Rikosprosessissa selvitetään, onko joku syyllistynyt rikokseen ja se lähtee liikkeelle rikosilmoituksesta.
Rikosprosessin ketjuun kuuluvat esitutkinta, syyteharkinta, oikeudenkäynti sekä rangaistuksen täytäntöönpano. Rikoksen selvittämisen johtavia periaatteita ovat tasapuolisuus, puolueettomuus ja objektiivisuus.
Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla esim. oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta ja oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin. Rikoksen selvittämisestä ei saa aiheutua lapselle lisävahinkoa.
Rikosprosesseissa pitää olla voimassa:
Syyttömyysolettama: ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen
Syyttäjän näyttötaakka: syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
Epäillyn suosiminen: epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi.
Vallitettavasti lastensuojelun rikosprosesseissa nämä kuten muutkin oikeusperiaatteet ovat usein miltei tuntemattomia käsitteitä. Jo pelkkä rikosepäily tuottaa syytteen ja stigman, joka säilyy arkistoitavissa kirjauksissa jopa seuraavaan sukupolveen.
Vaikka myös ylireagointi tuottaa kärsimyksiä ja kuolemaa, vain puuttumattomuudesta rangaistaan, joten selustaansa varmistelevan sosiaalityöntekijän kannattaa puuttua varmuuden vuoksi.
Epäily ja riskiseulonta tuottaa stigman
Lastensuojelun ammattikäytännöissä paha ja sen ilmeneminen liitetään lähes automaattisesti syrjäytyneisiin ja poikkeaviin ihmisiiin. Ajatellaan, että paha voidaan löytää ja tunnistaa näiden kategorisointien avulla.
Professori Tytti Solantauksen mukaan stigma merkitsi alun perin poltinmerkkiä, jolla kreikkalaiset merkitsivät orjat ja petturit. Negatiivinen lataus on säilynyt vuosituhannet ja siirtynyt nykypäivän psykologiseen ja sosiaaliseen käsitteeseen. Stigmalla määritellään negatiivisesti eroa jostain yhteisöstä (me – ne).
Stigmaan liittyvät stereotypiat ja stigma vaikuttaa siihen, miten kohtelemme stigmatisoitua. Siihen liittyy itseään ennustava ja toteuttava kierre, joka saa polttoainetta yhteiskunnan valtarakenteissa: esim. työttömän stigma hankaloittaa työn saantia entisestään.
Stigma vaikuttaa myös leimatun ihmisen lähipiiriin, sekin leimautuu. Sairaan lapsen vanhemmat ovat jotenkin huonompia; vankilassa olevan isän vaimo ja lapsetkin ovat vähän epäilyttäviä. Sosiaalityö vilisee näitä leimoja: alkoholisti-isän pojan koulunkäyntiä katsotaan isän ongelman läpi.
Lastensuojelussa puhutaan yleisesti "riskiperheestä", "päihdeäidistä", "väkivaltaperheestä" tai "moniongelmaperheestä". Maahanmuuttajaperheessä kaikki pulmat johtuvat maahanmuutosta tai kulttuurieroista, eikä näin nähdä todellista syytä ja sen myötä ratkaisua johonkin tilanteeseen.
Solantauksen mukaan riskiseulonta sopii erinomaisesti terveydenhuollossa vaikkapa rintasyövän tunnistamiseen. On selkeä esiaste ja vaikuttava hoito. Mutta riskiseulonta sopii huonosti lasten psykososiaalisten oireiden etsimiseen. Riski ennustaa ongelmia, mutta riski ei ole ongelman syy.
Esimerkiksi lapsen käytösongelmat eivät ole välttämättä käytöshäiriön esiaste eiväkä osoitin vanhempien lapseen kohdistamasta väkivallasta. Riski stigmatisoi ja voi johtaa itseään toteuttavaan ja vahvistavaan kierteeseen.
Rikostutkintaa ohjaavat lastensuojelun ennakkotiedot ja riskilistat, ei tosiseikkaselvittely
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita.
Sosiaalialan teorioiden ja kategorisointien vuoksi esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta jo vuosia sitten irtautuneella yksinhuoltajaäidillä on erittäin suuri todennäköisyys päätyä syytetyn penkille lapsensa pahoinpitelystä. Aivan samanlainen suuri riski päätyä käräjäsaliin lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilltynä on päihdeongelmasta toipuneella A- klinkan ja vertaisryhmien tuella raittiuden saavuttaneella isällä. Sosiaaalityö ei usko muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.
On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa.
Poliisi kysyi eräältä lapselta ilman minkäänlaisia valmistelevia kysymyksiä " Kun olet viime kesänä teidän perhetyöntekijälle kertonut, että sinua lyödään...kerro minulle siitä". Eräässä oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa käytettiin lapsen haastattelun pohjana tietoja, jotka oli saatu lastensuojelusta ja sijaisperheeltä. Näiden esitietojen perusteella lasta haastateltiin vain kahdesta hypoteettisesta vaihtoehdosta- joko äiti tai isä oli lyönyt lasta ja unohdettiin muut vaihtoehdot "( Ikonen, 2013, 149 -150).
Tutti , imetys, harrastus tai pelikortit tapahtuneen rikoksen osoittimina
Perheväkivallan vähentämiseksi tehdyt sinänsä hyvät pyrkimykset näyttävät poikineen myös oikeusturvaongelmia ja negatiivisia lieveilmiöitä; jo kertaluonteisestakin väkivallasta ilmoittaminen voi johtaa arvaamattomaan lopputulokseen.
Ikonen kertoo kuinka "eräs äiti oli suojannut lapsia uhkaavalta tilanteelta ja lähtenyt lasten kanssa läheisen luo kertoen tapahtumasta lastensuojelulle. Sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan 1- ja 2,5- vuoden ikäiset lapset äidiltään tuntemattomien luo vastaanottokotiin. Tapaus järkytti niin lapsia kuin äitiä. Sosiaalityöntekijät järjestivät neuvottelun, jossa he ilmoittivat alkavansa valmistella huostaanottoa. Neuvottelussa lapset hakivat äidiltä huomiota äkillisen erottamisen jälkeen. Äiti antoi vuoden ikäiselle lapsellen tutin, jolloin myös isoveli alkoi vaatia tuttia. Sosiaalityöntekijä totesi että "tuttiin turvautuminen" osoittaa psyykkistä onglmaa ja sitä, että lapset ovat kokeneet väkivaltaa perheessä.
Eräässä perheessä työskennelleet perhetyöntekijät selvittelivät korttipakan avulla kodin oloja ja vanhempien kasvatusmetodeja. He sulkeutuivat lastenhuoneeseen ilmoituksensa mukaan pelaamaan korttia lasten kanssa. Myöhemmin ilmeni, että työntekijät olivat puhuttaneet puheen tuoton ja ymmärryksen vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nämä olivat perhetyöntekijöiden mukaaan ilmoittaneet , että " heitä lyödään". Seurauksena oli, että lastensuojelu teki tutkintapyynnön poliisille epäillen vanhempia pahoinpitelystä, lapset otettiin kiireelliseen sijoitukseen ja myöhemmin huostaan. Esitutkinnassa ilmeni, että lasten välillä oli ollut riitoja ja he kertoivat toisten lasten lyömisestä" ( Ikonen, 2013, 148).
Lasta kuulusteltaessa on lapsen huoltajalle tai hänen edunvalvojalleen varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa (esitutkintalaki 7 luku 14 §, Finlex). Tutkijalla on kuitenkin oikeus kieltää huoltajan läsnäolo kuulustelussa, jos tätä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta tai jos läsnäolo voi muuten vaikeuttaa asian selvittämistä.
Lastensuojelun käytännöissä mikä tahansa ulkopuolisenkin perheeseen kohdistama rikos kääntyy helposti vanhempien syyllisyyden ja kyvyttömyyden osoittimeksi.
Hol ( Huostaanotetut Lainvastaisesti) ry:n perustaneen Ani Leikoniemen tapauksessa perheen painajainen ja turha huostaanotto alkoi tuntemattomien sivullisten perheeseen kohdistamasta kotirauharikoksesta, jonka perhetyöntekijät käänsivät fabrikoiduissa kirjauksissaan vanhemman kelvottomuudeksi.
Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia, rikostutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä tutkinut ja siitä lausunnon antanut terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijä kutsutaan usein oikeuteen todistajaksi asiantuntevana todistajana ja asiantuntijan kuuleminen todistajana perustuu hänen antamaansa kirjalliseen lausuntoon. Lausunnolta pitäisi aina edellyttää tarkkaa selontekoa siitä, mitä tutkimuksessa on havaittu ja tähän nojautuvaa perusteltua lausuntoa esitetystä kysymyksestä (oikeudenkäymiskaari 17 luku 50 §; Finlex) mutta käytännössä näin tapahtuu sattumanvaraisesti.
Hallinto- oikeudessa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä.
Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa, someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden, perhetyöntekijän tai väitettyjen lasten lausumien perusteella.
Kurheloiden perheen isästä tehtiin rikosilmoitus kun isä julkaisi videon sosiaalityöntekijöiden toiminnasta viimeisenä keinonaan saada oikeutta.
Keski- Suomessa lastensuojelu kehitti rikosilmoituksen huoltajuusoikeudenkäyntiin valmistuvasta äidistä. Erityislasten äiti oli vuotta aiemmin tehnyt hoitovirheen, jonka korjasi välittömästi ja kutsui itse varmuuden vuoksi paikalle ambulanssin, joka totesi, että aihetta rikosoikeudellisiin tai terveydenhuollollisiin jatkotoimenpiteisiin ei ole. Lastensuojelu sai kuitenkin käynnistettyä vanhasta tapahtumasta rikostutkinnan ja äidille syytteen pahoinpitelystä.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt Haapasten perhe joutui sosiaalityöntekijän perättömän syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä. Lapset huostaanotettiin 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla ( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä. Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
"Näyttönä" insestistä on esitetty mm. päiväkodissa leikittyjä pyllyleikkejä, isän shakinpeluuta, pikkupojan piirtämää hymyilevää mutta liian isoa koirakuvaa, naisen anatomian viittaavaa musteläiskää, liian pitkään jatkunutta imetystä, makuuhuoneesta kuuluneita "outoja" ääniä, lapsen masturbointia sekä kotitaloudessa olleita kumihanskoja, joita lapsi tykkäsi käyttää. Eräässä tapauksessa poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen.
Kaikki tapaukset johtivat lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Virkamiesten ja muiden lasten asioita ajaneiden ammattilaisten toimet jättivät paranemattomat traumat perheenjäseniin. Seurauksena oli mm. leimaantuminen yhteisön silmissä, taloudellinen ahdinko ja avioero.
Tiedetoimittaja Jani Kaaron artikkelissa Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla kyseenalaistettiin aiheellisesti lestadiolaisuuden luuloteltu positiivinen yhteys lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja noitavainojen taustalla olevan sosiaalityöntekijä Johanna Hurtigin teoksen Taivaan taimet kritiikitön markkinointi tieteellisenä tutkimuksena.
Kaaro kiinnitti huomiota sosiaalitieteiden arveluttaviin käytäntöihin; kyseenalaisiin tiedonhankintamenetelmiin, subjektiivisiin ja pitkälle vietyihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, lähdeaineistojen luotettavuuden ja vertaisarvioinnin puutteisiin , aineistojen tuhoamisiin ja erilaisten epätieteellisten terapiamenetelmien kritiikittömään käyttöön ja osuuteen seksuaalisen hyväksikäytön valemuistojen tuottajana.
Erityisen vahingollisiksi ovat osoittautuneet tietyt regressio- ja kehoterapiat. ( Kirkwood 1993).
Tohtori Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.
Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu auttaa sosiaalityöntekijöitä rikosilmoitustehtailussa
Sosiaalipsykologi Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’."
Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille nostaakseen syytteitä mm. lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovista asiakkaistaan.
Lastensuojelua ei tuomita rikoksistaan
Lastensuojelun tai sijaishuollon väärinkäytöksistä on vaikea edes kannella.
Kantelu on menettely, jossa ei voida todeta viranomaisen menetelleen väärin ellei viranomainen itse vastineessa sitä myönnä. Jos viranomainen ei kerro toimineensa väärin niin kantelun tulos on "ei voida todeta että virkamies X olisi toiminut asiassa virheellisesti".
Rikosilmoituksen tekeminen lastensuojelun tai sijaishuollon toimijoista on jo lähes mahdotonta.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty näyttöä sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
Rikosprosessin ketjuun kuuluvat esitutkinta, syyteharkinta, oikeudenkäynti sekä rangaistuksen täytäntöönpano. Rikoksen selvittämisen johtavia periaatteita ovat tasapuolisuus, puolueettomuus ja objektiivisuus.
Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla esim. oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta ja oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin. Rikoksen selvittämisestä ei saa aiheutua lapselle lisävahinkoa.
Rikosprosesseissa pitää olla voimassa:
Syyttömyysolettama: ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen
Syyttäjän näyttötaakka: syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
Epäillyn suosiminen: epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi.
Vallitettavasti lastensuojelun rikosprosesseissa nämä kuten muutkin oikeusperiaatteet ovat usein miltei tuntemattomia käsitteitä. Jo pelkkä rikosepäily tuottaa syytteen ja stigman, joka säilyy arkistoitavissa kirjauksissa jopa seuraavaan sukupolveen.
Vaikka myös ylireagointi tuottaa kärsimyksiä ja kuolemaa, vain puuttumattomuudesta rangaistaan, joten selustaansa varmistelevan sosiaalityöntekijän kannattaa puuttua varmuuden vuoksi.
Epäily ja riskiseulonta tuottaa stigman
Lastensuojelun ammattikäytännöissä paha ja sen ilmeneminen liitetään lähes automaattisesti syrjäytyneisiin ja poikkeaviin ihmisiiin. Ajatellaan, että paha voidaan löytää ja tunnistaa näiden kategorisointien avulla.
Professori Tytti Solantauksen mukaan stigma merkitsi alun perin poltinmerkkiä, jolla kreikkalaiset merkitsivät orjat ja petturit. Negatiivinen lataus on säilynyt vuosituhannet ja siirtynyt nykypäivän psykologiseen ja sosiaaliseen käsitteeseen. Stigmalla määritellään negatiivisesti eroa jostain yhteisöstä (me – ne).
Stigmaan liittyvät stereotypiat ja stigma vaikuttaa siihen, miten kohtelemme stigmatisoitua. Siihen liittyy itseään ennustava ja toteuttava kierre, joka saa polttoainetta yhteiskunnan valtarakenteissa: esim. työttömän stigma hankaloittaa työn saantia entisestään.
Stigma vaikuttaa myös leimatun ihmisen lähipiiriin, sekin leimautuu. Sairaan lapsen vanhemmat ovat jotenkin huonompia; vankilassa olevan isän vaimo ja lapsetkin ovat vähän epäilyttäviä. Sosiaalityö vilisee näitä leimoja: alkoholisti-isän pojan koulunkäyntiä katsotaan isän ongelman läpi.
Lastensuojelussa puhutaan yleisesti "riskiperheestä", "päihdeäidistä", "väkivaltaperheestä" tai "moniongelmaperheestä". Maahanmuuttajaperheessä kaikki pulmat johtuvat maahanmuutosta tai kulttuurieroista, eikä näin nähdä todellista syytä ja sen myötä ratkaisua johonkin tilanteeseen.
Solantauksen mukaan riskiseulonta sopii erinomaisesti terveydenhuollossa vaikkapa rintasyövän tunnistamiseen. On selkeä esiaste ja vaikuttava hoito. Mutta riskiseulonta sopii huonosti lasten psykososiaalisten oireiden etsimiseen. Riski ennustaa ongelmia, mutta riski ei ole ongelman syy.
Esimerkiksi lapsen käytösongelmat eivät ole välttämättä käytöshäiriön esiaste eiväkä osoitin vanhempien lapseen kohdistamasta väkivallasta. Riski stigmatisoi ja voi johtaa itseään toteuttavaan ja vahvistavaan kierteeseen.
Rikostutkintaa ohjaavat lastensuojelun ennakkotiedot ja riskilistat, ei tosiseikkaselvittely
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita.
Sosiaalialan teorioiden ja kategorisointien vuoksi esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta jo vuosia sitten irtautuneella yksinhuoltajaäidillä on erittäin suuri todennäköisyys päätyä syytetyn penkille lapsensa pahoinpitelystä. Aivan samanlainen suuri riski päätyä käräjäsaliin lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilltynä on päihdeongelmasta toipuneella A- klinkan ja vertaisryhmien tuella raittiuden saavuttaneella isällä. Sosiaaalityö ei usko muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.
On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa.
Poliisi kysyi eräältä lapselta ilman minkäänlaisia valmistelevia kysymyksiä " Kun olet viime kesänä teidän perhetyöntekijälle kertonut, että sinua lyödään...kerro minulle siitä". Eräässä oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa käytettiin lapsen haastattelun pohjana tietoja, jotka oli saatu lastensuojelusta ja sijaisperheeltä. Näiden esitietojen perusteella lasta haastateltiin vain kahdesta hypoteettisesta vaihtoehdosta- joko äiti tai isä oli lyönyt lasta ja unohdettiin muut vaihtoehdot "( Ikonen, 2013, 149 -150).
Tutti , imetys, harrastus tai pelikortit tapahtuneen rikoksen osoittimina
Perheväkivallan vähentämiseksi tehdyt sinänsä hyvät pyrkimykset näyttävät poikineen myös oikeusturvaongelmia ja negatiivisia lieveilmiöitä; jo kertaluonteisestakin väkivallasta ilmoittaminen voi johtaa arvaamattomaan lopputulokseen.
Ikonen kertoo kuinka "eräs äiti oli suojannut lapsia uhkaavalta tilanteelta ja lähtenyt lasten kanssa läheisen luo kertoen tapahtumasta lastensuojelulle. Sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan 1- ja 2,5- vuoden ikäiset lapset äidiltään tuntemattomien luo vastaanottokotiin. Tapaus järkytti niin lapsia kuin äitiä. Sosiaalityöntekijät järjestivät neuvottelun, jossa he ilmoittivat alkavansa valmistella huostaanottoa. Neuvottelussa lapset hakivat äidiltä huomiota äkillisen erottamisen jälkeen. Äiti antoi vuoden ikäiselle lapsellen tutin, jolloin myös isoveli alkoi vaatia tuttia. Sosiaalityöntekijä totesi että "tuttiin turvautuminen" osoittaa psyykkistä onglmaa ja sitä, että lapset ovat kokeneet väkivaltaa perheessä.
Eräässä perheessä työskennelleet perhetyöntekijät selvittelivät korttipakan avulla kodin oloja ja vanhempien kasvatusmetodeja. He sulkeutuivat lastenhuoneeseen ilmoituksensa mukaan pelaamaan korttia lasten kanssa. Myöhemmin ilmeni, että työntekijät olivat puhuttaneet puheen tuoton ja ymmärryksen vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nämä olivat perhetyöntekijöiden mukaaan ilmoittaneet , että " heitä lyödään". Seurauksena oli, että lastensuojelu teki tutkintapyynnön poliisille epäillen vanhempia pahoinpitelystä, lapset otettiin kiireelliseen sijoitukseen ja myöhemmin huostaan. Esitutkinnassa ilmeni, että lasten välillä oli ollut riitoja ja he kertoivat toisten lasten lyömisestä" ( Ikonen, 2013, 148).
Lasta kuulusteltaessa on lapsen huoltajalle tai hänen edunvalvojalleen varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa (esitutkintalaki 7 luku 14 §, Finlex). Tutkijalla on kuitenkin oikeus kieltää huoltajan läsnäolo kuulustelussa, jos tätä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta tai jos läsnäolo voi muuten vaikeuttaa asian selvittämistä.
Lastensuojelun käytännöissä mikä tahansa ulkopuolisenkin perheeseen kohdistama rikos kääntyy helposti vanhempien syyllisyyden ja kyvyttömyyden osoittimeksi.
Hol ( Huostaanotetut Lainvastaisesti) ry:n perustaneen Ani Leikoniemen tapauksessa perheen painajainen ja turha huostaanotto alkoi tuntemattomien sivullisten perheeseen kohdistamasta kotirauharikoksesta, jonka perhetyöntekijät käänsivät fabrikoiduissa kirjauksissaan vanhemman kelvottomuudeksi.
Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia, rikostutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä tutkinut ja siitä lausunnon antanut terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijä kutsutaan usein oikeuteen todistajaksi asiantuntevana todistajana ja asiantuntijan kuuleminen todistajana perustuu hänen antamaansa kirjalliseen lausuntoon. Lausunnolta pitäisi aina edellyttää tarkkaa selontekoa siitä, mitä tutkimuksessa on havaittu ja tähän nojautuvaa perusteltua lausuntoa esitetystä kysymyksestä (oikeudenkäymiskaari 17 luku 50 §; Finlex) mutta käytännössä näin tapahtuu sattumanvaraisesti.
Hallinto- oikeudessa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä.
Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa, someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden, perhetyöntekijän tai väitettyjen lasten lausumien perusteella.
Kurheloiden perheen isästä tehtiin rikosilmoitus kun isä julkaisi videon sosiaalityöntekijöiden toiminnasta viimeisenä keinonaan saada oikeutta.
Keski- Suomessa lastensuojelu kehitti rikosilmoituksen huoltajuusoikeudenkäyntiin valmistuvasta äidistä. Erityislasten äiti oli vuotta aiemmin tehnyt hoitovirheen, jonka korjasi välittömästi ja kutsui itse varmuuden vuoksi paikalle ambulanssin, joka totesi, että aihetta rikosoikeudellisiin tai terveydenhuollollisiin jatkotoimenpiteisiin ei ole. Lastensuojelu sai kuitenkin käynnistettyä vanhasta tapahtumasta rikostutkinnan ja äidille syytteen pahoinpitelystä.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt Haapasten perhe joutui sosiaalityöntekijän perättömän syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä. Lapset huostaanotettiin 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla ( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä. Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
"Näyttönä" insestistä on esitetty mm. päiväkodissa leikittyjä pyllyleikkejä, isän shakinpeluuta, pikkupojan piirtämää hymyilevää mutta liian isoa koirakuvaa, naisen anatomian viittaavaa musteläiskää, liian pitkään jatkunutta imetystä, makuuhuoneesta kuuluneita "outoja" ääniä, lapsen masturbointia sekä kotitaloudessa olleita kumihanskoja, joita lapsi tykkäsi käyttää. Eräässä tapauksessa poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen.
Kaikki tapaukset johtivat lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Virkamiesten ja muiden lasten asioita ajaneiden ammattilaisten toimet jättivät paranemattomat traumat perheenjäseniin. Seurauksena oli mm. leimaantuminen yhteisön silmissä, taloudellinen ahdinko ja avioero.
Tiedetoimittaja Jani Kaaron artikkelissa Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla kyseenalaistettiin aiheellisesti lestadiolaisuuden luuloteltu positiivinen yhteys lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja noitavainojen taustalla olevan sosiaalityöntekijä Johanna Hurtigin teoksen Taivaan taimet kritiikitön markkinointi tieteellisenä tutkimuksena.
Kaaro kiinnitti huomiota sosiaalitieteiden arveluttaviin käytäntöihin; kyseenalaisiin tiedonhankintamenetelmiin, subjektiivisiin ja pitkälle vietyihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, lähdeaineistojen luotettavuuden ja vertaisarvioinnin puutteisiin , aineistojen tuhoamisiin ja erilaisten epätieteellisten terapiamenetelmien kritiikittömään käyttöön ja osuuteen seksuaalisen hyväksikäytön valemuistojen tuottajana.
Erityisen vahingollisiksi ovat osoittautuneet tietyt regressio- ja kehoterapiat. ( Kirkwood 1993).
Tohtori Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.
Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu auttaa sosiaalityöntekijöitä rikosilmoitustehtailussa
Sosiaalipsykologi Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’."
Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille nostaakseen syytteitä mm. lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovista asiakkaistaan.
Lastensuojelua ei tuomita rikoksistaan
Lastensuojelun tai sijaishuollon väärinkäytöksistä on vaikea edes kannella.
Kantelu on menettely, jossa ei voida todeta viranomaisen menetelleen väärin ellei viranomainen itse vastineessa sitä myönnä. Jos viranomainen ei kerro toimineensa väärin niin kantelun tulos on "ei voida todeta että virkamies X olisi toiminut asiassa virheellisesti".
Rikosilmoituksen tekeminen lastensuojelun tai sijaishuollon toimijoista on jo lähes mahdotonta.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty näyttöä sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle