Järjestöjohtajilla ministeritason palkat- vertaistyöntekijöille ei haluta maksaa senttiäkään
Pääosin julkisista varoista, keräyksistä ja lahjoituksista rahoituksensa saavat kansalaisjärjestöt palkitsevat johtajiaan avokätisesti. Palkkakärkeen nousevat erityisesti tiettyjen lastensuojelualan järjestöjen johtajat. Parhaiten tienaavilla järjestöpomoilla on lähes ministeritason ansiot.
Linnanmäen huvipuistoa ylläpitävän Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtaja Pia Adlivankin on yksi korkeapalkkaisimmista järjestöpomoista. Hänen vuositulonsa ovat 134 941 euroa, eli kuukausipalkka on yli 11 000 euroa. SPR:n pääsihteeri Irene Kumpula ansaitsee vuodessa mukavat 107 442 euroa, eli lähes 9 000 euroa kuukaudessa. Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri on ex-kansanedustaja Hanna-Markkula-Kivisilta. Hänen vuosiansionsa ovat 100 578 euroa. MLL:n pääsihteerin Milla Kalliomaan vuositulot ovat 94 749 euroa.
Monet sadan tuhannen euron vuosipalkkaa nauttivat järjestöpomot ovat toimineet myös Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa ETENE:ssä, joka on vastustanut muutamien tuhansien eurojen kipukorvausten maksamista sosiaalihuollon kaltoinkohtelemille. ETENE on mm. linjannut, että korvausten maksaminen lobotomiapotilaille avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia. ETENE mainitsee perusteluissaan muun muassa pakkosteriloidut ja -kastroidut ihmisryhmät.
Samoilla perusteluilla myöskään sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ei makseta korvauksia ja puuttuva valvonta takaa, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa voi jatkua.
STEA rahoittaa sijaishuollon edunvalvontaa
Poliittisuus vaikuttaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen taustalla niin paljon, että kokonaisuus ja asiakkaiden edunvalvonta kärsii. Veronmaksajien rahoja jakavilla on hyvät ansiot. Veikkauksen Olli Sarekoski on tyytyväinen 32 000 € kuukausipalkkaansa.
Valtion uusi rahapeliyhtiö synnytti moniportaisen ja -mutkaisen kalliin hallintohimmelin, jonka kustannukset ovat pois avun tarvitsijalta.
Tämän vuosikymmenen alussa RAY:n avustuksia saaneet järjestöt loivat SOSTE:n asiantuntijaorganisaatiokseen. Tämä etujärjestöjen etujärjestö on paisunut lähes 50 työntekijän organisaatioksi, joka saa 80-prosenttisesti toimintarahansa jäsenjärjestöiltään, jotka nipistävät summan viime kädessä omilta autettaviltaan.
STEA hallinnoi Veikkaus Oy:n pelituotoista myönnettäviä avustuksia. Avustuksista päättää viime kädessä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.). STEAn johtoryhmän muodostavat johtaja Kristiina Hannula, arviointi- ja kehittämispäällikkö Marja Tuomi, valmistelupäällikkö Elina Varjonen, valvontapäällikkö Kristian Seemer sekä viestintäpäällikkö Liisa Kairesalo. STEAn ( RAY) avustusasioiden neuvottelukunnassa istuvat mm. Ensi- ja turvakotien liiton Riitta Särkelä, Pelastakaa Lapset ry:n Hanna Markkula- Kivisilta, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Milla Kalliomaa ja SOSTE:n Kiril Häyrinen.
Perhehoitoliitto voi lobata avoimesti laittomia pysyviä huostaanottoja hallitusjäsenensä Satu Taiveahon voimin samaan aikaan kun se nauttii Veikkauksen rahoitusta perheiden jälleenyhdistämisen edistämiseksi.
STEAn muita avustuksia voi tutkia tästä.
SITRA kyseenalaisten lastensuojeluhankkeiden takapiruna
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra häärii monien kyseenalaisten lastensuojeluhankkeiden ja -yritysten taustalla. Osallistavaa ja uudistumiskykyistä hallintoa ja yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia liputtava Sitra on rahoittanut mm. huoliliputusta, vaikuttavuusinvestointia ja lastensuojeluyritys Jatkopolut Oy: tä, jolle Kuopio maksoi peräti 50 000 euroa yhden perheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä Hermannin perhekuntoutuslaitoksessa.
Sitra hallinnoi yli 700 miljoonan euron julkista rahapottia. Sen palkkamenot ovat yli 10 miljoonaa euroa vuodessa.
Sitra on kasvattanut kansakunnan hyvinvointia tarjoamalla poliitikoille kovapalkkaisia työpaikkoja. Sen "erityisasiantuntijoiksi" on palkattu entisiä huippupoliitikkoja tai näitä lähellä olevia tahoja: Jouni Backman (sd), Liisa Hyssälä (kesk), Merja Rehn (kesk) tai Oras Tynkkynen (vihr).
Hallintoneuvoston puheenjohtaja on kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk) ja varapuheenjohtaja kansanedustaja Pentti Oinonen (sin). Muut jäsenet ovat kansanedustajat Kalle Jokinen (kok), Antti Kaikkonen (kesk), Seppo Kääriäinen (kesk), Jutta Urpilainen (sd), Pia Viitanen (sd), Ville Vähämäki (ps) ja Ben Zyskowicz (kok).
Iltalehti yritti selvittää, mitä eduskunnan alainen Sitra maksaa johtoryhmänsä jäsenille. Avoimuuden nimiin vannova rahasto kieltäytyi luovuttamasta pyydettyjä palkkatietoja - kahdesti. Sitra ei suostunut luovuttamaan Iltalehdelle myöskään tietoa johtoryhmänsä kokonaispalkkasummasta, josta ei olisi käynyt ilmi yksittäisten johtajien palkkoja. Arvioidut vuosipalkat ovat yli 100 000 euron.
Sitra on toiminut aktiivisesti yhteiskunnan terveyspalvelujen yksityistämiseksi käyttäen tähän julkista rahaa ja toimien yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Sitran terveydenhoidon yksityistämisohjelma on nyt siirtynyt ministeriön hallintaan.
Sitra on ollut osana spekulatiivisessa myynti- ja ostotoiminnassa, jonka kohteena on ihmisten terveys sekä terveyden- ja sairaanhoito. Mukana ovat ulkomaiset pääomasijoittajat, joille Sitra on järjestänyt tuottavan rahastustoiminnan.
Syksyllä 2007 Helsingin Sanomien artikkeli nostatti keskustelun siitä, onko eettistä ongelmaa siinä, että Sitra on antanut riskisijoituksia hoidettavaksi entisille työntekijöilleen. Artikkelin mukaan Sitran johtajat olivat perustaneet yhtiöitä, joihin on sijoitettu kymmeniä miljoonia Sitran julkisia varoja. Artikkeli korosti, että sijoittaminen oli tehty ilman kilpailuttamista. Artikkeli nosti esiin erityisesti Bio Fund Management, Eqvitec Partners ja Korona Invest -yhtiöt. Myös MOT käsitteli asiaa.
Sitran hallintoneuvostoon kuuluva "olikarkiksi" nimetty Antti Kaikkonen on läksyttänyt sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita, jotka pitävät sote-koplausta kalliina, turhana ja epädemokraattisena.
Paremmin asiat tietävä Antti viittaa kintaalle jopa ko. uudistusta tekemässä olleiden asiantuntijoiden ja neuvonantajien terävälle kritiikille.
Sivullisen silmin Sitra vaikuttaa hyvävelikerholta, joka pyrkii viimeiseen asti salailemaan oman rahankäyttönsä ja jolla palkitaan poliitikkoja suhdepohjalta ilman pätevyysvaatimuksia.
NESTE keploteltiin markkinavoimien armoille ITLA:n avulla
Viime aikoina uutisissa on ollut kuinka Suomen valtio on päättänyt luopua osasta Neste Oyj:n omistuksiaan. Neste keploteltiin markkinavoimien armoille Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön ( ITLA) avulla, joka omien sanojensa mukaan " edistää ja tukee Suomessa asuvien lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja asemaa sekä hyvää tulevaisuutta". ITLAn valtuuskunnassa istuu mm. biologisten vanhempien oikeuksia kaventamaan pyrkivä Perhehoitoliiton Aila Paloniemi.
"Ministeri Lintilän mukaan valtiolla ei ole erityistä syytä omistaa Nesteen osakkeita nykyistä määrää ja nyt olisi sopiva hetki keventää salkkua. Toisin sanoen Nestettä myydään pelkästä myymisen ilosta. Terveenä pysynyt lehmä kannetaan teuraalle, vaikka sille ei ole mitään tarvetta.
Tämä oli nähtävissä jo joulukuussa 2017, kun hyvää tarkoittavat hölmöt päättivät vähentää valtion osuuden alle puolen, jotta valtio menettäisi täyden päätäntävallan yhtiön päätöksissä", kirjoittaa toimittaja Martti Asikainen.
Tere Sammallahti kommentoi kirjoituksessaan Suomi 100- sata vuotta poliittisia suojatyöpaikkoja valtioneuvoston ITLA:lle lahjoittamia 50 miljoonan arvoisia Neste Oyj:n osakkeita: " Jo tuhlattujen kymmenien miljoonien eurojen lisäksi Suomi100-hömppätoimikunta esittää, että juhlia jatkettaisiin siirtämällä 50 miljoonaa veronmaksajilta ryöstettyä euroa 30 vuotta sitten perustetulle toiselle hömppätoimikunnalle. Oletteko koskaan kuulleet Itsenäisyyden juhlavuoden Lastenrahaston säätiöstä, ITLAsta? Niin, en minäkään.
ITLAn sivuilta löytyvien julkaisujen perustella koko pumppu pyörii veronmaksajien rahoilla ja sen tehtävä on ristiintyöllistää THL:n, Ensi- ja turvakotien liiton, Ehyt Ry:n ja monien muiden julkisen- sekä kolmannen sektorin työntekijöitä. Tuotoksena on sidosryhmien kanssa julkisen sektorin työntekijöille tuotettuja pamfletteja, "työkalupakkeja" ja "inspiraatio-oppaita", joita varmasti kulutetaan yhtä ahkerasti kuin ITLAn juhlavuodeksi tekemää Youtube-videota. Tällä vuoden vanhalla ja vajaan 50 henkilön sekä sidosryhmän yhteistyöllä tuotetulla mestariteoksella on tällä hetkellä 316 näyttökertaa.
Kun kukaan ei ole koskaan kuullutkaan koko 30-vuotiaasta ITLAsta, ja sillä on vähemmän näkyvyyttä kuin yhdellä vapaa-ajallaan politiikkaa harrastavalla Sammallahdella, niin herää kysymys, että miksi se on ansainnut saada 50 miljoonaa euroa meidän kaikkien selkänahasta revittyä rahaa?
Veikkaan, että asiasta päättävät poliitikot, muiden julkisella rahalla elävien edunsaajien suosituksesta, todennäköisesti siirtävät ITLAlle tuon 50 miljoonaa euroa, koska se luo uusia suojatyöpaikkoja seuraavissa vaaleissa eduskunnasta tippuville pyrkyreille. 50 miljoonan säätiöidyn varallisuuden turvin voidaan pelkillä pääomatuotoilla työllistää 10-20 kepulaista tai demaria konferenssimatkoineen, kilometrikorvauksineen ja muine poliittisesti korruptoituneelta kolmannelta sektorilta tuttuine etuineen.
Tällainen haaskaaminen on aivan käsittämättömän perseestä ja se pitäisi saada loppumaan välittömästi. Jos meillä on 50 miljoonaa joutilasta rahaa, niin miksei kevennettäisi palkansaajien ja yrittäjien verokuormaa samalla summalla? Tällä keinolla suomalaisten ostovoima paranisi, vaikutus työllisyyteen olisi positiivinen ja kansantalous elpyisi nopeammin".
Kokemusasiantuntijuus ja vertaisuus valjastettiin sijaishuollon edunvalvonnan palvelukseen
Samaan aikaan kun uudeksi eettiseksi velvoitteeksi ja EU-rahoitusten ehdoksi tuli moniasiantuntijuus ja sosiaalinen osallisuus kaikkiin lastensuojelun julkaisuihin ja projekteihin ilmestyivät käsitteet asiakasosallisuus, kokemusasiantuntijuus ja vertaisuus. Asiakasosallisuuden käsitteestä sosiaalipalvelujen kehittämisessä tuli varhaista puuttumista vastaava notkea ameeba, joka voitiin kääntää palvelemaan hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia tarkoituksia ja päämääriä; niin asiakkaiden mukaanottoa kuin syrjäyttämistä, niin yhteisöjen vahvistamista kuin yksilöpsykopatologisointia.
Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa."
Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto typistyi tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa.
Asiakkaiden vertaistueksi markkinoitu toiminta lastensuojelussa valjastettiin vetämään lapsibisneksen vankkureita ja STEA-rahoitteisten VOIKUKKIA-, HOPE-, SILTA- ja PERHOS-ryhmien tavoitteeksi muodostui painostaa lapset ja vanhemmat hyväksymään lapsibisnesyrittäjien liikevoitot takaavat laittomat pysyvät huostaanotot.
Asiakkaan "kuulemisesta" tuli samanlainen orwellilainen uuskäsite kuin voimavaralähtöisestä vuorovaikutuksesta, joka olikin urkintaa tai lapsen edusta, joka osoittautui sijaishuollon edunvalvonnaksi.
Lastensuojeluseminaarien pakolliseksi kevennykseksi ja oheisohjelmistoksi tuli kokemusasiantuntijanäytös, jossa joku sosiaalialan ammattilaiseksi nimetty raahasi seminaarin loppupuolella jonkun lävistetyn ex-lastenkotinuoren lavalle puhumaan ”kokemuksistaan” sosiaalityössä. Lopuksi asiantuntijayleisö taputti hyväksyvästi omalle suvaitsevaisuudelleen.
Kokemusasiantuntijan tehtäväksi tuli tuottaa lastensuojelulahkostaan pelastustarinaa, jossa on selkeä kiihdytyskaari, kiihdyttäviä ja traagisia henkilökohtaisia paljastuksia ja onnellinen loppu.
Kokemusasiantuntijasta tuli väline, instrumentti, jonka avulla asiantuntija oikeutti oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä. Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saattoi tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.
Asiakkaiden oikeusturva-asioihin keskittyneestä kokemustiedosta ja -puheesta argumentoitiin yleisesti ja julkisesti vihapuheena ja "tarttumatautina". Asiakkailla katsottiin olevan yksinomaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.
Perinteisen pullakahvipalkkion sijaan lastensuojelujärjestöihin palkattiin (todennäköisesti työllistämistuella) muutama koulutettu kokemusasiantuntijakin. Varsinaisille asiantuntijoille jouduttiin erikseen vakuuttelemaan, että kokemusasiantuntijakin voi olla älykäs ja osata kieliä ja kirjoittaa.
Akateemisten tutkimusten rivien välistä pystyi lukemaan, että tutkijat olivat "rohkeita" uskaltautuessaan "villien asiakkaiden" pariin ja tutkimuksissa käytettiin useita sivuja vieraalle reviirille uskaltautumisen herättämiin tuntemuksiin ja eettisiin pohdintoihin. Asiakkaat olisivat olleet valmiita julkistamaan tapauskertomuksensa omilla kasvoillaan ja nimillään mutta akateeminen maailma piti julkista avuntarpeen ja heikkouden tunnustamista niin häpeällisenä asiana, että asiakkaita piti oman etunsa nimissä holhota: heidän tunnistetietonsa piti kätkeä samaan tapaan kuin dokumenttien narkomaaneilla.
EU on kuitenkin sitkeästi pysynyt asiakasosallisuuden, monitietäjyyden ja palvelunkäyttäjien palautteiden vaatimuksissaan. Kokemusasiantuntijat ovat vastustuksesta ja vähättelystä huolimatta kyenneet tuomaan vailla tutkimustietoa, laillisuusvalvontaa tai vaikuttavuusseurantaa toimivaan sosiaalihuoltoon arvokasta palautetta, tietoa ja uusia näkökulmia palveluiden kehittämiseksi. Saadakseen äänensä kuuluviin kokemusasiantuntijoiden on usein pitänyt irroittautua isoista lastensuojelujärjestöistä ja perustaa omat järjestönsä.
Vertaistukiryhmät ovat tarjonneet mielenterveys- ja päihdehuollossa apua palvelujärjestelmän kaltoinkohtelemille ja hylkäämille. Usein vertaisryhmiä ohjaavat entiset sosiaalihuollon asiakkaat- ilman palkkaa tai vain muutamien satojen eurojen korvausta vastaan. Vertaiset tekevät usein korvauksetonta työtä paitsi ryhmien ja retkien vetäjinä myös palvelujen kehittämisessä. He käyvät luennoimassa ja pitämässä koulutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille- ilmaiseksi tai pilkkahintaan.
Juuri kokemusasiantuntijat ja vertaiset ovat tarjonneen sosiaali- ja terveydenhuollon parhaat ja usein ainoat innovatiiviset kehittämisideat ja tulevaisuudenvisiot.
Juhlapuheissa sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjät ovat yhtä mieltä siitä, että kokemusasiantuntijatoiminnan kytkeminen ammatillisten organisaatioiden kehittämisen rakenteisiin ja kulukorvaukset ja palkat kokemusasiantuntijoille ja vertaistuen vetäjille ovat tarpeellisia ja suorastaan välttämättömiä sosiaalisen osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta.
Käytännössä edes kulukorvaukset eivät aina toteudu palkasta puhumattakaan.
MTKL:n asiakasosallisuuden käytäntö: vertaisille potkut
Muutama vuosi sitten järjestöjä rahoittava RAY (nykyinen STEA) katsoi, ettei vapaaehtoistoiminnasta pidä maksaa palkkaa.
RAY kävi keskusteluja vertaistyöntekijöiden palkkauksesta muun muassa Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) kanssa. MTKL, suurin mielenterveysalan potilasjärjestö Euroopassa, reagoi keskusteluihin irtisanomalla 20 mielenterveyskuntoutujien vertaisena ja kokemusasiantuntijana toiminutta henkilöä.
Aiemmin vertaistyöntekijät olivat tuntipalkkaisia työntekijöitä, joilla on ollut MTKL:n kanssa työsopimus. Vuoden 2014 alusta alkaen MTKL on katsonut, että vertaiset ovat vapaaehtoistyöntekijöitä. He eivät saa työstään palkkaa, mutta matkat ja muut kulut korvataan. (Savon Sanomat, 04.03.2014 ).
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
Pääosin julkisista varoista, keräyksistä ja lahjoituksista rahoituksensa saavat kansalaisjärjestöt palkitsevat johtajiaan avokätisesti. Palkkakärkeen nousevat erityisesti tiettyjen lastensuojelualan järjestöjen johtajat. Parhaiten tienaavilla järjestöpomoilla on lähes ministeritason ansiot.
Linnanmäen huvipuistoa ylläpitävän Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtaja Pia Adlivankin on yksi korkeapalkkaisimmista järjestöpomoista. Hänen vuositulonsa ovat 134 941 euroa, eli kuukausipalkka on yli 11 000 euroa. SPR:n pääsihteeri Irene Kumpula ansaitsee vuodessa mukavat 107 442 euroa, eli lähes 9 000 euroa kuukaudessa. Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri on ex-kansanedustaja Hanna-Markkula-Kivisilta. Hänen vuosiansionsa ovat 100 578 euroa. MLL:n pääsihteerin Milla Kalliomaan vuositulot ovat 94 749 euroa.
Monet sadan tuhannen euron vuosipalkkaa nauttivat järjestöpomot ovat toimineet myös Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa ETENE:ssä, joka on vastustanut muutamien tuhansien eurojen kipukorvausten maksamista sosiaalihuollon kaltoinkohtelemille. ETENE on mm. linjannut, että korvausten maksaminen lobotomiapotilaille avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia. ETENE mainitsee perusteluissaan muun muassa pakkosteriloidut ja -kastroidut ihmisryhmät.
Samoilla perusteluilla myöskään sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ei makseta korvauksia ja puuttuva valvonta takaa, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa voi jatkua.
STEA rahoittaa sijaishuollon edunvalvontaa
Poliittisuus vaikuttaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen taustalla niin paljon, että kokonaisuus ja asiakkaiden edunvalvonta kärsii. Veronmaksajien rahoja jakavilla on hyvät ansiot. Veikkauksen Olli Sarekoski on tyytyväinen 32 000 € kuukausipalkkaansa.
Valtion uusi rahapeliyhtiö synnytti moniportaisen ja -mutkaisen kalliin hallintohimmelin, jonka kustannukset ovat pois avun tarvitsijalta.
Tämän vuosikymmenen alussa RAY:n avustuksia saaneet järjestöt loivat SOSTE:n asiantuntijaorganisaatiokseen. Tämä etujärjestöjen etujärjestö on paisunut lähes 50 työntekijän organisaatioksi, joka saa 80-prosenttisesti toimintarahansa jäsenjärjestöiltään, jotka nipistävät summan viime kädessä omilta autettaviltaan.
STEA hallinnoi Veikkaus Oy:n pelituotoista myönnettäviä avustuksia. Avustuksista päättää viime kädessä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.). STEAn johtoryhmän muodostavat johtaja Kristiina Hannula, arviointi- ja kehittämispäällikkö Marja Tuomi, valmistelupäällikkö Elina Varjonen, valvontapäällikkö Kristian Seemer sekä viestintäpäällikkö Liisa Kairesalo. STEAn ( RAY) avustusasioiden neuvottelukunnassa istuvat mm. Ensi- ja turvakotien liiton Riitta Särkelä, Pelastakaa Lapset ry:n Hanna Markkula- Kivisilta, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Milla Kalliomaa ja SOSTE:n Kiril Häyrinen.
Perhehoitoliitto voi lobata avoimesti laittomia pysyviä huostaanottoja hallitusjäsenensä Satu Taiveahon voimin samaan aikaan kun se nauttii Veikkauksen rahoitusta perheiden jälleenyhdistämisen edistämiseksi.
STEAn muita avustuksia voi tutkia tästä.
SITRA kyseenalaisten lastensuojeluhankkeiden takapiruna
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra häärii monien kyseenalaisten lastensuojeluhankkeiden ja -yritysten taustalla. Osallistavaa ja uudistumiskykyistä hallintoa ja yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia liputtava Sitra on rahoittanut mm. huoliliputusta, vaikuttavuusinvestointia ja lastensuojeluyritys Jatkopolut Oy: tä, jolle Kuopio maksoi peräti 50 000 euroa yhden perheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä Hermannin perhekuntoutuslaitoksessa.
Sitra hallinnoi yli 700 miljoonan euron julkista rahapottia. Sen palkkamenot ovat yli 10 miljoonaa euroa vuodessa.
Sitra on kasvattanut kansakunnan hyvinvointia tarjoamalla poliitikoille kovapalkkaisia työpaikkoja. Sen "erityisasiantuntijoiksi" on palkattu entisiä huippupoliitikkoja tai näitä lähellä olevia tahoja: Jouni Backman (sd), Liisa Hyssälä (kesk), Merja Rehn (kesk) tai Oras Tynkkynen (vihr).
Hallintoneuvoston puheenjohtaja on kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk) ja varapuheenjohtaja kansanedustaja Pentti Oinonen (sin). Muut jäsenet ovat kansanedustajat Kalle Jokinen (kok), Antti Kaikkonen (kesk), Seppo Kääriäinen (kesk), Jutta Urpilainen (sd), Pia Viitanen (sd), Ville Vähämäki (ps) ja Ben Zyskowicz (kok).
Iltalehti yritti selvittää, mitä eduskunnan alainen Sitra maksaa johtoryhmänsä jäsenille. Avoimuuden nimiin vannova rahasto kieltäytyi luovuttamasta pyydettyjä palkkatietoja - kahdesti. Sitra ei suostunut luovuttamaan Iltalehdelle myöskään tietoa johtoryhmänsä kokonaispalkkasummasta, josta ei olisi käynyt ilmi yksittäisten johtajien palkkoja. Arvioidut vuosipalkat ovat yli 100 000 euron.
Sitra on toiminut aktiivisesti yhteiskunnan terveyspalvelujen yksityistämiseksi käyttäen tähän julkista rahaa ja toimien yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Sitran terveydenhoidon yksityistämisohjelma on nyt siirtynyt ministeriön hallintaan.
Sitra on ollut osana spekulatiivisessa myynti- ja ostotoiminnassa, jonka kohteena on ihmisten terveys sekä terveyden- ja sairaanhoito. Mukana ovat ulkomaiset pääomasijoittajat, joille Sitra on järjestänyt tuottavan rahastustoiminnan.
Syksyllä 2007 Helsingin Sanomien artikkeli nostatti keskustelun siitä, onko eettistä ongelmaa siinä, että Sitra on antanut riskisijoituksia hoidettavaksi entisille työntekijöilleen. Artikkelin mukaan Sitran johtajat olivat perustaneet yhtiöitä, joihin on sijoitettu kymmeniä miljoonia Sitran julkisia varoja. Artikkeli korosti, että sijoittaminen oli tehty ilman kilpailuttamista. Artikkeli nosti esiin erityisesti Bio Fund Management, Eqvitec Partners ja Korona Invest -yhtiöt. Myös MOT käsitteli asiaa.
Sitran hallintoneuvostoon kuuluva "olikarkiksi" nimetty Antti Kaikkonen on läksyttänyt sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita, jotka pitävät sote-koplausta kalliina, turhana ja epädemokraattisena.
Paremmin asiat tietävä Antti viittaa kintaalle jopa ko. uudistusta tekemässä olleiden asiantuntijoiden ja neuvonantajien terävälle kritiikille.
Sivullisen silmin Sitra vaikuttaa hyvävelikerholta, joka pyrkii viimeiseen asti salailemaan oman rahankäyttönsä ja jolla palkitaan poliitikkoja suhdepohjalta ilman pätevyysvaatimuksia.
NESTE keploteltiin markkinavoimien armoille ITLA:n avulla
Viime aikoina uutisissa on ollut kuinka Suomen valtio on päättänyt luopua osasta Neste Oyj:n omistuksiaan. Neste keploteltiin markkinavoimien armoille Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön ( ITLA) avulla, joka omien sanojensa mukaan " edistää ja tukee Suomessa asuvien lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja asemaa sekä hyvää tulevaisuutta". ITLAn valtuuskunnassa istuu mm. biologisten vanhempien oikeuksia kaventamaan pyrkivä Perhehoitoliiton Aila Paloniemi.
"Ministeri Lintilän mukaan valtiolla ei ole erityistä syytä omistaa Nesteen osakkeita nykyistä määrää ja nyt olisi sopiva hetki keventää salkkua. Toisin sanoen Nestettä myydään pelkästä myymisen ilosta. Terveenä pysynyt lehmä kannetaan teuraalle, vaikka sille ei ole mitään tarvetta.
Tämä oli nähtävissä jo joulukuussa 2017, kun hyvää tarkoittavat hölmöt päättivät vähentää valtion osuuden alle puolen, jotta valtio menettäisi täyden päätäntävallan yhtiön päätöksissä", kirjoittaa toimittaja Martti Asikainen.
Tere Sammallahti kommentoi kirjoituksessaan Suomi 100- sata vuotta poliittisia suojatyöpaikkoja valtioneuvoston ITLA:lle lahjoittamia 50 miljoonan arvoisia Neste Oyj:n osakkeita: " Jo tuhlattujen kymmenien miljoonien eurojen lisäksi Suomi100-hömppätoimikunta esittää, että juhlia jatkettaisiin siirtämällä 50 miljoonaa veronmaksajilta ryöstettyä euroa 30 vuotta sitten perustetulle toiselle hömppätoimikunnalle. Oletteko koskaan kuulleet Itsenäisyyden juhlavuoden Lastenrahaston säätiöstä, ITLAsta? Niin, en minäkään.
ITLAn sivuilta löytyvien julkaisujen perustella koko pumppu pyörii veronmaksajien rahoilla ja sen tehtävä on ristiintyöllistää THL:n, Ensi- ja turvakotien liiton, Ehyt Ry:n ja monien muiden julkisen- sekä kolmannen sektorin työntekijöitä. Tuotoksena on sidosryhmien kanssa julkisen sektorin työntekijöille tuotettuja pamfletteja, "työkalupakkeja" ja "inspiraatio-oppaita", joita varmasti kulutetaan yhtä ahkerasti kuin ITLAn juhlavuodeksi tekemää Youtube-videota. Tällä vuoden vanhalla ja vajaan 50 henkilön sekä sidosryhmän yhteistyöllä tuotetulla mestariteoksella on tällä hetkellä 316 näyttökertaa.
Kun kukaan ei ole koskaan kuullutkaan koko 30-vuotiaasta ITLAsta, ja sillä on vähemmän näkyvyyttä kuin yhdellä vapaa-ajallaan politiikkaa harrastavalla Sammallahdella, niin herää kysymys, että miksi se on ansainnut saada 50 miljoonaa euroa meidän kaikkien selkänahasta revittyä rahaa?
Veikkaan, että asiasta päättävät poliitikot, muiden julkisella rahalla elävien edunsaajien suosituksesta, todennäköisesti siirtävät ITLAlle tuon 50 miljoonaa euroa, koska se luo uusia suojatyöpaikkoja seuraavissa vaaleissa eduskunnasta tippuville pyrkyreille. 50 miljoonan säätiöidyn varallisuuden turvin voidaan pelkillä pääomatuotoilla työllistää 10-20 kepulaista tai demaria konferenssimatkoineen, kilometrikorvauksineen ja muine poliittisesti korruptoituneelta kolmannelta sektorilta tuttuine etuineen.
Tällainen haaskaaminen on aivan käsittämättömän perseestä ja se pitäisi saada loppumaan välittömästi. Jos meillä on 50 miljoonaa joutilasta rahaa, niin miksei kevennettäisi palkansaajien ja yrittäjien verokuormaa samalla summalla? Tällä keinolla suomalaisten ostovoima paranisi, vaikutus työllisyyteen olisi positiivinen ja kansantalous elpyisi nopeammin".
Kokemusasiantuntijuus ja vertaisuus valjastettiin sijaishuollon edunvalvonnan palvelukseen
Samaan aikaan kun uudeksi eettiseksi velvoitteeksi ja EU-rahoitusten ehdoksi tuli moniasiantuntijuus ja sosiaalinen osallisuus kaikkiin lastensuojelun julkaisuihin ja projekteihin ilmestyivät käsitteet asiakasosallisuus, kokemusasiantuntijuus ja vertaisuus. Asiakasosallisuuden käsitteestä sosiaalipalvelujen kehittämisessä tuli varhaista puuttumista vastaava notkea ameeba, joka voitiin kääntää palvelemaan hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia tarkoituksia ja päämääriä; niin asiakkaiden mukaanottoa kuin syrjäyttämistä, niin yhteisöjen vahvistamista kuin yksilöpsykopatologisointia.
Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa."
Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto typistyi tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa.
Asiakkaiden vertaistueksi markkinoitu toiminta lastensuojelussa valjastettiin vetämään lapsibisneksen vankkureita ja STEA-rahoitteisten VOIKUKKIA-, HOPE-, SILTA- ja PERHOS-ryhmien tavoitteeksi muodostui painostaa lapset ja vanhemmat hyväksymään lapsibisnesyrittäjien liikevoitot takaavat laittomat pysyvät huostaanotot.
Asiakkaan "kuulemisesta" tuli samanlainen orwellilainen uuskäsite kuin voimavaralähtöisestä vuorovaikutuksesta, joka olikin urkintaa tai lapsen edusta, joka osoittautui sijaishuollon edunvalvonnaksi.
Lastensuojeluseminaarien pakolliseksi kevennykseksi ja oheisohjelmistoksi tuli kokemusasiantuntijanäytös, jossa joku sosiaalialan ammattilaiseksi nimetty raahasi seminaarin loppupuolella jonkun lävistetyn ex-lastenkotinuoren lavalle puhumaan ”kokemuksistaan” sosiaalityössä. Lopuksi asiantuntijayleisö taputti hyväksyvästi omalle suvaitsevaisuudelleen.
Kokemusasiantuntijan tehtäväksi tuli tuottaa lastensuojelulahkostaan pelastustarinaa, jossa on selkeä kiihdytyskaari, kiihdyttäviä ja traagisia henkilökohtaisia paljastuksia ja onnellinen loppu.
Kokemusasiantuntijasta tuli väline, instrumentti, jonka avulla asiantuntija oikeutti oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä. Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saattoi tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.
Asiakkaiden oikeusturva-asioihin keskittyneestä kokemustiedosta ja -puheesta argumentoitiin yleisesti ja julkisesti vihapuheena ja "tarttumatautina". Asiakkailla katsottiin olevan yksinomaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.
Perinteisen pullakahvipalkkion sijaan lastensuojelujärjestöihin palkattiin (todennäköisesti työllistämistuella) muutama koulutettu kokemusasiantuntijakin. Varsinaisille asiantuntijoille jouduttiin erikseen vakuuttelemaan, että kokemusasiantuntijakin voi olla älykäs ja osata kieliä ja kirjoittaa.
Akateemisten tutkimusten rivien välistä pystyi lukemaan, että tutkijat olivat "rohkeita" uskaltautuessaan "villien asiakkaiden" pariin ja tutkimuksissa käytettiin useita sivuja vieraalle reviirille uskaltautumisen herättämiin tuntemuksiin ja eettisiin pohdintoihin. Asiakkaat olisivat olleet valmiita julkistamaan tapauskertomuksensa omilla kasvoillaan ja nimillään mutta akateeminen maailma piti julkista avuntarpeen ja heikkouden tunnustamista niin häpeällisenä asiana, että asiakkaita piti oman etunsa nimissä holhota: heidän tunnistetietonsa piti kätkeä samaan tapaan kuin dokumenttien narkomaaneilla.
EU on kuitenkin sitkeästi pysynyt asiakasosallisuuden, monitietäjyyden ja palvelunkäyttäjien palautteiden vaatimuksissaan. Kokemusasiantuntijat ovat vastustuksesta ja vähättelystä huolimatta kyenneet tuomaan vailla tutkimustietoa, laillisuusvalvontaa tai vaikuttavuusseurantaa toimivaan sosiaalihuoltoon arvokasta palautetta, tietoa ja uusia näkökulmia palveluiden kehittämiseksi. Saadakseen äänensä kuuluviin kokemusasiantuntijoiden on usein pitänyt irroittautua isoista lastensuojelujärjestöistä ja perustaa omat järjestönsä.
Vertaistukiryhmät ovat tarjonneet mielenterveys- ja päihdehuollossa apua palvelujärjestelmän kaltoinkohtelemille ja hylkäämille. Usein vertaisryhmiä ohjaavat entiset sosiaalihuollon asiakkaat- ilman palkkaa tai vain muutamien satojen eurojen korvausta vastaan. Vertaiset tekevät usein korvauksetonta työtä paitsi ryhmien ja retkien vetäjinä myös palvelujen kehittämisessä. He käyvät luennoimassa ja pitämässä koulutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille- ilmaiseksi tai pilkkahintaan.
Juuri kokemusasiantuntijat ja vertaiset ovat tarjonneen sosiaali- ja terveydenhuollon parhaat ja usein ainoat innovatiiviset kehittämisideat ja tulevaisuudenvisiot.
Juhlapuheissa sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjät ovat yhtä mieltä siitä, että kokemusasiantuntijatoiminnan kytkeminen ammatillisten organisaatioiden kehittämisen rakenteisiin ja kulukorvaukset ja palkat kokemusasiantuntijoille ja vertaistuen vetäjille ovat tarpeellisia ja suorastaan välttämättömiä sosiaalisen osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta.
Käytännössä edes kulukorvaukset eivät aina toteudu palkasta puhumattakaan.
MTKL:n asiakasosallisuuden käytäntö: vertaisille potkut
Muutama vuosi sitten järjestöjä rahoittava RAY (nykyinen STEA) katsoi, ettei vapaaehtoistoiminnasta pidä maksaa palkkaa.
RAY kävi keskusteluja vertaistyöntekijöiden palkkauksesta muun muassa Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) kanssa. MTKL, suurin mielenterveysalan potilasjärjestö Euroopassa, reagoi keskusteluihin irtisanomalla 20 mielenterveyskuntoutujien vertaisena ja kokemusasiantuntijana toiminutta henkilöä.
Aiemmin vertaistyöntekijät olivat tuntipalkkaisia työntekijöitä, joilla on ollut MTKL:n kanssa työsopimus. Vuoden 2014 alusta alkaen MTKL on katsonut, että vertaiset ovat vapaaehtoistyöntekijöitä. He eivät saa työstään palkkaa, mutta matkat ja muut kulut korvataan. (Savon Sanomat, 04.03.2014 ).
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia