Helsingin kaupungin kampanja lähisuhdeväkivaltaa vastaan herättää kummastusta sosiaalisessa mediassa.
Kampanjan kuvassa on sliipattu äiti, joka pitelee tablettia kahden lapsen pyöriessä ympärillä. Kampanjavideossa puolestaan tytär on rannalla juoksemassa äitinsä luo, kun äiti ottaakin puhelimen esiin ja keskittyy siihen. Samassa iso lintu vie lapsen.
Kampanjan otsikkona on "Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa".
Vihreiden valtuustopaikkansa Helsingissä jättänyt Johanna Sumuvuori kummastelee Twitterissä asiaa.
– Pädillä oleva äiti = väkivaltainen? Anteeksi, mutta mitä tämä on @helviestinta, oikeasti? Suomessa on ihan oikeita lastensuojelurikoksia, Sumuvuori kommentoi Twitterissä.
Mari Pudas kysyy, missä isät ovat kampanjasta?
– Ja entä jos lukee lehteä, Pudas twiittaa.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtaja Olli Salin kertoo , että Helsingin kaupunki kampanjoi tänä syksynä erityisesti pieniin lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä vastaan yhdessä poliisin ja yhteistyöjärjestöjen kanssa. ”Lapset kokevat arvottomuutta, jos kukaan ei reagoi eikä ota huomioon. Minusta se on henkisen pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun ensiasteita, jos emme lainkaan huomaa, mitä lapsi sanoo tai haluaa”, Salin kertoo.
Lastensuojelun orwellilainen diskurssi ei vakuuta enää
Lähisuhdeväkivallan ehkäisijöiksi itseään kutsuvat haluavat perheenäideiltä älypuhelimet pois.
Ei siksi, että ne olisivat haitaksi lapsille vaan siksi koska ne ovat haitaksi asiantuntijoiksi itsensä kuvitteleville kasvatus-, opetus- tai sosiaalityön koulutusta saaneille, jollaisia on jo enemmän kuin joka 7. suomalaisista.
Ei mene kauaa kun ollaan DDR:n lukemissa, jossa joka kolmannen työntekijän toimenkuva muodostui toisten vakoilusta.
Asiantuntijoista on ärsyttävää kun äidit eivät enää keskity asiantuntijoiden nuhteluihin vaan maksavat samalla laskuja , viestittelevät lapsilleen ja vaihtavat kokemuksia palvelujärjestelmästä ystäviensä kanssa. Vieläpä aivan avoimesti- ja ilman asiantuntijoiden lupaa ja konsultaatiota!
Kansankynttilöitä kiukuttaa, että äidit voivat älylaitteidensa avulla saavuttaa tuoreempaa tietoa ja älykkäämpiä ratkaisuja kuin asiantuntijoilla on tarjota ja lisäksi googlata minkälaisiin kyykytyksiin asiantuntijat ovat aiemmissa asiakassuhteissaan syyllistyneet.
Se, että kampanja rinnastaa lähisuhdeväkivallan lapsensa läsnäollessa älypuhelinta käyttävään äitiin ei ole yllätys lastensuojelun asiantuntijoiden orwellilaisessa maailmassa, jossa asiakkaan omaehtoinen tunneilmaisu tulkitaan vuorovaikutushäiriön oireeksi, rentous puutteelliseksi vanhemmuudeksi ja viranomaismielivallan vastustaminen psyykkiseksi häiriintyneisyydeksi. Lastensuojelun voimavaralähtöinen vuorovaikutus puolestaan on käytännössä urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta ja lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa.
Onko Helsingin kaupunki ja Salin itse kiinnittänyt huomiota tai reagoinut vaikkapa entisten tai nykyisten sijoitettujen sanomisiin tai toiveisiin?
Ovatko äitien oletetusta välinpitämättömyydestä huolestuneet kaupungin päättäjät tietoisia siitä, että lähisuhdeväkivalta tai sijoitettujen koulutusurien katkaisu sijaisperheissä eivät ole sijaishuollon historiaa vaan nykyisyyttä Helsingissäkin?
Kampanja on kuvaava esimerkki lastensuojelutoimijoiden havainto- ja priorisointikyvystä ja orwellilaisesta uusiokielestä, joka vilisee harhaanjohtavia eufemismeja.
Hankkeet, joissa lähisuhdeväkivallan tai riskiperheen määritelmä laajennetaan koskemaan kaikkia bioperheitä takaavat varmasti lapsen äänellä puhumaan pyrkivien aikuisten edunsaajien vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimykset mutta tympivät älylliseen rehellisyyteen pyrkiviä kansalaisia.
Samaan aikaan kun lapsiperheiden peruspalvelujen ja poliisin rahoitusta leikataan, lastensuojeluilmoituksia tehdään ja kehotetaan tekemään lasten leikeistä, rikkinäisistä sukista, äitien kuntosalikäynneistä ja kotiavun tarpeesta. Kun todelliset ongelmat vähenevät, asiantuntijoiden täytyy keksiä itsensä työllistääkseen kuvitteellisia ongelmia. Yhä useampi perhe ei enää uskallakaan hakea apua mielivaltaisten toimien ja syyllistämisen pelossa, joita tämäkin kampanja lietsoo.
Sijaishuollon asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan poikkeavuutta, riskejä, väkivaltaa, ongelmia eikä ongelmien periytymistä.
Lasten kaltoinkohtelun riskitekijöiksi on jo virallistettu mm. vanhempien pienituloisuus, kiireisyys, tupakointi, työttömyys, yksinhuoltajuus, monilapsisuus ja se, etteivät vanhemmat halua avautua häiriöitä ja sijoitusperusteita etsiville asiantuntijoiksi kutsutuille sijaishuollon asiakashankkijoille ja edunvalvojille.
Vääriä positiivisia löydöksiä ja oikeusturvaongelmia tuottavat epätieteelliset seulaukset , villit riskilistat ja perhetyön huolikirjaukset tuskin tarvitsevat jatkeekseen vanhempien älylaitteiden käytön demonisointia.
Aggressiivinen varhaisen puuttumisen nimissä toteutettu asiakashankinta on jo taannut asiantuntijoista riippuvaiseksi saatettavan asiakassuman.
Hyttysten seulominen päästää läpi kamelit
Sijaishuoltoselvityksen ja Oulun lastensuojeluskandaalien jälkeen tulkinta, jossa väkivalta samaistetaan vanhemman älypuhelimen näpräämiseen on hävytöntä tilanteessa, jossa lastensuojelusta puuttuu edelleen valvonta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, riippumaton tuomioistuin, tutkimustieto, seuranta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot ja työntekijöiden ja yrittäjien vastuu- ja korvausvelvoitteet lapsiin kohdistuneesta väkivallasta.
Lastensuojelun asiakkaina on lähes 100 000 lasta mutta tutkimustieto osoittaa , että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Sosiaalityötä vaivaavat edelleen täsmälleen samat ongelmat kuin 50 vuotta tai jopa sata vuotta sitten; mielivalta, köyhien kuritus, bio- ja sijaisperheiden kaksoisstandardit, puoskarointi, tutkimustiedon puute, asenteisiin ja ennakkoluuloihin perustuvat työkäytännöt ja asiakkailta puuttuva oikeusturva.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö eikä perhekodeilta viedä lupia edes tapauksissa, joissa pitäjä on tuomittu lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Kampanjan takana olevat henkilöt vaikuttavat pikemminkin lastensuojelun kuin väkivallan asiantuntijoilta. Lastensuojelun kaksoisstandardien takia vanhempaan tai lapseen kohdistuneesta kertaluonteisestakin lähisuhdeväkivallaksi määritellystä tapahtumasta on tullut asia, joka johtaa lähes varmasti siihen, että korppiarmeija käy sieppaamassa lapsen valvomattomaan sijaishuoltoon, jossa paljon pahempi väkivalta voi jatkua kenenkään puuttumatta sijoitetun koko lapsuuden ajan.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmässä ovat mukana mm. poliisia liian vähäisestä lastensuojeluilmoitusten määrästä moittinut sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin sosiaali- ja terveysvirastosta, monta juttua Lokakuun liikkeeltä kirvoittanut lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Terhi Leino sosiaali- ja terveysvirastosta, ylihoitaja ja tehostetun perhetyön Aalto- tiimissä toiminut Katariina Jantunen sosiaali- ja terveysvirastosta, ohjauspalvelujen päällikkö Arja Kukkonen opetusvirastosta, Nopsa- perhetyössä toiminut toiminnanjohtaja Leena Jonkari nuorisoasiainkeskuksesta ja Aila Paloniemen järjestötoveri, koordinaattori Majid Allahyari Ihmisoikeusliitosta.
Työryhmään on kutsuttu lisäksi seuraavien tahojen edustajat: Helsingin poliisilaitos, Helsingin syyttäjänvirasto, Rikosuhripäivystys, Pääkaupunkiseudun turvakoti, Lyömätön linja, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Monika Naiset ry.
Kyseenalaista lähisuhdeväkivallan ehkäisyn työryhmässä on lastensuojelun yliedustuksen lisäksi joidenkin yhteistyötahojen vuosikaudet jatkunut välinpitämättömyys omia epäeettisiä ja asiakkaitaan vaurioittavia asenteitaan ja toimintakäytäntöjään kohtaan.
Suomalaisen korporatistisen eturyhmätalouden perinteiden mukaisesti työryhmässä ei ole mukana lainkaan asianosaisia eli lastensuojelun asiakasvanhempien tai -lasten edustajia eikä työryhmän hankkeiden lapsi- ja perhevaikutuksia, tuloksia, kustannuksia tai ei- aiottuja seurauksia tulla todennäköisesti milloinkaan selvittämään riippumattoman selvittäjän toimesta. Asiantuntijoilla on lupa olla välinpitämättömiä asenteidensa seurauksista.
Väkivaltaa ei ehkäistä löysillä kampanjoilla
Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi lähisuhteissaan perheiden kanssa jatkuvasti henkiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen väkivaltaan syyllistyvien ammattilaisbyrokraattien kampanjoihin. Väkivallan kertautumisen ja siirtymisen ehkäisemiseksi ehkäisytyöryhmiin pitäisikin palkata kriittisiä tutkijoita, oikeusoppineita ja erilaisista väkivallan muodoista - myös sijaishuollon ja palvelujärjestelmien väkivallasta- selviytyneitä kokemusasiantuntijoita.
Lähisuhdeväkivallan määritelmä pitäisi laajentaa kattamaan myös kansalaisten pakotetut lähisuhteet: suhteet viranomaisiin, joista on harjoitetun lastensuojelupolitiikan takia tullut monien ainoita omaisia.
Kalliit kampanjat, sukupuolitettu syyllistäminen tai lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinta eivät auta lähisuhdeväkivallan todellisia uhreja.
Heitä auttaisivat ammattitaitoiset ja empaattiset työntekijät, luottamukselliset hoitosuhteet, asiakaslähtöiset ja tarpeenmukaiset palvelut, toimivat palveluketjut ja valitusreitit ja mahdollisuus saada nopeasti hoitoa ja hyvitystä.
Lähisuhdeväkivallasta toipuminen edellyttäisi eri väkivallan muotojen tunnistamista ja tunnustamista, varmuutta siitä, ettei väkivalta kertaudu auttamisprosesseissa, uhrien kuulemista, uskomista , kunnioittamista ja hyvittämistä, mahdollisuutta eriyttää väkivalta menneeksi osaksi historiaa sekä aikaa , tilaa ja resursseja väkivallan jäsentämiseen. Kaikki asioita, joista yksikään ei toteudu asiantuntijavaltaan, varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön uskovissa palvelujärjestelmissä.
Vain köyhien paheista voi tulla lastensuojelullisia ongelmia
Kampanjan suunnittelijoiden olisi myös kannattanut tutustua Adam Jamrozikin ja Luisa Nocellan kirjaan Sociology of Social Problems huomioidakseen luokka-erot: vain köyhien paheet, rutiinit ja tavat voivat tulla tunnistetuiksi lastensuojelullisina ongelmina tai väkivaltana. Keski- ja yläluokan paheista puolestaan tulee koko kansan tavoittelemia ja suosittuja arjen rutiineja.
Salinin heitto kampanjaan kätketystä sukupuolittamista haastavasta metatason piiloviestistä vastauksena syytökseen kampanjan sukupuolitetusta vanhemmuudesta kuulostaa mediakonsultin keksimältä hätävalheelta.
Kampanjan tuotokset päinvastoin ilmentävät suoraan sitä äiteihin kohdistettua asennevammaista kyttäämistä ja mielivaltaa, jota ei asiakkaiden oikeussuojakeinojen puuttuessa tarvitse edes yrittää kätkeä.
Mielenkiintoista olisikin tietää kuinka monta fabrikoitua, varsinaista ja kevennettyä lastensuojeluilmoitusta ja huoliliputusta äitien etätyö ja someviestintä tulee tulevaisuudessa tuottamaan.
Psykoanalyysin kyllästämässä lastensuojelussa sukupuolitettu auttaminen ilmenee niin isien vanhemmuuden unohtamisena/ syrjäyttämisenä kuin äitien syyllistämisenä ja vastuuttamisena lasten ja isien puutteista ja virheistä.
Vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein ( kuvitteelliseen) isyyteen ja sen ongelmat (konkreettiseen) äitiyteen (Jokinen 1996, 87-89). Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissakin äitejä vastuutettiin riittämättömästä vanhemmuudesta.
Lastensuojelutoimijat ovat syyllistäneet äitejä omaksumansa psykoanalyysin "kaikki on äitien syytä"- hengessä jo vuosikymmenet milloin kotiäitiydestä, milloin työssäkäynnistä, milloin yksinhuoltajuudesta ja milloin vääristä puolisovalinnoista, isyyteen sekaantumisesta ja sekaantumatta jättämisestä, siisteydestä ja epäsiisteydestä, seksistä ja seksittömyydestä, liiallisesta ja liian vähäisestä lapsille annetusta huomiosta toisten suomalaisten pitäessä kyttäämistä, arvostelua ja syyllistämistä oikeutettuna.
Mielenkiintoista onkin kampanjan herättämä ärsytys valtaväestössä, joka yleensä nielee lastensuojelun ja sijaishuollon markkinointiviestinnän ja pitää välinpitämätöntä (kiihkotonta) suhtautumista lastensuojelun väärinkäytöksiin hyveenä.
Vasta nyt- ja vasta lähes kaikkien omistamien älylaitteiden käyttöön kohdistunut kritiikki rikkoi välinpitämättömyyden muurin ja ylitti ärsytyskynnyksen.
Kenties ensimmäistä kertaa lastensuojelun historiassa valtaosa väestöstä pystyi samaistumaan lastensuojelun syyllistämään kohderyhmään - eikä se tapahtunut perinteisen yhteisesti koetun ja jaetun ihmisyyden- vaan sen modernin version- älylaitteiden käytön kautta.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/kuka-tarkkailee-keta-rajaton-sosiaalityontekija
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
Kampanjan kuvassa on sliipattu äiti, joka pitelee tablettia kahden lapsen pyöriessä ympärillä. Kampanjavideossa puolestaan tytär on rannalla juoksemassa äitinsä luo, kun äiti ottaakin puhelimen esiin ja keskittyy siihen. Samassa iso lintu vie lapsen.
Kampanjan otsikkona on "Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa".
Vihreiden valtuustopaikkansa Helsingissä jättänyt Johanna Sumuvuori kummastelee Twitterissä asiaa.
– Pädillä oleva äiti = väkivaltainen? Anteeksi, mutta mitä tämä on @helviestinta, oikeasti? Suomessa on ihan oikeita lastensuojelurikoksia, Sumuvuori kommentoi Twitterissä.
Mari Pudas kysyy, missä isät ovat kampanjasta?
– Ja entä jos lukee lehteä, Pudas twiittaa.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtaja Olli Salin kertoo , että Helsingin kaupunki kampanjoi tänä syksynä erityisesti pieniin lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä vastaan yhdessä poliisin ja yhteistyöjärjestöjen kanssa. ”Lapset kokevat arvottomuutta, jos kukaan ei reagoi eikä ota huomioon. Minusta se on henkisen pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun ensiasteita, jos emme lainkaan huomaa, mitä lapsi sanoo tai haluaa”, Salin kertoo.
Lastensuojelun orwellilainen diskurssi ei vakuuta enää
Lähisuhdeväkivallan ehkäisijöiksi itseään kutsuvat haluavat perheenäideiltä älypuhelimet pois.
Ei siksi, että ne olisivat haitaksi lapsille vaan siksi koska ne ovat haitaksi asiantuntijoiksi itsensä kuvitteleville kasvatus-, opetus- tai sosiaalityön koulutusta saaneille, jollaisia on jo enemmän kuin joka 7. suomalaisista.
Ei mene kauaa kun ollaan DDR:n lukemissa, jossa joka kolmannen työntekijän toimenkuva muodostui toisten vakoilusta.
Asiantuntijoista on ärsyttävää kun äidit eivät enää keskity asiantuntijoiden nuhteluihin vaan maksavat samalla laskuja , viestittelevät lapsilleen ja vaihtavat kokemuksia palvelujärjestelmästä ystäviensä kanssa. Vieläpä aivan avoimesti- ja ilman asiantuntijoiden lupaa ja konsultaatiota!
Kansankynttilöitä kiukuttaa, että äidit voivat älylaitteidensa avulla saavuttaa tuoreempaa tietoa ja älykkäämpiä ratkaisuja kuin asiantuntijoilla on tarjota ja lisäksi googlata minkälaisiin kyykytyksiin asiantuntijat ovat aiemmissa asiakassuhteissaan syyllistyneet.
Se, että kampanja rinnastaa lähisuhdeväkivallan lapsensa läsnäollessa älypuhelinta käyttävään äitiin ei ole yllätys lastensuojelun asiantuntijoiden orwellilaisessa maailmassa, jossa asiakkaan omaehtoinen tunneilmaisu tulkitaan vuorovaikutushäiriön oireeksi, rentous puutteelliseksi vanhemmuudeksi ja viranomaismielivallan vastustaminen psyykkiseksi häiriintyneisyydeksi. Lastensuojelun voimavaralähtöinen vuorovaikutus puolestaan on käytännössä urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta ja lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa.
Onko Helsingin kaupunki ja Salin itse kiinnittänyt huomiota tai reagoinut vaikkapa entisten tai nykyisten sijoitettujen sanomisiin tai toiveisiin?
Ovatko äitien oletetusta välinpitämättömyydestä huolestuneet kaupungin päättäjät tietoisia siitä, että lähisuhdeväkivalta tai sijoitettujen koulutusurien katkaisu sijaisperheissä eivät ole sijaishuollon historiaa vaan nykyisyyttä Helsingissäkin?
Kampanja on kuvaava esimerkki lastensuojelutoimijoiden havainto- ja priorisointikyvystä ja orwellilaisesta uusiokielestä, joka vilisee harhaanjohtavia eufemismeja.
Hankkeet, joissa lähisuhdeväkivallan tai riskiperheen määritelmä laajennetaan koskemaan kaikkia bioperheitä takaavat varmasti lapsen äänellä puhumaan pyrkivien aikuisten edunsaajien vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimykset mutta tympivät älylliseen rehellisyyteen pyrkiviä kansalaisia.
Samaan aikaan kun lapsiperheiden peruspalvelujen ja poliisin rahoitusta leikataan, lastensuojeluilmoituksia tehdään ja kehotetaan tekemään lasten leikeistä, rikkinäisistä sukista, äitien kuntosalikäynneistä ja kotiavun tarpeesta. Kun todelliset ongelmat vähenevät, asiantuntijoiden täytyy keksiä itsensä työllistääkseen kuvitteellisia ongelmia. Yhä useampi perhe ei enää uskallakaan hakea apua mielivaltaisten toimien ja syyllistämisen pelossa, joita tämäkin kampanja lietsoo.
Sijaishuollon asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan poikkeavuutta, riskejä, väkivaltaa, ongelmia eikä ongelmien periytymistä.
Lasten kaltoinkohtelun riskitekijöiksi on jo virallistettu mm. vanhempien pienituloisuus, kiireisyys, tupakointi, työttömyys, yksinhuoltajuus, monilapsisuus ja se, etteivät vanhemmat halua avautua häiriöitä ja sijoitusperusteita etsiville asiantuntijoiksi kutsutuille sijaishuollon asiakashankkijoille ja edunvalvojille.
Vääriä positiivisia löydöksiä ja oikeusturvaongelmia tuottavat epätieteelliset seulaukset , villit riskilistat ja perhetyön huolikirjaukset tuskin tarvitsevat jatkeekseen vanhempien älylaitteiden käytön demonisointia.
Aggressiivinen varhaisen puuttumisen nimissä toteutettu asiakashankinta on jo taannut asiantuntijoista riippuvaiseksi saatettavan asiakassuman.
Hyttysten seulominen päästää läpi kamelit
Sijaishuoltoselvityksen ja Oulun lastensuojeluskandaalien jälkeen tulkinta, jossa väkivalta samaistetaan vanhemman älypuhelimen näpräämiseen on hävytöntä tilanteessa, jossa lastensuojelusta puuttuu edelleen valvonta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, riippumaton tuomioistuin, tutkimustieto, seuranta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot ja työntekijöiden ja yrittäjien vastuu- ja korvausvelvoitteet lapsiin kohdistuneesta väkivallasta.
Lastensuojelun asiakkaina on lähes 100 000 lasta mutta tutkimustieto osoittaa , että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Sosiaalityötä vaivaavat edelleen täsmälleen samat ongelmat kuin 50 vuotta tai jopa sata vuotta sitten; mielivalta, köyhien kuritus, bio- ja sijaisperheiden kaksoisstandardit, puoskarointi, tutkimustiedon puute, asenteisiin ja ennakkoluuloihin perustuvat työkäytännöt ja asiakkailta puuttuva oikeusturva.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö eikä perhekodeilta viedä lupia edes tapauksissa, joissa pitäjä on tuomittu lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Kampanjan takana olevat henkilöt vaikuttavat pikemminkin lastensuojelun kuin väkivallan asiantuntijoilta. Lastensuojelun kaksoisstandardien takia vanhempaan tai lapseen kohdistuneesta kertaluonteisestakin lähisuhdeväkivallaksi määritellystä tapahtumasta on tullut asia, joka johtaa lähes varmasti siihen, että korppiarmeija käy sieppaamassa lapsen valvomattomaan sijaishuoltoon, jossa paljon pahempi väkivalta voi jatkua kenenkään puuttumatta sijoitetun koko lapsuuden ajan.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmässä ovat mukana mm. poliisia liian vähäisestä lastensuojeluilmoitusten määrästä moittinut sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin sosiaali- ja terveysvirastosta, monta juttua Lokakuun liikkeeltä kirvoittanut lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Terhi Leino sosiaali- ja terveysvirastosta, ylihoitaja ja tehostetun perhetyön Aalto- tiimissä toiminut Katariina Jantunen sosiaali- ja terveysvirastosta, ohjauspalvelujen päällikkö Arja Kukkonen opetusvirastosta, Nopsa- perhetyössä toiminut toiminnanjohtaja Leena Jonkari nuorisoasiainkeskuksesta ja Aila Paloniemen järjestötoveri, koordinaattori Majid Allahyari Ihmisoikeusliitosta.
Työryhmään on kutsuttu lisäksi seuraavien tahojen edustajat: Helsingin poliisilaitos, Helsingin syyttäjänvirasto, Rikosuhripäivystys, Pääkaupunkiseudun turvakoti, Lyömätön linja, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Monika Naiset ry.
Kyseenalaista lähisuhdeväkivallan ehkäisyn työryhmässä on lastensuojelun yliedustuksen lisäksi joidenkin yhteistyötahojen vuosikaudet jatkunut välinpitämättömyys omia epäeettisiä ja asiakkaitaan vaurioittavia asenteitaan ja toimintakäytäntöjään kohtaan.
Suomalaisen korporatistisen eturyhmätalouden perinteiden mukaisesti työryhmässä ei ole mukana lainkaan asianosaisia eli lastensuojelun asiakasvanhempien tai -lasten edustajia eikä työryhmän hankkeiden lapsi- ja perhevaikutuksia, tuloksia, kustannuksia tai ei- aiottuja seurauksia tulla todennäköisesti milloinkaan selvittämään riippumattoman selvittäjän toimesta. Asiantuntijoilla on lupa olla välinpitämättömiä asenteidensa seurauksista.
Väkivaltaa ei ehkäistä löysillä kampanjoilla
Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi lähisuhteissaan perheiden kanssa jatkuvasti henkiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen väkivaltaan syyllistyvien ammattilaisbyrokraattien kampanjoihin. Väkivallan kertautumisen ja siirtymisen ehkäisemiseksi ehkäisytyöryhmiin pitäisikin palkata kriittisiä tutkijoita, oikeusoppineita ja erilaisista väkivallan muodoista - myös sijaishuollon ja palvelujärjestelmien väkivallasta- selviytyneitä kokemusasiantuntijoita.
Lähisuhdeväkivallan määritelmä pitäisi laajentaa kattamaan myös kansalaisten pakotetut lähisuhteet: suhteet viranomaisiin, joista on harjoitetun lastensuojelupolitiikan takia tullut monien ainoita omaisia.
Kalliit kampanjat, sukupuolitettu syyllistäminen tai lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinta eivät auta lähisuhdeväkivallan todellisia uhreja.
Heitä auttaisivat ammattitaitoiset ja empaattiset työntekijät, luottamukselliset hoitosuhteet, asiakaslähtöiset ja tarpeenmukaiset palvelut, toimivat palveluketjut ja valitusreitit ja mahdollisuus saada nopeasti hoitoa ja hyvitystä.
Lähisuhdeväkivallasta toipuminen edellyttäisi eri väkivallan muotojen tunnistamista ja tunnustamista, varmuutta siitä, ettei väkivalta kertaudu auttamisprosesseissa, uhrien kuulemista, uskomista , kunnioittamista ja hyvittämistä, mahdollisuutta eriyttää väkivalta menneeksi osaksi historiaa sekä aikaa , tilaa ja resursseja väkivallan jäsentämiseen. Kaikki asioita, joista yksikään ei toteudu asiantuntijavaltaan, varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön uskovissa palvelujärjestelmissä.
Vain köyhien paheista voi tulla lastensuojelullisia ongelmia
Kampanjan suunnittelijoiden olisi myös kannattanut tutustua Adam Jamrozikin ja Luisa Nocellan kirjaan Sociology of Social Problems huomioidakseen luokka-erot: vain köyhien paheet, rutiinit ja tavat voivat tulla tunnistetuiksi lastensuojelullisina ongelmina tai väkivaltana. Keski- ja yläluokan paheista puolestaan tulee koko kansan tavoittelemia ja suosittuja arjen rutiineja.
Salinin heitto kampanjaan kätketystä sukupuolittamista haastavasta metatason piiloviestistä vastauksena syytökseen kampanjan sukupuolitetusta vanhemmuudesta kuulostaa mediakonsultin keksimältä hätävalheelta.
Kampanjan tuotokset päinvastoin ilmentävät suoraan sitä äiteihin kohdistettua asennevammaista kyttäämistä ja mielivaltaa, jota ei asiakkaiden oikeussuojakeinojen puuttuessa tarvitse edes yrittää kätkeä.
Mielenkiintoista olisikin tietää kuinka monta fabrikoitua, varsinaista ja kevennettyä lastensuojeluilmoitusta ja huoliliputusta äitien etätyö ja someviestintä tulee tulevaisuudessa tuottamaan.
Psykoanalyysin kyllästämässä lastensuojelussa sukupuolitettu auttaminen ilmenee niin isien vanhemmuuden unohtamisena/ syrjäyttämisenä kuin äitien syyllistämisenä ja vastuuttamisena lasten ja isien puutteista ja virheistä.
Vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein ( kuvitteelliseen) isyyteen ja sen ongelmat (konkreettiseen) äitiyteen (Jokinen 1996, 87-89). Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissakin äitejä vastuutettiin riittämättömästä vanhemmuudesta.
Lastensuojelutoimijat ovat syyllistäneet äitejä omaksumansa psykoanalyysin "kaikki on äitien syytä"- hengessä jo vuosikymmenet milloin kotiäitiydestä, milloin työssäkäynnistä, milloin yksinhuoltajuudesta ja milloin vääristä puolisovalinnoista, isyyteen sekaantumisesta ja sekaantumatta jättämisestä, siisteydestä ja epäsiisteydestä, seksistä ja seksittömyydestä, liiallisesta ja liian vähäisestä lapsille annetusta huomiosta toisten suomalaisten pitäessä kyttäämistä, arvostelua ja syyllistämistä oikeutettuna.
Mielenkiintoista onkin kampanjan herättämä ärsytys valtaväestössä, joka yleensä nielee lastensuojelun ja sijaishuollon markkinointiviestinnän ja pitää välinpitämätöntä (kiihkotonta) suhtautumista lastensuojelun väärinkäytöksiin hyveenä.
Vasta nyt- ja vasta lähes kaikkien omistamien älylaitteiden käyttöön kohdistunut kritiikki rikkoi välinpitämättömyyden muurin ja ylitti ärsytyskynnyksen.
Kenties ensimmäistä kertaa lastensuojelun historiassa valtaosa väestöstä pystyi samaistumaan lastensuojelun syyllistämään kohderyhmään - eikä se tapahtunut perinteisen yhteisesti koetun ja jaetun ihmisyyden- vaan sen modernin version- älylaitteiden käytön kautta.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/kuka-tarkkailee-keta-rajaton-sosiaalityontekija
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa