Lastensuojelun Keskusliiton Hanna Heinonen ja Olli Alanen liittävät muuten aiheellisessa kannanotossaan Helsingin Sanomissa yhteen lasten suojelun, perheiden tuen ja lastensuojelun kansallisen kehittämisohjelman tarpeen.
Lapsiperheiden tukea käytetään eräänlaisena Troijan hevosena, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.
Lastensuojelun Keskusliiton moni jäsenjärjestö tuottaa laitospalveluja ja omistaa lastensuojelulaitoksia, joista Lokakuun Liikekin on kirjoittanut mm. A-klinkkasäätiö, Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, Romano Missio ry, Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry, SOS-Lapsikylä ry ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry .
Sijaishuoltoon ja lapsen äänellä puhumaan pyrkiviin aikuisiin asiantuntijoihin painottuva jäsenpohja ja korporatistinen toimintakulttuuri saattaakin estää niin perheiden osallisuuden ja sosiaaliset innovaatiot kuin oikea-aikaisen ja tehokkaan puuttumisen jäsenjärjestöjen väärinkäytöksiin.
Moni kansalainen on sitä mieltä, että lastensuojelu byrokraatteineen ei tarvitse eikä ansaitse enää yhtäkään miljoonia maksavaa kehittämisohjelmaa, suunnitelmaa tai suositusta, joissa ei perinteisesti ole aikomustakaan muuttaa perheille tuhoisia toimintakäytäntöjä.
Sijaishuollon edunvalvojiksi ja piiloyrityksiksi muuttuneet lastensuojelujärjestöt eivät myöskään tarvinne enää senttiäkään RAY:n, valtion tai kuntien kehittämisrahaa lisää huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia perheille tuottavien ammatillisten edunvalvontahankkeidensa, menetelmiensä, valmennustensa, välineidensä ja psykoanalyyttisten harhaoppiensa markkinointiin.
Haastavissa olosuhteissa elävät perheet ovat jo vuosia odotelleet, että lastensuojelun kehittäminen johtaisi käyttökelpoiseen arjen apuun. Turhaan. Kehittäminen onkin tarkoittanut perheille käyttökelpoisten palvelujen (kotiapu) alasajoa, epätieteellisiä perheiden leimaamis- ja kontrollimenetelmiä ja sitä, että asiantuntijoiksi itsensä kuvittelevien ei tarvitse enää tutustua perheisiin tai perheiden tarpeisiin. Kehittämishankkeissa he pääsevät keskustelemaan vain toistensa kanssa - paperiperheiden välityksellä.
Kehittämistä haikailevat voisivatkin ihan ilman kehittämisrahaa ottaa keskustelukontaktin kehittämis- ja kasvatuskohteisiinsa tai panna toimeen projektipöhön paisuttamiin arkistoihin unohtuneet, toteuttamistaan jo vuosikymmenet odottaneet Marraskuun Liikkeen ja Pesue ry:n käyttökelpoiset uudistustoimet tai Lokakuun Liikkeen muutosohjelman.
Suomalaiset lapset ja perheet ansaitsisivat laajempia muutospaineita neutralisoivien lastensuojelun kehittämishankkeiden sijaan perusteellisesti uudistetun perhepolitiikan ja -palvelujen kokonaisuuden. Perheillä on oikeus saada tarpeenmukaisia ja laadukkaita palveluja- ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Lastensuojelun ”palvelu” on ollut yksi monista lastensuojelun harhaanjohtavista eufemismeista, joilla on rakennettu lähinnä sijaishuollon ja byrokraattien edunvalvontaa ja liiketoimintaa. "Palvelujen" tarkoituksena on ollut oikeuttaa lastensuojelun taitamaton ja turha puuttuminen ja useinlll lainvastainen päätöksenteko. Lastensuojelun avohuollon tukitoimista onkin tullut synonyymi huostaanoton pohjustustoimille.
Kansallinen arvovalinta: perheiden arvostelun ja arvioinnin sijaan arvostaminen ja auttaminen
Perheiden tukemisella ei useinkaan ole ollut eikä tarvitse olla mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. Päinvastoin, mitä nopeammin nämä kaksi saadaan irroitettua toisistaan, sen parempi lapsille ja perheille.
Vain toimiva ja perheitä tukeva perhepolitiikka takaa lasten edun ja suojelun ja vapauttaa veronmaksajat miljardibisnekseksi muuttuneesta lastensuojelusta.
Tähän asti lapsen eduksi ja perheiden tueksi kutsuttu lastensuojelun ylimielinen puuttuminen on keskittynyt lähinnä leimaamaan perheitä ja etsimään niistä häiriöitä- ei auttamaan perheitä arjessa. Niin Poikelan, Pösön ja Puustinen- Korhosen, Orasen, HuosTa- kuin LSKL:n omissa tutkimuksissa lapset ja vanhemmat ilmoittivat etteivät tulleet kuulluiksi eivätkä saaneet lastensuojelusta tarvitsemaansa tukea.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena (Hiltunen, 2015, 183, 203). Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).
Perheitä auttavat toimivat peruspalvelut, riittävät tulonsiirrot, järkevä asunto-, koulutus-, sosiaali-, työmarkkina- ja talouspolitiikka, kannustinloukkujen purkaminen, inhimillinen ja voimaannuttava toimintakulttuuri ja yhteisöjen vahvistaminen.
Perheitä eivät auta kyllästymiseen asti kuultu ja lähinnä lastensuojelun edunvalvontaa ja budjettiylityksiä oikeuttava arvo-, huoli-, riski- tai kehittämispuhe tai lastensuojelun paisuttaminen entisestään.
Vanhempien ja viranomaisten voimavarojen tulisi yhdistyä peruspalvelujen uudistamiseen.
Peruspalvelujen kehittymisen ehto on lastensuojelun kasvatuskumppanuudesta irtaantuminen; etäisyyden otto sen vanhanaikaisiin teorioihin, vilpilliseen tiedonhankintaan ja laittomiin toimintakäytäntöihin.
Etiikassaan, epistemologiassaan ja ekspertiisissään kipuileva lastensuojelu jääköön- omat väärinkäytöksensä selvitettyään ja hyvitettyään- viimesijaiseksi tarkasti valvotuksi erityispalveluksi, jonka nykymuotoisen ”tiedon” sosiaalityön tutkimukselle tuottamaa lisäarvoa sopii epäillä.
Heinonen on oikeassa siinä, että tarvitaan kansallinen arvovalinta. Aletaanko arvostelun ja arvioinnin sijaan arvostaa ja auttaa suomalaisia perheitä vai jatketaanko kalliin perheitä syrjäyttävän ylikansallisen lapsibisneksen rahoittamista?
Kansalaisten ja päättäjien kannattaa pohtia mihin hupenevat varat kohdennetaan ja muistaa, että oman olemassaolonsa ja rahoituksensa oikeuttaakseen lastensuojelu tuottaa aina lisää suojeluntarpeessa olevia ja sijaishuolto lisää sijoitustarpeessa olevia lapsia.
Lasten suojelun ja perheiden tukemisen kehitys- ja yhteistyökumppanin ei tarvitse olla lastensuojelun byrokraatti tai sijaishuollon yrittäjä- myös lapsilla ja vanhemmilla on pääomaa; tietoa, taitoa ja toimintakykyä omassa asiassaan.
Kehittämisen ja muiden retoristen taikatemppujen tie on kuljettu loppuun. Nyt on tekojen- perheiden auttamisen aika.
Hyvä artikkeli lastensuojelun suojelukasvatuksesta: http://www.ennenjanyt.net/2016/09/lapsuus-laitoksessa-suojelukasvatuksen-kolhuja-kahdessa-polvessa/
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-vakivalta-viiltavassa-julmuudessaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/some-on-sosiaalityontekijoiden-huoli-ja-vihapuheen-monistamo
Lapsiperheiden tukea käytetään eräänlaisena Troijan hevosena, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.
Lastensuojelun Keskusliiton moni jäsenjärjestö tuottaa laitospalveluja ja omistaa lastensuojelulaitoksia, joista Lokakuun Liikekin on kirjoittanut mm. A-klinkkasäätiö, Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, Romano Missio ry, Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry, SOS-Lapsikylä ry ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry .
Sijaishuoltoon ja lapsen äänellä puhumaan pyrkiviin aikuisiin asiantuntijoihin painottuva jäsenpohja ja korporatistinen toimintakulttuuri saattaakin estää niin perheiden osallisuuden ja sosiaaliset innovaatiot kuin oikea-aikaisen ja tehokkaan puuttumisen jäsenjärjestöjen väärinkäytöksiin.
Moni kansalainen on sitä mieltä, että lastensuojelu byrokraatteineen ei tarvitse eikä ansaitse enää yhtäkään miljoonia maksavaa kehittämisohjelmaa, suunnitelmaa tai suositusta, joissa ei perinteisesti ole aikomustakaan muuttaa perheille tuhoisia toimintakäytäntöjä.
Sijaishuollon edunvalvojiksi ja piiloyrityksiksi muuttuneet lastensuojelujärjestöt eivät myöskään tarvinne enää senttiäkään RAY:n, valtion tai kuntien kehittämisrahaa lisää huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia perheille tuottavien ammatillisten edunvalvontahankkeidensa, menetelmiensä, valmennustensa, välineidensä ja psykoanalyyttisten harhaoppiensa markkinointiin.
Haastavissa olosuhteissa elävät perheet ovat jo vuosia odotelleet, että lastensuojelun kehittäminen johtaisi käyttökelpoiseen arjen apuun. Turhaan. Kehittäminen onkin tarkoittanut perheille käyttökelpoisten palvelujen (kotiapu) alasajoa, epätieteellisiä perheiden leimaamis- ja kontrollimenetelmiä ja sitä, että asiantuntijoiksi itsensä kuvittelevien ei tarvitse enää tutustua perheisiin tai perheiden tarpeisiin. Kehittämishankkeissa he pääsevät keskustelemaan vain toistensa kanssa - paperiperheiden välityksellä.
Kehittämistä haikailevat voisivatkin ihan ilman kehittämisrahaa ottaa keskustelukontaktin kehittämis- ja kasvatuskohteisiinsa tai panna toimeen projektipöhön paisuttamiin arkistoihin unohtuneet, toteuttamistaan jo vuosikymmenet odottaneet Marraskuun Liikkeen ja Pesue ry:n käyttökelpoiset uudistustoimet tai Lokakuun Liikkeen muutosohjelman.
Suomalaiset lapset ja perheet ansaitsisivat laajempia muutospaineita neutralisoivien lastensuojelun kehittämishankkeiden sijaan perusteellisesti uudistetun perhepolitiikan ja -palvelujen kokonaisuuden. Perheillä on oikeus saada tarpeenmukaisia ja laadukkaita palveluja- ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Lastensuojelun ”palvelu” on ollut yksi monista lastensuojelun harhaanjohtavista eufemismeista, joilla on rakennettu lähinnä sijaishuollon ja byrokraattien edunvalvontaa ja liiketoimintaa. "Palvelujen" tarkoituksena on ollut oikeuttaa lastensuojelun taitamaton ja turha puuttuminen ja useinlll lainvastainen päätöksenteko. Lastensuojelun avohuollon tukitoimista onkin tullut synonyymi huostaanoton pohjustustoimille.
Kansallinen arvovalinta: perheiden arvostelun ja arvioinnin sijaan arvostaminen ja auttaminen
Perheiden tukemisella ei useinkaan ole ollut eikä tarvitse olla mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. Päinvastoin, mitä nopeammin nämä kaksi saadaan irroitettua toisistaan, sen parempi lapsille ja perheille.
Vain toimiva ja perheitä tukeva perhepolitiikka takaa lasten edun ja suojelun ja vapauttaa veronmaksajat miljardibisnekseksi muuttuneesta lastensuojelusta.
Tähän asti lapsen eduksi ja perheiden tueksi kutsuttu lastensuojelun ylimielinen puuttuminen on keskittynyt lähinnä leimaamaan perheitä ja etsimään niistä häiriöitä- ei auttamaan perheitä arjessa. Niin Poikelan, Pösön ja Puustinen- Korhosen, Orasen, HuosTa- kuin LSKL:n omissa tutkimuksissa lapset ja vanhemmat ilmoittivat etteivät tulleet kuulluiksi eivätkä saaneet lastensuojelusta tarvitsemaansa tukea.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena (Hiltunen, 2015, 183, 203). Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).
Perheitä auttavat toimivat peruspalvelut, riittävät tulonsiirrot, järkevä asunto-, koulutus-, sosiaali-, työmarkkina- ja talouspolitiikka, kannustinloukkujen purkaminen, inhimillinen ja voimaannuttava toimintakulttuuri ja yhteisöjen vahvistaminen.
Perheitä eivät auta kyllästymiseen asti kuultu ja lähinnä lastensuojelun edunvalvontaa ja budjettiylityksiä oikeuttava arvo-, huoli-, riski- tai kehittämispuhe tai lastensuojelun paisuttaminen entisestään.
Vanhempien ja viranomaisten voimavarojen tulisi yhdistyä peruspalvelujen uudistamiseen.
Peruspalvelujen kehittymisen ehto on lastensuojelun kasvatuskumppanuudesta irtaantuminen; etäisyyden otto sen vanhanaikaisiin teorioihin, vilpilliseen tiedonhankintaan ja laittomiin toimintakäytäntöihin.
Etiikassaan, epistemologiassaan ja ekspertiisissään kipuileva lastensuojelu jääköön- omat väärinkäytöksensä selvitettyään ja hyvitettyään- viimesijaiseksi tarkasti valvotuksi erityispalveluksi, jonka nykymuotoisen ”tiedon” sosiaalityön tutkimukselle tuottamaa lisäarvoa sopii epäillä.
Heinonen on oikeassa siinä, että tarvitaan kansallinen arvovalinta. Aletaanko arvostelun ja arvioinnin sijaan arvostaa ja auttaa suomalaisia perheitä vai jatketaanko kalliin perheitä syrjäyttävän ylikansallisen lapsibisneksen rahoittamista?
Kansalaisten ja päättäjien kannattaa pohtia mihin hupenevat varat kohdennetaan ja muistaa, että oman olemassaolonsa ja rahoituksensa oikeuttaakseen lastensuojelu tuottaa aina lisää suojeluntarpeessa olevia ja sijaishuolto lisää sijoitustarpeessa olevia lapsia.
Lasten suojelun ja perheiden tukemisen kehitys- ja yhteistyökumppanin ei tarvitse olla lastensuojelun byrokraatti tai sijaishuollon yrittäjä- myös lapsilla ja vanhemmilla on pääomaa; tietoa, taitoa ja toimintakykyä omassa asiassaan.
Kehittämisen ja muiden retoristen taikatemppujen tie on kuljettu loppuun. Nyt on tekojen- perheiden auttamisen aika.
Hyvä artikkeli lastensuojelun suojelukasvatuksesta: http://www.ennenjanyt.net/2016/09/lapsuus-laitoksessa-suojelukasvatuksen-kolhuja-kahdessa-polvessa/
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-vakivalta-viiltavassa-julmuudessaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/some-on-sosiaalityontekijoiden-huoli-ja-vihapuheen-monistamo
| | |