”Uskovat uskovat ylösnousemukseen, ateistit comebackiin”. Stanislaw Jerzy Lec
Kaisa Pulakan 10-osaisessa juttusarjassa Salatut eläimet tutkitaan tuttujen eläinten myyttistä menneisyyttä. Myyttien ja tarinoiden lomassa Kaisa Pulakka pohtii ihmisen ja eläinten välisen suhteen muuttumista.
”Harvat muistavat tai tietävät joulukinkun jumalallista alkuperää. Oikeastaan sika talvisen juhlan uhrieläimenä sai alkunsa jo muinaisesta Babyloniasta, jossa sikoja uhrattiin Baalille. Meille perinne siirtyi viikinkien suodattamana.
Freyr oli auringon, sateen ja hedelmällisyyden jumala, jonka kunniaksi skandinaavella oli tapana uhrata porsaita. Freyrillä oli ratsuna kultainen Gullinbursti-karju, joka osasi lentää ilmassa ja kulkea veden päällä.
Sika liitettiin myös Freyrin siskoon, skandinaavien rakkauden, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattareen Freijaan. Freija kiisi taisteluihin Hildisvín villisian selässä ja muutti rakastettunsa Ottarin villisiaksi tätä suojellakseen.
Taistelussa kaatuneet viikinkisotilaat pääsivät Valhallaan. Siellä heidän kylläisyydestään huolehti Särimner-sika. Vaikka Särimner kaluttiin puhtaaksi luita ja ytimiä myöten, oli se taas seuraavaan iltaan mennessä kasvattanut ympärilleen entisen veroiset lihakerrokset.
Porsaiden uhraaminen liittyi erityisesti keskitalven juhlaan, jota Norjalaiset kutsuivat nimellä jule (Hjul = kehrä, pyörä, valonkehrä). Julen perinteissä oli kaikuja muinaisen Babylonian keskitalven juhlasta, sekä roomalaisten Saturnalia-juhlasta. Kristinusko sijoitti Jeesuksen syntymäjuhlan pakanallisen Saturnalia-juhlan ja julen paikalle - Oli selvää, että syvään juurtuneita pakanallisia tapoja olisi ollut vaikea kitkeä pois, oli siis parempi ottaa ne omiin nimiin. Skandinaavisessa joulunvietossa Freyrin ja Freyan kunnaksi uhratuista sioista tuli joulukinkkuja ja kultaharjainen Gullinbursti-parka sai painua unholaan".
Babylonian fallossymboli ja pakanalliset olkipukit
Joulukuusikin on alkujaan fallos-symboli. "Tämä obeliski eli "Auringon patsas", millä nimellä Vanha Testamentti sen tuntee, edustaa mainitun auringon ja miehisen hedelmällisyyden jumalan penistä, mainostaen hänen hedelmällisyyttään sekä esittäen "Hyvän ja pahan tiedon puuta", jonka ympärille on kiedottu paratiisin käärme (serpentiini tarkoittaa käärmettä), josta riippuu "paratiisin omenoita". Tämä joulupuun l. joulukuusen perinne tulee sekin siis Babyloniasta. Ikivihreä havupuu kuvaa juuri hedelmällisyyttä. Babyloniassa uskottiin, että ikivihreä puu symboloi auringon pojassa, Tammuksessa, henkiin herännyttä ja ihmiseksi inkarnoitunutta auringonjumala Baalia. Tästä syystä Tammusta kutsuttiin nimellä ”Baal Berith” eli ”Kuusipuun herra”. Ja niin lapsoset laulelivat kuusen juurella ylistystä syntyvälle Auringon pojalle, ja vieraaksi tervetulleeksi toivotettiin ”kuolleista nouseva” pojan isä Joulupukin hahmossa.
Olkipukit ovat skandinaavinen perinne, jossa välittyy vanhempi pakanallinen uhriperinne. Skandinaaviuskonnossa ne yhdistettiin Thorin vaunuja vetäneihin pukkeihin, mutta ne olivat olemassa juuri tonttuja eli piruja varten. Ihmisten sijasta nämä jouluaikaan liikkuvat pahat henget menivätkin olkipukkeihin ja talo sekä ihmiset säästyivät niiltä. Niistä päästiin eroon kun ne joulunajan jälkeen poltettiin pihan laidalla tunkiolla. Uskonnollisesti kyseessä on samantyyppinen funktio kuin Vanhan Testamentin uhrilakien ns. Azazelin pukeilla, eli syntipukeilla".
Poliittinen joulu on monien uskontojen ja perinteiden sekoitus
Sami Syrjämäen mukaan "joulun esihistoria, historia ja nykypäivä osoittavat, ettei joulu ole, eikä ole koskaan ollutkaan vain ja ainoastaan kristillinen juhla. Siinä on aina yhdistynyt erilaisia perinteitä ja maallisia aikalaistapoja. Kun kristillinen kirkko sai aikaan sen, että joulukuussa alettiin Saturnalia-juhlan sijaan juhlistaa Jeesuksen syntymää, olivat tavat kovin erilaiset kuin nykyään. Massachusettsin yliopiston historian professorin Stephen Nissenbaum kertoo muun muassa, että vastineeksi Saturnalian korvaamisesta Kristuksen syntymäpäiväjuhlilla kirkko salli ihmisten juhlia entiseen tapaansa: juopotellen, irstaillen ja hoilaten lauluja kaduilla alastomana. Joulu oli ennemminkin karnevaali kuin uskonnollinen hartausjuhla, ennemminkin riekkumisen kuin hiljentymisen aikaa".
Meno äityi niin hulvattomaksi, että se antoi kieleemme uuden termin saturnalia kuvaamaan moraalitonta ja kaikin puolin yhteiskuntakelvotonta käytöstä. Saturnalia- juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta kartiomaista pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja perheiden sisäiset ja väliset hierarkiat kumottiin. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia!
Syrjämäen mukaan " nykyaikaisen etupäässä kotioloissa vietettävän joulun, jonka keskipisteenä ovat lahjottavat lapset, historia on lyhyt, vaikka osa mainituista vanhoista juhlimistavoista kuulostaa liiankin tutulta. Voimme kuitenkin todeta riemumielin, että kaikki nuo juhlimistavat kuuluvat joulun perinteeseen. Sen sijaan lahjojen jakamisen historia, sellaisena kuin käytäntö nykyään tunnetaan, on selvästi lyhyempi kuin juopottelun. Joululahjoja alettiin jakaa perheen kesken vasta 1800-luvulla.
Joulun historiaa muisteltaessa on syytä huomata sekin, että vaikka monissa yhteyksissä joulupukin nimi yhdistetään juuri Nikolaokseen, puhutaan latinan kielestä peräisin olevasta Santa Clausista, ei meidän tuntemastamme joulupukista, jonka juuret ovat nuuttipukissa, kekripukissa sekä pakanallisessa jule-juhlassa.
Joululla on tietenkin vahvat kristilliset juurensa ja vaikutteensa, mutta ne eivät ole sen ainoat juuret ja vaikutteet. Lisäksi on oleellista huomata, että joulun kristilliset juuret eivät ole aina luonteeltaan järin uskonnollisia, vaan joskus ne ovat pikemminkin poliittisia".
Lokakuun Liike suosittaa jouluksi seuraavia lauluja:
http://www.lokakuunliike.com/karaoke-blogi
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 5- miten tunnistaa fabrikointi?
Kaisa Pulakan 10-osaisessa juttusarjassa Salatut eläimet tutkitaan tuttujen eläinten myyttistä menneisyyttä. Myyttien ja tarinoiden lomassa Kaisa Pulakka pohtii ihmisen ja eläinten välisen suhteen muuttumista.
”Harvat muistavat tai tietävät joulukinkun jumalallista alkuperää. Oikeastaan sika talvisen juhlan uhrieläimenä sai alkunsa jo muinaisesta Babyloniasta, jossa sikoja uhrattiin Baalille. Meille perinne siirtyi viikinkien suodattamana.
Freyr oli auringon, sateen ja hedelmällisyyden jumala, jonka kunniaksi skandinaavella oli tapana uhrata porsaita. Freyrillä oli ratsuna kultainen Gullinbursti-karju, joka osasi lentää ilmassa ja kulkea veden päällä.
Sika liitettiin myös Freyrin siskoon, skandinaavien rakkauden, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattareen Freijaan. Freija kiisi taisteluihin Hildisvín villisian selässä ja muutti rakastettunsa Ottarin villisiaksi tätä suojellakseen.
Taistelussa kaatuneet viikinkisotilaat pääsivät Valhallaan. Siellä heidän kylläisyydestään huolehti Särimner-sika. Vaikka Särimner kaluttiin puhtaaksi luita ja ytimiä myöten, oli se taas seuraavaan iltaan mennessä kasvattanut ympärilleen entisen veroiset lihakerrokset.
Porsaiden uhraaminen liittyi erityisesti keskitalven juhlaan, jota Norjalaiset kutsuivat nimellä jule (Hjul = kehrä, pyörä, valonkehrä). Julen perinteissä oli kaikuja muinaisen Babylonian keskitalven juhlasta, sekä roomalaisten Saturnalia-juhlasta. Kristinusko sijoitti Jeesuksen syntymäjuhlan pakanallisen Saturnalia-juhlan ja julen paikalle - Oli selvää, että syvään juurtuneita pakanallisia tapoja olisi ollut vaikea kitkeä pois, oli siis parempi ottaa ne omiin nimiin. Skandinaavisessa joulunvietossa Freyrin ja Freyan kunnaksi uhratuista sioista tuli joulukinkkuja ja kultaharjainen Gullinbursti-parka sai painua unholaan".
Babylonian fallossymboli ja pakanalliset olkipukit
Joulukuusikin on alkujaan fallos-symboli. "Tämä obeliski eli "Auringon patsas", millä nimellä Vanha Testamentti sen tuntee, edustaa mainitun auringon ja miehisen hedelmällisyyden jumalan penistä, mainostaen hänen hedelmällisyyttään sekä esittäen "Hyvän ja pahan tiedon puuta", jonka ympärille on kiedottu paratiisin käärme (serpentiini tarkoittaa käärmettä), josta riippuu "paratiisin omenoita". Tämä joulupuun l. joulukuusen perinne tulee sekin siis Babyloniasta. Ikivihreä havupuu kuvaa juuri hedelmällisyyttä. Babyloniassa uskottiin, että ikivihreä puu symboloi auringon pojassa, Tammuksessa, henkiin herännyttä ja ihmiseksi inkarnoitunutta auringonjumala Baalia. Tästä syystä Tammusta kutsuttiin nimellä ”Baal Berith” eli ”Kuusipuun herra”. Ja niin lapsoset laulelivat kuusen juurella ylistystä syntyvälle Auringon pojalle, ja vieraaksi tervetulleeksi toivotettiin ”kuolleista nouseva” pojan isä Joulupukin hahmossa.
Olkipukit ovat skandinaavinen perinne, jossa välittyy vanhempi pakanallinen uhriperinne. Skandinaaviuskonnossa ne yhdistettiin Thorin vaunuja vetäneihin pukkeihin, mutta ne olivat olemassa juuri tonttuja eli piruja varten. Ihmisten sijasta nämä jouluaikaan liikkuvat pahat henget menivätkin olkipukkeihin ja talo sekä ihmiset säästyivät niiltä. Niistä päästiin eroon kun ne joulunajan jälkeen poltettiin pihan laidalla tunkiolla. Uskonnollisesti kyseessä on samantyyppinen funktio kuin Vanhan Testamentin uhrilakien ns. Azazelin pukeilla, eli syntipukeilla".
Poliittinen joulu on monien uskontojen ja perinteiden sekoitus
Sami Syrjämäen mukaan "joulun esihistoria, historia ja nykypäivä osoittavat, ettei joulu ole, eikä ole koskaan ollutkaan vain ja ainoastaan kristillinen juhla. Siinä on aina yhdistynyt erilaisia perinteitä ja maallisia aikalaistapoja. Kun kristillinen kirkko sai aikaan sen, että joulukuussa alettiin Saturnalia-juhlan sijaan juhlistaa Jeesuksen syntymää, olivat tavat kovin erilaiset kuin nykyään. Massachusettsin yliopiston historian professorin Stephen Nissenbaum kertoo muun muassa, että vastineeksi Saturnalian korvaamisesta Kristuksen syntymäpäiväjuhlilla kirkko salli ihmisten juhlia entiseen tapaansa: juopotellen, irstaillen ja hoilaten lauluja kaduilla alastomana. Joulu oli ennemminkin karnevaali kuin uskonnollinen hartausjuhla, ennemminkin riekkumisen kuin hiljentymisen aikaa".
Meno äityi niin hulvattomaksi, että se antoi kieleemme uuden termin saturnalia kuvaamaan moraalitonta ja kaikin puolin yhteiskuntakelvotonta käytöstä. Saturnalia- juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta kartiomaista pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja perheiden sisäiset ja väliset hierarkiat kumottiin. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia!
Syrjämäen mukaan " nykyaikaisen etupäässä kotioloissa vietettävän joulun, jonka keskipisteenä ovat lahjottavat lapset, historia on lyhyt, vaikka osa mainituista vanhoista juhlimistavoista kuulostaa liiankin tutulta. Voimme kuitenkin todeta riemumielin, että kaikki nuo juhlimistavat kuuluvat joulun perinteeseen. Sen sijaan lahjojen jakamisen historia, sellaisena kuin käytäntö nykyään tunnetaan, on selvästi lyhyempi kuin juopottelun. Joululahjoja alettiin jakaa perheen kesken vasta 1800-luvulla.
Joulun historiaa muisteltaessa on syytä huomata sekin, että vaikka monissa yhteyksissä joulupukin nimi yhdistetään juuri Nikolaokseen, puhutaan latinan kielestä peräisin olevasta Santa Clausista, ei meidän tuntemastamme joulupukista, jonka juuret ovat nuuttipukissa, kekripukissa sekä pakanallisessa jule-juhlassa.
Joululla on tietenkin vahvat kristilliset juurensa ja vaikutteensa, mutta ne eivät ole sen ainoat juuret ja vaikutteet. Lisäksi on oleellista huomata, että joulun kristilliset juuret eivät ole aina luonteeltaan järin uskonnollisia, vaan joskus ne ovat pikemminkin poliittisia".
Lokakuun Liike suosittaa jouluksi seuraavia lauluja:
http://www.lokakuunliike.com/karaoke-blogi
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 5- miten tunnistaa fabrikointi?