Sijaishuoltopaikat ovat nyt todella täynnä.
Espoon lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström kertoo Helsingin Sanomille, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä 2016 ja nousee yhä.
Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Miksi sijoitukset lisääntyvät?
Mahdollisia ja todennäköisiä syitä lisääntyville sijoituksille:
- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.
-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.
-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).
-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
-Sijaisperheiden odotusaikakäytäntö lisää sijoituksia. PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
- Pysyvät sijoitukset (huostaanotot) eivät vähene, koska lastensuojelussa ei noudateta lakisääteistä perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta eikä noudattajättämisestä seuraa negatiivisia sanktioita. Lastensuojelun Keskusliitto on todennut, että vaikuttaa siltä, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä aktiivisesti lastensuojelussa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä.
-Sijoitukset lisääntyvät koska olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska lastensuojelu toimii häiriö-orientaatiolla. Perheistä löydetään vain se mitä etsitäänkin eri häiriöitä.
- Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvillä sijaishuollon piiloyrityksillä on välitön taloudellinen intressi ja juridiset mahdollisuudet lisätä sijoituksia.
- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun ja perhetyön taustaoletukset, teoriat, toimintakäytännöt, tutkimusmenetelmät ja työvälineet perustuvat vanhempia ja perhe-elämää patologisoivaan ja häiriö-orientoituneeseen psykoanalyysiin.
- Lastensuojelun epätieteelliset ja kotikutoiset arvioinnit tuottavat sijoituksia. Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat liian helppoja tehdä. Lastensuojelulain sijoituskriteerien ei tarvitse täyttyä eikä kukaan valvo, että perheelle tarjotaan lastensuojelulain edellyttämää tarpeenmukaista apua ennen , aikana tai jälkeen huostaanoton.
- Huostaanotot lisääntyvät koska huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään riippumattoman tuomioistuimen sijaan hallinto- oikeudessa , jossa asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät ja jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia. Hallinto- oikeudet toimivat sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina hyväksyen n. 94% huostaanottohakemuksista paikkakunnasta( = työn laadusta) riippumatta.
-Sijoitukset lisääntyvät koska ne mielletään virheellisesti auttamiseksi eikä sosiaalityöntekijöillä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita vääristä päätöksistä.
- Sosiaalityöntekijöiden puutteellinen koulutus ja ammattitaito lisää sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden oikeusturva on heikko eikä toimivia valitusreittejä ole olemassa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat helppo tapa turvata sosiaalityöntekijöiden selusta mahdollisia myöhempiä puuttumattomuussyytöksiä vastaan. Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden arvostama ja tarvitsema konkreettinen kotiapu korvattiin perhetyöllä. Kotiavun takaavasta lakimuutoksesta huolimatta monilla kunnilla ei ole tarjota perheille kotiapua ja kotipalvelun työntekijät ovat usein entisiä perhetyöntekijöitä, jotka työskentelevät edelleen vanhalla häiriö-orientaatiolla sijoitusperusteita etsien.
- Suomessa elää yhä vahvana poislähettämisen kulttuuri, joka lisää ja oikeuttaa sijoituksia.
- Sijoituksia lisää sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen (lapsen oikeuksien diskurssi). Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.
Samaan aikaan kun sijoitukset jatkavat kasvuaan, lapset ja perheet voivat paremmin kuin koskaan aiemmin. Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (ennen Optula) Rikollisuustilanne 2014 -katsauksen mukaan kaikissa pääryhmissä - omaisuusrikoksia lukuun ottamatta - rikosten määrä väheni.
Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.
Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholin kulutus ja useat alkoholin käyttöön liittyvät haitat ovat edelleen vähentyneet.
Nuorten alkoholinkulutus on vähentynyt. Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana (lääkärilehti 30.10.2012)
Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon.
Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.
Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.
Valitettavasti Suomessa lastensuojelujärjestöt, päättäjät, sosiaalialan toimijat ja media ovat lähteneet joukolla sijaishuollon edunvalvojiksi ja markkinoijiksi ja ylläpitävät näin osaltaan sijoitusten kasvua ja poislähettämisen kulttuuria.
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/osaatko-vastata-paattaja-tiesitko-edes-tata-arvoisa-kansanedustaja
Espoon lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström kertoo Helsingin Sanomille, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä 2016 ja nousee yhä.
Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Miksi sijoitukset lisääntyvät?
Mahdollisia ja todennäköisiä syitä lisääntyville sijoituksille:
- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.
-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.
-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).
-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
-Sijaisperheiden odotusaikakäytäntö lisää sijoituksia. PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
- Pysyvät sijoitukset (huostaanotot) eivät vähene, koska lastensuojelussa ei noudateta lakisääteistä perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta eikä noudattajättämisestä seuraa negatiivisia sanktioita. Lastensuojelun Keskusliitto on todennut, että vaikuttaa siltä, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä aktiivisesti lastensuojelussa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä.
-Sijoitukset lisääntyvät koska olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska lastensuojelu toimii häiriö-orientaatiolla. Perheistä löydetään vain se mitä etsitäänkin eri häiriöitä.
- Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvillä sijaishuollon piiloyrityksillä on välitön taloudellinen intressi ja juridiset mahdollisuudet lisätä sijoituksia.
- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun ja perhetyön taustaoletukset, teoriat, toimintakäytännöt, tutkimusmenetelmät ja työvälineet perustuvat vanhempia ja perhe-elämää patologisoivaan ja häiriö-orientoituneeseen psykoanalyysiin.
- Lastensuojelun epätieteelliset ja kotikutoiset arvioinnit tuottavat sijoituksia. Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat liian helppoja tehdä. Lastensuojelulain sijoituskriteerien ei tarvitse täyttyä eikä kukaan valvo, että perheelle tarjotaan lastensuojelulain edellyttämää tarpeenmukaista apua ennen , aikana tai jälkeen huostaanoton.
- Huostaanotot lisääntyvät koska huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään riippumattoman tuomioistuimen sijaan hallinto- oikeudessa , jossa asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät ja jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia. Hallinto- oikeudet toimivat sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina hyväksyen n. 94% huostaanottohakemuksista paikkakunnasta( = työn laadusta) riippumatta.
-Sijoitukset lisääntyvät koska ne mielletään virheellisesti auttamiseksi eikä sosiaalityöntekijöillä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita vääristä päätöksistä.
- Sosiaalityöntekijöiden puutteellinen koulutus ja ammattitaito lisää sijoituksia.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden oikeusturva on heikko eikä toimivia valitusreittejä ole olemassa.
- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat helppo tapa turvata sosiaalityöntekijöiden selusta mahdollisia myöhempiä puuttumattomuussyytöksiä vastaan. Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta.
- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden arvostama ja tarvitsema konkreettinen kotiapu korvattiin perhetyöllä. Kotiavun takaavasta lakimuutoksesta huolimatta monilla kunnilla ei ole tarjota perheille kotiapua ja kotipalvelun työntekijät ovat usein entisiä perhetyöntekijöitä, jotka työskentelevät edelleen vanhalla häiriö-orientaatiolla sijoitusperusteita etsien.
- Suomessa elää yhä vahvana poislähettämisen kulttuuri, joka lisää ja oikeuttaa sijoituksia.
- Sijoituksia lisää sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen (lapsen oikeuksien diskurssi). Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.
Samaan aikaan kun sijoitukset jatkavat kasvuaan, lapset ja perheet voivat paremmin kuin koskaan aiemmin. Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (ennen Optula) Rikollisuustilanne 2014 -katsauksen mukaan kaikissa pääryhmissä - omaisuusrikoksia lukuun ottamatta - rikosten määrä väheni.
Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.
Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholin kulutus ja useat alkoholin käyttöön liittyvät haitat ovat edelleen vähentyneet.
Nuorten alkoholinkulutus on vähentynyt. Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana (lääkärilehti 30.10.2012)
Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon.
Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.
Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.
Valitettavasti Suomessa lastensuojelujärjestöt, päättäjät, sosiaalialan toimijat ja media ovat lähteneet joukolla sijaishuollon edunvalvojiksi ja markkinoijiksi ja ylläpitävät näin osaltaan sijoitusten kasvua ja poislähettämisen kulttuuria.
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/osaatko-vastata-paattaja-tiesitko-edes-tata-arvoisa-kansanedustaja