Appasaheb Kate: Myth Myytti väkivallan oikeuttajana
"Myytti on valhe, joka peittää alkulynkkauksen." Teoblogi
Sijaishuollon myyttiset selviytymistarinat muistuttavat usein ihmesatuja ja fabrikoituja pelastustodistuksia. Niissä on ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu: Vaikka X:llä on tausta syntisenä heränneenä/ lastensuojelun asiakkaana, se ei ole määrittänyt hänen nykyistä elämäänsä lahkon saarnaajana/ lastensuojelun työntekijänä.
Onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa aviollisen, hengellisen ja sijaishuollollisen väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin. Ne, joilla on kokemusta edellisistä tietävät, että hätiköity avioliitto, seurakuntaan liittyminen tai huostaanotto ovat usein ongelmien käynnistäjiä, eivät ratkaisuja.
Pelastukseksi uskoteltu siirto helvetiksi oletetusta kodista taivaaksi oletettuun sijaishuoltoon on osoittautunut kuplaksi kaikkialla. Todellisuudessa siirrytään usein ojasta allikkoon. Huolentäyteinen, laittomatkin keinot oikeuttava ja nykyisyyden voimavarat hukkaava lastensuojelun toiminta aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä niin perheille kuin kansantaloudelle.
Mediassa sijaishuollon selviytymistarinoina ja ongelmanratkaisuna esitellään kuitenkin tapahtumakulkuja ja viranomaisprosesseja, jotka selkeästi loukkaavat sosiaalihuollon asiakaslakia, lastensuojelulakia , hallintolakia ja potilaslakia ja lasten selviytymisinä ja voittoina pidetään sijaishuollon laittomuuksiin ja laiminlyönteihin sopeutumista.
Kun laittomasti tai hatarin perustein huostattu nuori menettää huostaanoton ja mielivaltaisen kontrollin seurauksena luottamuksen itseensä ja aikuisiin mutta lastensuojelun monivuotisen identiteettimuokkauksen läpikäytyään "eheytyy" sijaishuollon mannekiiniksi ymmärtämään "kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseen" hänet kohotetaan mediassa Madonnaksi. Sijaishuollon väkivalta ja laiminlyönnit selitetään vain arvokkaiksi elämän oppitunneiksi, jotka tekivät uhrista sen mitä hän on nykyisin.
"Eheyttämiseen" syyllistyvät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan. "Kunniansa" sortajiinsa liittymällä säilyttämään pyrkivät uhrit puolestaan hyväksyvät väkivallan ja uusintavat sitä.
Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua. Lapsen itsemäärämisoikeus, oikeus perhe-elämään, itsemääriteltyyn identiteettiin, oikeusturvaan, hyvään kohteluun ja palveluun, kykyjä vastaavaan koulutukseen ja käypään terveydenhuoltoon on lupa uhrata sijaishuollon aikuisten edunsaajien mukavuuden, talouden ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden edistämiseksi.
Varmasti sijaishuollossa tapahtuu myös aitoja onnistumisia mutta miksi niin monen lapsen selviytymistarinaan kuuluu kuin automaattisesti lapsen kuulemisen, informoinnin, osallisuuden, jälkihuollon ja perheen tuen ja jälleenyhdistämisen laiminlyönti, laittomat tapaamisrajoitukset ja vieraannuttaminen?
Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita saduttajia tuntuu häiritsevän, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa tai poliittista vaikutusvaltaa. Sijaishuollon ihmesaduissa sijoitettujen tyttöjen menestyksen huipentuma onkin avioituminen, 1-2 lasta, sote-alan alempi koulutus ja työpaikka, sijoitetuilla pojilla puolestaan auto- tai rakennusalan työpaikka tai yrittäjyys. Näiden ihanteiden mukaan tehdään myös sijaishuollon koulutusvalinnat, usein sijoitettujen toiveista tai taipumuksista piittaamatta.
Myös kausaalisuuden suunta poikkeavuuden ja kontrollin välillä on väärä. Poikkeavuus ei välttämättä johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.
Tutkija Päivi Pukeron mukaan poikkeavaksi leimautuminen johti 1800-luvun loppua kohden yhä useammin laitossijoitukseen. Naisille ja miehille annettiin erilaisia merkityksiä sukupuolen mukaan. Naisiin liitettiin seksuaalisuutta koskevia ominaisuuksia, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Miehiä kuvattiin luonteeseen tai työkykyyn liittyvin termein, joita olivat esimerkiksi laiska, sairaalloinen, epäilyttävä tai tottelematon. Kuulusteltavat tai tuomitut lähetettiin erilaisiin laitoksiin heidän poikkeavuutensa perusteella.
Kansalaisten kasvavassa luokittelussa oli nähtävissä piirteitä medikalisaatiosta ja tulevasta sosiaali- ja hyvinvointivaltiosta, jossa sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67). Varsinkin naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiin Suomessa vasta 1986. Irtolaislain henki elää yhä tarpeena sovitella kapinoiville asiakkaille myyttisiä hullun, huoran tai huumehörhön leimoja.
Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Anna Kontulan mukaan tyttöjen ja naisten seksuaalikäyttäytyminen on yhä keskeinen huostaanoton peruste. Kontula ihmettelee, miksi tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, ja poikien ei edes silloin, kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti, ja epäilee syyksi sosiaalityön sukupuolitettuja seksuaalisuuden kontrollimekanismeja.
Teinin julkinen keskikaljakokeilu riittää nykyisin syyksi lastensuojeluasiakkuuteen ja useita kymmeniä tuhansia maksavaan "perhekuntoutukseksi” kutsuttuun sosiaalivankeuteen.
Lastensuojelussa on totuttu, että laittomankin toiminnan voi oikeuttaa määkäisemällä sanan ”päihde” tai ”huume”. Sosiaalityöntekijät käyttävät näitä voimasanoja huolimattomasti; kannabis-, keskikalja ja amfetamiini niputetaan samaan demoniseen hörhöilyluokkaan. Lastensuojelun selvityksissä ei avata/analysoida väitettyä päihteidenkäyttöä esim. käytetyn päihteen, käyttöpaikan tai- tavan, ajankohdan, määrän tai haittojen osalta.
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihdeongelmasta, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Lastensuojelun sanamagia
Jorma Heikkisen mukaan "Sanojen mahti on yhä olemassa. Sanojen voima on olemassa. Käyttämällä sanoja ja lauseita oikein niille tarkoitetuissa yhteyksissä monet ovet aukeavat ja sulkeutuvat.
Lastensuojelua koskeva sanasto ja käsitteistö on kehittynyt vuosikymmeniä elleipä satoja vuosia sillä historiassa on aina ilmennyt rikkaiden ja varakkaiden tarve riistää köyhempien väestönosien vanhempien lapset. Tämän sanaston ovat kehittäneet yksinomaan huostaanottotoimintaa harjoittavat. Perheillä tai lapsilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän sanaston ja käsitteistön syntyyn. Tästä syystä huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet lapset ja heidän vanhempansa ovat olleet suojattomassa asemassa. Huostaanottotoimintaa harjoittavilla on ollut suvereeni asema, sillä nämä ovat kehittäneet kaikki ne sanat ja käsitteet, joiden puitteissa huostaanottotoimintaa harjoitetaan. Lisäksi he ovat kyenneet suojaamaan käyttämänsä sanaston täysin ylivoimaisilla yläkäsitteillä. Tälläinen yläkäsite on 'lastensuojelu'. Kun kaikki huostaanottotoiminta on 'lastensuojelua', kukaan ei voi asettua vastustamaan sitä. Sen, joka vastustaa 'lastensuojelua' on pakko olla järjetön pahantekijä.
Keskiajalla sen, joka vastusti kirkkoa, oli pakko olla demonisen pahan palveluksessa. Kukaan ei keskiajalla halunnut vastustaa kirkkoa ja jumalaa. Jos niin olisi tehnyt, olisi päätynyt roviolle. Lastensuojelun käsite ja sana takaavat huostaanottotoiminnan pyhityksen ja oikeutuksen.
Samoin kuin keskiajalla kirkon vastustus oli merkki ihmisen demonisuudesta ja sielunvihollisen vallassa olemisesta, samoin lastensuojeluviranomaisten vastustaminen on merkki henkilön 'yhteistyökyvyttömyydestä' (lue pahanlaatuisesta kelvottomuudesta vanhempana), mikä oikeuttaa hänen lapsensa huostaanottamisen sekä yhteydenpitorajoitukset".
Maria Syvälä on kirjoittanut lastensuojelun orwellilaisesta psykokielestä, jossa " entisaikojen ihaillut "leijonaemot" muuttuvat mediassa aktiivivanhemmiksi tai jopa aktivistivanhemmiksi. Virkakoneiston mielestä heidän virkavaltakriittisyytensä on peruste sille, että lapselle haetaan edunvalvojaa.
Ihmisoikeusloukkauksiin puuttujat ovat maailmanparantajia, jotka ovat ottaneet kritiikin esittämisen elämäntehtäväkseen. Journalismi, joka hyssyttelee ihmisoikeusongelmia siten, ettei kukaan vahingossakaan loukkaannu, on kiihkotonta journalismia.
On pieni ihme, ettei ikäväkaikuista sijaishuoltoa jo kutsuta lähikotihoivaksi."
"Myytti on valhe, joka peittää alkulynkkauksen." Teoblogi
Sijaishuollon myyttiset selviytymistarinat muistuttavat usein ihmesatuja ja fabrikoituja pelastustodistuksia. Niissä on ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu: Vaikka X:llä on tausta syntisenä heränneenä/ lastensuojelun asiakkaana, se ei ole määrittänyt hänen nykyistä elämäänsä lahkon saarnaajana/ lastensuojelun työntekijänä.
Onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa aviollisen, hengellisen ja sijaishuollollisen väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin. Ne, joilla on kokemusta edellisistä tietävät, että hätiköity avioliitto, seurakuntaan liittyminen tai huostaanotto ovat usein ongelmien käynnistäjiä, eivät ratkaisuja.
Pelastukseksi uskoteltu siirto helvetiksi oletetusta kodista taivaaksi oletettuun sijaishuoltoon on osoittautunut kuplaksi kaikkialla. Todellisuudessa siirrytään usein ojasta allikkoon. Huolentäyteinen, laittomatkin keinot oikeuttava ja nykyisyyden voimavarat hukkaava lastensuojelun toiminta aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä niin perheille kuin kansantaloudelle.
Mediassa sijaishuollon selviytymistarinoina ja ongelmanratkaisuna esitellään kuitenkin tapahtumakulkuja ja viranomaisprosesseja, jotka selkeästi loukkaavat sosiaalihuollon asiakaslakia, lastensuojelulakia , hallintolakia ja potilaslakia ja lasten selviytymisinä ja voittoina pidetään sijaishuollon laittomuuksiin ja laiminlyönteihin sopeutumista.
Kun laittomasti tai hatarin perustein huostattu nuori menettää huostaanoton ja mielivaltaisen kontrollin seurauksena luottamuksen itseensä ja aikuisiin mutta lastensuojelun monivuotisen identiteettimuokkauksen läpikäytyään "eheytyy" sijaishuollon mannekiiniksi ymmärtämään "kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseen" hänet kohotetaan mediassa Madonnaksi. Sijaishuollon väkivalta ja laiminlyönnit selitetään vain arvokkaiksi elämän oppitunneiksi, jotka tekivät uhrista sen mitä hän on nykyisin.
"Eheyttämiseen" syyllistyvät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan. "Kunniansa" sortajiinsa liittymällä säilyttämään pyrkivät uhrit puolestaan hyväksyvät väkivallan ja uusintavat sitä.
Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua. Lapsen itsemäärämisoikeus, oikeus perhe-elämään, itsemääriteltyyn identiteettiin, oikeusturvaan, hyvään kohteluun ja palveluun, kykyjä vastaavaan koulutukseen ja käypään terveydenhuoltoon on lupa uhrata sijaishuollon aikuisten edunsaajien mukavuuden, talouden ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden edistämiseksi.
Varmasti sijaishuollossa tapahtuu myös aitoja onnistumisia mutta miksi niin monen lapsen selviytymistarinaan kuuluu kuin automaattisesti lapsen kuulemisen, informoinnin, osallisuuden, jälkihuollon ja perheen tuen ja jälleenyhdistämisen laiminlyönti, laittomat tapaamisrajoitukset ja vieraannuttaminen?
Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita saduttajia tuntuu häiritsevän, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa tai poliittista vaikutusvaltaa. Sijaishuollon ihmesaduissa sijoitettujen tyttöjen menestyksen huipentuma onkin avioituminen, 1-2 lasta, sote-alan alempi koulutus ja työpaikka, sijoitetuilla pojilla puolestaan auto- tai rakennusalan työpaikka tai yrittäjyys. Näiden ihanteiden mukaan tehdään myös sijaishuollon koulutusvalinnat, usein sijoitettujen toiveista tai taipumuksista piittaamatta.
Myös kausaalisuuden suunta poikkeavuuden ja kontrollin välillä on väärä. Poikkeavuus ei välttämättä johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.
Tutkija Päivi Pukeron mukaan poikkeavaksi leimautuminen johti 1800-luvun loppua kohden yhä useammin laitossijoitukseen. Naisille ja miehille annettiin erilaisia merkityksiä sukupuolen mukaan. Naisiin liitettiin seksuaalisuutta koskevia ominaisuuksia, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Miehiä kuvattiin luonteeseen tai työkykyyn liittyvin termein, joita olivat esimerkiksi laiska, sairaalloinen, epäilyttävä tai tottelematon. Kuulusteltavat tai tuomitut lähetettiin erilaisiin laitoksiin heidän poikkeavuutensa perusteella.
Kansalaisten kasvavassa luokittelussa oli nähtävissä piirteitä medikalisaatiosta ja tulevasta sosiaali- ja hyvinvointivaltiosta, jossa sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67). Varsinkin naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiin Suomessa vasta 1986. Irtolaislain henki elää yhä tarpeena sovitella kapinoiville asiakkaille myyttisiä hullun, huoran tai huumehörhön leimoja.
Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Anna Kontulan mukaan tyttöjen ja naisten seksuaalikäyttäytyminen on yhä keskeinen huostaanoton peruste. Kontula ihmettelee, miksi tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, ja poikien ei edes silloin, kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti, ja epäilee syyksi sosiaalityön sukupuolitettuja seksuaalisuuden kontrollimekanismeja.
Teinin julkinen keskikaljakokeilu riittää nykyisin syyksi lastensuojeluasiakkuuteen ja useita kymmeniä tuhansia maksavaan "perhekuntoutukseksi” kutsuttuun sosiaalivankeuteen.
Lastensuojelussa on totuttu, että laittomankin toiminnan voi oikeuttaa määkäisemällä sanan ”päihde” tai ”huume”. Sosiaalityöntekijät käyttävät näitä voimasanoja huolimattomasti; kannabis-, keskikalja ja amfetamiini niputetaan samaan demoniseen hörhöilyluokkaan. Lastensuojelun selvityksissä ei avata/analysoida väitettyä päihteidenkäyttöä esim. käytetyn päihteen, käyttöpaikan tai- tavan, ajankohdan, määrän tai haittojen osalta.
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihdeongelmasta, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Lastensuojelun sanamagia
Jorma Heikkisen mukaan "Sanojen mahti on yhä olemassa. Sanojen voima on olemassa. Käyttämällä sanoja ja lauseita oikein niille tarkoitetuissa yhteyksissä monet ovet aukeavat ja sulkeutuvat.
Lastensuojelua koskeva sanasto ja käsitteistö on kehittynyt vuosikymmeniä elleipä satoja vuosia sillä historiassa on aina ilmennyt rikkaiden ja varakkaiden tarve riistää köyhempien väestönosien vanhempien lapset. Tämän sanaston ovat kehittäneet yksinomaan huostaanottotoimintaa harjoittavat. Perheillä tai lapsilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän sanaston ja käsitteistön syntyyn. Tästä syystä huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet lapset ja heidän vanhempansa ovat olleet suojattomassa asemassa. Huostaanottotoimintaa harjoittavilla on ollut suvereeni asema, sillä nämä ovat kehittäneet kaikki ne sanat ja käsitteet, joiden puitteissa huostaanottotoimintaa harjoitetaan. Lisäksi he ovat kyenneet suojaamaan käyttämänsä sanaston täysin ylivoimaisilla yläkäsitteillä. Tälläinen yläkäsite on 'lastensuojelu'. Kun kaikki huostaanottotoiminta on 'lastensuojelua', kukaan ei voi asettua vastustamaan sitä. Sen, joka vastustaa 'lastensuojelua' on pakko olla järjetön pahantekijä.
Keskiajalla sen, joka vastusti kirkkoa, oli pakko olla demonisen pahan palveluksessa. Kukaan ei keskiajalla halunnut vastustaa kirkkoa ja jumalaa. Jos niin olisi tehnyt, olisi päätynyt roviolle. Lastensuojelun käsite ja sana takaavat huostaanottotoiminnan pyhityksen ja oikeutuksen.
Samoin kuin keskiajalla kirkon vastustus oli merkki ihmisen demonisuudesta ja sielunvihollisen vallassa olemisesta, samoin lastensuojeluviranomaisten vastustaminen on merkki henkilön 'yhteistyökyvyttömyydestä' (lue pahanlaatuisesta kelvottomuudesta vanhempana), mikä oikeuttaa hänen lapsensa huostaanottamisen sekä yhteydenpitorajoitukset".
Maria Syvälä on kirjoittanut lastensuojelun orwellilaisesta psykokielestä, jossa " entisaikojen ihaillut "leijonaemot" muuttuvat mediassa aktiivivanhemmiksi tai jopa aktivistivanhemmiksi. Virkakoneiston mielestä heidän virkavaltakriittisyytensä on peruste sille, että lapselle haetaan edunvalvojaa.
Ihmisoikeusloukkauksiin puuttujat ovat maailmanparantajia, jotka ovat ottaneet kritiikin esittämisen elämäntehtäväkseen. Journalismi, joka hyssyttelee ihmisoikeusongelmia siten, ettei kukaan vahingossakaan loukkaannu, on kiihkotonta journalismia.
On pieni ihme, ettei ikäväkaikuista sijaishuoltoa jo kutsuta lähikotihoivaksi."
Myytti pyhittää väkivallan
Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle.
Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien silmissä hyveelliseksi ja pyhäksi velvollisuudeksi johon kaikkien pitää osallistua ja jonka oikeutusta ei voi epäillä ilman kohtalokkaita seurauksia.
Myytin kautta rituaalisen väkivallan kulloinkin vallitseva muoto pyhittyy. Se antaa dramaattisen sisällön ja merkityksen tapahtumalle, joka muuten vaikuttaisi mielettömältä .
Myytti onkin murhaajien luoma narratiivinen valhe, jonka valossa jokainen yhteisön jäsen “ymmärtää” mistä on kysymys, kun seuraavan uhrin vuoro tulee.
Myytti on rituaalien ja tabujen kerronnallinen versio. Yhdessä ne muodostavat yhteisöllisen identiteetin ytimen. Rituaalien ja myyttien kautta jokainen tunnistaa paikkansa yhteisössä.
Myytit eivät ole tietoisia valheita, eivätkä ne sisällä suunniteltuja salakoodeja. Kyky lukea niitä voi olla samoista syistä vaikeaa, kuin kyky nähdä syntipukkimekanismin jäänteet omassa psyykessä ja arjessa.
Teoblogin mukaan ”Primitiivinen pyhä sai valtansa hylkäävän, poissulkevan ja murhaavan väkivallan pyhittämisestä. Sen jälkeen melkein kaikki johtajuus, kuninkuus, päällikkyys, sankaruus ja pappeus ovat perustuneet pahan väkivallan hallitsemiseen hyvän väkivallan kautta. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa opittiin tabujen ja kieltojen avulla rakentamaan rajoja yhteiskuntaluokkien välillä.
Myytit ovat menneen maailman pelastuskertomuksia; tarinoita kyseisen kulttuurin alkumurhasta murhaajien näkökulmasta käsin.
Lastensuojelun mytologiassa pahaa väkivaltaa ja syntipukkeja edustavat lastensuojelun vallankäyttöä vastustavat lapset ja biologiset vanhemmat ja hyvää väkivaltaa sijaishuollon sijaisvanhemmat ja lastensuojelubyrokraatit. Jälkimmäisten tehtävä on pelastaa lapset "hyvään väkivaltaan" (=oikeushyvään, suojeluun, huostaanottoihin) turvautuen itseltään ja / tai epätäydellisiltä vanhemmiltaan, joille on varattu konnan ja väärän sankarin roolit. Sijaishuollon edunvalvojat taas esiintyvät maagisten kykyjen lahjoittajina, lähettäjinä ja auttajina.
Mykän osa jää uhrille
Teoblogissa kerrotaan, että englannin kielessä myytti-sanalla on etymologista sukulaisuutta mykkyyttä tarkoittavaan sanaan mute. Myyteissä mykän osa jää todelliselle uhrille.
Myytillä on valikoiva muisti ja muusa on sen välittäjä. Muusat ovat muistin jumalattaren, Mnemosynen, tyttäriä jotka innoittavat sankarillisia kertomuksia, runoja ja lauluja menneestä. Hesiodoksen mielestä muusat ovat yksimielisiä, eli heistäkään ei ole astumaan uhrin rinnalle ja antamaan syntipukille äänen. Muusat kertovat sen mitä kansan pitää kuulla ja vaikenevat siitä mikä saisi rivit rakoilemaan.
Historian tutkija Panu Pulma on todennut seuraavaa: "Historiasta tiedämme miten käy, jos valtaistuimelle nostetaan lapsikuningas. Hänen valtaansa käyttävät kaikki jotka kykenevät, ajaakseen omia etujaan".
Juuri näin on käynyt heiliöläis-paloniemeläisessä lapsipolitiikassa. Lapsen etua käytetään kilpenä ja miekkana omien tarkoitusperien ajamisessa.
Myös lapsikuninkaan kultti pyrkii pyhittämään väkivaltaansa, pystyttämään raja-aitoja ihmisten välille ja mykistämään todelliset uhrinsa. Myös sillä on omat muusansa, jotka kertovat kansalle sen, mitä halutaan.
Lahko etsii käännynnäistä
Lastensuojelun kokemusasiantuntijan käsite ja käyttötarkoitus tulee lähelle lahkon käännynnäisen käsitettä. Hän on henkilö, jolla on kokemusta "haavoittuvista olosuhteista" mutta jonka lastensuojelun lahko on kesyttänyt ja pelastanut kaidalle tielle levittämään lahkon ilosanomaa ja hankkimaan sille uusia jäseniä.
Kokemusasiantuntijan tehtävä on todistaa, että lastensuojelu on loppujen lopuksi hyvä tai ainakin, että lastensuojelun pelätystä käänteisestä Midaksen kosketuksesta on mahdollista selvitä menestyjäksi. Lastensuojelun mannekiineiksi rekrytoituja käytetään- ei humaanimpien palvelujärjestelmien luomiseen tai sijoitettujen oikeusturvan parantamiseen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon lobbaamiseen , imagonkiillotukseen ja varainhankintaan.
Kun jakkupukuasiantuntija hakee asukkiensa koulutusuran ja terveydenhuollon estäneeseen sijaishuoltolaitokseen sijoittamansa nenärenkaisen "ongelmanuoren" seminaarivieraakseen ja "kokemusasiantuntijaksi " hän julistaa omaa erinomaisuuttaan tuon jalon villin avulla:
"Emme ole pelottavia, päinvastoin. Katsokaa, miten hyviä, demokraattisia ja jalomielisiä me olemme. Me otamme asiakkaat, jopa lävistetyt joukkomme ja annamme heidän puhua. He saavat esittää kritiikkiäkin, toki vain rakentavassa hengessä."
Lastensuojelun laittomuuksista tai sijaishuollon kaltoinkohtelukokemuksista raportointia asiantuntijoille ei nähdä rakentavaksi tai tarpeelliseksi- ei liioin muutosvaateita valvonta- tai oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi. Sellainen ei ole positiivista ja haittaa asiantuntijoiden suunnittelemia lasten massasiirtoja parempiin perheisiin pysyvästi huostaanotettaviksi.
Kokemusasiantuntijan samoin kuin käännynnäisen tehtävä on tuottaa lahkosta pelastustarinaa, jossa on selkeä kiihdytyskaari, kiihdyttäviä ja traagisia henkilökohtaisia paljastuksia ja onnellinen loppu.
Kokemusasiantuntijasta tuotetaan väline, instrumentti, jonka avulla asiantuntija oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä. Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saa tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.
Kokemusasiantuntijavillitys on levinnyt myös sosiaalityön tutkimukseen. Kun asiakaspalautteen puuttuminen tutkimuksista ohitettiin aiemmin yhden lauseen pahoittelulla "resurssipulasta" koneisto ja sen palvelijoiksi ryhtyneet tutkijat ovat alkaneet ottaa asiakkaiden kokemuksia koristeiksi tutkimuksiinsa. Luvattu osallisuus typistyy tokenismiksi. Asiakkailla katsotaan olevan yksinomaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.
Kokemusasiantuntijoiden tieto tuntuu Lastensuojelun keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään " villiksi länneksi " tai "vihasivustoiksi".
Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, huliganismiksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.
Sijaishuollon ihmesadut toimivat hyvin sosiaalityön imagonkiillottamisena, jota pidetään nykyisin rakenteellisena sosiaalityönä. Sosiaalityöntekijöiden vertaisviestinnälle ja -tuelle on kaikessa välineellisyydessään ja viihteellisyydessään selkeä tilaus mutta median tulisi silti toimia kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin, ei viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin. Miksi tuomita lastensuojelun muodeista tai valtavirrasta poikkeavia kasvatusvalintoja automaattisesti riskeiksi ja hehkuttaa laittomuuksia kuhisevia viranomaisprosesseja onnistumisina, joita uhkaa vain lasten (erittäin harvinainen) kotiutus?
Miksi pelkäämme äänekästä, liikkuvaa ja monennäköistä lapsuutta? kysyy Jukka Laajarinne kirjassaan Leikkiminen kielletty ja kertoo boheemissa kodissa kasvaneesta lastensuojelun ahdistelemasta lapsesta, joka omien sanojensa mukaan tarvitsi juuri kotinsa anarkistisia vaikutteita löytääkseen oman polkunsa kriittisenä tutkijana.
Miksi lastensuojelun asiantuntijat eivät kykene rakastamaan lapsia sellaisina kuin he ovat vaan pyrkivät muuttamaan heidät itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Minkälaisia medioita, puolueita, puhuntoja ja politiikkaa tuottavat ne ihmiset, joiden kohdalla sijaishuollon kaupittelemat futuurit jäävät lunastamatta ja myyttinen happily ever after- loppu toteutumatta? Ne, joilla ei ole pakotetun ja mielivaltaisen lastensuojelun asiakkuuden ansiosta ihmisen kasvoja, kokemusta asiallisesta asiakastyöstä, käyvästä hoidosta tai oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja joiden havaintoja ja sosiaalista raportointia kutsutaan vihapuheeksi.
Lue myös:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-tietosuoja-on-este-viranomaiset-eivat-saa-vaihtaa-tietoja/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sijaishuolto-auttaa-turvallista-aikuisjohtoista-kasvua/
http://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle.
Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien silmissä hyveelliseksi ja pyhäksi velvollisuudeksi johon kaikkien pitää osallistua ja jonka oikeutusta ei voi epäillä ilman kohtalokkaita seurauksia.
Myytin kautta rituaalisen väkivallan kulloinkin vallitseva muoto pyhittyy. Se antaa dramaattisen sisällön ja merkityksen tapahtumalle, joka muuten vaikuttaisi mielettömältä .
Myytti onkin murhaajien luoma narratiivinen valhe, jonka valossa jokainen yhteisön jäsen “ymmärtää” mistä on kysymys, kun seuraavan uhrin vuoro tulee.
Myytti on rituaalien ja tabujen kerronnallinen versio. Yhdessä ne muodostavat yhteisöllisen identiteetin ytimen. Rituaalien ja myyttien kautta jokainen tunnistaa paikkansa yhteisössä.
Myytit eivät ole tietoisia valheita, eivätkä ne sisällä suunniteltuja salakoodeja. Kyky lukea niitä voi olla samoista syistä vaikeaa, kuin kyky nähdä syntipukkimekanismin jäänteet omassa psyykessä ja arjessa.
Teoblogin mukaan ”Primitiivinen pyhä sai valtansa hylkäävän, poissulkevan ja murhaavan väkivallan pyhittämisestä. Sen jälkeen melkein kaikki johtajuus, kuninkuus, päällikkyys, sankaruus ja pappeus ovat perustuneet pahan väkivallan hallitsemiseen hyvän väkivallan kautta. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa opittiin tabujen ja kieltojen avulla rakentamaan rajoja yhteiskuntaluokkien välillä.
Myytit ovat menneen maailman pelastuskertomuksia; tarinoita kyseisen kulttuurin alkumurhasta murhaajien näkökulmasta käsin.
Lastensuojelun mytologiassa pahaa väkivaltaa ja syntipukkeja edustavat lastensuojelun vallankäyttöä vastustavat lapset ja biologiset vanhemmat ja hyvää väkivaltaa sijaishuollon sijaisvanhemmat ja lastensuojelubyrokraatit. Jälkimmäisten tehtävä on pelastaa lapset "hyvään väkivaltaan" (=oikeushyvään, suojeluun, huostaanottoihin) turvautuen itseltään ja / tai epätäydellisiltä vanhemmiltaan, joille on varattu konnan ja väärän sankarin roolit. Sijaishuollon edunvalvojat taas esiintyvät maagisten kykyjen lahjoittajina, lähettäjinä ja auttajina.
Mykän osa jää uhrille
Teoblogissa kerrotaan, että englannin kielessä myytti-sanalla on etymologista sukulaisuutta mykkyyttä tarkoittavaan sanaan mute. Myyteissä mykän osa jää todelliselle uhrille.
Myytillä on valikoiva muisti ja muusa on sen välittäjä. Muusat ovat muistin jumalattaren, Mnemosynen, tyttäriä jotka innoittavat sankarillisia kertomuksia, runoja ja lauluja menneestä. Hesiodoksen mielestä muusat ovat yksimielisiä, eli heistäkään ei ole astumaan uhrin rinnalle ja antamaan syntipukille äänen. Muusat kertovat sen mitä kansan pitää kuulla ja vaikenevat siitä mikä saisi rivit rakoilemaan.
Historian tutkija Panu Pulma on todennut seuraavaa: "Historiasta tiedämme miten käy, jos valtaistuimelle nostetaan lapsikuningas. Hänen valtaansa käyttävät kaikki jotka kykenevät, ajaakseen omia etujaan".
Juuri näin on käynyt heiliöläis-paloniemeläisessä lapsipolitiikassa. Lapsen etua käytetään kilpenä ja miekkana omien tarkoitusperien ajamisessa.
Myös lapsikuninkaan kultti pyrkii pyhittämään väkivaltaansa, pystyttämään raja-aitoja ihmisten välille ja mykistämään todelliset uhrinsa. Myös sillä on omat muusansa, jotka kertovat kansalle sen, mitä halutaan.
Lahko etsii käännynnäistä
Lastensuojelun kokemusasiantuntijan käsite ja käyttötarkoitus tulee lähelle lahkon käännynnäisen käsitettä. Hän on henkilö, jolla on kokemusta "haavoittuvista olosuhteista" mutta jonka lastensuojelun lahko on kesyttänyt ja pelastanut kaidalle tielle levittämään lahkon ilosanomaa ja hankkimaan sille uusia jäseniä.
Kokemusasiantuntijan tehtävä on todistaa, että lastensuojelu on loppujen lopuksi hyvä tai ainakin, että lastensuojelun pelätystä käänteisestä Midaksen kosketuksesta on mahdollista selvitä menestyjäksi. Lastensuojelun mannekiineiksi rekrytoituja käytetään- ei humaanimpien palvelujärjestelmien luomiseen tai sijoitettujen oikeusturvan parantamiseen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon lobbaamiseen , imagonkiillotukseen ja varainhankintaan.
Kun jakkupukuasiantuntija hakee asukkiensa koulutusuran ja terveydenhuollon estäneeseen sijaishuoltolaitokseen sijoittamansa nenärenkaisen "ongelmanuoren" seminaarivieraakseen ja "kokemusasiantuntijaksi " hän julistaa omaa erinomaisuuttaan tuon jalon villin avulla:
"Emme ole pelottavia, päinvastoin. Katsokaa, miten hyviä, demokraattisia ja jalomielisiä me olemme. Me otamme asiakkaat, jopa lävistetyt joukkomme ja annamme heidän puhua. He saavat esittää kritiikkiäkin, toki vain rakentavassa hengessä."
Lastensuojelun laittomuuksista tai sijaishuollon kaltoinkohtelukokemuksista raportointia asiantuntijoille ei nähdä rakentavaksi tai tarpeelliseksi- ei liioin muutosvaateita valvonta- tai oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi. Sellainen ei ole positiivista ja haittaa asiantuntijoiden suunnittelemia lasten massasiirtoja parempiin perheisiin pysyvästi huostaanotettaviksi.
Kokemusasiantuntijan samoin kuin käännynnäisen tehtävä on tuottaa lahkosta pelastustarinaa, jossa on selkeä kiihdytyskaari, kiihdyttäviä ja traagisia henkilökohtaisia paljastuksia ja onnellinen loppu.
Kokemusasiantuntijasta tuotetaan väline, instrumentti, jonka avulla asiantuntija oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä. Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saa tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.
Kokemusasiantuntijavillitys on levinnyt myös sosiaalityön tutkimukseen. Kun asiakaspalautteen puuttuminen tutkimuksista ohitettiin aiemmin yhden lauseen pahoittelulla "resurssipulasta" koneisto ja sen palvelijoiksi ryhtyneet tutkijat ovat alkaneet ottaa asiakkaiden kokemuksia koristeiksi tutkimuksiinsa. Luvattu osallisuus typistyy tokenismiksi. Asiakkailla katsotaan olevan yksinomaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.
Kokemusasiantuntijoiden tieto tuntuu Lastensuojelun keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään " villiksi länneksi " tai "vihasivustoiksi".
Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, huliganismiksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.
Sijaishuollon ihmesadut toimivat hyvin sosiaalityön imagonkiillottamisena, jota pidetään nykyisin rakenteellisena sosiaalityönä. Sosiaalityöntekijöiden vertaisviestinnälle ja -tuelle on kaikessa välineellisyydessään ja viihteellisyydessään selkeä tilaus mutta median tulisi silti toimia kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin, ei viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin. Miksi tuomita lastensuojelun muodeista tai valtavirrasta poikkeavia kasvatusvalintoja automaattisesti riskeiksi ja hehkuttaa laittomuuksia kuhisevia viranomaisprosesseja onnistumisina, joita uhkaa vain lasten (erittäin harvinainen) kotiutus?
Miksi pelkäämme äänekästä, liikkuvaa ja monennäköistä lapsuutta? kysyy Jukka Laajarinne kirjassaan Leikkiminen kielletty ja kertoo boheemissa kodissa kasvaneesta lastensuojelun ahdistelemasta lapsesta, joka omien sanojensa mukaan tarvitsi juuri kotinsa anarkistisia vaikutteita löytääkseen oman polkunsa kriittisenä tutkijana.
Miksi lastensuojelun asiantuntijat eivät kykene rakastamaan lapsia sellaisina kuin he ovat vaan pyrkivät muuttamaan heidät itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Minkälaisia medioita, puolueita, puhuntoja ja politiikkaa tuottavat ne ihmiset, joiden kohdalla sijaishuollon kaupittelemat futuurit jäävät lunastamatta ja myyttinen happily ever after- loppu toteutumatta? Ne, joilla ei ole pakotetun ja mielivaltaisen lastensuojelun asiakkuuden ansiosta ihmisen kasvoja, kokemusta asiallisesta asiakastyöstä, käyvästä hoidosta tai oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja joiden havaintoja ja sosiaalista raportointia kutsutaan vihapuheeksi.
Lue myös:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-tietosuoja-on-este-viranomaiset-eivat-saa-vaihtaa-tietoja/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sijaishuolto-auttaa-turvallista-aikuisjohtoista-kasvua/
http://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta