Kela-korvattavan lasten kanssa työskentelevän psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläisen lausunnot ovat tyypillisiä esimerkkejä psykoanalyyttisesta traumaterapiavaikutteisesta lähestymistavasta neurologisiin ongelmiin.
Lappeteläisen mukaan monet vanhemmat, joilla on syyllisyyttä lapsen oireilun vuoksi, menevät neurologin luo, koska se vapauttaa vastuusta.
Hänen mukaansa neurologisella diagnoosilla vanhempia halutaan suojella pahalta mieleltä vaikka oireilussa on kyse siitä, että vanhemmuus on hukassa. Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, hän väittää- psykoanalyytikkojen tapaan ilman minkäänlaisia todisteita.
Syyllistäminen on psykoanalyysin suosituin työmenetelmä
Lappeteläinen lienee oikeassa siinä, että psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista, (joka Suomessa tarkoittaa psykoanalyysin harhaoppien omaksumista) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä ja 95 prosenttia vanhempien vikana.
Lappeteläinen on oikeassa myös siinä, että virheellisiä diagnooseja tehdään. Psykoanalyysin hallitsemassa Suomessa tosin on todennäköisempää, että neurologisista häiriöistä kärsivä diagnosoidaan ja hoidetaan väärin psykiatrisena potilaana kuin toisinpäin.
Lappeteläinen puhuu asiaa aikuisten kiireen ja ulkokohtaisen läsnäolon haitallisuudesta mutta ei tunne lainkaan palvelujärjestelmän luokkatodellisuutta: Winnicottin neuvoa” tehkää niin kuin teistä tuntuu” voi noudattaa vain vauras asiantuntija, köyhän vanhemman se vie välittömästi vaikeuksiin.
Biologisen psykiatrian ja medikalisaation arvostelukin vaikuttaa vanhan psykoanalyysiuskonnon edunvalvonnalta. Vanhemman on vaikea arvioida kumpi on vaarallisempi; Freudin vai lääketeollisuuden juoksupoika. Molempien kehittelemiä usein keksittyjä ja kuviteltuja häiriöitä kun hoidetaan huostaanotoilla ja kemioilla, joiden vaikutuksista ei ole tutkimustietoa.
Lappeteläinen on väärässä siinä, että syyllisyys olisi tabu. Syyllisyys on päinvastoin oikein suoritetun asiakkuuden osoitin ja syyllistäminen suosituin psykiatrian ja sosiaalityön työmenetelmä, josta ei vapauduta edes ADHD-diagnoosilla.
Vanhempia syyllistetään ja tarkkaillaan herkeämättä ja itsereflektion ja psykokulttuurin ihanteiden mukaisesti he myös syyllistävät ja tarkkailevat itse itseään. Psykoterapia onkin neuroottista ripittäytymistä usein kuvitellusta syyllisyydestä, asumista pilvilinnassa, josta psykoanalyytikko perii vuokraa.
Ei vääriin tekoihin liittyvä ohimenevä ja sovitettava syyllisyys ole eikä ole enää pitkään aikaan ollut tabu, vääränlaiseen olemukseen liittyvä pysyvä häpeä on. Ammattiauttajat ovatkin osoittautuneet asiantuntijoiksi asiakkaiden häpäisemisessä; kroonistaessaan kuulemattomuudellaan, ongelma-orientaatiollaan ja elinikäisillä, pahimmillaan ylisukupolvisilla sosiaalirikosrekistereillään asiakkaiden toimeentulovaikeudet ja huonommuuden, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteet.
Sosiaalityöntekijä Raili Miettinen kuvaa auttamisprosessia osuvasti: Tavoitteena on löytää perheessä piileskelevä ongelma, jonka asiantuntijat voisivat sitten korjata puhumalla. Jos korjaamisoperaatio ei tuota tulosta, niin lapsi huostaan. Jos vanhemmat tai lapsi vastustavat asiantuntijoiden korjauspalveluja tai katsovat, ettei niistä ole heille hyötyä, heidät nimetään hoitovastaiseksi. Siis lapsi huostaan..Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. "
Lappeteläisen tapauksessa tosin tarkkailukaan ei ole kovin osaavaa. Katsominen ei näytä johtavan näkemiseen l. paikkansapitäviin havaintoihin. Valitettavaa on, että juuri Lappeteläinen on kiertänyt ympäri maata virittelemässä opettajien täydennyskoulutusta nimenomaan psyykkisesti oireilevan lapsen kohtaamiseen vanhempineen. Psykoanalyyttinen lähestymistapa koululaisten oireiluun on vaikeuttanut kodin ja koulun yhteistyötä ja lisännyt epäilyjä puutteellisesta vanhemmuudesta ja lastensuojeluilmoituksia.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykoterapeutit, psykiatrit, sosiaalityöntekijät ja lastenkotien ohjaajat ovat saaneet estää ja torpedoida niin autismikirjoa, suolisto-oireisten kuin päihdehäiriöisten käyvän hoidon ja asiallisen kohtelun jo vuosien ajan. Milloin Kela ja Valvira aikovat puuttua asiaan?
Akateemisesti koulutetut psykoterapeutit viljelevät epätieteellisiä käsityksiä
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Hälyyttävä osa haastatteluista uskoi psykoanalyysistä johdettuihin epätieteellisiin väittämiin esim. 96% siihen, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia ja 95% siihen, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.
Tutkija Petteri Pietikäisen mukaan "Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan. Psykiatrien (mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin. Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".
Lokakuun Liike on kirjoittanut psykoanalyysista aiemmin seuraavat jutut:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
Syyttely ei auta perheitä
ADHD-liitto haluaa muistuttaa, että "adhd:tä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa riippumatta kotioloista, vanhempien koulutuksen määrästä tai muista taustaolosuhteista. Käypä hoito -suosituksen mukaan adhd on sairaudeksi luokiteltu, etiologialtaan kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oirekuvan kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden (biologiset ja psykososiaaliset tekijät) yhteisvaikutus on merkittävä. Adhd ei siis johdu vanhemmuuden puutteista, mutta haastaa vanhemmuutta usein jo lapsen varhaisista vaiheista alkaen. Oireyhtymän perinnöllisyydestä johtuen, vanhemmilla saattaa olla samaa problematiikkaa kuin lapsillaan. ADHD-liiton kokemuksen mukaan adhd ei Suomessa ole ylidiagnosoitu, kuten Lappeteläinen antaa ymmärtää, vaan enemmänkin liittoon tulee palautetta siitä, ettei hoidon ja tuen piiriin olla päästy. Diagnoosia ei Suomessa kevyin perustein aseteta".
Kasvatustieteen tohtori Erja Sandberg kommentoi Lappeteläisen väittämiä seuraavasti : ”Syyttelyllä on kyllä monia negatiivisia, kauaskantoisia seuraamuksia. Tutkimuksessani oli mukana yli 200 suomalaista perhettä, joissa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmat ovat päivittäin läsnä. Osa heistä on kuullut vuosia, jopa vuosikymmeniä syyttelyä. Milloin henkilöä itse on painettu alas, milloin hänen vanhempiaan ja lähipiiriään oli moitettu kasvatuksesta tai henkilön oireista ja toimintatavasta. Syyttely on monesti tapahtunut ammattilaisten toimesta. Opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät jne. Ihmiset, jotka ovat olettaneet tietävänsä asiat asianomaisia paremmin. Mihin se on vienyt? Tutkimukseni perusteella voin vastata, kohti negatiivista kierrettä. Syyttäminen samaisten perheiden vanhempia kasvatuksesta ei lisää henkilön tai perheen voimavaroja."
Ongelma piilee auttajien asenteissa
ADHD- diagnoosista kieltäytynyt tunnehäiriöiseksi diagnosoidun erityisherkän lapsen äiti kirjoittaa:
"Vaikka perheissä tapahtuisikin traumatisoivia asioita, ei se oikeuta yhtäkään psykologia päästämään suustaan sellaista sammakkoa, että ongelma on kotona. Ongelma voi liittyä kotiin, mutta ongelma kotiin voi tulla ulkopuolelta, riippumatta siitä, miten paljon perheen vanhemmat yrittävät lapsiaan suojella. Riippumatta siitä, mitä valintoja perheessä tehdään. Riippumatta yhtään mistään, mitä perhe tekee.
Eikö psykologi ole koskaan kuullut sattumasta? Sattumalta voi tapahtua vaikka mitä. Joku läheinen voi vakavasti sairastua, joku voi kuolla, joku voi joutua kioskimatkalla puukotetuksi, ihan mitä vain. Monen perheen ongelma on surkea lastensuojelu. Monen ongelmana on päättymätön koulukiusaaminen. Tai se, ettei saa apua lapsen kouluvaikeuksiin, jotka johtuvat vaikkapa kehitysviiveestä.
Ei kukaan tilaa tällaisia sattumia tai ongelmia varta vasten. Mutta kun lapsi oirehtii, alkaa se ikiaikainen virsi, että "ongelma on kotona". Ja nyt sitten joku päätti, että aadeehoodeekin on "ongelma kotona".
Minusta se ongelma on tosi monen ammattilaisen päässä. Ongelma on kuulemisen puutteessa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi asiassaan, mutta näin ei tapahdu vaan maistereiksi opiskelleet tietävät mukamas aina paremmin.
Minun mielestäni yksikään lapsi ei ole mikään alaviite lapsipsykologian kirjassa, lähde se ja se sivulla tämä ja tuo. Jokainen lapsi on kirja itsessään ja ellei sitä kirjaa halua lukea, pitäköön päänsä kiinni".
Älä palkkaa psykoanalyyttiseen lahkoon kuuluvaa
Neurologisesti oireilevalle lapselleen apua ja asiallista kohtelua odottavan vanhemman kannattaa sanoutua ja pysyä irti auttajina esiintyvistä paremmintietäjistä, joiden ammatti- tai menetelmänimikkeistä löytyy jokin seuraavista harhaanjohtavista eufemismeista; lastenpsykiatri, psykoanalyytikko, psykoterapeutti (VET), perheterapeutti, traumaterapeutti, psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , kehoterapia, regressioterapia, traumaterapia, neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin), kehityspsykopatologia, kiintymyssuhdeteoria(Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, EMDR, vauvahavainnointi (Bick), care index (Crittenden), Rorchach, MIM (Marschak Interaction Method) tai lapsilähtöinen vuorovaikutuksen tukeminen.
Epäily hukassa olevasta vanhemmuudesta kääntyy lastensuojelussa ja lastenpsykiatriassa nopeasti fabrikoiduksi rikosepäilyksi. Tällöin kannattaa tehdä välittömästi itsestään rikosilmoitus ja tarkistaa ja korjata perheen asiakirjat: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Todennäköisyys näytön tuhoutumiseen ja virheellisiin tulkintoihin, jopa väärään tuomioon on suuri mikäli lasta pääsee haastattelemaan vaikkapa pikkukaupungin usein osaamaton lastenpsykiatri, perheneuvolapsykologi, sosiaalityöntekijä tai poliisi. Vanhempien kannattaakin vaatia haastattelut ja tutkimukset tehtäviksi aina isojen kaupunkien yksiköissä, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista ja kokemusta haastatteluista.
Lappeteläisen mukaan monet vanhemmat, joilla on syyllisyyttä lapsen oireilun vuoksi, menevät neurologin luo, koska se vapauttaa vastuusta.
Hänen mukaansa neurologisella diagnoosilla vanhempia halutaan suojella pahalta mieleltä vaikka oireilussa on kyse siitä, että vanhemmuus on hukassa. Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, hän väittää- psykoanalyytikkojen tapaan ilman minkäänlaisia todisteita.
Syyllistäminen on psykoanalyysin suosituin työmenetelmä
Lappeteläinen lienee oikeassa siinä, että psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista, (joka Suomessa tarkoittaa psykoanalyysin harhaoppien omaksumista) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä ja 95 prosenttia vanhempien vikana.
Lappeteläinen on oikeassa myös siinä, että virheellisiä diagnooseja tehdään. Psykoanalyysin hallitsemassa Suomessa tosin on todennäköisempää, että neurologisista häiriöistä kärsivä diagnosoidaan ja hoidetaan väärin psykiatrisena potilaana kuin toisinpäin.
Lappeteläinen puhuu asiaa aikuisten kiireen ja ulkokohtaisen läsnäolon haitallisuudesta mutta ei tunne lainkaan palvelujärjestelmän luokkatodellisuutta: Winnicottin neuvoa” tehkää niin kuin teistä tuntuu” voi noudattaa vain vauras asiantuntija, köyhän vanhemman se vie välittömästi vaikeuksiin.
Biologisen psykiatrian ja medikalisaation arvostelukin vaikuttaa vanhan psykoanalyysiuskonnon edunvalvonnalta. Vanhemman on vaikea arvioida kumpi on vaarallisempi; Freudin vai lääketeollisuuden juoksupoika. Molempien kehittelemiä usein keksittyjä ja kuviteltuja häiriöitä kun hoidetaan huostaanotoilla ja kemioilla, joiden vaikutuksista ei ole tutkimustietoa.
Lappeteläinen on väärässä siinä, että syyllisyys olisi tabu. Syyllisyys on päinvastoin oikein suoritetun asiakkuuden osoitin ja syyllistäminen suosituin psykiatrian ja sosiaalityön työmenetelmä, josta ei vapauduta edes ADHD-diagnoosilla.
Vanhempia syyllistetään ja tarkkaillaan herkeämättä ja itsereflektion ja psykokulttuurin ihanteiden mukaisesti he myös syyllistävät ja tarkkailevat itse itseään. Psykoterapia onkin neuroottista ripittäytymistä usein kuvitellusta syyllisyydestä, asumista pilvilinnassa, josta psykoanalyytikko perii vuokraa.
Ei vääriin tekoihin liittyvä ohimenevä ja sovitettava syyllisyys ole eikä ole enää pitkään aikaan ollut tabu, vääränlaiseen olemukseen liittyvä pysyvä häpeä on. Ammattiauttajat ovatkin osoittautuneet asiantuntijoiksi asiakkaiden häpäisemisessä; kroonistaessaan kuulemattomuudellaan, ongelma-orientaatiollaan ja elinikäisillä, pahimmillaan ylisukupolvisilla sosiaalirikosrekistereillään asiakkaiden toimeentulovaikeudet ja huonommuuden, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteet.
Sosiaalityöntekijä Raili Miettinen kuvaa auttamisprosessia osuvasti: Tavoitteena on löytää perheessä piileskelevä ongelma, jonka asiantuntijat voisivat sitten korjata puhumalla. Jos korjaamisoperaatio ei tuota tulosta, niin lapsi huostaan. Jos vanhemmat tai lapsi vastustavat asiantuntijoiden korjauspalveluja tai katsovat, ettei niistä ole heille hyötyä, heidät nimetään hoitovastaiseksi. Siis lapsi huostaan..Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. "
Lappeteläisen tapauksessa tosin tarkkailukaan ei ole kovin osaavaa. Katsominen ei näytä johtavan näkemiseen l. paikkansapitäviin havaintoihin. Valitettavaa on, että juuri Lappeteläinen on kiertänyt ympäri maata virittelemässä opettajien täydennyskoulutusta nimenomaan psyykkisesti oireilevan lapsen kohtaamiseen vanhempineen. Psykoanalyyttinen lähestymistapa koululaisten oireiluun on vaikeuttanut kodin ja koulun yhteistyötä ja lisännyt epäilyjä puutteellisesta vanhemmuudesta ja lastensuojeluilmoituksia.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykoterapeutit, psykiatrit, sosiaalityöntekijät ja lastenkotien ohjaajat ovat saaneet estää ja torpedoida niin autismikirjoa, suolisto-oireisten kuin päihdehäiriöisten käyvän hoidon ja asiallisen kohtelun jo vuosien ajan. Milloin Kela ja Valvira aikovat puuttua asiaan?
Akateemisesti koulutetut psykoterapeutit viljelevät epätieteellisiä käsityksiä
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Hälyyttävä osa haastatteluista uskoi psykoanalyysistä johdettuihin epätieteellisiin väittämiin esim. 96% siihen, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia ja 95% siihen, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.
Tutkija Petteri Pietikäisen mukaan "Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan. Psykiatrien (mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin. Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".
Lokakuun Liike on kirjoittanut psykoanalyysista aiemmin seuraavat jutut:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
Syyttely ei auta perheitä
ADHD-liitto haluaa muistuttaa, että "adhd:tä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa riippumatta kotioloista, vanhempien koulutuksen määrästä tai muista taustaolosuhteista. Käypä hoito -suosituksen mukaan adhd on sairaudeksi luokiteltu, etiologialtaan kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oirekuvan kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden (biologiset ja psykososiaaliset tekijät) yhteisvaikutus on merkittävä. Adhd ei siis johdu vanhemmuuden puutteista, mutta haastaa vanhemmuutta usein jo lapsen varhaisista vaiheista alkaen. Oireyhtymän perinnöllisyydestä johtuen, vanhemmilla saattaa olla samaa problematiikkaa kuin lapsillaan. ADHD-liiton kokemuksen mukaan adhd ei Suomessa ole ylidiagnosoitu, kuten Lappeteläinen antaa ymmärtää, vaan enemmänkin liittoon tulee palautetta siitä, ettei hoidon ja tuen piiriin olla päästy. Diagnoosia ei Suomessa kevyin perustein aseteta".
Kasvatustieteen tohtori Erja Sandberg kommentoi Lappeteläisen väittämiä seuraavasti : ”Syyttelyllä on kyllä monia negatiivisia, kauaskantoisia seuraamuksia. Tutkimuksessani oli mukana yli 200 suomalaista perhettä, joissa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmat ovat päivittäin läsnä. Osa heistä on kuullut vuosia, jopa vuosikymmeniä syyttelyä. Milloin henkilöä itse on painettu alas, milloin hänen vanhempiaan ja lähipiiriään oli moitettu kasvatuksesta tai henkilön oireista ja toimintatavasta. Syyttely on monesti tapahtunut ammattilaisten toimesta. Opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät jne. Ihmiset, jotka ovat olettaneet tietävänsä asiat asianomaisia paremmin. Mihin se on vienyt? Tutkimukseni perusteella voin vastata, kohti negatiivista kierrettä. Syyttäminen samaisten perheiden vanhempia kasvatuksesta ei lisää henkilön tai perheen voimavaroja."
Ongelma piilee auttajien asenteissa
ADHD- diagnoosista kieltäytynyt tunnehäiriöiseksi diagnosoidun erityisherkän lapsen äiti kirjoittaa:
"Vaikka perheissä tapahtuisikin traumatisoivia asioita, ei se oikeuta yhtäkään psykologia päästämään suustaan sellaista sammakkoa, että ongelma on kotona. Ongelma voi liittyä kotiin, mutta ongelma kotiin voi tulla ulkopuolelta, riippumatta siitä, miten paljon perheen vanhemmat yrittävät lapsiaan suojella. Riippumatta siitä, mitä valintoja perheessä tehdään. Riippumatta yhtään mistään, mitä perhe tekee.
Eikö psykologi ole koskaan kuullut sattumasta? Sattumalta voi tapahtua vaikka mitä. Joku läheinen voi vakavasti sairastua, joku voi kuolla, joku voi joutua kioskimatkalla puukotetuksi, ihan mitä vain. Monen perheen ongelma on surkea lastensuojelu. Monen ongelmana on päättymätön koulukiusaaminen. Tai se, ettei saa apua lapsen kouluvaikeuksiin, jotka johtuvat vaikkapa kehitysviiveestä.
Ei kukaan tilaa tällaisia sattumia tai ongelmia varta vasten. Mutta kun lapsi oirehtii, alkaa se ikiaikainen virsi, että "ongelma on kotona". Ja nyt sitten joku päätti, että aadeehoodeekin on "ongelma kotona".
Minusta se ongelma on tosi monen ammattilaisen päässä. Ongelma on kuulemisen puutteessa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi asiassaan, mutta näin ei tapahdu vaan maistereiksi opiskelleet tietävät mukamas aina paremmin.
Minun mielestäni yksikään lapsi ei ole mikään alaviite lapsipsykologian kirjassa, lähde se ja se sivulla tämä ja tuo. Jokainen lapsi on kirja itsessään ja ellei sitä kirjaa halua lukea, pitäköön päänsä kiinni".
Älä palkkaa psykoanalyyttiseen lahkoon kuuluvaa
Neurologisesti oireilevalle lapselleen apua ja asiallista kohtelua odottavan vanhemman kannattaa sanoutua ja pysyä irti auttajina esiintyvistä paremmintietäjistä, joiden ammatti- tai menetelmänimikkeistä löytyy jokin seuraavista harhaanjohtavista eufemismeista; lastenpsykiatri, psykoanalyytikko, psykoterapeutti (VET), perheterapeutti, traumaterapeutti, psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , kehoterapia, regressioterapia, traumaterapia, neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin), kehityspsykopatologia, kiintymyssuhdeteoria(Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, EMDR, vauvahavainnointi (Bick), care index (Crittenden), Rorchach, MIM (Marschak Interaction Method) tai lapsilähtöinen vuorovaikutuksen tukeminen.
Epäily hukassa olevasta vanhemmuudesta kääntyy lastensuojelussa ja lastenpsykiatriassa nopeasti fabrikoiduksi rikosepäilyksi. Tällöin kannattaa tehdä välittömästi itsestään rikosilmoitus ja tarkistaa ja korjata perheen asiakirjat: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
Todennäköisyys näytön tuhoutumiseen ja virheellisiin tulkintoihin, jopa väärään tuomioon on suuri mikäli lasta pääsee haastattelemaan vaikkapa pikkukaupungin usein osaamaton lastenpsykiatri, perheneuvolapsykologi, sosiaalityöntekijä tai poliisi. Vanhempien kannattaakin vaatia haastattelut ja tutkimukset tehtäviksi aina isojen kaupunkien yksiköissä, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista ja kokemusta haastatteluista.
"Kun luen tuntematonta runoilijaa, en voi käyttää mitään ennalta opittua metodia. Jos tulkitsee Elliotia Keatsin avulla osuu harhaan. Todellinen mestari vastaa ainutlaatuisuuteen."
Martin Buber
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.tampere.fi/liitteet/k/68PRzLNwi/osmo_opas.pdf
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa
Martin Buber
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.tampere.fi/liitteet/k/68PRzLNwi/osmo_opas.pdf
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa