Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja lopettaminen on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta hoito- ja tutkimusprosessin lähtökohtana ja keskiössä tulisi olla vamma tai kaltoinkohtelu , ei pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla, elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla.
Hyvää uudessa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) kaltoinkohtelun tunnistus- ja hoitosuosituksessa ovat selkeät merkinnät ohjeistusten tutkimusnäytön asteesta ja fyysisten vammojen tunnistus- ja tutkimusmenetelmät. Suosituksen heikkoudet ovat vanhempiin, perheisiin ja perhetilanteisiin liittyvissä riskilistoissa ja asenteellisissa riskien osoittimissa , kaltoinkohtelun rajaamisessa vain perheissä tapahtuvaksi asiaksi ja puutteellisessa tietämyksessä palvelujärjestelmän toimintakäytännöistä, joka ilmenee mm. perusteettomana uskona moniammatillisen yhteistyön ja perhetyön laadukkuuteen.
Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) kouluttaa suomalaisia lähi- ja sairaanhoitajia, perhetyöntekijöitä, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä kaltoinkohteluseulauksiin riskilistojen perusteella, havainnoimaan lapsen ja vanhempien käyttäytymistä ja tekemään löydöksiä ja tulkintoja vanhempien ja lasten suhteista ja verbaalisen ja non-verbaalisen viestinnän vastaavuuksista.
Hoitotyön tutkimussäätiön riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskiluettelo on niin kattava, että sen alle voidaan tarvittaessa kerätä kaikki Suomen perheet.
Hotus esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11).
Riskilistaa lukeva huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella.
Esimerkiksi äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013, 128).
Kaltoinkohtelun tunnistamisohjeissa kerrotaan, että kun jokin kaltoinkohtelun muoto on todettu, tulee epäillä muidenkin kaltoinkohtelun muotojen mahdollisuutta ( Hotus, 2015, 8).
Työntekijöitä kehotetaan keskustelemaan moniammatillisten tiimien kanssa ja kysymään vanhemmilta mm. ärsyttääkö lapsesi sinua - kysymyksen, jonka luvataan käynnistävän usein runsaan keskustelun( Hotus, 2015, 12, 15). Käytännössä ohjetta on toteutettu siten, että vanhemman avauduttua uupumuksestaan, häntä on alettu syyttä epäillä myös lapseen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta esim. fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta.
Perheille suositellaan kotikäyntejä, jotka tarkoittavat yleensä kodinhoidollisesta avusta kieltäytyviä puutteita etsiviä perhetyöntekijöitä, joiden salaiset ja mustamaalaavat kirjaukset muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Hotuksen mukaan perheisiin suunnatut pitkäkestoiset interventiot, perheen sitoutuminen niihin, yhteiset tavoitteet, hyvä vuorovaikutus työntekijän ja perheen välillä sekä se, että perhe hyväksyy tarjotun avun, ovat keskeisiä lasten kaltoinkohteluun puuttumisessa ( Hotu, 2015, 14).
Nykyisin tarjolla on muutamaan kuukauteen rajoitettavia tai asiakkaiden elämää hankaloittavia sosiaalityöntekijän sanelemia tukitoimia, olematonta vuorovaikutusta, perheitä tapaamatta ja tuntematta päätöksiä tehtailevia asiantuntijoita ja ASO- ryhmiä ja pakkotoimia, joista ei ole perheille hyötyä.
Arviointeja tehdään ammattitaidottomasti ja vailla ohjeistusta
Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Valitettavasti ensi- ja turvakodit kuten monet muutkin lastensuojelun laitosyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja.
Ensi- ja turvakoti- samoin kuin perhekuntoutusjakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan hoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös salaa asiakkaita informoimatta. Riskiseulaus voidaan nimetä mm. vanhemmuuden tukemiseksi, vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai jopa yhteis- tai vaikuttavuustutkimukseksi. Esimerkiksi taannoista Otso- hanketta mainostettiin perheille kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin vaikka hankeraportissa hankkeen päämääräksi ilmoitettiin perheiden mielenterveys- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen.
Morris: Köyhyys , erilaisuus tai keskusteluhaluttomuus ei ole riski
THL:n Puheista tekoihin seminaarissa 6.11. luennoineen sosiaalityön professori Kate Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80%, joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä ongelmia.
Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Iso- Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.
Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa vanhempien yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan lapseen kohdistuvaksi riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.
Morrisin mukaan köyhissä olosuhteissa sinnittely on jo tarpeeksi haastavaa itsessään ja selviytymisen tapoja monia. Sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia.
Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla.
Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.
Kokemus ei auta tunnistamaan ongelmia
Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöstutkimus osoittaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät ole kovinkaan perehtyneitä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevään tieteelliseen kirjallisuuteen, vaan luottavat etupäässä käytännön kokemukseen. Tutkimuksessa ilmeni myös, että pelkkä käytännön kokemukseen tukeutuminen saattaa johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.
Mahdollista hyväksikäyttöä koskevia päätöksiä tehdessään ammattilaiset eivät soveltaneet tieteellistä tietoa, eivätkä kokeneetkaan kliinikot tunnistaneet johdattelevia aineksia lapsen haastattelussa. Tämä saattaa Finnilä-Tuohimaan mukaan johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta tai siihen, että syyttömän uskotaan syyllistyneen rikokseen.
Ammattilaiset ovat helposti johdateltavissa
Jos lasta oli haastateltu useita johdattelevia menetelmiä käyttäen, voimakkaita asenteita omaavat kliinikot olivat vahvemmin sitä mieltä, että syyte tulisi nostaa verrattuna tapaukseen, jossa käytettiin vähemmän johdattelua. Asenteet johtivat siihen, että kliinikko itse tuli johdatelluksi lukiessaan lapsen haastattelua, eikä kyennyt ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistapaa.
Tutkimus osoitti myös, että mitä enemmän ammattilainen oli saanut lasten haastatteluja koskevaa koulutusta, sitä vahvempia ennakkoasenteita ja sitä enemmän vääriä uskomuksia hänellä oli.
Finnilä-Tuohimaan mukaan tämä saattaa johtua joko siitä, että suomalaisissa haastattelukoulutuksissa on asenteellisuutta lisääviä elementtejä, tai että vahvoja asenteita omaavat henkilöt hakeutuvat koulutuksiin, eikä koulutuksissa korjata vääriä uskomuksia ja vahvoja asenteita.
Jotkut väärinkäsitykset ovat yllättävän tavallisia kliinikoiden keskuudessa. Esimerkiksi 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kliinikoista uskoi todistetusti käyttökelvottomien tutkimusmenetelmien olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta.
Asenne- ja uskomuskysely asiantuntijoiden rekrytoinnin avuksi
Tutkimuksen tuloksilla on erityisesti merkitystä virka-apua antavien terveydenhuollon ammatti-ihmisten kouluttamisessa. Finnilä- Tuohimaan mukaan koulutusten fokus ei saisi olla suppeasti lasten haastattelemisessa, vaan niissä tulisi aktiivisesti korjata asenteita ja vääriä uskomuksia, sekä selvittää koulutettaville mihin asiantuntijuuden tulee perustua ja miten päätöksenteko tapahtuu.
Entistä tarkemmin tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, kuka soveltuu hyväksikäyttötutkimusten tekemiseen.
Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimuksessa on kehitetty asenne- ja uskomuskysely, jota voidaan käyttää koulutettavien sekä hyväksikäyttötutkimusta suorittavien henkilöiden rekrytoinnissa.
Turha epäily ei ole "pieni paha"
Professori Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.
Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole.
Turha epäily ei yleensä rajoitu yhteen seulaukseen eikä tutkimukseen vaan turhissa epäilyissä tapana on keksiä aina uusia huolen- ja epäilynaiheita sitä mukaa kun vanhat osoittautuvat turhiksi. Kun asiakkaasta ei ole löydetty etsittyä päihde- tai mielenterveysongelmaa, yritetään seuraavaksi löytää lapsen kaltoinkohtelua esim. vuorovaikutuksen häiriö, puutteellinen mentalisaatio jne.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan katsoa tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Turhia seulauksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka täyttää riskikriteerit ja on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.
Turha epäily ei siis ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen.
Lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelututkinnan päättyminen tai tuomioistuimen vapauttava tuomio ei näytä tarkoittavan, että ratkaisu sitoisi lastensuojelun työntekijää. Lastensuojelun työntekijöiden tapa uskoa omiin tuntemuksiinsa voi olla niin vahva, että "epäily jää ainiaaksi voimaan", vaikkei mitään tosiasiallista näyttöä vanhempia vastaan ole olemassa( Ikonen, 2013, 331). Varatuomari Ikonen kertoo kuinka eräs työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa.
Keskusteluhaluttomuus on seurausta sote-järjestelmän oikeusturvapuutteista
On myös eettisesti arveluttavaa esittää kaltoinkohtelun riskitekijäksi keskusteluhaluttomuus, joka on usein seurausta sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvaongelmista esim. asiakirjojen fabrikoinnista, häiriö- orientaatiosta, tutkimuksia suorittavien ennakko-olettamista ja jääviyksistä ja asiakkaiden oikeussuojakeinojen puutteista.
Vaikka seulojen avulla saataisiinkiin selville aito kaltoinkohtelu, palvelujärjestelmä ei useinkaan kykene takaamaan kaltoinkohdellulle käypää hoitoa, parempia kasvuolosuhteita tai oikeusturvaa, ainoastaan valvomattoman sijoituksen ilman takarajaa, uhrin identiteetin, lääkityksen ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.
Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ammattiapua saaneet nuoret kertovatkin yhä useammin, etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa. Lastensuojelun Nuoret kehittäjät-ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan, koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Suomalaisen lastensuojelun tapana ei ole oikaista vääriä kirjauksiaan tai päätöksiään, saati pyytää anteeksi tai hyvittää asiakkaille. Sosiaalityöntekijöillä ei ole käytännössä vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Perusteetonkin epäily johtaa helposti lapsen erottamiseen vanhemmistaan ja ammattitaidoton viranomaistoiminta jättää pysyvät traumat perheenjäseniin. Seurauksena on laittoman ja turhan huostaanoton lisäksi usein mm. pysyvä luottamuksenmenetys viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen, uupumus, työkyvyttömyys, leimaantuminen yhteisön silmissä ja taloudellinen ahdinko.
Köyhien ja yksinhuoltajien turha seulaaminen ei myöskään auta löytämään aitoja kaltoinkohdeltuja eikä kaltoinkohtelijoita, jotka osaavat usein väistää tutkimukset pitämällä kulissit pystyssä. Turha seulaaminen kuormittaa terveydenhuoltoa ja vie resursseja aidoilta avuntarvitsijoilta.
Seulausvimmaan sairastuneet eivät myöskään pohdi, mitä tapahtuu positiivisen löydöksen jälkeen tai miten uudelleenuhriuttaminen estetään palvelujärjestelmässä, josta puuttuvat asiakaslähtöiset ja tarpeenmukaiset tukitoimet ja jossa lastensuojelu ja sijaishuolto toimivat käytännössä vailla valvontaa ja toimivia oikeussuojakeinoja.
Huomaamatta on myös jäänyt , että vanhemman uupumuksen tai kertaluontoisen tukistuksen takia perheestään huostattu lapsi voi sijaishuollossa päätyä kotiaan huomattavasti pahempiin riskiolosuhteisiin, joissa laiminlyödään niin hänen terveydenhoitonsa, turvallisuutensa, oikeusturvansa kuin koulutuksensakin.
Lastensuojelulla on kaksoisstandardit kaltoinkohtelulle ja puuttumiselle
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.
Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa".
Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).
Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä, varsinkin jos lapsi on alle kolmivuotias. ”
Jostain syystä lasten kaltoinkohtelua ei haluta tunnistaa eikä tunnustaa suomalaisessa sijaishuollossa.
Sijaisvanhemmista ja muista lastensuojelun diplomaattista koskemattomuussuojaa nauttivista perheistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia ei välttämättä käsitellä, vaikka ne koskisivat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sosiaalityöntekijät ovat jopa kieltäytyneet ottamasta vastaan sijaisperheistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia ja väittäneet sijaishuollon väärinkäytöksistä kertovia lapsia valehtelijoiksi. Edes lastensuojeluyrittäjän tuomio lapseen kohdistuva väkivallasta ei johda perhekotilupien menetykseen.
Syyllisyyden kiistäminen tulkitaan syyllisyyden osoittimeksi
Ikosen mukaan on havaittavissa, että hallintotuomioistuinratkaisuissa pelkkä epäily eli tutkintapyynnön tekeminen poliisille tai esitutkinnan käynnistyminen ymmärretään kuin se tarkoittaisi vanhempien syyllisyyttä. Se, että vanhemmat kiistävät asian, katsotaan usein raskauttavaksi asianhaaraksi ja erityiseksi oikeutukseksi puuttumiseen( Ikonen, 2013, 333).
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" kuvaavan tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Tutkimuspyyntö lastensuojelun arviointien laadusta
Pelkkä lastensuojelun arvioitavana olo muodostaa vakavan oikeusriskin ja sosiaalisen, taloudellisen ja terveydellisen haitan mille hyvänsä perheelle ammattitaidottoman henkilöstön, menetelmällisten ja rakenteellisten heikkouksien, mahdollisten väärien positiivisten löydösten, huolimattoman dokumentoinnin ja rekisterimerkintöjen, leimautumisen, yksityisen vakuutusturvan heikenentymisen, koulu- ja työpoissaolojen ja jäävien sekä vanhemmuudenarviointeja että sijaishuoltopalveluja myyvien lastensuojelun tutkimusyksiköiden takia.
Ehdotammekin lastensuojelun arviointien ja seulausten automaattista taltiointia prosessien läpinäkyvyyden ja tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
Pyydämme, että kaltoinkohtelututkimuksia suorittavien henkilöiden rekrytoinnin apuna käytetään Finnilä- Tuohimaan kehittämää asenne- ja uskomuskyselyä.
Kaltoinkohteluepäily tai -tutkimus ei saisi olla seurausta asiakkaan työntekijään tai organisaatioon kohdistamasta kritiikistä. Pyydämme, että lastensuojelun arviointeihin lähettämisen kriteerit, arviointeja suorittavien yritysten jääviydet, työntekijöiden ammattitaito, arviointimenetelmien luotettavuus ja arviointiprosessien oikeellisuus sekä seuraukset perheille selvitetään välittömästi riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Kehotamme moniammatillisissa työryhmissä toimivia huomioimaan yleistyvän asiakirjojen fabrikoinnin, suhtautumaan varauksellisesti lastensuojelun arviointien tuloksiin ja tapaamaan ja haastattelemaan arviointien kohteena olleet perheet henkilökohtaisesti.
Ehdotamme, että lastensuojelun ja sijaishuollon yrityksille perustetaan julkinen tietokanta, josta ilmenevät mm. saadut huomautukset ja tuomiot, sidonnaisuudet, asiakaspalaute ja maksetut palkkiot ja korvaukset.
Pyydämme, että erityisesti perhekuntoutusyksiköiden jääviydet ja kuntoutuksen sisältö, laatu ja seuraukset perheille selvitetään viivytyksettä riippumattoman tutkijan toimesta.
Virkavastuusäännösten uudistamista odoteltaessa on välttämätöntä etsiä muunlaiset keinot kärjistyneisiin ja pikaista ja varhaista puuttumista edellyttäviin tilanteisiin. Sosiaalitoimistoon jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan avulla perheiden oikeusturva voitaisiin turvata niin, että lakien ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen toteutuu ja asiaan saadaan käytännönläheinen ja perhettä eheyttävä ja tukeva ratkaisu. Tällaisen valvojan virka asettuisi luontevasti Valtiontalouden tarkastusviraston yhteyteen, koska kyse on yhteiskunnan rajallisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta.
Valvojan virkamiehille jakama työkalupakki sisältäisi lastensuojelutyön keskeiset lainsäännökset kotitehtävineen. Ihmisoikeusvalvoja valvoisi konfliktia purettaessa, että pakin sisältö on lastensuojelutyössä sisäistetty. Ellei lapsen asioista vastaava työntekijä sopeudu noudattamaan lakeja tai osoittautuu ominaisuuksiltaan sopimattomaksi, varmistetaan, ettei hän hoida enää lasten asioita.
Valvonnan alla olevan sosiaalitoimiston nimi julkaistaan Virallisessa lehdessä ja paikallisissa sanomalehdissä hallinnon läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja avoimen kansalaisarvioinnin toteuttamiseksi.
Ystävällisin terveisin Lokakuun liike
Tämä tiedote on lähetetty henkilöille Eija Paavilainen, Aune Flinck, Jorma Komulainen, Hanna Laitinen, Pia Pörtfors, Tarja Pösö, Helena Rautakorpi, Lea Tuovinen, Maija Gartman, Elina Uusitalo, Lilli Autti, Tuomas Kurttila ja Merike Helander.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-tukitoimia-jylylle
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/heli-haumlmaumllaumlisen-blogi/poliisin-oikeudesta-murtaa-kotirauha-viranomaishallinnollisessa-tilanteessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
Hyvää uudessa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) kaltoinkohtelun tunnistus- ja hoitosuosituksessa ovat selkeät merkinnät ohjeistusten tutkimusnäytön asteesta ja fyysisten vammojen tunnistus- ja tutkimusmenetelmät. Suosituksen heikkoudet ovat vanhempiin, perheisiin ja perhetilanteisiin liittyvissä riskilistoissa ja asenteellisissa riskien osoittimissa , kaltoinkohtelun rajaamisessa vain perheissä tapahtuvaksi asiaksi ja puutteellisessa tietämyksessä palvelujärjestelmän toimintakäytännöistä, joka ilmenee mm. perusteettomana uskona moniammatillisen yhteistyön ja perhetyön laadukkuuteen.
Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) kouluttaa suomalaisia lähi- ja sairaanhoitajia, perhetyöntekijöitä, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä kaltoinkohteluseulauksiin riskilistojen perusteella, havainnoimaan lapsen ja vanhempien käyttäytymistä ja tekemään löydöksiä ja tulkintoja vanhempien ja lasten suhteista ja verbaalisen ja non-verbaalisen viestinnän vastaavuuksista.
Hoitotyön tutkimussäätiön riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskiluettelo on niin kattava, että sen alle voidaan tarvittaessa kerätä kaikki Suomen perheet.
Hotus esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11).
Riskilistaa lukeva huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella.
Esimerkiksi äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013, 128).
Kaltoinkohtelun tunnistamisohjeissa kerrotaan, että kun jokin kaltoinkohtelun muoto on todettu, tulee epäillä muidenkin kaltoinkohtelun muotojen mahdollisuutta ( Hotus, 2015, 8).
Työntekijöitä kehotetaan keskustelemaan moniammatillisten tiimien kanssa ja kysymään vanhemmilta mm. ärsyttääkö lapsesi sinua - kysymyksen, jonka luvataan käynnistävän usein runsaan keskustelun( Hotus, 2015, 12, 15). Käytännössä ohjetta on toteutettu siten, että vanhemman avauduttua uupumuksestaan, häntä on alettu syyttä epäillä myös lapseen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta esim. fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta.
Perheille suositellaan kotikäyntejä, jotka tarkoittavat yleensä kodinhoidollisesta avusta kieltäytyviä puutteita etsiviä perhetyöntekijöitä, joiden salaiset ja mustamaalaavat kirjaukset muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Hotuksen mukaan perheisiin suunnatut pitkäkestoiset interventiot, perheen sitoutuminen niihin, yhteiset tavoitteet, hyvä vuorovaikutus työntekijän ja perheen välillä sekä se, että perhe hyväksyy tarjotun avun, ovat keskeisiä lasten kaltoinkohteluun puuttumisessa ( Hotu, 2015, 14).
Nykyisin tarjolla on muutamaan kuukauteen rajoitettavia tai asiakkaiden elämää hankaloittavia sosiaalityöntekijän sanelemia tukitoimia, olematonta vuorovaikutusta, perheitä tapaamatta ja tuntematta päätöksiä tehtailevia asiantuntijoita ja ASO- ryhmiä ja pakkotoimia, joista ei ole perheille hyötyä.
Arviointeja tehdään ammattitaidottomasti ja vailla ohjeistusta
Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Valitettavasti ensi- ja turvakodit kuten monet muutkin lastensuojelun laitosyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja.
Ensi- ja turvakoti- samoin kuin perhekuntoutusjakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan hoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös salaa asiakkaita informoimatta. Riskiseulaus voidaan nimetä mm. vanhemmuuden tukemiseksi, vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai jopa yhteis- tai vaikuttavuustutkimukseksi. Esimerkiksi taannoista Otso- hanketta mainostettiin perheille kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin vaikka hankeraportissa hankkeen päämääräksi ilmoitettiin perheiden mielenterveys- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen.
Morris: Köyhyys , erilaisuus tai keskusteluhaluttomuus ei ole riski
THL:n Puheista tekoihin seminaarissa 6.11. luennoineen sosiaalityön professori Kate Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80%, joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä ongelmia.
Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Iso- Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.
Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa vanhempien yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan lapseen kohdistuvaksi riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.
Morrisin mukaan köyhissä olosuhteissa sinnittely on jo tarpeeksi haastavaa itsessään ja selviytymisen tapoja monia. Sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia.
Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla.
Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.
Kokemus ei auta tunnistamaan ongelmia
Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöstutkimus osoittaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät ole kovinkaan perehtyneitä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevään tieteelliseen kirjallisuuteen, vaan luottavat etupäässä käytännön kokemukseen. Tutkimuksessa ilmeni myös, että pelkkä käytännön kokemukseen tukeutuminen saattaa johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.
Mahdollista hyväksikäyttöä koskevia päätöksiä tehdessään ammattilaiset eivät soveltaneet tieteellistä tietoa, eivätkä kokeneetkaan kliinikot tunnistaneet johdattelevia aineksia lapsen haastattelussa. Tämä saattaa Finnilä-Tuohimaan mukaan johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta tai siihen, että syyttömän uskotaan syyllistyneen rikokseen.
Ammattilaiset ovat helposti johdateltavissa
Jos lasta oli haastateltu useita johdattelevia menetelmiä käyttäen, voimakkaita asenteita omaavat kliinikot olivat vahvemmin sitä mieltä, että syyte tulisi nostaa verrattuna tapaukseen, jossa käytettiin vähemmän johdattelua. Asenteet johtivat siihen, että kliinikko itse tuli johdatelluksi lukiessaan lapsen haastattelua, eikä kyennyt ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistapaa.
Tutkimus osoitti myös, että mitä enemmän ammattilainen oli saanut lasten haastatteluja koskevaa koulutusta, sitä vahvempia ennakkoasenteita ja sitä enemmän vääriä uskomuksia hänellä oli.
Finnilä-Tuohimaan mukaan tämä saattaa johtua joko siitä, että suomalaisissa haastattelukoulutuksissa on asenteellisuutta lisääviä elementtejä, tai että vahvoja asenteita omaavat henkilöt hakeutuvat koulutuksiin, eikä koulutuksissa korjata vääriä uskomuksia ja vahvoja asenteita.
Jotkut väärinkäsitykset ovat yllättävän tavallisia kliinikoiden keskuudessa. Esimerkiksi 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kliinikoista uskoi todistetusti käyttökelvottomien tutkimusmenetelmien olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta.
Asenne- ja uskomuskysely asiantuntijoiden rekrytoinnin avuksi
Tutkimuksen tuloksilla on erityisesti merkitystä virka-apua antavien terveydenhuollon ammatti-ihmisten kouluttamisessa. Finnilä- Tuohimaan mukaan koulutusten fokus ei saisi olla suppeasti lasten haastattelemisessa, vaan niissä tulisi aktiivisesti korjata asenteita ja vääriä uskomuksia, sekä selvittää koulutettaville mihin asiantuntijuuden tulee perustua ja miten päätöksenteko tapahtuu.
Entistä tarkemmin tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, kuka soveltuu hyväksikäyttötutkimusten tekemiseen.
Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimuksessa on kehitetty asenne- ja uskomuskysely, jota voidaan käyttää koulutettavien sekä hyväksikäyttötutkimusta suorittavien henkilöiden rekrytoinnissa.
Turha epäily ei ole "pieni paha"
Professori Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.
Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole.
Turha epäily ei yleensä rajoitu yhteen seulaukseen eikä tutkimukseen vaan turhissa epäilyissä tapana on keksiä aina uusia huolen- ja epäilynaiheita sitä mukaa kun vanhat osoittautuvat turhiksi. Kun asiakkaasta ei ole löydetty etsittyä päihde- tai mielenterveysongelmaa, yritetään seuraavaksi löytää lapsen kaltoinkohtelua esim. vuorovaikutuksen häiriö, puutteellinen mentalisaatio jne.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan katsoa tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Turhia seulauksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka täyttää riskikriteerit ja on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.
Turha epäily ei siis ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen.
Lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelututkinnan päättyminen tai tuomioistuimen vapauttava tuomio ei näytä tarkoittavan, että ratkaisu sitoisi lastensuojelun työntekijää. Lastensuojelun työntekijöiden tapa uskoa omiin tuntemuksiinsa voi olla niin vahva, että "epäily jää ainiaaksi voimaan", vaikkei mitään tosiasiallista näyttöä vanhempia vastaan ole olemassa( Ikonen, 2013, 331). Varatuomari Ikonen kertoo kuinka eräs työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa.
Keskusteluhaluttomuus on seurausta sote-järjestelmän oikeusturvapuutteista
On myös eettisesti arveluttavaa esittää kaltoinkohtelun riskitekijäksi keskusteluhaluttomuus, joka on usein seurausta sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvaongelmista esim. asiakirjojen fabrikoinnista, häiriö- orientaatiosta, tutkimuksia suorittavien ennakko-olettamista ja jääviyksistä ja asiakkaiden oikeussuojakeinojen puutteista.
Vaikka seulojen avulla saataisiinkiin selville aito kaltoinkohtelu, palvelujärjestelmä ei useinkaan kykene takaamaan kaltoinkohdellulle käypää hoitoa, parempia kasvuolosuhteita tai oikeusturvaa, ainoastaan valvomattoman sijoituksen ilman takarajaa, uhrin identiteetin, lääkityksen ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.
Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ammattiapua saaneet nuoret kertovatkin yhä useammin, etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa. Lastensuojelun Nuoret kehittäjät-ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan, koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Suomalaisen lastensuojelun tapana ei ole oikaista vääriä kirjauksiaan tai päätöksiään, saati pyytää anteeksi tai hyvittää asiakkaille. Sosiaalityöntekijöillä ei ole käytännössä vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Perusteetonkin epäily johtaa helposti lapsen erottamiseen vanhemmistaan ja ammattitaidoton viranomaistoiminta jättää pysyvät traumat perheenjäseniin. Seurauksena on laittoman ja turhan huostaanoton lisäksi usein mm. pysyvä luottamuksenmenetys viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen, uupumus, työkyvyttömyys, leimaantuminen yhteisön silmissä ja taloudellinen ahdinko.
Köyhien ja yksinhuoltajien turha seulaaminen ei myöskään auta löytämään aitoja kaltoinkohdeltuja eikä kaltoinkohtelijoita, jotka osaavat usein väistää tutkimukset pitämällä kulissit pystyssä. Turha seulaaminen kuormittaa terveydenhuoltoa ja vie resursseja aidoilta avuntarvitsijoilta.
Seulausvimmaan sairastuneet eivät myöskään pohdi, mitä tapahtuu positiivisen löydöksen jälkeen tai miten uudelleenuhriuttaminen estetään palvelujärjestelmässä, josta puuttuvat asiakaslähtöiset ja tarpeenmukaiset tukitoimet ja jossa lastensuojelu ja sijaishuolto toimivat käytännössä vailla valvontaa ja toimivia oikeussuojakeinoja.
Huomaamatta on myös jäänyt , että vanhemman uupumuksen tai kertaluontoisen tukistuksen takia perheestään huostattu lapsi voi sijaishuollossa päätyä kotiaan huomattavasti pahempiin riskiolosuhteisiin, joissa laiminlyödään niin hänen terveydenhoitonsa, turvallisuutensa, oikeusturvansa kuin koulutuksensakin.
Lastensuojelulla on kaksoisstandardit kaltoinkohtelulle ja puuttumiselle
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.
Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa".
Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).
Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä, varsinkin jos lapsi on alle kolmivuotias. ”
Jostain syystä lasten kaltoinkohtelua ei haluta tunnistaa eikä tunnustaa suomalaisessa sijaishuollossa.
Sijaisvanhemmista ja muista lastensuojelun diplomaattista koskemattomuussuojaa nauttivista perheistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia ei välttämättä käsitellä, vaikka ne koskisivat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sosiaalityöntekijät ovat jopa kieltäytyneet ottamasta vastaan sijaisperheistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia ja väittäneet sijaishuollon väärinkäytöksistä kertovia lapsia valehtelijoiksi. Edes lastensuojeluyrittäjän tuomio lapseen kohdistuva väkivallasta ei johda perhekotilupien menetykseen.
Syyllisyyden kiistäminen tulkitaan syyllisyyden osoittimeksi
Ikosen mukaan on havaittavissa, että hallintotuomioistuinratkaisuissa pelkkä epäily eli tutkintapyynnön tekeminen poliisille tai esitutkinnan käynnistyminen ymmärretään kuin se tarkoittaisi vanhempien syyllisyyttä. Se, että vanhemmat kiistävät asian, katsotaan usein raskauttavaksi asianhaaraksi ja erityiseksi oikeutukseksi puuttumiseen( Ikonen, 2013, 333).
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" kuvaavan tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Tutkimuspyyntö lastensuojelun arviointien laadusta
Pelkkä lastensuojelun arvioitavana olo muodostaa vakavan oikeusriskin ja sosiaalisen, taloudellisen ja terveydellisen haitan mille hyvänsä perheelle ammattitaidottoman henkilöstön, menetelmällisten ja rakenteellisten heikkouksien, mahdollisten väärien positiivisten löydösten, huolimattoman dokumentoinnin ja rekisterimerkintöjen, leimautumisen, yksityisen vakuutusturvan heikenentymisen, koulu- ja työpoissaolojen ja jäävien sekä vanhemmuudenarviointeja että sijaishuoltopalveluja myyvien lastensuojelun tutkimusyksiköiden takia.
Ehdotammekin lastensuojelun arviointien ja seulausten automaattista taltiointia prosessien läpinäkyvyyden ja tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
Pyydämme, että kaltoinkohtelututkimuksia suorittavien henkilöiden rekrytoinnin apuna käytetään Finnilä- Tuohimaan kehittämää asenne- ja uskomuskyselyä.
Kaltoinkohteluepäily tai -tutkimus ei saisi olla seurausta asiakkaan työntekijään tai organisaatioon kohdistamasta kritiikistä. Pyydämme, että lastensuojelun arviointeihin lähettämisen kriteerit, arviointeja suorittavien yritysten jääviydet, työntekijöiden ammattitaito, arviointimenetelmien luotettavuus ja arviointiprosessien oikeellisuus sekä seuraukset perheille selvitetään välittömästi riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Kehotamme moniammatillisissa työryhmissä toimivia huomioimaan yleistyvän asiakirjojen fabrikoinnin, suhtautumaan varauksellisesti lastensuojelun arviointien tuloksiin ja tapaamaan ja haastattelemaan arviointien kohteena olleet perheet henkilökohtaisesti.
Ehdotamme, että lastensuojelun ja sijaishuollon yrityksille perustetaan julkinen tietokanta, josta ilmenevät mm. saadut huomautukset ja tuomiot, sidonnaisuudet, asiakaspalaute ja maksetut palkkiot ja korvaukset.
Pyydämme, että erityisesti perhekuntoutusyksiköiden jääviydet ja kuntoutuksen sisältö, laatu ja seuraukset perheille selvitetään viivytyksettä riippumattoman tutkijan toimesta.
Virkavastuusäännösten uudistamista odoteltaessa on välttämätöntä etsiä muunlaiset keinot kärjistyneisiin ja pikaista ja varhaista puuttumista edellyttäviin tilanteisiin. Sosiaalitoimistoon jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan avulla perheiden oikeusturva voitaisiin turvata niin, että lakien ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen toteutuu ja asiaan saadaan käytännönläheinen ja perhettä eheyttävä ja tukeva ratkaisu. Tällaisen valvojan virka asettuisi luontevasti Valtiontalouden tarkastusviraston yhteyteen, koska kyse on yhteiskunnan rajallisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta.
Valvojan virkamiehille jakama työkalupakki sisältäisi lastensuojelutyön keskeiset lainsäännökset kotitehtävineen. Ihmisoikeusvalvoja valvoisi konfliktia purettaessa, että pakin sisältö on lastensuojelutyössä sisäistetty. Ellei lapsen asioista vastaava työntekijä sopeudu noudattamaan lakeja tai osoittautuu ominaisuuksiltaan sopimattomaksi, varmistetaan, ettei hän hoida enää lasten asioita.
Valvonnan alla olevan sosiaalitoimiston nimi julkaistaan Virallisessa lehdessä ja paikallisissa sanomalehdissä hallinnon läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja avoimen kansalaisarvioinnin toteuttamiseksi.
Ystävällisin terveisin Lokakuun liike
Tämä tiedote on lähetetty henkilöille Eija Paavilainen, Aune Flinck, Jorma Komulainen, Hanna Laitinen, Pia Pörtfors, Tarja Pösö, Helena Rautakorpi, Lea Tuovinen, Maija Gartman, Elina Uusitalo, Lilli Autti, Tuomas Kurttila ja Merike Helander.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-tukitoimia-jylylle
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/heli-haumlmaumllaumlisen-blogi/poliisin-oikeudesta-murtaa-kotirauha-viranomaishallinnollisessa-tilanteessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html