Terveydenhuollon henkilöstön asenteet vaarantavat mielenterveyskuntoutujien lisäksi myös päihdekuntoutujien potilasturvallisuuden.
Mikkeliläiset päihdekuntoutujat kertovat Länsi- Savo- lehdessä asenteista perusterveydenhuollossa.
”Hoitajat saattavat kommentoida ulkonäköämme”
Pelko epäasiallisesta kohtelusta estää korvaushoidossa olevia hakeutumasta ajoissa terveydenhuollon palveluihin. Ihmisiä pelottaa, että avun saannin sijaan heitä arvostellaan, moititaan, leimataan ja vähätellään, kertoo A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan palveluesimies Kaija Smolander.
Yli 30-vuotiaat Iiris ja Sanna (nimet muutettu) eivät ole kertoneet kaikille sukulaisilleenkaan olevansa A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan opioidikorvaushoidossa. Naiset korostavat, että korvaushoito on lääke heidän sairauteensa.
Opioidiriippuvainen saa korvaushoidossa metadonia tai buprenorfiinia sisältäviä lääkkeitä. Iiris ja Sanna ovat kuntouttavassa korvaushoidossa. Heidän tavoitteenaan on elää päihteettömästi ja päästä jälleen työelämään.
Naiset sanovat kokeneensa, että aluksi sairaanhoitajilla ei ollut juurikaan kokemusta heidän hoidostaan.
— Hoitajat olivat arkoja ja penseitä, mutta nykyään he vaikuttavat jonkin verran tottuneen meihin. Kun hoitajat tarkastavat suun lääkkeen ottamisen jälkeen, koskettaminen vaikuttaa olevan heille ylivoimaista. Hoitajat saattavat kommentoida ulkonäköämme, kuten hampaitamme, Sanna ja Iiris kertovat.
"Elämä muuttuu korvaushoidon myötä"
Naisten mukaan perusterveydenhuollon puolella kohtaamisen tavassa on parannettavaa.
— Kadulla ja hoidossa olevien riippuvaisten välillä on eroa. Elämä muuttuu korvaushoidon myötä niin radikaalisti, he huomauttavat.
— Kun sairaanhoitaja ja lääkäri lukevat koneelta taustatietomme, heidän asentonsa ja ilmeensä muuttuvat. Sen huomaa katseesta, kun ihminen ajattelee: ”Tämä on niitä”. Monien lääkäreiden asenteet ovat kovempia kuin hoitajien. He eivät useinkaan ota meitä vakavasti.
Iiris ja Sanna eivät ole ainoita korvaushoitoasiakkaita, joiden mielestä perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan asenteet ovat huonoja heitä kohtaan.
Diakonia-ammattikorkeakoulun tuoreessa opinnäytetyössä sairaanhoitajaopiskelijat haastattelivat aiheesta 14 korvaushoidossa olevaa asiakasta. Asiakkaat olivat kokeneet muun muassa leimaamista, negatiivisia ennakkoasenteita, välinpitämättömyyttä oireitaan kohtaan, ihmisarvon polkemista ja syyllistämistä.
— Yritin pari vuotta saada terveyskeskuslääkäriltä lähetteen ihotautilääkärille. Lääkäri ehdotti, että jättäisin ylimääräiset lääkkeet pois, jotta ihoni korjaantuisi, Iiris kertoo.
"Kipua ei oteta tosissaan"
Opinnäytteessä haastateltujen mukaan korvaushoitoasiakkuus oli aiheuttanut tilanteita, joissa he olivat jääneet ilman hoitoa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan henkilökunnalla on ollut haluttomuutta hoitaa heitä ja paneutua heidän oireisiinsa. Virheellisten diagnoosien seurauksena asiakkaat olivat päätyneet tehohoitoon.
— Kipua ei oteta tosissaan. Hoitajan täytyy lähteä mukaan, jotta pääsee päivystykseen, Sanna sanoo.
Iiris pyytääkin sosiaaliohjaajan mukaansa asioidessaan viranomaisten ja perusterveydenhuollon henkilökunnan kanssa.
— Olen huomannut järkyttävän paheksunnan, syrjinnän ja pottuilun. Ihmiset tuntuvat edelleen pitävän korvaushoitoa toisena sanana sille, että on opiaattien käyttäjä. Jos lääkäri ottaa ensimmäisellä kerralla tosissaan sen, mitä sanon, liikutun. Se on niin harvinaista, Iiris sanoo.
— Joidenkin lääkäreiden käytös vastaanotolla on lievästi sanottuna töykeää.
"Osa terveydenhuollon henkilökunnasta ei osaa kohdata päihdeongelmaisia"
Päihdeongelmaisten saama kohtelu ja palvelu terveyspalveluissa vaihtelevat, sanoo A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan palveluesimies Kaija Smolander. Hänen mukaansa opioidikorvaushoitoon liittyy yhä ennakkoluuloja.
— Osa terveydenhuollon henkilökunnasta ei halua tai osaa kohdata ihmisiä, joilla on päihdeongelmia. Korvaushoitoasiakkaat eivät välttämättä saa asianmukaista kivunhoitoa, koska heillä on riippuvuuteensa tarkoitettu lääkehoito.
Opinnäytteessä haastateltujen mukaan hoitohenkilökunta oli olettanut korvaushoitoasiakkaan voivan kääntyä korvaushoitoklinikan lääkärin puoleen kaikissa asioissa. Haastateltavien mukaan huonot kokemukset olivat aiheuttaneet haluttomuutta hakeutua hoitoon vakavissakaan tilanteissa.
— Päihdeongelmaan liittyy syyllisyyttä ja häpeää. Kylmäkiskoinen kohtaaminen vain vahvistaa näitä tunteita. Pelko epäasiallisesta kohtelusta estää ihmisiä hakeutumasta ajoissa terveydenhuollon palveluihin. Ihmisiä pelottaa, että avun saannin sijaan heitä arvostellaan, moititaan, leimataan ja vähätellään, Smolander sanoo.
— Jos saamme terveydenhuollossa huonoa kohtelua, kukapa meistä ei ärsyyntyisi ja puolustukseksesi hyökkäisi vastaan. Tai sitten haluamme vain pahoilla mielin poistua paikalta.
A-klinikkasäätiön hanketyöntekijä Sanna Tuukkanen toteaa, että korvaushoitoasiakkaiden kohtaamista on vaikea ammattilaisen kouluttaa.
— Kouluttamassa tulisi olla kokemusasiantuntija yhdessä päihdetyön ammattilaisen kanssa. Kokemusasiantuntijan oma tarina auttaa ymmärtämään riippuvuussairauden monimuotoisuutta ja korvaushoidon merkitystä.
Lähde: Sara Lavonen ja Yrjö Korhonen: ”Välil se tuntuu ku seinille puhuis” — Korvaushoitoasiakkaiden kokemuksia kohtaamisestaan perusterveydenhuollossa”. Opinnäytetyö, syksy 2017. Diakonia-ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa yhä enemmän alalle sopimattomia: ”Otetaan vain kaikki sisään, kyllä Valvira siivoaa jäljet”
Kupittaan ja Oulun lastensuojelun jälkeen sote-alan pääsykokeista ja haastatteluista luopuminen tuntuu arveluttavalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantamiselta.
Nyt useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.
Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.
Ainakin Lapin ja Turun ammattikorkeakoulut päättivät luopua hakijoiden haastatteluista syksyn 2014 yhteishaun valinnoissa, kertoi YLE- uutiset. Omnian ammattiopistossa Espoossa hakijoiden soveltuvuutta ei testata lainkaan.
Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien
lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.
Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson pitää nykyistä tilannetta sietämättömänä.
Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.
– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
Valvomattoman lastensuojelun heikot tulokset ja vaarantunut asiakasturvallisuus
Aluehallintovirasto ruuhkautuu lastensuojelusta tehdyistä kanteluista. Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä, kertoo Turun Sanomat.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Vanhemmista voidaan tehtailla lastensuojeluilmoituksia heidän hakiessaan toisen lääkärin mielipidettä lapsensa vääräksi koettuun diagnoosiin tai psyykelääkitykseen.
Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa.
Helsingin Diakonissalaitos, jonka kanssa Helsingin kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen vaatii intensiivihoitonsa ehtona noin 300 000 euroa maksavan huostaanoton laitokseensa, vaikka lapsen vanhemmissa tai kotioloissa ei olisi havaittu puutteita. Diakonissalaitos käyttää arviointimenetelmänään skandaaliguru Arnon Bentovimin perhearviointia.
"Arjen turvaaminen" huostaanotolla ei usein kuitenkaan takaa lapsen pääsyä psykoterapiaan ja voi estää hänen koulunkäyntinsäkin.
Psykoanalyysin virheelliset teoriat omaksuneet PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin.
Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulunkäynnin ja terveydenhoidon tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Monilla neuropsykiatrisilla nuorilla on sijoituksen aikana tai lastensuojelun pakkotoimien aikana syntynyt päihdeongelma. Sijoituspaikoissa ja perhekodeissa nuoret voivat jopa kasvattaa kannabista, käyttää huumeita ja tulla raskaaksi alaikäisenä. Lapsia lääkitään vahvoilla lääkkeillä ja seurauksena voi olla jo alaikäisenä lapsen vaikea lääkeriippuvuus. Valvonta ei aina toimi, eikä sijoituksella saada poistettua alkuperäisiä terveydellisiä ongelmia; päinvastoin ongelmat usein lisääntyvät sijoituksen aikana.
Päihde- ja mt-ongelmien hoitamatta jättäminen tuottaa valtavat kulut kansantaloudelle
Päihde- ja mielenterveysongelmien hoitamatta jättäminen aiheuttaa kansantaloudelle valtavat kulut, kertoo YLE-uutiset
Jos koko väestön terveys ja hyvinvointi kohoaisi samalla tasolle kuin se on korkeasti koulutetuilla jo nyt, vähenisivät useat terveysongelmat merkittävästi. Tällainen kehitys säästäisi terveydenhuollon menoja yli miljardi euroa nykyhetken hintatasolla. Ilman muutoksia kansanterveydessä terveydenhuoltomenot kasvavat koko ajan, ilmoittaa THL.
Arviolta 46 prosentilla kaikista työkyvyttömyyseläkkeen saajista perusteena olivat mielenterveys- ja päihdehäiriöt. Viime vuonna tämä tarkoitti lähes 70 000:ta ihmistä. Näistä yli puolet on eläkkeellä masennuksen takia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 – tutkimuksen mukaan 6,5 prosenttia kaikista suomalaisista aikuisista on sairastanut masennusjakson viimeisen vuoden aikana. Masennukseen sairastuu 20 prosenttia väestöstä jossain vaiheessa elämästään. Masennus tulee yhteiskunnalle kalliiksi, kokonaiskuluina puhutaan jopa kahdesta miljardista eurosta.
Kaikkiaan alkoholihaittojen suorat kustannukset olivat 1,3 miljardia euroa. Lopulliset kustannukset ovat kuitenkin selvästi suurempia, sillä laskuissa ei ole otettu huomioon esimerkiksi tuotannonmenetyksiä tai menetettyjä elinvuosia. Miljoonan asukkaan HUS:n alueella on 280 000 alkoholin suurkuluttajaa. Jos heille kaikille järjestettäisiin mini-interventio, se tulisi maksamaan noin 67 200 000 euroa (yksikkökustannus on 240 euroa). Alkoholin käytön vähenemisen myötä säästö yhteiskunnalle yksin terveydenhuollon kuluina olisi keskimäärin 110 miljoonaa euroa.
Vuoden 2010 väestökyselyn mukaan 17 prosenttia 15–69-vuotiaasta suomalaisista on käyttänyt ainakin kerran elämässään jotain laitonta huumetta. Käyttö on ollut useimmiten kokeilua. Suomalaisten nuorten huumeiden käyttö on kansainvälisessä vertailussa suhteellisen vähäistä.
Huumeiden käyttö altistaa psykiatrisille häiriöille ja saattaa vahingoittaa keskushermoston rakennetta ja toimintaa. Huumeiden yliannostukseen kuolee vuosittain kymmeniä henkilöitä. Huumeet ovat osallisena kasvavassa määrin liikenneonnettomuuksissa, tapaturmissa ja myrkytyskuolemissa, joista osa on itsemurhia.
Tupakointi aiheuttaa työnantajalle arviolta noin 2000 euron kustannukset/tupakoiva työntekijä/vuosi.
Jos puolet perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneista lopettaisi tupakoinnin, vähenisi naisten tupakointi 37 % ja miesten 36 %. Tällöin säästöä tulisi runsaat 38 miljoonaa euroa.
Varhaisen lapsuuden tukeminen on kannattavaa. Esimerkiksi Chicagossa tehdyn tutkimuksen mukaan jokaisen riskiryhmään kuuluvan lapsen puolipäiväinen esikoulu on säästänyt jokaista sijoitettua dollaria kohden seitsemän dollaria.
Pitkäaikainen kodin ulkopuolelle sijoittaminen nostaa kustannukset kymmenkertaiseksi verrattuna lastensuojelun avopalveluihin. Yhden vuoden laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin esimerkiksi järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa kotipalvelua voitaisiin järjestää lähes 3000 tuntia.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.
Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Jopa 1700 potilasta vuosittain menehtyy hoitovirheisiin
Arvioidaan, että jopa neljä ihmistä kuolee Suomessa päivittäin hoitovirheen vuoksi, kertoo YLE- uutiset. Inhimillisen kärsimyksen ohella haittatapahtumista aiheutuneiden vammojen hoito ja pidentyneet hoitoajat maksavat vuosittain arviolta yli miljardi euroa.
Perustuen kansainvälisiin tutkimuksiin Suomessakin arvellaan tapahtuvan vuosittain 700 - 1700 kuolemaan johtavaa haittatapahtumaa. Se on moninkertaisesti enemmän kuin liikennekuolemia, joita on viime vuosina maassamme sattunut yli kaksi ja puolisataa.
THL on viime vuodet auttanut terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisia kehittämään työssään käytännönläheistä potilasturvallisuutta. Terveydenhoitolaki edellyttää, että jokaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä tulee olla potilasturvallisuussuunnitelma. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman avulla THL tukee potilasturvallisuussuunnitelmien laatimista sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Tavoitteena on vakavien haittatapahtumien puolittuminen vuoteen 2020 mennessä.
Riskipisteet ovat potilaan siirtyessä yksiköstä yksikköön tai organisaatiosta organisaatioon. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastietojärjestelmät eivät kuitenkaan tue toisiaan. Myös organisaation sisällä on erilaisia tietojärjestelmiä.
Suomen terveydenhuollon yksiköissä toimii vaaratapahtumien raportointijärjestelmä HaiPro. Sinne työntekijät voivat anonyymisti ja syyttelemättä raportoida haittatapahtumia tai läheltä piti -tilanteita. Vakavammat tapaukset käsitellään organisaatioiden johdossa.
Petri Volmanen painottaa, että kyseessä on uusi osaamisen alue.
– Aikaisemmin koulutetut ihmiset eivät ole voineet saada peruskoulutuksessaan potilasturvallisuusnäkökulmaa kovinkaan paljon.
-Jokaisella työpaikalla pitäisi olla avoin ilmapiiri. Jos ei tiedä, pitää pystyä helposti kysymään neuvoa sellaiselta, joka ehkä tietää. Ei edes omasta erikoisalastaan voi tietää kaikkea. On hyvä, että uskaltaa olla tyhmä. Toinen asia, jossa pitää olla avoin, on, että jos jotain tapahtuu, uskaltaa kertoa sen. Voidaan sitten siitä avoimesti keskustella ja löytää ehkä juuri ne suojaukset, joilla koskaan enää ei tapahtuisi sellaista, painottaa Volmanen.
– Potilas on usein se henkilö hoitotapahtumassa, joka tietää eniten koko tarinasta siitä lähtien kun oireet alkoivat. Täytyy rohkeasti kysyä ja tuoda julki oma mielipiteensä. On hyvä tietää potilaan oikeudet – meillä on oikeus kieltäytyä mistä tahansa asiasta, joka koskee meitä itseämme. Suomessa on aika harvinaista, että potilas tulee vastaanotolle omaisen kanssa, mutta mielestäni olisi hyvä, että sitä enemmän tehtäisiin. Kun on kahdet korvat ja silmät, on helpompi muistaakin, mitä vastaanotolla keskusteltiin, Volmanen korostaa.
Jos potilas tai hänen läheisensä epäilevät hoidossa tapahtuneen potilasvahingon, voivat he tehdä potilasvahinkoilmoituksen. Vakavammat tapaukset käsittelee Valvira, jonne voi tehdä muistutuksen tai kantelun. Osa vahinkoepäilyistä jää potilailta ilmoittamatta, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtava potilasasiamies Juhani Laine.
– Olisi tarpeen tehdä enemmän potilasvahinkoilmoituksia, jotta asioita saataisiin tarkemmin selvitettyä. Uskon taustalla olevan syitä, että ne jäävät tekemättä: sairaus, mielenterveys tai se, ettei osata asiaa esittää. Silloin on kyllä hyvä ottaa yhteyttä ja pyytää neuvoa ja apua potilasasiamieheltä, rohkaisee Laine.
Keinoja parantaa potilasturvallisuutta
- Terveydenhuollon ja sosiaalialojen oppilaitoksiin pakollinen koulutus päihteistä, mielenterveydestä, väkivallasta ja niiden käyvästä hoidosta
- Yhteiset koulutukset potilasturvallisuudesta terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöille, kanteluviranomaisille, kokemusasiantuntijoille ja omaisille
-Enemmän matalan kynnyksen hoitopaikkoja
- Haavoittuvien ryhmien esim. päihde- ja mielenterveyskuntoutujien , seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ja lastensuojelun asiakkaiden kanssa työskenteleville soveltuvuustestit ja asenneseulat
- Potilaille automaattinen oikeus ottaa palavereihin mukaan asiamies/omainen/ tukihenkilö
- Yhteiskirjaaminen ja mahdollisuus tarkistaa/oikaista tehdyt rekisterimerkinnät
- Potilaille mahdollisuus vaihtaa työntekijä
-Potilaille mahdollisuus valita palveluntuottaja palvelusetelillä
- Asiakastapaamisten satunnainen taltiointi laadun varmistamiseksi
-Lastensuojelu- ja muihin laitoksiin ulkopuolinen valvonta, yllätystarkastukset ilman henkilökunnan läsnäoloa ja potilaille mahdollisuus päästä esteettömästi viestintävälineille esim. puhelimeen
- Sosiaalialan työntekijöille samanlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä kuin terveydenhuollon työntekijöillä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahisuhdevakivallan-selvitys-ja-hoito-ei-toimi-lastensuojelussa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/euroopan-ihmisoikeustuomioistuimen-havaintoja-sijaishuollossa-olevan-lapsen-kohtelusta
https://elenauusitalo.weebly.com/blog/esiintymiskieltoja-sossusirkuksessa
Mikkeliläiset päihdekuntoutujat kertovat Länsi- Savo- lehdessä asenteista perusterveydenhuollossa.
”Hoitajat saattavat kommentoida ulkonäköämme”
Pelko epäasiallisesta kohtelusta estää korvaushoidossa olevia hakeutumasta ajoissa terveydenhuollon palveluihin. Ihmisiä pelottaa, että avun saannin sijaan heitä arvostellaan, moititaan, leimataan ja vähätellään, kertoo A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan palveluesimies Kaija Smolander.
Yli 30-vuotiaat Iiris ja Sanna (nimet muutettu) eivät ole kertoneet kaikille sukulaisilleenkaan olevansa A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan opioidikorvaushoidossa. Naiset korostavat, että korvaushoito on lääke heidän sairauteensa.
Opioidiriippuvainen saa korvaushoidossa metadonia tai buprenorfiinia sisältäviä lääkkeitä. Iiris ja Sanna ovat kuntouttavassa korvaushoidossa. Heidän tavoitteenaan on elää päihteettömästi ja päästä jälleen työelämään.
Naiset sanovat kokeneensa, että aluksi sairaanhoitajilla ei ollut juurikaan kokemusta heidän hoidostaan.
— Hoitajat olivat arkoja ja penseitä, mutta nykyään he vaikuttavat jonkin verran tottuneen meihin. Kun hoitajat tarkastavat suun lääkkeen ottamisen jälkeen, koskettaminen vaikuttaa olevan heille ylivoimaista. Hoitajat saattavat kommentoida ulkonäköämme, kuten hampaitamme, Sanna ja Iiris kertovat.
"Elämä muuttuu korvaushoidon myötä"
Naisten mukaan perusterveydenhuollon puolella kohtaamisen tavassa on parannettavaa.
— Kadulla ja hoidossa olevien riippuvaisten välillä on eroa. Elämä muuttuu korvaushoidon myötä niin radikaalisti, he huomauttavat.
— Kun sairaanhoitaja ja lääkäri lukevat koneelta taustatietomme, heidän asentonsa ja ilmeensä muuttuvat. Sen huomaa katseesta, kun ihminen ajattelee: ”Tämä on niitä”. Monien lääkäreiden asenteet ovat kovempia kuin hoitajien. He eivät useinkaan ota meitä vakavasti.
Iiris ja Sanna eivät ole ainoita korvaushoitoasiakkaita, joiden mielestä perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan asenteet ovat huonoja heitä kohtaan.
Diakonia-ammattikorkeakoulun tuoreessa opinnäytetyössä sairaanhoitajaopiskelijat haastattelivat aiheesta 14 korvaushoidossa olevaa asiakasta. Asiakkaat olivat kokeneet muun muassa leimaamista, negatiivisia ennakkoasenteita, välinpitämättömyyttä oireitaan kohtaan, ihmisarvon polkemista ja syyllistämistä.
— Yritin pari vuotta saada terveyskeskuslääkäriltä lähetteen ihotautilääkärille. Lääkäri ehdotti, että jättäisin ylimääräiset lääkkeet pois, jotta ihoni korjaantuisi, Iiris kertoo.
"Kipua ei oteta tosissaan"
Opinnäytteessä haastateltujen mukaan korvaushoitoasiakkuus oli aiheuttanut tilanteita, joissa he olivat jääneet ilman hoitoa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan henkilökunnalla on ollut haluttomuutta hoitaa heitä ja paneutua heidän oireisiinsa. Virheellisten diagnoosien seurauksena asiakkaat olivat päätyneet tehohoitoon.
— Kipua ei oteta tosissaan. Hoitajan täytyy lähteä mukaan, jotta pääsee päivystykseen, Sanna sanoo.
Iiris pyytääkin sosiaaliohjaajan mukaansa asioidessaan viranomaisten ja perusterveydenhuollon henkilökunnan kanssa.
— Olen huomannut järkyttävän paheksunnan, syrjinnän ja pottuilun. Ihmiset tuntuvat edelleen pitävän korvaushoitoa toisena sanana sille, että on opiaattien käyttäjä. Jos lääkäri ottaa ensimmäisellä kerralla tosissaan sen, mitä sanon, liikutun. Se on niin harvinaista, Iiris sanoo.
— Joidenkin lääkäreiden käytös vastaanotolla on lievästi sanottuna töykeää.
"Osa terveydenhuollon henkilökunnasta ei osaa kohdata päihdeongelmaisia"
Päihdeongelmaisten saama kohtelu ja palvelu terveyspalveluissa vaihtelevat, sanoo A-klinikkasäätiön Mikkelin A-klinikan palveluesimies Kaija Smolander. Hänen mukaansa opioidikorvaushoitoon liittyy yhä ennakkoluuloja.
— Osa terveydenhuollon henkilökunnasta ei halua tai osaa kohdata ihmisiä, joilla on päihdeongelmia. Korvaushoitoasiakkaat eivät välttämättä saa asianmukaista kivunhoitoa, koska heillä on riippuvuuteensa tarkoitettu lääkehoito.
Opinnäytteessä haastateltujen mukaan hoitohenkilökunta oli olettanut korvaushoitoasiakkaan voivan kääntyä korvaushoitoklinikan lääkärin puoleen kaikissa asioissa. Haastateltavien mukaan huonot kokemukset olivat aiheuttaneet haluttomuutta hakeutua hoitoon vakavissakaan tilanteissa.
— Päihdeongelmaan liittyy syyllisyyttä ja häpeää. Kylmäkiskoinen kohtaaminen vain vahvistaa näitä tunteita. Pelko epäasiallisesta kohtelusta estää ihmisiä hakeutumasta ajoissa terveydenhuollon palveluihin. Ihmisiä pelottaa, että avun saannin sijaan heitä arvostellaan, moititaan, leimataan ja vähätellään, Smolander sanoo.
— Jos saamme terveydenhuollossa huonoa kohtelua, kukapa meistä ei ärsyyntyisi ja puolustukseksesi hyökkäisi vastaan. Tai sitten haluamme vain pahoilla mielin poistua paikalta.
A-klinikkasäätiön hanketyöntekijä Sanna Tuukkanen toteaa, että korvaushoitoasiakkaiden kohtaamista on vaikea ammattilaisen kouluttaa.
— Kouluttamassa tulisi olla kokemusasiantuntija yhdessä päihdetyön ammattilaisen kanssa. Kokemusasiantuntijan oma tarina auttaa ymmärtämään riippuvuussairauden monimuotoisuutta ja korvaushoidon merkitystä.
Lähde: Sara Lavonen ja Yrjö Korhonen: ”Välil se tuntuu ku seinille puhuis” — Korvaushoitoasiakkaiden kokemuksia kohtaamisestaan perusterveydenhuollossa”. Opinnäytetyö, syksy 2017. Diakonia-ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa yhä enemmän alalle sopimattomia: ”Otetaan vain kaikki sisään, kyllä Valvira siivoaa jäljet”
Kupittaan ja Oulun lastensuojelun jälkeen sote-alan pääsykokeista ja haastatteluista luopuminen tuntuu arveluttavalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantamiselta.
Nyt useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.
Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.
Ainakin Lapin ja Turun ammattikorkeakoulut päättivät luopua hakijoiden haastatteluista syksyn 2014 yhteishaun valinnoissa, kertoi YLE- uutiset. Omnian ammattiopistossa Espoossa hakijoiden soveltuvuutta ei testata lainkaan.
Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien
lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.
Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson pitää nykyistä tilannetta sietämättömänä.
Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.
– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
Valvomattoman lastensuojelun heikot tulokset ja vaarantunut asiakasturvallisuus
Aluehallintovirasto ruuhkautuu lastensuojelusta tehdyistä kanteluista. Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä, kertoo Turun Sanomat.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Vanhemmista voidaan tehtailla lastensuojeluilmoituksia heidän hakiessaan toisen lääkärin mielipidettä lapsensa vääräksi koettuun diagnoosiin tai psyykelääkitykseen.
Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa.
Helsingin Diakonissalaitos, jonka kanssa Helsingin kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen vaatii intensiivihoitonsa ehtona noin 300 000 euroa maksavan huostaanoton laitokseensa, vaikka lapsen vanhemmissa tai kotioloissa ei olisi havaittu puutteita. Diakonissalaitos käyttää arviointimenetelmänään skandaaliguru Arnon Bentovimin perhearviointia.
"Arjen turvaaminen" huostaanotolla ei usein kuitenkaan takaa lapsen pääsyä psykoterapiaan ja voi estää hänen koulunkäyntinsäkin.
Psykoanalyysin virheelliset teoriat omaksuneet PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin.
Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulunkäynnin ja terveydenhoidon tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Monilla neuropsykiatrisilla nuorilla on sijoituksen aikana tai lastensuojelun pakkotoimien aikana syntynyt päihdeongelma. Sijoituspaikoissa ja perhekodeissa nuoret voivat jopa kasvattaa kannabista, käyttää huumeita ja tulla raskaaksi alaikäisenä. Lapsia lääkitään vahvoilla lääkkeillä ja seurauksena voi olla jo alaikäisenä lapsen vaikea lääkeriippuvuus. Valvonta ei aina toimi, eikä sijoituksella saada poistettua alkuperäisiä terveydellisiä ongelmia; päinvastoin ongelmat usein lisääntyvät sijoituksen aikana.
Päihde- ja mt-ongelmien hoitamatta jättäminen tuottaa valtavat kulut kansantaloudelle
Päihde- ja mielenterveysongelmien hoitamatta jättäminen aiheuttaa kansantaloudelle valtavat kulut, kertoo YLE-uutiset
Jos koko väestön terveys ja hyvinvointi kohoaisi samalla tasolle kuin se on korkeasti koulutetuilla jo nyt, vähenisivät useat terveysongelmat merkittävästi. Tällainen kehitys säästäisi terveydenhuollon menoja yli miljardi euroa nykyhetken hintatasolla. Ilman muutoksia kansanterveydessä terveydenhuoltomenot kasvavat koko ajan, ilmoittaa THL.
Arviolta 46 prosentilla kaikista työkyvyttömyyseläkkeen saajista perusteena olivat mielenterveys- ja päihdehäiriöt. Viime vuonna tämä tarkoitti lähes 70 000:ta ihmistä. Näistä yli puolet on eläkkeellä masennuksen takia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 – tutkimuksen mukaan 6,5 prosenttia kaikista suomalaisista aikuisista on sairastanut masennusjakson viimeisen vuoden aikana. Masennukseen sairastuu 20 prosenttia väestöstä jossain vaiheessa elämästään. Masennus tulee yhteiskunnalle kalliiksi, kokonaiskuluina puhutaan jopa kahdesta miljardista eurosta.
Kaikkiaan alkoholihaittojen suorat kustannukset olivat 1,3 miljardia euroa. Lopulliset kustannukset ovat kuitenkin selvästi suurempia, sillä laskuissa ei ole otettu huomioon esimerkiksi tuotannonmenetyksiä tai menetettyjä elinvuosia. Miljoonan asukkaan HUS:n alueella on 280 000 alkoholin suurkuluttajaa. Jos heille kaikille järjestettäisiin mini-interventio, se tulisi maksamaan noin 67 200 000 euroa (yksikkökustannus on 240 euroa). Alkoholin käytön vähenemisen myötä säästö yhteiskunnalle yksin terveydenhuollon kuluina olisi keskimäärin 110 miljoonaa euroa.
Vuoden 2010 väestökyselyn mukaan 17 prosenttia 15–69-vuotiaasta suomalaisista on käyttänyt ainakin kerran elämässään jotain laitonta huumetta. Käyttö on ollut useimmiten kokeilua. Suomalaisten nuorten huumeiden käyttö on kansainvälisessä vertailussa suhteellisen vähäistä.
Huumeiden käyttö altistaa psykiatrisille häiriöille ja saattaa vahingoittaa keskushermoston rakennetta ja toimintaa. Huumeiden yliannostukseen kuolee vuosittain kymmeniä henkilöitä. Huumeet ovat osallisena kasvavassa määrin liikenneonnettomuuksissa, tapaturmissa ja myrkytyskuolemissa, joista osa on itsemurhia.
Tupakointi aiheuttaa työnantajalle arviolta noin 2000 euron kustannukset/tupakoiva työntekijä/vuosi.
Jos puolet perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneista lopettaisi tupakoinnin, vähenisi naisten tupakointi 37 % ja miesten 36 %. Tällöin säästöä tulisi runsaat 38 miljoonaa euroa.
Varhaisen lapsuuden tukeminen on kannattavaa. Esimerkiksi Chicagossa tehdyn tutkimuksen mukaan jokaisen riskiryhmään kuuluvan lapsen puolipäiväinen esikoulu on säästänyt jokaista sijoitettua dollaria kohden seitsemän dollaria.
Pitkäaikainen kodin ulkopuolelle sijoittaminen nostaa kustannukset kymmenkertaiseksi verrattuna lastensuojelun avopalveluihin. Yhden vuoden laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin esimerkiksi järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa kotipalvelua voitaisiin järjestää lähes 3000 tuntia.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.
Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Jopa 1700 potilasta vuosittain menehtyy hoitovirheisiin
Arvioidaan, että jopa neljä ihmistä kuolee Suomessa päivittäin hoitovirheen vuoksi, kertoo YLE- uutiset. Inhimillisen kärsimyksen ohella haittatapahtumista aiheutuneiden vammojen hoito ja pidentyneet hoitoajat maksavat vuosittain arviolta yli miljardi euroa.
Perustuen kansainvälisiin tutkimuksiin Suomessakin arvellaan tapahtuvan vuosittain 700 - 1700 kuolemaan johtavaa haittatapahtumaa. Se on moninkertaisesti enemmän kuin liikennekuolemia, joita on viime vuosina maassamme sattunut yli kaksi ja puolisataa.
THL on viime vuodet auttanut terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisia kehittämään työssään käytännönläheistä potilasturvallisuutta. Terveydenhoitolaki edellyttää, että jokaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä tulee olla potilasturvallisuussuunnitelma. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman avulla THL tukee potilasturvallisuussuunnitelmien laatimista sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Tavoitteena on vakavien haittatapahtumien puolittuminen vuoteen 2020 mennessä.
Riskipisteet ovat potilaan siirtyessä yksiköstä yksikköön tai organisaatiosta organisaatioon. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastietojärjestelmät eivät kuitenkaan tue toisiaan. Myös organisaation sisällä on erilaisia tietojärjestelmiä.
Suomen terveydenhuollon yksiköissä toimii vaaratapahtumien raportointijärjestelmä HaiPro. Sinne työntekijät voivat anonyymisti ja syyttelemättä raportoida haittatapahtumia tai läheltä piti -tilanteita. Vakavammat tapaukset käsitellään organisaatioiden johdossa.
Petri Volmanen painottaa, että kyseessä on uusi osaamisen alue.
– Aikaisemmin koulutetut ihmiset eivät ole voineet saada peruskoulutuksessaan potilasturvallisuusnäkökulmaa kovinkaan paljon.
-Jokaisella työpaikalla pitäisi olla avoin ilmapiiri. Jos ei tiedä, pitää pystyä helposti kysymään neuvoa sellaiselta, joka ehkä tietää. Ei edes omasta erikoisalastaan voi tietää kaikkea. On hyvä, että uskaltaa olla tyhmä. Toinen asia, jossa pitää olla avoin, on, että jos jotain tapahtuu, uskaltaa kertoa sen. Voidaan sitten siitä avoimesti keskustella ja löytää ehkä juuri ne suojaukset, joilla koskaan enää ei tapahtuisi sellaista, painottaa Volmanen.
– Potilas on usein se henkilö hoitotapahtumassa, joka tietää eniten koko tarinasta siitä lähtien kun oireet alkoivat. Täytyy rohkeasti kysyä ja tuoda julki oma mielipiteensä. On hyvä tietää potilaan oikeudet – meillä on oikeus kieltäytyä mistä tahansa asiasta, joka koskee meitä itseämme. Suomessa on aika harvinaista, että potilas tulee vastaanotolle omaisen kanssa, mutta mielestäni olisi hyvä, että sitä enemmän tehtäisiin. Kun on kahdet korvat ja silmät, on helpompi muistaakin, mitä vastaanotolla keskusteltiin, Volmanen korostaa.
Jos potilas tai hänen läheisensä epäilevät hoidossa tapahtuneen potilasvahingon, voivat he tehdä potilasvahinkoilmoituksen. Vakavammat tapaukset käsittelee Valvira, jonne voi tehdä muistutuksen tai kantelun. Osa vahinkoepäilyistä jää potilailta ilmoittamatta, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtava potilasasiamies Juhani Laine.
– Olisi tarpeen tehdä enemmän potilasvahinkoilmoituksia, jotta asioita saataisiin tarkemmin selvitettyä. Uskon taustalla olevan syitä, että ne jäävät tekemättä: sairaus, mielenterveys tai se, ettei osata asiaa esittää. Silloin on kyllä hyvä ottaa yhteyttä ja pyytää neuvoa ja apua potilasasiamieheltä, rohkaisee Laine.
Keinoja parantaa potilasturvallisuutta
- Terveydenhuollon ja sosiaalialojen oppilaitoksiin pakollinen koulutus päihteistä, mielenterveydestä, väkivallasta ja niiden käyvästä hoidosta
- Yhteiset koulutukset potilasturvallisuudesta terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöille, kanteluviranomaisille, kokemusasiantuntijoille ja omaisille
-Enemmän matalan kynnyksen hoitopaikkoja
- Haavoittuvien ryhmien esim. päihde- ja mielenterveyskuntoutujien , seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ja lastensuojelun asiakkaiden kanssa työskenteleville soveltuvuustestit ja asenneseulat
- Potilaille automaattinen oikeus ottaa palavereihin mukaan asiamies/omainen/ tukihenkilö
- Yhteiskirjaaminen ja mahdollisuus tarkistaa/oikaista tehdyt rekisterimerkinnät
- Potilaille mahdollisuus vaihtaa työntekijä
-Potilaille mahdollisuus valita palveluntuottaja palvelusetelillä
- Asiakastapaamisten satunnainen taltiointi laadun varmistamiseksi
-Lastensuojelu- ja muihin laitoksiin ulkopuolinen valvonta, yllätystarkastukset ilman henkilökunnan läsnäoloa ja potilaille mahdollisuus päästä esteettömästi viestintävälineille esim. puhelimeen
- Sosiaalialan työntekijöille samanlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä kuin terveydenhuollon työntekijöillä
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahisuhdevakivallan-selvitys-ja-hoito-ei-toimi-lastensuojelussa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/euroopan-ihmisoikeustuomioistuimen-havaintoja-sijaishuollossa-olevan-lapsen-kohtelusta
https://elenauusitalo.weebly.com/blog/esiintymiskieltoja-sossusirkuksessa