Pariskunta käytti sijoitettua seksileluna
Sijoitettuna ollut 14-vuotias tyttö joutui törkeän ja järjestelmällisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, uutisoi Iltalehti 16.12.2017. Toinen hyväksikäyttäjistä oli lähihoitaja.
Mies löysi Facebookista 14-vuotiaan sijoitetun tytön etsiessään seksiseuraa itselleen ja lähihoitajapuolisolleen.
Tyttö joutui miehen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Uhriksi joutunut tyttö alkoi oirehtia vakavasti ja joutui lopulta tahdonvastaiseen hoitoon itsemurhayritysten vuoksi.
Rikos paljastui tytön äidin tutkimusten ansiosta.
Helsingin hovioikeus piti perjantaisella päätöksellään voimassa Tapio Juhani Liliuksen, 58, saaman ehdottoman vankeustuomion. Hänen puolisonsa ehdollisen vankeustuomion se kuitenkin lievensi 8 kuukaudella vuoden ja kahden kuukauden mittaiseksi. Uhrilleen heidät tuomittiin maksamaan osin yhteisvastuullisesti yhteensä 6 500 euron kärsimys- ja haittakorvaukset.
Uutinen herättää monia kysymyksiä esim. Miten traumaattisia hoitojärjestelmän suorittamat tahdonvastaiset toimet mahtavat olla pariskunnan suorittamista tahdonvastaisista toimista selvinneelle sijoitetulle? Miksi hän karkasi ja mitä hänelle tapahtuu pakkohoidon jälkeen? Minkälaisia ongelmia kotona on ollut, että niiden katsottiin oikeuttavan vähintään kymmeniä ellei satoja tuhansia maksava sijoitus paikkaan, joka ei kyennyt edes havaitsemaan saati suojaamaan nuorta törkeältä ja järjestelmälliseltä väkivallalta?
Sijoitetuilla nuorilla viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle- karkaustapaukset kasvussa
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).
Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei ole marginaaliryhmän pienestä ongelmasta, sillä yli 10 000 suomalaista lasta ja nuorta asuu laitoksissa.
– Oma kokemukseni on, että seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä laitosnuorten keskuudessa kuin muiden samanikäisten joukossa. En usko paljon valehtelevani, jos sanon, että puolella näistä nuorista on seksuaalisen väkivallan kokemuksia.
Laitossijoituksen on usein tarkoitus suojella nuorta. Halosen mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu seksuaalisen väkivallan kohdalla.
Väestöliiton lääkärin mukaan laitosten työntekijöiden on vaikea kohdata tilanteita ja puuttua ongelmiin, koska esimerkiksi sosiaali- ja nuorisoalojen peruskoulutuksissa ei opeteta seksuaalikasvatusta lainkaan.
– Ammattilaisten omin sanoin he ovat avuttomia nuorten ongelmien kanssa. Kyseessä on huomattava ongelma.
Seksuaalista väkivaltaa kohdataan usein sijaishuollosta karkaamisten yhteydessä.
Sijaishuoltopaikoista karkailu voi olla yhtä hyvin impulsiivisen päähänpiston kuin huonojen sijoitusolosuhteiden tulosta. Ensimmäisessä tapauksessa sijaishuoltopaikan vaihto ei ole perusteltua, toisessa on.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sijaishuoltopaikkojen muutokset tehdään mielivaltaisesti. Turha muutos saattaa seurata impulsiivisen käytöksen johdosta kun taas kaltoinkohtelevasta sijaishuoltopaikasta ei pääse pois todistetuista väärinkäytöksistä tai oikeustaistelusta huolimatta.
Sijaishuoltopaikkojen muutokset samoin kuin paikkojen valinnat ,tehdyt toimenpiteet ja sijoitusten kestot määrittyvät kuntien, sijaishuollon, hankintalainsäädännön ja virkamiesten tarpeiden– ei lapsen edun perusteella.
Sijaishuollon laatua ja onnistumista tarkasteltaessa olisikin pysähdyttävä miettimään missä määrin sijaishuolto vaurioittaa lapsia ja missä määrin sijaishuoltopaikkojen vaihdokset liittyvät toimimattomaan palvelujärjestelmään.
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Härskeimmillään karkailu ja lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä selitetään vain osaksi luonnollista sijaishuollon sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.
LSKL:n Hatkassa- selvityksen mukaan juuri runsaasti karkailevien teinien huostaanottoja ei pureta vaan karkailevaa nuorta rangaistaan huostaanoton jatkamisella ja sijaishuoltopaikan vaihdoksella.
Kiireelliset ja tahdonvastaiset sijoitukset , koti- ikävä ja huonot sijoituspaikat tuottavat karkaamisia
Sijaishuollosta karataan suhteessa enemmän kuin kotoa.
Lastensuojelulaitoksista oli LSKL:n Hatkassa-selvityksen mukaan luvatta poistunut viimeisen puolen vuoden aikana lähes joka kuudes nuori (mt.,38). Karkaustapausten määrä on myös kasvussa.
Luvattoman poissaolon aikana lapsi on aina potentiaalisesti vaarassa, mikä on omiaan herättämään huolestuneita tunteita ja mielikuvia lastensuojelun eri toimijoissa.
Kun lapsi karkaa, hänet voidaan määrittää oireilevaksi ongelmatapaukseksi, jota tarvitsee hänen oman etunsa nimissä rajoittaa.
Vastaavasti lapsi voidaan nähdä tiiviimmän ja syvemmän avun tarpeessa olevaksi ja sijaishuoltopaikka säännöiltään ja toimintakäytännöiltään liian avoimeksi tai liian tiukaksi, asiantuntevaksi tai osaamattomaksi. (mt.,4)
Poliisilla, laitosten henkilökunnalla ja sosiaalityöllä saattaa olla erilainen tulkinta siitä, onko lapsi karannut, jos esimerkiksi tiedetään, missä lapsi kuitenkin on. Toimet riippuvat myös siitä, suhtaudutaanko karkulaisiin potentiaalisina rikkeen tekijöinä vai vaarassa olevina lapsina. Myös karkaamiseen puuttumisen vastuun pallottelu sosiaalityön ja poliisin välillä on yleistä (mt.,10 ).
Lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät vaihtuvat eikä heitä ole tarpeeksi, mikä osaltaan aiheuttaa sen, ettei lasten asioihin paneuduta kunnolla. Tästä voi seurata sijaishuoltopaikkojen muutoksia (mt., 8).
Lastensuojelun tuloksellisuustarkastuskertomuksen (2012, 204–205) mukaan kunnat eivät valvo riittävästi sijaishuoltoa.
Sen lisäksi, että sijoitukset tehdään yhä useammin kiireellisenä, ovat myös myöhäisellä iällä sijoitettavien nuorten lukumäärät kasvaneet.
Suomalaista lastensuojelua on pidetty kansainvälisesti vertailtuna laitosvaltaisena (Laakso 2012). Kuitenkin laitoksista on tutkimustietoa verrattain vähän.
Laitosten lukumäärä, omistuspohja, sijaishuollon laatu ja muoto, työntekijöiden koulutus ja osaaminen sekä lasten arki laitoksessa ovat esimerkkejä laitostutkimuksen puutteista (Pekkarinen 2011, 60).
Nina Biehal ja Jim Wade (2000) havaitsivat, että laitoksissa, joista karataan paljon, on vähän yhteisöllisyyttä. Yhteisön jäseniä saatetaan kiusata, ja monilla yhteisön jäsenillä on koulunkäyntiongelmia. Karkaamisalttiissa laitoksissa myös johtamisessa, henkilöstön työmoraalissa ja jaksamisessa oli ongelmia.
Luvattomalle poissaololle altistavia tekijöitä ovat Hatkassa- selvityksen mukaan mm. ikävä vanhempien ja kavereiden luo, sijoituksen vastustaminen (lapset ja vanhemmat), kiireellisesti tai myöhäisessä teini-iässä tehty sijoitus sekä se, että lasta ei ole valmisteltu sijoitukseen.
Kiireellisistä sijoituksista johtuvat nuorten tarpeisiin sopimattomat sijoituspaikat ja laitosten vaikeudet huomioida kaverisuhteiden merkitystä pahentavat ongelmaa.
Nuoret ovat luvattoman poissaolonsa aikana alttiina päihteiden käytölle, rikosten tekemiselle, väkivaltaiselle ja itsetuhoiselle käyttäytymiselle sekä seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Biehal ja Wade (2000) ovat erottaneet tutkimuksessaan kavereiden tai sukulaisten luokse karanneet nuoret ja nuoret, jotka ovat karanneet kadulle. Jälkimmäiset ovat suuremmassa riskissä joutua hyväksikäytetyiksi.
Vuonna 2011 sijaishuollon kiertueella nuoret puhuivat hatkareissujen käsittelemisestä kiinnijäämisen jälkeen. He toivoivat rajoitustoimien, esimerkiksi liikkumisvapauden rajoittamisen, sijaan yksilöllistä kohtaamista ja keskustelua hatkaamiseen johtaneista syistä. (Vario & al., 2012.)
Hatkassa- selvityksen mukaan "nykyiset lastensuojelulaitokset vaikuttavat paikoitellen kyvyttömiltä vastaamaan myöhäisellä iällä sijoitettujen nuorten tarpeisiin esimerkiksi nuorten päihdeongelman osalta. Ikäryhmän kohdalla herää huoli myös siitä, miten nuoret tiedostavat oikeutensa ja sijoituksen tarkoituksen nopeasti muuttuvissa olosuhteissa (Hatkassa, 2013, 40).
Sijaishuoltopaikkojen tarve estää nuorten yhteydenpitoa läheisiinsä lisää karkaamisia.
Monissa sijaishuoltopaikoissa mm. SOS- lapsikylässä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.
Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja tapaamisten ehtona.
Sijaishuoltotoimijat uskovat, että lapsen kiintymys vanhempiinsa estää/hankaloittaa sijaishuollon toivomia kiintymyssuhteita. Siksi lapsen kiintymyssuhteita läheisiinsä estetään/ hankaloitetaan. Näin toimitaan tilanteessa, jossa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi on todettu lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015), vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%).(THL, 2016, 7)
Sosiaalitoimessa vanhemmat usein pakotetaan sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. "
Lapsia kiristetään paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla häntä olemaan "reippaampi" erotilanteissa, rankaisemalla koti- ikävästä, houkuttelemalla häntä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla häntä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen/hoitajiin, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaishuoltopaikkaan voi syntyä vain karsimalla kaikki kilpailu eli estämällä lapsen kontaktit läheisiinsä, opettajiin, terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.
Lastensuojelun kaksinaismoralismi ja kaksoisstandardit
Kriittinen lukija ihmettelee lastensuojelujärjestöjen kaksinaismoralismia ja kaksoisstandardeja laitoksissa asuvien nuorten karkaamistapauksissa.
Lasten pakomatkoja valvomattomista laitoksista joista tehdään vuosittain yli 4 000 virka-apupyyntöä poliisille kutsutaan ”luvattomiksi poissaoloiksi”, joissa ei haluta nähdä yhteyttä esim. laitoksissa ilmenevään väkivaltaan, puuttuviin palveluihin tai puutteelliseen ammattitaitoon.
Kotoa karkailu puolestaan tulkitaan nuoren hätähuudoksi ja kodin huonojen olosuhteiden ja puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi.
Nuoren karkaaminen kotoa aikaansaa välittömän poliisihälytyksen mutta lastensuojelulaitos ei välttämättä reagoi hatkaamiseen ennenkuin kilpailutussopimuksissa mainittu raja lapsen laitosvuorokausimaksun alentamisesta luvatta omilla teillään olemisen johdosta ylittyy.
Kotoa karkailun ratkaisuksi nähdään huostaanotto mutta valvomattomasta lastensuojelulaitoksesta karkailun ratkaisuksi ei ehdoteta kotiuttamista vaan huostaanoton jatkamista ja lapsen siirtoa toiseen valvomattomaan lastensuojelulaitokseen.
Kun lapset ja nuoret karkailevat LSKL:n jäsenjärjestöjen laitoksista turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, heidät retuutetaan poliisin avustuksella LSKL:n jäsenjärjestöjen ja -yritysten "kodinomaiseksi hoivaksi " tai "erityiseksi huolenpidoksi" nimettyyn valvomattomaan laitoshoitoon, joka on nuorten mukaan usein pelkkää eristämistä ja huumaamista.
Samaan aikaan kun lastensuojelun työntekijät levittelevät yhteistyöverkostoilleen nuorten luottamuksella kertomia yksityisasioita ja medialle nuorten valokuvia ja nimiä he paheksuvat oman huostaanottotapauksensa julkisuuteen tuoneita asiakkaita ja uhkaavat näitä lastensuojelun edunvalvojilla.
Lastensuojelulaitosten maineen uhkaksi koetaan sijoitettujen karkailu ja raportointi laitosten väärinkäytöksistä, ei laitosten puutteita ja väärinkäytöksiä. Laitosten väärinkäytösten estämisen sijaan pyritään estämään karkailua ja väärinkäytöksistä raportointia.
Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.
Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö puolestaan ei johda laitoksen vastuuttamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen , tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin, joita pidetään tutkimatta ja psykoanalyyttisiin teorioihin vedoten automaattisesti syyllisinä oireiluun.
Sijoitettuja tyttöjä, erityisesti sijaishuoltopaikoista karkailevia tyttöjä kohdellaan sosiaalipalvelujärjestelmässä edelleen irtolaislain eetoksen mukaisesti.
Myös Ruotsissa ja Suomessa tytöt kärsivät samanlaisista asenteista kohtaamaansa väkivaltaan kuin Rotherhamin uhrit, joista monet olivat lastensuojelun sijoittamia.
Pitkän uran lastensuojelussa tehneen ohjaajan mukaan hatkareissuilla tapahtuneet raiskaukset olivat tuttuja jo 1990-luvulla: "Varsinkin laitoksiin sijoitetut nuoret tytöt ovat alttiita kokeilemaan kaikenlaista ja ikäväkseen he monesti huomasivat, että treffit Hassanin kanssa (pienellä hatkareissulla esmes) tarkoittikin automaattisesti treffejä myös Abdelkaderin, Ismailin ja Mahmoudin kanssa. Ja nämä treffit eivät rajoittuneet pieneen suuteloon, eikä tytön mielipidettä kysytty.
Miksi näistä raiskauksista ei sitten olla sen suuremmin puhuttu? Syitä on pari. Ensinnäkin lastensuojelulaitokset ovat mielellään vaienneet näistä asioista, ihan samasta syystä kuin koulutkaan eivät mielellään tunnusta, että koulukiusaamista tapahtuu. Maine menee. Toinen syy on se, että laitoksiin sijoitetut tytöt eivät ole ihan tyhmiä. He tietävät, että mikäli he tekevät rikosilmoituksen , heitä ei suojele kukaan. Poliisi ei ehdi, eikä jonkin lastensuojelulaitoksen työntekijän henkilökortti ole näissä piireissä varsinainen pelote."
Sijoitettujen turvallisuutta uhkaavat niin tutut ja tuntemattomat aikuiset, toiset sijoitetut kuin sijoituspaikkojen henkilökunta.
Monet muistavat Milapro-yritysketjun Nummelan nuorisokodin paikkana, jossa Jenna - tyttö tutustui tuleviin tappajiinsa, jotka yrittivät houkutella häntä huumekuriiriksi ja epäonnistuttuaan tappoivat ja paloitteilivat hänet Espanjassa.
Hiljattain alaikäisen tytön epäillään joutuneen erityisnuorisokoti Puron ohjaajan törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) entinen ohjelmajohtaja on raiskausten sijaan puhunut nuorten hatkamatkojen aikaisesta "itsealtistuksesta vaaroille" syyllistäen nuoria ja vierittäen vastuun karkaamisista ja vahingoista heille.
Liitossa paheksutaan rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvaa asiakkaiden sosiaalista raportointia epäkohdista ja taltiointien julkaisuja samaan aikaan kun liiton jäsenjärjestöjen lastensuojeluyritykset julkaisevat lehdissä nuorten kasvokuvia ja tietoja sijainnista ja lastensuojeluasiakkuuksista. Kaksoisstandardejaan noudattaen Lastensuojelun Keskusliitto ymmärtääkin rakenteellisen sosiaalityön lähinnä lastensuojelun valheelliseksi imagonrakennukseksi ja sosiaalisen raportoinnin vihapuheeksi ja ääripään tarinoiksi.
Lastensuojelutoimijoiden ponnistusten tuloksena Suomessa huostaanotto on jo käytännössä pysyvä: THL:n (THL 2012) mukaan alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain.
Erityisen harvoin puretaan sijaishuoltopaikoista karkailevien teinien huostaanottoja.
Monissa tutkimuksissa on havaittu, että perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti edes pyritä.
Lastensuojelun tutkimustietoa vinoutetaan tarkoituksellisesti kirjaamalla perheiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi, fabrikoimalla asiakirjoja, kutsumalla huostaanottojen pohjustustoimia avohuollon tukitoimiksi, nimeämällä perhetyön ja perhekuntoutuksen epätieteelliset arvioinnit ja seulaukset tuen tarpeiden arvioinniksi ja perheiden tarpeita vastaamaton perhetyö konkreettiseksi avuksi, kutsumalla puoskarointia palveluiksi ja kyttäämistä tueksi, nimeämällä lastensuojelun ja sijaishuollon harjoittama kiristys ja pakkotoimet ohjaukseksi, hallinnolliset vapaudenriistot ja pakotetut laitosjaksot hoidoksi ja väärinkäytöksistä raportointi vihapuheeksi.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo.
Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa. Perheiden tuen, lastensuojelun palvelujen ja sijaishuollon valvonnan kehittämisen sijaan pohditaan pysyviä huostaanottoja ja avoimia adoptioita.
Sijoitettuna ollut 14-vuotias tyttö joutui törkeän ja järjestelmällisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, uutisoi Iltalehti 16.12.2017. Toinen hyväksikäyttäjistä oli lähihoitaja.
Mies löysi Facebookista 14-vuotiaan sijoitetun tytön etsiessään seksiseuraa itselleen ja lähihoitajapuolisolleen.
Tyttö joutui miehen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Uhriksi joutunut tyttö alkoi oirehtia vakavasti ja joutui lopulta tahdonvastaiseen hoitoon itsemurhayritysten vuoksi.
Rikos paljastui tytön äidin tutkimusten ansiosta.
Helsingin hovioikeus piti perjantaisella päätöksellään voimassa Tapio Juhani Liliuksen, 58, saaman ehdottoman vankeustuomion. Hänen puolisonsa ehdollisen vankeustuomion se kuitenkin lievensi 8 kuukaudella vuoden ja kahden kuukauden mittaiseksi. Uhrilleen heidät tuomittiin maksamaan osin yhteisvastuullisesti yhteensä 6 500 euron kärsimys- ja haittakorvaukset.
Uutinen herättää monia kysymyksiä esim. Miten traumaattisia hoitojärjestelmän suorittamat tahdonvastaiset toimet mahtavat olla pariskunnan suorittamista tahdonvastaisista toimista selvinneelle sijoitetulle? Miksi hän karkasi ja mitä hänelle tapahtuu pakkohoidon jälkeen? Minkälaisia ongelmia kotona on ollut, että niiden katsottiin oikeuttavan vähintään kymmeniä ellei satoja tuhansia maksava sijoitus paikkaan, joka ei kyennyt edes havaitsemaan saati suojaamaan nuorta törkeältä ja järjestelmälliseltä väkivallalta?
Sijoitetuilla nuorilla viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle- karkaustapaukset kasvussa
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).
Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei ole marginaaliryhmän pienestä ongelmasta, sillä yli 10 000 suomalaista lasta ja nuorta asuu laitoksissa.
– Oma kokemukseni on, että seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä laitosnuorten keskuudessa kuin muiden samanikäisten joukossa. En usko paljon valehtelevani, jos sanon, että puolella näistä nuorista on seksuaalisen väkivallan kokemuksia.
Laitossijoituksen on usein tarkoitus suojella nuorta. Halosen mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu seksuaalisen väkivallan kohdalla.
Väestöliiton lääkärin mukaan laitosten työntekijöiden on vaikea kohdata tilanteita ja puuttua ongelmiin, koska esimerkiksi sosiaali- ja nuorisoalojen peruskoulutuksissa ei opeteta seksuaalikasvatusta lainkaan.
– Ammattilaisten omin sanoin he ovat avuttomia nuorten ongelmien kanssa. Kyseessä on huomattava ongelma.
Seksuaalista väkivaltaa kohdataan usein sijaishuollosta karkaamisten yhteydessä.
Sijaishuoltopaikoista karkailu voi olla yhtä hyvin impulsiivisen päähänpiston kuin huonojen sijoitusolosuhteiden tulosta. Ensimmäisessä tapauksessa sijaishuoltopaikan vaihto ei ole perusteltua, toisessa on.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sijaishuoltopaikkojen muutokset tehdään mielivaltaisesti. Turha muutos saattaa seurata impulsiivisen käytöksen johdosta kun taas kaltoinkohtelevasta sijaishuoltopaikasta ei pääse pois todistetuista väärinkäytöksistä tai oikeustaistelusta huolimatta.
Sijaishuoltopaikkojen muutokset samoin kuin paikkojen valinnat ,tehdyt toimenpiteet ja sijoitusten kestot määrittyvät kuntien, sijaishuollon, hankintalainsäädännön ja virkamiesten tarpeiden– ei lapsen edun perusteella.
Sijaishuollon laatua ja onnistumista tarkasteltaessa olisikin pysähdyttävä miettimään missä määrin sijaishuolto vaurioittaa lapsia ja missä määrin sijaishuoltopaikkojen vaihdokset liittyvät toimimattomaan palvelujärjestelmään.
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Härskeimmillään karkailu ja lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä selitetään vain osaksi luonnollista sijaishuollon sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.
LSKL:n Hatkassa- selvityksen mukaan juuri runsaasti karkailevien teinien huostaanottoja ei pureta vaan karkailevaa nuorta rangaistaan huostaanoton jatkamisella ja sijaishuoltopaikan vaihdoksella.
Kiireelliset ja tahdonvastaiset sijoitukset , koti- ikävä ja huonot sijoituspaikat tuottavat karkaamisia
Sijaishuollosta karataan suhteessa enemmän kuin kotoa.
Lastensuojelulaitoksista oli LSKL:n Hatkassa-selvityksen mukaan luvatta poistunut viimeisen puolen vuoden aikana lähes joka kuudes nuori (mt.,38). Karkaustapausten määrä on myös kasvussa.
Luvattoman poissaolon aikana lapsi on aina potentiaalisesti vaarassa, mikä on omiaan herättämään huolestuneita tunteita ja mielikuvia lastensuojelun eri toimijoissa.
Kun lapsi karkaa, hänet voidaan määrittää oireilevaksi ongelmatapaukseksi, jota tarvitsee hänen oman etunsa nimissä rajoittaa.
Vastaavasti lapsi voidaan nähdä tiiviimmän ja syvemmän avun tarpeessa olevaksi ja sijaishuoltopaikka säännöiltään ja toimintakäytännöiltään liian avoimeksi tai liian tiukaksi, asiantuntevaksi tai osaamattomaksi. (mt.,4)
Poliisilla, laitosten henkilökunnalla ja sosiaalityöllä saattaa olla erilainen tulkinta siitä, onko lapsi karannut, jos esimerkiksi tiedetään, missä lapsi kuitenkin on. Toimet riippuvat myös siitä, suhtaudutaanko karkulaisiin potentiaalisina rikkeen tekijöinä vai vaarassa olevina lapsina. Myös karkaamiseen puuttumisen vastuun pallottelu sosiaalityön ja poliisin välillä on yleistä (mt.,10 ).
Lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät vaihtuvat eikä heitä ole tarpeeksi, mikä osaltaan aiheuttaa sen, ettei lasten asioihin paneuduta kunnolla. Tästä voi seurata sijaishuoltopaikkojen muutoksia (mt., 8).
Lastensuojelun tuloksellisuustarkastuskertomuksen (2012, 204–205) mukaan kunnat eivät valvo riittävästi sijaishuoltoa.
Sen lisäksi, että sijoitukset tehdään yhä useammin kiireellisenä, ovat myös myöhäisellä iällä sijoitettavien nuorten lukumäärät kasvaneet.
Suomalaista lastensuojelua on pidetty kansainvälisesti vertailtuna laitosvaltaisena (Laakso 2012). Kuitenkin laitoksista on tutkimustietoa verrattain vähän.
Laitosten lukumäärä, omistuspohja, sijaishuollon laatu ja muoto, työntekijöiden koulutus ja osaaminen sekä lasten arki laitoksessa ovat esimerkkejä laitostutkimuksen puutteista (Pekkarinen 2011, 60).
Nina Biehal ja Jim Wade (2000) havaitsivat, että laitoksissa, joista karataan paljon, on vähän yhteisöllisyyttä. Yhteisön jäseniä saatetaan kiusata, ja monilla yhteisön jäsenillä on koulunkäyntiongelmia. Karkaamisalttiissa laitoksissa myös johtamisessa, henkilöstön työmoraalissa ja jaksamisessa oli ongelmia.
Luvattomalle poissaololle altistavia tekijöitä ovat Hatkassa- selvityksen mukaan mm. ikävä vanhempien ja kavereiden luo, sijoituksen vastustaminen (lapset ja vanhemmat), kiireellisesti tai myöhäisessä teini-iässä tehty sijoitus sekä se, että lasta ei ole valmisteltu sijoitukseen.
Kiireellisistä sijoituksista johtuvat nuorten tarpeisiin sopimattomat sijoituspaikat ja laitosten vaikeudet huomioida kaverisuhteiden merkitystä pahentavat ongelmaa.
Nuoret ovat luvattoman poissaolonsa aikana alttiina päihteiden käytölle, rikosten tekemiselle, väkivaltaiselle ja itsetuhoiselle käyttäytymiselle sekä seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Biehal ja Wade (2000) ovat erottaneet tutkimuksessaan kavereiden tai sukulaisten luokse karanneet nuoret ja nuoret, jotka ovat karanneet kadulle. Jälkimmäiset ovat suuremmassa riskissä joutua hyväksikäytetyiksi.
Vuonna 2011 sijaishuollon kiertueella nuoret puhuivat hatkareissujen käsittelemisestä kiinnijäämisen jälkeen. He toivoivat rajoitustoimien, esimerkiksi liikkumisvapauden rajoittamisen, sijaan yksilöllistä kohtaamista ja keskustelua hatkaamiseen johtaneista syistä. (Vario & al., 2012.)
Hatkassa- selvityksen mukaan "nykyiset lastensuojelulaitokset vaikuttavat paikoitellen kyvyttömiltä vastaamaan myöhäisellä iällä sijoitettujen nuorten tarpeisiin esimerkiksi nuorten päihdeongelman osalta. Ikäryhmän kohdalla herää huoli myös siitä, miten nuoret tiedostavat oikeutensa ja sijoituksen tarkoituksen nopeasti muuttuvissa olosuhteissa (Hatkassa, 2013, 40).
Sijaishuoltopaikkojen tarve estää nuorten yhteydenpitoa läheisiinsä lisää karkaamisia.
Monissa sijaishuoltopaikoissa mm. SOS- lapsikylässä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.
Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja tapaamisten ehtona.
Sijaishuoltotoimijat uskovat, että lapsen kiintymys vanhempiinsa estää/hankaloittaa sijaishuollon toivomia kiintymyssuhteita. Siksi lapsen kiintymyssuhteita läheisiinsä estetään/ hankaloitetaan. Näin toimitaan tilanteessa, jossa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi on todettu lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015), vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%).(THL, 2016, 7)
Sosiaalitoimessa vanhemmat usein pakotetaan sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. "
Lapsia kiristetään paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla häntä olemaan "reippaampi" erotilanteissa, rankaisemalla koti- ikävästä, houkuttelemalla häntä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla häntä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen/hoitajiin, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaishuoltopaikkaan voi syntyä vain karsimalla kaikki kilpailu eli estämällä lapsen kontaktit läheisiinsä, opettajiin, terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.
Lastensuojelun kaksinaismoralismi ja kaksoisstandardit
Kriittinen lukija ihmettelee lastensuojelujärjestöjen kaksinaismoralismia ja kaksoisstandardeja laitoksissa asuvien nuorten karkaamistapauksissa.
Lasten pakomatkoja valvomattomista laitoksista joista tehdään vuosittain yli 4 000 virka-apupyyntöä poliisille kutsutaan ”luvattomiksi poissaoloiksi”, joissa ei haluta nähdä yhteyttä esim. laitoksissa ilmenevään väkivaltaan, puuttuviin palveluihin tai puutteelliseen ammattitaitoon.
Kotoa karkailu puolestaan tulkitaan nuoren hätähuudoksi ja kodin huonojen olosuhteiden ja puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi.
Nuoren karkaaminen kotoa aikaansaa välittömän poliisihälytyksen mutta lastensuojelulaitos ei välttämättä reagoi hatkaamiseen ennenkuin kilpailutussopimuksissa mainittu raja lapsen laitosvuorokausimaksun alentamisesta luvatta omilla teillään olemisen johdosta ylittyy.
Kotoa karkailun ratkaisuksi nähdään huostaanotto mutta valvomattomasta lastensuojelulaitoksesta karkailun ratkaisuksi ei ehdoteta kotiuttamista vaan huostaanoton jatkamista ja lapsen siirtoa toiseen valvomattomaan lastensuojelulaitokseen.
Kun lapset ja nuoret karkailevat LSKL:n jäsenjärjestöjen laitoksista turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, heidät retuutetaan poliisin avustuksella LSKL:n jäsenjärjestöjen ja -yritysten "kodinomaiseksi hoivaksi " tai "erityiseksi huolenpidoksi" nimettyyn valvomattomaan laitoshoitoon, joka on nuorten mukaan usein pelkkää eristämistä ja huumaamista.
Samaan aikaan kun lastensuojelun työntekijät levittelevät yhteistyöverkostoilleen nuorten luottamuksella kertomia yksityisasioita ja medialle nuorten valokuvia ja nimiä he paheksuvat oman huostaanottotapauksensa julkisuuteen tuoneita asiakkaita ja uhkaavat näitä lastensuojelun edunvalvojilla.
Lastensuojelulaitosten maineen uhkaksi koetaan sijoitettujen karkailu ja raportointi laitosten väärinkäytöksistä, ei laitosten puutteita ja väärinkäytöksiä. Laitosten väärinkäytösten estämisen sijaan pyritään estämään karkailua ja väärinkäytöksistä raportointia.
Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.
Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö puolestaan ei johda laitoksen vastuuttamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen , tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin, joita pidetään tutkimatta ja psykoanalyyttisiin teorioihin vedoten automaattisesti syyllisinä oireiluun.
Sijoitettuja tyttöjä, erityisesti sijaishuoltopaikoista karkailevia tyttöjä kohdellaan sosiaalipalvelujärjestelmässä edelleen irtolaislain eetoksen mukaisesti.
Myös Ruotsissa ja Suomessa tytöt kärsivät samanlaisista asenteista kohtaamaansa väkivaltaan kuin Rotherhamin uhrit, joista monet olivat lastensuojelun sijoittamia.
Pitkän uran lastensuojelussa tehneen ohjaajan mukaan hatkareissuilla tapahtuneet raiskaukset olivat tuttuja jo 1990-luvulla: "Varsinkin laitoksiin sijoitetut nuoret tytöt ovat alttiita kokeilemaan kaikenlaista ja ikäväkseen he monesti huomasivat, että treffit Hassanin kanssa (pienellä hatkareissulla esmes) tarkoittikin automaattisesti treffejä myös Abdelkaderin, Ismailin ja Mahmoudin kanssa. Ja nämä treffit eivät rajoittuneet pieneen suuteloon, eikä tytön mielipidettä kysytty.
Miksi näistä raiskauksista ei sitten olla sen suuremmin puhuttu? Syitä on pari. Ensinnäkin lastensuojelulaitokset ovat mielellään vaienneet näistä asioista, ihan samasta syystä kuin koulutkaan eivät mielellään tunnusta, että koulukiusaamista tapahtuu. Maine menee. Toinen syy on se, että laitoksiin sijoitetut tytöt eivät ole ihan tyhmiä. He tietävät, että mikäli he tekevät rikosilmoituksen , heitä ei suojele kukaan. Poliisi ei ehdi, eikä jonkin lastensuojelulaitoksen työntekijän henkilökortti ole näissä piireissä varsinainen pelote."
Sijoitettujen turvallisuutta uhkaavat niin tutut ja tuntemattomat aikuiset, toiset sijoitetut kuin sijoituspaikkojen henkilökunta.
Monet muistavat Milapro-yritysketjun Nummelan nuorisokodin paikkana, jossa Jenna - tyttö tutustui tuleviin tappajiinsa, jotka yrittivät houkutella häntä huumekuriiriksi ja epäonnistuttuaan tappoivat ja paloitteilivat hänet Espanjassa.
Hiljattain alaikäisen tytön epäillään joutuneen erityisnuorisokoti Puron ohjaajan törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) entinen ohjelmajohtaja on raiskausten sijaan puhunut nuorten hatkamatkojen aikaisesta "itsealtistuksesta vaaroille" syyllistäen nuoria ja vierittäen vastuun karkaamisista ja vahingoista heille.
Liitossa paheksutaan rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvaa asiakkaiden sosiaalista raportointia epäkohdista ja taltiointien julkaisuja samaan aikaan kun liiton jäsenjärjestöjen lastensuojeluyritykset julkaisevat lehdissä nuorten kasvokuvia ja tietoja sijainnista ja lastensuojeluasiakkuuksista. Kaksoisstandardejaan noudattaen Lastensuojelun Keskusliitto ymmärtääkin rakenteellisen sosiaalityön lähinnä lastensuojelun valheelliseksi imagonrakennukseksi ja sosiaalisen raportoinnin vihapuheeksi ja ääripään tarinoiksi.
Lastensuojelutoimijoiden ponnistusten tuloksena Suomessa huostaanotto on jo käytännössä pysyvä: THL:n (THL 2012) mukaan alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain.
Erityisen harvoin puretaan sijaishuoltopaikoista karkailevien teinien huostaanottoja.
Monissa tutkimuksissa on havaittu, että perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti edes pyritä.
Lastensuojelun tutkimustietoa vinoutetaan tarkoituksellisesti kirjaamalla perheiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi, fabrikoimalla asiakirjoja, kutsumalla huostaanottojen pohjustustoimia avohuollon tukitoimiksi, nimeämällä perhetyön ja perhekuntoutuksen epätieteelliset arvioinnit ja seulaukset tuen tarpeiden arvioinniksi ja perheiden tarpeita vastaamaton perhetyö konkreettiseksi avuksi, kutsumalla puoskarointia palveluiksi ja kyttäämistä tueksi, nimeämällä lastensuojelun ja sijaishuollon harjoittama kiristys ja pakkotoimet ohjaukseksi, hallinnolliset vapaudenriistot ja pakotetut laitosjaksot hoidoksi ja väärinkäytöksistä raportointi vihapuheeksi.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo.
Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa. Perheiden tuen, lastensuojelun palvelujen ja sijaishuollon valvonnan kehittämisen sijaan pohditaan pysyviä huostaanottoja ja avoimia adoptioita.
Palveluiden laatu ja sisältö pitäisikin vastaisuudessa varmistaa työntekijöiden haastattelujen ja organisaatioiden omavalvonnan sijaan/lisäksi suoraan asiakkaille ilman välikäsiä toimitettavilla asiakaskyselyillä ja haastattelupyynnöillä, taltioimalla asiakastapaamiset ja julkistamalla saatu asiakaspalaute ja toistuvat huomautukset ja tuomiot palveluntuottajien internetsivuilla.
Vastuu erityisen vaativahoitoisista lapsista ja nuorista tulee siirtää kunnilta valtiolle.
Kysymme lukijoiltamme:
Onko lapsesi kohdannut seksuaalista väkivaltaa sijoituksen aikana?
Kenen taholta? Miten väkivaltaan reagoitiin ja mitä seurauksia sillä oli?
Onko lapseesi kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa ”hoidettu” huostaanotolla? Mitä hoito sisälsi ja mitä seurauksia sillä oli?
Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
Vastuu erityisen vaativahoitoisista lapsista ja nuorista tulee siirtää kunnilta valtiolle.
Kysymme lukijoiltamme:
Onko lapsesi kohdannut seksuaalista väkivaltaa sijoituksen aikana?
Kenen taholta? Miten väkivaltaan reagoitiin ja mitä seurauksia sillä oli?
Onko lapseesi kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa ”hoidettu” huostaanotolla? Mitä hoito sisälsi ja mitä seurauksia sillä oli?
Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia