17.5.2017 ILGA-Europe julkaisi kuudennen vuosiraporttinsa sekä sateenkaarikartan 49 Euroopan maan ihmisoikeustilanteesta vuonna 2016. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen eurooppalaisen kattojärjestön raportissa vertaillaan, miten eri Euroopan valtioiden lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa kohdellaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Suomi sijoittui vertailussa jaetulle 7. sijalle Tanskan kanssa ja sai suosituksia lhbti-ihmisoikeustilanteen parantamiseksi eurooppalaisessa vertailussa. Suomen sijoitusta alentaa etenkin ihmisoikeuksia polkeva translaki ja intersukupuolisten ihmisten asema.
Vaikka heterovanhemmuudessa ei juurikaan ole estäviä tekijöitä, jos terveydellistä estettä ei ole lisääntyä, vanhemmuuden tukeminen ei toteudu jouhevasti seksuaalivähemmistöjen kohdalla Suomessa. Lasten ja vanhempien oikeuksien toteutumista ei tueta jo kirjoitettujenkaan lakien mukaisesti, vaikka tähän olisi mahdollisuuksia, sillä vanhemmuuden tukemisen esteeksi on kirjoitettu aivan oma laki ja sääntömaailma estämään jouheva vanhemmuuden tuki.
Suomen lain mukaan lapsella on oikeus vanhempiinsa ja vanhempien tunnustamiseen vanhempina ja huoltajina, mutta jos vanhemmat ovatkin samaa sukupuolta, tuo oikeus ei olekaan välttämättä selviö, ei vaikka toinen olisi lapsen biologinen äiti ja toinen lapsen geneettinen äiti. Tämän saivat huomata nokialaiset Marjo ja Laura Oksanen, kun tutustuivat perheen sisäiseen adoptioon prosessina hedelmöityshoitojen ohella.
Puolisolleen Marjo Oksaselle munasoluja luovuttanut Laura Oksanen tuli lastensa viralliseksi vanhemmaksi vasta pitkän ja nöyryyttävältä tuntuneen prosessin kautta. Viranomaiskoneisto tahtoi ensin selvittää onko Laura kykenevä omien lastensa vanhemmaksi ja tämän jälkeen tarvittiin vielä tuomioistuimen päätös.
Naisten parisuhteen alussa äitiys tuli molempien taholta tahtotilana esille, mutta Laura totesi, ettei synnytyspelkonsa vuoksi kykene synnyttämään ja Marjolle taasen lääkäri oli jo teini-iän kynnyksellä todennut ettei lapsen saaminen tule olemaan mahdollista, koska perinnöllisen sairauden vuoksi hänellä ei kypsy munasoluja.
Vastausta perheen perustamisen mahdollisuudelle pariskunta etsi yksityiseltä hedelmöityshoitoklinikalta olosuhteessa, jossa Suomessa kohdun vuokraaminen on lailla kiellettyä. Naisten toiveena oli, että Laura luovuttaisi munasoluja Marjolle, jotka hedelmöitettäisiin lahjasiittiöillä.
"Lopputuloksena kuitenkin oli, että kun toimii tietyllä tavalla, estettä ei ole”, Marjo Oksanen kertoi Helsingin Sanomille.
Lauraa kohdeltiin hedelmöityshoidoissa samaan tapaan kuin tuntematonta luovuttajaa samalla, kun hänen munasolunsa kirjattiin vain Marjon käyttöön. Tulevien vanhempien piti myös ostaa Lauran munasolut klinikalta listahinnan mukaan ja esikoinen tuli maksamaan parille noin 12 000 euroa. Lauran tuli siis ensin luovuttaa munasolunsa klinikan omistukseen, jotta kykeni ostamaan ne puolisoineen takaisin niin, että ne siirrettäisiin Marjolle. Yhteinen ostopäätöskään ei tietenkään vielä tee vanhemmaksi, sillä eihän lasta voi myöskään ostaa Suomessa.
Hoitoihin kuuluvalla psykologikäynnillä hädin tuskin parikymppiseltä Lauralta tiedusteltiin, ymmärtääkö hän varmasti, että Marjosta on tulossa lapsen biologinen äiti ja häneltä kysyttiin ymmärtääkö hän, että jos Marjo haluaisi viedä lapsen Lauralta pois, hän voi sen myös tehdä. Näin tuettiin perheen eheää syntymistä hedelmöitysklinikalla maamme lakien edessä.
Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon, mutta hedelmöityshoidot sujuivat lopulta odotettua paremmin. Syksyllä 2013 Marjo tuli uudelleen raskaaksi, ja kesäkuussa 2014 syntyi Minttu.
Mintun synnyttyä Marjosta tuli tämän biologinen äiti, mutta Lauralla ei ollut perheyhteydestä ja geneettisestä äitiydestään huolimatta mitään asemaa lakiemme edessä. Kun naispari saa lapsen, lapsi voi saada äidin puolisosta toisen juridisen vanhemman vain perheen sisäisen adoption kautta. Parin on oltava myöskin keskenään naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Ennen lapsen syntymää mitään ei ollut tehtävissä Lauran aseman vanhempana vahventamiseksi ja vain lapsen biologisella äidillä, Marjolla, oli mahdollisuus edes saada asiaa koskevaa tietoa.
Kun heteroperheeseen lapsen synnyttyä usein isäkin jää heti lapsen syntymästä isyyslomalle äidin tueksi, ei Laura kyennyt samoin tukemaan Marjoa viranomaisissa, sillä ilman vahvennettua huoltajuutta hänellä ei lakiemme edessä ollut viranomaisissa oikeutta tällaiseen. Mukavan vauvaperhearjen sijaan äidit joutuivat ensin vahventamaan, ettei lapsella ole isää ja sitten alkoi adoptioneuvonta Pelastakaa Lapset -järjestöllä Tampereella, jonne Nokia oli ulkoistanut sisäisen adoption palvelut. Oksaset saivat kotitehtäviä ja kaavakkeita, joissa piti kertoa ”kaikki kengännumerosta tuloihin ja työtilanteeseen”.
Yhteisen vanhemmuuden eteen Oksaset joutuivat pohtimaan vastauksia kysymyksiin, millainen oli heidän lapsuus, miten lapsi oli muuttanut heitä ja miten sukulaiset suhtautuvat parisuhteeseen. Kysymykseen siitä, miksi haluaa adoptoida lapsen, ei riittänyt vastaus, että ”lapsi tuntuu omalta”.
Viivästynyt adoptioneuvonnan kotikäynti vaikutti tuoreista vanhemmista "kyttäämiseltä", kun työntekijä muun muassa kiersi asuntoa ja kyseli, onko muutaman kuukauden ikäisellä lapsella hänen ikätasolleen sopivia leluja. Tätä ei olisi tapahtunut, jos Laura olisikin ollut Lauri.
Perheen sisäinen adoptio sujuu ulkoiseen adoptioon verrattuna nopeasti, joissakin kunnissa jopa kuukaudessa tai parissa. Nokialla asuvilla Oksasilla siihen meni puoli vuotta. Joulukuussa Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös tipahti ilman ennakkoilmoitusta sen sisällöstä postiluukusta.
”Marjo soitti itkien, että nyt päätös on tullut. Kukaan ei ollut kertonut etukäteen, hyväksytäänkö adoptio vai ei. Se oli meille juhlapäivä. Vanhemmat ja kummeja kävi kahvilla”, Laura Oksanen kertoi.
Sisäisen adoption prosessi tuntui Marjo ja Laura Oksasesta stressaavalta ja nöyryyttävältä.
Hedelmöityshoidoissa oli jo saatu lapsen hankintaan vihreää valoa, mutta adoptiossa he tunsivat olevansa taas perheen ulkopuolisen ihmisen armoilla. Oksasista juridisen vanhemmuuden saavuttaminen jo ennen synnytyksiä olisi tuntunut turvalliselta, kun vanhemmat pelkäsivät, olisiko Laura saanut hoidettua ennenaikaisena syntyneen kuopuksen, Konstan, asioita ilman virallista asemaa, jos Marjolle olisi tapahtunut jotain. Keskeneräinen adoptioprosessi aiheutti myös Lauralle vaikeuksia saada työnantajaltaan muutaman viikon isyyslomaa eli toisen äidin äitiyslomaa.
Suomelle ILGA-Europe suositteli seuraavaa:
1) Yhteisvanhemmuuden automaattinen tunnustaminen, jotta lasten lailliselle tunnustamiselle syntymästä asti vanhempiensa lapsiksi ei olisi esteitä.
2) Translain päivittäminen niin, että sukupuolen juridiseen tunnustamiseen johtava prosessi perustuu itsemääräämisoikeuteen eikä sisällä ihmisoikeuksia loukkaavia vaatimuksia lääketieteellisestä diagnoosista tai toimenpiteistä.
3) Kokonaisvaltaisen kansallisen lhbti-ihmisten yhdenvertaisuutta edistävän toimintaohjelman käyttöönottoa.
Toisin kuin monissa muissa maissa Suomesta koordinoitu hlbti-politiikka toistaiseksi puuttuu.
Syyskuun toisena viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun yli 50 000 ihmisen allekirjoittama kansalaisaloite äitiyslaista vietiin eduskuntaan. Aloite on ollut tästä asti lakivaliokunnassa, joka on kuullut asiasta lukuisia asiantuntijoita ja lakivaliokunnan mietintöä odotellaan, jotta äitiyslaki voisi siirtyä eduskunnan täysistuntoon kansanedustajien hyväksyttäväksi tai hylkäämäksi.
Edellinen hallitus yritti saada äitiyslain voimaan, mutta tällöin asia kaatui kristillisdemokraattien vastustukseen. Äitiyslain säätäminen ei ole nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa. Nyt enemmistön on silti arvioitu kannattavan aloitetta, jolloin sillä olisi hyvät mahdollisuudet päästä läpi.
ÄITIYSLAILLA Suomi seuraisi useampia Pohjois- ja Länsi-Euroopan maita, joissa on vastaavaa lainsäädäntöä. Lain ideana on, että lapsella olisi kaksi vanhempaa heti syntymästä lähtien. Vanhemmuuden voisi tunnustaa neuvolakäynnillä samaan tapaan kuin avoliitossa olevat mies ja nainen tällä hetkellä tekevät.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas pitää lakiehdotusta tärkeänä, sillä laissa ei ole lainkaan säännöksiä siitä, miten äidin ja lapsen suhde määrittyy. Hän pitää lakia myös perhelainsäädännön arvopäivityksenä.
”Esimerkiksi Ruotsissa on erillinen laki äitiydestä, eikä sen johdosta ole kansakunta mennyt polvilleen ja nurin. Kaikin mahdollisin keinoin yritetään tehdä yhteiskunnasta sellaista, ettei se asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella.”
Äitiyden vahvistaminen ennen lapsen syntymää olisi Kankaan mukaan lapsen edun mukaista.
”Jos tulee kriisitilanne, eivätkä vanhemmat haluakaan asua yhdessä, lapsella olisi oikeus saada elatusta toiselta äidiltä. Lapsella olisi myös oikeus tavata etävanhempaansa, kuten heteroperheissä eron jälkeen.”
Sateenkaariperheiden toiminnanjohtajan Juha Jämsän mukaan tärkein syy äitiyslain tarpeeseen on LAPSEN juridisen aseman turvaaminen. Toinen syy on Jämsän mukaan sisäisen adoptioprosessin nöyryttävyys ja kuormittavuus vanhemmille silloin, kun pitäisi keskittyä uuteen perheenjäseneen ja hänen kasvunsa tukemiseen. Sisäinen adoptio sopii Jämsän mukaan huonosti naisparin elämäntilanteeseen, joissa lapsi on hankittu suunnitellusti yhdessä.
Äitiyslaki ei uhkaa isyyttä, sillä sitä sovelletaan tilanteissa, joissa lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoissa. Siittiöiden luovuttaja on jo kieltänyt isyyden vahvistamisen.
Urpo Kankaan mukaan:
”Sitä uhkaa ei miehille tule. Kysymys on siitä, miten heteroseksuaalinen enemmistö haluaa antaa turvaa kaikille muillekin kuin niin kutsutuille normiperheille. Esimerkiksi kaikki naiset eivät tule ryntäämään naisen kanssa avioliittoon siksi, että olisi laki äitiydestä säädetty.”
Lähde:
Laura Oksanen joutui adoptoimaan geneettiset lapsensa – ”Adoptiossa selvitettiin, olenko kykenevä omien lasteni vanhemmaksi” (HS 11.9.2017):
http://www.hs.fi/paivanleh…/11092017/art-2000005362109.html…
Tutustu myös:
Äitiyslaki (facebook):
https://www.facebook.com/aitiyslaki/?fref=ts
Suomelle 7. sija ja suosituksia lhbti-ihmisoikeustilanteen parantamiseksi eurooppalaisessa vertailussa (Seta 17.5.2017):
http://seta.fi/suomelle-7-sija-ja-suosituksia-lhbti-ihmiso…/
Vaikka heterovanhemmuudessa ei juurikaan ole estäviä tekijöitä, jos terveydellistä estettä ei ole lisääntyä, vanhemmuuden tukeminen ei toteudu jouhevasti seksuaalivähemmistöjen kohdalla Suomessa. Lasten ja vanhempien oikeuksien toteutumista ei tueta jo kirjoitettujenkaan lakien mukaisesti, vaikka tähän olisi mahdollisuuksia, sillä vanhemmuuden tukemisen esteeksi on kirjoitettu aivan oma laki ja sääntömaailma estämään jouheva vanhemmuuden tuki.
Suomen lain mukaan lapsella on oikeus vanhempiinsa ja vanhempien tunnustamiseen vanhempina ja huoltajina, mutta jos vanhemmat ovatkin samaa sukupuolta, tuo oikeus ei olekaan välttämättä selviö, ei vaikka toinen olisi lapsen biologinen äiti ja toinen lapsen geneettinen äiti. Tämän saivat huomata nokialaiset Marjo ja Laura Oksanen, kun tutustuivat perheen sisäiseen adoptioon prosessina hedelmöityshoitojen ohella.
Puolisolleen Marjo Oksaselle munasoluja luovuttanut Laura Oksanen tuli lastensa viralliseksi vanhemmaksi vasta pitkän ja nöyryyttävältä tuntuneen prosessin kautta. Viranomaiskoneisto tahtoi ensin selvittää onko Laura kykenevä omien lastensa vanhemmaksi ja tämän jälkeen tarvittiin vielä tuomioistuimen päätös.
Naisten parisuhteen alussa äitiys tuli molempien taholta tahtotilana esille, mutta Laura totesi, ettei synnytyspelkonsa vuoksi kykene synnyttämään ja Marjolle taasen lääkäri oli jo teini-iän kynnyksellä todennut ettei lapsen saaminen tule olemaan mahdollista, koska perinnöllisen sairauden vuoksi hänellä ei kypsy munasoluja.
Vastausta perheen perustamisen mahdollisuudelle pariskunta etsi yksityiseltä hedelmöityshoitoklinikalta olosuhteessa, jossa Suomessa kohdun vuokraaminen on lailla kiellettyä. Naisten toiveena oli, että Laura luovuttaisi munasoluja Marjolle, jotka hedelmöitettäisiin lahjasiittiöillä.
"Lopputuloksena kuitenkin oli, että kun toimii tietyllä tavalla, estettä ei ole”, Marjo Oksanen kertoi Helsingin Sanomille.
Lauraa kohdeltiin hedelmöityshoidoissa samaan tapaan kuin tuntematonta luovuttajaa samalla, kun hänen munasolunsa kirjattiin vain Marjon käyttöön. Tulevien vanhempien piti myös ostaa Lauran munasolut klinikalta listahinnan mukaan ja esikoinen tuli maksamaan parille noin 12 000 euroa. Lauran tuli siis ensin luovuttaa munasolunsa klinikan omistukseen, jotta kykeni ostamaan ne puolisoineen takaisin niin, että ne siirrettäisiin Marjolle. Yhteinen ostopäätöskään ei tietenkään vielä tee vanhemmaksi, sillä eihän lasta voi myöskään ostaa Suomessa.
Hoitoihin kuuluvalla psykologikäynnillä hädin tuskin parikymppiseltä Lauralta tiedusteltiin, ymmärtääkö hän varmasti, että Marjosta on tulossa lapsen biologinen äiti ja häneltä kysyttiin ymmärtääkö hän, että jos Marjo haluaisi viedä lapsen Lauralta pois, hän voi sen myös tehdä. Näin tuettiin perheen eheää syntymistä hedelmöitysklinikalla maamme lakien edessä.
Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon, mutta hedelmöityshoidot sujuivat lopulta odotettua paremmin. Syksyllä 2013 Marjo tuli uudelleen raskaaksi, ja kesäkuussa 2014 syntyi Minttu.
Mintun synnyttyä Marjosta tuli tämän biologinen äiti, mutta Lauralla ei ollut perheyhteydestä ja geneettisestä äitiydestään huolimatta mitään asemaa lakiemme edessä. Kun naispari saa lapsen, lapsi voi saada äidin puolisosta toisen juridisen vanhemman vain perheen sisäisen adoption kautta. Parin on oltava myöskin keskenään naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Ennen lapsen syntymää mitään ei ollut tehtävissä Lauran aseman vanhempana vahventamiseksi ja vain lapsen biologisella äidillä, Marjolla, oli mahdollisuus edes saada asiaa koskevaa tietoa.
Kun heteroperheeseen lapsen synnyttyä usein isäkin jää heti lapsen syntymästä isyyslomalle äidin tueksi, ei Laura kyennyt samoin tukemaan Marjoa viranomaisissa, sillä ilman vahvennettua huoltajuutta hänellä ei lakiemme edessä ollut viranomaisissa oikeutta tällaiseen. Mukavan vauvaperhearjen sijaan äidit joutuivat ensin vahventamaan, ettei lapsella ole isää ja sitten alkoi adoptioneuvonta Pelastakaa Lapset -järjestöllä Tampereella, jonne Nokia oli ulkoistanut sisäisen adoption palvelut. Oksaset saivat kotitehtäviä ja kaavakkeita, joissa piti kertoa ”kaikki kengännumerosta tuloihin ja työtilanteeseen”.
Yhteisen vanhemmuuden eteen Oksaset joutuivat pohtimaan vastauksia kysymyksiin, millainen oli heidän lapsuus, miten lapsi oli muuttanut heitä ja miten sukulaiset suhtautuvat parisuhteeseen. Kysymykseen siitä, miksi haluaa adoptoida lapsen, ei riittänyt vastaus, että ”lapsi tuntuu omalta”.
Viivästynyt adoptioneuvonnan kotikäynti vaikutti tuoreista vanhemmista "kyttäämiseltä", kun työntekijä muun muassa kiersi asuntoa ja kyseli, onko muutaman kuukauden ikäisellä lapsella hänen ikätasolleen sopivia leluja. Tätä ei olisi tapahtunut, jos Laura olisikin ollut Lauri.
Perheen sisäinen adoptio sujuu ulkoiseen adoptioon verrattuna nopeasti, joissakin kunnissa jopa kuukaudessa tai parissa. Nokialla asuvilla Oksasilla siihen meni puoli vuotta. Joulukuussa Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös tipahti ilman ennakkoilmoitusta sen sisällöstä postiluukusta.
”Marjo soitti itkien, että nyt päätös on tullut. Kukaan ei ollut kertonut etukäteen, hyväksytäänkö adoptio vai ei. Se oli meille juhlapäivä. Vanhemmat ja kummeja kävi kahvilla”, Laura Oksanen kertoi.
Sisäisen adoption prosessi tuntui Marjo ja Laura Oksasesta stressaavalta ja nöyryyttävältä.
Hedelmöityshoidoissa oli jo saatu lapsen hankintaan vihreää valoa, mutta adoptiossa he tunsivat olevansa taas perheen ulkopuolisen ihmisen armoilla. Oksasista juridisen vanhemmuuden saavuttaminen jo ennen synnytyksiä olisi tuntunut turvalliselta, kun vanhemmat pelkäsivät, olisiko Laura saanut hoidettua ennenaikaisena syntyneen kuopuksen, Konstan, asioita ilman virallista asemaa, jos Marjolle olisi tapahtunut jotain. Keskeneräinen adoptioprosessi aiheutti myös Lauralle vaikeuksia saada työnantajaltaan muutaman viikon isyyslomaa eli toisen äidin äitiyslomaa.
Suomelle ILGA-Europe suositteli seuraavaa:
1) Yhteisvanhemmuuden automaattinen tunnustaminen, jotta lasten lailliselle tunnustamiselle syntymästä asti vanhempiensa lapsiksi ei olisi esteitä.
2) Translain päivittäminen niin, että sukupuolen juridiseen tunnustamiseen johtava prosessi perustuu itsemääräämisoikeuteen eikä sisällä ihmisoikeuksia loukkaavia vaatimuksia lääketieteellisestä diagnoosista tai toimenpiteistä.
3) Kokonaisvaltaisen kansallisen lhbti-ihmisten yhdenvertaisuutta edistävän toimintaohjelman käyttöönottoa.
Toisin kuin monissa muissa maissa Suomesta koordinoitu hlbti-politiikka toistaiseksi puuttuu.
Syyskuun toisena viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun yli 50 000 ihmisen allekirjoittama kansalaisaloite äitiyslaista vietiin eduskuntaan. Aloite on ollut tästä asti lakivaliokunnassa, joka on kuullut asiasta lukuisia asiantuntijoita ja lakivaliokunnan mietintöä odotellaan, jotta äitiyslaki voisi siirtyä eduskunnan täysistuntoon kansanedustajien hyväksyttäväksi tai hylkäämäksi.
Edellinen hallitus yritti saada äitiyslain voimaan, mutta tällöin asia kaatui kristillisdemokraattien vastustukseen. Äitiyslain säätäminen ei ole nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa. Nyt enemmistön on silti arvioitu kannattavan aloitetta, jolloin sillä olisi hyvät mahdollisuudet päästä läpi.
ÄITIYSLAILLA Suomi seuraisi useampia Pohjois- ja Länsi-Euroopan maita, joissa on vastaavaa lainsäädäntöä. Lain ideana on, että lapsella olisi kaksi vanhempaa heti syntymästä lähtien. Vanhemmuuden voisi tunnustaa neuvolakäynnillä samaan tapaan kuin avoliitossa olevat mies ja nainen tällä hetkellä tekevät.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas pitää lakiehdotusta tärkeänä, sillä laissa ei ole lainkaan säännöksiä siitä, miten äidin ja lapsen suhde määrittyy. Hän pitää lakia myös perhelainsäädännön arvopäivityksenä.
”Esimerkiksi Ruotsissa on erillinen laki äitiydestä, eikä sen johdosta ole kansakunta mennyt polvilleen ja nurin. Kaikin mahdollisin keinoin yritetään tehdä yhteiskunnasta sellaista, ettei se asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella.”
Äitiyden vahvistaminen ennen lapsen syntymää olisi Kankaan mukaan lapsen edun mukaista.
”Jos tulee kriisitilanne, eivätkä vanhemmat haluakaan asua yhdessä, lapsella olisi oikeus saada elatusta toiselta äidiltä. Lapsella olisi myös oikeus tavata etävanhempaansa, kuten heteroperheissä eron jälkeen.”
Sateenkaariperheiden toiminnanjohtajan Juha Jämsän mukaan tärkein syy äitiyslain tarpeeseen on LAPSEN juridisen aseman turvaaminen. Toinen syy on Jämsän mukaan sisäisen adoptioprosessin nöyryttävyys ja kuormittavuus vanhemmille silloin, kun pitäisi keskittyä uuteen perheenjäseneen ja hänen kasvunsa tukemiseen. Sisäinen adoptio sopii Jämsän mukaan huonosti naisparin elämäntilanteeseen, joissa lapsi on hankittu suunnitellusti yhdessä.
Äitiyslaki ei uhkaa isyyttä, sillä sitä sovelletaan tilanteissa, joissa lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoissa. Siittiöiden luovuttaja on jo kieltänyt isyyden vahvistamisen.
Urpo Kankaan mukaan:
”Sitä uhkaa ei miehille tule. Kysymys on siitä, miten heteroseksuaalinen enemmistö haluaa antaa turvaa kaikille muillekin kuin niin kutsutuille normiperheille. Esimerkiksi kaikki naiset eivät tule ryntäämään naisen kanssa avioliittoon siksi, että olisi laki äitiydestä säädetty.”
Lähde:
Laura Oksanen joutui adoptoimaan geneettiset lapsensa – ”Adoptiossa selvitettiin, olenko kykenevä omien lasteni vanhemmaksi” (HS 11.9.2017):
http://www.hs.fi/paivanleh…/11092017/art-2000005362109.html…
Tutustu myös:
Äitiyslaki (facebook):
https://www.facebook.com/aitiyslaki/?fref=ts
Suomelle 7. sija ja suosituksia lhbti-ihmisoikeustilanteen parantamiseksi eurooppalaisessa vertailussa (Seta 17.5.2017):
http://seta.fi/suomelle-7-sija-ja-suosituksia-lhbti-ihmiso…/