DNA-analyysi vahvisti epäilyn, että useita satoja lapsia haudattiin saostussäiliöön Tuamissa entisen katolisen kirkon ensikodissa, joka oli tarkoitettu naimattomille äideille.
Ensikotia ylläpitivät Bon Secours Sisaret, jotka ovat katolisen kirkon nunnia. Heidän tehtävänään oli auttaa naimattomia raskaana olleita naisia synnyttämään. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes lapset saatiin adoptoitua- usein vastoin äitien tietoa ja tahtoa.
Tutkijat epäilevät, että Tuamista löydetty lähes 800 vauvan ja lapsen ja viiden äidin joukkohauta on vasta alkua tapahtumaketjussa, joka tulee muuttumaan vieläkin järkyttävämmäksi .
Tuamin skandaalia tutkii nyt Ensikotien tutkimuskomissio The Mother and Baby Homes Commission, joka perustettiin helmikuussa 2015 tutkimaan toimintakäytäntöjä, joilla naimattomia naisia ohjattiin ensikoteihin ja olosuhteita niissä. Komissiota on pyydetty selvittämään äitien ja lasten kuolleisuutta ensikodeissa ja muissa valtioon linkittyvissä instituutioissa. Tutkinta tulee kattamaan sekä Magdalena- pesulat että Tuamin ja Bessboroughin ensikodit.
Joukkohaudan löytäneen amatöörihistoroitsija Catherine Corlessin mukaan ensikotia ylläpitäneet Bon Secoursin nunnat suhtautuivat hautalöytöön ja tutkintaan ylimielisesti ja esiintyivät kuin olisivat lain yläpuolella.
Ensikotia ylläpitivät Bon Secours Sisaret, jotka ovat katolisen kirkon nunnia. Heidän tehtävänään oli auttaa naimattomia raskaana olleita naisia synnyttämään. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes lapset saatiin adoptoitua- usein vastoin äitien tietoa ja tahtoa.
Tutkijat epäilevät, että Tuamista löydetty lähes 800 vauvan ja lapsen ja viiden äidin joukkohauta on vasta alkua tapahtumaketjussa, joka tulee muuttumaan vieläkin järkyttävämmäksi .
Tuamin skandaalia tutkii nyt Ensikotien tutkimuskomissio The Mother and Baby Homes Commission, joka perustettiin helmikuussa 2015 tutkimaan toimintakäytäntöjä, joilla naimattomia naisia ohjattiin ensikoteihin ja olosuhteita niissä. Komissiota on pyydetty selvittämään äitien ja lasten kuolleisuutta ensikodeissa ja muissa valtioon linkittyvissä instituutioissa. Tutkinta tulee kattamaan sekä Magdalena- pesulat että Tuamin ja Bessboroughin ensikodit.
Joukkohaudan löytäneen amatöörihistoroitsija Catherine Corlessin mukaan ensikotia ylläpitäneet Bon Secoursin nunnat suhtautuivat hautalöytöön ja tutkintaan ylimielisesti ja esiintyivät kuin olisivat lain yläpuolella.
Arkistolöytö Tuamin ensikodista viittaa laittomiin adoptioihin
Galwayssa toimiva sosiaalityöntekijä on esittänyt huolensa Tuamin ensikodista paljastuneesta arkistolöydöstä, joka viittaa siihen, että yli 1000 lasta on kaupattu Tuamista Yhdysvaltoihin ja pelkää, että ihmiskauppaan ja laittomaan adoptioon osallistuneet lääkärit, sosiaalityöntekijät ja muut ammattilaiset saattavat edelleenkin työskennellä järjestelmässä. Nämä huolet on kirjattu myös lapsi- ja perhepalvelujen apulaisjohtajan Phil Carlandin ja tiedustelupäällikkö Davida De La Harpen puhelinneuvottelusta tehtyyn sisäiseen muistoon 2012.
Arkistolöytö sisältää suuren määrän valokuvia ja kirjeenvaihtoa liittyen USA:n adoptoitavaksi lähetettyihin lapsiin, dokumentteja liittyen psykiatrisiin laitoksiin sisään- ja uloskirjaamisiin ja vanhemmille osoitettuja kirjeitä, joissa pyydetään rahaa jo kuolleiden tai uloskirjattujen lasten elatukseen.
Arkistot paljastivat, että naiset ja lapset olivat lähinnä kaupattavia tuotteita. Ne kertovat myös laitostamisen ja lapsikaupan kulttuurista uskonnollisissa ja valtiorahoitteisissa instituutioissa. Tapaus tarvitseekin tutkinnan, jossa laittomien adoptioiden yhteydet adoptiotoimistoihin ja yksityisiin ja valtiollisiin ensikoteihin tutkitaan, kirjoittaa Irish Examiner.
Ensikotien adoptiobisneksen uhrit tarvitsevat hyvityksen
Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin pakkoadoptioista mm. täällä, täällä ja täällä.
Movement for an adoption apology (MAA) auttaa pakkoadoptioissa traumatisoituneita äitejä ja haluaa Britannian hallitukselta virallisen anteeksipyynnön pakkoadoptioiden johdosta.
Julia Gillard, Australian pääministeri pyysi äideiltä virallisesti anteeksi vuonna 2013 ja perusti kansallisen säätiön tukemaan adoptioon pakotettuja äitejä lapsineen.
Pakkoadoptiosta syntyneiden traumojen hoitoon erikoistuneen psykoterapeutti Joe Sollin mukaan niin kutsutut avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta.
Heti kun sopimus on allekirjoitettu äideillä ei ole enää juridisia mahdollisuuksia perua sopimusta, joka ei tosiasiassa takaa yhteydenpitoa lapseen.
Soll valottaa adoptiokäytäntöjen historiaa: Nuoret äidit otettiin pois kouluistaan ja pakotettiin muuttamaan omista kodeistaan ensikoteihin. Heitä estettiin ottamasta yhteyttä lasten isiin, näin estettiin potentiaalit avioliitot. Ensikodeissa äitejä kiellettiin soittamasta tai ottamasta yhteyttä ystäviin ja heidän postinsa tarkastettiin. Heidän ystäviään kiellettiin vierailemasta heidän luonaan.
Ensikodeissa heille annettiin päivittäinen mantra: lapsesi tarvitsee perheen, jossa on kaksi vanhempaa. Heille kerrottiin, etteivät he olleet sopivia, kykeneviä eivätkä riittävän arvokkaita äideiksi. Monille äideille ei kerrottu heidän oikeuksistaan harkinta-aikaan tai oikeudesta tavata lastaan sijaishuollossa. Heille ei kerrottu sosiaaliavustuksista, jotka olisivat auttaneet heitä pitämään lapsensa. Raskaana oleville äideille terotettiin ennen synnytystä, että heidän lapsensa oli jo luvattu naimisissaoleville pariskunnille.
Nuoria ja köyhiä äitejä pakotettiin antamaan lapsensa adoptioon
Kolmenkymmenen vuoden terapeutinkokemuksella Joe Soll väittää, että adoptioon lapsensa antaneet äidit eivät olleet huonoja tai välinpitämättömiä äitejä. He olivat äitejä, jotka olisivat halunneet ja kyenneet hoitamaan lapsensa mutta joiden nuoruutta, köyhyyttä ja haavoittuvuutta käytettiin heitä vastaan.
Ensikodeissa asuneille työttömille äideille kerrottiin, että heidän täytyi maksaa ensikodin lasku ennenkuin he saattoivat vaatia lastaan itselleen. Niinkutsutut ensikodit olivat rangaistushenkisiä ja laitosmaisia. Ne eivät olleet muuta kuin pidätyssäilöjä joissa äitejä, joille ei annettu muita vaihtoehtoja kuin adoptio, taivuteltiin ja aivopestiin antamaan lapsensa pois.
Vauvat vietiin äideiltä heti synnytyksen jälkeen ja äidit jätettiin pärjäilemään omillaan- vailla huomiota, lohtua, tukea ja turvaa. Adoptiotoimistot pakottivat äitejä salaamaan synnytyksen, uhkailivat heitä oikeustoimilla ja vaiensivat heidät vuosikymmenten ajaksi.
Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvaavat suomalaista adoptioprosessia näin:
”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37)
”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)
Terveydenhuollon ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.
Myös Suomen ensikodit pitää tutkia
Lokakuun Liike on pyytänyt useita kertoja selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista- turhaan.
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRA:n puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen lapsia ja vanhempia erottamaan pyrkivään psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.
Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa (Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota, äänittämään kaikki ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakotien työntekijät eivät selvästikään tunne.
http://www.independent.ie/irish-news/tuam-mother-and-baby-home-everything-you-need-to-know-about-the-discovery-of-human-remains-35499737.html
https://www.theguardian.com/theobserver/she-said/2015/jun/15/the-mystery-of-the-missing-remains-of-the-tuam-babies
Galwayssa toimiva sosiaalityöntekijä on esittänyt huolensa Tuamin ensikodista paljastuneesta arkistolöydöstä, joka viittaa siihen, että yli 1000 lasta on kaupattu Tuamista Yhdysvaltoihin ja pelkää, että ihmiskauppaan ja laittomaan adoptioon osallistuneet lääkärit, sosiaalityöntekijät ja muut ammattilaiset saattavat edelleenkin työskennellä järjestelmässä. Nämä huolet on kirjattu myös lapsi- ja perhepalvelujen apulaisjohtajan Phil Carlandin ja tiedustelupäällikkö Davida De La Harpen puhelinneuvottelusta tehtyyn sisäiseen muistoon 2012.
Arkistolöytö sisältää suuren määrän valokuvia ja kirjeenvaihtoa liittyen USA:n adoptoitavaksi lähetettyihin lapsiin, dokumentteja liittyen psykiatrisiin laitoksiin sisään- ja uloskirjaamisiin ja vanhemmille osoitettuja kirjeitä, joissa pyydetään rahaa jo kuolleiden tai uloskirjattujen lasten elatukseen.
Arkistot paljastivat, että naiset ja lapset olivat lähinnä kaupattavia tuotteita. Ne kertovat myös laitostamisen ja lapsikaupan kulttuurista uskonnollisissa ja valtiorahoitteisissa instituutioissa. Tapaus tarvitseekin tutkinnan, jossa laittomien adoptioiden yhteydet adoptiotoimistoihin ja yksityisiin ja valtiollisiin ensikoteihin tutkitaan, kirjoittaa Irish Examiner.
Ensikotien adoptiobisneksen uhrit tarvitsevat hyvityksen
Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin pakkoadoptioista mm. täällä, täällä ja täällä.
Movement for an adoption apology (MAA) auttaa pakkoadoptioissa traumatisoituneita äitejä ja haluaa Britannian hallitukselta virallisen anteeksipyynnön pakkoadoptioiden johdosta.
Julia Gillard, Australian pääministeri pyysi äideiltä virallisesti anteeksi vuonna 2013 ja perusti kansallisen säätiön tukemaan adoptioon pakotettuja äitejä lapsineen.
Pakkoadoptiosta syntyneiden traumojen hoitoon erikoistuneen psykoterapeutti Joe Sollin mukaan niin kutsutut avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta.
Heti kun sopimus on allekirjoitettu äideillä ei ole enää juridisia mahdollisuuksia perua sopimusta, joka ei tosiasiassa takaa yhteydenpitoa lapseen.
Soll valottaa adoptiokäytäntöjen historiaa: Nuoret äidit otettiin pois kouluistaan ja pakotettiin muuttamaan omista kodeistaan ensikoteihin. Heitä estettiin ottamasta yhteyttä lasten isiin, näin estettiin potentiaalit avioliitot. Ensikodeissa äitejä kiellettiin soittamasta tai ottamasta yhteyttä ystäviin ja heidän postinsa tarkastettiin. Heidän ystäviään kiellettiin vierailemasta heidän luonaan.
Ensikodeissa heille annettiin päivittäinen mantra: lapsesi tarvitsee perheen, jossa on kaksi vanhempaa. Heille kerrottiin, etteivät he olleet sopivia, kykeneviä eivätkä riittävän arvokkaita äideiksi. Monille äideille ei kerrottu heidän oikeuksistaan harkinta-aikaan tai oikeudesta tavata lastaan sijaishuollossa. Heille ei kerrottu sosiaaliavustuksista, jotka olisivat auttaneet heitä pitämään lapsensa. Raskaana oleville äideille terotettiin ennen synnytystä, että heidän lapsensa oli jo luvattu naimisissaoleville pariskunnille.
Nuoria ja köyhiä äitejä pakotettiin antamaan lapsensa adoptioon
Kolmenkymmenen vuoden terapeutinkokemuksella Joe Soll väittää, että adoptioon lapsensa antaneet äidit eivät olleet huonoja tai välinpitämättömiä äitejä. He olivat äitejä, jotka olisivat halunneet ja kyenneet hoitamaan lapsensa mutta joiden nuoruutta, köyhyyttä ja haavoittuvuutta käytettiin heitä vastaan.
Ensikodeissa asuneille työttömille äideille kerrottiin, että heidän täytyi maksaa ensikodin lasku ennenkuin he saattoivat vaatia lastaan itselleen. Niinkutsutut ensikodit olivat rangaistushenkisiä ja laitosmaisia. Ne eivät olleet muuta kuin pidätyssäilöjä joissa äitejä, joille ei annettu muita vaihtoehtoja kuin adoptio, taivuteltiin ja aivopestiin antamaan lapsensa pois.
Vauvat vietiin äideiltä heti synnytyksen jälkeen ja äidit jätettiin pärjäilemään omillaan- vailla huomiota, lohtua, tukea ja turvaa. Adoptiotoimistot pakottivat äitejä salaamaan synnytyksen, uhkailivat heitä oikeustoimilla ja vaiensivat heidät vuosikymmenten ajaksi.
Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvaavat suomalaista adoptioprosessia näin:
”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37)
”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)
Terveydenhuollon ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.
Myös Suomen ensikodit pitää tutkia
Lokakuun Liike on pyytänyt useita kertoja selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista- turhaan.
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRA:n puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen lapsia ja vanhempia erottamaan pyrkivään psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.
Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa (Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota, äänittämään kaikki ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakotien työntekijät eivät selvästikään tunne.
http://www.independent.ie/irish-news/tuam-mother-and-baby-home-everything-you-need-to-know-about-the-discovery-of-human-remains-35499737.html
https://www.theguardian.com/theobserver/she-said/2015/jun/15/the-mystery-of-the-missing-remains-of-the-tuam-babies