Sosiaalihuollon ja myös lastensuojelun yleinen valvonta ja suunnittelu kuuluvat Sosiaali- ja terveysministeriölle.
STM sen paremmin kuin sosiaali- ja valvontaviranomaiset eivät ole hoitaneet valvontatehtäväänsä eivätkä turvanneet lasten ja nuorten kasvuolosuhteita sijaishuollossa.
Miksi lapsilta kysytään vasta nyt, lastensuojelun valvonta on pitkään ollut keskustelua aikuisten kanssa, uutisoi Helsingin Sanomat viitaten Pohjola- kodin ja muiden lastensuojelulaitosten tarkastuksissa paljastuneisiin väärinkäytöksiin.
Nykyistä lastensuojelua valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja valvonta perustuu pääosin omavalvontaan.
Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.
Sosiaalityön päätöksenteko-, tiedonhankinta- ja johtamiskäytännöillä on tuotettu virheellistä ja vinoutunutta tietoa, laittomia toimintakäytäntöjä ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa. Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Hän on arvostellut avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.
1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään.
Hallintoeliitti on käyttänyt valtaansa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi, kaapannut niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmäkseen ja kavaltanut yhteisiä varoja omaksi hyväkseen. Hallintoalamaisista on tehty pelkkiä tylyttämisen kohteita.
2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.
Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan käsiteltäväksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, hyödyntämänä ja tulkitsemana.
Köyhiltä perheiltä on tietoisin poliittisin päätöksin evätty tarpeenmukaisen tuen lisäksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti, yhteydenpito läheisiin, toimivat valitusreitit ja perheiden jälleenyhdistäminen. Virheet ja vedätykset on piilotettu salassapidon verhoon.
STM sen paremmin kuin sosiaali- ja valvontaviranomaiset eivät ole hoitaneet valvontatehtäväänsä eivätkä turvanneet lasten ja nuorten kasvuolosuhteita sijaishuollossa.
Miksi lapsilta kysytään vasta nyt, lastensuojelun valvonta on pitkään ollut keskustelua aikuisten kanssa, uutisoi Helsingin Sanomat viitaten Pohjola- kodin ja muiden lastensuojelulaitosten tarkastuksissa paljastuneisiin väärinkäytöksiin.
Nykyistä lastensuojelua valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja valvonta perustuu pääosin omavalvontaan.
Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.
Sosiaalityön päätöksenteko-, tiedonhankinta- ja johtamiskäytännöillä on tuotettu virheellistä ja vinoutunutta tietoa, laittomia toimintakäytäntöjä ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa. Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Hän on arvostellut avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.
1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään.
Hallintoeliitti on käyttänyt valtaansa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi, kaapannut niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmäkseen ja kavaltanut yhteisiä varoja omaksi hyväkseen. Hallintoalamaisista on tehty pelkkiä tylyttämisen kohteita.
2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.
Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan käsiteltäväksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, hyödyntämänä ja tulkitsemana.
Köyhiltä perheiltä on tietoisin poliittisin päätöksin evätty tarpeenmukaisen tuen lisäksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti, yhteydenpito läheisiin, toimivat valitusreitit ja perheiden jälleenyhdistäminen. Virheet ja vedätykset on piilotettu salassapidon verhoon.
3. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan. Asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään vihasivustoiksi. Rakenteellinen sosiaalityö ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.
Talentian lastensuojelun pelastusohjelma oli yhtä ponneton kuin lastensuojelun laatusuositusprosessi. LAPE -muutosohjelmassa on joitakin hyviä ehdotuksia mutta väärä painotus sijaishuollon omavalvontaan. Tehty valvonnan mallinnus ehdottaa naivisti " vuoropuheluun, vuorovaikutukseen ja luottamukseen" sijaishuoltoyrittäjien kanssa perustuvaa toimintatapaa esim. Fattoren itsearviointityökalua. Toistaiseksi käyttökelpoisimmat ehdotukset, joita ei jostain syystä ole otettu käyttöön ovat Tuomas Kurttilan ehdotus sijaishuollon siirtämisestä voitontavoittelun ulkopuolelle ja Toimiva lastensuojelu- ryhmän ehdotukset riippumattomasta arviointielimestä ja kaikki toimintayksiköt kattavasta auditoinnista, jonka kustannuksista vastaavat sijaishuollon toimintayksiköt itse.
4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.
Lastensuojelusta puuttuu systemaattinen toiminnan vaikutusten seuranta ja arviointi. Puuttuu tietoa siitä, miten lasten, nuorten ja perheiden tilanteet muuttuvat eri auttamistoimien pohjalla (Kananoja, 2018, 76).
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Sosiaalityön tutkimusta hallinnoiva konstruktionistinen suuntaus painottaa sosiaalisen todellisuuden ja perheen diskursiivista luonnetta eli sitä, että perheen jäljille päästään puhetta ja tekstejä tutkimalla. Puheen rakentumiseen keskittyminen johtaa usein ihmisten kokemusten vähättelemiseen ja virhepäätelmään, jonka mukaan parempi viranomaispuhe tarkoittaisi parempaa toimintakäytäntöä.
Sosiaalinen konstruktionismi merkitsee pahimmillaan sitä, että kuvitellaan yhteiskunnallisten ilmiöiden konstruoituvan sitä mukaan, kuin niistä puhutaan ja kirjoitetetaan. Lastensuojelussa tämä merkitsee sitä että asiakaslähtöisyyden, lapsen edun, osallisuuden ja perheiden tuen kuvitellaan rakentuvan vain puhumalla ja kirjoittamalla niistä.
5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet ja laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Lain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista (Lastensuojelulaki 417/2007,24§) eli palvelutuottajien toimintaa ja sijaishuoltoa ja arvioida sen asianmukaisuutta. Perhehoidon osalta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on ainoa valvova viranomainen, sillä aluehallintovirastojen valvonta kohdistuu laitoksiin (Toimiva lastensuojelu, 2013, 62).
Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Sosiaalityöntekijöiden ja kuntien tapa siirtää arviointi- ja valvontatehtäviään lapsibisnesyrittäjille ja - järjestöille on johtanut huostaanottojen kasvuun ja sijoitusaikojen pidentymiseen, perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönteihin ja epätarkoituksenmukaisiin ja kalliisiin "tukitoimiin".
Valvontaa rampauttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän kaksoisrooli sijaishuollossa asuvan lapsen ja nuoren omana työntekijänä ja sekä sijaishuoltoyhteisön auttamiskumppanina että valvojana. Tämän kaksoisroolin mahdollistaa lainsäädäntö ja siihen pakottaa kunnan palvelurakenne josta puuttuu oma resurssi sijaishuollon lapsi- ja yksikkökohtaiselle valvonnalle.
Talentian lastensuojelun pelastusohjelma oli yhtä ponneton kuin lastensuojelun laatusuositusprosessi. LAPE -muutosohjelmassa on joitakin hyviä ehdotuksia mutta väärä painotus sijaishuollon omavalvontaan. Tehty valvonnan mallinnus ehdottaa naivisti " vuoropuheluun, vuorovaikutukseen ja luottamukseen" sijaishuoltoyrittäjien kanssa perustuvaa toimintatapaa esim. Fattoren itsearviointityökalua. Toistaiseksi käyttökelpoisimmat ehdotukset, joita ei jostain syystä ole otettu käyttöön ovat Tuomas Kurttilan ehdotus sijaishuollon siirtämisestä voitontavoittelun ulkopuolelle ja Toimiva lastensuojelu- ryhmän ehdotukset riippumattomasta arviointielimestä ja kaikki toimintayksiköt kattavasta auditoinnista, jonka kustannuksista vastaavat sijaishuollon toimintayksiköt itse.
4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.
Lastensuojelusta puuttuu systemaattinen toiminnan vaikutusten seuranta ja arviointi. Puuttuu tietoa siitä, miten lasten, nuorten ja perheiden tilanteet muuttuvat eri auttamistoimien pohjalla (Kananoja, 2018, 76).
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Sosiaalityön tutkimusta hallinnoiva konstruktionistinen suuntaus painottaa sosiaalisen todellisuuden ja perheen diskursiivista luonnetta eli sitä, että perheen jäljille päästään puhetta ja tekstejä tutkimalla. Puheen rakentumiseen keskittyminen johtaa usein ihmisten kokemusten vähättelemiseen ja virhepäätelmään, jonka mukaan parempi viranomaispuhe tarkoittaisi parempaa toimintakäytäntöä.
Sosiaalinen konstruktionismi merkitsee pahimmillaan sitä, että kuvitellaan yhteiskunnallisten ilmiöiden konstruoituvan sitä mukaan, kuin niistä puhutaan ja kirjoitetetaan. Lastensuojelussa tämä merkitsee sitä että asiakaslähtöisyyden, lapsen edun, osallisuuden ja perheiden tuen kuvitellaan rakentuvan vain puhumalla ja kirjoittamalla niistä.
5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet ja laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Lain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista (Lastensuojelulaki 417/2007,24§) eli palvelutuottajien toimintaa ja sijaishuoltoa ja arvioida sen asianmukaisuutta. Perhehoidon osalta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on ainoa valvova viranomainen, sillä aluehallintovirastojen valvonta kohdistuu laitoksiin (Toimiva lastensuojelu, 2013, 62).
Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Sosiaalityöntekijöiden ja kuntien tapa siirtää arviointi- ja valvontatehtäviään lapsibisnesyrittäjille ja - järjestöille on johtanut huostaanottojen kasvuun ja sijoitusaikojen pidentymiseen, perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönteihin ja epätarkoituksenmukaisiin ja kalliisiin "tukitoimiin".
Valvontaa rampauttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän kaksoisrooli sijaishuollossa asuvan lapsen ja nuoren omana työntekijänä ja sekä sijaishuoltoyhteisön auttamiskumppanina että valvojana. Tämän kaksoisroolin mahdollistaa lainsäädäntö ja siihen pakottaa kunnan palvelurakenne josta puuttuu oma resurssi sijaishuollon lapsi- ja yksikkökohtaiselle valvonnalle.
6. Aluehallintovirastoille ja Valviralle ei ole annettu valvontaan tarvittavia resursseja.
Oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson huomauttaa, että käytännössä valvonta on tehty aveille hankalaksi.
"He joutuisivat tekemään tarkastuksia osittain omalla ajallaan, koska matkapäivänäkin tunnit lasketaan vain virka-ajalta. Jos avin työntekijät eivät pääse paikalle silloin kun lapset ovat laitoksessa, heidän on haasteellista hoitaa tehtävää.”
Oikeusasiamiehen kansliaan on tullut viestejä, ettei aluehallintoviraston johto aina suostu siihen, että tarkastuksia tehtäisiin ylitöinä.
7. Joillakin paikkakunnilla aluehallintoviraston tarkastajina työskentelee entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka kuuluvat samaan kahvipöytäseurueeseen valvottaviensa kanssa ja jotka ovat edesauttaneet omalla toiminnallaan valvonnan laiminlyöntejä. Aluehallintoviraston ylitarkastajana toiminut Perhehoitoliiton Satu Taiveaho ajaa avoimesti lainvastaista pysyvää huostaanottoa samaan aikaan kun Perhehoitoliitto nauttii Veikkauksen tukea lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteen realisoitumiseksi. Monissa sosiaalityön koulutustilaisuuksissa tietyt valvontaviranomaiset on toimineet suorastaan perustehtäväänsä vastaan vaieten sijaishuollon valvonnan ongelmista ja lietsoen epäluottamusta vanhempia kohtaan.
8. Media on kokenut perustehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon ammatillisen edunvalvonnan viranomaistoiminnan valvonnan sijaan eikä ole viimeaikoja lukuunottamatta uutisoinut tarpeeksi sijaishuollon laadun ja valvonnan heikkouksista.
Lastensuojelun väärinkäytöksistä esim. hoidollisista huostaanotoista raportoineita toimittajia on vaiennettu, uhkailtu ja hyllytetty viroistaan. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää, kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.
9. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat toimineet sijaishuollon edunvalvojina ja piiloyrityksinä ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneiden virkamiesten ja päättäjien kasvojenpesu- ja suojatyöpaikkoina. Järjestöjen edustajat ovat levittäneet sijaishuoltotoimijoiden vinoutunutta, vanhentunutta ja virheellistä tietoa päättäjille ja kansalaisille.
10. STEA poliittisesti valittuine päättäjineen ylläpitää sijaishuollon väärinkäytöksiä uusintavaa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. "Rahapelimonopoli ja lastensuojelun järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille. Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. Lukuisat poliitikot ovat mukana tai ovat olleet Veikkauksen toimielimissä. Vielä suurempi määrä poliitikkoja, entisiä poliitikkoja ja politrukkeja on mukana edunsaajissa. Jokainen kansalaisjärjestö, joka on minkään kokoinen, imaistaan mukaan järjestelmään. Kun kultaiset kahleet lyödään kiinni, halu kritisoida järjestelmää katoaa". Lastensuojelusta on tullut korporatistinen sijaishuollon eturyhmätalous, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojelun tutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.
11. Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
12. Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet.
Hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.
Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa. Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
13. Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on ollut syövyttävä vaikutus perheiden ja yhteisöjen elämään. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään.
Lastensuojelun missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle ja väärinkäytöksille otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -regiimille, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
14. Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole kyse lasten- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon edun valvonnasta. Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä. Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan. Lainsäädäntö ei velvoita edunvalvojaa käytännössä mihinkään ja toisaalta edunvalvonnan hallinnointia ei ole millään tavoin organisoitu. Edunvalvojalla ei ole lakiin perustuvaa yhteistyövelvoitetta asiaan osallisiin nähden eikä hän ole myöskään vastuussa kenellekään (2016, 59- 65).
Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta.
Tulipalot eivät todellisuudessa roihua perheissä vaan lastensuojelun korruptoituneessa rahoituksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa. Lastensuojelun vapaapalokuntalaisiksi itsensä kuvittelevat puuttujat aiheuttavat perheissä enemmän haittaa kuin hyötyä etsiessään kuvittelemiaan tulipaloja.
Lastensuojelun perhepalvelut eivät palvele perheitä vaan viranomaisia ja sijaishuoltoa.
Hatarin perustein tehty huostaanotto on väistämätön seuraus "avohuollon tukitoimista", jotka ovat todellisuudessa huostaanoton pohjustamista.
Sijaishuollon valvontaa tai asiakkaiden oikeusturvaa ei ole saatettu kuntoon. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen onkin nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea paitsi runsaasta huostaanotettujen määrästä myös lasten olemattomasta kuulemisesta huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereiden puuttumisesta, sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä. Komitea on todennut myös, että lapsen edun periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama tutkimustiedon puute, asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan.
Sijaishuoltoselvityksen suosituksista esim. "sijoituspaikka on voitava valita niin, että se tarjoaa lapselle turvallisen ja väkivallattoman kasvuympäristön", "perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä" tai "sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen" yksikään ei tällä hetkellä toteudu. Mitään velvoittavia toimia suositusten toimeenpanemiseksi ei ole tehty.
Sijaishuollon väärinkäytöksiä ja valvontaongelmia suitsisivat tehokkaasti huostaanotto-oikeudenkäyntien siirto hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin, julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen lasten kuuleminen ja asiakaspalautteiden keruu, perhehoidon ja lastenkotien sanktiojärjestelmien kehittäminen, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Lastensuojelun päätehtäväksi näyttää kuitenkin muodostuneen status quon; lastensuojelun eettisesti arveluttavan eturyhmätalouden ja vinoutuneen tiedontuotannon ja -välityksen ylläpito.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennen kuin äänestät / lahjoitat.
Kirjallisuus:
Toimiva lastensuojelu- selvitystyöryhmän loppuraportti:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74483/Toimiva%20lastensuojelu%20loppuraportti_final_19062013.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Selvityshenkilön ehdotus lastensuojelun laatua parantavaksi tiekartaksi:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160996/R_31_18_Selvityshenkilon_ehdotus_lastensuojelun_laatu.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan malli- Kohti lapsikeskeistä ja lapsenoikeusperustaista toimintatapaa
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132271/URN_ISBN_978-952-302-855-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tuomas Kurttilan ehdotus:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/lapsiasiavaltuutettu-sosiaali--ja-terveysministerion-toimittava-kaikki-koulukodeissa-olevat-lapset-kuultava-valittomasti?publisherId=17712812&releaseId=69652081
http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2016/04/Tutkimusaloite_koulukotinuorten_kuulemiseksi-19.4.2016.pdf
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/yleisradion-uusi-toimitusjohtaja-pelastakaa-lapset-ryn-hallitusjasen-merja-yla-anttila-ulkoisti-kaverille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa