Yksi lasten oikeuksia loukkaavan sijaishuoltopolitiikan vastuuhenkilöistä on Perhehoitoliiton Pirjo Hakkarainen, joka auttaessaan ylikansallisen sijaishuoltojätti Foster Care Associatesin Suomeen (Perhehoitokumppanit Suomessa- PKS) toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä vaikka Ray:n sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että Ray:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen.
Lastensuojelu on sijaishuollon edunvalvontaa
Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset.
Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat. Tutkimustiedon sijaan toimitaan moralististen virhepäätelmien varassa.
Samaan aikaan kun perheiden ongelmat vähenevät- sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitusten syistä, olosuhteista tai vaikutuksista. Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
Keskimääräinen korvaus perhehoidosta on n. 30 000 + verottomat edut. Ammatillisessa perhekodissa huostaanoton hinta nousee helposti yli 100 000 euroon vuodessa per lapsi.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta.
Suuri osa perhekodeista saa yhden lapsen keskimääräisestä huostaanottojaksosta lähes miljoonan, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.
Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta. Edes antelias hoitokorvaus ei takaa pysyvyyttä lasten elämään, joita usein pompotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen. Pösön ja Puustinen- Korhosen mukaan lasten sijaishuoltopaikat vaihtuivat noin kahden vuodein välein ja niiden valvonta oli puutteellista, usein olematonta.
Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin perhehoitajat eivät vieläkään tunnu sisäistäneen, että huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin, elinkeinon tai sosiaalityöntekijä-sijaisvanhempi-suhteen turvaamiseksi. Kumpikaan ammattiryhmä ei välttämättä edes tunne saati noudata lastensuojeluun ja perhehoitoon liittyviä lakeja.
Sijaisperhe on yhä useammin sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama, jopa ystäväperhe. Sijaisperheen osoittautuminen lasta laiminlyöväksi tai kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn kyseenalaiseksi kollegojen ja kanteluviranomaisten silmissä. Siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä sijaisperheen laiminlyönnit ja kaltoinkohtelu.
Sosiaalityöntekijät voivat toimia lainvastaisesti sillä käytännössä heiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin mukaan virkamies voi toiminnallaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
”1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi ( Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Se päätti, että sosiaalityöntekijän valitsemasta tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan 24 tunnin pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Kansa jaettiin mielivaltaisesti kahtia syrjäytettäviin bioriskeihin ja tuettaviin sijaishuollon kasvatuskumppaneihin.
Sijaishuollon valvonta on edelleen retuperällä
Sijaishuollon tehokkaan lobbauksen tuloksena lapsille ja perheille tarkoitetut tukirahat väärinkohdennetaan nyt korjaaviin toimiin eli sijoitusten kalliisiin hoitovuorokausimaksuihin. Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Hän on huolissaan myös perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden lisäksi usein myös lasten terveydenhuollon ja koulunkäynnin: ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Ironista on, että sosiaalityön tutkimuksissa esim. Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi- tutkimuksessa kuten myös Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n tutkimuksissa tuntuu olevan kovin vaikeaa myöntää lasten kaltoinkohtelua ja laiminlyöntejä sijaishuollossa, vaikka niistä on laaja ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö.
Sijoituksia ei tutkitusti ohjaa lapsen vaan sosiaalityöntekijän, perhehoitajan ja kunnan tarve; se minkälaisilla arvioinneilla ja moniammatillisilla työryhmillä päätöksiä tehdään, mitä paikkoja on vapaana, mitä sijaishuollon palveluja kunnan käytössä on sekä miten laitospaikkoja tarjotaan.
Sijoitukset tehdään usein epäoikeudenmukaisilla /lainvastaisilla menettelytavoilla lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita ja läheissuhteita huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltoon liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen tai sijoitetun terveydenhoidon ja koulutuksen varmistamiseen (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; Ikonen 2013: Syvälä 2013).
LAPE-hankkeen perhehoidon mallinnustyöryhmässä, jossa Pirjo Hakkarainenkin vaikutti, sijoitettujen yhteydenpitoa vanhempiin ei haluta edistää subjektiivisena lakisääteisenä oikeutena vaan yhteydenpidon ehtona nähdään perhehoitajan (sijaisvanhemman) määrittelemät laadukkuuden kriteerit ja niihin liitettävä ammatillinen interventio.
Perhehoidon edunvalvojat tuntuvat haluavan, että vanhempien yhteydenpidon suhteen laatu korvaisi määrän. Omassa ja muiden asiantuntijoiden yhteydenpidossa lapsiin perhehoidon edunvalvojat taas haluavat pysyä vanhassa määrä korvaa laadun- käytännössään.
Lapsen vilauttaminen vanhemmilleen kerran kuussa kahden tunnin ajan ei ole lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa perhehoitoa.
Epäeettistä on myös lastensuojelun rutiiniksi muodostunut käytäntö rangaista sijaishuollon epäkohdista kertovaa lasta tai vanhempaa tapaamisrajoituksilla ja pakottaa vanhemmat sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. ".
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat omaksumiensa virheellisten psykoanalyyttisten teorioiden mukaisesti, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi/saa aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Omakanta-palvelussa vanhempi ei näe yli 10-vuotiaan lapsensa terveystietoja, joka takaa valvomattomalle sijaishuollolle mahdollisuuden laiminlyödä nopeimmin kasvavan huostaanottoryhmänsä; 13-17- vuotiaiden terveydenhuolto ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta.
Joillekin perhehoitajille raha on lapsen hyvinvointia tärkeämpää
Monet vanhemmat ovat suostuneet lapsensa huostaanottoon vapaaehtoisesti koska heille luvattiin, että vapaaehtoinen suostumus takaisi yhteydenpidon lapsiin.
Suuri osa on pettynyt havaittuaan, etteivät lupaukset yhteydenpidosta toteutuneetkaan, ei edes tapauksissa, joissa huostaanotto tehtiin nuoren käytöksen tai sairauden perusteella ja vanhemmat ja kodin olosuhteet todettiin moitteettomiksi.
Moni vanhempi on ihmetellyt miksi sijoitetun luvattua viikonloppulomaa kotiin ei koskaan tule, ei edes jouluna. Ei vaikka vanhempi olisi suostunut kaikkiin sijaishuollon sadistisiin kiristysvaatimuksiin.
Sijaishuollon laittomia käytäntöjä selvitettäessä parhaaksi tutkimusperiaatteeksi on osoittaunut "follow the money"- seuraa rahan liikkeitä.
Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva PRIDE- valmennus- nimittäin raha.
Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.
Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.
Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy jouluksi kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.
Perhehoitoliitossa lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.
Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Tue lapsen unelmia ja ihmissuhteita- älä lapsibisnestä!
Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset(=pysyvät huostaanotot), jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus, vaikuttavuus tai toipumisorientaatio, jonka pitäisi olla Helsingin kaupungin vallitseva hoidollinen viitekehys.
Toipumisorientaatiota tutkinut Esa Nordling on maininnut äärimmäisenä esimerkkinä palvelujärjestelmän väkivallasta ja asiakkaiden toipumisen esteistä asiakkaiden haaveiden ja unelmien tuhoamisen. Terveydenhuollossa tätä väkivaltaa on harjoitettu torjumalla, mitätöimällä ja patologisoimalla asiakkaiden haaveita; tulkitsemalla ne sairauden, vajavaisuuden ja puutteellisuuden oireiksi.
Sijaishuollossa tätä samaa väkivaltaa toteutetaan edelleen luvallisesti valtion, kuntien, STEA:n ja yksityisten kansalaisten rahoittamana.
Sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.
Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.
Perhehoitajia on tähän asti palkittu sijoitettujen haaveiden ja unelmien torpedoinnista ja yhteydenpidon estämisestä vaikka toiminnasta olisi pitänyt rangaista.
Perhehoitoliitto olisi voinut laatia sopimuskäytännöt niin, että perhehoitajia palkitaan lapsen lähisuhteiden tukemisesta ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain velvoitteiden noudattamisesta mutta sitä se ei tehnyt.
Voitaisiinko perhehoitajien sopimukset tehdä sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat saavat yhdestä huostaanotosta keskimäärin noin 200 000 euroa per lapsi ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon?
Eikö veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen kata sijoitettujen joululomaa kotona sisarustensa kanssa?
Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa Perhehoitoliitolle, jotta perhehoitajille ei tule pahaa mieltä yhdestä menetetystä lomapäivästä ja sijoitettujen joululomat saataisiin järjestymään?
Voisivatko Perhehoitoliiton vauraat yhteisöjäsenet, niinikään veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittamat Nuorten Ystävät ry ja SOS- lapsikylä pudottaa edes jouluna juhlapöytänsä alle muutamia murusia sijoitetuille esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa?
Lastensuojelu on sijaishuollon edunvalvontaa
Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset.
Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat. Tutkimustiedon sijaan toimitaan moralististen virhepäätelmien varassa.
Samaan aikaan kun perheiden ongelmat vähenevät- sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitusten syistä, olosuhteista tai vaikutuksista. Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
Keskimääräinen korvaus perhehoidosta on n. 30 000 + verottomat edut. Ammatillisessa perhekodissa huostaanoton hinta nousee helposti yli 100 000 euroon vuodessa per lapsi.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta.
Suuri osa perhekodeista saa yhden lapsen keskimääräisestä huostaanottojaksosta lähes miljoonan, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.
Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta. Edes antelias hoitokorvaus ei takaa pysyvyyttä lasten elämään, joita usein pompotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen. Pösön ja Puustinen- Korhosen mukaan lasten sijaishuoltopaikat vaihtuivat noin kahden vuodein välein ja niiden valvonta oli puutteellista, usein olematonta.
Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin perhehoitajat eivät vieläkään tunnu sisäistäneen, että huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin, elinkeinon tai sosiaalityöntekijä-sijaisvanhempi-suhteen turvaamiseksi. Kumpikaan ammattiryhmä ei välttämättä edes tunne saati noudata lastensuojeluun ja perhehoitoon liittyviä lakeja.
Sijaisperhe on yhä useammin sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama, jopa ystäväperhe. Sijaisperheen osoittautuminen lasta laiminlyöväksi tai kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn kyseenalaiseksi kollegojen ja kanteluviranomaisten silmissä. Siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä sijaisperheen laiminlyönnit ja kaltoinkohtelu.
Sosiaalityöntekijät voivat toimia lainvastaisesti sillä käytännössä heiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin mukaan virkamies voi toiminnallaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
”1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi ( Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Se päätti, että sosiaalityöntekijän valitsemasta tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan 24 tunnin pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Kansa jaettiin mielivaltaisesti kahtia syrjäytettäviin bioriskeihin ja tuettaviin sijaishuollon kasvatuskumppaneihin.
Sijaishuollon valvonta on edelleen retuperällä
Sijaishuollon tehokkaan lobbauksen tuloksena lapsille ja perheille tarkoitetut tukirahat väärinkohdennetaan nyt korjaaviin toimiin eli sijoitusten kalliisiin hoitovuorokausimaksuihin. Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Hän on huolissaan myös perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden lisäksi usein myös lasten terveydenhuollon ja koulunkäynnin: ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Ironista on, että sosiaalityön tutkimuksissa esim. Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi- tutkimuksessa kuten myös Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n tutkimuksissa tuntuu olevan kovin vaikeaa myöntää lasten kaltoinkohtelua ja laiminlyöntejä sijaishuollossa, vaikka niistä on laaja ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö.
Sijoituksia ei tutkitusti ohjaa lapsen vaan sosiaalityöntekijän, perhehoitajan ja kunnan tarve; se minkälaisilla arvioinneilla ja moniammatillisilla työryhmillä päätöksiä tehdään, mitä paikkoja on vapaana, mitä sijaishuollon palveluja kunnan käytössä on sekä miten laitospaikkoja tarjotaan.
Sijoitukset tehdään usein epäoikeudenmukaisilla /lainvastaisilla menettelytavoilla lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita ja läheissuhteita huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltoon liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen tai sijoitetun terveydenhoidon ja koulutuksen varmistamiseen (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; Ikonen 2013: Syvälä 2013).
LAPE-hankkeen perhehoidon mallinnustyöryhmässä, jossa Pirjo Hakkarainenkin vaikutti, sijoitettujen yhteydenpitoa vanhempiin ei haluta edistää subjektiivisena lakisääteisenä oikeutena vaan yhteydenpidon ehtona nähdään perhehoitajan (sijaisvanhemman) määrittelemät laadukkuuden kriteerit ja niihin liitettävä ammatillinen interventio.
Perhehoidon edunvalvojat tuntuvat haluavan, että vanhempien yhteydenpidon suhteen laatu korvaisi määrän. Omassa ja muiden asiantuntijoiden yhteydenpidossa lapsiin perhehoidon edunvalvojat taas haluavat pysyä vanhassa määrä korvaa laadun- käytännössään.
Lapsen vilauttaminen vanhemmilleen kerran kuussa kahden tunnin ajan ei ole lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa perhehoitoa.
Epäeettistä on myös lastensuojelun rutiiniksi muodostunut käytäntö rangaista sijaishuollon epäkohdista kertovaa lasta tai vanhempaa tapaamisrajoituksilla ja pakottaa vanhemmat sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. ".
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat omaksumiensa virheellisten psykoanalyyttisten teorioiden mukaisesti, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi/saa aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Omakanta-palvelussa vanhempi ei näe yli 10-vuotiaan lapsensa terveystietoja, joka takaa valvomattomalle sijaishuollolle mahdollisuuden laiminlyödä nopeimmin kasvavan huostaanottoryhmänsä; 13-17- vuotiaiden terveydenhuolto ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta.
Joillekin perhehoitajille raha on lapsen hyvinvointia tärkeämpää
Monet vanhemmat ovat suostuneet lapsensa huostaanottoon vapaaehtoisesti koska heille luvattiin, että vapaaehtoinen suostumus takaisi yhteydenpidon lapsiin.
Suuri osa on pettynyt havaittuaan, etteivät lupaukset yhteydenpidosta toteutuneetkaan, ei edes tapauksissa, joissa huostaanotto tehtiin nuoren käytöksen tai sairauden perusteella ja vanhemmat ja kodin olosuhteet todettiin moitteettomiksi.
Moni vanhempi on ihmetellyt miksi sijoitetun luvattua viikonloppulomaa kotiin ei koskaan tule, ei edes jouluna. Ei vaikka vanhempi olisi suostunut kaikkiin sijaishuollon sadistisiin kiristysvaatimuksiin.
Sijaishuollon laittomia käytäntöjä selvitettäessä parhaaksi tutkimusperiaatteeksi on osoittaunut "follow the money"- seuraa rahan liikkeitä.
Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva PRIDE- valmennus- nimittäin raha.
Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.
Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.
Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy jouluksi kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.
Perhehoitoliitossa lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.
Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Tue lapsen unelmia ja ihmissuhteita- älä lapsibisnestä!
Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset(=pysyvät huostaanotot), jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus, vaikuttavuus tai toipumisorientaatio, jonka pitäisi olla Helsingin kaupungin vallitseva hoidollinen viitekehys.
Toipumisorientaatiota tutkinut Esa Nordling on maininnut äärimmäisenä esimerkkinä palvelujärjestelmän väkivallasta ja asiakkaiden toipumisen esteistä asiakkaiden haaveiden ja unelmien tuhoamisen. Terveydenhuollossa tätä väkivaltaa on harjoitettu torjumalla, mitätöimällä ja patologisoimalla asiakkaiden haaveita; tulkitsemalla ne sairauden, vajavaisuuden ja puutteellisuuden oireiksi.
Sijaishuollossa tätä samaa väkivaltaa toteutetaan edelleen luvallisesti valtion, kuntien, STEA:n ja yksityisten kansalaisten rahoittamana.
Sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.
Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.
Perhehoitajia on tähän asti palkittu sijoitettujen haaveiden ja unelmien torpedoinnista ja yhteydenpidon estämisestä vaikka toiminnasta olisi pitänyt rangaista.
Perhehoitoliitto olisi voinut laatia sopimuskäytännöt niin, että perhehoitajia palkitaan lapsen lähisuhteiden tukemisesta ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain velvoitteiden noudattamisesta mutta sitä se ei tehnyt.
Voitaisiinko perhehoitajien sopimukset tehdä sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat saavat yhdestä huostaanotosta keskimäärin noin 200 000 euroa per lapsi ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon?
Eikö veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen kata sijoitettujen joululomaa kotona sisarustensa kanssa?
Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa Perhehoitoliitolle, jotta perhehoitajille ei tule pahaa mieltä yhdestä menetetystä lomapäivästä ja sijoitettujen joululomat saataisiin järjestymään?
Voisivatko Perhehoitoliiton vauraat yhteisöjäsenet, niinikään veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittamat Nuorten Ystävät ry ja SOS- lapsikylä pudottaa edes jouluna juhlapöytänsä alle muutamia murusia sijoitetuille esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa?
Ottakaapa sijoitetut yhteyttä Aila Paloniemeen ja Perhehoitoliitosta pian eläköityvään Pirjo Hakkaraiseen ja kysykää heiltä miksi ette saaneet ettekä saa huostaanoton aikana yhtään viikonloppulomaa kotiin edes jouluna.
Kysykää myös miksi Perhehoitoliitto haluaa palkita perhehoitajia sijoitettujen haaveiden patologisoinnista ja sijoitettujen sukulaisten yhteydenpidon estämisestä, miksi laittomuudet ja väkivalta löytyvät jopa hoitofilosofiasta ja toimeksiantosopimuksista ja miksi lasten suojelijoina esiintyvät puolueiden ja STEA:n päättäjät sallivat ja rahoittavat väkivallan.
Voitte kirjoittaa meille mitä lapsen äänellä puhumaan pyrkivät päättäjänaiset teille vastasivat: info@lokakuunliike.com
Aila Paloniemi puh. 050 511 3067 tai 09 432 3067 Sähköposti: aila.paloniemi@eduskunta.fi
Pirjo Hakkarainen, puh. 040 310 1441 tai pirjo.hakkarainen@perhehoitoliitto.fi
STEA:n ja yksityisten sijaishuollon ja sen etujärjestöjen rahoittajien on hyvä muistaa että sijaishuollon rahoittaminen ja tukeminen tuottaa lisää hajotettuja perheitä, riskiolosuhteita ja sijoitettuja, joilla ei välttämättä ole todellista sijoitustarvetta.
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen. Tukemalla suoraan perheitä autat lapsia ja nuoria kasvamaan turvassa, käymään koulua ja toteuttamaan haaveitaan ja päämääriään.
Sijaishuollon valheellisten lupausten ja unelmien rahoittamisen sijaan voit antaa lapsille ja perheille tarpeenmukaista tukea ja konkreettisia toimintamahdollisuuksia.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta1711768
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Kysykää myös miksi Perhehoitoliitto haluaa palkita perhehoitajia sijoitettujen haaveiden patologisoinnista ja sijoitettujen sukulaisten yhteydenpidon estämisestä, miksi laittomuudet ja väkivalta löytyvät jopa hoitofilosofiasta ja toimeksiantosopimuksista ja miksi lasten suojelijoina esiintyvät puolueiden ja STEA:n päättäjät sallivat ja rahoittavat väkivallan.
Voitte kirjoittaa meille mitä lapsen äänellä puhumaan pyrkivät päättäjänaiset teille vastasivat: info@lokakuunliike.com
Aila Paloniemi puh. 050 511 3067 tai 09 432 3067 Sähköposti: aila.paloniemi@eduskunta.fi
Pirjo Hakkarainen, puh. 040 310 1441 tai pirjo.hakkarainen@perhehoitoliitto.fi
STEA:n ja yksityisten sijaishuollon ja sen etujärjestöjen rahoittajien on hyvä muistaa että sijaishuollon rahoittaminen ja tukeminen tuottaa lisää hajotettuja perheitä, riskiolosuhteita ja sijoitettuja, joilla ei välttämättä ole todellista sijoitustarvetta.
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen. Tukemalla suoraan perheitä autat lapsia ja nuoria kasvamaan turvassa, käymään koulua ja toteuttamaan haaveitaan ja päämääriään.
Sijaishuollon valheellisten lupausten ja unelmien rahoittamisen sijaan voit antaa lapsille ja perheille tarpeenmukaista tukea ja konkreettisia toimintamahdollisuuksia.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta1711768
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi