Valheet uppoavat sosiaalityöntekijöihin
Lähes jokaisessa lastensuojeluseminaarissa ja - koulutuksessa kuulee valheellisen väitteen siitä, kuinka lapsia pompotellaan kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä. Väitteen esittävät yleensä lapsibisnesyrittäjät tai sijaishuoltopalveluja tarjoavat järjestöt ja se uppoaa yleisöön vastalauseitta.
”Yhdellä lapsella voi olla kolmekymmentäkin sijoitusta” huokaa puhuja ja antaa ymmärtää, että toistuvat sijoitukset tapahtuisivat kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä ja että turhat kotiutukset olisivat yleinen ongelma lastensuojelussa.
Mitään tutkimustietoa väitteen tueksi ei esitetä. Ehkä siksi, että sellaista ei ole olemassa. Olemassaoleva tutkimustieto päinvastoin kumoaa väitteen.
Suomessa huostaanotto on jo käytännössä pysyvä: THL:n (THL 2012) mukaan alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain. Lastensuojelulain mukaan huostaanotto on purettava, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet. Lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henki on perheen jälleenyhdistäminen, mutta Suomessa lain henki ei toteudu. Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) mukaan perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti edes pyritä.
HuosTa- tutkimuksen mukaan jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Tarvittuja palveluja ei aina järjestetä myöskään huostaanoton aikana eikä jälkihuollossa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
ADHD-lapsen pompottelupolku
Tyypillinen ADHD- lapsen pompottelu alkaa kun psykoanalyyttisesti orientoitunut sosiaalityöntekijä ei suostu avustamaan köyhän äidin lapselleen pyytämiä neurologisia tutkimuksia ( noin 2000 e) koska epäilee/hänelle on opetettu ADHD-oireilun olevan seurausta äidin hukassa olevasta vanhemmuudesta , johon määrätään perhetyötä.
Lapsen pompottelu etenee puuttuvien palvelujen ja perhetyön kirjausten tuottaman kiireellisen sijoituksen kautta vastaanottokeskukseen/ ensi- ja turvakodin vanhemmuudenarviointiin (10 000 e/kk X 5kk) odottamaan sijoittavan sosiaalityöntekijän valmentamaa sijaisperhettä.
Sijaisperhe on usein puutteellisesti valikoitu( esim. feissauksella tai lehti- ilmoituksella) ja valmennettu( saanut vain 24 tunnin PRIDE- valmennuksen, joka ei ole näyttöön perustuva käytäntö). PRIDE- valmennuksessa sijaisperheelle on usein luvattu antaa sijoitettu lapsi tietyn aikarajan sisässä( odotusaikakäytäntö) sitä vastaan, että he pysyvät kunnan omana sijaisperheenä.
Lastensuojelussa ei huomata tai välitetä, että odotusaikakäytäntö muodostaa oikeusturvariskin perheille ja houkuttaa turhiin kiireellisiin sijoituksiin ja kiireellisten sijoitusten käyttämiseen biologisen perheen tukitarpeiden selvittämisen sijaan sijaisperheiden asiakashankintana ja huosta-automaatteina.
Kokematon sijaisperhe (2500e/kk X 6 kk) väsyy pian erityislapseen, jonka tarpeita he eivät osaa tunnistaa eivätkä täyttää tai perheen tilanne muuttuu, joka on yleisin syy sijoitussopimusten purkuun (Janhunen 2007;Lamminen & Rantanen, 2007).
Sosiaalityöntekijä siirtää lapsen jonkin järjestön esim. SOS- lapsikylän sijaisperheeseen (3500e/kk X 15 kk ), joilla on enemmän ”kokemusta” huomaamatta , että lastensuojelussa kokemus ei aina tarkoita ammattitaitoa vaan ”hiljaista tietoa”; vanhentuneita ja vääriä uskomuksia ja puuttuvan valvonnan mahdollistamia laittomia ja vahingollisia toimintakäytäntöjä .
Järjestön sijaisperhe hoitaa lasta saamiensa psykoanalyyttisten oppien mukaisesti psykiatrisena tapauksena.
Lapsen oireilu tulkitaan biologisen perheen aiheuttamaksi traumaksi, jota hoidetaan psykiatriassa ja tarpeenmukaiset neurologiset tutkimukset jätetään tekemättä. Väärä hoito pahentaa lapsen oireilua ja sijaisperhe passittaa lapsen pian eteenpäin ammatilliseen perhekotiin (9000e/ kk X 24 kk), jossa oireilevaa lasta aletaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan vanhempiin ja sukulaisiin. Huolestunut äiti ohjataan Voikukkia- vertaistukiryhmään oppimaan, että lapsen valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen "reaktiovaihetta".
Entistä huonommin voiva lapsi alkaa koti- ikävässään karkailla perhekodista ja on viikkoja kadoksissa perhekodin laskutuksen juostessa tyhjästä huoneesta. Lapsen äiti huolestuu ja pyytää juristin kanssa sosiaalitoimen paperit ja perhekodin kirjaukset hoitokäytännöistä. Juristi havaitsee laittomuuksia huostaanottoprosessissa ja lapsen hoidossa ja auttaa äitiä kantelemaan ja anomaan huostaanoton purkua, josta äitiä rangaistaan harventamalla yhteydenpito lapsen kanssa minimiin, toteuttamalla se laittomina kaiutinpuheluina tai kieltämällä yhteydenpito kokonaan.
Sosiaalityöntekijä ja ammatillinen perhekoti eivät halua, että huostaanottoprosessin virheet paljastuvat ja estävät lapsen kotiuttamisyrityksen.
Saatuaan lapsen kiinni he passittavat tämän intensiivihoidon, pysäytyshoidon tai ”erityisen huolenpidon yksikköön”, jossa lapsi ei pääse tavalliseen kouluun vaan ainoastaan laitoksen omaan kotikouluun ja jossa noudatetaan usein kyseenalaisia kasvatusfilosofioita ja käytetään laittomia rajoitustoimenpiteitä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.
AVI:n ylitarkastajan mukaan lastensuojelulaitoksiin tehdään tarkastuksia pahimmillaan vain kerran kymmenessä vuodessa. VTV:n mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät usein edes huomaa saati raportoi puutteita lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Edes lastensuojeluyrittäjän saama rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei johda toimilupien menetykseen.
Hoitojaksot kestävät yleensä kolmesta viiteen vuotta ja maksavat vähintään 400 000 euroa per lapsi. Lasta hoidetaan edelleen väärin psykoanalyysiin perustuvilla hoidoilla, jotka pahentavat ADHD-lapsen oireita, joita puolestaan hoidetaan väärin väkivaltaisella holdingilla( kiinnipito), theraplaylla tai ”turvaistamisella" tai "traumojen vakauttamisella".
Hoitoon puuttuvaa huolestunutta vanhempaa rangaistaan mielenterveyshäiriöleimalla ja pahimmillaan vanhempi pelataan pois lapsen hoidosta valheellisella insestisyytteellä.
Väkivaltaiset rajoitustoimet herättävät katkeruutta lapsessa joka alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Intensiivi/pysäytyshoidosta/erityisen huolenpidon yksiköstä lapsi passitetaan Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatriseen tutkimus -ja hoito yksikköön ( EVA) ja asianmukaisella ja oikea-aikaisella hoidolla autettavissa ollut lapsi on rikottu ja leimattu loppuiäkseen.
https://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2012/04/pakkohuostaanottoja-ja.html
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan
Vanhemman vaatimia neurologisia testejä ei tehdä kuin vasta pakon edessä Valviran puuttuessa asiaan ja vasta psykiatrisen hoitojakson loppupuolella jotta laitos saa imettyä sosiaalitoimesta maksimikorvaukset alunalkaenkin väärästä psykiatrisesta hoidosta.
Neurologisten tutkimusten tuloksena lapsi saa viimein ADHD-diagnoosin. Sosiaalityöntekijä ja psykoanalyyttisesti orientoitunut psykiatrian yksikkö eivät kuitenkaan yleensä pahoittele eivätkä hyvitä hoitovirhettään eivätkä suostu korjaamaan lasta leimaavia kirjauksiaan, joita arkistoidaan seuraavat 120 vuotta ja jotka seuraavat lasta joka paikkaan vaikuttaen negatiivisesti esim. vakuutusturvaan.
Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta veronmaksajien rahaa on palanut noin miljoona euroa. Sillä on saatu aikaan sairas, vailla koulutusta, sivistystä ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama syrjäytetty nuori ja luottamuksensa viranomaistoimintaan menettänyt perhe. Laitoksesta vapautuva nuori, jota on lapsen edun nimissä ”kuntoutettu” rajoitustoimilla, turvaistamisella ja kiinnipidolla vähintään sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmän kriminaalinalun leimaa kantavaksi hylkiöksi, jota ei huolita minnekään.
Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin nuoren yhteydenpitoa on tarmokkaasti estetty ja jotka jätettiin riskileiman ja sijaishuoltoon ohivalutettujen tukien seurauksena vaille tarvitsemaansa apua.
Kotiutus pysyvän huostaanoton sijaan
Tutkimustieto on vahvistanut ongelmiksi, että:
- perheiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla (Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; HuosTa 2015)
- lasten pompottelu tapahtuu sijaishuoltopaikkojen välillä ( Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011; Eronen 2013)ja erilaiset siirtymät sijaishuoltopaikasta toiseen ja niiden ketjuuntuminen (ks. Känkänen 2009) näyttävät johtuvan pikemminkin organisaation rakenteista kuin yksittäisten lasten ongelmallisuudesta
- perheiden jälleenyhdistämiseen ei edes pyritä( THL 2012; Hoikkala& Heinonen 2013; LSKL 2015)
- lapsi ja hänen perheensä eivät usein saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton (Poikela 2010; VTV2012; HuosTa 2015)
Lastensuojelu kuvittelee, että sijaishuoltopaikkojen heikko laatu ja vaihtuvuus korjataan rahalla. Se haluaa ratkaista ongelman kalliilla pysyvällä huostaanotolla jättämällä lapset koko lapsuuden ajaksi määräämilleen heikosti valikoiduille, valmennetuille ja valvotuille sijaisvanhemmille, joille sijaisvanhemmuus on yhä useammin ammatti ja elinkeino, ei lasta läpi elämän kantava ihmissuhde ja jotka tarvitsevat yhä useammin yhtä vahvaa tukea kuin lastensuojeluperheet.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heidän tarvitsemansa tuki?
Eikö looginen ratkaisu pysyvän huostaanoton sijaan olisi, että jokaiselle lapselle taataan kotiutus tai edes yksi kunnollinen kotiutuksen yritys:
-takaamalla perheille oikea-aikainen ja tarpeenmukainen apu
- takaamalla perheille oikeudenmukainen oikeudenkäynti riippumattomassa tuomioistuimessa, jossa huostaanotot tehdään kaltoinkohtelun ja kasvuolosuhteiden vaarantumisen, ei sosiaalityöntekijöiden mielipiteiden tai perheiden varallisuuden, koulutuksen tai etnisen taustan perusteella (Hiitola, 2015).
- panostamalla perheiden jälleenyhdistämiseen huostaanottosyiden poistuttua tarpeenmukaisen avun seurauksena.
Sosiaalityöntekijöiden soisi kiinnostuvan sijaishuollon bisneskumppanuuden, psykokielen ja markkinointipuheiden sijaan perheiden auttamisesta ja sosiaalityön tutkimustiedosta ja alkavan käyttää tutkimustietoa myös työssään ja päätöksenteossaan.
Sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa ei ole välttämättä lainkaan kyse pysyvän huostaanoton tarpeesta tai sijaisperheiden riittämättömästä tuesta. Suomalaisiin auttaja-, asiantuntija- ja virkastatuksiin sisäänrakennettu viranomaisusko, kollegalojaalisuus, ammatillisen edunvalvonnan pakko ja psykoanalyyttiset harhaopit yhdistettynä kelvottomaan PRIDE- valmennukseen, jossa perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa saattavat estää niin lapsen kuulemisen ja lapsen edun objektiivisen selvittämisen kuin toimivan yhteistyön lapsen verkostojen kanssa.
Nuori äiti kertoo blogissaan kuinka sosiaalityöntekijät katkaisivat arvaamatta ja ilman perusteita onnistuneen sijoituksen ja myös yhteydenpidon sijaisperheeseen, josta sekä vanhempi että sijoitetut pitivät ja siirsivät lapset äkkiarvaamatta uuteen ventovieraaseen sijaisperheeseen tuottaen näin lapsille kaksinkertaisen hylkäämisen ja turvattomuuden kokemuksen: sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa sijaisvanhempiin. http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/09/lapsen-suru.html
Lastensuojelun psykoanalyyttisen harhakäsityksen mukaan vanha sijaisperhe ja lasten kiintymyssuhde sijaisperheeseen piti saada eliminoitua, jotta lapset kykenisivät muodostamaan kiintymyssuhteen uuteen sijaisperheeseen.
Tällaiset äkkiliikkeet jos mitkä ovat omiaan vaurioittamaan lasten turvallisuudentunnetta ja niitä tehdään sijaishuollossa luvattoman paljon- olemattomin perustein. Sijaisäiti Marja- Riitta Linna kertoo kuinka toimiva yhteistyö lapsen läheisten kanssa syntyi vasta sosiaalityöntekijän käskyjä ja ennakko-olettamia uhmaamalla. Onneksi häntä ei rangaistu yhteistyöstä lapsen läheisten kanssa sijoitussopimuksen purulla.
Ennen pysyvän huostaanoton markkinointia kannattaisikin selvittää missä määrin sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa on kyse asenne- ja yhteistyöongelmia tuottavasta kelvottomasta valmennuksesta , vääristä ja lainvastaisista sijoituspäätöksistä ja viranomaismielivallasta.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/12/paperiperhe.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
Lähes jokaisessa lastensuojeluseminaarissa ja - koulutuksessa kuulee valheellisen väitteen siitä, kuinka lapsia pompotellaan kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä. Väitteen esittävät yleensä lapsibisnesyrittäjät tai sijaishuoltopalveluja tarjoavat järjestöt ja se uppoaa yleisöön vastalauseitta.
”Yhdellä lapsella voi olla kolmekymmentäkin sijoitusta” huokaa puhuja ja antaa ymmärtää, että toistuvat sijoitukset tapahtuisivat kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä ja että turhat kotiutukset olisivat yleinen ongelma lastensuojelussa.
Mitään tutkimustietoa väitteen tueksi ei esitetä. Ehkä siksi, että sellaista ei ole olemassa. Olemassaoleva tutkimustieto päinvastoin kumoaa väitteen.
Suomessa huostaanotto on jo käytännössä pysyvä: THL:n (THL 2012) mukaan alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain. Lastensuojelulain mukaan huostaanotto on purettava, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet. Lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henki on perheen jälleenyhdistäminen, mutta Suomessa lain henki ei toteudu. Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) mukaan perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti edes pyritä.
HuosTa- tutkimuksen mukaan jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Tarvittuja palveluja ei aina järjestetä myöskään huostaanoton aikana eikä jälkihuollossa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
ADHD-lapsen pompottelupolku
Tyypillinen ADHD- lapsen pompottelu alkaa kun psykoanalyyttisesti orientoitunut sosiaalityöntekijä ei suostu avustamaan köyhän äidin lapselleen pyytämiä neurologisia tutkimuksia ( noin 2000 e) koska epäilee/hänelle on opetettu ADHD-oireilun olevan seurausta äidin hukassa olevasta vanhemmuudesta , johon määrätään perhetyötä.
Lapsen pompottelu etenee puuttuvien palvelujen ja perhetyön kirjausten tuottaman kiireellisen sijoituksen kautta vastaanottokeskukseen/ ensi- ja turvakodin vanhemmuudenarviointiin (10 000 e/kk X 5kk) odottamaan sijoittavan sosiaalityöntekijän valmentamaa sijaisperhettä.
Sijaisperhe on usein puutteellisesti valikoitu( esim. feissauksella tai lehti- ilmoituksella) ja valmennettu( saanut vain 24 tunnin PRIDE- valmennuksen, joka ei ole näyttöön perustuva käytäntö). PRIDE- valmennuksessa sijaisperheelle on usein luvattu antaa sijoitettu lapsi tietyn aikarajan sisässä( odotusaikakäytäntö) sitä vastaan, että he pysyvät kunnan omana sijaisperheenä.
Lastensuojelussa ei huomata tai välitetä, että odotusaikakäytäntö muodostaa oikeusturvariskin perheille ja houkuttaa turhiin kiireellisiin sijoituksiin ja kiireellisten sijoitusten käyttämiseen biologisen perheen tukitarpeiden selvittämisen sijaan sijaisperheiden asiakashankintana ja huosta-automaatteina.
Kokematon sijaisperhe (2500e/kk X 6 kk) väsyy pian erityislapseen, jonka tarpeita he eivät osaa tunnistaa eivätkä täyttää tai perheen tilanne muuttuu, joka on yleisin syy sijoitussopimusten purkuun (Janhunen 2007;Lamminen & Rantanen, 2007).
Sosiaalityöntekijä siirtää lapsen jonkin järjestön esim. SOS- lapsikylän sijaisperheeseen (3500e/kk X 15 kk ), joilla on enemmän ”kokemusta” huomaamatta , että lastensuojelussa kokemus ei aina tarkoita ammattitaitoa vaan ”hiljaista tietoa”; vanhentuneita ja vääriä uskomuksia ja puuttuvan valvonnan mahdollistamia laittomia ja vahingollisia toimintakäytäntöjä .
Järjestön sijaisperhe hoitaa lasta saamiensa psykoanalyyttisten oppien mukaisesti psykiatrisena tapauksena.
Lapsen oireilu tulkitaan biologisen perheen aiheuttamaksi traumaksi, jota hoidetaan psykiatriassa ja tarpeenmukaiset neurologiset tutkimukset jätetään tekemättä. Väärä hoito pahentaa lapsen oireilua ja sijaisperhe passittaa lapsen pian eteenpäin ammatilliseen perhekotiin (9000e/ kk X 24 kk), jossa oireilevaa lasta aletaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan vanhempiin ja sukulaisiin. Huolestunut äiti ohjataan Voikukkia- vertaistukiryhmään oppimaan, että lapsen valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen "reaktiovaihetta".
Entistä huonommin voiva lapsi alkaa koti- ikävässään karkailla perhekodista ja on viikkoja kadoksissa perhekodin laskutuksen juostessa tyhjästä huoneesta. Lapsen äiti huolestuu ja pyytää juristin kanssa sosiaalitoimen paperit ja perhekodin kirjaukset hoitokäytännöistä. Juristi havaitsee laittomuuksia huostaanottoprosessissa ja lapsen hoidossa ja auttaa äitiä kantelemaan ja anomaan huostaanoton purkua, josta äitiä rangaistaan harventamalla yhteydenpito lapsen kanssa minimiin, toteuttamalla se laittomina kaiutinpuheluina tai kieltämällä yhteydenpito kokonaan.
Sosiaalityöntekijä ja ammatillinen perhekoti eivät halua, että huostaanottoprosessin virheet paljastuvat ja estävät lapsen kotiuttamisyrityksen.
Saatuaan lapsen kiinni he passittavat tämän intensiivihoidon, pysäytyshoidon tai ”erityisen huolenpidon yksikköön”, jossa lapsi ei pääse tavalliseen kouluun vaan ainoastaan laitoksen omaan kotikouluun ja jossa noudatetaan usein kyseenalaisia kasvatusfilosofioita ja käytetään laittomia rajoitustoimenpiteitä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.
AVI:n ylitarkastajan mukaan lastensuojelulaitoksiin tehdään tarkastuksia pahimmillaan vain kerran kymmenessä vuodessa. VTV:n mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät usein edes huomaa saati raportoi puutteita lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Edes lastensuojeluyrittäjän saama rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei johda toimilupien menetykseen.
Hoitojaksot kestävät yleensä kolmesta viiteen vuotta ja maksavat vähintään 400 000 euroa per lapsi. Lasta hoidetaan edelleen väärin psykoanalyysiin perustuvilla hoidoilla, jotka pahentavat ADHD-lapsen oireita, joita puolestaan hoidetaan väärin väkivaltaisella holdingilla( kiinnipito), theraplaylla tai ”turvaistamisella" tai "traumojen vakauttamisella".
Hoitoon puuttuvaa huolestunutta vanhempaa rangaistaan mielenterveyshäiriöleimalla ja pahimmillaan vanhempi pelataan pois lapsen hoidosta valheellisella insestisyytteellä.
Väkivaltaiset rajoitustoimet herättävät katkeruutta lapsessa joka alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Intensiivi/pysäytyshoidosta/erityisen huolenpidon yksiköstä lapsi passitetaan Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatriseen tutkimus -ja hoito yksikköön ( EVA) ja asianmukaisella ja oikea-aikaisella hoidolla autettavissa ollut lapsi on rikottu ja leimattu loppuiäkseen.
https://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2012/04/pakkohuostaanottoja-ja.html
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan
Vanhemman vaatimia neurologisia testejä ei tehdä kuin vasta pakon edessä Valviran puuttuessa asiaan ja vasta psykiatrisen hoitojakson loppupuolella jotta laitos saa imettyä sosiaalitoimesta maksimikorvaukset alunalkaenkin väärästä psykiatrisesta hoidosta.
Neurologisten tutkimusten tuloksena lapsi saa viimein ADHD-diagnoosin. Sosiaalityöntekijä ja psykoanalyyttisesti orientoitunut psykiatrian yksikkö eivät kuitenkaan yleensä pahoittele eivätkä hyvitä hoitovirhettään eivätkä suostu korjaamaan lasta leimaavia kirjauksiaan, joita arkistoidaan seuraavat 120 vuotta ja jotka seuraavat lasta joka paikkaan vaikuttaen negatiivisesti esim. vakuutusturvaan.
Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta veronmaksajien rahaa on palanut noin miljoona euroa. Sillä on saatu aikaan sairas, vailla koulutusta, sivistystä ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama syrjäytetty nuori ja luottamuksensa viranomaistoimintaan menettänyt perhe. Laitoksesta vapautuva nuori, jota on lapsen edun nimissä ”kuntoutettu” rajoitustoimilla, turvaistamisella ja kiinnipidolla vähintään sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmän kriminaalinalun leimaa kantavaksi hylkiöksi, jota ei huolita minnekään.
Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin nuoren yhteydenpitoa on tarmokkaasti estetty ja jotka jätettiin riskileiman ja sijaishuoltoon ohivalutettujen tukien seurauksena vaille tarvitsemaansa apua.
Kotiutus pysyvän huostaanoton sijaan
Tutkimustieto on vahvistanut ongelmiksi, että:
- perheiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla (Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; HuosTa 2015)
- lasten pompottelu tapahtuu sijaishuoltopaikkojen välillä ( Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011; Eronen 2013)ja erilaiset siirtymät sijaishuoltopaikasta toiseen ja niiden ketjuuntuminen (ks. Känkänen 2009) näyttävät johtuvan pikemminkin organisaation rakenteista kuin yksittäisten lasten ongelmallisuudesta
- perheiden jälleenyhdistämiseen ei edes pyritä( THL 2012; Hoikkala& Heinonen 2013; LSKL 2015)
- lapsi ja hänen perheensä eivät usein saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton (Poikela 2010; VTV2012; HuosTa 2015)
Lastensuojelu kuvittelee, että sijaishuoltopaikkojen heikko laatu ja vaihtuvuus korjataan rahalla. Se haluaa ratkaista ongelman kalliilla pysyvällä huostaanotolla jättämällä lapset koko lapsuuden ajaksi määräämilleen heikosti valikoiduille, valmennetuille ja valvotuille sijaisvanhemmille, joille sijaisvanhemmuus on yhä useammin ammatti ja elinkeino, ei lasta läpi elämän kantava ihmissuhde ja jotka tarvitsevat yhä useammin yhtä vahvaa tukea kuin lastensuojeluperheet.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heidän tarvitsemansa tuki?
Eikö looginen ratkaisu pysyvän huostaanoton sijaan olisi, että jokaiselle lapselle taataan kotiutus tai edes yksi kunnollinen kotiutuksen yritys:
-takaamalla perheille oikea-aikainen ja tarpeenmukainen apu
- takaamalla perheille oikeudenmukainen oikeudenkäynti riippumattomassa tuomioistuimessa, jossa huostaanotot tehdään kaltoinkohtelun ja kasvuolosuhteiden vaarantumisen, ei sosiaalityöntekijöiden mielipiteiden tai perheiden varallisuuden, koulutuksen tai etnisen taustan perusteella (Hiitola, 2015).
- panostamalla perheiden jälleenyhdistämiseen huostaanottosyiden poistuttua tarpeenmukaisen avun seurauksena.
Sosiaalityöntekijöiden soisi kiinnostuvan sijaishuollon bisneskumppanuuden, psykokielen ja markkinointipuheiden sijaan perheiden auttamisesta ja sosiaalityön tutkimustiedosta ja alkavan käyttää tutkimustietoa myös työssään ja päätöksenteossaan.
Sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa ei ole välttämättä lainkaan kyse pysyvän huostaanoton tarpeesta tai sijaisperheiden riittämättömästä tuesta. Suomalaisiin auttaja-, asiantuntija- ja virkastatuksiin sisäänrakennettu viranomaisusko, kollegalojaalisuus, ammatillisen edunvalvonnan pakko ja psykoanalyyttiset harhaopit yhdistettynä kelvottomaan PRIDE- valmennukseen, jossa perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa saattavat estää niin lapsen kuulemisen ja lapsen edun objektiivisen selvittämisen kuin toimivan yhteistyön lapsen verkostojen kanssa.
Nuori äiti kertoo blogissaan kuinka sosiaalityöntekijät katkaisivat arvaamatta ja ilman perusteita onnistuneen sijoituksen ja myös yhteydenpidon sijaisperheeseen, josta sekä vanhempi että sijoitetut pitivät ja siirsivät lapset äkkiarvaamatta uuteen ventovieraaseen sijaisperheeseen tuottaen näin lapsille kaksinkertaisen hylkäämisen ja turvattomuuden kokemuksen: sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa sijaisvanhempiin. http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/09/lapsen-suru.html
Lastensuojelun psykoanalyyttisen harhakäsityksen mukaan vanha sijaisperhe ja lasten kiintymyssuhde sijaisperheeseen piti saada eliminoitua, jotta lapset kykenisivät muodostamaan kiintymyssuhteen uuteen sijaisperheeseen.
Tällaiset äkkiliikkeet jos mitkä ovat omiaan vaurioittamaan lasten turvallisuudentunnetta ja niitä tehdään sijaishuollossa luvattoman paljon- olemattomin perustein. Sijaisäiti Marja- Riitta Linna kertoo kuinka toimiva yhteistyö lapsen läheisten kanssa syntyi vasta sosiaalityöntekijän käskyjä ja ennakko-olettamia uhmaamalla. Onneksi häntä ei rangaistu yhteistyöstä lapsen läheisten kanssa sijoitussopimuksen purulla.
Ennen pysyvän huostaanoton markkinointia kannattaisikin selvittää missä määrin sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa on kyse asenne- ja yhteistyöongelmia tuottavasta kelvottomasta valmennuksesta , vääristä ja lainvastaisista sijoituspäätöksistä ja viranomaismielivallasta.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/12/paperiperhe.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa