THL:n selvityksen mukaan nuoret ovat raitistuneet. Tupakkaa on kokeillut yhä harvempi ja ensikokeilut tapahtuvat aiempaa myöhemmin.
Rahapeliautomaattien pelaaminen on nuorten keskuudessa romahtanut arpajaislain muutosten jälkeen. Viime vuonna puolet pojista kertoi, ettei ollut pelannut. Neljä vuotta sitten heitä oli 13 prosenttia. Tytöissä vastaavat osuudet olivat 86 ja 46 prosenttia.
Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.
Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt. Yhä harvempi hyväksyy lasten kurittamisen.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon.
Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.
Nuorten aikuisten kännääminen on vähentynyt puoleen entisestä. Suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta. Väkevien juomien osuus tilastoidusta kulutuksesta on pienentynyt ja mietojen viinien ja mallasjuomien osuus on kasvanut.
Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana (lääkärilehti 30.10.2012).
Kouluterveyskyselyiden perusteella nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt vuosi vuodelta niin ammattiin opiskelevien, lukiolaisten kuin peruskoululaistenkin keskuudessa. Samaan aikaan esimerkiksi tyystin raittiiden nuorten määrä on kasvanut. Myös humalajuominen on vähentynyt. Nuoret juovat aiempaa vähemmän kerralla.
Syitä nuorisokulttuurin muutokseen tutkitaan nyt Suomessa ensi kertaa.
Akateemisessa kirjallisuudessa ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin seitsemän selitystä kehitykselle: alkoholia on vaikeampi ostaa kuin ennen, uusi teknologia tarjoaa nuorille uusia tapoja viettää aikaa, juominen ei ole enää cool, lapset ovat onnellisempia ja tiedostavampia kuin ennen, vanhemmuus on parempaa kuin ennen, etniset vähemmistöt ovat lisääntyneet ja juominen on kallista.
Vanhemmuuden paraneminen on yksi eniten kannatusta saaneista selityksistä sille, miksi nuoriso juo vähemmän. Vanhemmat eivät juo itse lastensa nähden, he suhtautuvat aiempaa kireämmin jälkikasvunsa päihdekokeiluihin ja tietävät missä heidän lapsensa kulkevat.
– Samaan aikaan nuorten ja vanhempien välinen suhde on tasavertaistunut, joten nuorilla ei ehkä ole niin suurta tarvetta kapinoida vanhempiaan vastaan, THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo sanoo.
Myös suomalaisten terveys on kehittynyt paljon sadan vuoden itsenäisyyden aikana. Elinajanodote on pidentynyt ja sairauksien ehkäisy ja hoito on parantunut. Suomalaiset ovat vaurastuneet ja itsemurhat ovat vähentyneet huomattavasti. Suomalaiset ovat kansainvälisissä vertailuissa yksi onnellisimmista kansakunnista.
Vaikka perheiden ongelmissa on tapahtunut laskua jo vuosien ajan, kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat lisääntyneet. Lastensuojelun henkilöstön ja erilaisten lastenkotien lukumäärä ja kysyntä, lastensuojelun ja sijaishuollon kustannukset sekä lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Sijaishuollon valvontaa tai asiakkaiden oikeusturvaa ei ole saatu kuntoon. Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea paitsi runsaasta huostaanotettujen määrästä myös lasten olemattomasta kuulemisesta huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereiden puuttumisesta, sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä.
Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan.
Rahapeliautomaattien pelaaminen on nuorten keskuudessa romahtanut arpajaislain muutosten jälkeen. Viime vuonna puolet pojista kertoi, ettei ollut pelannut. Neljä vuotta sitten heitä oli 13 prosenttia. Tytöissä vastaavat osuudet olivat 86 ja 46 prosenttia.
Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.
Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt. Yhä harvempi hyväksyy lasten kurittamisen.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon.
Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.
Nuorten aikuisten kännääminen on vähentynyt puoleen entisestä. Suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta. Väkevien juomien osuus tilastoidusta kulutuksesta on pienentynyt ja mietojen viinien ja mallasjuomien osuus on kasvanut.
Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana (lääkärilehti 30.10.2012).
Kouluterveyskyselyiden perusteella nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt vuosi vuodelta niin ammattiin opiskelevien, lukiolaisten kuin peruskoululaistenkin keskuudessa. Samaan aikaan esimerkiksi tyystin raittiiden nuorten määrä on kasvanut. Myös humalajuominen on vähentynyt. Nuoret juovat aiempaa vähemmän kerralla.
Syitä nuorisokulttuurin muutokseen tutkitaan nyt Suomessa ensi kertaa.
Akateemisessa kirjallisuudessa ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin seitsemän selitystä kehitykselle: alkoholia on vaikeampi ostaa kuin ennen, uusi teknologia tarjoaa nuorille uusia tapoja viettää aikaa, juominen ei ole enää cool, lapset ovat onnellisempia ja tiedostavampia kuin ennen, vanhemmuus on parempaa kuin ennen, etniset vähemmistöt ovat lisääntyneet ja juominen on kallista.
Vanhemmuuden paraneminen on yksi eniten kannatusta saaneista selityksistä sille, miksi nuoriso juo vähemmän. Vanhemmat eivät juo itse lastensa nähden, he suhtautuvat aiempaa kireämmin jälkikasvunsa päihdekokeiluihin ja tietävät missä heidän lapsensa kulkevat.
– Samaan aikaan nuorten ja vanhempien välinen suhde on tasavertaistunut, joten nuorilla ei ehkä ole niin suurta tarvetta kapinoida vanhempiaan vastaan, THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo sanoo.
Myös suomalaisten terveys on kehittynyt paljon sadan vuoden itsenäisyyden aikana. Elinajanodote on pidentynyt ja sairauksien ehkäisy ja hoito on parantunut. Suomalaiset ovat vaurastuneet ja itsemurhat ovat vähentyneet huomattavasti. Suomalaiset ovat kansainvälisissä vertailuissa yksi onnellisimmista kansakunnista.
Vaikka perheiden ongelmissa on tapahtunut laskua jo vuosien ajan, kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat lisääntyneet. Lastensuojelun henkilöstön ja erilaisten lastenkotien lukumäärä ja kysyntä, lastensuojelun ja sijaishuollon kustannukset sekä lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Sijaishuollon valvontaa tai asiakkaiden oikeusturvaa ei ole saatu kuntoon. Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea paitsi runsaasta huostaanotettujen määrästä myös lasten olemattomasta kuulemisesta huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereiden puuttumisesta, sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä.
Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan.
kuvassa Saila Nummikoski Tiedon sijaan tarjotaan mutua
Espoon lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström kertoi Helsingin Sanomille, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä 2016 ja nousee yhä.
Lastensuojelulaitokset ovat valtakunnallisesti todella täynnä.
Erityisesti sosiaalipäivystyksen kautta tuleville lapsille ja nuorille on vaikea löytää kiireellisiä sijoituspaikkoja laitoksista, kertoi Keskisuomalainen 2.7.2017.
Nuorten kiireelliset sijoitukset ovat rajusti lisääntyneet, kertoo YLE- uutiset 25.9.2017.
Vuonna 2016 Helsingissä tehtiin lähes 500 kiireellistä sijoitusta.
– Loppuvuodesta 2016 määrä alkoi kasvaa, ja se jatkui ainakin alkuvuodesta 2017. Kesä oli jo rauhallisempi, kertoo lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.
– Olemme muun muassa joutuneet avaamaan nopealla aikataululla tilapäisen nuorten vastaanotto-osaston.
Nummikosken mukaan myös lähetteet lasten- ja nuorisopsykiatriaan ovat Helsingissä lisääntyneet.
Vuonna 2016 Tampereella sijoitettiin kiireellisesti kodin ulkopuolelle 152 lasta tai nuorta.
Nousua edellisestä vuodesta oli lähes 30 prosenttia. Vuonna 2017 sama suuntaus on jatkunut.
– Meillä on elokuuhun mennessä sijoitettu kiireellisesti jo 145 alaikäistä, kertoo Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaava johtaja Taru Kuosmanen.
– Tällä hetkellä kiireelliset sijoitukset painottuvat etenkin nuoriin, yli 12-vuotiaisiin.
Tutkittua tietoa kiireellisten sijoitusten syistä ei ole.
– Taustalla on sekä nuorten että vanhempien akuutteja päihde- tai mielenterveysongelmia, väittää Kuosmanen.
Tutkijoille- toisin kuin toimittajille ja lastensuojelun työntekijöille ja johtajille- on selvää, että väestölliset muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun kymmenien tuhansien asiakkuuksien kasvua tai nuorisopsykiatrian asiakasmäärien nelinkertaistumista ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Leeni Ikosen mukaan opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "varhaiseksi puuttumiseksi", "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja( Ikonen, 2016). Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit ovat lisääntyneet 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een (vuonna 2014) ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
Mielenterveysongelmaiseksi leimaaminen lienee lastensuojelun yleisin fabrikoinnin ja provokaation muoto. Lähes jokaisen asiakkaan mielenterveyttä epäillään ja niin lapset kuin vanhemmat pyritään diagnosoimaan.
Moniammatillisten tiimien keskeisin työnsisältö on jo vuosien ajan ollut lasten medikalisaatio ja luokittelu. Lasten asioita käsitellään salassapitosäännöksistä piittaamatta erilaisissa verkostoissa, tiimeissä, tukiryhmissä ja koulujen oppilashuollossa ilman, että vanhemmat ovat niissä mukana tai edes ovat näistä tapaamisista tietoisia.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”nykypäivän huostaanottoihin liittyy miltei aina psykiatrinen lausunto, olipa lapsen käytöksen syy mikä tahansa. Sosiaalityöntekijät tuntevat suurta kiinnostusta erilaisiin terapioihin ja psykiatrisiin tutkimuksiin ja jopa määrittelevät itse lasten tai vanhempien terveydentilaa ja mielenterveyttä.”
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä ja alalla toimii työntekijöitä, jotka ovat vuosikausia tehneet lastensuojelutyötä samalla, virheellisellä tavalla. Osa sosiaalityöntekijöistä ei tunne eikä noudata lakia eikä ymmärrä, ettei mielenterveysongelma itsessään ole laillinen sijoitusperuste.
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman, joka on edelleen ajankohtainen.
”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia."
Kiireellisiä sijoituksia tehdään edelleen mielivaltaisin perustein
Kotiavun alasajo ja korvaaminen perhetyöllä ja varhaiseen puuttumiseen perustuva lastensuojelulaki ovat johtaneet kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.
Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen, joten sen pitäisi olla viimesijainen toimenpide, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lapsen tilannetta. Suomessa kuitenkin sijoitetaan kiireellisesti yksi lapsi joka toinen tunti eli kaikkiaan noin 4000 lasta vuodessa.
Avohuollon tukitoimiksi virheellisesti kutsutut perheiden tarpeita vastaamattomat lastensuojelun perhepalvelut ja moniammatillinen yhteistyö tuottavat kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja liukuhihnalta.
Suomessa sijoituksen perusteluksi on riittänyt mm. kotiapupyyntö, kotikouluun hakeutuminen, home- ongelma, perhetyöntekijän muistiinpanot, perhetyöstä kieltäytyminen, osallistuminen lastensuojelun epätieteelliseen arviointiin, Nallekorttipelin tulkinta, äidin sairaskohtaus, lievä kehitysvamma tai riita lastensuojelulaitoksen henkilökunnan kanssa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaakin mm. ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Vanhemmille ja lapsibisnesyrittäjille on eri kriteerit välittömälle vaaralle. Tampereella päiväkodin johtaja sai jatkaa toimintaansa lapsipornon hallussapidosta huolimatta eikä edes rikostuomio lapsiin kohdistuvista väkivaltarikoksista vie perhekodin toimilupaa.
Yhden lapsen kiireellinen sijoitus maksaa 10-20 000 euroa( 1-2kk) ja sitä usein seuraava keskimäärin seitsemän vuotta kestävä huostaanotto ammatilliseen perhekotiin noin miljoona euroa per lapsi.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) kannanoton mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Tutkittua tietoa kiireellisten sijoitusten syistä ei ole. Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä niiden syistä ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 52).
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Lastensuojelun tiedonkeruun sabotointi vaikuttaa tahalliselta. Sijaishuollon edunvalvojaksi ryhtynyt sosiaalihallinto on ottanut tehtäväkseen estää ja jarruttaa kustannusvaikuttavuustutkimuksia ja kokemusasiantuntijoiden tiedon keräämistä ja vastusti ankarasti vuosikymmeniä myöhässä toteutettua ensimmäistä sijaishuoltoselvitystä. Tapana on myös sensuroida ja/ tai vaieta kuoliaaksi lastensuojelun korporatistisen eturyhmätalouden edunvalvontaa uhkaava tieto ja kriittiset tutkimukset.
Sosiaalityöntekijät tarjoilevat tuttuun tapaansa selityksiksi sijoitusten lisääntymiseen mututietoa ja oletuksia lisääntyneistä mielenterveys- ja päihdeongelmista ja media julkaisee lastensuojelun ja sijaishuollon mutun ja markkinointiviestinnän uutisina.
Subjektiiviselle ja tarinallistetulle mutu-tiedolle perustuva lastensuojelun asiakasdokumentaatio muodostaa tutkijoille epäluotettavia aineistoja ja asiakkaille vakavan oikeusturvariskin. Mutudiagnooseja asiakkaista käytetään myös viranomaisten keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka mielenterveysepäilyillä heikennetään asiakkaiden somaattisten vaivojen hoitomahdollisuuksia.
Kiireellisten sijoitusten ensisijaistuminen ja lisääntyminen, tulkinnanvaraiset ja laittomat perusteet ja käyttö lainvastaisesti kiristyksenä ja huostaanottotarpeen oikeutuksena loi tarpeen kiireellisen sijoituksen kriteerien uudistamiseen. Aiemman tulkinnanvaraisen ja realisoitumattoman vaaran uhkan muuttaminen näyttöä edellyttäväksi välittömäksi vaaraksi oli lainsäätäjän yritys pyristellä kohti hallintoa, jossa päätöksiä perustellaan arvailun ja tulkinnan sijaan näytöllä. Valitettavasti uudistus jäi torsoksi, koska perheiden oikeusturva ja lastensuojelun valvonta ja tutkimus jätettiin retuperälle.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan" perhe voi tehdä valituksen hallinto-oikeudelle, joka ei kuitenkaan käytännössä tutki kiireellisen sijoituksen oikeellisuutta missään vaiheessa. Päätökseen voidaan siis kirjata mikä tahansa peruste, olipa se totta tai ei. Lastensuojeluilmoituksia tehdään vuosittain lähes 100 000 kpl. Nimettömän lastensuojeluilmoituksen sisältönä voi olla ”huoli lapsesta”. Lastensuojeluilmoitus voi johtaa lapsen kiireelliseen sijoitukseen.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat tietoisia siitä, ettei heidän tekemiensä päätösten perusteita tutkita eikä perheillä ole mitään oikeussuojakeinoja. Kiireellistä sijoitusta on alettu käyttää enenevästi kiristyskeinona saada perhe lastensuojelun ns. avohuollon (valvonnan) piiriin. Sillä on siis sosiaalityöntekijöitä ja sijaishuoltopaikkoja työllistävä vaikutus."
SOTE ja LAPE uhkaavat lastensuojelun valtaa ja työpaikkoja- sijoitukset ammatillisen edunvalvonnan keinona
Asiakaslähtöisyyttä, kustannusten hillitsemistä ja ennaltaehkäisyä painottavat Sote- ja Lape – uudistukset uhkaavat viedä valtaa ja työpaikkoja lastensuojelulta ja sijaishuollolta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on aikaa todistaa oma tarpeellisuutensa vuoteen 2019 asti. Sijoitusten lisääminen on helppo ja tehokas, joskin epäeettinen ammatillisen edunvalvonnan keino ja tapa turvata tarpeettomasti paisutetun lastensuojelun ja sijaishuollon työpaikat. Sekä kiireelliset sijoitukset että huostaanotot ovatkin lisääntyneet kuusikkokaupungeissa.
Esimerkiksi Oulun lastensuojelu on kehittänyt kyseenalaisen keinon tehostaa asiakashankintaansa kirjaamalla kaikki perheiden yhteydenotot esim. kotiapupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi, joiden määrää on näin saatu kasvatettua 40%. Myös Kuopiossa kotiapupyyntö johti kiireelliseen sijoitukseen vaikka kotiavun pitäisi olla subjektiivinen oikeus.
Oman toimintansa vaikuttavuuden mittaamatta jättäville yhteiskunnallisille yrityksille ja arviointiammattilaisille, vaikuttavuussijoittajille ja SIB (Social Impact Bond )- hankkeille avautuu isot neuvoloista yksityisiin lastenkoteihin ja vankiloihin laajenevat markkinat kun tavallisista lakisääteisiä palveluita hakeneista perheistä saadaan fabrikoitua toivottomia riskiryhmäläisiä.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila arvostelee avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
Kurttila kertoo, että koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
Kurttilan mukaan " yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja".
Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Näyttö pätevistä sijoitussyistä ja kustannusvaikuttavuudesta puuttuu
Huomaamatta on jäänyt, että tarpeenmukaisia palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta. Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- palvelujen saantia ja vaikeuttaa lasten ja perheiden tilannetta entisestään.
Päivi Santalahti ja Andre Sourander (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Souranderin mukaan ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007). Suomessa perhe- ja sosiaalityön taustaideologia on virheellisiin oletuksiin, perheiden patologisointiin ja testaamattomiin teorioihin perustuva psykoanalyysi, vaikka lastensuojelutoimijat usein yrittävät kiistää tai kätkeä yhteyden.
Lääkärit Teppo järvinen ja Ben Furman ovat arvostelleet nykyistä diagnosointivimmaa. " Diagnooseja tehdään vaikka väkisin ja potilaille määrätään tehottomia lääkkeitä", sanoo Suomen psykiatriyhdistyksen hampaisiin joutunut professori Teppo Järvinen.
Tutkija Johanna Hiitolan mukaan huostaanotto- oikeudenkäynneissä vedotaan yhä useammin lasten ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin (Hiitola & Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa, 2008) mutta huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi kuitenkin konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien ”kunnollisuudesta” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ).
Myös yhteisöterveyden ylilääkäri, dosentti Kristina Kunttu on harmitellut sitä, että nuorten mielenterveysongelmia paisutellaan ja että yhteiskunnassa on harha siitä, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat olisivat lisääntyneet.
Hätiköidyille kiireellisille sijoituksille haetaan usein oikeutusta passittamalla vanhemmat mielenterveys- tai huumeseuloihin. Haapasten perheen tapauksessa uskovaisia vanhempia karsastanut ateisti-sosiaalityöntekijä passitti uskovan äidin mielenterveystutkimuksiin peräti kahteen otteeseen. Kun mitään ei löydetty, viranomainen yritti pakottaa tutkimuksiin myös perheen isän, mutta tähän terveyskeskus ei enää suostunut ( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihteidenkäytöstä, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Ikolan (2010, 47) tutkimuksessa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi henkilökunnan välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys. Myös Mikkosen ja Tepposen ( 2014) tutkimuksessa toistuivat samat tekijät: "tutkimuksessa mielestämme kävi ilmi se, että nuoret kokevat päihdekuntoutuksen pääasiallisesti negatiivisesti. Kaikissa kuntoutumisen vaiheissa yleisimmiksi tunteiksi nousivat turhautuminen ja vihan eri muodot."
Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin fabrikoidaan päihdeongelma. Paljon kohua herättäneessä Kirsin tapauksessa 11-kuinen Lauri-vauva vietiin äidiltään kolme päivää ennen joulua. Sosiaalityöntekijät vetosivat sijoitusperusteluissaan Laurin eri osoitteessa asuvan isän päihteidenkäyttöön.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes ollut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää rekisteristä.
Espoon lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström kertoi Helsingin Sanomille, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä 2016 ja nousee yhä.
Lastensuojelulaitokset ovat valtakunnallisesti todella täynnä.
Erityisesti sosiaalipäivystyksen kautta tuleville lapsille ja nuorille on vaikea löytää kiireellisiä sijoituspaikkoja laitoksista, kertoi Keskisuomalainen 2.7.2017.
Nuorten kiireelliset sijoitukset ovat rajusti lisääntyneet, kertoo YLE- uutiset 25.9.2017.
Vuonna 2016 Helsingissä tehtiin lähes 500 kiireellistä sijoitusta.
– Loppuvuodesta 2016 määrä alkoi kasvaa, ja se jatkui ainakin alkuvuodesta 2017. Kesä oli jo rauhallisempi, kertoo lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.
– Olemme muun muassa joutuneet avaamaan nopealla aikataululla tilapäisen nuorten vastaanotto-osaston.
Nummikosken mukaan myös lähetteet lasten- ja nuorisopsykiatriaan ovat Helsingissä lisääntyneet.
Vuonna 2016 Tampereella sijoitettiin kiireellisesti kodin ulkopuolelle 152 lasta tai nuorta.
Nousua edellisestä vuodesta oli lähes 30 prosenttia. Vuonna 2017 sama suuntaus on jatkunut.
– Meillä on elokuuhun mennessä sijoitettu kiireellisesti jo 145 alaikäistä, kertoo Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaava johtaja Taru Kuosmanen.
– Tällä hetkellä kiireelliset sijoitukset painottuvat etenkin nuoriin, yli 12-vuotiaisiin.
Tutkittua tietoa kiireellisten sijoitusten syistä ei ole.
– Taustalla on sekä nuorten että vanhempien akuutteja päihde- tai mielenterveysongelmia, väittää Kuosmanen.
Tutkijoille- toisin kuin toimittajille ja lastensuojelun työntekijöille ja johtajille- on selvää, että väestölliset muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun kymmenien tuhansien asiakkuuksien kasvua tai nuorisopsykiatrian asiakasmäärien nelinkertaistumista ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Leeni Ikosen mukaan opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "varhaiseksi puuttumiseksi", "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja( Ikonen, 2016). Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit ovat lisääntyneet 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een (vuonna 2014) ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
Mielenterveysongelmaiseksi leimaaminen lienee lastensuojelun yleisin fabrikoinnin ja provokaation muoto. Lähes jokaisen asiakkaan mielenterveyttä epäillään ja niin lapset kuin vanhemmat pyritään diagnosoimaan.
Moniammatillisten tiimien keskeisin työnsisältö on jo vuosien ajan ollut lasten medikalisaatio ja luokittelu. Lasten asioita käsitellään salassapitosäännöksistä piittaamatta erilaisissa verkostoissa, tiimeissä, tukiryhmissä ja koulujen oppilashuollossa ilman, että vanhemmat ovat niissä mukana tai edes ovat näistä tapaamisista tietoisia.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”nykypäivän huostaanottoihin liittyy miltei aina psykiatrinen lausunto, olipa lapsen käytöksen syy mikä tahansa. Sosiaalityöntekijät tuntevat suurta kiinnostusta erilaisiin terapioihin ja psykiatrisiin tutkimuksiin ja jopa määrittelevät itse lasten tai vanhempien terveydentilaa ja mielenterveyttä.”
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä ja alalla toimii työntekijöitä, jotka ovat vuosikausia tehneet lastensuojelutyötä samalla, virheellisellä tavalla. Osa sosiaalityöntekijöistä ei tunne eikä noudata lakia eikä ymmärrä, ettei mielenterveysongelma itsessään ole laillinen sijoitusperuste.
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman, joka on edelleen ajankohtainen.
”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia."
Kiireellisiä sijoituksia tehdään edelleen mielivaltaisin perustein
Kotiavun alasajo ja korvaaminen perhetyöllä ja varhaiseen puuttumiseen perustuva lastensuojelulaki ovat johtaneet kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.
Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen, joten sen pitäisi olla viimesijainen toimenpide, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lapsen tilannetta. Suomessa kuitenkin sijoitetaan kiireellisesti yksi lapsi joka toinen tunti eli kaikkiaan noin 4000 lasta vuodessa.
Avohuollon tukitoimiksi virheellisesti kutsutut perheiden tarpeita vastaamattomat lastensuojelun perhepalvelut ja moniammatillinen yhteistyö tuottavat kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja liukuhihnalta.
Suomessa sijoituksen perusteluksi on riittänyt mm. kotiapupyyntö, kotikouluun hakeutuminen, home- ongelma, perhetyöntekijän muistiinpanot, perhetyöstä kieltäytyminen, osallistuminen lastensuojelun epätieteelliseen arviointiin, Nallekorttipelin tulkinta, äidin sairaskohtaus, lievä kehitysvamma tai riita lastensuojelulaitoksen henkilökunnan kanssa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaakin mm. ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Vanhemmille ja lapsibisnesyrittäjille on eri kriteerit välittömälle vaaralle. Tampereella päiväkodin johtaja sai jatkaa toimintaansa lapsipornon hallussapidosta huolimatta eikä edes rikostuomio lapsiin kohdistuvista väkivaltarikoksista vie perhekodin toimilupaa.
Yhden lapsen kiireellinen sijoitus maksaa 10-20 000 euroa( 1-2kk) ja sitä usein seuraava keskimäärin seitsemän vuotta kestävä huostaanotto ammatilliseen perhekotiin noin miljoona euroa per lapsi.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) kannanoton mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Tutkittua tietoa kiireellisten sijoitusten syistä ei ole. Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä niiden syistä ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 52).
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Lastensuojelun tiedonkeruun sabotointi vaikuttaa tahalliselta. Sijaishuollon edunvalvojaksi ryhtynyt sosiaalihallinto on ottanut tehtäväkseen estää ja jarruttaa kustannusvaikuttavuustutkimuksia ja kokemusasiantuntijoiden tiedon keräämistä ja vastusti ankarasti vuosikymmeniä myöhässä toteutettua ensimmäistä sijaishuoltoselvitystä. Tapana on myös sensuroida ja/ tai vaieta kuoliaaksi lastensuojelun korporatistisen eturyhmätalouden edunvalvontaa uhkaava tieto ja kriittiset tutkimukset.
Sosiaalityöntekijät tarjoilevat tuttuun tapaansa selityksiksi sijoitusten lisääntymiseen mututietoa ja oletuksia lisääntyneistä mielenterveys- ja päihdeongelmista ja media julkaisee lastensuojelun ja sijaishuollon mutun ja markkinointiviestinnän uutisina.
Subjektiiviselle ja tarinallistetulle mutu-tiedolle perustuva lastensuojelun asiakasdokumentaatio muodostaa tutkijoille epäluotettavia aineistoja ja asiakkaille vakavan oikeusturvariskin. Mutudiagnooseja asiakkaista käytetään myös viranomaisten keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka mielenterveysepäilyillä heikennetään asiakkaiden somaattisten vaivojen hoitomahdollisuuksia.
Kiireellisten sijoitusten ensisijaistuminen ja lisääntyminen, tulkinnanvaraiset ja laittomat perusteet ja käyttö lainvastaisesti kiristyksenä ja huostaanottotarpeen oikeutuksena loi tarpeen kiireellisen sijoituksen kriteerien uudistamiseen. Aiemman tulkinnanvaraisen ja realisoitumattoman vaaran uhkan muuttaminen näyttöä edellyttäväksi välittömäksi vaaraksi oli lainsäätäjän yritys pyristellä kohti hallintoa, jossa päätöksiä perustellaan arvailun ja tulkinnan sijaan näytöllä. Valitettavasti uudistus jäi torsoksi, koska perheiden oikeusturva ja lastensuojelun valvonta ja tutkimus jätettiin retuperälle.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan" perhe voi tehdä valituksen hallinto-oikeudelle, joka ei kuitenkaan käytännössä tutki kiireellisen sijoituksen oikeellisuutta missään vaiheessa. Päätökseen voidaan siis kirjata mikä tahansa peruste, olipa se totta tai ei. Lastensuojeluilmoituksia tehdään vuosittain lähes 100 000 kpl. Nimettömän lastensuojeluilmoituksen sisältönä voi olla ”huoli lapsesta”. Lastensuojeluilmoitus voi johtaa lapsen kiireelliseen sijoitukseen.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat tietoisia siitä, ettei heidän tekemiensä päätösten perusteita tutkita eikä perheillä ole mitään oikeussuojakeinoja. Kiireellistä sijoitusta on alettu käyttää enenevästi kiristyskeinona saada perhe lastensuojelun ns. avohuollon (valvonnan) piiriin. Sillä on siis sosiaalityöntekijöitä ja sijaishuoltopaikkoja työllistävä vaikutus."
SOTE ja LAPE uhkaavat lastensuojelun valtaa ja työpaikkoja- sijoitukset ammatillisen edunvalvonnan keinona
Asiakaslähtöisyyttä, kustannusten hillitsemistä ja ennaltaehkäisyä painottavat Sote- ja Lape – uudistukset uhkaavat viedä valtaa ja työpaikkoja lastensuojelulta ja sijaishuollolta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on aikaa todistaa oma tarpeellisuutensa vuoteen 2019 asti. Sijoitusten lisääminen on helppo ja tehokas, joskin epäeettinen ammatillisen edunvalvonnan keino ja tapa turvata tarpeettomasti paisutetun lastensuojelun ja sijaishuollon työpaikat. Sekä kiireelliset sijoitukset että huostaanotot ovatkin lisääntyneet kuusikkokaupungeissa.
Esimerkiksi Oulun lastensuojelu on kehittänyt kyseenalaisen keinon tehostaa asiakashankintaansa kirjaamalla kaikki perheiden yhteydenotot esim. kotiapupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi, joiden määrää on näin saatu kasvatettua 40%. Myös Kuopiossa kotiapupyyntö johti kiireelliseen sijoitukseen vaikka kotiavun pitäisi olla subjektiivinen oikeus.
Oman toimintansa vaikuttavuuden mittaamatta jättäville yhteiskunnallisille yrityksille ja arviointiammattilaisille, vaikuttavuussijoittajille ja SIB (Social Impact Bond )- hankkeille avautuu isot neuvoloista yksityisiin lastenkoteihin ja vankiloihin laajenevat markkinat kun tavallisista lakisääteisiä palveluita hakeneista perheistä saadaan fabrikoitua toivottomia riskiryhmäläisiä.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila arvostelee avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
Kurttila kertoo, että koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
Kurttilan mukaan " yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja".
Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Näyttö pätevistä sijoitussyistä ja kustannusvaikuttavuudesta puuttuu
Huomaamatta on jäänyt, että tarpeenmukaisia palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta. Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- palvelujen saantia ja vaikeuttaa lasten ja perheiden tilannetta entisestään.
Päivi Santalahti ja Andre Sourander (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Souranderin mukaan ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007). Suomessa perhe- ja sosiaalityön taustaideologia on virheellisiin oletuksiin, perheiden patologisointiin ja testaamattomiin teorioihin perustuva psykoanalyysi, vaikka lastensuojelutoimijat usein yrittävät kiistää tai kätkeä yhteyden.
Lääkärit Teppo järvinen ja Ben Furman ovat arvostelleet nykyistä diagnosointivimmaa. " Diagnooseja tehdään vaikka väkisin ja potilaille määrätään tehottomia lääkkeitä", sanoo Suomen psykiatriyhdistyksen hampaisiin joutunut professori Teppo Järvinen.
Tutkija Johanna Hiitolan mukaan huostaanotto- oikeudenkäynneissä vedotaan yhä useammin lasten ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin (Hiitola & Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa, 2008) mutta huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi kuitenkin konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien ”kunnollisuudesta” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ).
Myös yhteisöterveyden ylilääkäri, dosentti Kristina Kunttu on harmitellut sitä, että nuorten mielenterveysongelmia paisutellaan ja että yhteiskunnassa on harha siitä, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat olisivat lisääntyneet.
Hätiköidyille kiireellisille sijoituksille haetaan usein oikeutusta passittamalla vanhemmat mielenterveys- tai huumeseuloihin. Haapasten perheen tapauksessa uskovaisia vanhempia karsastanut ateisti-sosiaalityöntekijä passitti uskovan äidin mielenterveystutkimuksiin peräti kahteen otteeseen. Kun mitään ei löydetty, viranomainen yritti pakottaa tutkimuksiin myös perheen isän, mutta tähän terveyskeskus ei enää suostunut ( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihteidenkäytöstä, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Ikolan (2010, 47) tutkimuksessa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi henkilökunnan välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys. Myös Mikkosen ja Tepposen ( 2014) tutkimuksessa toistuivat samat tekijät: "tutkimuksessa mielestämme kävi ilmi se, että nuoret kokevat päihdekuntoutuksen pääasiallisesti negatiivisesti. Kaikissa kuntoutumisen vaiheissa yleisimmiksi tunteiksi nousivat turhautuminen ja vihan eri muodot."
Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin fabrikoidaan päihdeongelma. Paljon kohua herättäneessä Kirsin tapauksessa 11-kuinen Lauri-vauva vietiin äidiltään kolme päivää ennen joulua. Sosiaalityöntekijät vetosivat sijoitusperusteluissaan Laurin eri osoitteessa asuvan isän päihteidenkäyttöön.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes ollut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää rekisteristä.
Perhehoitokumppanit Oy:n omistajat Syitä lisääntyville sijoituksille
Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Todennäköisiä syitä lisääntyville sijoituksille:
- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.
-Sijoitusten lisääminen on helppo ja tehokas, joskin epäeettinen ammatillisen edunvalvonnan keino lastensuojelun ja sijaishuollon valtaa ja työpaikkoja uhkaavissa sote- ja lape- uudistuksissa.
-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).
- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta avun saantia. Lastensuojelun asiakkuuden aikana lasten ja perheiden ongelmat usein pahenevat. Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat näkevät kaikkien ongelmien syynä vanhemmat ja estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa.
-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
-Sijoituksia lisää se, etteivät lastensuojelun perhepalvelut toimi tarkoituksenmukaisesti.
-Sijoitusten määrää lisää puuttuva tutkimus lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta ja median tapa uutisoida lastensuojelun ja sijaishuollon mutu ja markkinointiviestintä uutisina ja faktoina kuten YLE- uutisessa, jossa toimittaja- myönnettyään että tietoa sijoitussyistä ei ole- uutisoi sijoitusten syyksi mielenterveys- ja päihdeongelmat.
-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.
-Sijoitusten määrää lisää turvapaikanhakijoiden ikätestien tekemättä jättäminen, joka takaa sen, että sijaisperhe/ ryhmäkoti/ edustaja pääsee rahastamaan alaikäisiksi tekeytyvillä aikuisilla turvapaikanhakijamiehillä turvapaikanhakijalasten määrän romahdettua.
-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
-Sijaisperheiden odotusaikakäytäntö lisää sijoituksia. PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
- Pysyvät sijoitukset (huostaanotot) eivät vähene, koska lastensuojelussa ei noudateta lakisääteistä perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta eikä noudattajättämisestä seuraa negatiivisia sanktioita. Lastensuojelun Keskusliitto on todennut, että vaikuttaa siltä, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä aktiivisesti lastensuojelussa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä.
-Sijoitukset lisääntyvät koska olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska lastensuojelu toimii häiriö-orientaatiolla. Perheistä löydetään vain se mitä etsitäänkin eri häiriöitä.
- Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvillä sijaishuollon piiloyrityksillä on välitön taloudellinen intressi ja juridiset mahdollisuudet lisätä sijoituksia.
- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun ja perhetyön taustaoletukset, teoriat, toimintakäytännöt, tutkimusmenetelmät ja työvälineet perustuvat vanhempia ja perhe-elämää patologisoivaan ja häiriö-orientoituneeseen psykoanalyysiin.
- Lastensuojelun epätieteelliset ja kotikutoiset arvioinnit tuottavat sijoituksia. Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat liian helppoja tehdä. Lastensuojelulain sijoituskriteerien ei tarvitse täyttyä eikä kukaan valvo, että perheelle tarjotaan lastensuojelulain edellyttämää tarpeenmukaista apua ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton.
- Huostaanotot lisääntyvät koska huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään riippumattoman tuomioistuimen sijaan hallinto- oikeudessa, jossa asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät ja jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia. Hallinto- oikeudet toimivat sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina hyväksyen n. 94% huostaanottohakemuksista paikkakunnasta( = työn laadusta) riippumatta.
-Sijoitukset lisääntyvät koska ne mielletään virheellisesti auttamiseksi ja jopa onnistumiseksi eikä sosiaalityöntekijöillä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita vääristä päätöksistä.
- Sosiaalityöntekijöiden puutteellinen koulutus ja ammattitaito lisää sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden oikeusturva on heikko eikä toimivia valitusreittejä ole olemassa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat helppo tapa turvata sosiaalityöntekijöiden selusta mahdollisia myöhempiä puuttumattomuussyytöksiä vastaan. Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden arvostama ja tarvitsema konkreettinen kotiapu korvattiin perhetyöllä. Kotiavun takaavasta lakimuutoksesta huolimatta monilla kunnilla ei ole tarjota perheille kotiapua ja kotipalvelun työntekijät ovat usein entisiä perhetyöntekijöitä, jotka työskentelevät edelleen vanhalla häiriö-orientaatiolla sijoitusperusteita etsien.
- Suomessa elää yhä vahvana poislähettämisen kulttuuri, joka lisää ja oikeuttaa sijoituksia.
- Sijoituksia lisää sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen (lapsen oikeuksien diskurssi). Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.
Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina keräämättä kuitenkaan asiakaspalautteita palveluista. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi tutkija Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”
Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.
Lastensuojelun onnistumisen ei pitäisi tarkoittaa lisääntyviä sijoituksia tai sijaishuollon fabrikoimia ihmesatuja vaan toimivia palveluketjuja, kansalaisoikeuksien toteutumista, tuloksellisuutta asiakkaille, vastuuta työn kehittämisestä ja tilivelvollisuutta rahoittajille.
Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.
Valitettavasti Suomessa lastensuojelujärjestöt, poliittiset päättäjät, sosiaalialan toimijat ja media ovat lähteneet joukolla sijaishuollon edunvalvojiksi ja markkinoijiksi ja ylläpitävät näin osaltaan sijoitusten kasvua ja poislähettämisen kulttuuria.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/osaatko-vastata-paattaja-tiesitko-edes-tata-arvoisa-kansanedustaja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huume-epailyja-lastenkodin-ratsiassa-valkeakoskella-sijoitukset-torpedoivat-paihde-ongelmien-hoidon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ammattilainen---opettele-laillinen-kaumlytaumlntouml-blogi/lastensuojelulain-tulkkina-avohuollon-sijoitus-laiton-kaytanto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-kaappasi-vauvan-aidin-sairauskohtauksen-takia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kauhutarina-tosielamasta-vantaalaisvauva-sijoitettiin-kiireellisesti-poliisien-ja-sosiaalityontekijoiden-voimin
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ulkopuolisen-nakemys-akuutista-sijoitustilanteesta-uskomatonta-viranomaispuuhastelua
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/hki-sosiaalihuollossa-sisailmaongelmista-siirrytty-lasten-kiireellisiin-sijoituksiin-asuntoa-etsitaan-kiireellisesti-perheelle-perheen-pelastamiseksi
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162060-long-playn-lastensuojelujuttu-vahvistaa-ennakkoluuloja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-i-lastensuojelu-tyollistaa-paljon-enemman-kuin-poliisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Todennäköisiä syitä lisääntyville sijoituksille:
- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.
-Sijoitusten lisääminen on helppo ja tehokas, joskin epäeettinen ammatillisen edunvalvonnan keino lastensuojelun ja sijaishuollon valtaa ja työpaikkoja uhkaavissa sote- ja lape- uudistuksissa.
-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).
- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta avun saantia. Lastensuojelun asiakkuuden aikana lasten ja perheiden ongelmat usein pahenevat. Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat näkevät kaikkien ongelmien syynä vanhemmat ja estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa.
-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
-Sijoituksia lisää se, etteivät lastensuojelun perhepalvelut toimi tarkoituksenmukaisesti.
-Sijoitusten määrää lisää puuttuva tutkimus lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta ja median tapa uutisoida lastensuojelun ja sijaishuollon mutu ja markkinointiviestintä uutisina ja faktoina kuten YLE- uutisessa, jossa toimittaja- myönnettyään että tietoa sijoitussyistä ei ole- uutisoi sijoitusten syyksi mielenterveys- ja päihdeongelmat.
-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.
-Sijoitusten määrää lisää turvapaikanhakijoiden ikätestien tekemättä jättäminen, joka takaa sen, että sijaisperhe/ ryhmäkoti/ edustaja pääsee rahastamaan alaikäisiksi tekeytyvillä aikuisilla turvapaikanhakijamiehillä turvapaikanhakijalasten määrän romahdettua.
-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
-Sijaisperheiden odotusaikakäytäntö lisää sijoituksia. PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
- Pysyvät sijoitukset (huostaanotot) eivät vähene, koska lastensuojelussa ei noudateta lakisääteistä perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta eikä noudattajättämisestä seuraa negatiivisia sanktioita. Lastensuojelun Keskusliitto on todennut, että vaikuttaa siltä, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä aktiivisesti lastensuojelussa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä.
-Sijoitukset lisääntyvät koska olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska lastensuojelu toimii häiriö-orientaatiolla. Perheistä löydetään vain se mitä etsitäänkin eri häiriöitä.
- Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvillä sijaishuollon piiloyrityksillä on välitön taloudellinen intressi ja juridiset mahdollisuudet lisätä sijoituksia.
- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun ja perhetyön taustaoletukset, teoriat, toimintakäytännöt, tutkimusmenetelmät ja työvälineet perustuvat vanhempia ja perhe-elämää patologisoivaan ja häiriö-orientoituneeseen psykoanalyysiin.
- Lastensuojelun epätieteelliset ja kotikutoiset arvioinnit tuottavat sijoituksia. Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat liian helppoja tehdä. Lastensuojelulain sijoituskriteerien ei tarvitse täyttyä eikä kukaan valvo, että perheelle tarjotaan lastensuojelulain edellyttämää tarpeenmukaista apua ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton.
- Huostaanotot lisääntyvät koska huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään riippumattoman tuomioistuimen sijaan hallinto- oikeudessa, jossa asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät ja jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia. Hallinto- oikeudet toimivat sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina hyväksyen n. 94% huostaanottohakemuksista paikkakunnasta( = työn laadusta) riippumatta.
-Sijoitukset lisääntyvät koska ne mielletään virheellisesti auttamiseksi ja jopa onnistumiseksi eikä sosiaalityöntekijöillä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita vääristä päätöksistä.
- Sosiaalityöntekijöiden puutteellinen koulutus ja ammattitaito lisää sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden oikeusturva on heikko eikä toimivia valitusreittejä ole olemassa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat helppo tapa turvata sosiaalityöntekijöiden selusta mahdollisia myöhempiä puuttumattomuussyytöksiä vastaan. Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden arvostama ja tarvitsema konkreettinen kotiapu korvattiin perhetyöllä. Kotiavun takaavasta lakimuutoksesta huolimatta monilla kunnilla ei ole tarjota perheille kotiapua ja kotipalvelun työntekijät ovat usein entisiä perhetyöntekijöitä, jotka työskentelevät edelleen vanhalla häiriö-orientaatiolla sijoitusperusteita etsien.
- Suomessa elää yhä vahvana poislähettämisen kulttuuri, joka lisää ja oikeuttaa sijoituksia.
- Sijoituksia lisää sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen (lapsen oikeuksien diskurssi). Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.
Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina keräämättä kuitenkaan asiakaspalautteita palveluista. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi tutkija Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”
Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.
Lastensuojelun onnistumisen ei pitäisi tarkoittaa lisääntyviä sijoituksia tai sijaishuollon fabrikoimia ihmesatuja vaan toimivia palveluketjuja, kansalaisoikeuksien toteutumista, tuloksellisuutta asiakkaille, vastuuta työn kehittämisestä ja tilivelvollisuutta rahoittajille.
Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.
Valitettavasti Suomessa lastensuojelujärjestöt, poliittiset päättäjät, sosiaalialan toimijat ja media ovat lähteneet joukolla sijaishuollon edunvalvojiksi ja markkinoijiksi ja ylläpitävät näin osaltaan sijoitusten kasvua ja poislähettämisen kulttuuria.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/osaatko-vastata-paattaja-tiesitko-edes-tata-arvoisa-kansanedustaja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huume-epailyja-lastenkodin-ratsiassa-valkeakoskella-sijoitukset-torpedoivat-paihde-ongelmien-hoidon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ammattilainen---opettele-laillinen-kaumlytaumlntouml-blogi/lastensuojelulain-tulkkina-avohuollon-sijoitus-laiton-kaytanto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-kaappasi-vauvan-aidin-sairauskohtauksen-takia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kauhutarina-tosielamasta-vantaalaisvauva-sijoitettiin-kiireellisesti-poliisien-ja-sosiaalityontekijoiden-voimin
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ulkopuolisen-nakemys-akuutista-sijoitustilanteesta-uskomatonta-viranomaispuuhastelua
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/hki-sosiaalihuollossa-sisailmaongelmista-siirrytty-lasten-kiireellisiin-sijoituksiin-asuntoa-etsitaan-kiireellisesti-perheelle-perheen-pelastamiseksi
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162060-long-playn-lastensuojelujuttu-vahvistaa-ennakkoluuloja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-i-lastensuojelu-tyollistaa-paljon-enemman-kuin-poliisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua