykoterapeuttiseen ymmärrykseen pohjautuvaa "erityistä huolenpitoa" ja vahvan vallan- ja voimankäytön mahdollisuudeksi määritellyt väkivaltakuvaukset lasten puheessa vain puhetta , "jota ei pidä tulkita siten, että lapsi olisi tullut raiskatuksi tai kuritetuksi lastenkodissa." Hoikkala sentään huomaa, että " toisaalta tällä tavalla tulkittu lasten haastattelupuhe ei myöskään poissulje sitä mahdollisuutta, ettei joskus jokin lastenkodissa tapahtuva tilanne tai toiminto voisi olla ylilyövää tai lasta loukkaavaa "(Kiinnipito lastenkodissa, PeLan julkaisusarja 23, 56-60 ).
"Missä kaksi tai kolme asiantuntijaa kokoontuu, siellä on rikos ja rahavalta läsnä"
Asiakkaat ovat jo vuosikymmeniä pyytäneet lastensuojeluasioihin puolueetonta tutkintaa, valvontaa ja tuomioistuinkäsittelyä mutta sellaisia ei ole vieläkään saatu aikaiseksi. Suomalainen sijaishuollon ja lastensuojelun työntekijöiden ja yrittäjien edunvalvontaan keskittynyt sosiaalihallinto asiantuntijoineen ja erityisosaajineen on pitänyt huolta siitä, ettei välttämätöntä reformia ole toteutettu.
Varhainen puuttuminen on ulotettu avuntarpeensa julkisesti paljastaneiden köyhien perhe-elämään- ei viranomaisten, psykiatrian tai sijaishuollon rikolliseen toimintaan.
Asiantuntijat , erityisosaajat ja päättäjät haluavat olla kaiken virallisesti hyväksi, kivaksi ja oikeaksi tunnustetun eli vahvimman puolella ja voittajien kavereita. Moraalista kannanottoa asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun rikoksesta on annettu tuomio kaikissa oikeusasteissa ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat usein vain osa kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa.
Kriittistä puheenvuoroa voi odottaa vasta eläköityneiltä ja oman hillotolppansa varmistaneilta. Kansalaisten valitukset eivät johda oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin.
Sosiaalityöntekijät leimasivat kaltoinkohtelun sijaishuollossa myyteiksi
Vuosi sitten Elina Pekkarinen ja Vantaan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Saana Pukkio esiintyivät näyttävästi Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen maailma- lehdessä otsikolla Lastensuojelu herättää suuria tunteita- puretaan lastensuojelun myyttejä.
Artikkelissa pyrittiin leimaamaan sijaishuollon väkivalta myyteiksi ja huhupuheiksi.
Vesa Puurosen ja Marjo Laitalan yhä ajankohtaiset havainnot sijaishuollon väkivallasta mitätöitiin otsikolla "Kun kauhutarinat olivat totta".
Pukkio ja Pekkarinen kutsuivat huhuiksi, myyteiksi, väärinkäsityksiksi ja harhaanjohtaviksi yleistyksiksi monien tutkijoiden ja kokemusasiantuntijoiden vahvistamaa, kansainvälisesti yhdenmukaista tutkimustietoa lastensuojelun ongelmista ja väärinkäytöksistä. Kummallakaan ei ollut esittää minkäänlaisia perusteita, näyttöä tai tutkimustietoa omien asiakas- ja tutkimustietoa mitätöivien käsitystensä tueksi mutta he käyttivät halukkaasti asiantuntijastatustaan lastensuojelun ongelmien vähättelyyn.
Saana Pukkion mukaan " Useimmille huostaanotto on ollut hyvä asia. He eivät koe olevansa epäonnistuneita, koska ovat saaneet apua lastensuojelusta. Enemmän on kyse siitä, että ympäröivä yhteiskunta liittää sijoitukseen ikäviä mielikuvia, hän väittää."
Pukkio ja aiemmin kelpo tutkijana tunnettu Pekkarinen harmittelevat jutussa, kuinka "tiukassa on käsitys siitä, että huostaanotto olisi lopullinen, eikä perhe saisi sijoitettua lastaan enää koskaan takaisin".
THL:n suurselvityksen mukaan asiakkaiden huoli on aiheellinen: joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin. Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.
Lokakuun Liike kirjoitti aiheesta oman versionsa, jossa pyrittiin purkamaan sosiaalityöntekijöiden myyttejä: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
Myös Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja, Lapsen maailma- lehden päätoimittaja ja Eurochildin hallitusjäsen Hanna Heinonen on vuosikaudet puolustellut lastensuojelun harjoittamia lapsia vaarantavia päätöksenteko- ja toimintakäytäntöjä. Hän on mm. keksinyt nimittää usein väärin perustein huostattujen lasten pakenemisia kaltoinkohtelevista laitoksista " itsealtistukseksi vaaroille", leimannut asiakkaiden negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta ääripään tarinoiksi ja asiakkaiden keskustelufoorumeita " villiksi länneksi".
Villinä läntenä voisi yhtä hyvin pitää Lastensuojelun Keskusliiton jäsenjärjestöjen hoitoja, toimintakäytäntöjä ja työ- ja tutkimusmenetelmiä, joista usein puuttuvat niin toimivat valitusreitit asiakkaille kuin tutkimustieto.
Vihjaus asiakkaiden "yhdenlaisesta tiedosta" paljastaa kiusallisen selvästi LSKL:n alentuvan asenteen ja arvostuksen puutteen kokemusasiantuntijoita kohtaan, joilla ei virallisten asiantuntijoiden mielestä ilmeisesti voi olla lainkaan rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.
Lasten ja vanhempien tieto tuntuu Lastensuojelun Keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villin lännen lisäksi myös "vihasivustoiksi".
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo YLE:n ansiokkaassa jutussa laitosväkivallasta kuinka lastensuojelun ongelmista raportoiminen on vaikeutunut.
-Siitä, onko sijaishuollossa jotain vikaa, ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Lapsia eristetään ja ärsytetään, on kovakouraista käsittelyä. Jos sama tapahtuisi kotona, se olisi huostaanoton peruste.
Ikosen mukaan lapsia laitoksiin sijoittavat kunnat eivät tunnista omia vastuitaan. Usein ainoa, joka pitää lapsen puolta, on äiti tai isä. Kun hän yrittää puuttua epäkohtiin, hänet Ikosen mukaan vaiennetaan.
Lastensuojelulain kokonaisuudistuksella ja uudella sosiaalihuoltolailla oli tarkoitus korjata lapsen ja perheen asemaa, mutta niin ei ole Ikosen mukaan tapahtunut. Hänen mielestään perheen ja nuoren oikeusturva on sivuutettu ja sosiaaliviranomaisen valtaa vahvistettu.
Laitokset altistavat lapsia laiminlyönneille ja väkivallalle
" Vääriä mielikuvia liittyy myös lastensuojelulaitoksiin. Lasten- ja nuorisokodit eivät ole enää samanlaisia kuin 1950-luvulla. Ne eivät ole vankiloita, vaan niissä asuvien lasten ja nuorten koteja " (Lapsen maailma, 25.9.17)
Oikeusasiamiesten lähes kaikista lastenkodeista löytämien vakavien puutteiden ja Pohjola- kodista paljastuneen lasten systemaattisen alistamisen ja nöyryyttämisen valossa kommentti on vähintäänkin outo.
Miksi sosiaalityöntekijöillä on tarve sijaishuollon väkivallan salaamiseen ja valkopesuun ja laitosten lobbaamiseen lasten koteina?
YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.
Lasten olosuhteiden turvaamiseksi on käynnistetty mm. kampanja Think Child Safe, josta suomalaiset tutkijat ovat visusti vaienneet.
Kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.
Hallinto - oikeus on lastensuojelun sokea piste
"Tahdonvastaisen päätöksen tekee aina hallinto- oikeus."
Tällä lauseella Lapsen Maailma- lehden jutussa vakuutetaan Suomen oikeusjärjestelmää tuntemattomia siitä, että huostaanottopäätökset olisivat ammattituomareiden oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien tulos.
Todellisuudessa hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiantuntijajäseninä ja tuomareina toimivat sosiaalityöntekijät ja ex- hallintovirkailijat, jotka vahvistavat sosiaalityöntekijöiden näkemykset noin 94% varmuudella paikkakunnasta (=työn laadusta) riippumatta.
Myös Elina Pekkarinen toimii Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä. Kokemusasiantuntijoiden mukaan hän haluaa kuulla ja uskoa mielummin huostaanottohakemuksen tehneitä kollegoitaan kuin lapsia tai vanhempia.
Kuntaliitto ja Valvira ovat olleet huolissaan palvelujen puutteen takia tehdyistä laittomista huostaanotoista ja sosiaalityöntekijöiden sijaishuoltoyrittäjille siirtämistä jääveistä palvelutarpeen- ja vanhemmuudenarvioinneista.
Susanna Hoikkala LSKL:n väkivaltatyön opas eli kuinka lyödä laitoslapsia oikein
Mielipidekirjoituksessaan Elina Pekkarinen ja Susanna Hoikkala julistavat, että " vakaviin päihdeongelmiin ja mielenterveyden häiriöihin tulee luoda tutkimukseen perustuvia ja lastensuojelun laitoshuoltoon soveltuvia hoitokäytäntöjä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Toimintakulttuuria on uskallettava muuttaa."
Hoikkala kuitenkin kannattaa väkivaltatyön oppaassaan vanhaa toimintakulttuuria ja - käytäntöjä- sitä samaa, josta lapset ja nuoret laitoksissa kärsivät.
Laitospalveluja tuottavan ja pakkoadoptioita lobbaavan Pelastakaa Lapset ry:n ex- työntekijä Susanna Hoikkala esittelee toimittamassaan Väkivaltatyön oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) väkivaltaan puuttumisen hoitokäytäntöinä - ilman pätevää kritiikkiä- liudan menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan vaarallisiksi todettuja.
Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa julkaisun perusteella voisi luulla, että sijaishuollossa ovat väkivaltaisia lähinnä lapset, joilta laitoksissa työskenteleviä aikuisia täytyy suojella.
Oppaan mainostamassa AVEKKI-toimintatapamallissa pelkkä vaativa tilanne tai sanallinen erimielisyys tulkitaan keltaiseen vaaraluokkaan kuuluvaksi aggressioksi ja väkivallan uhaksi.
Asiakkaan hallitsematon ja sekava käytös- joka on usein tulosta laitosten harjoittamasta yli- ja pakkolääkitsemisestä- puolestaan tulkitaan korkean aggression ja välittömästi uhkaavan väkivallan punaiseen vaaraluokkaan.
Eristyksen ja lepositeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa väitöskirjassaan tutkineen Alice Keski-Valkaman (2010) mukaan syvään juurtuneet käytännöt ja asenteet määrittävät pakkotoimenpiteiden käyttöä ainakin yhtä vahvasti kuin turvallisuusnäkökohdat ja potilaan oikeudet.
Tutkimuksen mukaan tavallisin pakkotoimenpiteiden syy oli kiihtynyt ja sekava käyttäytyminen.
-Se mikä oli mielenkiintoista oli, että tähän ei liittynyt sitten minkäänlaista merkkiä väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä, kertoo Alice Keski-Valkama.
Tutkimus osoitti, että lainsäädännöllä ei ole ollut toivottua vaikutusta pakkotoimien vähentämiseen 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi eristysten kesto on kasvanut kolminkertaiseksi.
Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä.
Tässä tekniikassa käytettiin myös kipua tilanteiden hallinnassa (esim. rannelukkojen käyttö). Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyssä HFR–menetelmässä kuitenkin luovuttiin kiputekniikoiden käytöstä. LSKL:n oppaan mukaan kiputekniikoiden käytön hyödyllisyyttä alettiin kyseenalaistaa- ei siksi että kivun tuottaminen olisi epäeettistä vaan- siksi että esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä psykoottisesti oireilevat potilaat eivät välttämättä edes tunnista kivun tunnetta!
LSKL:n opas kertoo, että aggressio- ja väkivaltatilanteiden jälkipuinnissa kiinnitetään huomiota tapahtuneen verbalisointiin ja toiminnan tarkoituksen kuvaamiseen: ”jouduttiin toimimaan näin, jotta”. Menetelmästä saa käsityksen, ettei väkivaltaiseen kiinnipitoon tarvitse oikeasti olla perustetta mutta lapselle tai nuorelle ei kuitenkaan saa jäädä sellaista käsitystä, että vahvemmat hallitsevat ilman perustetta, kuten he käytännössä tekevät.
Turun AMK:lla ei ole seurantaa menetelmän soveltamisesta ammattilaisten toiminnassa.
John Parkes Conventryn yliopistosta on kiinnittänyt huomiota rajoittamistekniikoiden minimaalisellakin voimankäytöllä tuottamaan hengityksen estymiseen jopa 80% rajoitetuista.
Englannin oikeusministeriön tilaaman riippumattoman riskiarvioinnin mukaan jopa 28:lla 66:sta sijaishuollossa käytetyistä rajoittamistekniikoista oli 40-60% mahdollisuus tuottaa hapensaantiin, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä vammoja, joiden seurauksena voi olla kuolema tai pysyvä ja vakava jokapäiväiseen elämään vaikuttava vamma.
Arviointi paljasti myös, että monet rajoittamistekniikat todennäköisesti johtavat lievempiin vammoihin kuten luiden murtumiin ja nivelsiteiden sijoiltaan menoon.
Mielipidekirjoituksessaan Elina Pekkarinen ja Susanna Hoikkala julistavat, että " vakaviin päihdeongelmiin ja mielenterveyden häiriöihin tulee luoda tutkimukseen perustuvia ja lastensuojelun laitoshuoltoon soveltuvia hoitokäytäntöjä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Toimintakulttuuria on uskallettava muuttaa."
Hoikkala kuitenkin kannattaa väkivaltatyön oppaassaan vanhaa toimintakulttuuria ja - käytäntöjä- sitä samaa, josta lapset ja nuoret laitoksissa kärsivät.
Laitospalveluja tuottavan ja pakkoadoptioita lobbaavan Pelastakaa Lapset ry:n ex- työntekijä Susanna Hoikkala esittelee toimittamassaan Väkivaltatyön oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) väkivaltaan puuttumisen hoitokäytäntöinä - ilman pätevää kritiikkiä- liudan menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan vaarallisiksi todettuja.
Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa julkaisun perusteella voisi luulla, että sijaishuollossa ovat väkivaltaisia lähinnä lapset, joilta laitoksissa työskenteleviä aikuisia täytyy suojella.
Oppaan mainostamassa AVEKKI-toimintatapamallissa pelkkä vaativa tilanne tai sanallinen erimielisyys tulkitaan keltaiseen vaaraluokkaan kuuluvaksi aggressioksi ja väkivallan uhaksi.
Asiakkaan hallitsematon ja sekava käytös- joka on usein tulosta laitosten harjoittamasta yli- ja pakkolääkitsemisestä- puolestaan tulkitaan korkean aggression ja välittömästi uhkaavan väkivallan punaiseen vaaraluokkaan.
Eristyksen ja lepositeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa väitöskirjassaan tutkineen Alice Keski-Valkaman (2010) mukaan syvään juurtuneet käytännöt ja asenteet määrittävät pakkotoimenpiteiden käyttöä ainakin yhtä vahvasti kuin turvallisuusnäkökohdat ja potilaan oikeudet.
Tutkimuksen mukaan tavallisin pakkotoimenpiteiden syy oli kiihtynyt ja sekava käyttäytyminen.
-Se mikä oli mielenkiintoista oli, että tähän ei liittynyt sitten minkäänlaista merkkiä väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä, kertoo Alice Keski-Valkama.
Tutkimus osoitti, että lainsäädännöllä ei ole ollut toivottua vaikutusta pakkotoimien vähentämiseen 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi eristysten kesto on kasvanut kolminkertaiseksi.
Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä.
Tässä tekniikassa käytettiin myös kipua tilanteiden hallinnassa (esim. rannelukkojen käyttö). Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyssä HFR–menetelmässä kuitenkin luovuttiin kiputekniikoiden käytöstä. LSKL:n oppaan mukaan kiputekniikoiden käytön hyödyllisyyttä alettiin kyseenalaistaa- ei siksi että kivun tuottaminen olisi epäeettistä vaan- siksi että esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä psykoottisesti oireilevat potilaat eivät välttämättä edes tunnista kivun tunnetta!
LSKL:n opas kertoo, että aggressio- ja väkivaltatilanteiden jälkipuinnissa kiinnitetään huomiota tapahtuneen verbalisointiin ja toiminnan tarkoituksen kuvaamiseen: ”jouduttiin toimimaan näin, jotta”. Menetelmästä saa käsityksen, ettei väkivaltaiseen kiinnipitoon tarvitse oikeasti olla perustetta mutta lapselle tai nuorelle ei kuitenkaan saa jäädä sellaista käsitystä, että vahvemmat hallitsevat ilman perustetta, kuten he käytännössä tekevät.
Turun AMK:lla ei ole seurantaa menetelmän soveltamisesta ammattilaisten toiminnassa.
John Parkes Conventryn yliopistosta on kiinnittänyt huomiota rajoittamistekniikoiden minimaalisellakin voimankäytöllä tuottamaan hengityksen estymiseen jopa 80% rajoitetuista.
Englannin oikeusministeriön tilaaman riippumattoman riskiarvioinnin mukaan jopa 28:lla 66:sta sijaishuollossa käytetyistä rajoittamistekniikoista oli 40-60% mahdollisuus tuottaa hapensaantiin, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä vammoja, joiden seurauksena voi olla kuolema tai pysyvä ja vakava jokapäiväiseen elämään vaikuttava vamma.
Arviointi paljasti myös, että monet rajoittamistekniikat todennäköisesti johtavat lievempiin vammoihin kuten luiden murtumiin ja nivelsiteiden sijoiltaan menoon.
MAPA- opetusta, kuvakaappaus Lappeenrannan Sanomat Fyysinen rajoittaminen: epätieteellisiä koulutuksia ja käytäntöjä ilman näyttöä hyödyistä
Varsinaisia fyysisen kiinnipidon menetelmien harjoituksia Suomessa sisältävät koulutukset perustuvat useimmiten Control and Restrain –tekniikkaan ja/tai sisältyvät MAPA-koulutukseen.
Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.
Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä. Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi pakotetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa. Lapselle ei puhuta mitään eikä tilanteeseen johtanutta asiaa käsitellä jälkeenpäin. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan vaan hänet pakotetaan tekemään tarpeensa alleen.
National Institute for Health and Care Excellencen mukaan fyysisen rajoittamisen koulutusten taustalla ei ole näyttöä niiden tehokkuudesta tai henkilökunnan/potilaiden kokemista hyödyistä, koulutukset ovat kalliita ja niiden hyötyjä terveyspalveluorganisaatioille vaikea mitata, yhtenäistä säätelyä koulutusten sisällöistä ei ole ja sekä potilaita että henkilökuntaa hyödyttäviä menetelmiä voi olla vaikea löytää erilaisten palveluntarjoajien kirjosta (NICE 2005).
Fyysisen kiinnipidon menetelmiä käytetään päällekarkausten lisäksi mm. syömisestä, peseytymisestä, nukkumaanmenosta, työntekijän tapaamisesta ym. kieltäytymisen yhteydessä, tupakoimisesta sille kielletyllä alueella ja kieltäytymisestä listalääkkeistä (Bowers et al. 2012).
Kiinnipitojen vaikutus väkivaltatilanteisiin on (määrä/vakavuus) epäselvä, 12-40% tilanteista johtaa henkilökunnan loukkaantumiseen ja 5-18% tilanteista johtaa potilaan loukkaantumiseen.
Kiinnipitotekniikoiden käyttöön liittyy muiden pakkotoimien käyttö, yleisimmin lääkehoito (Stewart et al. 2009).
Suomalaisia fyysisen rajoittamisen koulutuksia tarjosivat mm. urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, turvallisuuskouluttaja, viestintäkouluttaja, lähihoitaja ja tuntiopettaja. Koulutusten hinnat vaihtelivat 185 eurosta/ päivä/ henkilö 3000 euroon/ 15 op/henkilö. Valtaosa koulutuksista oli fyysisen kiinnipidon harjoittelua.
Suomalaisten koulutusten puutteena olivat elvytystaitojen ja potilaan voinnin seuraamisen sisältöjen puuttuminen, sekä potilaan tiedottaminen/mukaanotto aggressionhallintaan.
Suomalaisista koulutussisällöistä ei tullut esiin, että asiakkaan mahallaan kiinnipito on kielletty.
Fyysinen rajoittaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 731/1999).
On selvää, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden väkivaltaiseen käytökseen on voitava tarvittaessa puuttua myös fyysisesti mutta rajoittamisen on tapahduttava lainalaisesti ja turvallisesti. Väärinkäytöksiä suitsisivat julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Kaikki sijaishuoltoa koskevat parannusehdotukset ovat kuitenkin turhia jos lastensuojelun asiakashankintaa, tietoperustaa, laillisuusvalvontaa, päätöksentekoprosesseja ei korjata ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät saavat jatkuvasti kasvavalla julkisella rahoituksella ja kenenkään puuttumatta lastata sijaishuoltoon sijoituksiaan vastustavia ja lastensuojelusta hyötymättömiä koulupudokkaita," vuorovaikutushäiröisiä", erityislapsia ja psykiatrista hoitoa tarvitsevia.
Väkivaltaa sijaishuollossa vähentäisi ensisijaisesti sijoitusten vähentäminen ja peruspalvelujen vahvistaminen.
Kouluterveyskyselyssä vuodelta 2017 kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa.
Tuore, kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus kertoo, että kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen
Sosiaalityöntekijöiden ja muiden lastensuojelun asiantuntijoiden intressi ja panos lasten kaltoinkohtelun lopettamiseksi sijaishuollossa vaikuttaa kovin köykäiseltä ja typistyvän juhlapuheisiin. Lasten suojelua tärkeämpää tuntuu olevan lastensuojelun suojeleminen ja imagonkiillotus ja sosiaalityöntekijöiden ammatillinen edunvalvonta.
Ehkäpä jatkossa kannattaisi ohittaa tiedon portinvartijoiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät ja heidän ammatillinen edunvalvonta-apparaattinsa ja kuulla ja mobilisoida tutkijoiksi sosiaalihuollon asiakkaita.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
Varsinaisia fyysisen kiinnipidon menetelmien harjoituksia Suomessa sisältävät koulutukset perustuvat useimmiten Control and Restrain –tekniikkaan ja/tai sisältyvät MAPA-koulutukseen.
Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.
Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä. Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi pakotetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa. Lapselle ei puhuta mitään eikä tilanteeseen johtanutta asiaa käsitellä jälkeenpäin. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan vaan hänet pakotetaan tekemään tarpeensa alleen.
National Institute for Health and Care Excellencen mukaan fyysisen rajoittamisen koulutusten taustalla ei ole näyttöä niiden tehokkuudesta tai henkilökunnan/potilaiden kokemista hyödyistä, koulutukset ovat kalliita ja niiden hyötyjä terveyspalveluorganisaatioille vaikea mitata, yhtenäistä säätelyä koulutusten sisällöistä ei ole ja sekä potilaita että henkilökuntaa hyödyttäviä menetelmiä voi olla vaikea löytää erilaisten palveluntarjoajien kirjosta (NICE 2005).
Fyysisen kiinnipidon menetelmiä käytetään päällekarkausten lisäksi mm. syömisestä, peseytymisestä, nukkumaanmenosta, työntekijän tapaamisesta ym. kieltäytymisen yhteydessä, tupakoimisesta sille kielletyllä alueella ja kieltäytymisestä listalääkkeistä (Bowers et al. 2012).
Kiinnipitojen vaikutus väkivaltatilanteisiin on (määrä/vakavuus) epäselvä, 12-40% tilanteista johtaa henkilökunnan loukkaantumiseen ja 5-18% tilanteista johtaa potilaan loukkaantumiseen.
Kiinnipitotekniikoiden käyttöön liittyy muiden pakkotoimien käyttö, yleisimmin lääkehoito (Stewart et al. 2009).
Suomalaisia fyysisen rajoittamisen koulutuksia tarjosivat mm. urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, turvallisuuskouluttaja, viestintäkouluttaja, lähihoitaja ja tuntiopettaja. Koulutusten hinnat vaihtelivat 185 eurosta/ päivä/ henkilö 3000 euroon/ 15 op/henkilö. Valtaosa koulutuksista oli fyysisen kiinnipidon harjoittelua.
Suomalaisten koulutusten puutteena olivat elvytystaitojen ja potilaan voinnin seuraamisen sisältöjen puuttuminen, sekä potilaan tiedottaminen/mukaanotto aggressionhallintaan.
Suomalaisista koulutussisällöistä ei tullut esiin, että asiakkaan mahallaan kiinnipito on kielletty.
Fyysinen rajoittaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 731/1999).
On selvää, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden väkivaltaiseen käytökseen on voitava tarvittaessa puuttua myös fyysisesti mutta rajoittamisen on tapahduttava lainalaisesti ja turvallisesti. Väärinkäytöksiä suitsisivat julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Kaikki sijaishuoltoa koskevat parannusehdotukset ovat kuitenkin turhia jos lastensuojelun asiakashankintaa, tietoperustaa, laillisuusvalvontaa, päätöksentekoprosesseja ei korjata ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät saavat jatkuvasti kasvavalla julkisella rahoituksella ja kenenkään puuttumatta lastata sijaishuoltoon sijoituksiaan vastustavia ja lastensuojelusta hyötymättömiä koulupudokkaita," vuorovaikutushäiröisiä", erityislapsia ja psykiatrista hoitoa tarvitsevia.
Väkivaltaa sijaishuollossa vähentäisi ensisijaisesti sijoitusten vähentäminen ja peruspalvelujen vahvistaminen.
Kouluterveyskyselyssä vuodelta 2017 kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa.
Tuore, kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus kertoo, että kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen
Sosiaalityöntekijöiden ja muiden lastensuojelun asiantuntijoiden intressi ja panos lasten kaltoinkohtelun lopettamiseksi sijaishuollossa vaikuttaa kovin köykäiseltä ja typistyvän juhlapuheisiin. Lasten suojelua tärkeämpää tuntuu olevan lastensuojelun suojeleminen ja imagonkiillotus ja sosiaalityöntekijöiden ammatillinen edunvalvonta.
Ehkäpä jatkossa kannattaisi ohittaa tiedon portinvartijoiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät ja heidän ammatillinen edunvalvonta-apparaattinsa ja kuulla ja mobilisoida tutkijoiksi sosiaalihuollon asiakkaita.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan