 |  |
”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015
”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Ensi- ja turvakodit hyväksikäyttävät nuoria, köyhiä ja suojattomia äitejä
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista esim. neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.
Tuomas Pellonperä nosti esiin tyypillisen ja toistuvan ensi- ja turvakotien suomalaisen väärinkäytöksen, jossa äidit leimataan heidän vapaaehtoisestikin vastaanottamansa lastensuojelun tuen takia kelvottomiksi vanhemmiksi ja painostetaan luopumaan lapsistaan.
Nuori jälkihuollossa ollut äiti meni yhteisymmärryksessä oman sosiaalityöntekijänsä opastuksella jo raskausaikana ensikotiin. Hän meni sinne saamaan luvattua tukea vanhemmuuteensa ja oli siellä , kun hän synnytti lapsensa. Äiti ajatteli, että turvakodista hänen olisi hyvä ponnistaa vauvan kanssa yhteiseen arkeen ja yhteiseen kotiin, jossa puolisokin oli. Hän teki yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja ensikodin kanssa ja tuntui, että heillä meni hienosti.
Työntekijät olivat kuitenkin kirjanneet äidin asiakasdokumentteihin , että heillä on kova huoli äidin jaksamisesta ja lapsen hoidosta. Niissä sanotaan, että tämä huoli oli noussut jo ennen lapsen syntymää äidin aiemman lastensuojelukontaktin perusteella. Suomalaisessa lastensuojelussa oletusarvona siis on, ettei äiti kykene huolehtimaan lapsestaan ja on epäilyttävä vanhempi mikäli on vastaanottanut jossakin elämänsä vaiheessa- vapaaehtoisestikin -lastensuojelun tukea. Kyse on huoleen piilotetusta perustuslaissa kielletystä syrjinnästä. Syrjinnässä on kyse juuri siitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina esim. lastensuojeluperheet ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Lastensuojelun oikeusturvariskiksi muuttunutta tukea taas tuputetaan aggressiivisen asiakashankinnan takia jo kahdellesadalletuhannelle lapselle ja äidille vuosittain. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet harvoin vastaavat perheiden tarpeita- ne pikemminkin tuottavat ja pohjustavat huostaanottoja kuin tukevat perheitä. Jostakin syystä lastensuojelu ei luota omaan ammattitaitoonsa vaan turvautuu poislähettämisen kulttuuriin. Se haluaa huostaanottamalla periyttää huono-osaisuuden ja kelvottoman vanhemmuuden leiman ylisukupolvisesti myös ”tukemiensa” äitien lapsille.
Ensikoti otti lapsen pois äidiltä. Äidin mielestä hänet huijattiin sijoitukseen. Hän koki, ettei hänelle annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes osoittaa äitiyttään. Hänestä tuntui, että lapsi vietäisiin vastusti hän tai ei, koska asia oli niin pedattu jo alusta asti.
Historian ja nykyisen tutkimustiedon valossa äidin epäily on perusteltu. Lastensuojelun usko sijaishuoltoon yhdistettynä kyvyttömyyteen havaita ja raportoida puutteita sijaishuollon kumppaneissaan vaarantaa vakavasti lasten kasvua , kehitystä ja asianmukaista hoitoa, suuntaa resursseja perheiden tuen sijaan sijaishuollon edunvalvontaan ja johtaa siihen, että sijaishuollon olosuhteita ei valvota eikä väärinkäytöksiin puututa.
10 000 euron kuukausilaskutus ei tuo lepoa, ruokaa, lapsenhoitoapua, turvaa eikä tukea vanhemmuuteen
Ensi- ja turvakotien asiakkailta saamiemme tietojen mukaan avunhakijat eivät välttämättä saa ensi- ja turvakodeissa tukea, lepoa, lastenhoitoapua tai edes ruokaa. Jopa huoneissa oleskelu päivisin lepäämisestä puhumattakaan on usein kielletty. Olemme myös kuulleet, että jotkut vanhemmat joutuvat hakemaan ruokansa leipäjonosta ensi- ja turvakodin yli 10.000 euron kuukausilaskutuksesta (yksi vanhempi ja lapsi) huolimatta.
Tukemisen sijaan ensi- ja turvakodeissa vanhemmista tehdään rutiiininomaisesti vanhemmuudenarviointeja jopa heille informoimatta ja heidän tutkimusjaksonsa venyvät usein yli sovitun määräajan.
Pidämme apua hakemaan tulleen pahoinpidellyn ja/ tai uupuneen ihmisen vanhemmuuden arvioimista hetkenä kun hän on heikoimmillaan syvästi epäeettisenä käytäntönä. Kummeksumme myös ensi- ja turvakotien tarjoaman lastenhoidon ja muun konkreettisen avun vähäistä määrää/puuttumista. Lisäksi olemme huolissamme laitoksissa toimeenpantujen vanhemmuudenarviointien laadusta.
Haluaisimme tietää ensi- ja turvakodeissa työskentelevien koulutustaustan. Vanhemmuudenarviointeja ensi- ja tuvakodeissa suorittavat usein puutteellisesti koulutetut työntekijät epämääräisten kaltoinkohteluolettamaan ja traumaviitekehykseen perustuvien riskilistojen perusteella eli kyseessä on nk. villi seulaus. Yhtenäisiä tieteellisesti päteviä ja standardoituja mittareita riittävälle vanhemmuudelle, vuorovaikutuksen laadulle tai kaltoinkohteluolettaman toteamiselle ei ole olemassa vaan huolikoulutetut työntekijät ohjataan etsimään asiakkaista puutteita epätieteellisillä menetelmillä ja kaikki normaalitkin elämän ilmiöt kattavilla riskilistoilla, jotka tuottavat herkästi vääriä positiivisia löydöksiä. Kuka vastaa kun lapsi joutuu väärin ja mielivaltaisin perustein erotetuksi vanhemmastaan?
Salaseulauksia riskilistojen ja psykoanalyysin virheellisten olettamien perusteella
Ensi- ja turvakotien käyttämissä hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus) riskilistoissa kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi ja alhainen koulutus (Flick & Paavilainen, 2008). Riskilistaa lukeva huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Esimerkiksi äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013).
Ihmettelemme miksi suomalainen perhekasvatus ja niin ensi- ja turvakoti- kuin perheneuvola- instituutio saa vielä vuonna 2016 perustua psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009) vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84)
Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen. Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa.
Psykoanalyysistä ammentavat mm. psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , supportiivinen psykoterapia, traumaterapia, egopsykologia (Erik. H. Erikson), neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin) ja kehityspsykopatologia. Psykoanalyysiin perustuvat myös lastensuojelussa ahkerasti käytetyt kiintymyssuhdeteoria (Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, vauvahavainnointi (Bick) ja care idex (Crittenden). Psykoanalyysin oppeja ja käsitteitä käytetään myös helposti hyväksikäytön valemuistoja tuottavissa keho- ja regressioterapioissa, joita tarjotaan monissa lastensuojelulaitoksissa.
Ensi- ja turvakotien huonoa mainetta ja oikeusturvaongelmia ei tarvitse ihmetellä kun katsoo kuinka ensi- ja turvakodin perheterapeutti kouluttaa sosiaalityöntekijöitä avoimesti psykoanalyysin virheellisiksi todettuihin oppeihin ( Varhainen vuorovaikutus sekä kiintymys- ja objektisuhteiden syntyminen, 17.11.2015) .
Hän mm. kehottaa piirtelemään traumasukupuita asiakasvanhemmista ja etsimään lapsen sairauden esim. ADHD- diagnoosin syitä vanhempien oletetuista patologioista.
Tällaisten asenteiden ja lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä hallitsevan roolin takia ei ole ihme, että joka kolmannessa ADHD perheessä on syrjäytymisvaarassa oleva lapsi tai nuori ( Sandberg, 2016).
Ensi- ja turvakodeissa käytetyn psykoanalyyttisen vauvahavainnoinnin oppien mukaisesti perheterapeutti tulkitsee, että äidin pään kääntyminen syöttötilanteessa lapsesta poispäin on vauvan hylkäämistä ja torjuntaa. Perheterapeutti myös kehottaa ensi- ja turvakotien alati vaihtuvia ohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä ryhtymään asiakasvanhempien tunteita sanoittavaksi puuttuviksi vanhemmiksi asiakkaille. Tämän sosiaalialan huonoksi käytännöksi muodostuneen "sanoittamisen" seurauksista kärsivät niin perheet kuin kanteluviranomaiset fabrikoitujen asiakassuunnitelmien, lastensuojeluilmoitusten, lausuntojen ja rikosilmoitusten muodossa.
Epätieteellisiä vanhemmuudenarviointeja, epäpätevää johtamista ja olematonta ohjeistusta
Pyydämme selvittämään mihin tutkimustietoon ensi- ja turvakodeissa tehtävät vanhemmuudenarvioinnit ja lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen laadun arvioinnit perustuvat ja mikä on käytettyjen menetelmien reliabiliteetti ja validiteetti. Pyydämme myös tutkimaan käytetäänkö vuorovaikutuksen vahvistamiseen suunniteltuja nk. lapsilähtöisiä välineitä todellisuudessa huoli- ja riskiseulaukseen ja huostaanotontarpeen arviointiin ja millä koulutuksella.
Haluaisimme tietää enemmän ensi- ja turvakodeissa työskentelevien saamasta ohjeistuksesta arviointien tekoon. Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Kallista syrjäyttämistoimintaa perhekuntoutuksen varjolla
Valitettavasti ensi- ja turvakodit kuten monet muutkin lastensuojelun laitosyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Ensi- ja turvakotijakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Valtiontalouden tarkastusviraston raportti kertoo, että vanhempien näkemysten mukaan avohuollon tukitoimet eivät usein olleet tarkoituksenmukaisia heidän perheensä tilanteeseen. Usein vanhemmat kieltäytyivät esimerkiksi perhekuntoutuksesta (VTV, 2012, 129).
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan perhekuntoutukseen, jollaista myös ensi- ja turvakodit tarjoavat. Ikosen mukaan ”kyseessä on tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi. ” http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
Olematonta ammattitaitoa, leimaamista ja asenteellisuutta mielenterveyden haasteissa
Olemme huolissamme myös ensi- ja turvakotien puutteellisesta osaamisesta mielenterveyden haasteissa. Mielenterveyden Keskusliitto ry on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Pyydämme huomioimaan, että psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti sijoitustarpeen perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa. Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Vaikuttaa siltä, että ensi- ja turvakotia kuten muitakaan lastensuojelun instituutioita ei ole edes suunniteltu auttamaan asiakkaita vaan lastensuojelun ja sijaishuollon omaan edunvalvontaan- lisäämään työntekijöiden arvostusta ja valtaa yhteiskunnassa.
Fabrikoituja asiakirjoja ja tutkimustuloksia
Tunnemme vakavaa huolta ensi- ja turvakotien kirjaamiskäytännöistä, jotka pyrkivät objektiivisen dokumentaation sijaan turvaamaan työntekijöiden selustaa ja oikeuttamaan jo tehtyjä tai suunnitteilla olevia päätöksiä. Ensi- ja turvakotien asiakasdokumenteissa emme ole juurikaan nähneet kirjauksia, joissa olisi tunnistettu tai tunnustettu vanhempien vahvuuksia tai pyritty perheiden voimavarojen vahvistamiseen. Luvattu kallis tuki tuntuu typistyvän pelkäksi arvioinniksi ja tarkkailuksi, joka tehdään havaintoja vinouttavan ja perheiden voimavarat hukkaavan psykoanalyysin virheellisille olettamille perustuvan huoli-, riski- tai traumaviitekehyksen läpi. Pyydämme pikaisesti teetättämään ensi- ja turvakotien palvelujen laatua, vaikuttavuutta, asiakastyytyväisyyttä ja asiakkaiden oikeusturvaa selvittävän tutkimuksen riippumattomalla tutkimustaholla ja tarpeeksi isolla satunnaisotannalla.
Kummeksumme ensi- ja turvakotien palveluista puuttuvaa riippumatonta tutkimusta ja asiakaspalautetta. Ensi- ja turvakodit ovat verovaroin rahoitettua toimintaa, joten intressejä kustannustehon, vaikuttavuuden ja asiakastyytyväisyyden mittaamiseksi pitäisi olla. Emme ole löytäneet satunnaisotannalla tehtyä edes 2-10% asiakkaista kattavaa asiakaskyselytutkimusta ensi- ja turvakotien palvelujen laadusta ja/tai vaikuttavuudesta. Saatavilla olevien tutkimusten tekijät eivät ole riippumattomia, tutkimukset perustuvat sosiaalityöntekijöiden puutteelliseksi todettuun asiakasdokumentaatioon ja otoskoot rajoittuvat kourallisiin asiakkaita, joita ei ole yleensä valittu satunnaisotannalla.
Asenteellista ja sukupuolitettua leimaamista, syyllistämistä ja kelvottomia työmenetelmiä
Esitämme huolemme myös ensi- ja turvakotien sukupuolittuneesta auttamisesta ja auttamisen kyseenalaisesta etiikasta, joka ilmenee niin isien vanhemmuuden unohtamisena/ syrjäyttämisenä kuin äitien syyllistämisenä ja vastuuttamisena lasten ja isien puutteista ja virheistä. Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).
Perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta , vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta. Lukuisat sosiaalityön tutkijat (mm. Erez & Belknap, Hotaling & Buzawa, Husso Näre), ovat ihmetelleet raiskausten ja lähisuhdeväkivallan uhrien asenteellista kohtelua sosiaalipalvelujärjestelmässä ja uhrien kasvavaa tyytymättömyyttä molempiin (van Wormer, 2009). Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta.
Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta. Toisin sanoen, väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin. Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.
Ensi- ja turvakotien ammattitaito, työkäytännöt , asiakasdokumentaatio ja "tuen" seuraukset selvitettävä puolueettomasti ennen rahoituksen jatkamista
Mielestämme myös väkivaltaa kohdanneilla on oikeus saada tukea vanhemmuuteensa. Sosiaalialalla työskentelevien tulisikin sisäistää työnsä ihmis- ja perusoikeusluonne ja opiskella alan eettinen ohjeistus, lainsäädäntö ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteet. Olemme kiinnostuneita tietämään, miten edellämainitut on omaksuttu ensi- ja turvakodeissa ja pyydämme tutkimaan missä määrin ensi- ja turvakodeista apua hakemaan tulleita vastuutetaan kohtaamastaan välivallasta ja missä määrin heidän kohtaamaansa väkivaltaa ja/tai oma-aloitteista avunhakua käytetään heidän vanhemmuutensa riittämättömyyden osoittimena. Haluaisimme myös tietää, mitä ensi- ja turvakotiin tulleille perheille tapahtuu tehtyjen toimenpiteiden seurauksena.
Pyydämme selvittämään mihin argumentteihin, tutkimustietoon ja näyttöön ensi- ja turvakotien eri toimintasuositukset perustuvat. Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Tosiseikkaselvittelyn, näytönarvioinnin ja asiakkaiden suullisen kuulemisen puuttuessa hallinto-oikeudenkäytön perustaksi muodostuvat vanhemmuutta arvioivat lausunnot ja kuvaukset.
Kun riittämättömän vanhemmuuden määrittely ja kriteerit jäävät lastensuojelun rakenteellisten, menetelmällisten ja toiminnallisten puutteiden vuoksi pitkälti vanhemmuudenarviointeja suorittavan havainnoitsijoiden ja näiden tulkintojen ja kirjausten varaan, niiden laatu ja oikeellisuus, samoin kuin arviointeja suorittavien ammattitaito ja arviointien eettinen ja tieteellinen laatu ja vaikutukset perheille tulee välittömästi selvittää.
Riittävä tutkimustieto ja näyttöön perustuvat käytännöt ja työmenetelmät ovat kaikkien- niin perheiden, työntekijöiden kuin veronmaksajien etu.
Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota, äänittämään kaikki ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakodin työntekijät eivät selvästikään tunne.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Ensi- ja turvakodit hyväksikäyttävät nuoria, köyhiä ja suojattomia äitejä
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista esim. neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.
Tuomas Pellonperä nosti esiin tyypillisen ja toistuvan ensi- ja turvakotien suomalaisen väärinkäytöksen, jossa äidit leimataan heidän vapaaehtoisestikin vastaanottamansa lastensuojelun tuen takia kelvottomiksi vanhemmiksi ja painostetaan luopumaan lapsistaan.
Nuori jälkihuollossa ollut äiti meni yhteisymmärryksessä oman sosiaalityöntekijänsä opastuksella jo raskausaikana ensikotiin. Hän meni sinne saamaan luvattua tukea vanhemmuuteensa ja oli siellä , kun hän synnytti lapsensa. Äiti ajatteli, että turvakodista hänen olisi hyvä ponnistaa vauvan kanssa yhteiseen arkeen ja yhteiseen kotiin, jossa puolisokin oli. Hän teki yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja ensikodin kanssa ja tuntui, että heillä meni hienosti.
Työntekijät olivat kuitenkin kirjanneet äidin asiakasdokumentteihin , että heillä on kova huoli äidin jaksamisesta ja lapsen hoidosta. Niissä sanotaan, että tämä huoli oli noussut jo ennen lapsen syntymää äidin aiemman lastensuojelukontaktin perusteella. Suomalaisessa lastensuojelussa oletusarvona siis on, ettei äiti kykene huolehtimaan lapsestaan ja on epäilyttävä vanhempi mikäli on vastaanottanut jossakin elämänsä vaiheessa- vapaaehtoisestikin -lastensuojelun tukea. Kyse on huoleen piilotetusta perustuslaissa kielletystä syrjinnästä. Syrjinnässä on kyse juuri siitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina esim. lastensuojeluperheet ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Lastensuojelun oikeusturvariskiksi muuttunutta tukea taas tuputetaan aggressiivisen asiakashankinnan takia jo kahdellesadalletuhannelle lapselle ja äidille vuosittain. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet harvoin vastaavat perheiden tarpeita- ne pikemminkin tuottavat ja pohjustavat huostaanottoja kuin tukevat perheitä. Jostakin syystä lastensuojelu ei luota omaan ammattitaitoonsa vaan turvautuu poislähettämisen kulttuuriin. Se haluaa huostaanottamalla periyttää huono-osaisuuden ja kelvottoman vanhemmuuden leiman ylisukupolvisesti myös ”tukemiensa” äitien lapsille.
Ensikoti otti lapsen pois äidiltä. Äidin mielestä hänet huijattiin sijoitukseen. Hän koki, ettei hänelle annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes osoittaa äitiyttään. Hänestä tuntui, että lapsi vietäisiin vastusti hän tai ei, koska asia oli niin pedattu jo alusta asti.
Historian ja nykyisen tutkimustiedon valossa äidin epäily on perusteltu. Lastensuojelun usko sijaishuoltoon yhdistettynä kyvyttömyyteen havaita ja raportoida puutteita sijaishuollon kumppaneissaan vaarantaa vakavasti lasten kasvua , kehitystä ja asianmukaista hoitoa, suuntaa resursseja perheiden tuen sijaan sijaishuollon edunvalvontaan ja johtaa siihen, että sijaishuollon olosuhteita ei valvota eikä väärinkäytöksiin puututa.
10 000 euron kuukausilaskutus ei tuo lepoa, ruokaa, lapsenhoitoapua, turvaa eikä tukea vanhemmuuteen
Ensi- ja turvakotien asiakkailta saamiemme tietojen mukaan avunhakijat eivät välttämättä saa ensi- ja turvakodeissa tukea, lepoa, lastenhoitoapua tai edes ruokaa. Jopa huoneissa oleskelu päivisin lepäämisestä puhumattakaan on usein kielletty. Olemme myös kuulleet, että jotkut vanhemmat joutuvat hakemaan ruokansa leipäjonosta ensi- ja turvakodin yli 10.000 euron kuukausilaskutuksesta (yksi vanhempi ja lapsi) huolimatta.
Tukemisen sijaan ensi- ja turvakodeissa vanhemmista tehdään rutiiininomaisesti vanhemmuudenarviointeja jopa heille informoimatta ja heidän tutkimusjaksonsa venyvät usein yli sovitun määräajan.
Pidämme apua hakemaan tulleen pahoinpidellyn ja/ tai uupuneen ihmisen vanhemmuuden arvioimista hetkenä kun hän on heikoimmillaan syvästi epäeettisenä käytäntönä. Kummeksumme myös ensi- ja turvakotien tarjoaman lastenhoidon ja muun konkreettisen avun vähäistä määrää/puuttumista. Lisäksi olemme huolissamme laitoksissa toimeenpantujen vanhemmuudenarviointien laadusta.
Haluaisimme tietää ensi- ja turvakodeissa työskentelevien koulutustaustan. Vanhemmuudenarviointeja ensi- ja tuvakodeissa suorittavat usein puutteellisesti koulutetut työntekijät epämääräisten kaltoinkohteluolettamaan ja traumaviitekehykseen perustuvien riskilistojen perusteella eli kyseessä on nk. villi seulaus. Yhtenäisiä tieteellisesti päteviä ja standardoituja mittareita riittävälle vanhemmuudelle, vuorovaikutuksen laadulle tai kaltoinkohteluolettaman toteamiselle ei ole olemassa vaan huolikoulutetut työntekijät ohjataan etsimään asiakkaista puutteita epätieteellisillä menetelmillä ja kaikki normaalitkin elämän ilmiöt kattavilla riskilistoilla, jotka tuottavat herkästi vääriä positiivisia löydöksiä. Kuka vastaa kun lapsi joutuu väärin ja mielivaltaisin perustein erotetuksi vanhemmastaan?
Salaseulauksia riskilistojen ja psykoanalyysin virheellisten olettamien perusteella
Ensi- ja turvakotien käyttämissä hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus) riskilistoissa kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi ja alhainen koulutus (Flick & Paavilainen, 2008). Riskilistaa lukeva huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Esimerkiksi äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013).
Ihmettelemme miksi suomalainen perhekasvatus ja niin ensi- ja turvakoti- kuin perheneuvola- instituutio saa vielä vuonna 2016 perustua psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009) vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84)
Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen. Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa.
Psykoanalyysistä ammentavat mm. psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , supportiivinen psykoterapia, traumaterapia, egopsykologia (Erik. H. Erikson), neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin) ja kehityspsykopatologia. Psykoanalyysiin perustuvat myös lastensuojelussa ahkerasti käytetyt kiintymyssuhdeteoria (Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, vauvahavainnointi (Bick) ja care idex (Crittenden). Psykoanalyysin oppeja ja käsitteitä käytetään myös helposti hyväksikäytön valemuistoja tuottavissa keho- ja regressioterapioissa, joita tarjotaan monissa lastensuojelulaitoksissa.
Ensi- ja turvakotien huonoa mainetta ja oikeusturvaongelmia ei tarvitse ihmetellä kun katsoo kuinka ensi- ja turvakodin perheterapeutti kouluttaa sosiaalityöntekijöitä avoimesti psykoanalyysin virheellisiksi todettuihin oppeihin ( Varhainen vuorovaikutus sekä kiintymys- ja objektisuhteiden syntyminen, 17.11.2015) .
Hän mm. kehottaa piirtelemään traumasukupuita asiakasvanhemmista ja etsimään lapsen sairauden esim. ADHD- diagnoosin syitä vanhempien oletetuista patologioista.
Tällaisten asenteiden ja lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä hallitsevan roolin takia ei ole ihme, että joka kolmannessa ADHD perheessä on syrjäytymisvaarassa oleva lapsi tai nuori ( Sandberg, 2016).
Ensi- ja turvakodeissa käytetyn psykoanalyyttisen vauvahavainnoinnin oppien mukaisesti perheterapeutti tulkitsee, että äidin pään kääntyminen syöttötilanteessa lapsesta poispäin on vauvan hylkäämistä ja torjuntaa. Perheterapeutti myös kehottaa ensi- ja turvakotien alati vaihtuvia ohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä ryhtymään asiakasvanhempien tunteita sanoittavaksi puuttuviksi vanhemmiksi asiakkaille. Tämän sosiaalialan huonoksi käytännöksi muodostuneen "sanoittamisen" seurauksista kärsivät niin perheet kuin kanteluviranomaiset fabrikoitujen asiakassuunnitelmien, lastensuojeluilmoitusten, lausuntojen ja rikosilmoitusten muodossa.
Epätieteellisiä vanhemmuudenarviointeja, epäpätevää johtamista ja olematonta ohjeistusta
Pyydämme selvittämään mihin tutkimustietoon ensi- ja turvakodeissa tehtävät vanhemmuudenarvioinnit ja lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen laadun arvioinnit perustuvat ja mikä on käytettyjen menetelmien reliabiliteetti ja validiteetti. Pyydämme myös tutkimaan käytetäänkö vuorovaikutuksen vahvistamiseen suunniteltuja nk. lapsilähtöisiä välineitä todellisuudessa huoli- ja riskiseulaukseen ja huostaanotontarpeen arviointiin ja millä koulutuksella.
Haluaisimme tietää enemmän ensi- ja turvakodeissa työskentelevien saamasta ohjeistuksesta arviointien tekoon. Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Kallista syrjäyttämistoimintaa perhekuntoutuksen varjolla
Valitettavasti ensi- ja turvakodit kuten monet muutkin lastensuojelun laitosyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Ensi- ja turvakotijakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Valtiontalouden tarkastusviraston raportti kertoo, että vanhempien näkemysten mukaan avohuollon tukitoimet eivät usein olleet tarkoituksenmukaisia heidän perheensä tilanteeseen. Usein vanhemmat kieltäytyivät esimerkiksi perhekuntoutuksesta (VTV, 2012, 129).
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan perhekuntoutukseen, jollaista myös ensi- ja turvakodit tarjoavat. Ikosen mukaan ”kyseessä on tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi. ” http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
Olematonta ammattitaitoa, leimaamista ja asenteellisuutta mielenterveyden haasteissa
Olemme huolissamme myös ensi- ja turvakotien puutteellisesta osaamisesta mielenterveyden haasteissa. Mielenterveyden Keskusliitto ry on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Pyydämme huomioimaan, että psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti sijoitustarpeen perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa. Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Vaikuttaa siltä, että ensi- ja turvakotia kuten muitakaan lastensuojelun instituutioita ei ole edes suunniteltu auttamaan asiakkaita vaan lastensuojelun ja sijaishuollon omaan edunvalvontaan- lisäämään työntekijöiden arvostusta ja valtaa yhteiskunnassa.
Fabrikoituja asiakirjoja ja tutkimustuloksia
Tunnemme vakavaa huolta ensi- ja turvakotien kirjaamiskäytännöistä, jotka pyrkivät objektiivisen dokumentaation sijaan turvaamaan työntekijöiden selustaa ja oikeuttamaan jo tehtyjä tai suunnitteilla olevia päätöksiä. Ensi- ja turvakotien asiakasdokumenteissa emme ole juurikaan nähneet kirjauksia, joissa olisi tunnistettu tai tunnustettu vanhempien vahvuuksia tai pyritty perheiden voimavarojen vahvistamiseen. Luvattu kallis tuki tuntuu typistyvän pelkäksi arvioinniksi ja tarkkailuksi, joka tehdään havaintoja vinouttavan ja perheiden voimavarat hukkaavan psykoanalyysin virheellisille olettamille perustuvan huoli-, riski- tai traumaviitekehyksen läpi. Pyydämme pikaisesti teetättämään ensi- ja turvakotien palvelujen laatua, vaikuttavuutta, asiakastyytyväisyyttä ja asiakkaiden oikeusturvaa selvittävän tutkimuksen riippumattomalla tutkimustaholla ja tarpeeksi isolla satunnaisotannalla.
Kummeksumme ensi- ja turvakotien palveluista puuttuvaa riippumatonta tutkimusta ja asiakaspalautetta. Ensi- ja turvakodit ovat verovaroin rahoitettua toimintaa, joten intressejä kustannustehon, vaikuttavuuden ja asiakastyytyväisyyden mittaamiseksi pitäisi olla. Emme ole löytäneet satunnaisotannalla tehtyä edes 2-10% asiakkaista kattavaa asiakaskyselytutkimusta ensi- ja turvakotien palvelujen laadusta ja/tai vaikuttavuudesta. Saatavilla olevien tutkimusten tekijät eivät ole riippumattomia, tutkimukset perustuvat sosiaalityöntekijöiden puutteelliseksi todettuun asiakasdokumentaatioon ja otoskoot rajoittuvat kourallisiin asiakkaita, joita ei ole yleensä valittu satunnaisotannalla.
Asenteellista ja sukupuolitettua leimaamista, syyllistämistä ja kelvottomia työmenetelmiä
Esitämme huolemme myös ensi- ja turvakotien sukupuolittuneesta auttamisesta ja auttamisen kyseenalaisesta etiikasta, joka ilmenee niin isien vanhemmuuden unohtamisena/ syrjäyttämisenä kuin äitien syyllistämisenä ja vastuuttamisena lasten ja isien puutteista ja virheistä. Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).
Perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta , vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta. Lukuisat sosiaalityön tutkijat (mm. Erez & Belknap, Hotaling & Buzawa, Husso Näre), ovat ihmetelleet raiskausten ja lähisuhdeväkivallan uhrien asenteellista kohtelua sosiaalipalvelujärjestelmässä ja uhrien kasvavaa tyytymättömyyttä molempiin (van Wormer, 2009). Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta.
Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta. Toisin sanoen, väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin. Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.
Ensi- ja turvakotien ammattitaito, työkäytännöt , asiakasdokumentaatio ja "tuen" seuraukset selvitettävä puolueettomasti ennen rahoituksen jatkamista
Mielestämme myös väkivaltaa kohdanneilla on oikeus saada tukea vanhemmuuteensa. Sosiaalialalla työskentelevien tulisikin sisäistää työnsä ihmis- ja perusoikeusluonne ja opiskella alan eettinen ohjeistus, lainsäädäntö ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteet. Olemme kiinnostuneita tietämään, miten edellämainitut on omaksuttu ensi- ja turvakodeissa ja pyydämme tutkimaan missä määrin ensi- ja turvakodeista apua hakemaan tulleita vastuutetaan kohtaamastaan välivallasta ja missä määrin heidän kohtaamaansa väkivaltaa ja/tai oma-aloitteista avunhakua käytetään heidän vanhemmuutensa riittämättömyyden osoittimena. Haluaisimme myös tietää, mitä ensi- ja turvakotiin tulleille perheille tapahtuu tehtyjen toimenpiteiden seurauksena.
Pyydämme selvittämään mihin argumentteihin, tutkimustietoon ja näyttöön ensi- ja turvakotien eri toimintasuositukset perustuvat. Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Tosiseikkaselvittelyn, näytönarvioinnin ja asiakkaiden suullisen kuulemisen puuttuessa hallinto-oikeudenkäytön perustaksi muodostuvat vanhemmuutta arvioivat lausunnot ja kuvaukset.
Kun riittämättömän vanhemmuuden määrittely ja kriteerit jäävät lastensuojelun rakenteellisten, menetelmällisten ja toiminnallisten puutteiden vuoksi pitkälti vanhemmuudenarviointeja suorittavan havainnoitsijoiden ja näiden tulkintojen ja kirjausten varaan, niiden laatu ja oikeellisuus, samoin kuin arviointeja suorittavien ammattitaito ja arviointien eettinen ja tieteellinen laatu ja vaikutukset perheille tulee välittömästi selvittää.
Riittävä tutkimustieto ja näyttöön perustuvat käytännöt ja työmenetelmät ovat kaikkien- niin perheiden, työntekijöiden kuin veronmaksajien etu.
Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota, äänittämään kaikki ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakodin työntekijät eivät selvästikään tunne.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia