Luonto on lastensuojelun paras kasvatuskumppani

Luonto on lastensuojelun paras ja pian ainoa kasvatuskumppani


Lastensuojelun kumppanit ovat aloittaneet vetäytymisen pakotetusta kumppanuudestaan.

Lastensuojelun psykoanalyyttiset harhaopit ja menetelmälliset puutteet ovat karkoittaneet luonnontieteilijät, epistemologiset ja eettiset puutteet filosofit, yksilöpsykologisointi sosiologit ja yhteiskuntapoliitikot, asenteellisuus ja kontrollieetos eetikot ja psykologit, vilppi oikeustieteilijät ja pedagogit, armoton rankaisuhenkisyys papit ja omahyväinen elitismi ja teoreettisuus diakonit ja sosionomit.

Yhä useampi lääkäri, psykologi, opettaja tai varhaiskasvattaja suuttuu lastensuojelun rutiiniksi muodostuneesta asiakirjafabrikoinnista ja vaatii oikaisua tai poistoa nimissään tehtyihin lastensuojelun valheellisiin lausuntoihin.

Lastensuojelua ovat alkaneet kartella niin kotia ja uskontoa arvostava oikeisto kuin demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaaliva vasemmisto.
Vain kansalaisten ja palvelujärjestelmän todellisuudesta vieraantuneet vihreät elitistit jaksavat vielä kannatella läpimätää rakennelmaa.

Lastensuojelulla onkin kiire löytää uusia kasvatuskumppaneita kalliisiin toimintoihinsa, joista puuttuu tutkimustieto, tulosvastuu, seuranta, valvonta, oikeussuojakeinot ja kriittinen journalismi. 

Luonto on kiitollinen ja vähään tyytyvä apulainen

Kokemusasiantuntijapuheen kärsittyä inflaation uusi kasvatuskumppani ja retoriikan kohde on nyt löytynyt luonnosta.

Lastensuojeluyksiköt ovat perinteisesti sijainneet metsissä ja maaseudulla, jonne oletetut riskiryhmäläiset vietiin valkopestäviksi vierottumaan huonosta punaisesta perimästään. Eugeniikka kaikuu yhä sijaishuollon "ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisuun" keskittyvässä luonto-, puuttumis- ja syrjäytymispuheessa.
 Syrjäyttävästä diskurssista on lyhyt matka syrjäyttävään politiikkaan ja käytäntöihin, joita diskurssilla selvästikin valmistellaan ja legitimoidaan.

Koivuniemen herra ja raskas mutta palkaton maa- ja metsätaloustyö ovat kenties lastensuojelun vanhimmat ja käytetyimmät kasvatusmenetelmät leimaamisen, solvaamisen ja syyllistämisen lisäksi.
 
Lastensuojelulla on luontoon samantyyppinen pedofiilinen ote kuin sijaishuollon rikollisilla kasvattajilla sijoitettuihin:

Luonnon kuvitteelliseksi kaveriksi ryhtymällä saa good williä ja hyvän imagon ilman omia ansioita.
Luonnon lähelle hakeutumalla saa monimuotoista tyydytystä.
Luontoa voi härskisti hyväksikäyttää ilman seuraamuksia.
Luonnolle ei tarvitse maksaa osinkoja, kipurahoja tai korvauksia.
Luonto ei väitä vastaan eikä kirjoita kohtelustaan nettipalstoille, AVI:iin, VALVIRA:aan tai oikeusasiamiehelle.
Luonto ei muistuta, kantele tai nosta oikeudenkäyntejä.
Luontoon ja luonnolliseen vetoamalla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa.
Luonto ei lyö takaisin, korkeintaan pistää liian innokasta ja tungettelevaa luonnonystävää.
Luontoon voi helposti piilottaa omat virheensä ja rikoksensa.

Vallanhimoinen lastensuojelu ei ole tarkkaan ottaen hyväksynyt luontoakaan tasa-vertaiseksi kasvatuskumppanikseen vaan ainoastaan avustajaksi itselleen. Lastensuojelussa vuosikausia omasta yhteisöstään, läheisistään, identiteetistään ja kulttuuristaan vieraannutetun sijoitetun vieminen koiravaljakkoajelulle, ratsastamaan tai metsäkävelylle jotta ammatillinen perhekoti saisi uuden asiakkaan tai kivat valokuvat markkinointiesitteeseensä on nimetty luonto-avusteiseksi terapiaksi/ kokemuksellisuudeksi/osaamiseksi, jota voi tarjota vain kalliisti koulutettu ja suojatun ammattinimikkeen omaava lastensuojelun erityisosaajaksi nimetty henkilö vähintään sadan euron tuntihintaan - veronmaksajien kustannuksella.

On vaikeaa ellei mahdotonta havaita kestävän kehityksen periaatteita kaupallistuvassa perhehoidossa, jossa ohjattu muutos, kasvatusvalintojen ja koulutuksen monimuotoisuus, terveelliset, turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville, omavaraisuus ja ympäristön kantokyvyn turvaaminen, asiakaspalaute ja asiakkaiden osallisuus ja yhdenvertainen kohtelu, lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä eivät toteudu.


Kahden kerroksen väkeä: bioriskit ja sijaishuollon kumppanit


Sijaishuollon päättäjät ja suunnittelijat ovat päinvastoin olleet rakentamassa maahan kaupallisia ulkomaisillekin sijoittajille avattuja lapsimarkkinoita ja juurruttamassa suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään eriarvoisuutta ja kalliita korjaavia kustannuksia lisäävää psykoanalyyttista häiriö-orientaatiota (kaltoinkohtelu- ja traumaolettama) ja 1930- luvun kaksinaismoralismia: kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Perheiden tuet on ohivalutettu sijaishuoltoon, joka kasvattaa surutta hiilijalanjälkeään leväperäisellä valvomattomalla rahoituksella mm. lennättämällä sijoitettuja, kasvattajia ja kumppaneita ympäri maailmaa veronmaksajien kustannuksella luonto-elämysten, oppimisen, kehittämisen, suojelun tai rentoutumisen nimissä.

Asiantuntijavaltaan, huoliretoriikkaan, työprosessien ositukseen ja yksilöpsykologisointiin perustuvassa sijaishuollossa on vaikeaa havaita jälkeäkään ekososiaalityön ihanteista; yhteiskuntapoliittisuutta, yhdenvertaisuutta, kokonaisvaltaisuutta tai toiminnallisuutta.

Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama oireilu, elämäntilanne tai kasvatuskäytäntö arvotetaan, tulkitaan ja sanktioidaan eri tavoin sen perusteella onko kyseessä vanhempi vai sijaisvanhempi.

Lastensuojelussa esim. lapsen neurologinen oireilu bioperheessä tulkitaan usein syntymäperheen kaltoinkohtelun tulokseksi, puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi ja huostaanoton ja perheen hajottamisen perusteeksi. Asianmukaisia tutkimuksia lapselleen vaativasta vanhemmasta fabrikoidaan yhteiskuntaa velkova häiriintynyt ja yhteistyökyvytön narsisti, jonka pitää hankkia lakisääteinen palvelunsa oikeusteitse ja omalla kustannuksellaan.

Sijaishuollossa / sijaishuoltoa oireilevasta lapsesta puolestaan tulee rakkautta ja rajoja sopivasti saava julkisrahoitteisesti erityiskorvattava erityishoidettava (Rabb 2008, 7.) joka tarvitsee oletettuihin lapsuudenkodin aiheuttamiin traumoihinsa vahvasti tuettua perhehoitoa, jossa korotetut palkkiot ja kulukorvaukset mahdollistavat toisen sijaisvanhemman kotiin jäämisen. Neurologisia oireita ei hoideta sijaishuollossakaan, koska ne voidaan tulkita bioperheen aiheuttamaksi traumatisoitumiseksi, jonka verukkeella lapsi voidaan pitää sijaishuollossa siihen asti, että hän täyttää 18 vuotta. 

​
Viherpesu on valkopesun perillinen

Lastensuojelun luontodiskurssiin tulee suhtautua yhtä suurella varauksella kuin aiempiin huoli-, puhtaus-, riski-, puuttumis- ja syrjäytymisdiskursseihin ja mietittävä miksi diskurssi on synnytetty, mihin sillä pyritään, keitä se palvelee ja mitä oikeuttaa.

Tällä hetkellä yksi syrjäytetty lapsi tai nuori tuottaa syrjäyttäjilleen keskimäärin miljoona euroa ammatillisessa perhehoidossa ja noin 200. 000 euroa sijaisperheessä. Anteliaista korvauksista huolimatta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Tämäkö on kestävää kehitystä? Pitäisikö lapsen vielä kiittää lapsen etuilijaa, nuoren nuortenystävää tai luonnon luonnonystävää viherpesusta?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
​