Maria Ohisalo, kuvakaappaus Turun Sanomat Sosiaalityöntekijät tarvitaan leipäjonoihin, jotta muutoin laiton asiakasrekisteröinti mahdollistuu
Köyhyyden vähentämisen tarve ei ole riittävä peruste ihmisten rekisteröimiseen. Henkilötietolain 3.luvun 11§ säätää arkaluontoisten tietojen käsittelykiellon ja samaisen pykälän kohta 6) mainitsee nimenomaisesti tällaisina tietoina sosiaalihuollon tarpeen ja henkilön sieltä saamat palvelut. Sama koskee terveydentilaa ja saatuja hoitoja. Toisin sanoen henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa. Henkilöä ei voida oikeastaan lainkaan rekisteröidä rikkomatta tätä pykälää.
Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät. Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista.
Jos asiakkaita aletaan ohjata palveluiden piiriin, kuten HS:n uutisessa kerrotaan, voidaan luoda myös rekisteri ja vedota siihen, että tietoja käsittelee sossu ja sossu on viranomainen..
Kyse ei ole siitä, onko suunnitellun uudistuksen seurauskirjo vapaaehtoista vaan siitä, että sellaisia seurauksia, jotka menevät henkilön yksityisyyden suojan piiriin, ylipäätään ollaan suunnittelemassa. Rekisteri on tällainen seuraus.
Joku jossakin tulisi määrittelemään jokaisen henkilön oikeuden saada ilmaista ruoka-apua. Ihmisen tulisi näyttää toteen, että hänellä on oikeutetusti nälkä.
Miksi kukaan ei kysele sitä oikeutusta, jolla tämä jonottava ihmisryhmä aiotaan rekisteröidä?" kysyy Elena Uusitalo.
Varmaa on, että hanketta puuhaavat Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja, Kokoomuksen Matti Helin, Pelastakaa Lapset ry:n ex-asiantuntija Vihreiden Sanna Vesikansa, Vihreiden varapuheenjohtaja, Diakonissalaitoksen neuvottelukunnan Maria Ohisalo ja kuntouttavan työtoiminnan sosiaalityötekijä Leena Luhtasela tietävät, että sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin on keino tehdä muuten laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista.
Ontuvalta kuulostaakin selitys, että uudistuksen pyrkimyksenä olisi tunnistaa räntäsateessa muutaman euron muovikassia jonottavista hyväosaiset trokarit.
Leipä syöttinä tuleville lypsylehmille
Leena Luhtasela paljastaa tahattomasti mistä ruoka-jakelun uudistuksessa ehkä todellisuudessa on kyse:
Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on tunnistamatta.
-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Luhtasela visioi.
Haastattelujen tarkoitus ei ehkä olekaan selvittää, kenellä on oikeutetusti nälkä tai avuntarve vaan kuka on tarpeeksi heikko ohjattavaksi sote- yritysten ja piiloyrityksiksi muuttuneiden 3. sektorin järjestöjen kallisiin, tutkimattomiin ja valvomattomiin ”palveluihin.”
Leipäjonoissa käy viikoittain noin 20 000 suomalaista. Ongelma ei ehkä olekaan, että he eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi tähän potentiaaliin asiakasryhmään.
Jo yhden päihdekuntoutujan nappaaminen toisi noin 40 000 euroa esim. Diakonissalaitoksen Aurora-kodille, yhden perheen ohjaaminen huosta-automaatiksi muuttuneeseen perhekuntoutukseen toisi palveluntuottajalle noin 50.000 euroa ja intensiivihoitojakso, jonka ehtona Diakonissalaitos vaatii kahden vuoden huostaanottoa, vaikka perheessä ei olisi puutteita, toisi yrityksen kassaan 300 000 euroa per lapsi.
Leipäjonojen asiakkaiden kannattaakin miettiä ovatko he hakemassa lounasta vai päätymässä itse lounaaksi. Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole.
Historia todistaa, että erilaiset avuksi tai tutkimuksiksi naamioidut "rekisteröinnit asiakkaiden avuntarpeen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi " ovat olleet pikemminkin leimaavaa asiakassegmentointia terveys- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin kuin auttamista ja joskus peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille.
Köyhyyden vähentämisen tarve ei ole riittävä peruste ihmisten rekisteröimiseen. Henkilötietolain 3.luvun 11§ säätää arkaluontoisten tietojen käsittelykiellon ja samaisen pykälän kohta 6) mainitsee nimenomaisesti tällaisina tietoina sosiaalihuollon tarpeen ja henkilön sieltä saamat palvelut. Sama koskee terveydentilaa ja saatuja hoitoja. Toisin sanoen henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa. Henkilöä ei voida oikeastaan lainkaan rekisteröidä rikkomatta tätä pykälää.
Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät. Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista.
Jos asiakkaita aletaan ohjata palveluiden piiriin, kuten HS:n uutisessa kerrotaan, voidaan luoda myös rekisteri ja vedota siihen, että tietoja käsittelee sossu ja sossu on viranomainen..
Kyse ei ole siitä, onko suunnitellun uudistuksen seurauskirjo vapaaehtoista vaan siitä, että sellaisia seurauksia, jotka menevät henkilön yksityisyyden suojan piiriin, ylipäätään ollaan suunnittelemassa. Rekisteri on tällainen seuraus.
Joku jossakin tulisi määrittelemään jokaisen henkilön oikeuden saada ilmaista ruoka-apua. Ihmisen tulisi näyttää toteen, että hänellä on oikeutetusti nälkä.
Miksi kukaan ei kysele sitä oikeutusta, jolla tämä jonottava ihmisryhmä aiotaan rekisteröidä?" kysyy Elena Uusitalo.
Varmaa on, että hanketta puuhaavat Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja, Kokoomuksen Matti Helin, Pelastakaa Lapset ry:n ex-asiantuntija Vihreiden Sanna Vesikansa, Vihreiden varapuheenjohtaja, Diakonissalaitoksen neuvottelukunnan Maria Ohisalo ja kuntouttavan työtoiminnan sosiaalityötekijä Leena Luhtasela tietävät, että sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin on keino tehdä muuten laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista.
Ontuvalta kuulostaakin selitys, että uudistuksen pyrkimyksenä olisi tunnistaa räntäsateessa muutaman euron muovikassia jonottavista hyväosaiset trokarit.
Leipä syöttinä tuleville lypsylehmille
Leena Luhtasela paljastaa tahattomasti mistä ruoka-jakelun uudistuksessa ehkä todellisuudessa on kyse:
Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on tunnistamatta.
-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Luhtasela visioi.
Haastattelujen tarkoitus ei ehkä olekaan selvittää, kenellä on oikeutetusti nälkä tai avuntarve vaan kuka on tarpeeksi heikko ohjattavaksi sote- yritysten ja piiloyrityksiksi muuttuneiden 3. sektorin järjestöjen kallisiin, tutkimattomiin ja valvomattomiin ”palveluihin.”
Leipäjonoissa käy viikoittain noin 20 000 suomalaista. Ongelma ei ehkä olekaan, että he eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi tähän potentiaaliin asiakasryhmään.
Jo yhden päihdekuntoutujan nappaaminen toisi noin 40 000 euroa esim. Diakonissalaitoksen Aurora-kodille, yhden perheen ohjaaminen huosta-automaatiksi muuttuneeseen perhekuntoutukseen toisi palveluntuottajalle noin 50.000 euroa ja intensiivihoitojakso, jonka ehtona Diakonissalaitos vaatii kahden vuoden huostaanottoa, vaikka perheessä ei olisi puutteita, toisi yrityksen kassaan 300 000 euroa per lapsi.
Leipäjonojen asiakkaiden kannattaakin miettiä ovatko he hakemassa lounasta vai päätymässä itse lounaaksi. Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole.
Historia todistaa, että erilaiset avuksi tai tutkimuksiksi naamioidut "rekisteröinnit asiakkaiden avuntarpeen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi " ovat olleet pikemminkin leimaavaa asiakassegmentointia terveys- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin kuin auttamista ja joskus peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille.
Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Kokoomuksen Matti Helin, kuvakaappaus Pirkanmaan Kokoomus Jeesuksen vai bisneksen kaveri?
Ruoka-avun kehittämistä Helsingissä ja Espoossa tukee veroparatiisi-, korruptio- ja lapsibisnes-kohuissa ryvettynyt Helsingin Diakonissalaitos.
Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Kokoomuksen Matti Helin kertoo, että Helsingin kaupunki ei jatkossa anna järjestötukea sellaisille ruokajakelijoille, joiden jakelupisteen ulkopuolella on jono.
Helin on yrittänyt kiistää väitteet ruoka- avun vastikkeellistamisen suunnittelusta vaikka Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso on vahvistanut asian. Helinillä on kuitenkin aiemmin, ennen johtajapestiään, ollut hyviäkin ideoita.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Valvonnan puutteen takia on mahdotonta arvioida, milloin lapset perheineen ovat toipuneet, ja sijaishuolto voitaisiin purkaa.
Suomessa huostaanottoja puretaan ani harvoin ja ne kestävät keskimäärin 7 vuotta tuottaen sijaisperheelle yli 200 000 euroa ja perhekodille tai muulle laitokselle noin 1000 000 euroa per lapsi.
Helsingin Diakonissalaitos on ollut yhdessä Nuorten Ystävät ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n ja SOS- lapsikylän kanssa luomassa lastensuojelun lainsäädäntöä ja lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein. Kaikki ovat mukana myös Voikukkia- hankkeessa, jossa vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta lastensa kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä. Diakonissalaitos tarjoaa myös PRIDE-valmennusta, joissa on pitkään hyväksytty lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieraannuttaminen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien toimintakäytäntöjä esim. kaksois- ja kolmoisrooleja lastensuojelun lainsäädännössä, toimeenpanossa ja tuomioistuimissa.
Trauma+ traumahoito hintaan 350 000 per asiakas
Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita. Toimittaja Jani Kaaro kirjoitti hiljattain kuinka Esther, jonka lapset oli huostaanotettu lainvastaisesti ohjattiin Diakonissalaitoksen Hope-palveluun, jossa opetetaan hyväksymään huostaanoton todellisuus ja sopeutumaan tilanteeseen.
"Hope-palvelun tavoitteista kertoo Ulla-Maija Karvonen Hope-projektia varten tehdyssä opinnäytetyössä näin:
”Kriisiprosessin toivottu lopputulos on, että kokemus hyväksytään osaksi omaa elämänhistoriaa. Vähitellen biologisesta vanhemmasta alkaakin tuntua siltä, että elämä sujuu jo paremmin. Tapahtunutta voi jo ajatella tuntematta voimakasta ahdistusta… Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta.”
Avi moittii Oulun lastensuojelua siitä, ettei Estherin asiakassuunnitelmassa ole toimenpiteitä, jotka auttaisivat häntä perheen jälleenyhdistämisessä.
Estherille ei ole kerrottu, mitä hänen tulee tehdä saadakseen lapsensa takaisin ja millaisia perheenyhdistämistä tukevia palveluja sosiaalitoimella on tarjota. Tämä kaikki on lastensuojelulain vastaista."
Diakonissalaitoksen intensiivihoidossa (erityinen huolenpito) lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan.
Helsingin kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen Diakonissalaitoksen kanssa. Helsinki maksaa Diakonissalaitokselle lasten "erityisestä huolenpidosta" noin 12 000 euroa per lapsi kuussa vähintään kahden vuoden ajan (yhteensä noin 300 000e/ lapsi/hoitojakso) ja 3000-4000 euroa per asukas kuussa kodittomien asumisesta Aurorakodissa Diakonissalaitoksen tiloissa. Siihen hintaan asukkailla on 17m2 yksiö, aamupuuro ja yhteiset tilat harrastuksille ja oleskeluun. Aurorakodissa on ollut noin 100 asukasta, joten vuodessa rahaa tulee 3,6-4,8 miljoonaa euroa. Diakonissalaitoksen asumisyksiköiden asukkaat ovat usein päihteidenkäyttäjiä, mutta lähiston asukkaille harmeja tuottavaa päihteidenkäyttöä ei kuitenkaan valvota.
Diakonissalaitoksen rikokset Helsingin kaupungin erityissuojeluksessa
Paavo Voutilainen, jolla ei ollut sosiaalialan korkeakoulututkintoa valittiin Helsingin sosiaalijohtajan virkaan salaisella lippuäänestyksellä vuonna 2006. Hänen takanaan seisoivat Vihreät ja Kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”. Voutilainen syötti ahkerasti poliitikkoja, säätiöiden väkeä, entisen työnantajansa diakonissalaitoksen yhteyshenkilöitä ja muita arvokkaita kontakteja.
Sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta.
Romanikerjäläisprojektissa sosiaalijohtaja Voutilaisen käyttömenoista maksettiin Diakonissalaitokselle konsulttipalkkioita liki 160 000 euroa. Konsultoinnit koskivat Helsingin asunnottomuutta ja kerjäläisilmiötä. Kerjäläisprojektin osuus summasta oli 128 500 euroa.
Helsingin kaupungin sisäinen tarkastuksen mukaan Voutilaisen olisi pitänyt kilpailuttaa kerjäläisprojekti samoin kuin 70 000 euron kalustehankinta. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on antanut esimerkiksi asunnottomien palvelukeskuksen suunnittelutyöt entiselle työnantajalleen Helsingin Diakonissalaitokselle. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman konsulttisopimus on tehty Sosiaalikehitys Oy:lle.
Kalustekauppaa sekä Diakonissalaitokselta tehtyä konsulttiselvitystä käsiteltiin sittemmin käräjillä, mutta vuonna 2011 syytteet hylättiin. Myös yksityishenkilö kanteli asiasta oikeusasiamiehelle. Kantelua ei voitu tutkia, koska asiassa oli rikosprosessi kesken. Kilpailuttamatta jättäminen oli joka tapauksessa lainvastaista mutta Helsingin johto suojeli syytettyjä.
Myöhemmin Voutilainen sai hallituspaikan Diakonissalaitokselta ja Allergialiitosta ja työpaikan Baronasta (Nykyinen Luona Oy). Luona Oy on suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä.
Ruoka-avun kehittämistä Helsingissä ja Espoossa tukee veroparatiisi-, korruptio- ja lapsibisnes-kohuissa ryvettynyt Helsingin Diakonissalaitos.
Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Kokoomuksen Matti Helin kertoo, että Helsingin kaupunki ei jatkossa anna järjestötukea sellaisille ruokajakelijoille, joiden jakelupisteen ulkopuolella on jono.
Helin on yrittänyt kiistää väitteet ruoka- avun vastikkeellistamisen suunnittelusta vaikka Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso on vahvistanut asian. Helinillä on kuitenkin aiemmin, ennen johtajapestiään, ollut hyviäkin ideoita.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Valvonnan puutteen takia on mahdotonta arvioida, milloin lapset perheineen ovat toipuneet, ja sijaishuolto voitaisiin purkaa.
Suomessa huostaanottoja puretaan ani harvoin ja ne kestävät keskimäärin 7 vuotta tuottaen sijaisperheelle yli 200 000 euroa ja perhekodille tai muulle laitokselle noin 1000 000 euroa per lapsi.
Helsingin Diakonissalaitos on ollut yhdessä Nuorten Ystävät ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n ja SOS- lapsikylän kanssa luomassa lastensuojelun lainsäädäntöä ja lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein. Kaikki ovat mukana myös Voikukkia- hankkeessa, jossa vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta lastensa kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä. Diakonissalaitos tarjoaa myös PRIDE-valmennusta, joissa on pitkään hyväksytty lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieraannuttaminen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien toimintakäytäntöjä esim. kaksois- ja kolmoisrooleja lastensuojelun lainsäädännössä, toimeenpanossa ja tuomioistuimissa.
Trauma+ traumahoito hintaan 350 000 per asiakas
Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita. Toimittaja Jani Kaaro kirjoitti hiljattain kuinka Esther, jonka lapset oli huostaanotettu lainvastaisesti ohjattiin Diakonissalaitoksen Hope-palveluun, jossa opetetaan hyväksymään huostaanoton todellisuus ja sopeutumaan tilanteeseen.
"Hope-palvelun tavoitteista kertoo Ulla-Maija Karvonen Hope-projektia varten tehdyssä opinnäytetyössä näin:
”Kriisiprosessin toivottu lopputulos on, että kokemus hyväksytään osaksi omaa elämänhistoriaa. Vähitellen biologisesta vanhemmasta alkaakin tuntua siltä, että elämä sujuu jo paremmin. Tapahtunutta voi jo ajatella tuntematta voimakasta ahdistusta… Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta.”
Avi moittii Oulun lastensuojelua siitä, ettei Estherin asiakassuunnitelmassa ole toimenpiteitä, jotka auttaisivat häntä perheen jälleenyhdistämisessä.
Estherille ei ole kerrottu, mitä hänen tulee tehdä saadakseen lapsensa takaisin ja millaisia perheenyhdistämistä tukevia palveluja sosiaalitoimella on tarjota. Tämä kaikki on lastensuojelulain vastaista."
Diakonissalaitoksen intensiivihoidossa (erityinen huolenpito) lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan.
Helsingin kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen Diakonissalaitoksen kanssa. Helsinki maksaa Diakonissalaitokselle lasten "erityisestä huolenpidosta" noin 12 000 euroa per lapsi kuussa vähintään kahden vuoden ajan (yhteensä noin 300 000e/ lapsi/hoitojakso) ja 3000-4000 euroa per asukas kuussa kodittomien asumisesta Aurorakodissa Diakonissalaitoksen tiloissa. Siihen hintaan asukkailla on 17m2 yksiö, aamupuuro ja yhteiset tilat harrastuksille ja oleskeluun. Aurorakodissa on ollut noin 100 asukasta, joten vuodessa rahaa tulee 3,6-4,8 miljoonaa euroa. Diakonissalaitoksen asumisyksiköiden asukkaat ovat usein päihteidenkäyttäjiä, mutta lähiston asukkaille harmeja tuottavaa päihteidenkäyttöä ei kuitenkaan valvota.
Diakonissalaitoksen rikokset Helsingin kaupungin erityissuojeluksessa
Paavo Voutilainen, jolla ei ollut sosiaalialan korkeakoulututkintoa valittiin Helsingin sosiaalijohtajan virkaan salaisella lippuäänestyksellä vuonna 2006. Hänen takanaan seisoivat Vihreät ja Kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”. Voutilainen syötti ahkerasti poliitikkoja, säätiöiden väkeä, entisen työnantajansa diakonissalaitoksen yhteyshenkilöitä ja muita arvokkaita kontakteja.
Sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta.
Romanikerjäläisprojektissa sosiaalijohtaja Voutilaisen käyttömenoista maksettiin Diakonissalaitokselle konsulttipalkkioita liki 160 000 euroa. Konsultoinnit koskivat Helsingin asunnottomuutta ja kerjäläisilmiötä. Kerjäläisprojektin osuus summasta oli 128 500 euroa.
Helsingin kaupungin sisäinen tarkastuksen mukaan Voutilaisen olisi pitänyt kilpailuttaa kerjäläisprojekti samoin kuin 70 000 euron kalustehankinta. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on antanut esimerkiksi asunnottomien palvelukeskuksen suunnittelutyöt entiselle työnantajalleen Helsingin Diakonissalaitokselle. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman konsulttisopimus on tehty Sosiaalikehitys Oy:lle.
Kalustekauppaa sekä Diakonissalaitokselta tehtyä konsulttiselvitystä käsiteltiin sittemmin käräjillä, mutta vuonna 2011 syytteet hylättiin. Myös yksityishenkilö kanteli asiasta oikeusasiamiehelle. Kantelua ei voitu tutkia, koska asiassa oli rikosprosessi kesken. Kilpailuttamatta jättäminen oli joka tapauksessa lainvastaista mutta Helsingin johto suojeli syytettyjä.
Myöhemmin Voutilainen sai hallituspaikan Diakonissalaitokselta ja Allergialiitosta ja työpaikan Baronasta (Nykyinen Luona Oy). Luona Oy on suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä.
Sanna Vesikansa, kuvakaappaus www.sannavesikansa.fi Lisää maahanmuuttoa ja palveluja luvattomasti maassa oleskeleville
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on liikevaihdoltaan miljardin euron virasto, joka ulkoistaa erilaisia toimintojaan yhä enemmän yksityisille markkinoille.
Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestarin, entisen Pelastakaa Lapset ry:n asiantuntijan Vihreiden Sanna Vesikansan toimialaan kuuluvat perhe- ja sosiaalipalvelut, terveys- ja päihdepalvelut ja sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut.
Vesikansan mukaan tarvitsemme lisää maahanmuuttoa. Hän on puhunut mm. luvattomasti maassa olevien terveydenhuollon laajennuksen puolesta. Vesikansa kertoi Ylelle, että palvelujen laajuus tulee olemaan samaa tasoa kuin turvapaikanhakijoille; heille taataan valtion puolesta muun muassa asuminen, päivittäinen ruoka, käyttörahaa sekä alaikäisille koulunkäynti.
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on liikevaihdoltaan miljardin euron virasto, joka ulkoistaa erilaisia toimintojaan yhä enemmän yksityisille markkinoille.
Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestarin, entisen Pelastakaa Lapset ry:n asiantuntijan Vihreiden Sanna Vesikansan toimialaan kuuluvat perhe- ja sosiaalipalvelut, terveys- ja päihdepalvelut ja sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut.
Vesikansan mukaan tarvitsemme lisää maahanmuuttoa. Hän on puhunut mm. luvattomasti maassa olevien terveydenhuollon laajennuksen puolesta. Vesikansa kertoi Ylelle, että palvelujen laajuus tulee olemaan samaa tasoa kuin turvapaikanhakijoille; heille taataan valtion puolesta muun muassa asuminen, päivittäinen ruoka, käyttörahaa sekä alaikäisille koulunkäynti.
Kuntouttavan työtoiminnan asiantuntija, sosiaalityöntekijä Leena Luhtasela, kuvakaappaus google plus Kuntouttavan työtoiminnan asiantuntija Helsingin työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun johtoryhmän jäsen, sosiaalityöntekijä Leena Luhtasela oli otsikoissa kun Helsingin kaupunki vei ruokaedun kuntouttavan työtoiminnan tukityöllistetyiltä vuonna 2014.
Ateria oli liian hyvä etu kuntouttavan työtoiminnan tukityöllistetyille?
IL:n jutussa "Helsingissä tukityöllistettynä työskentelevä mies kertoo ilmoituksen ruokaedun häviämisestä laskeneen monen työmotivaatiota hurjasti.
- Työskentelemme tälläkin hetkellä pakkasessa ja monelle töissä saatu ruoka on ollut päivän kohokohta.
Tukityöllistetty kertoo, että kaikilla työtoiminnassa mukana olevilla ei ole varaa ottaa lounasta mukaan töihin.
- Vaalea leipä ja sen päällä oleva lauantaimakkarasiivu ei ole kovin ravitsevaa, joten monen terveys kärsii.
Tukityöllistetyillä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä heille tarjotuista töistä tai edessä on kolmen kuukauden karenssi, jolloin kaikki tuet loppuvat.
Helsingin kaupungin työllistymisen tuen päällikkö Leena Luhtasela kertoo, että ruokaedun lakkauttamiseen osattiin varautua jo lokakuusta 2013 lähtien.
-Kyse on tietysti siitä, ettei rahaa riitä kaikkeen, hän arvioi.
Leikkaus pienentää kaupungin vuosibudjettia hänen mukaansa noin 500 000-800 000 euroa.
Sekä työllistymisen tuen asiakkaat että ohjaajat ovat ottaneet uutisen vastaan pettyneinä.
-Työntekijöistä suurin osa ei tykkää tästä, ja asiakkaat ovat pitäneet ruokailua tärkeänä.
Luhtasela itse olisi toivonut kompromissiratkaisua, jossa ilmainen ruoka olisi tarjottu asiakkaille ensimmäisten 3-6 kuukauden ajan.
-Toisaalta osa asiakkaista pysyy meillä monta vuotta ilman halua siirtyä eteenpäin oikeille työmarkkinoille, joten se on saattanut olla liiankin hyvä porkkana, Luhtasela arvioi.
Jos lämpimän aterian avulla on saatu houkuteltua moniongelmaisia ja syrjäytyneitä tukitoimien piiriin, eikö sen lakkauttaminen uhkaa ajaa vähäosaiset takaisin vanhaan, ankeaan arkeen?
-Pitkään työttömänä olleen on pakko ottaa tarjottu työllistämisen tuki vastaan tai saattaa menettää työmarkkinatuen, Luhtasela toteaa." (IL, 1.2.2014)
Vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille työmarkkinoille (Filatov 2013). Omassa tutkimuksessaan kuntouttavasta työtoiminnasta Luhtasela ei löytänyt työhaluttomuuteen viittaavia piirteitä asiakkaista. Luhtaselan (2009, 89; 127–128) tutkimuksessa todetaan, että aktivointiin liittyy tutkimuksen perusteella ylivallankäyttöä esimerkiksi työtoimintaan ohjaamisvaiheessa. Jaettua valtaa, jossa työntekijä ja asiakas olisi kuvattu tasa-arvoisesti, ei esiintynyt Luhtaselan aineistossa lainkaan.
Leena Luhtasela on tehnyt aikuissosiaalityöhön tilannearvio- oppaan yhdessä sosiaaliasiamies Ritva Liukosen kanssa, joka tutkimuksessaan Vaikeana asiakkaana sosiaalityössä luokittelee asiakkaita mm.epätietoisiin, epäluuloisiin ja toivottomiin.
Ateria oli liian hyvä etu kuntouttavan työtoiminnan tukityöllistetyille?
IL:n jutussa "Helsingissä tukityöllistettynä työskentelevä mies kertoo ilmoituksen ruokaedun häviämisestä laskeneen monen työmotivaatiota hurjasti.
- Työskentelemme tälläkin hetkellä pakkasessa ja monelle töissä saatu ruoka on ollut päivän kohokohta.
Tukityöllistetty kertoo, että kaikilla työtoiminnassa mukana olevilla ei ole varaa ottaa lounasta mukaan töihin.
- Vaalea leipä ja sen päällä oleva lauantaimakkarasiivu ei ole kovin ravitsevaa, joten monen terveys kärsii.
Tukityöllistetyillä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä heille tarjotuista töistä tai edessä on kolmen kuukauden karenssi, jolloin kaikki tuet loppuvat.
Helsingin kaupungin työllistymisen tuen päällikkö Leena Luhtasela kertoo, että ruokaedun lakkauttamiseen osattiin varautua jo lokakuusta 2013 lähtien.
-Kyse on tietysti siitä, ettei rahaa riitä kaikkeen, hän arvioi.
Leikkaus pienentää kaupungin vuosibudjettia hänen mukaansa noin 500 000-800 000 euroa.
Sekä työllistymisen tuen asiakkaat että ohjaajat ovat ottaneet uutisen vastaan pettyneinä.
-Työntekijöistä suurin osa ei tykkää tästä, ja asiakkaat ovat pitäneet ruokailua tärkeänä.
Luhtasela itse olisi toivonut kompromissiratkaisua, jossa ilmainen ruoka olisi tarjottu asiakkaille ensimmäisten 3-6 kuukauden ajan.
-Toisaalta osa asiakkaista pysyy meillä monta vuotta ilman halua siirtyä eteenpäin oikeille työmarkkinoille, joten se on saattanut olla liiankin hyvä porkkana, Luhtasela arvioi.
Jos lämpimän aterian avulla on saatu houkuteltua moniongelmaisia ja syrjäytyneitä tukitoimien piiriin, eikö sen lakkauttaminen uhkaa ajaa vähäosaiset takaisin vanhaan, ankeaan arkeen?
-Pitkään työttömänä olleen on pakko ottaa tarjottu työllistämisen tuki vastaan tai saattaa menettää työmarkkinatuen, Luhtasela toteaa." (IL, 1.2.2014)
Vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille työmarkkinoille (Filatov 2013). Omassa tutkimuksessaan kuntouttavasta työtoiminnasta Luhtasela ei löytänyt työhaluttomuuteen viittaavia piirteitä asiakkaista. Luhtaselan (2009, 89; 127–128) tutkimuksessa todetaan, että aktivointiin liittyy tutkimuksen perusteella ylivallankäyttöä esimerkiksi työtoimintaan ohjaamisvaiheessa. Jaettua valtaa, jossa työntekijä ja asiakas olisi kuvattu tasa-arvoisesti, ei esiintynyt Luhtaselan aineistossa lainkaan.
Leena Luhtasela on tehnyt aikuissosiaalityöhön tilannearvio- oppaan yhdessä sosiaaliasiamies Ritva Liukosen kanssa, joka tutkimuksessaan Vaikeana asiakkaana sosiaalityössä luokittelee asiakkaita mm.epätietoisiin, epäluuloisiin ja toivottomiin.
Maria Ohisalo, kuvakaappaus Youtube Sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta yhdessä Talentian ja Diakkarin kanssa
Vihreiden varapuheenjohtaja, Y- säätiön Maria Ohisalo on ollut kutsuvieraana puhumassa Sitran lisäksi mm. Hyvinvointialan liitolle, jonka hallituksen puheenjohtajana on toiminut Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiön toimitusjohtaja ja Rinnekoti-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Olli Holmström. Liiton luottamuselimiin kuuluvat mm. Attendo, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Mehiläinen, Suomen Terveystalo ja Esperi Care.
Ohisalo kuuluu Diakonissalaitoksen neuvottelukuntaan yhdessä Talentian puheenjohtajan Tero Ristimäen kanssa.
Ohisalon sosiaalipoliittiset linjaukset ovat oudon yhteneviä sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentian kanssa. Hän on mm. vaatinut lisäresursseja Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijöille.
Diakonissalaitoksen hallituksessa istuu Ohisalon oppi-isä eriarvoisuustyöryhmän puheenjohtaja, Ehyt ry:n hallituksen varapuheenjohtaja ja lukuisten tieteellisten seurojen ja muiden yhdistysten hallituksen jäsen professori Juho Saari.
Ohisalo on aiemmin toiminut Yhdessä rohkeammin- kampanjassa Espoon lastensuojelupalveluiden tekoälyseulantaa asiakkaille kehittävän päällikkö Mari Ahlströmin, Susanna Hoikkalan (Lastensuojelun keskusliitto), Tiina Muukkosen (Ensi- ja turvakotien liitto) ja Hanna Tulensalon (Pelastakaa Lapset) kanssa.
Yhdessä konkreettisemmin- viisi teesiä lastensuojelusta on hyväätarkoittavaa mutta ympäripyöreää tulisi- pitäisi- puhetta, jota ei ole tarkoitettukaan operationaalistettavaksi vaan laajempien jo 50 vuotta toteuttamatta jätettyjen muutospaineiden neutralisoimiseksi.
Ehyesti korporatiivisessa eturyhmätaloudessa
Ohisalo on yksi Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n vaalilupauksen allekirjoittaneista. EHYT ry:llä on toimisto Helsingin Vallilassa ja sen toiminnan vuosibudjetti on noin 5 miljoona euroa, joka rahoitetaan STEA:n (entinen RAY) avustuksilla. Järjestön entinen johtaja Kristiina Hannula toimii nykyisin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn (RAY) johtajana.
EHYT ry pyrkii viranomaisyhteistyön lisäämiseen " hyvinvointiturvallisuuden" ja terveiden elämäntapojen takaamiseksi. Se on ollut niin RAY:n, Lastensuojelun Keskusliiton, Sosiaalialan Työnantajat ryn ja SOSTE:n jäsen.
Ekonomi Heikki Pursiaisen mukaan "EHYT ry käyttää terveyden edistämiseen tarkoitettuja julkisia varoja vaalimainontaan. "Tämä melko uskomaton seikka selviää käymällä EHYT ry:n kotisivuilla tai Twitterissä.
EHYT mainosti verkko- ja sosiaalisen median sivuillaan useita yksittäisiä kuntavaaliehdokkaita ( mm. Maria Ohisaloa). Mainostetut ehdokkaat ovat allekirjoittaneet järjestön vaalilupauksen. Lupauksessa ehdokas sitoutuu aika selkein sanoin edistämään päihdejärjestöjen toimintaa".
Pursiainen paheksuu, että " samaan aikaan, kun sosiaali- ja terveysmenoja yhtäällä leikataan, samoja rahoja käytetään toisaalla mielipiteiltään sopivien kuntavaaliehdokkaiden mainostamiseen. Erilaisia sanoja tulee mieleen, irvokas on niistä painokelpoisimpia.
EHYT ei näe tässä mitään ongelmaa, mikä on sekin yllättävää. Myöskään sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus ei pidä kampanjaa ongelmallisena.
EHYT:n ällistyttävä kampanja on vain yksi esimerkki järjestöjen erikoisesta edunvalvonta- ja kampanjatoiminnasta. Suomessa on useita kansalaisjärjestöjä, joiden toiminta muistuttaa läheisesti EHYT:iä. Niitä toimii niin sosiaali- ja terveysalalla kuin kulttuurin ja kehitysyhteistyönkin aloilla.
Merkittävä osa näiden järjestöjen toiminnasta on edunvalvontaa. Järjestöt eivät mitenkään edes vaivaudu peittelemään edunvalvontaluonnettaan. Muut järjestöt eivät kenties sentään mainosta tiettyjä ehdokkaita, kuten EHYT. Mutta erityisen kaukana se ei ole. Myös esimerkiksi SOSTE:lla oli omat vaalikampanjasivut.
Käytännössä järjestöjen edunvalvonta tarkoittaa julkisen rahan lobbaamista itselle ja muille järjestöille. Toisin sanoen järjestöt saavat miljoonia julkista rahaa, jota ne sitten käyttävät lobatakseen itselleen lisää julkista rahaa.
Tällainen veronmaksajan kustannuksella pyörivä karuselli ei ole kansalaistoimintaa. Se on julkisten varojen väärinkäyttöä".
Matalan kynnyksen marginalisaatiota?
Ohisalo paheksuu sitä, että harva järjestöjen tarjoamaa ruoka-apua tukeva kunta vaatii säännöllistä raportointia tai leipäjonoissa käyvien hyvinvoinnin selvittämistä tai julkisiin palveluihin ohjaamista.
Hän esittää, että kunnissa voisi myös olla matalan kynnyksen periaate, matalan kynnyksen toimipaikkoja, joissa olisi eri alojen ammattilaisia auttamassa avuntarvitsijoita, matalan kynnyksen ryhmätoimintaa ja matalan kynnyksen avun paikkoja.
Sinikka Törmän mukaan matalan kynnyksen käsitteestä on tullut retorinen iskulause, jota käytetään mielellään ja kritiikittömästi. Tutkimuksessaan Törmä huomasi etteivät palvelut ja tarpeet kohdanneet. Hoitojärjestelmällä oli vaikeuksia sovittaa asiakkaita hoitopalveluihinsa ja asiakkaiden tuntema valvonnan pelko oli merkittävä syy palvelujen välttelemiseen.
Törmä huomasi, että palvelumallin suunnitteleminen matalakynnyksiseksi ja palvelun nimittäminen matalan kynnyksen palveluksi ei takaa asiakkaiden tavoittamista, jos toteutuksessa ei osata ottaa huomioon asiakkaiden yhteiskunnallista todellisuutta.
Törmän mukaan käsitteen vakiintunut ja yleisesti hyväksytty käyttö saattaa merkitä myös sitä, että tietyt paljon apua tarvitsevat ihmiset halutaan nähdä erilliskysymyksenä, marginaaliryhmänä, jota auttavat 3. sektorin toimijat. Tietyt ryhmät siis määritellään ulos normaalista marginaalisiksi, erityisen matalan kynnyksen järjestelmän asiakkaiksi.
Matalan kynnyksen käsitteen käyttö ja tarve retoristen metaforien viljelemiseen kertoo Törmän mielestä oireellisesti olemassa olevan hoitojärjestelmän sopeutumattomuudesta yhteiskunnassa ilmeneviin tarpeisiin. Matalan kynnyksen metaforaa tarvitaan niin kauan, kun palvelut eivät ole kaikille saavutettavia ja vallitsevien tarpeiden pohjalta syntyneitä. (Janus vol 17(2) 2009, 164-169 ).
Ruokajakelu- uudistuksessa leipäjonojen asiakkailta ei kysytty mielipidettä.
Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä.
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.
Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta " avusta."
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leivanhakijat-pakkorekisteroidaan-ruokaa-ei-voi-enaa-hakea-anonyymisti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aanesta-perheiden-puolustajaa-ala-lapsibisneksen-edunvalvojaa
Vihreiden varapuheenjohtaja, Y- säätiön Maria Ohisalo on ollut kutsuvieraana puhumassa Sitran lisäksi mm. Hyvinvointialan liitolle, jonka hallituksen puheenjohtajana on toiminut Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiön toimitusjohtaja ja Rinnekoti-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Olli Holmström. Liiton luottamuselimiin kuuluvat mm. Attendo, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Mehiläinen, Suomen Terveystalo ja Esperi Care.
Ohisalo kuuluu Diakonissalaitoksen neuvottelukuntaan yhdessä Talentian puheenjohtajan Tero Ristimäen kanssa.
Ohisalon sosiaalipoliittiset linjaukset ovat oudon yhteneviä sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentian kanssa. Hän on mm. vaatinut lisäresursseja Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijöille.
Diakonissalaitoksen hallituksessa istuu Ohisalon oppi-isä eriarvoisuustyöryhmän puheenjohtaja, Ehyt ry:n hallituksen varapuheenjohtaja ja lukuisten tieteellisten seurojen ja muiden yhdistysten hallituksen jäsen professori Juho Saari.
Ohisalo on aiemmin toiminut Yhdessä rohkeammin- kampanjassa Espoon lastensuojelupalveluiden tekoälyseulantaa asiakkaille kehittävän päällikkö Mari Ahlströmin, Susanna Hoikkalan (Lastensuojelun keskusliitto), Tiina Muukkosen (Ensi- ja turvakotien liitto) ja Hanna Tulensalon (Pelastakaa Lapset) kanssa.
Yhdessä konkreettisemmin- viisi teesiä lastensuojelusta on hyväätarkoittavaa mutta ympäripyöreää tulisi- pitäisi- puhetta, jota ei ole tarkoitettukaan operationaalistettavaksi vaan laajempien jo 50 vuotta toteuttamatta jätettyjen muutospaineiden neutralisoimiseksi.
Ehyesti korporatiivisessa eturyhmätaloudessa
Ohisalo on yksi Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n vaalilupauksen allekirjoittaneista. EHYT ry:llä on toimisto Helsingin Vallilassa ja sen toiminnan vuosibudjetti on noin 5 miljoona euroa, joka rahoitetaan STEA:n (entinen RAY) avustuksilla. Järjestön entinen johtaja Kristiina Hannula toimii nykyisin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn (RAY) johtajana.
EHYT ry pyrkii viranomaisyhteistyön lisäämiseen " hyvinvointiturvallisuuden" ja terveiden elämäntapojen takaamiseksi. Se on ollut niin RAY:n, Lastensuojelun Keskusliiton, Sosiaalialan Työnantajat ryn ja SOSTE:n jäsen.
Ekonomi Heikki Pursiaisen mukaan "EHYT ry käyttää terveyden edistämiseen tarkoitettuja julkisia varoja vaalimainontaan. "Tämä melko uskomaton seikka selviää käymällä EHYT ry:n kotisivuilla tai Twitterissä.
EHYT mainosti verkko- ja sosiaalisen median sivuillaan useita yksittäisiä kuntavaaliehdokkaita ( mm. Maria Ohisaloa). Mainostetut ehdokkaat ovat allekirjoittaneet järjestön vaalilupauksen. Lupauksessa ehdokas sitoutuu aika selkein sanoin edistämään päihdejärjestöjen toimintaa".
Pursiainen paheksuu, että " samaan aikaan, kun sosiaali- ja terveysmenoja yhtäällä leikataan, samoja rahoja käytetään toisaalla mielipiteiltään sopivien kuntavaaliehdokkaiden mainostamiseen. Erilaisia sanoja tulee mieleen, irvokas on niistä painokelpoisimpia.
EHYT ei näe tässä mitään ongelmaa, mikä on sekin yllättävää. Myöskään sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus ei pidä kampanjaa ongelmallisena.
EHYT:n ällistyttävä kampanja on vain yksi esimerkki järjestöjen erikoisesta edunvalvonta- ja kampanjatoiminnasta. Suomessa on useita kansalaisjärjestöjä, joiden toiminta muistuttaa läheisesti EHYT:iä. Niitä toimii niin sosiaali- ja terveysalalla kuin kulttuurin ja kehitysyhteistyönkin aloilla.
Merkittävä osa näiden järjestöjen toiminnasta on edunvalvontaa. Järjestöt eivät mitenkään edes vaivaudu peittelemään edunvalvontaluonnettaan. Muut järjestöt eivät kenties sentään mainosta tiettyjä ehdokkaita, kuten EHYT. Mutta erityisen kaukana se ei ole. Myös esimerkiksi SOSTE:lla oli omat vaalikampanjasivut.
Käytännössä järjestöjen edunvalvonta tarkoittaa julkisen rahan lobbaamista itselle ja muille järjestöille. Toisin sanoen järjestöt saavat miljoonia julkista rahaa, jota ne sitten käyttävät lobatakseen itselleen lisää julkista rahaa.
Tällainen veronmaksajan kustannuksella pyörivä karuselli ei ole kansalaistoimintaa. Se on julkisten varojen väärinkäyttöä".
Matalan kynnyksen marginalisaatiota?
Ohisalo paheksuu sitä, että harva järjestöjen tarjoamaa ruoka-apua tukeva kunta vaatii säännöllistä raportointia tai leipäjonoissa käyvien hyvinvoinnin selvittämistä tai julkisiin palveluihin ohjaamista.
Hän esittää, että kunnissa voisi myös olla matalan kynnyksen periaate, matalan kynnyksen toimipaikkoja, joissa olisi eri alojen ammattilaisia auttamassa avuntarvitsijoita, matalan kynnyksen ryhmätoimintaa ja matalan kynnyksen avun paikkoja.
Sinikka Törmän mukaan matalan kynnyksen käsitteestä on tullut retorinen iskulause, jota käytetään mielellään ja kritiikittömästi. Tutkimuksessaan Törmä huomasi etteivät palvelut ja tarpeet kohdanneet. Hoitojärjestelmällä oli vaikeuksia sovittaa asiakkaita hoitopalveluihinsa ja asiakkaiden tuntema valvonnan pelko oli merkittävä syy palvelujen välttelemiseen.
Törmä huomasi, että palvelumallin suunnitteleminen matalakynnyksiseksi ja palvelun nimittäminen matalan kynnyksen palveluksi ei takaa asiakkaiden tavoittamista, jos toteutuksessa ei osata ottaa huomioon asiakkaiden yhteiskunnallista todellisuutta.
Törmän mukaan käsitteen vakiintunut ja yleisesti hyväksytty käyttö saattaa merkitä myös sitä, että tietyt paljon apua tarvitsevat ihmiset halutaan nähdä erilliskysymyksenä, marginaaliryhmänä, jota auttavat 3. sektorin toimijat. Tietyt ryhmät siis määritellään ulos normaalista marginaalisiksi, erityisen matalan kynnyksen järjestelmän asiakkaiksi.
Matalan kynnyksen käsitteen käyttö ja tarve retoristen metaforien viljelemiseen kertoo Törmän mielestä oireellisesti olemassa olevan hoitojärjestelmän sopeutumattomuudesta yhteiskunnassa ilmeneviin tarpeisiin. Matalan kynnyksen metaforaa tarvitaan niin kauan, kun palvelut eivät ole kaikille saavutettavia ja vallitsevien tarpeiden pohjalta syntyneitä. (Janus vol 17(2) 2009, 164-169 ).
Ruokajakelu- uudistuksessa leipäjonojen asiakkailta ei kysytty mielipidettä.
Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä.
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.
Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta " avusta."
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leivanhakijat-pakkorekisteroidaan-ruokaa-ei-voi-enaa-hakea-anonyymisti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aanesta-perheiden-puolustajaa-ala-lapsibisneksen-edunvalvojaa