PRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntö
Oikeusoppineet ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia ja Euroopan ihmisoikeus- ja lapsen oikeuksien sopimuksen ohittavia sisältöjä ja asenneongelmia.
Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.
PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut poikaa ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä.
PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.
Oulussa PRIDE-valmennettu sijaisäiti onnistui laittomasti estämään alle kouluikäisten lasten yhteydenpidon vanhempiinsa lähes vuodeksi sosiaalityöntekijän avustuksella.
Viime viikolla PRIDE-valmennettu keskisuomalainen sijaisperhe sai lievän tuomion vuosia jatkuneesta sijoitettujen lasten nälkiinnyttämisestä.
Sijaisvanhemman väkivaltarikostuomio ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa . Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluun
Sijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
PRIDE-valmennuksissa on vakavia puutteita- Odotusaikakäytäntö lisää hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia
PRIDE- sijaisperhevalmennus on sijaisvanhempien 24 tuntia kestävä prosessinomainen valmennusohjelma. Siinä määritellään työn perusteet ja arvot sekä perhehoidon eri vaiheet. Suomessa PRIDE- ohjelmaa ja sijaishuollon perhehoitoa lobbaa ja kehittää ”lapsilähtöisistä välineistään” tunnettu Pesäpuu ry, jonka mukaan ”ohjelma antaa mallin sijaisvanhempien rekrytointiin, arviointiin ja valmennukseen sekä valintaan, täydennyskoulutukseen ja yhteistyöhön muiden perhehoidon toimijoiden kanssa”.
Luulisi, että oikeusvaltiossa minimivaatimus jonkin koulutuksen julkiselle rahoitukselle olisi, että koulutus noudattaa ja kunnioittaa voimassa olevia lakeja ja asetuksia. Ei Suomessa. Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- järjestäjien omista materiaaleista:
Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta
"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08)
Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen
"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä."
Oikeusoppineet ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia ja Euroopan ihmisoikeus- ja lapsen oikeuksien sopimuksen ohittavia sisältöjä ja asenneongelmia.
Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.
PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut poikaa ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä.
PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.
Oulussa PRIDE-valmennettu sijaisäiti onnistui laittomasti estämään alle kouluikäisten lasten yhteydenpidon vanhempiinsa lähes vuodeksi sosiaalityöntekijän avustuksella.
Viime viikolla PRIDE-valmennettu keskisuomalainen sijaisperhe sai lievän tuomion vuosia jatkuneesta sijoitettujen lasten nälkiinnyttämisestä.
Sijaisvanhemman väkivaltarikostuomio ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa . Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluun
Sijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
PRIDE-valmennuksissa on vakavia puutteita- Odotusaikakäytäntö lisää hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia
PRIDE- sijaisperhevalmennus on sijaisvanhempien 24 tuntia kestävä prosessinomainen valmennusohjelma. Siinä määritellään työn perusteet ja arvot sekä perhehoidon eri vaiheet. Suomessa PRIDE- ohjelmaa ja sijaishuollon perhehoitoa lobbaa ja kehittää ”lapsilähtöisistä välineistään” tunnettu Pesäpuu ry, jonka mukaan ”ohjelma antaa mallin sijaisvanhempien rekrytointiin, arviointiin ja valmennukseen sekä valintaan, täydennyskoulutukseen ja yhteistyöhön muiden perhehoidon toimijoiden kanssa”.
Luulisi, että oikeusvaltiossa minimivaatimus jonkin koulutuksen julkiselle rahoitukselle olisi, että koulutus noudattaa ja kunnioittaa voimassa olevia lakeja ja asetuksia. Ei Suomessa. Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- järjestäjien omista materiaaleista:
Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta
"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08)
Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen
"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä."
Itsearvioidut vahvuudet- ja PRIDE on suoritettu
"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti."
Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää pitämättä
"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla". ( Perhehoitoliitto lehti 3/ 12)
Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyystä
"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa."
Kahden vuoden odotusaika ja oma perhe ajattelu aiheuttaa hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia
"PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Jos kuitenkin joku toinen kunta haluaa käyttää näiden kuntien valmentamia sijaisperheitä, perii 11/19 valmentajaosapuolta sijoittajakunnalta maksun."
Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin
"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia. ( Perhehoitoliittolehti 6/ 2009)
Sijaisvanhempien oletuksena adoptio- oikeus
"Yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa saattoi vaikeuttaa myös sijaisvanhemman voimakas kiintymys sijoitettuun lapseen ja toive adoptiosta."
Lapsen vastustus sijaisperheen usein laittomia käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi
"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne." ( Helsingin kaupunki, PRIDE-valmennus)
Asenteelliset kouluttajat mustamaalaavat biovanhempia ja estävät sijaisvanhempien ja biovanhempien yhteistyön
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu sijaisäiti on kertonut kuinka sijaisvanhempia peloteltiin valmennuksessa karmit kaulassa kotiin hyökkäävistä biologisista vanhemmista: "Linnat ovat tehneet sijaisvanhempina joitakin asioita päinvastoin kuin ammattilaiset ovat neuvoneet. Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Marja-Riitta Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."
Sijoituksen alkuvaiheessa Soilen isä kysyi kerran, voisiko hän tulla tyttären luokse viikonlopuksi. "Hetken mietin ja vastasin, että tule vaan. Sosiaalityöntekijät nuhtelivat, mutta omaan ajatteluun kannatti luottaa. Sen viikonlopun aikana rakentui vankka luottamus kaikkien aikuisten kesken."
Tällaisten asenteiden takia ei ole ihme, että LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu sijoituksen aikana minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Miksi PRIDE- sijaisperhevalmennuksia oikein rahoitetaan veronmaksajien varoista jos onnistunut suhde ja yhteistyö vanhempiin rakentuu vain toimimalla päinvastoin kuin valmennuksissa neuvotaan? Miksi LSKL haluaa vielä palkita aktiivisesta syrjäyttämistoiminnasta? Kuka tutkisi kuinka moni räjähdysmäisesti lisääntyneistä kiireellisistä sijoituksista on tehty odottavia sijaisperheitä silmälläpitäen juuri ennen lakisääteisen odotusajan loppumista?
Sijaishuollon lobbarit sanelevat lastensuojelun lainsäädännön ja linjaukset ilman tutkimustietoa
Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Lastensuojelun Keskusliitto palkitsi hiljattain Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaan PRIDE-ohjelman kehittämistä ja juurruttamisesta Suomeen ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Paula Männikön työpanoksestaan PRIDE-valmennuksen kehittämisessä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille, jotka onnistuivat vuosien ajan olemaan huomaamatta sijaisperheessä tapahtunutta lasten kaltoinkohtelua ja nälkiinnyttämistä, jonka seurauksena lasten pituuskasvu pysähtyi.
Palkintohuumassa huomaamatta on jäänyt myös, että PRIDE ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Valmennusohjelman tuloksellisuudelle ei ole empiiristä näyttöä. Myöskään ohjelman vaikuttavuutta ei ole tutkittu mitenkään.
PRIDE:n taustalla ei siis ole riittävää tutkimustietoa eikä minkäänlaista näyttöä vaikuttavuudesta. Nämä tosiasiat eivät ole kuitenkaan estäneet ohjelman rahoitusta , levittämistä ja palkitsemista.
Sijaishuollon korruptoitunut ja valvomaton kehitysapu lakkautettava
Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään.
Vanhanaikainen elitistinen malli, jossa paremmaksi väeksi itsensä kuvittelevat länsimaalaiset saattoivat poimia itselleen valitsemat lemmikit/palvelijat pois omista yhteisöistään ei auttanut lapsia eikä köyhyydestä ja osattomuudesta kärsiviä yhteisöjä.
Suomalaisen lastensuojelun heiliöläis-paloniemeläinen linjaus saa valitettavasti elää sadan vuoden takaisessa asennemaailmassa. Sen mukaan sijaishuolto on lapsen parempi kasvattaja eikä biologisella perheellä tule olla mitään osaa lapsen elämään huostaanoton jälkeen.
Linjaus ei halua panostaa syntymäperheiden tukemiseen, se hyväksyy tiukat (lainvastaiset) lasten ja biologisten vanhempien tapaamisrajoitukset ja vieraannuttamisen sekä sen, ettei perhettä edes pyritä jälleenyhdistämään. Linjauksen oletus sijaishuollon paremmuudesta lasten kasvattajana aiheuttaa myös sen, ettei sijaishuoltoa pyritä valvomaan ja sijaishuollon väärinkäytöksiä katsotaan läpi sormien.
Sen sijaan, että sosiaalialan päättäjät pyrkisivät lastensuojelun perustehtävän ja ihmisoikeussopimuksien toteutumiseen tutkimalla ja poistamalla olemassaolevat lastensuojelun puutteet, pyritäänkin olemassaolevat puutteet ja ihmisoikeusloukkaukset oikeuttamaan lainsäädäntöä muuttamalla.
Lastensuojelun vinoutuneet tiedonhankintamenetelmät huomioonottaen, on täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että myös pysyvän huostaanoton hankkeen perusta on Aila Paloniemen lobbauksessa ja muutamassa lehtikirjoituksessa. Tutkimusnäyttöä sen perusteeksi ei löydy. Helsingin Sanomien 24.5.2015 juttu vahvistaa havainnon, että 24 tuntia kestävissä PRIDE-sijaisperhekoulutuksissa ei opeteta edes lainsäädännön alkeita.
Kaikkia haastateltuja sijaisperheitä yhdistää vielä 7 vuotta uuden lastensuojelulain ja 13 vuotta Lapsen oikeuksien sopimuksen voimaantulon jälkeen tietämättömyys siitä, että juridisesti huostaanotto on lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi mahdolliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi. Omituista jutussa on se, että sijaisvanhempien lisäksi usein PRIDE-valmentajina toimivat sosiaalityöntekijätkään eivät piittaa lastensuojelulaista; he olivat katsoneet oikeudekseen lupailla lapsia "täysi-ikäisyyteen saakka."
Koko lapsuuden mittaisten huostaanottojen olosuhteita ei valvota. Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken. Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.
Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa. VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.
Köyhien elämäntapavakoilusta siirryttävä näyttöön perustuviin työmenetelmiin
Lastensuojelun työntekijöiden työnsisältö on typistynyt köyhien elämäntapavakoiluksi ja -kontrolliksi. Sosiaalitoimen aika haaskaantuu epätieteellisiin arviointeihin, seulontoihin ja syytekirjelmien laatimiseen vanhemmista, jotta lapsia (tykkää) voidaan siirtää syntymäperheistään (en tykkää) valvomattomaan sijaishuoltoon (tykkää).
Tässä salapoliisileikissä niin perheiden hyvinvointi kuin tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytettyjen oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
Suomalaisessa lastensuojelussa ja sijaishuollossa Euroopan ihmisoikeussopimus ja Lapsen oikeuksien sopimus ( LOS) ovat tuntemattomia tekstejä. YK:n tärkeän politiikkaohjelman Thinkchildsafe:n materiaaleja ei näy suomalaisten lastensuojelujärjestöjen sivuilla. Myöskään YK:n Guidelines tor the Alternative Care of Children- suosituksia ei ole saatu suomennettua vaikka aikaa on ollut yli kuusi vuotta.
Olisiko syynä se, että suomalaiset puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ”vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa. Ne ovat itse juuri niitä tahoja, jotka tuottavat rikottuja perheitä ja riskiolosuhteita.
Muiden muuassa SOS-lapsikylä ja Pesäpuu ry mainostavat palveluitaan harhaanjohtavasti lapsilla, ”jotka eivät voi asua kotonaan.”
Lastensuojelusta on tullut sijaishuollon- ei lasten- edunvalvontaa
Thinkchildsafe- kampanjan viesti lasten syntymäperheiden tukemisesta ei sovi suomalaiseen sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvään lastensuojeluun.
Kehotus resursoida lasten luonnollisiin perheisiin ja yhteisöihin on Suomessa sivuutettu. Syntymäperheiden sijaan halutaan tukea ja resursoida sijaisperheitä huolimatta yhdenmukaisesta kansanvälisestä tutkimusnäytöstä perhehoidon väärinkäytöksistä.
Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon , nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi ja muun huostaanottoja tuottavan urkinnan lastensuojelun yhteis- ja vaikuttavuustutkimukseksi tai lapsilähtöiseksi voimaannuttavaksi vuorovaikutukseksi.
Suomalainen lastensuojeluinnovaatio ja keino täyttää YK:n suositusten takia tyhjeneviä laitospaikkoja on laitostaa lasten sijaan koko perhe perhekuntoutukseksi kutsuttuun perustuslain vastaiseen pakkohoitoon. Myös vammaiset jat psyykkisesti sairaat ensisijaisesti terveydenhuollon apua kaipaavat lapset kelpaavat lastensuojelun laitospaikoille. Uudistukset tapahtuvat vain nimien ja nimeämisen tasolla.
Erityisen epäeettisenä voi pitää lastensuojelujärjestöissä ja muissa lastensuojelun luottamustehtävissä toimivien vuodesta toiseen jatkuvaa ylimielistä ja vähättelevää suhtautumista tutkimustietoon ja sijaishuollossa paljastuneeseen väkivaltaan.
Valtiovallan tuella harjoitettu sinisilmäinen sijaishuollon valvomatta jättäminen ja edunvalvonta yhdistettynä lastensuojelun tutkimuksen ja oikeudenkäyntien puutteisiin ja heikkolaatuiseen sijaisperhevalmennukseen ja sijaisperheiden odotusaikaan takaa sen, että yhä useampi nuori päätyy kenenkään puuttumatta sijoitetuksi hatarin ja laittomin perustein tarpeitaan vastaamattomaan, puutteellisesti valvottuun ja koulutettuun , pysyvyyttä tarjoamattomaan ja jopa vaaralliseen sijaisperheeseen ja sieltä edelleen kiertämään syrjäyttävästä sijaisperheestä tai - laitoksesta toiseen.
Lokakuun Liike pyytää STM:ää ja THL:ää tutkimaan mikä seurauksia PRIDE-valmennusten puutteilla on laittomiin rajoitustoimiin, sijaishuollossa tapahtuvan väkivallan ilmitulon estämiseen ja vähättelyyn, lasten ja vanhempien yhteydenpidon tukemisen ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönteihin. Lokakuun liike pyytää myös selvittämään mikä yhteys lisääntyneillä kiireellisillä sijoituksilla on sijaisperheiden odotusaikakäytäntöön.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista#sthash.RaqRWdwH.dpuf
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo
"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti."
Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää pitämättä
"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla". ( Perhehoitoliitto lehti 3/ 12)
Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyystä
"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa."
Kahden vuoden odotusaika ja oma perhe ajattelu aiheuttaa hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia
"PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Jos kuitenkin joku toinen kunta haluaa käyttää näiden kuntien valmentamia sijaisperheitä, perii 11/19 valmentajaosapuolta sijoittajakunnalta maksun."
Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin
"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia. ( Perhehoitoliittolehti 6/ 2009)
Sijaisvanhempien oletuksena adoptio- oikeus
"Yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa saattoi vaikeuttaa myös sijaisvanhemman voimakas kiintymys sijoitettuun lapseen ja toive adoptiosta."
Lapsen vastustus sijaisperheen usein laittomia käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi
"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne." ( Helsingin kaupunki, PRIDE-valmennus)
Asenteelliset kouluttajat mustamaalaavat biovanhempia ja estävät sijaisvanhempien ja biovanhempien yhteistyön
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu sijaisäiti on kertonut kuinka sijaisvanhempia peloteltiin valmennuksessa karmit kaulassa kotiin hyökkäävistä biologisista vanhemmista: "Linnat ovat tehneet sijaisvanhempina joitakin asioita päinvastoin kuin ammattilaiset ovat neuvoneet. Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Marja-Riitta Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."
Sijoituksen alkuvaiheessa Soilen isä kysyi kerran, voisiko hän tulla tyttären luokse viikonlopuksi. "Hetken mietin ja vastasin, että tule vaan. Sosiaalityöntekijät nuhtelivat, mutta omaan ajatteluun kannatti luottaa. Sen viikonlopun aikana rakentui vankka luottamus kaikkien aikuisten kesken."
Tällaisten asenteiden takia ei ole ihme, että LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu sijoituksen aikana minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Miksi PRIDE- sijaisperhevalmennuksia oikein rahoitetaan veronmaksajien varoista jos onnistunut suhde ja yhteistyö vanhempiin rakentuu vain toimimalla päinvastoin kuin valmennuksissa neuvotaan? Miksi LSKL haluaa vielä palkita aktiivisesta syrjäyttämistoiminnasta? Kuka tutkisi kuinka moni räjähdysmäisesti lisääntyneistä kiireellisistä sijoituksista on tehty odottavia sijaisperheitä silmälläpitäen juuri ennen lakisääteisen odotusajan loppumista?
Sijaishuollon lobbarit sanelevat lastensuojelun lainsäädännön ja linjaukset ilman tutkimustietoa
Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Lastensuojelun Keskusliitto palkitsi hiljattain Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaan PRIDE-ohjelman kehittämistä ja juurruttamisesta Suomeen ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Paula Männikön työpanoksestaan PRIDE-valmennuksen kehittämisessä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille, jotka onnistuivat vuosien ajan olemaan huomaamatta sijaisperheessä tapahtunutta lasten kaltoinkohtelua ja nälkiinnyttämistä, jonka seurauksena lasten pituuskasvu pysähtyi.
Palkintohuumassa huomaamatta on jäänyt myös, että PRIDE ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Valmennusohjelman tuloksellisuudelle ei ole empiiristä näyttöä. Myöskään ohjelman vaikuttavuutta ei ole tutkittu mitenkään.
PRIDE:n taustalla ei siis ole riittävää tutkimustietoa eikä minkäänlaista näyttöä vaikuttavuudesta. Nämä tosiasiat eivät ole kuitenkaan estäneet ohjelman rahoitusta , levittämistä ja palkitsemista.
Sijaishuollon korruptoitunut ja valvomaton kehitysapu lakkautettava
Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään.
Vanhanaikainen elitistinen malli, jossa paremmaksi väeksi itsensä kuvittelevat länsimaalaiset saattoivat poimia itselleen valitsemat lemmikit/palvelijat pois omista yhteisöistään ei auttanut lapsia eikä köyhyydestä ja osattomuudesta kärsiviä yhteisöjä.
Suomalaisen lastensuojelun heiliöläis-paloniemeläinen linjaus saa valitettavasti elää sadan vuoden takaisessa asennemaailmassa. Sen mukaan sijaishuolto on lapsen parempi kasvattaja eikä biologisella perheellä tule olla mitään osaa lapsen elämään huostaanoton jälkeen.
Linjaus ei halua panostaa syntymäperheiden tukemiseen, se hyväksyy tiukat (lainvastaiset) lasten ja biologisten vanhempien tapaamisrajoitukset ja vieraannuttamisen sekä sen, ettei perhettä edes pyritä jälleenyhdistämään. Linjauksen oletus sijaishuollon paremmuudesta lasten kasvattajana aiheuttaa myös sen, ettei sijaishuoltoa pyritä valvomaan ja sijaishuollon väärinkäytöksiä katsotaan läpi sormien.
Sen sijaan, että sosiaalialan päättäjät pyrkisivät lastensuojelun perustehtävän ja ihmisoikeussopimuksien toteutumiseen tutkimalla ja poistamalla olemassaolevat lastensuojelun puutteet, pyritäänkin olemassaolevat puutteet ja ihmisoikeusloukkaukset oikeuttamaan lainsäädäntöä muuttamalla.
Lastensuojelun vinoutuneet tiedonhankintamenetelmät huomioonottaen, on täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että myös pysyvän huostaanoton hankkeen perusta on Aila Paloniemen lobbauksessa ja muutamassa lehtikirjoituksessa. Tutkimusnäyttöä sen perusteeksi ei löydy. Helsingin Sanomien 24.5.2015 juttu vahvistaa havainnon, että 24 tuntia kestävissä PRIDE-sijaisperhekoulutuksissa ei opeteta edes lainsäädännön alkeita.
Kaikkia haastateltuja sijaisperheitä yhdistää vielä 7 vuotta uuden lastensuojelulain ja 13 vuotta Lapsen oikeuksien sopimuksen voimaantulon jälkeen tietämättömyys siitä, että juridisesti huostaanotto on lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi mahdolliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi. Omituista jutussa on se, että sijaisvanhempien lisäksi usein PRIDE-valmentajina toimivat sosiaalityöntekijätkään eivät piittaa lastensuojelulaista; he olivat katsoneet oikeudekseen lupailla lapsia "täysi-ikäisyyteen saakka."
Koko lapsuuden mittaisten huostaanottojen olosuhteita ei valvota. Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken. Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.
Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa. VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.
Köyhien elämäntapavakoilusta siirryttävä näyttöön perustuviin työmenetelmiin
Lastensuojelun työntekijöiden työnsisältö on typistynyt köyhien elämäntapavakoiluksi ja -kontrolliksi. Sosiaalitoimen aika haaskaantuu epätieteellisiin arviointeihin, seulontoihin ja syytekirjelmien laatimiseen vanhemmista, jotta lapsia (tykkää) voidaan siirtää syntymäperheistään (en tykkää) valvomattomaan sijaishuoltoon (tykkää).
Tässä salapoliisileikissä niin perheiden hyvinvointi kuin tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytettyjen oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
Suomalaisessa lastensuojelussa ja sijaishuollossa Euroopan ihmisoikeussopimus ja Lapsen oikeuksien sopimus ( LOS) ovat tuntemattomia tekstejä. YK:n tärkeän politiikkaohjelman Thinkchildsafe:n materiaaleja ei näy suomalaisten lastensuojelujärjestöjen sivuilla. Myöskään YK:n Guidelines tor the Alternative Care of Children- suosituksia ei ole saatu suomennettua vaikka aikaa on ollut yli kuusi vuotta.
Olisiko syynä se, että suomalaiset puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ”vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa. Ne ovat itse juuri niitä tahoja, jotka tuottavat rikottuja perheitä ja riskiolosuhteita.
Muiden muuassa SOS-lapsikylä ja Pesäpuu ry mainostavat palveluitaan harhaanjohtavasti lapsilla, ”jotka eivät voi asua kotonaan.”
Lastensuojelusta on tullut sijaishuollon- ei lasten- edunvalvontaa
Thinkchildsafe- kampanjan viesti lasten syntymäperheiden tukemisesta ei sovi suomalaiseen sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvään lastensuojeluun.
Kehotus resursoida lasten luonnollisiin perheisiin ja yhteisöihin on Suomessa sivuutettu. Syntymäperheiden sijaan halutaan tukea ja resursoida sijaisperheitä huolimatta yhdenmukaisesta kansanvälisestä tutkimusnäytöstä perhehoidon väärinkäytöksistä.
Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon , nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi ja muun huostaanottoja tuottavan urkinnan lastensuojelun yhteis- ja vaikuttavuustutkimukseksi tai lapsilähtöiseksi voimaannuttavaksi vuorovaikutukseksi.
Suomalainen lastensuojeluinnovaatio ja keino täyttää YK:n suositusten takia tyhjeneviä laitospaikkoja on laitostaa lasten sijaan koko perhe perhekuntoutukseksi kutsuttuun perustuslain vastaiseen pakkohoitoon. Myös vammaiset jat psyykkisesti sairaat ensisijaisesti terveydenhuollon apua kaipaavat lapset kelpaavat lastensuojelun laitospaikoille. Uudistukset tapahtuvat vain nimien ja nimeämisen tasolla.
Erityisen epäeettisenä voi pitää lastensuojelujärjestöissä ja muissa lastensuojelun luottamustehtävissä toimivien vuodesta toiseen jatkuvaa ylimielistä ja vähättelevää suhtautumista tutkimustietoon ja sijaishuollossa paljastuneeseen väkivaltaan.
Valtiovallan tuella harjoitettu sinisilmäinen sijaishuollon valvomatta jättäminen ja edunvalvonta yhdistettynä lastensuojelun tutkimuksen ja oikeudenkäyntien puutteisiin ja heikkolaatuiseen sijaisperhevalmennukseen ja sijaisperheiden odotusaikaan takaa sen, että yhä useampi nuori päätyy kenenkään puuttumatta sijoitetuksi hatarin ja laittomin perustein tarpeitaan vastaamattomaan, puutteellisesti valvottuun ja koulutettuun , pysyvyyttä tarjoamattomaan ja jopa vaaralliseen sijaisperheeseen ja sieltä edelleen kiertämään syrjäyttävästä sijaisperheestä tai - laitoksesta toiseen.
Lokakuun Liike pyytää STM:ää ja THL:ää tutkimaan mikä seurauksia PRIDE-valmennusten puutteilla on laittomiin rajoitustoimiin, sijaishuollossa tapahtuvan väkivallan ilmitulon estämiseen ja vähättelyyn, lasten ja vanhempien yhteydenpidon tukemisen ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönteihin. Lokakuun liike pyytää myös selvittämään mikä yhteys lisääntyneillä kiireellisillä sijoituksilla on sijaisperheiden odotusaikakäytäntöön.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista#sthash.RaqRWdwH.dpuf
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo