Sijoitusmäärien lisääminen ennen SOTEa tarkoittaa isompia valtionosuuksia kunnalle
Tutkijoille on selvää, että väestölliset muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun tai psykiatrian nopeaa asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
On hämmästyttävää miten monet yliopistokoulutuksen saaneet sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön päättäjät mm. Anna Cantell-Forsbom, Taru Kuosmanen ja Saila Nummikoski tulkitsevat silti lastensuojelun ja -psykiatrian asiakasmääriä ja kehitystä väärin lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.
Tässä todennäköisin syy räjähdysmäisesti lisääntyneisiin lasten ja nuorten sijoituksiin:
"SOTE-uudistuksen pitkittyminen on johtanut huostaanottojen villiintymiseen.
Täysin perusteettomasti ja tekaistuin perustein tehdyt lastensuojelun pakkotoimet ovat osa kuntien kilpajuoksua siitä, miten korkealle kunkin kunnan sosiaalitoimen valtionosuudet jyvitetään SOTE-uudistuksen jälkeen.
4.10.2017 uutisissa kerrottiin, että 30 % alan henkilökunnasta on koko ajan vaihtumassa. Se tarkoittaa, että henkilökunta vaihtuu vuoden mittaan muutamaan kertaan. Näin tiheään vaihtuvassa joukossa virheiden ja väärinkäytösten riski on valtava.
Uutisen mukaan sijoitusten määrä on kasvanut viime vuodesta jopa 50%.
Arvattavasti koko valtakunnan alueella lastensuojelun pakkotoimien määrän kasvu jakaantuu hyvin epätasaisesti. Tämä johtuu siitä, että joillakin kunnilla on tavaton kiire saada sosiaalitoimen kulut mahdollisimman korkeaksi – ainakin korkeammaksi kuin muissa kunnissa.
Mikäli sosiaalitoimen kustannustaso kunnassa pidetään asiallisen kohtuullisena ja todellista tarvetta vastaavana, kunta menettää suuren siivun valtion maksamista tulevien vuosien kulukorvauksista.
"Ilmaista rahaa" valtiolta on saatavissa, jos kunnan omat kulutilastot saadaan mahdollisimman rumiksi.
Kulut on saatava näyttämään asukasta kohden suuremmiksi kuin muissa kunnissa, tai muutoin kunta tulee menettämään ison siivun tulevia korotettuja valtionosuuksia.
On laki, joka määrittelee tulevien vuosien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kunnille. Esimerkiksi kunnan ikärakenteesta riippuen kunnan keskimääräiset kulut voivat olla korkeammat kuin naapurissa, hyvinvoivassa kunnassa, jossa työpaikkoja ja verotulojakin on enemmän kuin provinssin haja-asutusalueille sijoittuvissa maalaiskunnissa. Maaseudulla SOTE-kulut voivat olla jo ”valmiiksi” keskimääräistä korkeammat.
Nyt tehokkaammin toimivilla kunnilla kulut jäävät asukasta kohden laskettuna "liian" vähäisiksi.
Niillä on kiire nostaa sosiaalitoimen kulut asukasta kohden mahdollisimman korkeaksi, koska SOTE-uudistuksen jälkeen valtionosuusmaksatusten jyvitys tapahtuu nyt toteutuvien keskimääräisten kustannusten perusteella. Se kuntakohtainen valtion korvausosuuksien jyvitys jää enemmän tai vähemmän pysyväksi!
Julkisen terveydenhuollon puolella kuluja ei voi keinotekoisesti nostaa, koska terveydenhuollossa päätöksenteko on hajautettua, kontrolloitua ja valvottua. Potilasdokumentaation ylläpitäjiä on lukuisa määrä. Kaikkia heitä ei voi yllyttää ja saada mukaan tosiseikkojen vastaisiin kirjauksiin, jotka johtaisivat kulujen nousuun (vakuutuslääkäreitä lukuunottamatta, koska heillä on lakiin kirjattu oikeus laatia lausuntonsa ilman kunniaa ja omaatuntoa, mutta kunnan sote-kuluihin heidän lausunnoillaan ei ole suoraa vaikutusta).
Toisin on lastensuojelussa. Tosiasiassa yksi ainoa lastensuojeluvirkailija voi päättää muutaman vuoden sisällä kertyvistä miljoonaluokan kuluista per yksi ainoa perhe. Ne päätökset tehdään virkamiehen salassapito-oikeudella. Tahallisesti väärennettyjä kirjauksia lastensuojelu ei suostu korjaamaan – näitä kuntia todellakin on. Lastensuojelun päätökset voidaan perustella avoimen valheellisilla väittämillä, joita ei yksilöidä ja joita ei voi jälkikäteenkään todentaa.
Lastensuojelun kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat kunnan tehokkain keino korottaa kunnan sosiaali- ja terveystoimen keskimääräisiä kuluja nopeasti – siis hyvissä ajoin ennen kuin SOTE-uudistusten valtionosuuksien laskennallinen kuntakohtainen jyvitys vahvistetaan.
Kolme signaalia paljastaa keplottelun: avohuollon tukitoimien laiminlyönti ja pakkotoimien keskittyminen puolustuskyvyttömiin ja koulutaksikyytiläisiin
Viitetieto 1# – Perusteettomat huostaanotot, avohuollon tukitoimien laiminlyönti
Viitteitä siihen, että saatan olla oikeassa saa jo siitä, miten vastaavaan aikaan kunnan avohuollon tukitoimien kustannusten määrä on kehittynyt. Jos kodin ongelmien kasaantuminen on todellista, niin sekä avohuollon tukitoimien että kiireellisten sijoitusten määrän pitäisi kohota jokseenkin samansuuntaisesti.
Veikkaan ja oman laajan kokemukseni perusteella väitän, että kuntien avohuollon tukitoimet systemaattisesti laiminlyödään. Lainvoimaisten ohjeiden mukaan avohuollon tukitoimien tarve pitäisi kuitenkin selvittää ja koko avohuollon tukitoimien välinearsenaali pitäisi kokeilla tai ainakin niiden käyttömahdollisuudet pitäisi selvittää ennen kuin lastensuojelun pakkotoimiin ryhdytään. Tätä ei tapahdu.
Väitän, että kunnat eivät enää korvaansa lotkauta saatikka tukitoimien tarvetta selvitä, jos käytettävissä olevat avohuollon tukitoimet otetaan puheeksi. Päätöksissä edetään sadistisen brutaalisti kaikki välivaiheet ohittaen suoraan mahdollisimman paljon maksavaan, usein suoraan eniten maksaviin pakkopäätöksiin. Yhteiskunnan kustannuksia ei säästellä, koska huomattavalta osin ne kulut saadaan siirretyksi pelkällä kunnan ilmoitusmenettelyllä valtion piikkiin.
Mikäli avohuollon tukitoimet laskevat samaan aikaan, kun kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen määrä kasvaa, niin tilanne vaikuttaa jo kovin epäilyttävältä. Silloin ilmeistä on, että sijoituspäätöksiä tehdään muista syistä kuin todelliseen lastensuojelulliseen tarpeeseen lapsen eduksi.
Viitetieto 2# – Perusteettomat huostaanotot, köyhien ja puolustuskyvyttömien perheiden lasten huostaanotot
Toinen ”tarkoitushakuisiin huostaanottoihin” viittava ilmiö on se, keihin pakkotoimet kohdistuvat. Todellisuudessa niin sanottuja ongelmia on kaikentyyppisissä perheissä. Pakkotoimien pitäisi pelkän todellisen tarpeen mukaan kohdistua tasaisesti eri sosiaaliluokkiin, eli yhtä lailla rikkaisiin ja köyhiin perheisiin. Se mitä minä olen nähnyt, viittaa siihen, että pakkotoimet kohdistetaan puolustuskyvyttömiin eli yksinhuoltajien ja köyhien perheiden lapsiin. Jos sosiaalinen vääristymä toteamallani tavalla on räikeä, niin silloin ilmeistä on, että sijoituspäätöksiä tehdään muista syistä kuin todelliseen lastensuojelulliseen tarpeeseen lapsen eduksi.
Väitteet siitä, että huono-osaisuus periytyy, saattaavat ainakin osittain perustua siihen, että sijoituslaitoksen bisnekset turvataan pienimmällä vaivalla siten, että sijoitettavat lapset ”kaapataan” köyhistä perheistä, joilla ei ole kontakteja kunnan valtapiireihin. Laitos tarvitsee asiakkaansa joka kuukausi, vaikka todellinen lastensuojelullinen tarve realisoituu esim. kerran 2-3 kuukaudessa. Laitos menisi konkurssiin tasaisen kassavirran tyrehtymisen seurauksena. Laitoksen hoitopaikat pidetään täynnä ja kassavirta tasaisena köyhien perheiden lapsilla.
Viitetieto 3# – Perusteettomat huostaanotot, kunnan koulutaksikyyditysten kustannusten minimointi
Kolmas signaali tarkoitushakuisista, todellisen tarpeen vastaisista lastensuojelun pakkotoimista näkyy siinä, jos perheet, joiden lapset otetaan sijoitukseen, asuvat tavallista useammin niin kaukana koulusta, että lapset ovat koulutaksikyyditysten piirissä.
Jos taksikyydityksellä koulua käyvien lasten määrä on lastensuojelun pakkotoimiasiakkaiden keskuudessa huomattavan korkea ja vastaavasti kuntakeskuksissa ja tai muuten lähellä koulua asuvien perheiden määrä väestöosuuttaan vastaamattomalla tavalla vähäinen, niin silloin ilmeistä on, että sijoituspäätöksiä tehdään muista syistä kuin todelliseen lastensuojelulliseen tarpeeseen lapsen eduksi.
Oma kokemukseni on, että joissakin kunnissa kaikki kolme yllä mainittua signaalia todellista tarvetta vastaamattomista, tarpeettoman lukuisista lasten huostaanotoista täyttyvät.
Kunnat, joissa pakkotoimien määrät eivät ole kasvaneet, lienevät niitä, joiden keskimääräiset sote-kustannukset asukasta kohden ovat jo muutoinkin korkeat. Niillä ei ole tarvetta nostaa SOTE-kustannuksia keinotekoisesti tarpeettomia, oikeudettomia huostaanottoja toimeenpanemalla.
Ilmeistä on, että nyt on valloillaan keinotekoinen SOTE-kulujen nostamisten kilpajuoksu kuntien kesken. Siihen osallistuvat etenkin ne kunnat, joiden asukaskohtaiset SOTE-kulut ovat olleet keskimääräistä alhaisemmat tai ei ainakaaan korkeimpien kustannusten kuntien neljännekseen kuuluvia. Kulut pakotetaan korkeammiksi kuin naapurikunnassa, jotta SOTE-jyvityksillä kiinteäksi jakosuhteeksi jäävä valtionosuuksien määrä ei jäisi ainakaan pienemmäksi kuin naapurissa.
Tehokkain ja käytännössä ainoa keino nostaa sosiaali- ja terveystoimen kuluja on lasten huostaanotto. Yhdellä ainoalla lastensuojelun salassapito-oikeuden suojissa tehdyllä perusteluiltaan valheellisella päätöksellä kunta voi nostaa kuluja per perhe miljoonalla eurolla muutamassa vuodessa. Rahat virtaavat valtiolta kuntaan ja mutkan kautta eli verotuksen kautta kunnan omaan kassaan. VALTIO MAKSAA!
On kuntia, joille kelpaa nykyisin vain ja ainoastaan lapsen huostaanotto, olipa perheen avuntarve kuinka vähäinen tahansa. Se on hinta, minkä köyhät, perheet maksavat SOTE-uudistuksen viivyttelystä."
Esko Leipälä
Lokakuun Liike toivoo tietoja ja havaintoja asiasta suoraselkäisiltä kuntatoimijoilta. Tiedot voi lähettää info@lokakuunliike.com
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
Tutkijoille on selvää, että väestölliset muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun tai psykiatrian nopeaa asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
On hämmästyttävää miten monet yliopistokoulutuksen saaneet sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön päättäjät mm. Anna Cantell-Forsbom, Taru Kuosmanen ja Saila Nummikoski tulkitsevat silti lastensuojelun ja -psykiatrian asiakasmääriä ja kehitystä väärin lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.
Tässä todennäköisin syy räjähdysmäisesti lisääntyneisiin lasten ja nuorten sijoituksiin:
"SOTE-uudistuksen pitkittyminen on johtanut huostaanottojen villiintymiseen.
Täysin perusteettomasti ja tekaistuin perustein tehdyt lastensuojelun pakkotoimet ovat osa kuntien kilpajuoksua siitä, miten korkealle kunkin kunnan sosiaalitoimen valtionosuudet jyvitetään SOTE-uudistuksen jälkeen.
4.10.2017 uutisissa kerrottiin, että 30 % alan henkilökunnasta on koko ajan vaihtumassa. Se tarkoittaa, että henkilökunta vaihtuu vuoden mittaan muutamaan kertaan. Näin tiheään vaihtuvassa joukossa virheiden ja väärinkäytösten riski on valtava.
Uutisen mukaan sijoitusten määrä on kasvanut viime vuodesta jopa 50%.
Arvattavasti koko valtakunnan alueella lastensuojelun pakkotoimien määrän kasvu jakaantuu hyvin epätasaisesti. Tämä johtuu siitä, että joillakin kunnilla on tavaton kiire saada sosiaalitoimen kulut mahdollisimman korkeaksi – ainakin korkeammaksi kuin muissa kunnissa.
Mikäli sosiaalitoimen kustannustaso kunnassa pidetään asiallisen kohtuullisena ja todellista tarvetta vastaavana, kunta menettää suuren siivun valtion maksamista tulevien vuosien kulukorvauksista.
"Ilmaista rahaa" valtiolta on saatavissa, jos kunnan omat kulutilastot saadaan mahdollisimman rumiksi.
Kulut on saatava näyttämään asukasta kohden suuremmiksi kuin muissa kunnissa, tai muutoin kunta tulee menettämään ison siivun tulevia korotettuja valtionosuuksia.
On laki, joka määrittelee tulevien vuosien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kunnille. Esimerkiksi kunnan ikärakenteesta riippuen kunnan keskimääräiset kulut voivat olla korkeammat kuin naapurissa, hyvinvoivassa kunnassa, jossa työpaikkoja ja verotulojakin on enemmän kuin provinssin haja-asutusalueille sijoittuvissa maalaiskunnissa. Maaseudulla SOTE-kulut voivat olla jo ”valmiiksi” keskimääräistä korkeammat.
Nyt tehokkaammin toimivilla kunnilla kulut jäävät asukasta kohden laskettuna "liian" vähäisiksi.
Niillä on kiire nostaa sosiaalitoimen kulut asukasta kohden mahdollisimman korkeaksi, koska SOTE-uudistuksen jälkeen valtionosuusmaksatusten jyvitys tapahtuu nyt toteutuvien keskimääräisten kustannusten perusteella. Se kuntakohtainen valtion korvausosuuksien jyvitys jää enemmän tai vähemmän pysyväksi!
Julkisen terveydenhuollon puolella kuluja ei voi keinotekoisesti nostaa, koska terveydenhuollossa päätöksenteko on hajautettua, kontrolloitua ja valvottua. Potilasdokumentaation ylläpitäjiä on lukuisa määrä. Kaikkia heitä ei voi yllyttää ja saada mukaan tosiseikkojen vastaisiin kirjauksiin, jotka johtaisivat kulujen nousuun (vakuutuslääkäreitä lukuunottamatta, koska heillä on lakiin kirjattu oikeus laatia lausuntonsa ilman kunniaa ja omaatuntoa, mutta kunnan sote-kuluihin heidän lausunnoillaan ei ole suoraa vaikutusta).
Toisin on lastensuojelussa. Tosiasiassa yksi ainoa lastensuojeluvirkailija voi päättää muutaman vuoden sisällä kertyvistä miljoonaluokan kuluista per yksi ainoa perhe. Ne päätökset tehdään virkamiehen salassapito-oikeudella. Tahallisesti väärennettyjä kirjauksia lastensuojelu ei suostu korjaamaan – näitä kuntia todellakin on. Lastensuojelun päätökset voidaan perustella avoimen valheellisilla väittämillä, joita ei yksilöidä ja joita ei voi jälkikäteenkään todentaa.
Lastensuojelun kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat kunnan tehokkain keino korottaa kunnan sosiaali- ja terveystoimen keskimääräisiä kuluja nopeasti – siis hyvissä ajoin ennen kuin SOTE-uudistusten valtionosuuksien laskennallinen kuntakohtainen jyvitys vahvistetaan.
Kolme signaalia paljastaa keplottelun: avohuollon tukitoimien laiminlyönti ja pakkotoimien keskittyminen puolustuskyvyttömiin ja koulutaksikyytiläisiin
Viitetieto 1# – Perusteettomat huostaanotot, avohuollon tukitoimien laiminlyönti
Viitteitä siihen, että saatan olla oikeassa saa jo siitä, miten vastaavaan aikaan kunnan avohuollon tukitoimien kustannusten määrä on kehittynyt. Jos kodin ongelmien kasaantuminen on todellista, niin sekä avohuollon tukitoimien että kiireellisten sijoitusten määrän pitäisi kohota jokseenkin samansuuntaisesti.
Veikkaan ja oman laajan kokemukseni perusteella väitän, että kuntien avohuollon tukitoimet systemaattisesti laiminlyödään. Lainvoimaisten ohjeiden mukaan avohuollon tukitoimien tarve pitäisi kuitenkin selvittää ja koko avohuollon tukitoimien välinearsenaali pitäisi kokeilla tai ainakin niiden käyttömahdollisuudet pitäisi selvittää ennen kuin lastensuojelun pakkotoimiin ryhdytään. Tätä ei tapahdu.
Väitän, että kunnat eivät enää korvaansa lotkauta saatikka tukitoimien tarvetta selvitä, jos käytettävissä olevat avohuollon tukitoimet otetaan puheeksi. Päätöksissä edetään sadistisen brutaalisti kaikki välivaiheet ohittaen suoraan mahdollisimman paljon maksavaan, usein suoraan eniten maksaviin pakkopäätöksiin. Yhteiskunnan kustannuksia ei säästellä, koska huomattavalta osin ne kulut saadaan siirretyksi pelkällä kunnan ilmoitusmenettelyllä valtion piikkiin.
Mikäli avohuollon tukitoimet laskevat samaan aikaan, kun kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen määrä kasvaa, niin tilanne vaikuttaa jo kovin epäilyttävältä. Silloin ilmeistä on, että sijoituspäätöksiä tehdään muista syistä kuin todelliseen lastensuojelulliseen tarpeeseen lapsen eduksi.
Viitetieto 2# – Perusteettomat huostaanotot, köyhien ja puolustuskyvyttömien perheiden lasten huostaanotot
Toinen ”tarkoitushakuisiin huostaanottoihin” viittava ilmiö on se, keihin pakkotoimet kohdistuvat. Todellisuudessa niin sanottuja ongelmia on kaikentyyppisissä perheissä. Pakkotoimien pitäisi pelkän todellisen tarpeen mukaan kohdistua tasaisesti eri sosiaaliluokkiin, eli yhtä lailla rikkaisiin ja köyhiin perheisiin. Se mitä minä olen nähnyt, viittaa siihen, että pakkotoimet kohdistetaan puolustuskyvyttömiin eli yksinhuoltajien ja köyhien perheiden lapsiin. Jos sosiaalinen vääristymä toteamallani tavalla on räikeä, niin silloin ilmeistä on, että sijoituspäätöksiä tehdään muista syistä kuin todelliseen lastensuojelulliseen tarpeeseen lapsen eduksi.
Väitteet siitä, että huono-osaisuus periytyy, saattaavat ainakin osittain perustua siihen, että sijoituslaitoksen bisnekset turvataan pienimmällä vaivalla siten, että sijoitettavat lapset ”kaapataan” köyhistä perheistä, joilla ei ole kontakteja kunnan valtapiireihin. Laitos tarvitsee asiakkaansa joka kuukausi, vaikka todellinen lastensuojelullinen tarve realisoituu esim. kerran 2-3 kuukaudessa. Laitos menisi konkurssiin tasaisen kassavirran tyrehtymisen seurauksena. Laitoksen hoitopaikat pidetään täynnä ja kassavirta tasaisena köyhien perheiden lapsilla.
Viitetieto 3# – Perusteettomat huostaanotot, kunnan koulutaksikyyditysten kustannusten minimointi
Kolmas signaali tarkoitushakuisista, todellisen tarpeen vastaisista lastensuojelun pakkotoimista näkyy siinä, jos perheet, joiden lapset otetaan sijoitukseen, asuvat tavallista useammin niin kaukana koulusta, että lapset ovat koulutaksikyyditysten piirissä.
Jos taksikyydityksellä koulua käyvien lasten määrä on lastensuojelun pakkotoimiasiakkaiden keskuudessa huomattavan korkea ja vastaavasti kuntakeskuksissa ja tai muuten lähellä koulua asuvien perheiden määrä väestöosuuttaan vastaamattomalla tavalla vähäinen, niin silloin ilmeistä on, että sijoituspäätöksiä tehdään muista syistä kuin todelliseen lastensuojelulliseen tarpeeseen lapsen eduksi.
Oma kokemukseni on, että joissakin kunnissa kaikki kolme yllä mainittua signaalia todellista tarvetta vastaamattomista, tarpeettoman lukuisista lasten huostaanotoista täyttyvät.
Kunnat, joissa pakkotoimien määrät eivät ole kasvaneet, lienevät niitä, joiden keskimääräiset sote-kustannukset asukasta kohden ovat jo muutoinkin korkeat. Niillä ei ole tarvetta nostaa SOTE-kustannuksia keinotekoisesti tarpeettomia, oikeudettomia huostaanottoja toimeenpanemalla.
Ilmeistä on, että nyt on valloillaan keinotekoinen SOTE-kulujen nostamisten kilpajuoksu kuntien kesken. Siihen osallistuvat etenkin ne kunnat, joiden asukaskohtaiset SOTE-kulut ovat olleet keskimääräistä alhaisemmat tai ei ainakaaan korkeimpien kustannusten kuntien neljännekseen kuuluvia. Kulut pakotetaan korkeammiksi kuin naapurikunnassa, jotta SOTE-jyvityksillä kiinteäksi jakosuhteeksi jäävä valtionosuuksien määrä ei jäisi ainakaan pienemmäksi kuin naapurissa.
Tehokkain ja käytännössä ainoa keino nostaa sosiaali- ja terveystoimen kuluja on lasten huostaanotto. Yhdellä ainoalla lastensuojelun salassapito-oikeuden suojissa tehdyllä perusteluiltaan valheellisella päätöksellä kunta voi nostaa kuluja per perhe miljoonalla eurolla muutamassa vuodessa. Rahat virtaavat valtiolta kuntaan ja mutkan kautta eli verotuksen kautta kunnan omaan kassaan. VALTIO MAKSAA!
On kuntia, joille kelpaa nykyisin vain ja ainoastaan lapsen huostaanotto, olipa perheen avuntarve kuinka vähäinen tahansa. Se on hinta, minkä köyhät, perheet maksavat SOTE-uudistuksen viivyttelystä."
Esko Leipälä
Lokakuun Liike toivoo tietoja ja havaintoja asiasta suoraselkäisiltä kuntatoimijoilta. Tiedot voi lähettää info@lokakuunliike.com
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski