Väkivaltaisessa parisuhteessa 18 vuotta sinnitellyt Maria kertoo MTV:n Rikospaikassa katkenneista kylkiluista, puhjenneesta keuhkosta, raiskauksista ja jokapäiväisestä henkisestä väkivallasta.
Maria ilmoittaa, että pitkässä lähisuhdeväkivallan historiassa on ollut pari kolme kertaa lastensuojelu mukana ja että hän asui turvakodissa kolme kertaa. Marian mukaan lastensuojelusta ei juuri ollut apua.
” Meitä on haastateltu perheenä.. kun se väkivaltainen mies on siinä vieressä kun lastensuojelusta käydään, niin ei siinä vapaasti voi puhua asioista .”
Lastensuojelun virkailijat siis haastattelivat väkivallasta kärsivää siten, että väkivallantekijä oli paikalla kuulemassa.
Myös lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä sijoitettujen haastatteluita tehdään edelleen samalla tavalla: pahoinpitelyistä epäiltyjen ohjaajien/ sijaisvanhempien seisoessa vieressä.
Väkivallantekijöille annettu valta yhdistettynä uhrien heikkoon oikeusturvaan ja hitaisiin ja toimimattomiin valitusreitteihin takaa sen, että väkivalta sijaishuollossa ja perheissä jää ilmoittamatta, saa jatkua tai selitellään pois tai uhrin syyksi.
Marian mukaan hänen tilanteensa viimein ratkesi kun poliisi uskoi häntä ja poisti väkivallantekijän kodista. On outoa, ettei tätä ratkaisua käytetä enemmän vaan äitejä istutetaan kuukausikaupalla ensi- ja turvakodeissa ja perheterapioissa. Sosiaalityössä seuraamustoimet tuntuvat kohdistuvan pääsääntöisesti väkivallan uhreihin.
Sosiaalipalvelujärjestelmässä lähisuhdeväkivallan asiallista hoitoa ovat psykoanalyyttisten teorioiden lisäksi rampauttaneet MLL:n entisen lapsiasiavaltuutetun Helena Molanderin, hänen yhteistyökumppaninsa Leena Murasen ja psykoanalyyttisesti orientoituneiden psykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden lietsoma koko lastensuojelukentän läpäissyt insestihysteria, jossa isille tehtailtiin vääriä insestisyytteitä. Vaino ei ole ohi vielä, vaan väärinkäytöksiin syyllistyneet toimivat edelleen lastensuojelun kouluttajina, opettajina ja hallinto-oikeuden asiantuntijoina. Väärin toimineista lastensuojelun johtajista ei tullut eikä tule irtisanottuja eikä tuomittuja vaan väärin toimiva erityisosaajia, muutosjohtajia, konsultteja tai psykoterapeutteja.
Viranomaisten väärinkäytöksille omat sivut perustanut isä kertoo: “Mulle tuli sosiaaliviranomaiselta puhelu, että nyt mä vien sulta tapaamiset, mä vien lapset, sulle ei jää mitään." Sosialiviranomainen alkoi syyttää isää oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, insestistä. Äiti oli veistellyt syytteet turvakodin johtajan tuella. Tuomiota isälle ei tullut, mutta lapset pidettiin hänestä etäällä. Kun insestisyytteet eivät enää purreet, isä leimattiin väkivaltaiseksi. Lapset eivät saaneet tavata isäänsä ilman valvontaa ja myöhemmin vain kaksi tuntia joka toinen viikko. Vuotta myöhemmin lastenpsykiatri antoi lausunnon, jonka mukaan isä olisi lapsille parempi huoltaja kuin näiden äiti. Nyt isä on lasten osa-aikainen huoltaja.
Johanna Hiitolan mukaan suomalaisia huostaanottoja määrittää konkreettisten tapahtumien ja lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta ( Hiitola, 2015).
Siinä missä Kurheloiden perheen tapauksessa lasten huostaanottoon riitti pelkkä epäily isän väkivaltaisuudesta, ex- kansanedustajan ja oikeusministerin, nykyisen maakuntajohtajan Kari Häkämiehen kolmen todistetun pahoinpitelyn tapauksessa ei edes mainittu sanaa huostaanotto vaikka Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Kansanedustaja, kampanjapäällikkö Harri Jaskarin tapauksessa pahoinpitely- ja paritusepäilyt kutistuivat tuomioon laittomasta uhkauksesta ja pohjoissuomalainen poliisi sai työnsä takaisin, vaikka hänet oli tuomittu vaimonsa pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta.
Sukupuolineutraaliuden tulos: isien syyttelystä siirryttiin äitien syyttelyyn
Sen sijaan, että isien vainon ja insestihysterian aiheuttaneet teoriat ja toimintakäytännöt olisi perattu ja väärien syytteiden kohteeksi joutuneille miehille ja heidän perheilleen hyvitetty, asiakkaiden oikeusturva varmistettu ja väärinkäytöksiin syyllistyneille virkailijoille asetettu vastuu- ja korvausvelvoitteet- lastensuojelussa heilahdettiin toiseen äärimmäisyyteen.
Ensi- ja turvakodit keskittyivät insestihysterian ja huoltoriidoissa havaitun ensi- ja turvakotien väärinkäytön jälkeen luomaan sukupuolineutraalia ja perhekeskeistä imagoa uskottavuutensa uudelleenrakentamiseksi. Lastensuojeluvirkailijoille tuli tarve todistella olevansa sukupuolineutraaleja ja tasapuolisia. Käytännössä tämä tarkoitti, että äitejä alettiin kohdella yhä ennakkoluuloisesti ja huonosti kuin isiä aiemmin.
Siinä missä ennen isiä nimiteltiin insestisiksi ja heille tehtiin inkvisitiomaisia testejä nyt insestisyytteitä sommitellaan äideille ja heitä seulataan epätieteellisillä riskiseuloilla päihde- ja mt-ongelman, ylisukupolvisen huono-osaisuuden tai puutteellisen vanhemmuuden löytämiseksi. Lastensuojeluyksiköistä karkaavia tyttöjä leimataan huoriksi ja heidän kokemansa väkivalta mitätöidään "itsealtistukseksi vaaroille".
Uusi sukupuolineutraali linjaus näkyi erityisen vahingollisena Eerikan tapauksessa, jossa Eerikan isä sai erityiskohtelua mutta Eerikan biologisen äidin tekemiä pahoinpitelyhavaintoja ei haluttu uskoa eikä kirjata.
Poliittisen korrektiuden ja neutraaliuden nostaminen sosiaalityön päämääräksi on tuottanut ja tulee tuottamaan lisää myös Rotherhamin kaltaisia skandaaleja, joissa uhrien kärsimys ohitetaan ja mitätöidään.
Sukupuolineutraalius ja poliittinen korrektius ei tosiasiassa ole neutraaliutta eikä korrektiutta vaan sokeutta politisoituneelle ja sukupuolittuneelle vallankäytölle, väkivallalle ja sorrolle.
Kuvitellusta neutraaliudesta olisikin syytä siirtyä uhrien ja heikoimpien oikeusturvan varmistamiseen ja sukupuolisensitiivisyyteen, jossa pyritään tunnistamaan ja kyseenalaistamaan epäeettisiä ja mahdollisuuksia kaventavia sukupuolittuneita käytäntöjä.
Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset ja tytöt eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ). Perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta, vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta.
Sukupuolittunut vallankäyttö estää myös poikia ja miehiä ilmoittamasta ja puhumasta kokemastaan väkivallasta. 8-luokkalaisista (n. 14-vuotiaista) pojat olivat kokeneet vakavaa seksuaalista häirintää yhtä usein kuin tytötkin ja urheilussa pojat kokevat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kaksi kertaa useammin kuin tytöt. Silti poikien hoitoketjuihin ei ole panostettu. Lastensuojelussa tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, poikien ei edes silloin kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti.
Sosiaalityön syyllistys- ja rankaisuhenkisestä asenteesta, kaksinaismoralismista ja osaamattomasta asiakastyöstä löytyy runsaasti näyttöä sosiaalityön omista asiakasdokumenteista. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijat huomasivat, että väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin. Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta.
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
– Ihmisillä on niin hirvittäviä kokemuksia, etten tiedä, miten olisin itse kestänyt. Traumaattisia kokemuksia on jo lapsuudesta: raiskauksia ja väkivaltaa, jotka kaikki ovat jääneet käsittelemättä. Ne eivät ole hyviä lähtökohtia äitiydelle, Hiltunen kertoo Lapsen maailma- lehden haastattelussa.
Kukaan äideistä ei haastatteluissa maininnut, että heitä olisi autettu pääsemään eroon väkivaltaisista miehistään tai että heidän masentuneisuuteensa olisi etsitty apua. Äitejä kehotettiin kyllä katkaisemaan suhteet väkivaltaisiin miehiin. Kuitenkaan esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kokeneiden äitien tapauksissa ei laadittu konkreettisia suunnitelmia, miten päästä suhteesta eroon ( mt., 130).
Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
Sosiaalityön professori Brigid Featherstone väittää, että sosiaalityö tarjoaa lähisuhdeväkivaltatapauksissa äideille lannistavan viestin, että väkivalta on heidän oma syynsä ja että he ovat syyllisiä myös lastensa vahingoittumiseen. Fearherstone peräänkuuluttaa neoliberaalin riskiregiimin vaihtoehdoksi Gilliganilaista hoivan etiikkaa ja muistuttaa, että tieto ja tietoisuus eivät kehity yksinäisestä opiskelusta ja ajattelusta vaan suhteista ja tunnetaidoista, siitä miten kohtaamme ja kohtelemme toisiamme.
Riskiregiimin seuraus: ongelmien rakenteellisesta ennaltaehkäisystä oireiden varhaiseen havaitsemiseen
Elina Pekkarisen mukaan käytäntöjen tasolla riskipoliittinen orientaatio on merkinnyt siirtymää sosiaalisten ongelmien rakenteellisesta ennaltaehkäisystä ongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen (esim. Harrikari 2008, 134; Satka 2009b). Puuttumisen seurauksista on käyty hyvin vähän keskustelua, sillä riskien varhaisesta tunnistamisesta on tullut hyve. Myöskään puuttumisen seurauksena tapahtuvaa leimautumista ei enää koeta ongelmaksi ( Pekkarinen, 2015, 25).
Väkivallan ennaltaehkäisyn sijaan panostetaan uhrien vastuuttamiseen(=syyllistämiseen), ongelmien ylisukupolvisen periytymisen teorioihin ja lasten huostaanottoihin valvomattomaan sijaishuoltoon.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan sosiaalialan teorioiden ja kategorisointien vuoksi esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta jo vuosia sitten irtautuneella yksinhuoltajaäidillä on erittäin suuri todennäköisyys päätyä syytetyn penkille lapsensa pahoinpitelystä. Aivan samanlainen suuri riski päätyä käräjäsaliin lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilltynä on päihdeongelmasta toipuneella A- klinkan ja vertaisryhmien tuella raittiuden saavuttaneella isällä. Sosiaaalityö ei usko muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.
Ikonen kertoo kuinka "eräs äiti oli suojannut lapsia uhkaavalta tilanteelta ja lähtenyt lasten kanssa läheisen luo kertoen tapahtumasta lastensuojelulle. Sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan 1- ja 2,5- vuoden ikäiset lapset äidiltään tuntemattomien luo vastaanottokotiin. Tapaus järkytti niin lapsia kuin äitiä. Sosiaalityöntekijät järjestivät neuvottelun, jossa he ilmoittivat alkavansa valmistella huostaanottoa. Neuvottelussa lapset hakivat äidiltä huomiota äkillisen erottamisen jälkeen. Äiti antoi vuoden ikäiselle lapselleen tutin, jolloin myös isoveli alkoi vaatia tuttia. Sosiaalityöntekijä totesi että "tuttiin turvautuminen" osoittaa psyykkistä ongelmaa ja sitä, että lapset ovat kokeneet väkivaltaa perheessä" (Ikonen, 2013).
Huolestuttavimpana riskiregiimin rimanalituksena voi pitää Anneli Auerin seksirikostutkintaa ja -tuomiota, joka avasi ovet äiteihin kohdistuvien valheellisten insestisyytteiden läpimenolle.
Väkivallan uhreja sukupuolesta riippumatta hyödyttäisi puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti käräjäoikeudessa, asiantunteva edullinen/ilmainen oikeusapu, mahdollisuus perhehaastattelujen sijaan erillisiin haastatteluihin ja omaan terapeuttiin, nopeutettu oikeuskäsittely, pikainen muutto omaan asuntoon ja kiinnipääsy normaaliin elämään kuukausia kestävien lastensuojelutoimien, perhekuntoutuksen tai ensi- ja turvakotitarkkailun sijaan.
Kunnes toisin todistetaan- artikkelissa painotetaan, että myöskään silloin, kun väkivaltaa on oikeasti tapahtunut, ei aikuisten hysteerinen käyttäytyminen tee lapselle hyvää. Lasta ei hyödytä se, että asiantuntijavoimin lapselle opetetaan uhrin rooli. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä voi olla jopa vahingollisempaa lapsen henkiselle hyvinvoinnille kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.
“Ei me käydä huutelemaan minkään onnettomuuden uhreille sillä tapaa”, sosiaalipsykologi, Pesue ry:n perustaja Anu Suomela opastaa. “Ei selitetä, että voi kun sä oot nyt koko elämäsi ajaksi vammautunut ja tästä tulee sulle tosi vaikeeta. Vaan me ollaan apuna ja tukena ja rohkaistaan lasta.”
Väkivallan hoitoketjuissa pahoja puutteita- asiakkaiden valinnanvapaus parantaisi oikeusturvaa
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation ja tiedonhallintauudistuksen myötä olisi entistäkin tärkeämpää, että kaikilla väkivallan uhrien hoitoon osallistuvilla olisi riittävä perustieto ja ammattitaito seksuaalisen ja muun väkivallan tutkimus-, rikos- ja hoitoprosessin asialliseen hoitamiseen ja kyky erottaa tosiasiat asenteellisesta panettelusta ja fabrikoiduista asiakirjoista.
Tällä hetkellä tämä tietotaito liian usein puuttuu niin poliisilta, tuomioistuinlaitokselta ja terveydenhuollolta kuin terveyden-, päihde- ja kriminaalihuollon ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä.
Käyvän hoidon ja oikeusturvansa varmistamiseksi väkivaltaa kohdanneilla asiakkailla tulisi olla oikeus valita itse hoitoyksikkönsä ja vastuusosiaalityöntekijänsä. Lisäksi asiakkaille pitäisi myöntää automaattinen luku- ja oikaisu- oikeus kaikkiin asiakirjamerkintöihin ja korvaus laittomissa huostaanottotapauksissa.
Jos väkivallan hoitotahojen väärinkäytöksiin ei puututa, avuntarvitsijat eivät uskalla enää hakea apua ja väkivallasta lähisuhteissa ja perheissä tulee jälleen kerran asia, josta ei ole syytä mainita kenellekään.
Apua ja lisätietoa:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/apua-uhreille-ja-tekijoille/
http://www.poikientalo.fi
http://www.tyttojentalo.fi/seksuaalinen-v%C3%A4kivalta
www.suomendelfins.fi
http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf
https://www.naistenlinja.fi/palvelut/ryhmatoiminta/
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/49787/URN:NBN:fi:jyu-201605162554.pdf?sequence=1
http://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KHnLcUwR/Full_report_66.pdf
http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x177247=287926
http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22014/naistenkokemavakivaltaeussa.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaarinan-sosiaalitoimiston-sattuva-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-vakivalta-viiltavassa-julmuudessaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/vakivaltatyon-osaamattomuus-kuormittaa-sosiaalihuollon-asiakkaita
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kuusi-vuotta-helvetissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
Maria ilmoittaa, että pitkässä lähisuhdeväkivallan historiassa on ollut pari kolme kertaa lastensuojelu mukana ja että hän asui turvakodissa kolme kertaa. Marian mukaan lastensuojelusta ei juuri ollut apua.
” Meitä on haastateltu perheenä.. kun se väkivaltainen mies on siinä vieressä kun lastensuojelusta käydään, niin ei siinä vapaasti voi puhua asioista .”
Lastensuojelun virkailijat siis haastattelivat väkivallasta kärsivää siten, että väkivallantekijä oli paikalla kuulemassa.
Myös lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä sijoitettujen haastatteluita tehdään edelleen samalla tavalla: pahoinpitelyistä epäiltyjen ohjaajien/ sijaisvanhempien seisoessa vieressä.
Väkivallantekijöille annettu valta yhdistettynä uhrien heikkoon oikeusturvaan ja hitaisiin ja toimimattomiin valitusreitteihin takaa sen, että väkivalta sijaishuollossa ja perheissä jää ilmoittamatta, saa jatkua tai selitellään pois tai uhrin syyksi.
Marian mukaan hänen tilanteensa viimein ratkesi kun poliisi uskoi häntä ja poisti väkivallantekijän kodista. On outoa, ettei tätä ratkaisua käytetä enemmän vaan äitejä istutetaan kuukausikaupalla ensi- ja turvakodeissa ja perheterapioissa. Sosiaalityössä seuraamustoimet tuntuvat kohdistuvan pääsääntöisesti väkivallan uhreihin.
Sosiaalipalvelujärjestelmässä lähisuhdeväkivallan asiallista hoitoa ovat psykoanalyyttisten teorioiden lisäksi rampauttaneet MLL:n entisen lapsiasiavaltuutetun Helena Molanderin, hänen yhteistyökumppaninsa Leena Murasen ja psykoanalyyttisesti orientoituneiden psykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden lietsoma koko lastensuojelukentän läpäissyt insestihysteria, jossa isille tehtailtiin vääriä insestisyytteitä. Vaino ei ole ohi vielä, vaan väärinkäytöksiin syyllistyneet toimivat edelleen lastensuojelun kouluttajina, opettajina ja hallinto-oikeuden asiantuntijoina. Väärin toimineista lastensuojelun johtajista ei tullut eikä tule irtisanottuja eikä tuomittuja vaan väärin toimiva erityisosaajia, muutosjohtajia, konsultteja tai psykoterapeutteja.
Viranomaisten väärinkäytöksille omat sivut perustanut isä kertoo: “Mulle tuli sosiaaliviranomaiselta puhelu, että nyt mä vien sulta tapaamiset, mä vien lapset, sulle ei jää mitään." Sosialiviranomainen alkoi syyttää isää oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, insestistä. Äiti oli veistellyt syytteet turvakodin johtajan tuella. Tuomiota isälle ei tullut, mutta lapset pidettiin hänestä etäällä. Kun insestisyytteet eivät enää purreet, isä leimattiin väkivaltaiseksi. Lapset eivät saaneet tavata isäänsä ilman valvontaa ja myöhemmin vain kaksi tuntia joka toinen viikko. Vuotta myöhemmin lastenpsykiatri antoi lausunnon, jonka mukaan isä olisi lapsille parempi huoltaja kuin näiden äiti. Nyt isä on lasten osa-aikainen huoltaja.
Johanna Hiitolan mukaan suomalaisia huostaanottoja määrittää konkreettisten tapahtumien ja lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta ( Hiitola, 2015).
Siinä missä Kurheloiden perheen tapauksessa lasten huostaanottoon riitti pelkkä epäily isän väkivaltaisuudesta, ex- kansanedustajan ja oikeusministerin, nykyisen maakuntajohtajan Kari Häkämiehen kolmen todistetun pahoinpitelyn tapauksessa ei edes mainittu sanaa huostaanotto vaikka Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Kansanedustaja, kampanjapäällikkö Harri Jaskarin tapauksessa pahoinpitely- ja paritusepäilyt kutistuivat tuomioon laittomasta uhkauksesta ja pohjoissuomalainen poliisi sai työnsä takaisin, vaikka hänet oli tuomittu vaimonsa pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta.
Sukupuolineutraaliuden tulos: isien syyttelystä siirryttiin äitien syyttelyyn
Sen sijaan, että isien vainon ja insestihysterian aiheuttaneet teoriat ja toimintakäytännöt olisi perattu ja väärien syytteiden kohteeksi joutuneille miehille ja heidän perheilleen hyvitetty, asiakkaiden oikeusturva varmistettu ja väärinkäytöksiin syyllistyneille virkailijoille asetettu vastuu- ja korvausvelvoitteet- lastensuojelussa heilahdettiin toiseen äärimmäisyyteen.
Ensi- ja turvakodit keskittyivät insestihysterian ja huoltoriidoissa havaitun ensi- ja turvakotien väärinkäytön jälkeen luomaan sukupuolineutraalia ja perhekeskeistä imagoa uskottavuutensa uudelleenrakentamiseksi. Lastensuojeluvirkailijoille tuli tarve todistella olevansa sukupuolineutraaleja ja tasapuolisia. Käytännössä tämä tarkoitti, että äitejä alettiin kohdella yhä ennakkoluuloisesti ja huonosti kuin isiä aiemmin.
Siinä missä ennen isiä nimiteltiin insestisiksi ja heille tehtiin inkvisitiomaisia testejä nyt insestisyytteitä sommitellaan äideille ja heitä seulataan epätieteellisillä riskiseuloilla päihde- ja mt-ongelman, ylisukupolvisen huono-osaisuuden tai puutteellisen vanhemmuuden löytämiseksi. Lastensuojeluyksiköistä karkaavia tyttöjä leimataan huoriksi ja heidän kokemansa väkivalta mitätöidään "itsealtistukseksi vaaroille".
Uusi sukupuolineutraali linjaus näkyi erityisen vahingollisena Eerikan tapauksessa, jossa Eerikan isä sai erityiskohtelua mutta Eerikan biologisen äidin tekemiä pahoinpitelyhavaintoja ei haluttu uskoa eikä kirjata.
Poliittisen korrektiuden ja neutraaliuden nostaminen sosiaalityön päämääräksi on tuottanut ja tulee tuottamaan lisää myös Rotherhamin kaltaisia skandaaleja, joissa uhrien kärsimys ohitetaan ja mitätöidään.
Sukupuolineutraalius ja poliittinen korrektius ei tosiasiassa ole neutraaliutta eikä korrektiutta vaan sokeutta politisoituneelle ja sukupuolittuneelle vallankäytölle, väkivallalle ja sorrolle.
Kuvitellusta neutraaliudesta olisikin syytä siirtyä uhrien ja heikoimpien oikeusturvan varmistamiseen ja sukupuolisensitiivisyyteen, jossa pyritään tunnistamaan ja kyseenalaistamaan epäeettisiä ja mahdollisuuksia kaventavia sukupuolittuneita käytäntöjä.
Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset ja tytöt eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ). Perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta, vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta.
Sukupuolittunut vallankäyttö estää myös poikia ja miehiä ilmoittamasta ja puhumasta kokemastaan väkivallasta. 8-luokkalaisista (n. 14-vuotiaista) pojat olivat kokeneet vakavaa seksuaalista häirintää yhtä usein kuin tytötkin ja urheilussa pojat kokevat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kaksi kertaa useammin kuin tytöt. Silti poikien hoitoketjuihin ei ole panostettu. Lastensuojelussa tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, poikien ei edes silloin kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti.
Sosiaalityön syyllistys- ja rankaisuhenkisestä asenteesta, kaksinaismoralismista ja osaamattomasta asiakastyöstä löytyy runsaasti näyttöä sosiaalityön omista asiakasdokumenteista. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijat huomasivat, että väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin. Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta.
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
– Ihmisillä on niin hirvittäviä kokemuksia, etten tiedä, miten olisin itse kestänyt. Traumaattisia kokemuksia on jo lapsuudesta: raiskauksia ja väkivaltaa, jotka kaikki ovat jääneet käsittelemättä. Ne eivät ole hyviä lähtökohtia äitiydelle, Hiltunen kertoo Lapsen maailma- lehden haastattelussa.
Kukaan äideistä ei haastatteluissa maininnut, että heitä olisi autettu pääsemään eroon väkivaltaisista miehistään tai että heidän masentuneisuuteensa olisi etsitty apua. Äitejä kehotettiin kyllä katkaisemaan suhteet väkivaltaisiin miehiin. Kuitenkaan esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kokeneiden äitien tapauksissa ei laadittu konkreettisia suunnitelmia, miten päästä suhteesta eroon ( mt., 130).
Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
Sosiaalityön professori Brigid Featherstone väittää, että sosiaalityö tarjoaa lähisuhdeväkivaltatapauksissa äideille lannistavan viestin, että väkivalta on heidän oma syynsä ja että he ovat syyllisiä myös lastensa vahingoittumiseen. Fearherstone peräänkuuluttaa neoliberaalin riskiregiimin vaihtoehdoksi Gilliganilaista hoivan etiikkaa ja muistuttaa, että tieto ja tietoisuus eivät kehity yksinäisestä opiskelusta ja ajattelusta vaan suhteista ja tunnetaidoista, siitä miten kohtaamme ja kohtelemme toisiamme.
Riskiregiimin seuraus: ongelmien rakenteellisesta ennaltaehkäisystä oireiden varhaiseen havaitsemiseen
Elina Pekkarisen mukaan käytäntöjen tasolla riskipoliittinen orientaatio on merkinnyt siirtymää sosiaalisten ongelmien rakenteellisesta ennaltaehkäisystä ongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen (esim. Harrikari 2008, 134; Satka 2009b). Puuttumisen seurauksista on käyty hyvin vähän keskustelua, sillä riskien varhaisesta tunnistamisesta on tullut hyve. Myöskään puuttumisen seurauksena tapahtuvaa leimautumista ei enää koeta ongelmaksi ( Pekkarinen, 2015, 25).
Väkivallan ennaltaehkäisyn sijaan panostetaan uhrien vastuuttamiseen(=syyllistämiseen), ongelmien ylisukupolvisen periytymisen teorioihin ja lasten huostaanottoihin valvomattomaan sijaishuoltoon.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan sosiaalialan teorioiden ja kategorisointien vuoksi esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta jo vuosia sitten irtautuneella yksinhuoltajaäidillä on erittäin suuri todennäköisyys päätyä syytetyn penkille lapsensa pahoinpitelystä. Aivan samanlainen suuri riski päätyä käräjäsaliin lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilltynä on päihdeongelmasta toipuneella A- klinkan ja vertaisryhmien tuella raittiuden saavuttaneella isällä. Sosiaaalityö ei usko muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.
Ikonen kertoo kuinka "eräs äiti oli suojannut lapsia uhkaavalta tilanteelta ja lähtenyt lasten kanssa läheisen luo kertoen tapahtumasta lastensuojelulle. Sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan 1- ja 2,5- vuoden ikäiset lapset äidiltään tuntemattomien luo vastaanottokotiin. Tapaus järkytti niin lapsia kuin äitiä. Sosiaalityöntekijät järjestivät neuvottelun, jossa he ilmoittivat alkavansa valmistella huostaanottoa. Neuvottelussa lapset hakivat äidiltä huomiota äkillisen erottamisen jälkeen. Äiti antoi vuoden ikäiselle lapselleen tutin, jolloin myös isoveli alkoi vaatia tuttia. Sosiaalityöntekijä totesi että "tuttiin turvautuminen" osoittaa psyykkistä ongelmaa ja sitä, että lapset ovat kokeneet väkivaltaa perheessä" (Ikonen, 2013).
Huolestuttavimpana riskiregiimin rimanalituksena voi pitää Anneli Auerin seksirikostutkintaa ja -tuomiota, joka avasi ovet äiteihin kohdistuvien valheellisten insestisyytteiden läpimenolle.
Väkivallan uhreja sukupuolesta riippumatta hyödyttäisi puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti käräjäoikeudessa, asiantunteva edullinen/ilmainen oikeusapu, mahdollisuus perhehaastattelujen sijaan erillisiin haastatteluihin ja omaan terapeuttiin, nopeutettu oikeuskäsittely, pikainen muutto omaan asuntoon ja kiinnipääsy normaaliin elämään kuukausia kestävien lastensuojelutoimien, perhekuntoutuksen tai ensi- ja turvakotitarkkailun sijaan.
Kunnes toisin todistetaan- artikkelissa painotetaan, että myöskään silloin, kun väkivaltaa on oikeasti tapahtunut, ei aikuisten hysteerinen käyttäytyminen tee lapselle hyvää. Lasta ei hyödytä se, että asiantuntijavoimin lapselle opetetaan uhrin rooli. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä voi olla jopa vahingollisempaa lapsen henkiselle hyvinvoinnille kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.
“Ei me käydä huutelemaan minkään onnettomuuden uhreille sillä tapaa”, sosiaalipsykologi, Pesue ry:n perustaja Anu Suomela opastaa. “Ei selitetä, että voi kun sä oot nyt koko elämäsi ajaksi vammautunut ja tästä tulee sulle tosi vaikeeta. Vaan me ollaan apuna ja tukena ja rohkaistaan lasta.”
Väkivallan hoitoketjuissa pahoja puutteita- asiakkaiden valinnanvapaus parantaisi oikeusturvaa
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation ja tiedonhallintauudistuksen myötä olisi entistäkin tärkeämpää, että kaikilla väkivallan uhrien hoitoon osallistuvilla olisi riittävä perustieto ja ammattitaito seksuaalisen ja muun väkivallan tutkimus-, rikos- ja hoitoprosessin asialliseen hoitamiseen ja kyky erottaa tosiasiat asenteellisesta panettelusta ja fabrikoiduista asiakirjoista.
Tällä hetkellä tämä tietotaito liian usein puuttuu niin poliisilta, tuomioistuinlaitokselta ja terveydenhuollolta kuin terveyden-, päihde- ja kriminaalihuollon ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä.
Käyvän hoidon ja oikeusturvansa varmistamiseksi väkivaltaa kohdanneilla asiakkailla tulisi olla oikeus valita itse hoitoyksikkönsä ja vastuusosiaalityöntekijänsä. Lisäksi asiakkaille pitäisi myöntää automaattinen luku- ja oikaisu- oikeus kaikkiin asiakirjamerkintöihin ja korvaus laittomissa huostaanottotapauksissa.
Jos väkivallan hoitotahojen väärinkäytöksiin ei puututa, avuntarvitsijat eivät uskalla enää hakea apua ja väkivallasta lähisuhteissa ja perheissä tulee jälleen kerran asia, josta ei ole syytä mainita kenellekään.
Apua ja lisätietoa:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/apua-uhreille-ja-tekijoille/
http://www.poikientalo.fi
http://www.tyttojentalo.fi/seksuaalinen-v%C3%A4kivalta
www.suomendelfins.fi
http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf
https://www.naistenlinja.fi/palvelut/ryhmatoiminta/
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/49787/URN:NBN:fi:jyu-201605162554.pdf?sequence=1
http://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KHnLcUwR/Full_report_66.pdf
http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x177247=287926
http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22014/naistenkokemavakivaltaeussa.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaarinan-sosiaalitoimiston-sattuva-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-vakivalta-viiltavassa-julmuudessaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/vakivaltatyon-osaamattomuus-kuormittaa-sosiaalihuollon-asiakkaita
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kuusi-vuotta-helvetissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
 |  |
 |  |  |