Huoli turvapaikkaturisteista on Talentian ammattietiikan vastaista
Sosiaalityöntekijöiden maailmassa kuohahti, kun sanomalehti Karjalainen julkaisi nimettömän ”Sosiaalityöntekijä X:n” kirjoituksen turvapaikanhakijoiden saamista sosiaalipalveluista. Kirjoittaja oli huolissaan yleisen turvallisuuden heikkenemisestä ja siitä, että uudet turvapaikanhakijat tuntevat hyvin oikeutensa, ovat vaativampia ja tämän vuoksi osa asiakaskunnasta jää vaille tarvitsemiaan sosiaalipalveluja.
Vaikka omien oikeuksien tuntemista ei voi pitää moitittavana, sosiaalityöntekijä X:n huoli on aiheellinen. Uudet turvapaikanhakijat tulevat pääosin islamistisista maista ja suuri osa valehtelee ikänsä, henkilöllisyytensä, avio- ja sotilasstatuksensa ja työhistoriansa. Turvapaikkaturistien myötä rikollisuus on lisääntynyt ja yleinen turvallisuus on heikentynyt. Yksistään Helsingin poliisille on lyhyen ajan sisällä tullut rikostutkintaan pahoinpitelyitä, näpistyksiä, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja seksuaalista häirintää, joka on kohdistunut teinityttöihin. Ulkomaalaisten tekemissä seksuaalirikoksissa Suomessa nousua on ollut jopa 521%.
MTV Uutisten tietojen mukaan kyseisiä rikosepäilyjä on tutkinnassa ympäri Suomea. Lähes kaikissa tapauksissa rikoksista epäillään Suomeen turvapaikanhakijoina tulleita muslimimiehiä. Samanlainen kehitys on havaittu myös muissa maissa esim. Ruotsissa ja Englannissa. Kammottavinta Rotherhamin tapauksessa on, että osa alkuperäisessä tutkinnassa paljastuneista hyväksikäyttäjistä on edelleen vapaalla jalalla ja ahdistelee yhä alaikäisiä tyttöjä poliittisen korrektiuden suojissa. Siitä huolimatta, että vakavia seksuaalirikoksia katsottiin pari vuosikymmentä läpi sormien, ei laiminlyönneistä ole tullut seurauksia viranomaisille.
Yhden turvapaikanhakijan vastaanoton kokonaiskustannuksista laskettu majoitusvuorokauden keskihinta oli Suomessa vuonna 2016 65 euroa henkilöltä vuorokautta kohden.Keskihinta Oulun alaikäisyksikön ryhmäkodissa on 244 euroa, vastaanottokeskuksen säilöönottoyksikössä 443 euroa vuorokaudessa.
Valtio on maksanut alaikäisen turvapaikanhakijan edustajalle jopa 14 570 euroa kuussa vailla pätevyysvaatimuksia.Turvapaikanhakijoiden arvioidut kokonaiskulut Suomelle vaihtelevat yhden ja neljän miljardin välillä vuodessa ja tuottavat leikkaus- ja säästötarpeita muille hallinnonaloille.
Jokainen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa tai ryhmäkodissa työskennellyt tietää mitä sosiaalityöntekijä X pyrkii kertomaan silotellulla käsitteellä " vaativa". Se tarkoittaa sitä, että vaativaksi vähemmistöksi muuttuneet turvapaikkaturistit vaativat parempaa ruokaa, palveluita ja enemmän rahaa ilman halua osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Toiminta on hyvinvointivaltion hyväksikäyttöä. Se tarkoittaa vaatimusta ylläpitää omaa länsimaiselle demokratialle vihamielistä fundamentalismia, sharialakia ja tapoja ilman halua kunnioittaa tai omaksua suomalaisia oikeusperiaatteita tai tapoja.
Sosiaalityöntekijä x ei puhu kaikista turvapaikanhakijoista vaan viittaa käsitteellä uudet turvapaikanhakijat vuonna 2015 ja sen jälkeen Suomeen tulleisiin turvapaikanhakijamiehiin, jotka tulevat lähinnä islamistisista maista. Hän ei väitä, että kaikki tai edes enemmistö turvapaikanhakijoista syyllistyisi väärinkäytöksiin vaan kertoo vain, ettei kaikilla tulijoilla ole puhtaita jauhoja pussissaan. Minna Rajainmäki kiteyttää monien vastaanottokeskuksissa työskentelevien havainnot mainiossa kirjoituksessaan.
Järjestelmää hyväksikäyttävien turvapaikkaturistien tunnistaminen ja käännyttäminen olisikin kaikkien etu, turvaisi auttamisen resurssit ja sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin ja parantaisi myös aitojen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemaa , kohtelua ja resursseja.
Sosiaalityöntekijöiden maailmassa kuohahti, kun sanomalehti Karjalainen julkaisi nimettömän ”Sosiaalityöntekijä X:n” kirjoituksen turvapaikanhakijoiden saamista sosiaalipalveluista. Kirjoittaja oli huolissaan yleisen turvallisuuden heikkenemisestä ja siitä, että uudet turvapaikanhakijat tuntevat hyvin oikeutensa, ovat vaativampia ja tämän vuoksi osa asiakaskunnasta jää vaille tarvitsemiaan sosiaalipalveluja.
Vaikka omien oikeuksien tuntemista ei voi pitää moitittavana, sosiaalityöntekijä X:n huoli on aiheellinen. Uudet turvapaikanhakijat tulevat pääosin islamistisista maista ja suuri osa valehtelee ikänsä, henkilöllisyytensä, avio- ja sotilasstatuksensa ja työhistoriansa. Turvapaikkaturistien myötä rikollisuus on lisääntynyt ja yleinen turvallisuus on heikentynyt. Yksistään Helsingin poliisille on lyhyen ajan sisällä tullut rikostutkintaan pahoinpitelyitä, näpistyksiä, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja seksuaalista häirintää, joka on kohdistunut teinityttöihin. Ulkomaalaisten tekemissä seksuaalirikoksissa Suomessa nousua on ollut jopa 521%.
MTV Uutisten tietojen mukaan kyseisiä rikosepäilyjä on tutkinnassa ympäri Suomea. Lähes kaikissa tapauksissa rikoksista epäillään Suomeen turvapaikanhakijoina tulleita muslimimiehiä. Samanlainen kehitys on havaittu myös muissa maissa esim. Ruotsissa ja Englannissa. Kammottavinta Rotherhamin tapauksessa on, että osa alkuperäisessä tutkinnassa paljastuneista hyväksikäyttäjistä on edelleen vapaalla jalalla ja ahdistelee yhä alaikäisiä tyttöjä poliittisen korrektiuden suojissa. Siitä huolimatta, että vakavia seksuaalirikoksia katsottiin pari vuosikymmentä läpi sormien, ei laiminlyönneistä ole tullut seurauksia viranomaisille.
Yhden turvapaikanhakijan vastaanoton kokonaiskustannuksista laskettu majoitusvuorokauden keskihinta oli Suomessa vuonna 2016 65 euroa henkilöltä vuorokautta kohden.Keskihinta Oulun alaikäisyksikön ryhmäkodissa on 244 euroa, vastaanottokeskuksen säilöönottoyksikössä 443 euroa vuorokaudessa.
Valtio on maksanut alaikäisen turvapaikanhakijan edustajalle jopa 14 570 euroa kuussa vailla pätevyysvaatimuksia.Turvapaikanhakijoiden arvioidut kokonaiskulut Suomelle vaihtelevat yhden ja neljän miljardin välillä vuodessa ja tuottavat leikkaus- ja säästötarpeita muille hallinnonaloille.
Jokainen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa tai ryhmäkodissa työskennellyt tietää mitä sosiaalityöntekijä X pyrkii kertomaan silotellulla käsitteellä " vaativa". Se tarkoittaa sitä, että vaativaksi vähemmistöksi muuttuneet turvapaikkaturistit vaativat parempaa ruokaa, palveluita ja enemmän rahaa ilman halua osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Toiminta on hyvinvointivaltion hyväksikäyttöä. Se tarkoittaa vaatimusta ylläpitää omaa länsimaiselle demokratialle vihamielistä fundamentalismia, sharialakia ja tapoja ilman halua kunnioittaa tai omaksua suomalaisia oikeusperiaatteita tai tapoja.
Sosiaalityöntekijä x ei puhu kaikista turvapaikanhakijoista vaan viittaa käsitteellä uudet turvapaikanhakijat vuonna 2015 ja sen jälkeen Suomeen tulleisiin turvapaikanhakijamiehiin, jotka tulevat lähinnä islamistisista maista. Hän ei väitä, että kaikki tai edes enemmistö turvapaikanhakijoista syyllistyisi väärinkäytöksiin vaan kertoo vain, ettei kaikilla tulijoilla ole puhtaita jauhoja pussissaan. Minna Rajainmäki kiteyttää monien vastaanottokeskuksissa työskentelevien havainnot mainiossa kirjoituksessaan.
Järjestelmää hyväksikäyttävien turvapaikkaturistien tunnistaminen ja käännyttäminen olisikin kaikkien etu, turvaisi auttamisen resurssit ja sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin ja parantaisi myös aitojen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemaa , kohtelua ja resursseja.
Tekopyhä, tekopyhempi, Talentia
"Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei milloinkaan käyttänyt sitä."
Stanislaw Jercy Lec
Talentian ammattieettinen lautakunta tuomitsi kirjoituksen ammattietiikan vastaiseksi.
Sen mukaan "Kirjoittajan näkemys turvapaikanhakijoista on leimaava ja syrjivä. Kolumnin sisältö ja kirjoittajan näkemykset eivät vastaa sosiaalialan ammattieettisiä periaatteita ja ohjeita. On ammattieettisesti kestämätöntä leimata turvapaikanhakijat asiakasryhmiksi hiljaisiin, vaativiin, kunnon väkeen tai epäillä heidän motiivejaan sosiaalipalvelujen asiakkaina".
Lausunto on tekopyhää hyvesignalointia. Kun sallitun ja kielletyn argumentaation määritelmät ja rajat annetaan jonkun tietyn kuppikunnan valtaan, se avaa tien minkä tahansa sellaisen argumentaation määrittelemiseksi epäeettiseksi ”vihapuheeksi”, josta määrittelevä taho on periaatteellisesti eri mieltä.
Tämä kehitys näkyy jo sosiaalityön vihapuhe- käsitteessä, joka voi olla mitä hyvänsä puhetta, jota sosiaalialan päättäjät vihaavat.
Onko turvapaikanhakijoiden kategorisointia paheksuva Talentiaa unohtanut, että suomalaiset vanhemmat on jaettu perhehoidon lakimuutoksiin osallistuneen Talentian avustuksella jo vuosien ajan apua ansaitsemattomiin ja epäiltäviin bioriskeihin ja sijaishuollon kumppaneihin, joille ohjataan kaikki tuki?
Sosiaalityöntekijät kategorisoivat asiakkaitaan moniammatillisen ryhmän avulla käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri). Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.
Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Suomalaisessa sosiaalityössä vanhempien motiiveja ei ainoastaan epäillä vaan ne oletetaan valheellisiksi ja pyritään paljastamaan erilaisten epätieteellisten arviointien avulla.
Sosiaalialalla toimivien salapoliisien ammatillisuuden osoittimeksi on muodostunut oletettujen ylisukupolvisten puutteiden ja häiriöiden paljastaminen.
Asiakkaiden kategorisointiin ja leimaamiseen osallistuvat jopa sosiaaliasiamiehet.
STM:n erityisasiantuntija ja sosiaaliasiamies Ritva Liukonen voi luennoida valtakunnallisilla sosiaalityön tutkimuksen päivillä kaikessa rauhassa ilman Talentian puuttumista vaikeista asiakkaista ja jakaa heitä esim. epäluuloisiin, epätietoisiin ja toivottomiin.
Miksi Talentia ei ole puuttunut asiakkaiden epäeettiseen kategorisointiin edellisissä tapauksissa? Sovelletaanko sosiaalityön ammattietiikkaa vain maahanmuuttajamiehiin?
Jesidinaisten kohtelua vasten tuntuu oudolta lukea Talentia- lehdestä kuinka islam tuo mieleen ruusun ja satakielen(20.5.2015).
Talentiaa on aiemminkin ahdistanut epäkohtien sijaan epäkohtien paljastuminen.
Hyvään totalitaristisen valtion käytäntöön kuuluu että pyritään hiljentämään arvostelu epäkohdista, joiden syntyminen on virkamieseliitin omien toimien tulosta.
Talentian ammattieettisen lautakunnan sihteerinä, Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana, lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana ja korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntijana toimiva Alpo Heikkinen kertoo, että "sosiaalialan työntekijän tulee kunnioittaa ja edistää asiakkaan ihmisoikeuksia. Hänellä on velvollisuus edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikkialla yhteiskunnassa niiden ihmisten osalta, joiden etua hän tehtävänsä puolesta ajaa.
Ihmisoikeudet eivät ole riippuvaisia ihmisen omasta käytöksestä ja toiminnasta. Ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset ja tasapuoliset oikeudet sosiaalipalveluihin. Mikäli sosiaalipalveluissa itsessään on epäkohtia ja puutteita, joista aiheutuu haittaa asiakkaalle, niiden tuominen esille kuuluu sosiaalialan ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin."
Juuri näitä sosiaalipalvelujen epäkohtia ja haittoja asiakkaille sosiaalityöntekijä x pyrki tuomaan esiin- vieläpä kohtuullisen korrektisti.
Alpo Heikkinen puolestaan on rikkonut jatkuvasti sosiaalialan ammattieettisiä velvollisuuksia pyrkimällä kiistämään sosiaalipalvelujen epäkohtia ja puutteita. Asiakkaiden ja juristien kohtaamien ja raportoimien sosiaalityön ongelmien mitätöinti tuntuu olevan hänen kyseenalainen kutsumuksensa.
Alpo Heikkinen on kirjoittanut MTV3:n ohjelmasta ”Hätiköityjä huostaanottoja” (4.12.2013) ja kertonut näkemyksiään lastensuojelun julkisuuskuvasta ”Lastensuojelun julkisuuskuva johtaa harhaan”:
… Tutkivaa journalismia edustava ajankohtaisohjelma oli valinnut valtavirran mukaisesti yksipuolisen näkökulman valitsemaansa aiheeseen. Ohjelmasta loisti poissaolollaan työntekijöiden näkökulma lastensuojelun ongelmiin. Keskeinen asiavirhe johti katsojia harhaan ja vahvisti harmillisesti käsitystä siitä, että lastensuojelu on pelkkiä huostaanottoja, ja että työtä tehdään ammattietiikan ja lainsäädännön sijaan mielivaltaisesti...
… Kiireelliseen sijoitukseen ei koskaan ryhdytä löyhin perustein. Kiireellisen sijoituksen syyt kerrotaan tilanteessa lapselle ja perheelle suullisesti...
… Ohjelmassa väitettiin, että asiakas saa toisinaan perustelut huostaanottoon vasta hallinto-oikeudessa, mutta se ei pidä paikkaansa. Mikäli lapsi päätetään ottaa huostaan, perustelut ja asiakasperheeseen liittyvä kirjallinen materiaali käydään vanhempien kanssa tarkkaan läpi suullisesti kuulemistilaisuudessa.
Alpo Heikkinen on ottanut kantaa myös 8-vuotiaana kuolleen Eerikan tapaukseen ”Väärät ihmiset syytettyjen penkillä”.
– Nyt syytetään konkreettista lastensuojelutyötä tekeviä, joilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miten hyvin he voivat työnsä tehdä.
Heikkisen yhtiökumppani, niinikään hallinto- oikeuden asiantuntijajäsen, sosiaalityöntekijä, terapeutti, Talentian mediavaikuttaja ja lastensuojelun pelastusohjelman suunnittelija Minna Manelius on paheksunut julkisesti sitä, että Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jonka aiheena oli sosiaalitoimen kirjausten oikeellisuus ja väärien tietojen korjaamisen vaikeus. Haastateltu perhe oli menettänyt kaksi lastaan myöhemmin aiheettomaksi osoittautuneen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn takia, jota tekohengitettiin fabrikoiduilla asiakirjoilla. Tapaus on yksi Suomen törkeimmistä lastensuojelun väärinkäytöksistä mutta Maneliuksen mielestä siitä ei olisi saanut puhua.
Myös Maneliuksen kutsumus tuntuu olevan lastensuojelun väärinkäytösten poisselittäminen, tehtävä, jonka harjoittaminen varsinkin hallinto- oikeudessa vaarantaa vakavasti perheiden oikeusturvan.
Sosiaalityön ammattietiikan kannalta vähintään erikoisena voi pitää myös Marketta Raivion ( systeemisen lastensuojelun toimintamallin kehittäjänä, Lastensuojelun käsikirjan toimitusneuvostossa, ”Ajoissa kotiin” -kampanjassa, Perhehoitolain toimeenpanon tuessa, Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikössä, PRIDE- valmentajana ja Varsinais- Suomen Sosiaalipalvelut OY:ssä Rami- Pekka Raivion ja Raimo Raivion kanssa toimiva lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö ja Porin johtava sosiaalityöntekijä) selontekoa äidille, jota lastensuojelu murskasi peräti viiden vuoden ajan ja jota perhetyöntekijä ahdisteli kuin mustasukkainen puoliso: " Samasta asiasta eri osallisilla voi olla hyvin erilainen kokemus."
Porin sosiaalityöntekijät kävivät Raivion johdolla saamassa vinkkejä huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyyn Turun hallinto- oikeudesta, jonka pitäisi olla puolueeton tuomioistuin:
”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet yllättävästi katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille.
Yhteisöväkivalta Talentian ammatillisena käytäntönä
Talentian ammattieettisen lautakunnan sihteeri Alpo Heikkisen oma vallan kolmijako-oppia loukkaava toiminta lastensuojelun lainsäädäntötyössä vaikuttavan Talentian erityisasiantuntijana, sosiaalityöntekijä- lastensuojeluyrittäjänä ja hallinto- oikeuden asiantuntijana täyttää yhteisöväkivallan tunnusmerkistön.
"Yhteisöväkivalta on moraalisen kontrollin ja kurinpidon muotona omavaltaista tuomitsemista, jossa lainsäätäjän, syyttäjän ja tuomarin ja tuomion täytäntöön panijan roolit lankeavat yhteen samalle yksinvaltaiselle toimijalle. Syyttäminen, todistaminen, tuomio ja rangaistus ovat väkivallan prosessissa yhtä ja samaa." (Saarikoski, 124).
Helena Saarikosken mukaan yhteisöväkivaltaa on siis vallan kolmijako- opin loukkaaminen eli lainsäädäntö,- toimeenpano- ja tuomiovallan keskittäminen yhdelle toimijalle, käytäntö joka on lastensuojelulle tyypillinen juuri huostaanottotapausten käsittelyssä. Suomessa sama taho esim. Alpo Heikkinen itse tai Pelastakaa Lapset ry voi toimia niin lainsäädäntötyössä, tuomarina hallinto- oikeudessa kuin tuomioiden täytäntöönpanossa ilman, että kukaan korottaa ääntään tai osoittaa paheksuntaa.
Maakuntauudistuksen myötä sosiaalialan jääviyksien verkko laajenee. Syntyvässä järjestelmässä sama ihminen voi olla jakamassa rahoja niin valtakunnallisella, maakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla toimien yhtäaikaa kansanedustajana maakuntahallinnon edustajana ja kunnanvaltuutettuna.
Sosiaalityön rinnakkaistodellisuudessa viihtyvä ja sieltäkäsin lausuntoja näpertävä Alpo Heikkinen edistää kannanotoillaan ammattietiikan sijaan lähinnä omaa ammatillista edunvalvontaansa ja moraalisäteilyään joita hän tuntuu pitävän tärkeämpinä kuin suomalaisten veronmaksajien huijausta, sosiaalityön asiakkaiden oikeusturvaa, lasten ja naisten ihmisoikeuksien vaarantumista ja käytännön työntekijöiden eettistä ahdinkoa sosiaalityön ihanteiden ja todellisuuden törmäyksissä.
Heikkisen lausunto syventää juopaa käytännön työtä turvapaikanhakijoiden kanssa tekevien ja akateemisten utopistien välillä, jotka voivat sosiaalisen tekijän perusteella näköjään toimia vuosikausia maahanmuuttajatyössä huomaamatta epäkohtia, jotka turvapaikanhakijoiden kanssa konkreettisesti elävät ja käytännön työtä tekevät huomaavat muutamassa päivässä.
Sosiaalityöntekijät Eeva Elfving ja Kati Turtiainen lainaavat maahanmuutto- ongelmien vähättelijä Merja Anista ja mitätöivät koko Eurooppaa vaivaavat vakavat poliittiseen islamiin ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kantaväestön myytiksi väkivaltaisesta maahanmuuttajamiehestä. Kirjoittajat eivät huomaa, että heidän oma näkemyksensä pohjautuu utopiaan; myytteihin ja stereotyyppisiin käsityksiin sekulaarin individualismin ja tunnustuksellisen islamismin oletetusta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.
Tunnustuksellisesta fundamentalismista ei kuitenkaan päästä eroon tunnustamalla relativismia.
Ehkä kirjoittajien kannattaisi vok- bisneksessä toimivien markkinointiviestinnän ja Aniksen sijaan/lisäksi tutustua vaikkapa Alan Salehzadehin, Katherine Bullockin, Hamed Abdel-Samadin, Ayaan Hirsi Alin, Mohammad Fazlhashemin, Bernard Lewisin, Sam Harrisin, Anne Speckhardin ja Hege Storhaugin ajatuksiin ja havaintoihin.
Sosiaalityön vaientamisen kulttuuria kritisoinut Laura Tiitinen tarjosi sosiaalinen tekijä- blogistaan tilaa maahanmuuttajamiesten perusteettomia vaatimuksia kritisoineen sosiaalityöntekijän vaientamiselle ja hänen empiirisen havaintonsa leimaamiselle kulttuuriseksi stereotypiaksi.
Tunnistetaanko sosiaalityössä vaientamisen ja hiljaisuuden kulttuuri vain silloin kun samanmielisiä "omia" vaiennetaan? Saako sosiaalityössä vaientaa esteettä niitä, joilla on väärä mielipide?
"Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei milloinkaan käyttänyt sitä."
Stanislaw Jercy Lec
Talentian ammattieettinen lautakunta tuomitsi kirjoituksen ammattietiikan vastaiseksi.
Sen mukaan "Kirjoittajan näkemys turvapaikanhakijoista on leimaava ja syrjivä. Kolumnin sisältö ja kirjoittajan näkemykset eivät vastaa sosiaalialan ammattieettisiä periaatteita ja ohjeita. On ammattieettisesti kestämätöntä leimata turvapaikanhakijat asiakasryhmiksi hiljaisiin, vaativiin, kunnon väkeen tai epäillä heidän motiivejaan sosiaalipalvelujen asiakkaina".
Lausunto on tekopyhää hyvesignalointia. Kun sallitun ja kielletyn argumentaation määritelmät ja rajat annetaan jonkun tietyn kuppikunnan valtaan, se avaa tien minkä tahansa sellaisen argumentaation määrittelemiseksi epäeettiseksi ”vihapuheeksi”, josta määrittelevä taho on periaatteellisesti eri mieltä.
Tämä kehitys näkyy jo sosiaalityön vihapuhe- käsitteessä, joka voi olla mitä hyvänsä puhetta, jota sosiaalialan päättäjät vihaavat.
Onko turvapaikanhakijoiden kategorisointia paheksuva Talentiaa unohtanut, että suomalaiset vanhemmat on jaettu perhehoidon lakimuutoksiin osallistuneen Talentian avustuksella jo vuosien ajan apua ansaitsemattomiin ja epäiltäviin bioriskeihin ja sijaishuollon kumppaneihin, joille ohjataan kaikki tuki?
Sosiaalityöntekijät kategorisoivat asiakkaitaan moniammatillisen ryhmän avulla käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri). Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.
Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Suomalaisessa sosiaalityössä vanhempien motiiveja ei ainoastaan epäillä vaan ne oletetaan valheellisiksi ja pyritään paljastamaan erilaisten epätieteellisten arviointien avulla.
Sosiaalialalla toimivien salapoliisien ammatillisuuden osoittimeksi on muodostunut oletettujen ylisukupolvisten puutteiden ja häiriöiden paljastaminen.
Asiakkaiden kategorisointiin ja leimaamiseen osallistuvat jopa sosiaaliasiamiehet.
STM:n erityisasiantuntija ja sosiaaliasiamies Ritva Liukonen voi luennoida valtakunnallisilla sosiaalityön tutkimuksen päivillä kaikessa rauhassa ilman Talentian puuttumista vaikeista asiakkaista ja jakaa heitä esim. epäluuloisiin, epätietoisiin ja toivottomiin.
Miksi Talentia ei ole puuttunut asiakkaiden epäeettiseen kategorisointiin edellisissä tapauksissa? Sovelletaanko sosiaalityön ammattietiikkaa vain maahanmuuttajamiehiin?
Jesidinaisten kohtelua vasten tuntuu oudolta lukea Talentia- lehdestä kuinka islam tuo mieleen ruusun ja satakielen(20.5.2015).
Talentiaa on aiemminkin ahdistanut epäkohtien sijaan epäkohtien paljastuminen.
Hyvään totalitaristisen valtion käytäntöön kuuluu että pyritään hiljentämään arvostelu epäkohdista, joiden syntyminen on virkamieseliitin omien toimien tulosta.
Talentian ammattieettisen lautakunnan sihteerinä, Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana, lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana ja korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntijana toimiva Alpo Heikkinen kertoo, että "sosiaalialan työntekijän tulee kunnioittaa ja edistää asiakkaan ihmisoikeuksia. Hänellä on velvollisuus edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikkialla yhteiskunnassa niiden ihmisten osalta, joiden etua hän tehtävänsä puolesta ajaa.
Ihmisoikeudet eivät ole riippuvaisia ihmisen omasta käytöksestä ja toiminnasta. Ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset ja tasapuoliset oikeudet sosiaalipalveluihin. Mikäli sosiaalipalveluissa itsessään on epäkohtia ja puutteita, joista aiheutuu haittaa asiakkaalle, niiden tuominen esille kuuluu sosiaalialan ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin."
Juuri näitä sosiaalipalvelujen epäkohtia ja haittoja asiakkaille sosiaalityöntekijä x pyrki tuomaan esiin- vieläpä kohtuullisen korrektisti.
Alpo Heikkinen puolestaan on rikkonut jatkuvasti sosiaalialan ammattieettisiä velvollisuuksia pyrkimällä kiistämään sosiaalipalvelujen epäkohtia ja puutteita. Asiakkaiden ja juristien kohtaamien ja raportoimien sosiaalityön ongelmien mitätöinti tuntuu olevan hänen kyseenalainen kutsumuksensa.
Alpo Heikkinen on kirjoittanut MTV3:n ohjelmasta ”Hätiköityjä huostaanottoja” (4.12.2013) ja kertonut näkemyksiään lastensuojelun julkisuuskuvasta ”Lastensuojelun julkisuuskuva johtaa harhaan”:
… Tutkivaa journalismia edustava ajankohtaisohjelma oli valinnut valtavirran mukaisesti yksipuolisen näkökulman valitsemaansa aiheeseen. Ohjelmasta loisti poissaolollaan työntekijöiden näkökulma lastensuojelun ongelmiin. Keskeinen asiavirhe johti katsojia harhaan ja vahvisti harmillisesti käsitystä siitä, että lastensuojelu on pelkkiä huostaanottoja, ja että työtä tehdään ammattietiikan ja lainsäädännön sijaan mielivaltaisesti...
… Kiireelliseen sijoitukseen ei koskaan ryhdytä löyhin perustein. Kiireellisen sijoituksen syyt kerrotaan tilanteessa lapselle ja perheelle suullisesti...
… Ohjelmassa väitettiin, että asiakas saa toisinaan perustelut huostaanottoon vasta hallinto-oikeudessa, mutta se ei pidä paikkaansa. Mikäli lapsi päätetään ottaa huostaan, perustelut ja asiakasperheeseen liittyvä kirjallinen materiaali käydään vanhempien kanssa tarkkaan läpi suullisesti kuulemistilaisuudessa.
Alpo Heikkinen on ottanut kantaa myös 8-vuotiaana kuolleen Eerikan tapaukseen ”Väärät ihmiset syytettyjen penkillä”.
– Nyt syytetään konkreettista lastensuojelutyötä tekeviä, joilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miten hyvin he voivat työnsä tehdä.
Heikkisen yhtiökumppani, niinikään hallinto- oikeuden asiantuntijajäsen, sosiaalityöntekijä, terapeutti, Talentian mediavaikuttaja ja lastensuojelun pelastusohjelman suunnittelija Minna Manelius on paheksunut julkisesti sitä, että Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jonka aiheena oli sosiaalitoimen kirjausten oikeellisuus ja väärien tietojen korjaamisen vaikeus. Haastateltu perhe oli menettänyt kaksi lastaan myöhemmin aiheettomaksi osoittautuneen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn takia, jota tekohengitettiin fabrikoiduilla asiakirjoilla. Tapaus on yksi Suomen törkeimmistä lastensuojelun väärinkäytöksistä mutta Maneliuksen mielestä siitä ei olisi saanut puhua.
Myös Maneliuksen kutsumus tuntuu olevan lastensuojelun väärinkäytösten poisselittäminen, tehtävä, jonka harjoittaminen varsinkin hallinto- oikeudessa vaarantaa vakavasti perheiden oikeusturvan.
Sosiaalityön ammattietiikan kannalta vähintään erikoisena voi pitää myös Marketta Raivion ( systeemisen lastensuojelun toimintamallin kehittäjänä, Lastensuojelun käsikirjan toimitusneuvostossa, ”Ajoissa kotiin” -kampanjassa, Perhehoitolain toimeenpanon tuessa, Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikössä, PRIDE- valmentajana ja Varsinais- Suomen Sosiaalipalvelut OY:ssä Rami- Pekka Raivion ja Raimo Raivion kanssa toimiva lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö ja Porin johtava sosiaalityöntekijä) selontekoa äidille, jota lastensuojelu murskasi peräti viiden vuoden ajan ja jota perhetyöntekijä ahdisteli kuin mustasukkainen puoliso: " Samasta asiasta eri osallisilla voi olla hyvin erilainen kokemus."
Porin sosiaalityöntekijät kävivät Raivion johdolla saamassa vinkkejä huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyyn Turun hallinto- oikeudesta, jonka pitäisi olla puolueeton tuomioistuin:
”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet yllättävästi katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille.
Yhteisöväkivalta Talentian ammatillisena käytäntönä
Talentian ammattieettisen lautakunnan sihteeri Alpo Heikkisen oma vallan kolmijako-oppia loukkaava toiminta lastensuojelun lainsäädäntötyössä vaikuttavan Talentian erityisasiantuntijana, sosiaalityöntekijä- lastensuojeluyrittäjänä ja hallinto- oikeuden asiantuntijana täyttää yhteisöväkivallan tunnusmerkistön.
"Yhteisöväkivalta on moraalisen kontrollin ja kurinpidon muotona omavaltaista tuomitsemista, jossa lainsäätäjän, syyttäjän ja tuomarin ja tuomion täytäntöön panijan roolit lankeavat yhteen samalle yksinvaltaiselle toimijalle. Syyttäminen, todistaminen, tuomio ja rangaistus ovat väkivallan prosessissa yhtä ja samaa." (Saarikoski, 124).
Helena Saarikosken mukaan yhteisöväkivaltaa on siis vallan kolmijako- opin loukkaaminen eli lainsäädäntö,- toimeenpano- ja tuomiovallan keskittäminen yhdelle toimijalle, käytäntö joka on lastensuojelulle tyypillinen juuri huostaanottotapausten käsittelyssä. Suomessa sama taho esim. Alpo Heikkinen itse tai Pelastakaa Lapset ry voi toimia niin lainsäädäntötyössä, tuomarina hallinto- oikeudessa kuin tuomioiden täytäntöönpanossa ilman, että kukaan korottaa ääntään tai osoittaa paheksuntaa.
Maakuntauudistuksen myötä sosiaalialan jääviyksien verkko laajenee. Syntyvässä järjestelmässä sama ihminen voi olla jakamassa rahoja niin valtakunnallisella, maakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla toimien yhtäaikaa kansanedustajana maakuntahallinnon edustajana ja kunnanvaltuutettuna.
Sosiaalityön rinnakkaistodellisuudessa viihtyvä ja sieltäkäsin lausuntoja näpertävä Alpo Heikkinen edistää kannanotoillaan ammattietiikan sijaan lähinnä omaa ammatillista edunvalvontaansa ja moraalisäteilyään joita hän tuntuu pitävän tärkeämpinä kuin suomalaisten veronmaksajien huijausta, sosiaalityön asiakkaiden oikeusturvaa, lasten ja naisten ihmisoikeuksien vaarantumista ja käytännön työntekijöiden eettistä ahdinkoa sosiaalityön ihanteiden ja todellisuuden törmäyksissä.
Heikkisen lausunto syventää juopaa käytännön työtä turvapaikanhakijoiden kanssa tekevien ja akateemisten utopistien välillä, jotka voivat sosiaalisen tekijän perusteella näköjään toimia vuosikausia maahanmuuttajatyössä huomaamatta epäkohtia, jotka turvapaikanhakijoiden kanssa konkreettisesti elävät ja käytännön työtä tekevät huomaavat muutamassa päivässä.
Sosiaalityöntekijät Eeva Elfving ja Kati Turtiainen lainaavat maahanmuutto- ongelmien vähättelijä Merja Anista ja mitätöivät koko Eurooppaa vaivaavat vakavat poliittiseen islamiin ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kantaväestön myytiksi väkivaltaisesta maahanmuuttajamiehestä. Kirjoittajat eivät huomaa, että heidän oma näkemyksensä pohjautuu utopiaan; myytteihin ja stereotyyppisiin käsityksiin sekulaarin individualismin ja tunnustuksellisen islamismin oletetusta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.
Tunnustuksellisesta fundamentalismista ei kuitenkaan päästä eroon tunnustamalla relativismia.
Ehkä kirjoittajien kannattaisi vok- bisneksessä toimivien markkinointiviestinnän ja Aniksen sijaan/lisäksi tutustua vaikkapa Alan Salehzadehin, Katherine Bullockin, Hamed Abdel-Samadin, Ayaan Hirsi Alin, Mohammad Fazlhashemin, Bernard Lewisin, Sam Harrisin, Anne Speckhardin ja Hege Storhaugin ajatuksiin ja havaintoihin.
Sosiaalityön vaientamisen kulttuuria kritisoinut Laura Tiitinen tarjosi sosiaalinen tekijä- blogistaan tilaa maahanmuuttajamiesten perusteettomia vaatimuksia kritisoineen sosiaalityöntekijän vaientamiselle ja hänen empiirisen havaintonsa leimaamiselle kulttuuriseksi stereotypiaksi.
Tunnistetaanko sosiaalityössä vaientamisen ja hiljaisuuden kulttuuri vain silloin kun samanmielisiä "omia" vaiennetaan? Saako sosiaalityössä vaientaa esteettä niitä, joilla on väärä mielipide?
Sosiaalityön poliittinen korrektius on sukupuolitettua ja erittäin valikoivaa.
Sosiaalityön asiantuntijoiden ja tutkijoiden skitsofreninen pyrkimys esiintyä samaan aikaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden airuina ja kyykyttää oman maan kansalaisia kiistämällä palvelujärjestelmän epäkohdat tulee kalliiksi kansantaloudelle.
Mitään käyttökelpoista tietoa korjaamistoimiin ei saada kun lastensuojelun asiakirjoja tutkiva pyrkii kiistämään asiakirjafabrikoinnin, laitosväkivaltaa tutkiva lastensuojelun laitosväkivallan, perhepalveluja tutkiva vieraannuttamisen ja maahanmuuttoa tutkiva islamismin ongelmat.
Lokakuun Liike teki dokumentin maahanmuuttajaäiti Esterin kohtelusta suomalaisessa lastensuojelussa ja törmäsi hiljaisuuden kulttuuriin ja kieltämiseen. Yksikään tiedotusväline tai rasismitutkija ei tarttunut aiheeseen.
Punaorpojen, romanien, saamelaisten, irtolaisten , lastensuojelulasten ja köyhien kuritus ja syrjiminen on ollut sosiaalityössä täysin hyväksyttyä mutta niiden tutkiminen sallittua vasta 50-100 vuoden viiveellä ja vasta sitten kun syyteoikeus on vanhentunut ja virkasadistit turvallisesti eläkkeellä tai kuolleet.
Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on todettu skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan ja sosiaalityön onnistumisena nähdään huostaanotto.
Sosiaalityöntekijät oppivat Päivi Singon johdolla yliopistolla , Palmenian lastensuojelukoulutuksissa ja Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskuksessa kuinka tavalliset suomalaiset perheet ovat homoseksuaalisuus- ja insestiperiaatteilla toimivia ghetto-, mafia- ja autistiperheitä.
Teoria toisi missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa kunnianloukkaus- ja vihapuhesyytteen. Jos asiantuntijat olisivat puhuneet maahanmuuttajaperheistä samalla tavalla, he eivät toimisi enää viroissaan.
Lastensuojelussa "ihmettelevä dialogi erilaisuuden kanssa" on käytännössä toiseutta tuottavaa leimaavaa monologia lakisääteisiä palvelujaan hakevista suomalaisperheistä. Asiakkailta ei muisteta kysyä mitään vaan omat oletukset kirjataan suoraan asiakirjoihin, joita asiakas ei voi korjata.
Sosiaalityön valikoiva poliittinen korrektius paljastuu arvioinneista ja asiakirjoista, joihin sosiaalityöntekijät kirjaavat ilman seuraustoimia asiakirjojen oikeellisuutta vaativia suomalaisia yhteistyökyvyttömiksi, tavallisia perheenisiä pedofiileiksi, erityislapselleen palveluja hakevia äitejä potentiaalisiksi perhesurmaajiksi, raiskattuja prostitoiduiksi, huostaanoton perusteita penääviä mielenterveysongelmaisiksi ja asenteellisista kyselyistä kieltäytyviä valikoiviksi mutisteiksi. Sosiaalityön asiantuntija-arvioinneissa nuorilta päihteettömiltä suomalaisäideiltä kysytään mitä huumeita he käyttävät ja mitä aseita kantavat mukanaan.
Lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syynä pidetään ammattiauttajien samaistumista perheisiin; "Auttajat samaistuvat perheiden hyökkäävyyteen, vastuun pakenemiseen ja valehteluun ja omaksuvat ne käyttäytymismallikseen."( Alho- Konu , 2005, s. 27- 28, 72-80).
Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).
Sosiaalityön koulutuksissa Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Talentia ei ole puuttunut yhteenkään yllämainittuun ongelmaan eikä nimennyt ainoatakaan käytäntöä tai kirjausta "ammattietiikan vastaiseksi" saati puolustanut mielivallan uhreiksi joutuneita asiakkaita. Mutta kun yksi sosiaalityöntekijä uskalsi raportoida turvapaikanhakijamiesten usein perusteettomista vaatimuksista, hänen kimppuunsa kävivät sekä Talentia että toiset sosiaalityöntekijät.
Muslimikulttuureissa lisääntyviin lapsi- ja pakkoavioliittoihin, tyttöjen silpomiseen tai vaimojen hakkaamiseen ei uskalleta puuttua suomalaisessa sosiaalityössä, ei liioin ala-ikäisinä turvapaikanhakijoina esiintyvien miesten toimintaan. Ongelmia ei uskalleta edes nimetä vaikka ne ovat ilmeisiä ja maahanmuuttajamiesten epäeettistä toimintaa jopa puolustellaan ja ylevöitetään.
Tyttöjen ja naisten oikeudet ovat saaneet väistyä muslimimiesten oikeuksien ja kulttuuristen erityispiirteiden kunnioituksen tieltä. Kulttuurisensitiivisyydestä onkin tullut synonyymi lapsiin ja naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkauksien hyssyttelylle ja hyväksynnälle ”kulttuuriin kuuluvina.”
Tyttöjen sananvapaus ja ihmisoikeudet voidaan uhrata siksi, että työntekijät pelkäävät rasistileimaa tai siksi, että vaikutusvaltaisilla islamisteilla ja multikulturisteilla säilyy rahoitus ja hyvä mieli.
Sosiaalityön taakkasiirtymää pahentaa työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuminen ja omaksuttu ammatillisuusihanne, joka on itsessään sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen ja estää sosiaalityön päämäärien ja tarkoituksen toteutumista.
Sosiaalityön asiantuntijoiden ja tutkijoiden skitsofreninen pyrkimys esiintyä samaan aikaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden airuina ja kyykyttää oman maan kansalaisia kiistämällä palvelujärjestelmän epäkohdat tulee kalliiksi kansantaloudelle.
Mitään käyttökelpoista tietoa korjaamistoimiin ei saada kun lastensuojelun asiakirjoja tutkiva pyrkii kiistämään asiakirjafabrikoinnin, laitosväkivaltaa tutkiva lastensuojelun laitosväkivallan, perhepalveluja tutkiva vieraannuttamisen ja maahanmuuttoa tutkiva islamismin ongelmat.
Lokakuun Liike teki dokumentin maahanmuuttajaäiti Esterin kohtelusta suomalaisessa lastensuojelussa ja törmäsi hiljaisuuden kulttuuriin ja kieltämiseen. Yksikään tiedotusväline tai rasismitutkija ei tarttunut aiheeseen.
Punaorpojen, romanien, saamelaisten, irtolaisten , lastensuojelulasten ja köyhien kuritus ja syrjiminen on ollut sosiaalityössä täysin hyväksyttyä mutta niiden tutkiminen sallittua vasta 50-100 vuoden viiveellä ja vasta sitten kun syyteoikeus on vanhentunut ja virkasadistit turvallisesti eläkkeellä tai kuolleet.
Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on todettu skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan ja sosiaalityön onnistumisena nähdään huostaanotto.
Sosiaalityöntekijät oppivat Päivi Singon johdolla yliopistolla , Palmenian lastensuojelukoulutuksissa ja Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskuksessa kuinka tavalliset suomalaiset perheet ovat homoseksuaalisuus- ja insestiperiaatteilla toimivia ghetto-, mafia- ja autistiperheitä.
Teoria toisi missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa kunnianloukkaus- ja vihapuhesyytteen. Jos asiantuntijat olisivat puhuneet maahanmuuttajaperheistä samalla tavalla, he eivät toimisi enää viroissaan.
Lastensuojelussa "ihmettelevä dialogi erilaisuuden kanssa" on käytännössä toiseutta tuottavaa leimaavaa monologia lakisääteisiä palvelujaan hakevista suomalaisperheistä. Asiakkailta ei muisteta kysyä mitään vaan omat oletukset kirjataan suoraan asiakirjoihin, joita asiakas ei voi korjata.
Sosiaalityön valikoiva poliittinen korrektius paljastuu arvioinneista ja asiakirjoista, joihin sosiaalityöntekijät kirjaavat ilman seuraustoimia asiakirjojen oikeellisuutta vaativia suomalaisia yhteistyökyvyttömiksi, tavallisia perheenisiä pedofiileiksi, erityislapselleen palveluja hakevia äitejä potentiaalisiksi perhesurmaajiksi, raiskattuja prostitoiduiksi, huostaanoton perusteita penääviä mielenterveysongelmaisiksi ja asenteellisista kyselyistä kieltäytyviä valikoiviksi mutisteiksi. Sosiaalityön asiantuntija-arvioinneissa nuorilta päihteettömiltä suomalaisäideiltä kysytään mitä huumeita he käyttävät ja mitä aseita kantavat mukanaan.
Lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syynä pidetään ammattiauttajien samaistumista perheisiin; "Auttajat samaistuvat perheiden hyökkäävyyteen, vastuun pakenemiseen ja valehteluun ja omaksuvat ne käyttäytymismallikseen."( Alho- Konu , 2005, s. 27- 28, 72-80).
Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).
Sosiaalityön koulutuksissa Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Talentia ei ole puuttunut yhteenkään yllämainittuun ongelmaan eikä nimennyt ainoatakaan käytäntöä tai kirjausta "ammattietiikan vastaiseksi" saati puolustanut mielivallan uhreiksi joutuneita asiakkaita. Mutta kun yksi sosiaalityöntekijä uskalsi raportoida turvapaikanhakijamiesten usein perusteettomista vaatimuksista, hänen kimppuunsa kävivät sekä Talentia että toiset sosiaalityöntekijät.
Muslimikulttuureissa lisääntyviin lapsi- ja pakkoavioliittoihin, tyttöjen silpomiseen tai vaimojen hakkaamiseen ei uskalleta puuttua suomalaisessa sosiaalityössä, ei liioin ala-ikäisinä turvapaikanhakijoina esiintyvien miesten toimintaan. Ongelmia ei uskalleta edes nimetä vaikka ne ovat ilmeisiä ja maahanmuuttajamiesten epäeettistä toimintaa jopa puolustellaan ja ylevöitetään.
Tyttöjen ja naisten oikeudet ovat saaneet väistyä muslimimiesten oikeuksien ja kulttuuristen erityispiirteiden kunnioituksen tieltä. Kulttuurisensitiivisyydestä onkin tullut synonyymi lapsiin ja naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkauksien hyssyttelylle ja hyväksynnälle ”kulttuuriin kuuluvina.”
Tyttöjen sananvapaus ja ihmisoikeudet voidaan uhrata siksi, että työntekijät pelkäävät rasistileimaa tai siksi, että vaikutusvaltaisilla islamisteilla ja multikulturisteilla säilyy rahoitus ja hyvä mieli.
Sosiaalityön taakkasiirtymää pahentaa työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuminen ja omaksuttu ammatillisuusihanne, joka on itsessään sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen ja estää sosiaalityön päämäärien ja tarkoituksen toteutumista.
Sosiaaliala tarvitsee niin islamisteista, relativisteista kuin lapsibisnestoimijoista riippumatonta tietoa, koulutusta, tutkimusta, lakeja ja välineitä maahanmuuttoon ja radikalisaatioon liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja eliminoimiseksi.
"Sen sijaan, että makuutamme terveitä miehiä ja naisia vuosikaupalla yhteiskunnan tuella, olisi järkevämpää antaa kaikille maahantulijoille y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia", toteaa Minna Rajainmäki, jonka mukaan "Suomen pitää suojella vain ihmisiä, jotka haluavat suojella Suomea".
Suomalaisilla veronmaksajilla ei ole mitään velvollisuutta elättää länsimaisia oikeusperiaatteita loukkaavia maahanmuuttajia sen paremmin kuin oikeusperiaatteita loukkaavia ammattijärjestöjä tai lainvastaisesti toimivia viranomaisia, jotka vaarantavat toiminnallaan sosiaalityön tiedonmuodostuksen, yhteiskuntarauhan ja kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden.
Etsikää uusi ammattijärjestö, lastenkodeissa ja vokeissa työskentelevät!
Ammattijärjestö, joka pyrkii vaientamaan jäseniään ja mitätöimään käytännön työntekijöiden empiirisiä havaintoja palvelujärjestelmän väärinkäytöksistä ei täytä perustehtäväänsä eikä ole sopiva jäsentensä edunvalvontaan.
Käytännön työssä vastaanottokeskuksissa ja lastensuojelulaitoksissa toimivien lasten, perheiden ja veronmaksajien etua ajattelevien ja maahanmuuton ongelmat tunnistavien sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden kannattaakin jättää uppoava laiva ja erota Talentiasta. On selvä, ettei kansantalous tule kestämään eliitin harhaisten utopioiden Talentia- tyyppistä edunvalvontaa. Onneksi on vielä toisia ammattijärjestöjä, jotka suhtautuvat kunnioituksella ja vakavasti jäsentensä havaintoihin palvelujärjestelmän epäkohdista ja pyrkivät jopa poistamaan niitä.
Lämmin kiitos sosiaalityöntekijä X:lle sosiaalityön vaikenemisen kulttuurin murtamisesta ja epäkohdista raportoinnista.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle