Kuvassa YK:n Cedaw- komitean huomion Suomeen kiinnittänyt Susan Hindström, kuvakaappaus Aamulehti Sosiaalityön tutkimusten perusteella (mm. Ellilä & Pelander 2011; Hytinkoski ym. 2012; Sillanpää 2017; Vuoristo 2017) lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnalle päätyminen on kaltevalle pinnalle joutumista ja riski niin potilasturvallisuudelle kuin oikeusturvalle. Asiakkaita ohjataan suoraan psykiatrisille osastojaksoille ilman, että peruspalveluita on käytetty ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle lainvastaisesti puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia. Lastensuojelu ja psykiatria pallottelevat potilaita eivätkä ota heitä osalliseksi päätöksentekoon. Psykiatrisia osastojaksoja ja rajoittamistoimenpiteitä käytetään lainvastaisesti rankaisuna lasten huonosta käytöksestä. Niin terveydenhuollon kuin lastensuojelun toimintaa ohjaavat potilaan tarpeen sijaan mutu, organisaatiokäytännöt ja hierarkkiset asetelmat.
Huolellisten tutkimusten perusteella laadituilla lausunnoilla ei aina ole lastensuojelussa mitään merkitystä, vaan lapseen ja perheeseen kohdistetaan mielivaltaisia ja haitallisia toimenpiteitä.
Psyykelääkityksestä kieltäytyminen tai second opinionin haku voi johtaa lastensuojeluilmoitukseen.
Psykiatrian erikoissairaanhoidon palveluiden käyttö Suomessa on kolminkertaistunut 15–18-vuotiaiden ikäryhmässä ja kaksinkertaistunut 10–14-vuotiaiden ryhmässä viimeisen 20 vuoden aikana (THL, Hilmo-rekisteri 2010). Tom Arnkil (2000) työtovereineen kuvaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmäämme segmentoituneeksi, ongelmakeskeiseksi ja asiantuntijakeskeiseksi.
Käypä hoito ja osallisuus eivät toteudu
Nuoren valikoituminen palvelujärjestelmässä joko lastensuojelun tai psykiatrian avun piiriin on sattumanvaraista ja riippuvaista mm. nuoren ongelmien havaitsijan ammattitaidosta ja vanhempien sosiaalisesta asemasta (Mahkonen 2010, 22; Taipale 2006,171.)
Heikki Ellilän ja Tiina Pelanderin tutkimuksessa (2011) lastensuojelun nuorista asiakkaista noin puolet koki, että työntekijät eivät ymmärtäneet heitä ja että heidän mielipiteitään ei otettu huomioon heitä koskevissa päätöksissä. Samansuuntainen kritiikki nousi esille myös psykiatrian palveluita käyttävien nuorten vastauksissa.
Mirka-Mari Hytinkoski ym. (2012) väittävät tutkimuksessaan, että nuorten asiakkuuksien alkaminen, päätökset ja laitoshoidon siirtymiset tapahtuivat yllättäen, eikä nuorilla ollut tietoa, mitä näiden interventioiden jälkeen tulisi tapahtumaan. Nuoret kokivat myös, että heidän asioitaan käsittelivät aikuiset eikä heidän oma äänensä tullut kuuluville. Nuoret kokivat myös saaneensa apua liian myöhään ja palvelut tuntuivat pirstaleiselta. Osalla nuorista ei ollut kokemusta siitä, että lastensuojelu ja psykiatria olisivat tehneet tiivistä yhteistyötä heidän asiassaan.
Sijoitettujen oirehdinta on seurausta sijaishuollon prosesseista
Sladovic Franzin (2004) mukaan sijoitettujen lasten ongelmallinen käyttäytyminen on enemmän seurausta sen hetkisestä tilanteesta kuin menneisyydestä. Sijoitetun lapsen elämä lastensuojelulaitoksessa on itsessään hyvin stressaavaa. Tutkimusten mukaan myös lastenpsykiatrinen osastohoito voi olla lapsille psyykkisesti kuormittavaa (Janssens ym. 2010, Ranta ym. 2003).
Franz (2004) kiinnitti tutkimuksessaan huomiota myös siihen, että lastenkodin henkilökunnalla ei ollut tietoa lasten todellisesta voinnista. Lapset raportoivat enemmän käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmista kuin työntekijät olivat havainneet.
Johtavien kiintymyssuhdetutkijoiden mukaan välttelevän tai organisoitumattoman kiintymyssuhteen osoittimeksi luokiteltu käytös voi johtua monista muustakin syistä kuin lapsi- vanhempi- suhteen laadusta. Toistuvat erottamiset vanhemmista esimerkiksi toistuvat testit tai sijoitukset itsessään aiheuttavat organisoitumattomaksi luokiteltua käyttäytymistä. Tämän takia esim. sijoitetun, vanhemmistaan erotetun lapsen arvioiminen antaa harhaanjohtavan kuvan lapsi- vanhempi - suhteen laadusta.
On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu väärin viime vuosina esim. lasten sijoitustapauksissa. Väärinkäytökset ovat tulosta virheellisistä oletuksista että 1) kiintymyssuhteen osoittimia voitaisiin käyttää yksilöarvioinnissa lastensuojelussa 2) että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua 3) että se ennustaisi patologiaa tai 4) edustaisi staattista piirrettä lapsessa ( ts. ei muuttuisi kehityksen tai perheen saaman tuen myötä). Nämä ovat organisoitumatonta kiintymyssuhdetta koskevia myyttejä ja liioitteluja, joita tutkimusnäyttö EI tue.
Lapsia sijoitetaan väärin perustein
Lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian välisen yhteistyön kangertelu on eräs lastensuojelun kesto-ongelmista. Kuntaliiton lastensuojelualan ammattilaisille tehdyssä kyselyssä ”kolme neljästä vastanneesta arvioi, että lastensuojelun asiakkaina on lapsia, jotka eivät ole lastensuojelun toimenpitein autettavissa” (Puustinen-Korhonen 2013, 40).
Uudessa kuntaliiton kyselyssä myönnetään, että lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle puuttuvien mielenterveyspalveluiden takia. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi toimivansa näin. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu. HuosTa- tutkimus osoitti, että jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Oikeustieteen tohtori Virve- Maria Toivonen on havainnut, että nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt huostaanottoperusteena. Toivosen mukaan lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia. Toivonen varoittaa lastensuojelussa suositusta "sanoittamisesta":
– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo. (Talentia, 26.6.2017).
Psykiatria ja lastensuojelu pompottelevat perheitä
Psykiatrian ja lastensuojelun työntekijät joutuvat usein tilanteeseen, jolloin kumpikaan taho ei kykene tarjoamaan lapselle tai nuorelle sopivaa palvelua. Tällöin voi olla kyse siitä, että molemmat tahot tulkitsevat lainsäädäntöä oman työnsä kannalta. Psykiatriassa ei tunneta lastensuojelulakia eikä lastensuojelussa mielenterveyslakia. Psykiatrian ja lastensuojelun työntekijät ikään kuin pelaavat keskenään”Mustaa Pekkaa”, jossa Pekka-kortti yritetään siirtää vastapelurille.
Erikoissairaanhoitoon turvaudutaan käyttämättä peruspalveluja tai peruspalveluissa ei ole tarvittavia resursseja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät nostivat esiin myös sen, että välillä psykiatrialta tulee suoria vaatimuksia lastensuojelun toimenpiteistä esim. huostaanotoista(Sillanpää, 2017, 56-57).
Toimintaa ohjaavat mutu, organisaatiokäytännöt ja hierarkkiset asetelmat- ei potilaan tarve
Sillanpään tutkimustulokset saavat vahvistusta Sirpa Mertalan (2011) väitöskirjasta, jonka mukaan terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa järjestävät edelleen ammatilliset, työnjaolliset ja kokemukseen perustuvat hierarkkiset asetelmat.
Kaikki Sillanpään haastatelemat lastensuojelun sosiaalityöntekijät olivat havainnoineet, etteivät lääkäriä alempana hierarkiassa olevat työntekijät juuri ota puheeksi asioita sairaalan verkostopalavereissa.
Kaarina Isoherrasen (2008) mukaan konformistisen keskusteluilmaston tiimeissä keskustelua leimaa näennäinen harmonia, koska eriäviä mielipiteitä tai erilaisia näkökulmia ei esitetä juurikaan. Keskustelua leimaa yksimielisyys esitetyistä asioista, eikä argumentointia, kysymyksiä tai kyseenalaistamista ole juuri lainkaan.
Kaikki Sillanpään haastattelemat lastensuojelun sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että yhteistyötä lastensuojelun ja aikuispsykiatrian avohoidon välillä on hyvin vähän. Lisäksi osalla haastatelluista lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä oli kokemuksia, että aikuispsykiatrian avohoidossa ei vielä nykyäänkään aina muisteta huomioida lapsia ja perhettä kokonaisuutena eikä päätösten vaikutuksia perheiden arkeen oteta huomioon.
Niina Vuoriston (2017) lisensiaattitutkimuksessa verkostot eivät toteudu lapsilähtöisesti. Kokoustilanteet nähtiin lapsen kannalta kankeina ja raskaina. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös sosiaalityöntekijöiden hankalaan asemaan; kun sijaishuoltopaikoista on pulaa, valitun sijaishuoltopaikan väärinkäytöksiin puuttuminen tarkoittaisi aikaa vievää lisätyötä etsiä uusi sijaishuoltopaikka (2017, 78).
Lastensuojelu tarvitsee psykiatrian lausuntoja huostaanottojen tueksi
Lastensuojelu tarvitsee psykiatrian kannanottoja ja näkemyksiä erityisesti huostaanottohakemusten tueksi. Lisäksi erilaisten rajoitustoimenpiteiden perusteluiksi voidaan tarvita psykiatrian lausuntoja.
Osa Sillanpään tutkimukseen haastatelluista psykiatrian sosiaalityöntekijöistäkin kertoi, että erimielisyyttä lausunnoista on ollut ja ettei lastensuojeluun välttämättä aina anneta psykiatrialta pyydettyjä lausuntoja.
”Me ei aina psykiatrialta anneta lausuntoa lapsen psyykkisestä voinnista, vaikka lastensuojelu sitä toivoisikin; käyttäisivät sitä sitten kenties oikeudenkäynnissä. Toki lastensuojelu saa halutessaan pyytää kaikki lapsen sairauskertomustiedot, vaikka ei lausuntoja tehtäisikään.
Toki täällä ei siitä tykätä, että teksteistä saatetaan irrottaa osia, mitä ei ole tarkoitettu minkään lausunnon kokonaisuudeksi tai näin. Eli näistä tulee joskus vähän erimielisyyttä.” (psy)( Sillanpää, 2017, 56 )
"Osaamisen taso on kirjava, ja alueelliset vaihtelut ovat suuria. Työntekijät vaihtuvat alinomaa. Lapsia sijoitetaan ilman riittäviä somaattisia ja/tai psykiatrisia tutkimuksia. Teoreettinen tietämys lapsen kehityksestä ja sen häiriöistä voi olla olematonta. Huolellisten tutkimusten perusteella laadituilla lausunnoilla ei aina ole lastensuojelussa mitään merkitystä, vaan lapseen ja perheeseen kohdistetaan mielivaltaisia ja haitallisia toimenpiteitä ", kirjoittaa Jari Sinkkonen.
Osastojaksot rangaistuksena huonosta käytöksestä
Niin lastensuojelun kuin psykiatrian pakkotoimenpiteissä tulisi aina noudattaa objektiivisuus-, laki- ja tarkoitussidonnaisuus- sekä suhteellisuusperiaatetta mm. lievimmän riittävän toimeenpiteen periaatetta. Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Niina Koposen ym. mukaan lapsen sijoittaminen psykiatrian osastolle hyödyttäisi lasta eniten, jos se voitaisiin tehdä suunnitelmallisesti, eikä sen lähtökohtana olisi lapsen rankaiseminen huonosta käyttäytymisestä (Koponen 2010, 4077).
Petra Kouvosen (2012) tutkimusaineistossa lapsilta, joilla oli ongelmia päihteiden käytön kanssa, vaadittiin ”itsekontrollia” sen sijaan, että heitä olisi tuettu ja ohjattu. Lapsen käyttäytymiseen reagoitiin tuen sijaan usein rajoitustoimenpiteillä.
Päivi Ikolan (2010, 47) tutkimuksessa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys. Krista Mikkosen ja Johanna Tepposen tutkimuksessa nuoret raportoivat yhdenmukaisesti vakavista puutteista henkilökunnan asenteissa ja osaamisessa:
”Nuoret kokivat kuntoutumisen kannalta haitalliseksi myös työntekijöiden osaamisen, joka heidän mielestään oli puutteellista. Puutteelliseksi koettiin esimerkiksi psyykkisten sairauksien tuntemus sekä asiakkaaseen suhtautuminen. Nuoret olivat kokeneet työntekijät epäluotettavina, syyllistävinä sekä empatiakyvyttöminä (Mikkonen & Tepponen, 2014, 47).
Pelko epäasiallisesta kohtelusta estää avuntarvitsijoita hakeutumasta ajoissa terveydenhuollon palveluihin. "Ihmisiä pelottaa, että avun saannin sijaan heitä arvostellaan, moititaan, leimataan ja vähätellään", kertoo A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan palveluesimies Kaija Smolander.
Vuoriston lisensiaattitutkimuksessa (2017, 85) rajoitustoimenpiteiden käyttämistä lastensuojelulaitokseen kiinnittymisen tukena kritisoitiin:
”...et kuin pitkäks aikaa rajoitetaan yhteydenpitoa, et nuori ikään kuin sopeutuis / asettuis laitokseen. Mä en tiedä yhtään tutkimusta, jossa osotettais, että laitokseen asettuminen tapahtuu helpommin jos yhteydenpito kielletään.”(H8)
Samalla esitettiin näkemys, että lastensuojelun rajoitustoimenpiteet yleisestikään eivät välttämättä toimi, tai niiden toteuttamisessa ei aina toimita lain mukaan.
Lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on sekaisin
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Kurttilan mukaan lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Muiden muassa Helsingin Diakonissalaitos on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsyn edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön kehittämiseksi tarvitaan lisää tutkittua tietoa. Yhteistyössä ei tulisi sivuuttaa asiakkaana olevan perheen kokemusta yhteistyöstä. Lapsen oikeuksia valvovan henkilön tulisi olla kunnan päätöksenteosta irrallaan oleva toimija ja lapsella tulisi olla oikeus sekä lastensuojelusta että psykiatriasta irrallaan olevien asiantuntijoiden konsultaatioon.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-mallin-negatiiviset-seuraukset-nakyvat-jo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
Huolellisten tutkimusten perusteella laadituilla lausunnoilla ei aina ole lastensuojelussa mitään merkitystä, vaan lapseen ja perheeseen kohdistetaan mielivaltaisia ja haitallisia toimenpiteitä.
Psyykelääkityksestä kieltäytyminen tai second opinionin haku voi johtaa lastensuojeluilmoitukseen.
Psykiatrian erikoissairaanhoidon palveluiden käyttö Suomessa on kolminkertaistunut 15–18-vuotiaiden ikäryhmässä ja kaksinkertaistunut 10–14-vuotiaiden ryhmässä viimeisen 20 vuoden aikana (THL, Hilmo-rekisteri 2010). Tom Arnkil (2000) työtovereineen kuvaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmäämme segmentoituneeksi, ongelmakeskeiseksi ja asiantuntijakeskeiseksi.
Käypä hoito ja osallisuus eivät toteudu
Nuoren valikoituminen palvelujärjestelmässä joko lastensuojelun tai psykiatrian avun piiriin on sattumanvaraista ja riippuvaista mm. nuoren ongelmien havaitsijan ammattitaidosta ja vanhempien sosiaalisesta asemasta (Mahkonen 2010, 22; Taipale 2006,171.)
Heikki Ellilän ja Tiina Pelanderin tutkimuksessa (2011) lastensuojelun nuorista asiakkaista noin puolet koki, että työntekijät eivät ymmärtäneet heitä ja että heidän mielipiteitään ei otettu huomioon heitä koskevissa päätöksissä. Samansuuntainen kritiikki nousi esille myös psykiatrian palveluita käyttävien nuorten vastauksissa.
Mirka-Mari Hytinkoski ym. (2012) väittävät tutkimuksessaan, että nuorten asiakkuuksien alkaminen, päätökset ja laitoshoidon siirtymiset tapahtuivat yllättäen, eikä nuorilla ollut tietoa, mitä näiden interventioiden jälkeen tulisi tapahtumaan. Nuoret kokivat myös, että heidän asioitaan käsittelivät aikuiset eikä heidän oma äänensä tullut kuuluville. Nuoret kokivat myös saaneensa apua liian myöhään ja palvelut tuntuivat pirstaleiselta. Osalla nuorista ei ollut kokemusta siitä, että lastensuojelu ja psykiatria olisivat tehneet tiivistä yhteistyötä heidän asiassaan.
Sijoitettujen oirehdinta on seurausta sijaishuollon prosesseista
Sladovic Franzin (2004) mukaan sijoitettujen lasten ongelmallinen käyttäytyminen on enemmän seurausta sen hetkisestä tilanteesta kuin menneisyydestä. Sijoitetun lapsen elämä lastensuojelulaitoksessa on itsessään hyvin stressaavaa. Tutkimusten mukaan myös lastenpsykiatrinen osastohoito voi olla lapsille psyykkisesti kuormittavaa (Janssens ym. 2010, Ranta ym. 2003).
Franz (2004) kiinnitti tutkimuksessaan huomiota myös siihen, että lastenkodin henkilökunnalla ei ollut tietoa lasten todellisesta voinnista. Lapset raportoivat enemmän käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmista kuin työntekijät olivat havainneet.
Johtavien kiintymyssuhdetutkijoiden mukaan välttelevän tai organisoitumattoman kiintymyssuhteen osoittimeksi luokiteltu käytös voi johtua monista muustakin syistä kuin lapsi- vanhempi- suhteen laadusta. Toistuvat erottamiset vanhemmista esimerkiksi toistuvat testit tai sijoitukset itsessään aiheuttavat organisoitumattomaksi luokiteltua käyttäytymistä. Tämän takia esim. sijoitetun, vanhemmistaan erotetun lapsen arvioiminen antaa harhaanjohtavan kuvan lapsi- vanhempi - suhteen laadusta.
On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu väärin viime vuosina esim. lasten sijoitustapauksissa. Väärinkäytökset ovat tulosta virheellisistä oletuksista että 1) kiintymyssuhteen osoittimia voitaisiin käyttää yksilöarvioinnissa lastensuojelussa 2) että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua 3) että se ennustaisi patologiaa tai 4) edustaisi staattista piirrettä lapsessa ( ts. ei muuttuisi kehityksen tai perheen saaman tuen myötä). Nämä ovat organisoitumatonta kiintymyssuhdetta koskevia myyttejä ja liioitteluja, joita tutkimusnäyttö EI tue.
Lapsia sijoitetaan väärin perustein
Lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian välisen yhteistyön kangertelu on eräs lastensuojelun kesto-ongelmista. Kuntaliiton lastensuojelualan ammattilaisille tehdyssä kyselyssä ”kolme neljästä vastanneesta arvioi, että lastensuojelun asiakkaina on lapsia, jotka eivät ole lastensuojelun toimenpitein autettavissa” (Puustinen-Korhonen 2013, 40).
Uudessa kuntaliiton kyselyssä myönnetään, että lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle puuttuvien mielenterveyspalveluiden takia. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi toimivansa näin. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu. HuosTa- tutkimus osoitti, että jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Oikeustieteen tohtori Virve- Maria Toivonen on havainnut, että nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt huostaanottoperusteena. Toivosen mukaan lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia. Toivonen varoittaa lastensuojelussa suositusta "sanoittamisesta":
– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo. (Talentia, 26.6.2017).
Psykiatria ja lastensuojelu pompottelevat perheitä
Psykiatrian ja lastensuojelun työntekijät joutuvat usein tilanteeseen, jolloin kumpikaan taho ei kykene tarjoamaan lapselle tai nuorelle sopivaa palvelua. Tällöin voi olla kyse siitä, että molemmat tahot tulkitsevat lainsäädäntöä oman työnsä kannalta. Psykiatriassa ei tunneta lastensuojelulakia eikä lastensuojelussa mielenterveyslakia. Psykiatrian ja lastensuojelun työntekijät ikään kuin pelaavat keskenään”Mustaa Pekkaa”, jossa Pekka-kortti yritetään siirtää vastapelurille.
Erikoissairaanhoitoon turvaudutaan käyttämättä peruspalveluja tai peruspalveluissa ei ole tarvittavia resursseja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät nostivat esiin myös sen, että välillä psykiatrialta tulee suoria vaatimuksia lastensuojelun toimenpiteistä esim. huostaanotoista(Sillanpää, 2017, 56-57).
Toimintaa ohjaavat mutu, organisaatiokäytännöt ja hierarkkiset asetelmat- ei potilaan tarve
Sillanpään tutkimustulokset saavat vahvistusta Sirpa Mertalan (2011) väitöskirjasta, jonka mukaan terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa järjestävät edelleen ammatilliset, työnjaolliset ja kokemukseen perustuvat hierarkkiset asetelmat.
Kaikki Sillanpään haastatelemat lastensuojelun sosiaalityöntekijät olivat havainnoineet, etteivät lääkäriä alempana hierarkiassa olevat työntekijät juuri ota puheeksi asioita sairaalan verkostopalavereissa.
Kaarina Isoherrasen (2008) mukaan konformistisen keskusteluilmaston tiimeissä keskustelua leimaa näennäinen harmonia, koska eriäviä mielipiteitä tai erilaisia näkökulmia ei esitetä juurikaan. Keskustelua leimaa yksimielisyys esitetyistä asioista, eikä argumentointia, kysymyksiä tai kyseenalaistamista ole juuri lainkaan.
Kaikki Sillanpään haastattelemat lastensuojelun sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että yhteistyötä lastensuojelun ja aikuispsykiatrian avohoidon välillä on hyvin vähän. Lisäksi osalla haastatelluista lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä oli kokemuksia, että aikuispsykiatrian avohoidossa ei vielä nykyäänkään aina muisteta huomioida lapsia ja perhettä kokonaisuutena eikä päätösten vaikutuksia perheiden arkeen oteta huomioon.
Niina Vuoriston (2017) lisensiaattitutkimuksessa verkostot eivät toteudu lapsilähtöisesti. Kokoustilanteet nähtiin lapsen kannalta kankeina ja raskaina. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös sosiaalityöntekijöiden hankalaan asemaan; kun sijaishuoltopaikoista on pulaa, valitun sijaishuoltopaikan väärinkäytöksiin puuttuminen tarkoittaisi aikaa vievää lisätyötä etsiä uusi sijaishuoltopaikka (2017, 78).
Lastensuojelu tarvitsee psykiatrian lausuntoja huostaanottojen tueksi
Lastensuojelu tarvitsee psykiatrian kannanottoja ja näkemyksiä erityisesti huostaanottohakemusten tueksi. Lisäksi erilaisten rajoitustoimenpiteiden perusteluiksi voidaan tarvita psykiatrian lausuntoja.
Osa Sillanpään tutkimukseen haastatelluista psykiatrian sosiaalityöntekijöistäkin kertoi, että erimielisyyttä lausunnoista on ollut ja ettei lastensuojeluun välttämättä aina anneta psykiatrialta pyydettyjä lausuntoja.
”Me ei aina psykiatrialta anneta lausuntoa lapsen psyykkisestä voinnista, vaikka lastensuojelu sitä toivoisikin; käyttäisivät sitä sitten kenties oikeudenkäynnissä. Toki lastensuojelu saa halutessaan pyytää kaikki lapsen sairauskertomustiedot, vaikka ei lausuntoja tehtäisikään.
Toki täällä ei siitä tykätä, että teksteistä saatetaan irrottaa osia, mitä ei ole tarkoitettu minkään lausunnon kokonaisuudeksi tai näin. Eli näistä tulee joskus vähän erimielisyyttä.” (psy)( Sillanpää, 2017, 56 )
"Osaamisen taso on kirjava, ja alueelliset vaihtelut ovat suuria. Työntekijät vaihtuvat alinomaa. Lapsia sijoitetaan ilman riittäviä somaattisia ja/tai psykiatrisia tutkimuksia. Teoreettinen tietämys lapsen kehityksestä ja sen häiriöistä voi olla olematonta. Huolellisten tutkimusten perusteella laadituilla lausunnoilla ei aina ole lastensuojelussa mitään merkitystä, vaan lapseen ja perheeseen kohdistetaan mielivaltaisia ja haitallisia toimenpiteitä ", kirjoittaa Jari Sinkkonen.
Osastojaksot rangaistuksena huonosta käytöksestä
Niin lastensuojelun kuin psykiatrian pakkotoimenpiteissä tulisi aina noudattaa objektiivisuus-, laki- ja tarkoitussidonnaisuus- sekä suhteellisuusperiaatetta mm. lievimmän riittävän toimeenpiteen periaatetta. Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Niina Koposen ym. mukaan lapsen sijoittaminen psykiatrian osastolle hyödyttäisi lasta eniten, jos se voitaisiin tehdä suunnitelmallisesti, eikä sen lähtökohtana olisi lapsen rankaiseminen huonosta käyttäytymisestä (Koponen 2010, 4077).
Petra Kouvosen (2012) tutkimusaineistossa lapsilta, joilla oli ongelmia päihteiden käytön kanssa, vaadittiin ”itsekontrollia” sen sijaan, että heitä olisi tuettu ja ohjattu. Lapsen käyttäytymiseen reagoitiin tuen sijaan usein rajoitustoimenpiteillä.
Päivi Ikolan (2010, 47) tutkimuksessa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys. Krista Mikkosen ja Johanna Tepposen tutkimuksessa nuoret raportoivat yhdenmukaisesti vakavista puutteista henkilökunnan asenteissa ja osaamisessa:
”Nuoret kokivat kuntoutumisen kannalta haitalliseksi myös työntekijöiden osaamisen, joka heidän mielestään oli puutteellista. Puutteelliseksi koettiin esimerkiksi psyykkisten sairauksien tuntemus sekä asiakkaaseen suhtautuminen. Nuoret olivat kokeneet työntekijät epäluotettavina, syyllistävinä sekä empatiakyvyttöminä (Mikkonen & Tepponen, 2014, 47).
Pelko epäasiallisesta kohtelusta estää avuntarvitsijoita hakeutumasta ajoissa terveydenhuollon palveluihin. "Ihmisiä pelottaa, että avun saannin sijaan heitä arvostellaan, moititaan, leimataan ja vähätellään", kertoo A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan palveluesimies Kaija Smolander.
Vuoriston lisensiaattitutkimuksessa (2017, 85) rajoitustoimenpiteiden käyttämistä lastensuojelulaitokseen kiinnittymisen tukena kritisoitiin:
”...et kuin pitkäks aikaa rajoitetaan yhteydenpitoa, et nuori ikään kuin sopeutuis / asettuis laitokseen. Mä en tiedä yhtään tutkimusta, jossa osotettais, että laitokseen asettuminen tapahtuu helpommin jos yhteydenpito kielletään.”(H8)
Samalla esitettiin näkemys, että lastensuojelun rajoitustoimenpiteet yleisestikään eivät välttämättä toimi, tai niiden toteuttamisessa ei aina toimita lain mukaan.
Lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on sekaisin
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Kurttilan mukaan lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Muiden muassa Helsingin Diakonissalaitos on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsyn edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön kehittämiseksi tarvitaan lisää tutkittua tietoa. Yhteistyössä ei tulisi sivuuttaa asiakkaana olevan perheen kokemusta yhteistyöstä. Lapsen oikeuksia valvovan henkilön tulisi olla kunnan päätöksenteosta irrallaan oleva toimija ja lapsella tulisi olla oikeus sekä lastensuojelusta että psykiatriasta irrallaan olevien asiantuntijoiden konsultaatioon.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-mallin-negatiiviset-seuraukset-nakyvat-jo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1