Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania. Hänen puheenvuoronsa 6.11.2015 pidetyssä THL:n Puheista tekoihin seminaarissa jakaa ja vahvistaa Lokakuun liikkeen havainnot. 

Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi , seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.

Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi  auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa  köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan. Esim. Lontoon kalliilla asuntomarkkinoilla sinnitteleviä isiä on syytetty  sitoutumisen ja kiintymyksen puutteesta kun he eivät ole kyenneet järjestämään lapsilleen sopivaa asuntoa. 

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin.    

He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä  kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja  tai ostaa edullista ja terveellistä ruokaa. 

Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.

Professori kehottaa kiinnittämään huomiota sosiaalityöntekijöiden käyttämään kieleen, joka on vallan ja intervention, ei avun ja tuen kieltä. Sosiaalityössä kieli on keskeinen työvälline ja huolipuheen ja -kirjausten tuottaminen saattaa jyrätä ja korvata varsinaisen auttamisen. 

Professori vastustaa lapsen käsittämistä ja käsitteellistämistä perheestään, suvustaan ja yhteisöstään irrallisena sosiaalityön objektina. Hän itse ei pidä intervention kielestä vaan peräänkuuluttaa rinnallakulkemisen dialogia.

Featherstone uskoo kielen merkitykseen  mielikuvituksen ja mahdollisten maailmojen rajaajana ja peräänkuuluttaa sosiaalityöhön uutta kieltä ja puhumisen tapoja uusien näkökulmien ja toimintatapojen mahdollistamiseksi.


Sukupuolittava sosiaalityö  ja hoivan etiikka


Featherstone kiinnittää huomiota sosiaalityön rankkaan sukupuolittamiseen. Vallitsevassa lastensuojelumallissa ei ylletä kehittyneeseen mentalisaatioon ts. siinä ei kyetä näkemään ja kohtelemaan vanhempia  itseisarvollisesti erillisinä ihmisinä ja yksilöinä, joilla on omat toiveensa ja tarpeensa . 

Professorin mukaan vallitseva lastensuojelumalli kohtelee vanhempia  epätasa-arvoisesti ja tuottaa sukupuolesta riippuen erilaisia seurauksia isille ja äideille. Featherstone väittää, että sosiaalityö tarjoaa lähisuhdeväkivaltatapauksissa äideille lannistavan viestin, että perheväkivalta on heidän oma syynsä ja että he ovat syyllisiä myös lastensa vahingoittumiseen.

Fearherstone peräänkuuluttaa neoliberalismin vaihtoehdoksi Gilliganilaista hoivan etiikkaa ja muistuttaa, että tieto ja tietoisuus eivät kehity yksinäisestä opiskelusta ja ajattelusta vaan suhteista ja tunnetaidoista, siitä miten kohtaamme ja kohtelemme toisiamme.

Professori siteeraa Trontoa, jonka mukaan hoiva ei ole naisten asia, toissijainen moraalinen kysymys tai matalapalkkatyöongelma  vaan  kansalaisuuden perusta ja keskeinen ihmiselämän ulottuvuus. 
Yksinäisyys on vaarallisempaa kuin 15 päivittäistä savuketta.

Tarvitsemme yhteisöllisyyteen ja yhteisöihin keskittyviä hyvinvointirakenteita jotka haastavat yksinäisyyttä ja organisaatioiden vieraannuttavia toimintakäytäntöjä.


Vanhemmuus pudottaa suojeluntarpeessa olevan yksilön kontrolloitavaksi riskiksi

Featherstone peräänkuuluttaa palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan vastuuta auttamatta jättämisestä, uudelleen uhriuttamisesta ja ongelmien ylisukupolvisesta periyttämisestä.

Featherstone muistuttaa, että sosiaalityö huostaanottaa paljon lapsia, joiden ongelmia ei hoideta sijaishuollossa ja joilta vuorostaan huostataan lapset ja kertoo Jennystä, joka otettiin huostaan  12- vuotiaana koska hän oli psykologisesti vaurioitunut emotionaalisen kaltoinkohtelun seurauksena.
Jenny sai lapsen 20- vuotiaana, joka otettiin huostaan samalla perusteella kuin hänet itse aikaan. Jenny kysyy: Miksei minua autettu? Miksi minun psykologisia vaikeuksiani ei hoidettu?
 
Professori huomauttaa, että Jennyn suomalaisellekin lastensuojelulle tutussa tarinassa kaikki häviävät; niin vauva, äiti kuin järjestelmä ja kehottaa sosiaalityöntekijöitä varautumaan siihen, että sijoitetut tulevat aikuisina kysymään perusteita tehtyihin ratkaisuihin. 

Featherstone kertoo myös  Ellasta, jolla oli lukuisia eri sosiaalityöntekijöitä, jotka pitivät palavereita ja juttelivat keskenään , täyttelivät kaavakkeita ja tekivät kotikäyntejä.  Kun työtä tutkittiin huomattiin, että sosiaalityöntekijät käyttivät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kului suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen esim. kyselyihin muistiko asiakas käydä työvoimatoimistossa jne. 

Myös sijaisvanhempana toimiva professori kertoo antaneensa nk. riskiryhmään kuuluvalle odottavalle sijaislapselleen seuraavan neuvon; ” Muista, että kun tuo lapsi syntyy sosiaalityöntekijät eivät tule välittämään sinusta enää paskankaan vertaa vaan keskittyvät ainoastaan lapseesi. Sinut tullaan  luokittelemaan vain äidiksi joka on potentiaalinen riski lapselleen. Pidä siis huoli itsestäsi ja tuosta vauvasta ja pidä mielessä, että äitinä sinua ei enää hoideta omine tarpeinesi ja haavoittuvuuksinesi. ”

Vanhempien epäkunnioittava kohtelu ja avutta jättäminen haavoittaa lapsia


Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuivat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä  työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.  

Professori moittii sosiaalityöntekijöiden tapaa  mennä kotikäynnille ilmoittaen, ”olen täällä vain lapsen takia, varmistamassa, että lapsella on kaikki hyvin” ja paheksuu käsitystä sosiaalityöstä paremmintietävänä asiakkaiden käskyttämisenä. Professori arvostelee sormenheristelytaktiikkaa ja kehottaa sosiaalityöntekijöitä miettimään miltä asiakaslapsista tuntuu kun heidän vanhempiaan kohdellaan heidän nähtensä epäkunnioittavasti pelkkinä välineinä ja kontrollin kohteina ja arvottomina saamaan tarvitsemaansa apua. 

Professori nostaa  esille myös luokkaerot ja tuloerojen kasvun:
Keski- ja yläluokkaiset naiset  saavat sosiaalisia kontakteja, rahaa  ja arvostusta työnsä kautta ja voivat aina ostaa itsensä ulos vaikeuksistaan: he voivat ostaa aikaa, hyvinvointia,  lapsenhoitoapua ja yksityisyyden takaavia palveluita . Köyhien äitien arvostus, hyvinvointi ja identiteetti taas määrittyy  monitoroidun äitiyden, puutteellisten olosuhteiden ja puutteellisten ja toimimattomien julkisten palveluiden kautta. 

Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin


Featherstone varoittaa adoptioista oletettuna ratkaisuna huono-osaisuuden ongelmiin ja kuviteltuna win-win- tilanteena, jota se ei hänen mukaansa ole. Hän kiinnittää huomiota adoptioiden lukuisiin eettisiin ongelmiin mm. vailla vanhempien suostumusta tehtyihin pakkoadoptioihin ja lukuisiin juuriaan etsiviin adoptoituihin, jotka  kertovat kuinka onnistuneissakin adoptioissa he menettivät identiteettinsä, historiansa, yhteyden  rotuunsa, luokkaansa, valinnanmahdollisuuksiinsa ja totuuteensa.

Professori varoittaa kokemusasiantuntijoiden ohittamisesta palvelujen ja lainsäädännön suunnittelussa ja  peräänkuuluttaa moniasiantuntijuutta. Hän kertoo omasta tutkimuksestaan, jossa koottiin yhteen niin adoptoitujen, vanhempien, virkamiesten ja sijoitettujen asiantuntemus ja kertoo adoptoitujen ja sijoitettujen viestin:

"Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.
​
Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "


Aiheeseen liittyen:

https://www.youtube.com/watch?v=A8rdbWeAQP8&feature=youtu.be
https://www.ted.com/talks/hilary_cottam_social_services_are_broken_how_we_can_fix_them?language=en
http://placematters.org
http://jointcenter.org/content/our-purpose

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-tukitoimia-jylylle
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/heli-haumlmaumllaumlisen-blogi/poliisin-oikeudesta-murtaa-kotirauha-viranomaishallinnollisessa-tilanteessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

​

Pelastakaa Perheet ry (PePe) järjestää perjantaina 20.11 juhlan Turussa. Yhdistys myöntää neljännen kerran Perheiden Puolustaja -palkinnon, joka alunperin oli nimeltään Peppi-palkinto. Sen ovat saaneet Ani Leikonniemi, Solveig Holmström, Tuomas Pellonperä ja Leeni Ikonen.

Kuka saa palkinnon tänä vuonna?

Tule paikalle perjantaina, niin tiedät! Osoite: Martin kulttuuriolohuone, Stålarminkatu 3, Turku.

Lue myös Lokakuun liikkeen vanha huumorjulkaisu, joka julkaistiin  Lokakuun liikkeen nettisivujen perustamisen aikoihin alkuvuonna 2014: Asiakasohjausyksikkö: ”Peppiä emme sijoita!”

YK:n lastenoikeuksien päivänä 20.11.2015 Pelastakaa Perheet ry:n juhlassa Martin Kulttuuriolohuoneella Turussa myönnetään perheiden ja lasten oikeuksia ansiokkaasti puolustaneelle henkilölle Vuoden perheiden puolustaja -palkinto.
Se myönnettiin tänä vuonna toimittaja Maria Syvälälle.
 
Maria Syvälä on Perheiden Suojelun keskusliiton, PeSue Ry:n toiminnanjohtaja. Hän kirjoitti vuonna 2012 mm. Suomen Kuvalehteen artikkelisarjan lastensuojelusta. Nämä artikkelit ovat vaikuttaneet voimakkaasti muutoksiin ja muutoshalukkuuteen koskien lastensuojelua, sekä tällä hetkellä käytävään kriittiseen keskusteluun.

Maria Syvälä on myös ollut mukana perustamassa samana vuonna alkanutta Lokakuun liikettä, joka on ihmisoikeusliike. Liike tekee rakenteellista sosiaalityötä ja tutkivaa journalismia. Syvälän tietokirja "Hukassa huostassa – kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä" julkaistiin vuonna 2013.

PePe RY
Lehdistötiedote: Julkaisuvapaa

Video tilaisuudesta.
☞Lastensuojeluväki perjantaina Turussa: Kenet PePe palkitsee?

​Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​Lastensuojelua paennut perhe kiinni- äidille ei kerrota lapsen olinpaikkaa 
☞ ​TE-toimisto, Kela ja yksi äiti - Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti
☞ ​Lastensuojelun autoritäärisyys
☞ ​Lastensuojelun asiakirjat osa 1- fabrikoitu lastensuojeluilmoitus
☞ “Voittoa tavoittelematta”
☞ ​Lastensuojelun työmenetelmät 2:  laiton sijoitus/ huostaanotto
☞ Läheisneuvonpito
☞ Avoin kirjallinen valitus - puuttumispyyntö
☞ ​​Sosiaalityön sairastunut 
ammatillisuusihanne
​☞ ​Jyly v. Akseli: Tukitoimia Jylylle
☞ Läpitunkevan viranomaisvastainen

Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja lopettaminen on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta hoito- ja tutkimusprosessin lähtökohtana ja keskiössä tulisi olla vamma tai kaltoinkohtelu , ei  pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla,  elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla.

Hyvää uudessa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus)  kaltoinkohtelun tunnistus- ja hoitosuosituksessa ovat selkeät merkinnät ohjeistusten tutkimusnäytön asteesta ja fyysisten vammojen tunnistus- ja tutkimusmenetelmät. Suosituksen heikkoudet ovat vanhempiin, perheisiin ja perhetilanteisiin liittyvissä  riskilistoissa ja asenteellisissa riskien osoittimissa , kaltoinkohtelun rajaamisessa vain perheissä tapahtuvaksi asiaksi ja puutteellisessa tietämyksessä palvelujärjestelmän toimintakäytännöistä, joka ilmenee mm. perusteettomana uskona moniammatillisen yhteistyön ja perhetyön laadukkuuteen.

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) kouluttaa suomalaisia lähi- ja sairaanhoitajia, perhetyöntekijöitä,  psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä  kaltoinkohteluseulauksiin riskilistojen perusteella, havainnoimaan lapsen ja vanhempien käyttäytymistä ja tekemään löydöksiä ja tulkintoja vanhempien ja lasten suhteista ja verbaalisen ja non-verbaalisen viestinnän vastaavuuksista. 

Hoitotyön tutkimussäätiön riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008). 

Riskiluettelo on niin kattava, että sen alle voidaan tarvittaessa kerätä kaikki Suomen perheet.

Hotus esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11).  

Riskilistaa lukeva huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. 

Esimerkiksi äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013, 128).

Kaltoinkohtelun tunnistamisohjeissa kerrotaan, että kun jokin kaltoinkohtelun muoto on todettu, tulee epäillä muidenkin kaltoinkohtelun muotojen mahdollisuutta ( Hotus, 2015, 8).
​
Työntekijöitä kehotetaan keskustelemaan moniammatillisten tiimien kanssa ja  kysymään vanhemmilta mm. ärsyttääkö lapsesi sinua - kysymyksen, jonka luvataan käynnistävän usein runsaan keskustelun( Hotus, 2015,  12, 15). Käytännössä ohjetta on toteutettu siten, että vanhemman avauduttua uupumuksestaan, häntä on alettu syyttä epäillä myös lapseen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta esim.  fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta.  

Perheille suositellaan kotikäyntejä, jotka tarkoittavat yleensä kodinhoidollisesta avusta kieltäytyviä puutteita etsiviä perhetyöntekijöitä, joiden salaiset ja mustamaalaavat kirjaukset muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. 

Hotuksen mukaan perheisiin suunnatut pitkäkestoiset interventiot, perheen sitoutuminen niihin, yhteiset tavoitteet, hyvä vuorovaikutus työntekijän ja perheen välillä sekä se, että perhe hyväksyy tarjotun avun, ovat keskeisiä lasten kaltoinkohteluun puuttumisessa ( Hotu, 2015, 14).
Nykyisin tarjolla on muutamaan kuukauteen rajoitettavia tai asiakkaiden elämää hankaloittavia sosiaalityöntekijän sanelemia tukitoimia, olematonta vuorovaikutusta, perheitä tapaamatta ja tuntematta päätöksiä tehtailevia asiantuntijoita ja ASO- ryhmiä ja pakkotoimia, joista ei ole perheille hyötyä.


Arviointeja tehdään ammattitaidottomasti ja vailla ohjeistusta

Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36). 

Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).

Valitettavasti ensi- ja turvakodit kuten monet muutkin lastensuojelun laitosyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. 

Ensi- ja turvakoti- samoin kuin perhekuntoutusjakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan hoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013). 

Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös salaa asiakkaita informoimatta. Riskiseulaus voidaan nimetä mm. vanhemmuuden tukemiseksi, vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai jopa yhteis- tai vaikuttavuustutkimukseksi. Esimerkiksi taannoista Otso- hanketta mainostettiin perheille kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin vaikka hankeraportissa hankkeen päämääräksi ilmoitettiin perheiden mielenterveys- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen.


Morris: Köyhyys , erilaisuus tai keskusteluhaluttomuus ei ole riski

THL:n Puheista tekoihin seminaarissa 6.11. luennoineen sosiaalityön professori Kate Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80%, joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä ongelmia. 

Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Iso- Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.

Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa vanhempien yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan lapseen kohdistuvaksi riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole. 

Morrisin mukaan köyhissä olosuhteissa sinnittely on jo tarpeeksi haastavaa itsessään ja selviytymisen tapoja monia. Sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia.

Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla.

Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään  ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.  


Kokemus ei auta tunnistamaan ongelmia

Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöstutkimus osoittaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät ole kovinkaan perehtyneitä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevään tieteelliseen kirjallisuuteen, vaan luottavat etupäässä käytännön kokemukseen. Tutkimuksessa ilmeni myös, että pelkkä käytännön kokemukseen tukeutuminen saattaa johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin. 

Mahdollista hyväksikäyttöä koskevia päätöksiä tehdessään ammattilaiset eivät soveltaneet tieteellistä tietoa, eivätkä kokeneetkaan kliinikot tunnistaneet johdattelevia aineksia lapsen haastattelussa. Tämä saattaa Finnilä-Tuohimaan mukaan johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta tai siihen, että syyttömän uskotaan syyllistyneen rikokseen. 


Ammattilaiset ovat helposti johdateltavissa

Jos lasta oli haastateltu useita johdattelevia menetelmiä käyttäen, voimakkaita asenteita omaavat kliinikot olivat vahvemmin sitä mieltä, että syyte tulisi nostaa verrattuna tapaukseen, jossa käytettiin vähemmän johdattelua.  Asenteet johtivat siihen, että kliinikko itse tuli johdatelluksi lukiessaan lapsen haastattelua, eikä kyennyt ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistapaa. 

Tutkimus osoitti myös, että mitä enemmän ammattilainen oli saanut lasten haastatteluja koskevaa koulutusta, sitä vahvempia ennakkoasenteita ja sitä enemmän vääriä uskomuksia hänellä oli. 

Finnilä-Tuohimaan mukaan tämä saattaa johtua joko siitä, että suomalaisissa haastattelukoulutuksissa on asenteellisuutta lisääviä elementtejä, tai että vahvoja asenteita omaavat henkilöt hakeutuvat koulutuksiin, eikä koulutuksissa korjata vääriä uskomuksia ja vahvoja asenteita. 

Jotkut väärinkäsitykset ovat yllättävän tavallisia kliinikoiden keskuudessa. Esimerkiksi 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kliinikoista uskoi todistetusti käyttökelvottomien tutkimusmenetelmien olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta. 


Asenne- ja uskomuskysely asiantuntijoiden rekrytoinnin avuksi 

Tutkimuksen tuloksilla on erityisesti merkitystä virka-apua antavien terveydenhuollon ammatti-ihmisten kouluttamisessa. Finnilä- Tuohimaan mukaan koulutusten fokus ei saisi olla suppeasti lasten haastattelemisessa, vaan niissä tulisi aktiivisesti korjata asenteita ja vääriä uskomuksia, sekä selvittää koulutettaville mihin asiantuntijuuden tulee perustua ja miten päätöksenteko tapahtuu. 

Entistä tarkemmin tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, kuka soveltuu hyväksikäyttötutkimusten tekemiseen.

Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimuksessa on kehitetty asenne- ja uskomuskysely, jota voidaan käyttää koulutettavien sekä hyväksikäyttötutkimusta suorittavien henkilöiden rekrytoinnissa. 


Turha epäily ei ole "pieni paha"

Professori Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole  tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.

Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole.

Turha epäily ei yleensä rajoitu yhteen seulaukseen eikä tutkimukseen vaan turhissa epäilyissä tapana on keksiä aina uusia huolen- ja epäilynaiheita sitä mukaa kun vanhat osoittautuvat turhiksi. Kun asiakkaasta ei ole löydetty etsittyä päihde- tai mielenterveysongelmaa, yritetään seuraavaksi löytää lapsen kaltoinkohtelua  esim. vuorovaikutuksen häiriö, puutteellinen mentalisaatio jne.

Riskin osoittimia voidaan käyttää  suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan katsoa tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Turhia seulauksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei  välttämättä valikoidu se, joka täyttää riskikriteerit ja on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle. 

Turha epäily ei  siis ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa  vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja  ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja  jopa seuraavaan sukupolveen.

Lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelututkinnan päättyminen tai tuomioistuimen vapauttava tuomio ei näytä tarkoittavan, että ratkaisu sitoisi lastensuojelun työntekijää. Lastensuojelun työntekijöiden tapa uskoa omiin tuntemuksiinsa voi olla niin vahva, että "epäily jää ainiaaksi voimaan", vaikkei mitään tosiasiallista näyttöä vanhempia vastaan ole olemassa( Ikonen, 2013, 331). Varatuomari Ikonen kertoo kuinka eräs työntekijä totesi suullisen käsittelyn jälkeen, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä hallinto-oikeus asiassa päättää. Lastensuojelun työntekijät tekevät sen, mitä parhaaksi näkevät eli eivät palauta lasta kotiinsa. 


Keskusteluhaluttomuus on seurausta sote-järjestelmän oikeusturvapuutteista

On myös eettisesti arveluttavaa esittää kaltoinkohtelun riskitekijäksi  keskusteluhaluttomuus, joka on usein seurausta sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvaongelmista esim. asiakirjojen fabrikoinnista, häiriö- orientaatiosta, tutkimuksia suorittavien ennakko-olettamista ja jääviyksistä ja asiakkaiden oikeussuojakeinojen puutteista.

Vaikka seulojen avulla saataisiinkiin selville aito kaltoinkohtelu, palvelujärjestelmä ei useinkaan kykene takaamaan kaltoinkohdellulle käypää hoitoa, parempia kasvuolosuhteita tai oikeusturvaa, ainoastaan valvomattoman sijoituksen ilman takarajaa, uhrin identiteetin, lääkityksen ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.

Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.

Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ammattiapua saaneet nuoret kertovatkin yhä useammin, etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa. Lastensuojelun Nuoret kehittäjät-ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan, koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."

 Suomalaisen lastensuojelun tapana ei ole oikaista vääriä kirjauksiaan tai päätöksiään, saati pyytää anteeksi tai hyvittää asiakkaille. Sosiaalityöntekijöillä ei ole käytännössä vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään. 

  Perusteetonkin epäily johtaa  helposti lapsen erottamiseen vanhemmistaan ja ammattitaidoton viranomaistoiminta jättää pysyvät traumat perheenjäseniin. Seurauksena on laittoman ja turhan huostaanoton lisäksi usein mm. pysyvä luottamuksenmenetys viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen,  uupumus, työkyvyttömyys, leimaantuminen yhteisön silmissä ja taloudellinen ahdinko.

Köyhien ja yksinhuoltajien turha seulaaminen ei myöskään auta löytämään aitoja kaltoinkohdeltuja eikä kaltoinkohtelijoita, jotka osaavat usein väistää tutkimukset pitämällä kulissit pystyssä. Turha seulaaminen  kuormittaa terveydenhuoltoa ja vie resursseja aidoilta avuntarvitsijoilta. 

Seulausvimmaan sairastuneet eivät myöskään pohdi, mitä tapahtuu positiivisen löydöksen jälkeen tai miten uudelleenuhriuttaminen estetään palvelujärjestelmässä, josta puuttuvat asiakaslähtöiset ja tarpeenmukaiset   tukitoimet ja jossa lastensuojelu ja sijaishuolto toimivat käytännössä vailla valvontaa ja  toimivia oikeussuojakeinoja. 

Huomaamatta on myös jäänyt , että vanhemman uupumuksen tai kertaluontoisen tukistuksen takia perheestään huostattu lapsi voi sijaishuollossa päätyä kotiaan huomattavasti pahempiin riskiolosuhteisiin, joissa laiminlyödään niin hänen terveydenhoitonsa, turvallisuutensa, oikeusturvansa kuin koulutuksensakin. 


Lastensuojelulla on kaksoisstandardit kaltoinkohtelulle ja puuttumiselle

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.

Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön  tai jaksamiseensa".

Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).

Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä, varsinkin jos lapsi on alle kolmivuotias. ”

Jostain syystä lasten kaltoinkohtelua ei haluta tunnistaa eikä tunnustaa suomalaisessa sijaishuollossa.

Sijaisvanhemmista ja muista lastensuojelun diplomaattista koskemattomuussuojaa nauttivista perheistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia  ei välttämättä käsitellä, vaikka ne koskisivat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sosiaalityöntekijät ovat jopa kieltäytyneet ottamasta vastaan sijaisperheistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia ja väittäneet sijaishuollon väärinkäytöksistä kertovia lapsia valehtelijoiksi. Edes lastensuojeluyrittäjän tuomio lapseen kohdistuva väkivallasta ei johda perhekotilupien menetykseen. 


Syyllisyyden kiistäminen tulkitaan syyllisyyden osoittimeksi 

Ikosen mukaan on havaittavissa, että hallintotuomioistuinratkaisuissa pelkkä epäily eli tutkintapyynnön tekeminen poliisille tai esitutkinnan käynnistyminen ymmärretään kuin se tarkoittaisi vanhempien syyllisyyttä. Se, että vanhemmat kiistävät asian, katsotaan usein raskauttavaksi asianhaaraksi ja erityiseksi oikeutukseksi puuttumiseen( Ikonen, 2013, 333).

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" kuvaavan tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella. 

Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337). 


Tutkimuspyyntö lastensuojelun arviointien laadusta 

Pelkkä lastensuojelun arvioitavana olo muodostaa vakavan oikeusriskin ja sosiaalisen, taloudellisen ja terveydellisen haitan mille hyvänsä perheelle ammattitaidottoman henkilöstön, menetelmällisten  ja rakenteellisten heikkouksien, mahdollisten väärien positiivisten löydösten, huolimattoman dokumentoinnin ja rekisterimerkintöjen, leimautumisen, yksityisen vakuutusturvan heikenentymisen, koulu- ja työpoissaolojen ja jäävien sekä vanhemmuudenarviointeja että sijaishuoltopalveluja myyvien lastensuojelun tutkimusyksiköiden takia.

Ehdotammekin lastensuojelun arviointien ja seulausten automaattista taltiointia prosessien läpinäkyvyyden ja tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden varmistamiseksi.

Pyydämme, että kaltoinkohtelututkimuksia suorittavien henkilöiden rekrytoinnin apuna käytetään Finnilä- Tuohimaan kehittämää asenne- ja uskomuskyselyä.  

Kaltoinkohteluepäily tai -tutkimus ei saisi olla seurausta asiakkaan työntekijään tai organisaatioon kohdistamasta kritiikistä. Pyydämme, että lastensuojelun arviointeihin lähettämisen kriteerit, arviointeja suorittavien yritysten jääviydet, työntekijöiden ammattitaito, arviointimenetelmien luotettavuus  ja arviointiprosessien oikeellisuus sekä seuraukset perheille selvitetään välittömästi riippumattoman tutkimustahon toimesta.

Kehotamme moniammatillisissa työryhmissä toimivia huomioimaan yleistyvän asiakirjojen fabrikoinnin, suhtautumaan varauksellisesti lastensuojelun arviointien tuloksiin ja tapaamaan ja haastattelemaan arviointien kohteena olleet perheet henkilökohtaisesti. 

Ehdotamme, että lastensuojelun ja sijaishuollon yrityksille perustetaan julkinen tietokanta, josta ilmenevät mm. saadut huomautukset ja tuomiot, sidonnaisuudet, asiakaspalaute ja maksetut palkkiot ja korvaukset. 

Pyydämme, että erityisesti perhekuntoutusyksiköiden jääviydet ja kuntoutuksen sisältö, laatu ja seuraukset perheille selvitetään viivytyksettä riippumattoman tutkijan toimesta. 

Virkavastuusäännösten uudistamista odoteltaessa on välttämätöntä etsiä muunlaiset keinot  kärjistyneisiin ja pikaista ja varhaista puuttumista edellyttäviin tilanteisiin. Sosiaalitoimistoon jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan avulla perheiden oikeusturva voitaisiin turvata niin, että lakien ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen toteutuu ja asiaan saadaan käytännönläheinen ja perhettä eheyttävä ja tukeva ratkaisu. Tällaisen valvojan virka asettuisi luontevasti Valtiontalouden tarkastusviraston yhteyteen, koska kyse on yhteiskunnan rajallisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta.

Valvojan virkamiehille jakama työkalupakki sisältäisi lastensuojelutyön keskeiset lainsäännökset kotitehtävineen. Ihmisoikeusvalvoja valvoisi konfliktia purettaessa, että pakin sisältö on lastensuojelutyössä sisäistetty. Ellei lapsen asioista vastaava työntekijä sopeudu noudattamaan lakeja tai osoittautuu ominaisuuksiltaan sopimattomaksi, varmistetaan, ettei hän hoida enää lasten asioita.

Valvonnan alla olevan sosiaalitoimiston nimi julkaistaan Virallisessa lehdessä ja paikallisissa sanomalehdissä hallinnon läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja avoimen kansalaisarvioinnin toteuttamiseksi.

Ystävällisin terveisin Lokakuun liike
 
Tämä tiedote on lähetetty henkilöille Eija Paavilainen, Aune Flinck, Jorma Komulainen, Hanna Laitinen, Pia Pörtfors, Tarja Pösö, Helena Rautakorpi, Lea Tuovinen, Maija Gartman, Elina Uusitalo, Lilli Autti, Tuomas Kurttila ja Merike Helander.


Lue myös: 

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa​
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-tukitoimia-jylylle
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/heli-haumlmaumllaumlisen-blogi/poliisin-oikeudesta-murtaa-kotirauha-viranomaishallinnollisessa-tilanteessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
​

Rikosprosessissa selvitetään, onko joku syyllistynyt rikokseen ja se lähtee liikkeelle rikosilmoituksesta. 
Rikosprosessin ketjuun kuuluvat esitutkinta, syyteharkinta, oikeudenkäynti sekä rangaistuksen täytäntöönpano. Rikoksen selvittämisen johtavia periaatteita ovat tasapuolisuus, puolueettomuus ja objektiivisuus.

Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla esim. oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta ja oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin. Rikoksen selvittämisestä ei saa aiheutua lapselle lisävahinkoa. 

Rikosprosesseissa pitää olla voimassa:
Syyttömyysolettama: ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen
Syyttäjän näyttötaakka: syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
Epäillyn suosiminen: epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi. 

Vallitettavasti lastensuojelun rikosprosesseissa nämä kuten muutkin oikeusperiaatteet ovat usein miltei tuntemattomia käsitteitä. Jo pelkkä rikosepäily tuottaa syytteen ja stigman, joka säilyy  arkistoitavissa kirjauksissa jopa seuraavaan sukupolveen. 

Vaikka myös ylireagointi tuottaa kärsimyksiä ja kuolemaa, vain puuttumattomuudesta rangaistaan, joten selustaansa varmistelevan sosiaalityöntekijän kannattaa puuttua varmuuden vuoksi.

Epäily ja riskiseulonta tuottaa stigman

Lastensuojelun ammattikäytännöissä paha ja sen ilmeneminen liitetään lähes automaattisesti syrjäytyneisiin ja poikkeaviin  ihmisiiin. Ajatellaan, että paha voidaan löytää ja  tunnistaa näiden kategorisointien avulla. 

Professori Tytti Solantauksen mukaan stigma merkitsi alun perin poltinmerkkiä, jolla kreikkalaiset merkitsivät orjat ja petturit. Negatiivinen lataus on säilynyt vuosituhannet ja siirtynyt nykypäivän psykologiseen ja sosiaaliseen käsitteeseen. Stigmalla määritellään negatiivisesti eroa jostain yhteisöstä (me – ne). 

Stigmaan liittyvät stereotypiat ja stigma vaikuttaa siihen, miten kohtelemme stigmatisoitua. Siihen liittyy itseään ennustava ja toteuttava kierre, joka saa polttoainetta yhteiskunnan valtarakenteissa: esim. työttömän stigma hankaloittaa työn saantia entisestään. 

Stigma vaikuttaa myös leimatun ihmisen lähipiiriin, sekin leimautuu. Sairaan lapsen vanhemmat ovat jotenkin huonompia; vankilassa olevan isän vaimo ja lapsetkin ovat vähän epäilyttäviä. Sosiaalityö vilisee näitä leimoja: alkoholisti-isän pojan koulunkäyntiä katsotaan isän ongelman läpi. 
Lastensuojelussa puhutaan yleisesti "riskiperheestä", "päihdeäidistä", "väkivaltaperheestä" tai "moniongelmaperheestä".  Maahanmuuttajaperheessä kaikki pulmat johtuvat maahanmuutosta tai kulttuurieroista, eikä näin nähdä todellista syytä ja sen myötä ratkaisua johonkin tilanteeseen.

Solantauksen mukaan riskiseulonta sopii erinomaisesti terveydenhuollossa vaikkapa rintasyövän tunnistamiseen. On selkeä esiaste ja vaikuttava hoito. Mutta riskiseulonta sopii huonosti lasten psykososiaalisten oireiden etsimiseen. Riski ennustaa ongelmia, mutta riski ei ole ongelman syy. 
Esimerkiksi lapsen käytösongelmat eivät ole välttämättä käytöshäiriön esiaste eiväkä osoitin vanhempien lapseen kohdistamasta väkivallasta. Riski stigmatisoi ja voi johtaa itseään toteuttavaan ja vahvistavaan kierteeseen. 


Rikostutkintaa ohjaavat lastensuojelun ennakkotiedot ja  riskilistat, ei tosiseikkaselvittely
 
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät  luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita.

Sosiaalialan teorioiden ja kategorisointien vuoksi esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta jo vuosia sitten irtautuneella yksinhuoltajaäidillä on erittäin suuri todennäköisyys päätyä syytetyn penkille lapsensa pahoinpitelystä. Aivan samanlainen suuri riski päätyä käräjäsaliin lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilltynä on päihdeongelmasta toipuneella A- klinkan ja vertaisryhmien tuella raittiuden saavuttaneella isällä.  Sosiaaalityö ei usko muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.

On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka  ohjaavat tutkintaa.

Poliisi kysyi eräältä lapselta ilman minkäänlaisia valmistelevia kysymyksiä " Kun olet viime kesänä teidän perhetyöntekijälle kertonut, että sinua lyödään...kerro minulle siitä". Eräässä oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa käytettiin lapsen haastattelun pohjana tietoja, jotka oli saatu lastensuojelusta ja sijaisperheeltä. Näiden esitietojen perusteella lasta haastateltiin vain kahdesta hypoteettisesta vaihtoehdosta- joko äiti tai isä oli lyönyt lasta ja unohdettiin muut vaihtoehdot "( Ikonen, 2013, 149 -150). 

​Tutti  , imetys, harrastus tai pelikortit tapahtuneen rikoksen osoittimina

Perheväkivallan vähentämiseksi tehdyt sinänsä hyvät pyrkimykset näyttävät poikineen myös oikeusturvaongelmia ja negatiivisia lieveilmiöitä; jo kertaluonteisestakin väkivallasta ilmoittaminen voi johtaa arvaamattomaan lopputulokseen.  

Ikonen kertoo kuinka "eräs äiti oli suojannut lapsia uhkaavalta tilanteelta  ja lähtenyt lasten kanssa läheisen luo kertoen tapahtumasta lastensuojelulle. Sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan 1- ja 2,5- vuoden ikäiset lapset äidiltään tuntemattomien luo vastaanottokotiin.  Tapaus järkytti  niin lapsia kuin äitiä. Sosiaalityöntekijät järjestivät neuvottelun, jossa he ilmoittivat alkavansa valmistella huostaanottoa. Neuvottelussa lapset hakivat äidiltä huomiota äkillisen erottamisen jälkeen. Äiti antoi vuoden ikäiselle lapsellen tutin, jolloin myös isoveli alkoi vaatia tuttia. Sosiaalityöntekijä totesi että "tuttiin turvautuminen" osoittaa psyykkistä onglmaa ja sitä, että lapset ovat kokeneet väkivaltaa perheessä.

Eräässä perheessä työskennelleet perhetyöntekijät selvittelivät korttipakan avulla kodin oloja ja vanhempien kasvatusmetodeja. He sulkeutuivat lastenhuoneeseen ilmoituksensa mukaan pelaamaan korttia lasten kanssa. Myöhemmin ilmeni, että työntekijät olivat puhuttaneet puheen tuoton ja ymmärryksen vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nämä olivat perhetyöntekijöiden mukaaan ilmoittaneet , että " heitä lyödään". Seurauksena oli, että lastensuojelu teki tutkintapyynnön poliisille epäillen vanhempia pahoinpitelystä, lapset otettiin kiireelliseen sijoitukseen ja myöhemmin huostaan. Esitutkinnassa ilmeni, että lasten välillä oli ollut riitoja ja he kertoivat toisten lasten lyömisestä" ( Ikonen, 2013, 148).

Lasta kuulusteltaessa on lapsen huoltajalle tai hänen edunvalvojalleen varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa (esitutkintalaki 7 luku 14 §, Finlex). Tutkijalla on kuitenkin oikeus kieltää huoltajan läsnäolo kuulustelussa, jos tätä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta tai jos läsnäolo voi muuten vaikeuttaa asian selvittämistä.

Lastensuojelun käytännöissä mikä tahansa ulkopuolisenkin  perheeseen kohdistama rikos kääntyy helposti vanhempien syyllisyyden ja kyvyttömyyden osoittimeksi.
Hol ( Huostaanotetut Lainvastaisesti) ry:n perustaneen Ani Leikoniemen tapauksessa perheen painajainen ja turha huostaanotto alkoi tuntemattomien sivullisten perheeseen kohdistamasta kotirauharikoksesta, jonka perhetyöntekijät käänsivät fabrikoiduissa kirjauksissaan vanhemman kelvottomuudeksi.  

Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia,  rikostutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.  

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä tutkinut ja siitä lausunnon antanut terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijä kutsutaan usein oikeuteen todistajaksi asiantuntevana todistajana ja  asiantuntijan kuuleminen todistajana perustuu hänen antamaansa kirjalliseen lausuntoon. Lausunnolta pitäisi aina edellyttää tarkkaa selontekoa siitä, mitä tutkimuksessa on havaittu ja tähän nojautuvaa perusteltua lausuntoa esitetystä kysymyksestä (oikeudenkäymiskaari 17 luku 50 §; Finlex) mutta käytännössä näin tapahtuu sattumanvaraisesti.

Hallinto- oikeudessa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä
​
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä. 

​Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät   turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa,  someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden,   perhetyöntekijän  tai väitettyjen lasten lausumien perusteella. 

Kurheloiden perheen isästä tehtiin rikosilmoitus kun isä julkaisi videon sosiaalityöntekijöiden toiminnasta viimeisenä keinonaan saada oikeutta. 

​Keski- Suomessa lastensuojelu kehitti rikosilmoituksen huoltajuusoikeudenkäyntiin valmistuvasta äidistä. Erityislasten äiti oli vuotta aiemmin tehnyt hoitovirheen, jonka korjasi välittömästi ja kutsui itse varmuuden vuoksi paikalle ambulanssin, joka totesi, että aihetta rikosoikeudellisiin tai terveydenhuollollisiin jatkotoimenpiteisiin ei ole. Lastensuojelu sai kuitenkin käynnistettyä vanhasta tapahtumasta rikostutkinnan ja äidille syytteen pahoinpitelystä.
 
Maatalossa asunut ja  karjaa pitänyt Haapasten perhe joutui sosiaalityöntekijän perättömän  syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän  tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä. Lapset huostaanotettiin 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla ( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).

 Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä. Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat"  sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).

"Näyttönä" insestistä on esitetty mm. päiväkodissa leikittyjä pyllyleikkejä, isän shakinpeluuta, pikkupojan piirtämää hymyilevää mutta liian isoa koirakuvaa, naisen anatomian viittaavaa musteläiskää, liian pitkään jatkunutta imetystä, makuuhuoneesta kuuluneita "outoja" ääniä, lapsen masturbointia sekä kotitaloudessa olleita kumihanskoja, joita lapsi tykkäsi käyttää. Eräässä tapauksessa poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen. 

Kaikki tapaukset johtivat lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Virkamiesten ja muiden lasten asioita ajaneiden ammattilaisten toimet jättivät paranemattomat traumat perheenjäseniin. Seurauksena oli mm. leimaantuminen yhteisön silmissä, taloudellinen ahdinko ja avioero. 

Tiedetoimittaja Jani Kaaron artikkelissa Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla kyseenalaistettiin aiheellisesti lestadiolaisuuden  luuloteltu positiivinen yhteys  lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja noitavainojen taustalla olevan sosiaalityöntekijä  Johanna Hurtigin  teoksen Taivaan taimet kritiikitön markkinointi tieteellisenä tutkimuksena.  

Kaaro kiinnitti huomiota sosiaalitieteiden arveluttaviin käytäntöihin; kyseenalaisiin tiedonhankintamenetelmiin,  subjektiivisiin ja  pitkälle vietyihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, lähdeaineistojen luotettavuuden ja  vertaisarvioinnin puutteisiin , aineistojen  tuhoamisiin ja erilaisten epätieteellisten terapiamenetelmien kritiikittömään käyttöön   ja osuuteen seksuaalisen hyväksikäytön valemuistojen tuottajana.

Erityisen vahingollisiksi ovat osoittautuneet  tietyt regressio- ja kehoterapiat. ( Kirkwood 1993). 

Tohtori Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.


Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu auttaa sosiaalityöntekijöitä rikosilmoitustehtailussa

Sosiaalipsykologi Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’." 

Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille nostaakseen syytteitä mm. lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovista asiakkaistaan.  

​
Lastensuojelua ei tuomita rikoksistaan

Lastensuojelun tai sijaishuollon väärinkäytöksistä  on vaikea edes  kannella.
​Kantelu on menettely, jossa ei voida todeta viranomaisen menetelleen väärin ellei viranomainen itse vastineessa sitä myönnä. Jos viranomainen ei kerro toimineensa väärin niin kantelun tulos on "ei voida todeta että  virkamies X olisi toiminut asiassa virheellisesti".

Rikosilmoituksen tekeminen lastensuojelun tai sijaishuollon toimijoista on jo lähes mahdotonta.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn
perusteella. 

Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty näyttöä sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337). 

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
​

”Lastensuojelulain 30 § 1 momentin mukaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma. ”

Asiakassuunnitelma on tehtävä niin lastensuojelun avohuollossa, sijaishuollossa kuin jälkihuollossa. 

Asiakassuunnitelma edellyttää lapsen tapaamista ja yhteistyötä perheen kanssa

Sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on kirjattava lapsen asiakassuunnitelmaan, kuinka usein hän tai muu lapsen olosuhteita hyvin tunteva lastensuojelun työntekijä ja lapsi tapaavat henkilökohtaisesti. 
Lastensuojelulaki 29 § 1 momentti (Finlex)

Tapaamisten riittävyyttä arvioitaessa tulee pääsääntönä pitää, että lapsi tapaa asioistaan vastaavaa työntekijää henkilökohtaisesti vähintään kaksi tuntia kuukaudessa aktiivisen työvaiheen aikana. Aktiivisella työvaiheella tarkoitetaan muun muassa lastensuojelutarpeen selvitystä, asiakkaana jo olevan lapsen tilanteen arviointia sekä sijoituksen valmistelua. 
Asiakassuunnitelmassa tulee määritellä myös arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa (Lastensuojelulaki 30 § 2 momentti). Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen on keskeistä asiakassuunnitelman laadinnassa.
Lastensuojelulaki 30 § 2 momentti (Finlex)
Tarvittaessa suunnitelmasta tulee ilmetä myös vastuuhenkilöt.

Suunnitelma tehdään yhteistyössä: asiakassuunnitelma on laadittava ja tarkistettava yhdessä lapsen, hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajan kanssa, ellei tälle ole ilmeistä estettä.”

Asiakassuunnitelman lähtökohtana on yhteistyö asiakkaan kanssa, mutta se on laadittava viime kädessä myös silloin, kun asianosaiset eivät halua osallistua sen laatimiseen tai jopa vastustavat sen tekemistä. Jos suunnitelma laaditaan yhteistyössä, mutta kaikista asioista ei päästä yhteisymmärrykseen, tulee suunnitelmaan kirjata myös eriävät näkemykset.”

https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/asiakassuunnitelma

Valitettavasti suunnitelma tehdään harvoin lain säännösten mukaan. 

Tahallista huolimattomuutta mielivallan varmistamiseksi

Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet,erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle ja hänen huoltajilleen. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta vanhempien ja muiden läheisten kanssa ja miten otetaan lapsen edun mukaisesti huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä (LsL30).

Myös huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, johon kirjataan vanhempien tuen ja avun tarve. 

Lastensuojelun ammattilaiset kiinnittivät jo vuosia sitten huomiota siihen, että lakia ei noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoo PeLa:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.

Pääsihteeri ei kerro, että suunnitelma jätetään tekemättä juuri sen takia jotta huostaanoton purkamiselle ei olisi edellytyksiä. Huolimattomuus vaikuttaa tahalliselta.

Lastensuojelutyön laatu näkyy asiakassuunnitelmasta

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lastensuojelutyön laatu näkyy asiakassuunnitelmasta. Kun asiakassuunnitelmaa tehdään, on pyrittävä löytämään sellaisen auttamisen ja tukemisen muotoja, jotka asiakkaat itse hyväksyvät ja joista kokevat olevan apua.

Työntekijän tulisi kirjata tuen tarve siinä muodossa kuin perhe toivoo sen saavansa.
Ikonen väittää, ettää mikäli työ tehdään niinkuin säännös velvoittaa, työntekijälle voi kirkastua, ettei perheen tarve liitykään perhetyöntekijään, eikä edes lastensuojeluun vaan aivan muunlaiseen tukeen.

Asiakassuunnitelmat kuitenkin laaditaan (jos laaditaan) viranomaislähtöisesti ilman, että perhe pääsee vaikuttamaan lapsensa asiaan. 
Käytännön pulmana on myös se, ettei perhettä oteta mukaan suunnittelemaan työn tavoitetta vaan sosiaalityöntekijä sanelee niin ongelmat kuin tehtävät toimenpiteet.  

Kuntayhtymä Akselin tapauksessa puheterapiaa ja neurologisia tutkimuksia lapselleen pyytäneelle äidille tarjottiin huostaanotolla uhkaamalla avohuollon tukitoimiksi lapsen psykiatrista hoitokontaktia, perhetyötä ja jätelavaa, johon äitiä painostettiin hävittämään omakotitalostaan työntekijöiden turhaksi kokema tavara. Äiti elättää perheensä myymällä keräilytavaraa netissä.

Perhetyöntekijät olivat löytämänsä kolmen muovipullon perusteella kirjanneet talosta löytyneen " jätettä". Äitiä vaadittiin muuttamaan pois omistusasunnostaan kunnan vuokra-asuntoon.  

Asiakassuunnitelmaa ei tehty yhdessä äidin kanssa vaan työntekijät vain ilmoittivat ohimennen äidille tekevänsä asiakassuunnitelman:"Tilaisuuden lopulla he mainitsivat kirjoittavansa asiakassuunnitelman, jonka lähettivät kotiin postissa. ”Asiakassuunnitelma” on pitkä syytösluettelo, missä äidin sanomaksi on sepitetty kaikenlaista".

Äiti on kirjallisesti valittanut väärennetystä asiakassuunnitelmasta Lounais-Suomen aluehallintovirastolle ja valitus on mennyt kunnanjohtajan kautta myös Akselin hallintoneuvostolle. Näillä kahdella taholla on valta ja velvollisuus puuttua asiattomuuksiin ja laittomuuksiin lastensuojeluasioissa. Kumpikaan ei puutu, aluehallintovirasto ilmoitti sen kirjallisesti eikä Akseli ole ilmoittanut mitään.


Työntekijä ei tiedä miksi huostaanotto tehtiin tai minkä tulisi muuttua

Asiakassuunnitelma mahdollistaa tavoitteellisen lastensuojelutyön, sen laadun arvioinnin ja edistää hallinnon läpinäkyvyyttä. Se on työväline, jolla määritellään muutostarve, tavoitteet ja keinot.

Ikonen kertoo, että suunnitelman laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi. Puuttuva ja puutteellinen asiakassuunnitelma mahdollistaa mielivallan. Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2014, 136-138).

Asiakassuunnitelma on lastensuojelutyön kulmakivi ja osa sosiaalityöntekijöistä tunnistaa jo sen merkityksen. Iisalmessa sosiaalityöntekijä painosti lastensuojelun edunvalvojan avulla ja yhteydenpitorajoituksilla uhkaamalla perhettä hyväksymään asiakassuunnitelmaan sanelemansa kalliin laitoshoidon, jota perhe ei halunnut, hyväksynyt eikä tarvinnut.
​
VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa. LSKL:n tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin. Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. 

Jalkautuvia ihmisoikeusvalvojia ja turvataloja lastensuojelun pakolaisille 

Ikonen ehdottaa sosiaalityöntekijöiden virkavastuusäännösten uudistamista odoteltaessa sosiaalitoimistoihin jalkautuvia ihmisoikeusvalvojia, joiden avulla perheiden oikeusturva voitaisiin turvata ja
valvonnan alla olevan sosiaalitoimiston nimen julkaisua läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja avoimen kansalaisarvioinnin toteuttamiseksi.
"2000-luvun Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa sijaishuollon kaltoinkohtelemat ja lastensuojelutyön laiminlyömät kiusatut lapset ja perheet tarvitsisivat välttämättä turvataloja. Lastensuojeluviranomaiset tekevät vuosittain karanneista lapsista jopa 3500–4000 virka-apupyyntöä poliisille."

Muita muutosehdotuksia:

- Asiakassuunnitelman tekemättä jättämisestä tai manipuloinnista pitää rangaista.
-Lakiin tulisi lisätä, että työtä ohjaa perheen ilmoittama tuen tarve eikä sosiaalityöntekijän näkemys siitä, kuten nykyisin.
- Hallinto- oikeudessa tai tukipalveluissa ei tule huomioida asiakassuunnitelmaa, joka on tehty asiakasta kuulematta.
- Asiakassuunnitelmaan kirjatut tavoitteet tulisivat olla perheen hyväksymiä.
-Asiakassuunnitelma tulisi  tarkistaa nykyistä useammin ja seurata onko/miten suunnitellut toimenpiteet toteutettu ja onko niistä ollut perheille mitään hyötyä.
- Mikäli suunnitelmaan kirjatuista toimista ei ole ollut perheille hyötyä, niitä ei tule jatkaa. 
- Perheen yhteydenpidon toteutumista tulee seurata.
-Asiakassuunnitelmaan kirjatun perheiden jälleenyhdistämisen hyväksi tulee tehdä konkreettisia suunnitelmia ja toimenpiteitä. 

​Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyly-v-akseli-kiireellinen-sijoitus-23102015
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste

Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris on tutkinut haavoittuvissa oloissa elävien perheiden kokemuksia palvelujärjestelmästä ja vaatii, että perheiden osallisuuden tulee laajentua tutkimusobjekteina olosta kanssatutkijoiksi ja -kehittäjiksi. 
Perheiden tulisi olla mukana niin palveluiden suunnittelussa, ohjauksessa kuin tutkimusten tulosten analysoinnissa.

Morris muistuttaa perheen käsitteen historiallisesta muuttuvuudesta ja perhetilanteiden vaihtuvuudesta. Perhe on alati muuttuva käytäntö järjestää ihmissuhteita ja lasten suhteiden ja tietojenkäsittelyn konteksti.

Perheet ja käsitykset perheistä ovat muuttuneet, samoin valtion ja perheiden suhde.  
Englannissa paradigma ja puhunta on muuttunut tarvitsevista lapsista korkean riskin ja haitan kautta epäonnistuviin ja vastuuttomiin perheisiin.

Morris paheksuu, että perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa.

Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80% , joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja. 


Köyhyys tai erilaisuus ei ole riski


Morris väittää, että sosiaalityössä köyhyys käsitetään riskiksi, joka altistaa lastensuojelun asiakkuuksille, tutkimuksille ja huostaanotoille.
Hänen mukaan perheet saavat liian pitkään puutteellista ja riittämätöntä apua, jota seuraa ylimitoitettu puuttuminen liian myöhään.

Morrisin mukaan köyhissä olosuhteissa sinnittely on jo tarpeeksi haastavaa itsessään ja selviytymisen tapoja monia.

Sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi. 

Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla.


Yhteistyöhaluttomuus ei ole riskin osoitin


Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.

Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa perheen yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole. 

Morrisin mukaan vanhemman yhteistyöhalukkuuden aste ei kerro mitään lapseen kohdistuvasta riskistä. 


Tarpeenmukainen apu ja kunnioittava kohtelu tuottaa yhteistyöhalukkuutta


Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia .

Hän huomauttaa, että myös perheet arvioivat palveluntarjoajia ja heillä on omia osoittimia ammattitaidolle, laadulle ja luotettavuudelle, joiden perusteella yhteistyötä harkitaan.

Kun asiakasperheitä pyydettiin kartoittamaan käyttämiään palveluja huomattiin, että perheet liittivät palveluihin narratiiveja ja tunteita esim. kylmä, hyväätarkoittava mutta tietämätön jne. 

Perheet arvostivat sosiaalityössä ammattitaitoa, jatkuvuutta, toivoa ja muutosta sormenheristelystä voimavarojen tunnistamiseen.

Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet mutta varoittaa samaan hengenvetoon kosmeettisista muutoksista: 
Riskiajattelun kyllästämissä järjestelmissä voimavaralähtöisyys ilman syvällistä asenne- ja rakennemuutosta tuottaa "positiivisen" sosiaalityöntekijän, josta asiakkaat kyllä pitävät mutta jolla ei ole todellisia mahdollisuuksia auttaa tai edistää toivottua muutosta.


Syyllistäminen ja leikkaukset kutistavat asiakkaiden elintilaa


Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta.

Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. 

Morris varoittaa myös taloudellisista leikkauksista, joiden myötä köyhien perheiden elintila kaventuu ja kertoo tapausesimerkin kurdiäidistä, jolta lopetettiin säästösyistä niin iltapäiväkerho- kuin tulkkipalvelu. Leikkausten seurauksena äiti ei voi enää mennä sen paremmin töihin kuin lääkäriinkään. 


Sosiaalityön ymmärrys perheistä puutteellista- äidit interventioiden kohteena

Morris väittää, ettei sosiaalityö ymmärrä perheitä eivätkä perheet sosiaalityötä. Kun muissa sosiaalitieteissä perheitä tarkastellaan dynaamisina ja tekemisen kautta, sosiaalityössä perheitä essentialisoidaan. 

Sosiaalityö usein käsittää ja käsitteistää perheen vain samassa taloudessa asuviksi vanhemmiksi ja lapsiksi ja perheinterventioiden kohteeksi typistyy usein vain äiti ja/tai lapsi. Morris paheksuu professori Featherstonen tavoin sosiaalityön tapoja syyllistää, hylätä tai vastuuttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita äitejä resursoimisen sijaan.

Morris haastaa sosiaalityön tunnistamaan päällekkäisiä ja rinnakkaisia identiteettejä ja rooleja; sama yksilö voi olla niin äiti, tytär, hoivaaja kuin hoivantarvitsija. 

Morris väittää, että haavoittuvista oloista tulevat lapset ymmärtävät perheen laajemmin eikä heidän ymmärryksensä ole sidottu maantieteeseen, välimatkaan, molemminpuolisuuteen tai verisiteisiin. Tästä esimerkkinä Morris käyttää lasten tapaa vastata sosiaalityöntekijöiden perhekysymykseen vastakysymyksellä : Tarkoitatko nyt niitä keiden kanssa asun samassa talossa vai niitä, ketkä ovat minun perheeni? 

Morrisin mukaan sosiaalityö ei valitettavasti tavoita kaikkia lasten lähisuhteita ja myös hukkaa niitä kartoituksissaan ja käytännöissään.

Morrisi väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.

Perheet osallisiksi ja mukaan päätöksentekoon

Morris kehottaa tutustumaan perheisiin, heidän elinolosuhteisiinsa ja verkostoihinsa ja ottamaan perheenjäsenet ja sukulaiset osallisiksi sosiaalityön päätöksentekoon. Hän peräänkuuluttaa läheisneuvonpitoja (Family Group Conference), joiden on todettu sitouttavan laajennetun perheen jäseniä, muuttavan viranomaisten diskursseja perheestä, edistävän sukulaissijoituksia ja perheen merkityksen tunnistamista.

Morris kehottaa sosiaalityöntekijöitä harjoittamaan hoivan etiikkaa ja käytännön hoivaa ja kysymään asiakkailta asioita suoraan leimaamatta, tuomitsematta ja kritisoimatta.

​Hänen mukaansa pienellä tarpeenmukaisella arkisella avulla voi olla suuri ja muistettava merkitys perheille ja iso rooli näiden päätökselle aloittaa yhteistyö.

Suomalainen lastensuojelu-uutisointi jätti Morrisin ja Featherstonen asiantuntevat ja viisaat puheenvuorot tyystin vaille huomiota.

​Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).

Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää edelleenkin viranomaispropagandan armoille, uutispimentoon ja tietokatveeseen.

Morrisin THL:n Puheista tekoihin- seminaaripuheenvuorosta vapaasti suomennettu.
https://www.youtube.com/watch?v=n7JNcVwXy5Q&feature=youtu.be

​Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojelua-saksassa-kalliiksi-kayneita-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksalainen-lastenvalvoja-pyoritti-omaa-bisnestaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma​
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-toimintakykymittari-uusi-riskiseula
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua

Taltioinnin lisäännyttyä lastensuojelun tilaamista lastensuojeluilmoituksista, väärien dokumenttien luomisesta, ennakkotietojen manipuloinnista ja kirjausten ja dokumenttien väärentämisestä on runsaasti todisteita. Ruotsalaiset tutkijat uskaltavat jo puhua lastensuojelun harjoittamasta väärentämistoiminnasta oikeilla nimillä ja analysoida sen yksityiskohtia ja laajuutta.

Suomalaiset sosiaalityön tutkijat vaikenevat. Ammatinharjoittamista hallitseva riskienvälttely, auktoriteettiusko ja oman selustan varmistelu näyttävät siirtyneen myös tutkimustoimintaan. Sosiaalityön tutkijat kääntävät/ mitätöivät lastensuojelun harjoittaman tahallisen ja tarkoituksellisen väärentämistoiminnan sosiaalityöntekijöiden "mielen sanoiksi", "hiljaiseksi tiedoksi" tai asiakkaiden kokemuksiksi siitä miten "eletty korvaa tai korjaa luetun."

Väärennystoimintaa ei tutkita sellaisenaan eikä siihen oteta suoraan kantaa. Epäeettisenä ja paheksuttavana pidetään vain asiakkaiden pyrkimyksiä taltioida palavereja ja julkaistaa omia tapauskertomuksiaan ja asiakaspapereitaan. Monet tutkijat paheksuvat sosiaalityötä "juridisoitumisesta" mutta eivät tunnu olevan lainkaan huolissaan asiakirjojen väärentämisestä tai asiakkaiden olemattomasta oikeusturvasta.
 
Asiakkaiden lisäksi myös lastensuojelun yhteistyökumppaneiden esim. koulun ja terveydenhuollon henkilöstön ja moniammatillisissa ryhmissä toimivien kannattaisi alkaa taltioida lastensuojelun kanssa käydyt keskustelut oman oikeusturvansa ja ammattialansa maineen suojelemiseksi. 

Sosiaalityön ja psykologian dosentti Bo Edwardssonin mukaan ”kaikki ne tuomioistuimissa käytetyt lastensuojeluselvitykset, joita olen 25 vuoden aikana tutkinut, on rakennettu vakuuttamisdokumenteiksi (ei siis tutkimuksiksi sanan objektiivisessa merkityksessä). Ne perustuvat joihinkin perusstrategioihin, pääasiassa sisällön manipulointiin (yksisuuntaiseen todisteiden valikointiin) ja siihen, että ei aseteta eksplisiittisiä kysymyksiä, jotka kattaisivat selvityksen, jättämällä pois joukko lähteitä ja päivämääriä, kielen hämäryyteen, inhimillisten resurssien kieltämiseen sekä inhimillisten heikkouksien määrän ja sisällön korostamiseen. Triviaali negatiivinen informaatio on tavallista. Vanhempien tai lapsen näkökulmaa on harvoin selvitetty tai annettu sille painoa".

Varatuomari Leeni Ikosen ( 2013, 286) mukaan lastensuojelun työntekijän laatimat ja hankkimat asiakirjat ovat oikeudenkäyntimenettelyssäkin salaisia eli viranomaisen vallankäytön valvonta on vaikeaa ja käytännössä mahdotonta. Ikonen kehottaakin huolelliseen asiakirjojen ja niistä tehtyjen johtopäätösten arviointiin:
​
Kuka?
Mitä havaintoja lastensuojelun työntekijä on omakohtaisesti tehnyt lapsesta ja tämän perheestä?
Onko omakohtaisia havaintoja lainkaan?
Keneltä selvityksen kielteiset tiedot ovat peräisin? Entä myönteiset?
Kierrättävätkö lapsen asiassa toimineet yhden keksimiä ajatuksia toisilleen?
Kuka on määritellyt perheen tuen tarpeen?
Kuka on kuunnellut lapsen toiveita?
Milloin?
Milloin selvityksessä mainitut tapahtumat ovat sattuneet ja onko niillä merkitystä nykyhetkessä?
Milloin tukitoimeksi mainittu toimi on annettu perheelle?
Onko tukitoimi aikanaan oikein arvioitu ja onko sillä merkitystä esillä olevaan asiaan?
​Millä tavoin?
Miten selvityksessä on eroteltu lastensuojelun työntekijän omakohtaiset havainnot muilta tahoilta saaduista tiedoista?
Millä tavoin lastensuojelun työntekijä on tehnyt johtopäätöksiä asiassa?
Perustuvatko ne objektiivisesti todennettaviin tosiseikkoihin vai esitetäänkö selvityksessä työntekijän omia käsityksiä ja tulkintoja erehdyttävästi tosiseikkoina?
Voiko tueksi mainittu tukitoimi toimia perheen tukena, jos perhe ei ole sitä tueksi kokenut eikä objektiivisesti arvioiden perheen ilmoittamalla tuen tarpeella ja tuella ole minkäänlaista yhteyttä keskenään?
Mistä syystä?
Miksi lastensuojelun työntekijä maksimoi kielteisen tiedon ja minimoi myönteisen tiedon?

Lastensuojelun asiakirjoja käsittelevän on syytä valpastua ja epäillä lastensuojeluprosessin lainmukaisuutta ja asiakirjojen aitoutta ja asianmukaisuutta jos: 

-Asiakkaalle tai tämän juristille ei haluta luovuttaa asiakirjoja tai ne luovutetaan vasta oikeudessa.
-Asiakirjat on laadittu asiakasta kuulematta/ tapaamatta.
-Asiakirjojen tekijät on salattu tai merkitty virheellisesti.
​-Toimitetut asiakirjat ovat "kadonneet".
-Tietoja pyytäneen viranomaisen nimeä ei mainita eikä pyydettyjä tietoja ole merkitty yksilöidysti.
-Syytä tai lainkohtaa, miksi tietoja pyydetään ei ole selvitetty. 
-Asiakirjasta puuttuvat tutkimusajat ja paikat, tutkimuksen suorittajat ja lausunnon valmistelijat.
-Asiakirjoista ei ilmene ketä siteerataan ja tiedot tapahtumien kulusta ovat epämääräisiä esim. tarkka selostus tutkimuksiin/ tutkimustarpeeseen johtaneesta tilanteesta puuttuu.
- Palaverista on kirjattu useampi versio, joista vain yksi annetaan asiakkaalle. 
-Asiallinen ja selkeäkielinen kuvaus perheen tilanteesta puuttuu tai kuvaus on esitetty toimijat kätkevässä passiivimuodossa esim. ”lastensuojelussa heräsi huoli”, ”päätettiin aloittaa perhetyö” ja perhettä kuvaillaan epämääräisellä psykologisoivalla kielellä ja mutudiagnooseilla esim. ”puutteet vanhemmuudessa” ”huoli vanhemman mielenterveydestä”, ”voivaravastentahtoinen asenne” tms. Syytä huoleen on myös, jos luonnehdinnat perheestä ovat psykopatologisoivia ja mustamaalaavia eikä perheen näkökantoja, vahvuuksia tai verkostoja mainita.
-Havaintoja, kertomuksia ja johtopäätöksiä ei ole erotettu toisistaan eikä asiakirjoista ilmene kenen havainnosta, kertomuksesta tai johtopäätöksestä on kyse. 
-Virheellisiä asiakirjamerkintöjä ei suostuta oikaisemaan.
-Tapauksessa on konsultoitu lastensuojelun moniammatillista asiantuntijaryhmää, mutta asiakirjoissa ei ole kuvattu, mitä tietoja asiantuntijaryhmän käyttöön on annettu, kun lausuntoa on pyydetty.

Bo Edwardssonin tutkimuksissaan löytämät lastensuojelun käyttämät syytösstrategiat ovat:

Todisteiden fabrikointi ja painottaminen on kielteisen todistelun maksimointia, joka luodaan todisteiden manipuloinnilla ja painottamalla olemassa olevia tai pseudotodisteita. Todisteita voidaan kehittää olemattomista aineksista, vain käyttämällä kieltä tai kuvailemalla epärelevantteja tapahtumia. Epäluotettavaa tietoa käytetään luotettavana tietona ja irrelevanttia informaatiota käsitellään relevanttina. Informaatiota operoidaan kognitiivisesti esittämällä harhoja, vääristelyjä ja kuvitelmia relevantteina. Mitä tahansa voidaan pitää todisteena. Tähän luokkaan kuuluvat mm. provokaatio, sepittely, vihjailu, valehtelu, leimaavat nimikkeet, kriittisyys osoituksena psyykkisestä häiriintyneisyydestä, kielteisen tiedon kertaaminen ja virheiden etsinnän alkuperäisen syyn muuttaminen.

Patologian fabrikointi ja liioittelu on erityinen todisteiden keksimisen luokka, jossa tietoa luodaan, jotta asiakas saadaan näyttämään niin patologiselta kuin mahdollista usein yhteistyössä esimerkiksi lastenpsykiatrian klinikan tai konsultoivan psykologin kanssa. Patologian fabrikoinnin ilmentymiä ovat mm. johdattelevat / painostavat haastattelut, yleistykset keinotekoisista tilanteista, luokitteleminen psykiatrisin termein ilman että osoitetaan tosiasioita, teoreettisten tietojen yhdisteleminen osoittamatta faktaperusteita ja kriteereitä, kategoriset lausumat ilman faktaperusteita, vetoaminen arvioijan kompetenssiin ja lausumat/ lausunnot ilman todisteita tai tutkintaa.

Tiedon pidättäminen, huomiotta jättäminen tai hankkimatta jättäminen
Mikä tahansa informaatio joka ei sovi syytösprojektiin voidaan jättää huomiotta, salata, pidättää tai jättää hankkimatta. Informaatiota voidaan vakavalla tavalla vääristellä pidättämällä tai jättämällä huomioimatta sen alkuperä ja asiayhteys. Myös luotettavuus voidaan kiistää ja salata. Tämän pääluokan tunnusmerkkejä ovat mm. viranomaisaseman ja salassapidon väärinkäyttö, tietojen vääristely, asiakkaan näkökulman ja voimavarojen vähättely, positiivisen tiedon, käytettyjen lähteiden ja tutkimusmenetelmien salaaminen, vaihtoehtoisten syiden ja selitysten tutkimisen välttäminen ja kieltäytyminen tutkimasta epäilyä esim. lapsen hyväksikäytöstä tms. suhteessa muihin kuin vanhempiin: esimerkiksi sijaiskotia ei tutkita.

Negatiivinen vaikuttaminen henkilöihin ja ihmissuhteisiin, jonka ilmentymiä ovat mm. uhkailu, vihamielinen käytös, huutaminen, syyttely, simputus, vanhempi-lapsi suhteen vahingoittaminen, etninen diskriminointi, perheen tukihenkilöiden eliminointi tai epädemokraattiset vastatoimet ja hyökkäykset esim.  asiakkaan valituksien johdosta , vanhempien selän takana puhuminen, asiakaskontaktien välttely, viivyttely ja viranomaisten epärationaalinen konsensuksen muodostaminen l. ystävyyskorruptio.

Epäasialliset meta-strategiat
Nämä strategiat sisältävät harhakäsityksiä ja puutteita tietojen käsittelemisessä, päättelyssä, laillisuuden noudattamisessa ja etiikassa. Niille on tyypillistä järkevän arvion, kriittisen ajattelun puute, epä-älyllisyys ja itseriittoisuus. Epäasiallisia metastrategioita ovat mm. lain yläpuolelle asettuminen, kyvyttömyys myöntää/hyvittää tehtyjä virheitä, konformismi ja perusfrekvenssien jättäminen huomiotta, kausaalisuuden liioittelu, logiikan hylkääminen, musta-valkoajattelu ja asiakkaan leimaaminen poikkeavaksi, jonka perusteella hänen näkemyksensä voidaan mitätöidä ja eliminoida. 

Lastensuojelun dokumentaatiosta kiinnostuneiden kannattaa lukea Edwardssonin artikkeli lastensuojelun käyttämistä syytösstrategioista kokonaaan:
http://niinaberg.com/kirjasto/edvardsson-syytosstrategiat-lastensuojelun-selvityksissa/

Lastensuojelun asiakirjat- sarjan kirjoittaja on lukenut Suomessa erilaisia lastensuojelun asiakirjoja yli viisitoista vuotta eikä ole vielä törmännyt tapaukseen, jossa dokumentaatio olisi objektiivista tai eettisesti laadukasta. Edwardssonin havainnot pätevät Suomessakin. Asiakirjat, samoin kuin dokumentit ovat aivan liian hienoja nimityksiä lastensuojelun tuottamille papereille, joista puuttuu niin objektiivinen asiatieto kuin tapahtumien luotettava tallentaminen. Sepitelmä , selustanvarmenne tai syytekirje olisi kuvaavampi nimitys. Näiden syytekirjeiden sepittelystä on tullut sosiaalityön keskeinen sisältö. Huolipuheen ja -kirjausten tuottaminen on jo aikaa sitten korvannut dialogin, kuulemisen ja auttamisen. Joko olisi aika tehdä korjausliike?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojelua-saksassa-kalliiksi-kayneita-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksalainen-lastenvalvoja-pyoritti-omaa-bisnestaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma​
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys

Tahdonvastaisten huostaanottojen määrä on kasvussa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vasta julkistama Lastensuojelu 2014 -tilastoraportti. Yhdeksässätoista vuodessa tahdonvastaiset huostaanotot ovat yli kaksinkertaistuneet. Vuonna 1995 pakolla tehtyjä huostaanottoja oli 940, kun vuonna 2014 niitä oli 2 309.

SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer väittää, että tahdonvastaisiin huostaanottoihin johtavat entistä vaikeammat perhetilanteet ja asiakkaiden tietoisuuden kasvu ( IL, 7.12.2015). 
Koisti-Auerin mukaan sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan yhä jämäkämpiä keinoja, kuten yhteydenpitorajoituksia vanhempiin, tilanteiden ratkaisuun.

Hiljattain myös Lokakuun liikkeen seuraaman perheen lapsi päätyi oman ja äitinsä tahdon vastaisesti huostaanotettuna SOS- lapsikylään. Lokakuun liike luki läpi perheen lastensuojelun asiakirjat eikä havainnut lainmukaisia perusteita huostaanottoon. Äänitallenteet todistivat, että suuri osa lastensuojelun dokumenteista oli fabrikoituja. Perheessä ei ollut väkivaltaa tai muuta kaltoinkohtelua tai päihdeongelmia. Koko elämänsä töissä käyneen äidin tilapäinen työttömyyskin oli lastensuojelun tutkimus- ja palaveerauspakon aiheuttama. 
Peruspalveluja turhaan vaatineen perheen tilannetta on vaikeaa pitää ”rankkana” millään mittarilla mitattuna. Silti lapsi huostattiin tahdonvastaisesti.
​Vanhemman ja lapsen vastustus oli seurausta siitä, että päätös oli molempien tahdon, tarpeiden, hyvinvoinnin, sosiaalityön ammattietiikan, ihmisoikeussopimusten ja lastensuojelulain vastainen eikä siitä - kuten Koisti- Auer vihjaa- että rettelöitsevät vanhemmat eivät enää ymmärrä alistua viranomaispäätöksiin kuten Koisti- Auerin mielestä kuuluisi. Lastensuojelun tahdonvastaisten päätösten ja viranomaisista tehtyjen valitusten lisääntymistä ei tarvitse ihmetellä jos asiakkaiden auttajaksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjäksi palkattu viranomainen harmittelee asiakkaidensa tietoisuutta perusoikeuksistaan. 

Vaikeiden perhetilanteiden sijaan tuntuukin lisääntyneen perheiden riskiseulonta, suomalaisten asenteellisuus , suvaitsemattomuus ja asiantuntijausko sekä sijaishuollon asiakashankinta. Myös normaalin rajat ja vanhempien kasvatusvalintojen mahdollisuudet ovat kaventuneet. 

Suuri osa lastensuojelun asiakasperheistä ajautuu lastensuojeluun toimimattomien peruspalvelujen takia. HuosTa- hankkeen 410 lasta kattavassa tutkimusaineistossa 70 prosenttia tutkituista lapsista tai nuorista ei ollut saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua, koska tarvittavaa palvelua ei ollut lainkaan tai riittävästi tarjolla. 

Puutteelliset peruspalvelut ja sijaishuollon lobbaus tuottavat traumaattisia huostaanottoja

SOS- lapsikylän väittämään vaikeutuneista perhetilanteista tahdonvastaisten huostaanottojen selittäjänä voi suhtautua samalla varauksella kuin sen taannoiseen väittämään, että Suomessa lähes 17 000 lasta ei voisi elää kotonaan.

Sijaishuollon yritysten ja puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten ja -edunvalvojien mainosten mukaan Suomi on täyttymässä riskiperheistä. Tutkimustieto ei tue väitettä. 

Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta. Sijaishuoltosopimus ja/tai vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa perheen kuin perheen riskittömien luokkaan  17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.

Kausaalisuhteesta vaikeiden perhetilanteiden ja huostaanottojen välillä on puutteellinen näyttö. Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksen mukaan huostaanottoja määritteli konkreettisten tapahtumien sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta. 

Lastensuojelun huono maine ja vaikuttavuus samoin kuin perheiden vaikeat tilanteet ja valitusten lisääntyminen ovat usein tulosta ilman tutkimustietoa tai asiakasosallisuutta tehdyistä lastensuojelussa suosituista "jämäköistä otteista" ja lainvastaisista " rajuista" päätöksistä ja tapaamisrajoituksista , joita Koisti- Auer suosittelee sosiaalityöntekijöille lastensuojelulain yhteydenpidon tukemisvelvoitteista, oikeusasiamiehen varoituksista ja EIT- tuomioista huolimatta. Koisti- Auer tuntuu ahdistuvan vain hallinto-alamaisina pitämiensä vanhempien perusoikeuksista ja pyrkimyksistä käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinoja. Palvelujärjestelmän puutteet ja väärinkäytökset ja niiden perheille aiheuttamat kärsimykset ja vahingot eivät häntä huoleta. 

Think Child Safe- kampanja muistuttaa, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä altistaen lapsia laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia. Pitkäaikaisen laitoshoidon seurauksena nuorilla ilmenee usein sopeutumisvaikeuksia, kodittomuutta, työttömyyttä, masennusta, rikollisuutta ja korkeita itsemurhalukuja.


Tapausesimerkki SOS-lapsikylän "jämäköistä" otteista 

Lievästi kehitysvammainen mutta arjessa toimintakykyinen pitokokki Hely ohjattiin neuvolaan odotusaikana. Perhetyöntekijät alkoivat käydä kotona vähän ennen esikoispojan syntymää. Kuopion yliopistollisen sairaalan arviossa luki, että vanhemmat kykenevät huolehtimaan lapsesta omatoimisesti, olivat onnellisia ja ylpeitä vauvasta ja kohtelivat tätä hellästi. Helyn vauvaperhe pärjäsi kotonaan moitteetta ja kävi avoimessa päiväkodissa.

Yllättäen Helyn entinen naapuri teki Helystä nimettömän lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan naapuri oli kuullut Helyn moittivan miestään mm. idiootiksi. Ilmoituksen seurauksena sosiaalitoimi siirsi Helyn perheen perhekuntoutukseen Punkaharjun SOS- lapsikylään. Hely, joka luuli kuntoutuksen kestävän kuukauden, vietti SOS- lapsikylässä lähes vuoden elämästään. Hän luuli aluksi, että saisi elää normaalia arkielämää: asua rauhassa, kyläillä, liikkua vapaasti perheenä, käydä kaupoilla. 
- Mie sainkin olla lähinnä sisällä ja tehä ruokaa. Aivat hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki, Hely muistelee. 

Koko aikana hän ei ymmärtänyt olevansa arvioinnin kohteena kellon ympäri, saati että hänen lapsensa huostaanotosta olisi ollut puhetta selän takana. Sen hän sai tietää vasta jälkikäteen lukiessaan avohuollon jatkosijoituksen päätöksen. Sen mukaan lapsen huostaanoton tarpeen selvittely keskeytetään, koska vanhemmat suoriutuvat tällä hetkellä hyvin lapsen hoidosta. 

Tässä vaiheessa Hely oli toista kertaa raskaana. Hän aikoi aluksi salata raskauden, mutta sijoituksen jatkuessa hänen oli kerrottava siitä lastensuojelijoille. Eräs työntekijä ehdotti Helylle aborttia, mikä ei ollut edes käynyt äidin mielessä. 

Heinäkuussa 2011 perheeseen syntyi toinen poika. Lastensuojelun huoli heräsi uudelleen. Psykologi kuvasi esikoispojan ja äidin vuorovaikutusta hellitteleväksi ja rauhoittavaksi . Hänen mukaansa sekä äiti että poika osoittivat molemminpuolista lämpöä ja kiintymystä. Päivä psykologin kiittävän lausunnon jälkeen Savonlinnan lastensuojelu aloitti esikoispojan huostaanoton valmistelun . Vajaan kuukauden kuluttua poika sijoitettiin kiireellisesti sijaisperheeseen. Lastensuojelu, joka ennen kuopuksen syntymää oli arvioinut perhekuntoutuksen vaikuttaneen selvästi myönteisesti perheen tilanteeseen, esitti myöhemmin ristiriitaisesti, ettei perhe ollut hyötynyt riittävästi yhdeksän kuukauden kuntoutuksesta. 
- Kuntoutusjaksolla miusta tuli pelkkä tyhjä kuori. 

Sijoituksen jäälkeen Hely kaipasi lastaan niin, ettei tilapäisesti kyennyt enää toimimaan arjessa eikä nukkumaan kunnolla. Tässä kriisissä sosiaalitoimi ei järjestänyt äidille ympärivuorokautista apua. Kun surusta sekaisin mennyt Hely pyysi vuorokauden vapaata, hänelle vastattiin, että Helyn ja kuopuksen äiti- lapsisuhde häiriintyisi erosta. 

Helyn esikoispoika ehti asua uudessa perheessä 17 vuorokautta, kun sijaisvanhemmat lähtivät ulkomaanlomalle kuun lopussa lähes kahdeksi viikoksi. Tuoksi ajaksi heille järjestyi ympärivuorokautista tukea, joka oli evätty äidiltä vain hetki sitten. Helyn esikoispoika sijoitettiin sijaisvanhempien lomamatkan ajaksi Punkaharjun SOS- lapsikylään, ei kuitenkaan Helyn luokse. 

Helyn kuopuksen kiireellinen sijoitus tehtiin päivä sen jälkeen kun sijaisperhe oli palannut lomamatkaltaan. Perhetyöntekijä kertoi sijoituksesta Helylle aamulla. Sitten lapsi vietiin , perhettä kuulematta. 

Hely ja tämän mies taistelivat korkeinta hallinto- oikeutta myöten. Huostaanottoa ei kuitenkaan purettu, perusteluksi kerrottiin vakavat puutteet lapsen kasvuolosuhteissa ja se, että sijoituksen arvioitiin olevan lapsen edun mukaista. 
Lasten- ja taloudenhoitajana toimineen Helyn työnantaja kertoo Helyn olleen ihana, rakastava, hyväkäytöksinen vanhanajan äiti, jolle ruoanlaitto ja leipominen olivat intohimo. 
- Eikö huolia olisi voitu hälventää tarjoamalla Helylle kotiapua ja pojille päivähoitoa , ex- työnantaja kysyi ihmeissään. 

Kun Helyltä oli SOS-Lapsikylässä viety lähes vuoden vartioinnin jälkeen molemmat poikavauvat, hänet heitettiin asunnottomana ulos. Kun hän hankki itselleen uuden pyöröhirsistä rakennetun omakotitalon järven rannalta, lastensuojelun työntekijät alkoivat heti kehitellä uusia huolenaiheita: talo on järven rannalla(!), talossa on portaat(!!), äiti ei pärjää talossa sähkökatkon aikana(!!!; vaikka lisävarusteina on puuhella ja mm. leivinuuni!), äiti ei osaa ajaa autoa(!!!! ajaa joka päivä)... 

Hely taistelee edelleen. Hän on päättäväinen vaikka tietää tosiasiat. Ne hän on kuullut juristiltaan Leeni Ikoselta, jonka mukaan "Huostaanoton purku on harvinaista. Lakiin kirjattua perheen jälleenyhdistämistä ei noudateta lastensuojelutyössä." 
(Tapausseloste Maria Syvälän Hukassa Huostassa- kirjan ( 2013) ja äidin ja poikien tukisivuston pohjalta )

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa

Helsingin Sanomat valjasti väitöskirjatutkimuksen sijaishuollon propagandan välineeksi

Helsingin Sanomat käytti Tarja Hiltusen väitöskirjaa hyväksi harhaanjohtavassa uutisoinnissaan huostaanottoa itse pyytäneen Satu Niemisen poikkeuksellisesta kohtelusta. Satu Nieminen ei ollut Hiltusen väitöstutkimuksessa mukana. Hänen kokemuksensa ei edusta eikä kuvaa mitenkään Hiltusen väitöskirjaansa haastattelemien äitien kokemuksia tai kohtelua. HS:n jutun perusteella toimittaja ei ole lukenut Hiltusen väitöskirjaa läpi edes pääkohdittain.

Helsingin Sanomien esiinnostaman vapaaehtoisesti huostaanottoon suostuneen äidin asiallista kohtelua ja lasten kotiuttamista voi pitää Suomen oloissa harvinaisena yksittäistapauksena. Poikkeuksellista perheen jälleenyhdistämisen lisäksi tapauksessa oli lähellä sijaitseva ja lapsen lähisuhteita tukeva sijaisperhe, joka salli biologisen äidin tavata ja pitää lapsiaan luonaan. 

Hämäräksi jää mihin Helsingin Sanomat pyrki Niemisen tapauksen ja Hiltusen väitöskirjan yhdistämisellä; oliko vapaaehtoisen huostaanoton hyviä tuloksia korostava juttu vastaus tutkimustulokseen tahdonvastaisten huostaanottojen lisääntymisestä? Vai oliko jutun tarkoitus rinnastaa vapaaehtoinen suostuminen huostaanottoon valheellisesti parempaan äitiyteen ja perheen jälleenyhdistämisen toteutumiseen?

Helsingin Sanomien ei tarvitsisi yhtyä SOS- lapsikylän kampanjointiin vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien yksi voimakkaimpia lasten huostaanottoon sopeutumista kuvaavia esimerkkejä oli alistuminen. Äidit suostuivat melkein mihin tahansa saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (mt., 175). Valitettavasti äitien alistuminen viranomaistoimenpiteisiin ja yhteistyöhalukkuus ei johtanut huostaanottojen purkamiseen. 

Hiltusen väitöskirjasta on vaikea vetää Helsingin Sanomien tekemää johtopäätöstä, että lasten huostaanotto olisi johtanut äitien kohdalla hyvään tai että se olisi auttanut haastateltuja äitejä. 

Väkivaltaa kokeneet äidit eivät saa apua palvelujärjestelmästä


Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).

– Ihmisillä on niin hirvittäviä kokemuksia, etten tiedä, miten olisin itse kestänyt. Traumaattisia kokemuksia on jo lapsuudesta: raiskauksia ja väkivaltaa, jotka kaikki ovat jääneet käsittelemättä. Ne eivät ole hyviä lähtökohtia äitiydelle, Hiltunen kertoo Lapsen maailma- lehden haastattelussa.

Kukaan äideistä ei haastatteluissa maininnut, että heitä olisi autettu pääsemään eroon väkivaltaisista miehistään tai että heidän masentuneisuuteensa olisi etsitty apua. Äitejä kehotettiin kyllä katkaisemaan suhteet väkivaltaisiin miehiin. Kuitenkaan esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kokeneiden äitien tapauksissa ei laadittu konkreettisia suunnitelmia, miten päästä suhteesta eroon ( mt., 130).


Epäluotettavia sosiaalityöntekijöitä ja valheellisia rikossyytteitä


Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).

Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).

Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. Haastattelussa jotkut äidit vertasivat lapsen huostaanottoa kokemukseen lapsen kuolemasta. Hiltusen mukaan vertaus kertonee siitä, että äidit pitivät lapsen huostaanottoa yhtenä pahimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ( mt.,198).

Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).

Äitien kertoman mukaan lasten huostaanoton jälkeen he jäivät yksin selviämään lasten huostaanoton aiheuttamista kokemuksista. He kertoivat kaiken tuen loppuneen lasten huostaanottoon lähes kokonaan (mt.,133).

Ohittamista, vieraannuttamista, väkivaltaa ja laittomia tapaamisrajoituksia

Kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147). Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen väkivaltaa huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa. Terttu kertoi perhekodin johtajan käyneen käsiksi lapseensa ja ettei väkivallasta tehdyillä valituksilla ollut mitään merkitystä. (Terttu 2008, S). Vuokko kertoi näkemyksensä lapseensa kohdistuneesta tapauksesta: "Nuorisokodilla ei ollu mitään muuta keinoa ku rangaista, rangaista ja rangaista" ( Hiltunen, 154).

Äidit kertoivat, että heidän yhteydenpitoaan lapsiinsa rajoitettiin. Hiltunen sai vaikutelman, ettei äideille kai- kissa tapauksissa kerrottu miksi lasten tapaamisia rajoitettiin ( mt.,140).
Lapsen kanssa jaetut hetket keskittyivät huostaanoton jälkeen yhteen tai kahteen tapaamiseen kuukaudessa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan ( mt., 117).

Pitkään sijaisperheissä asuneet lapset näyttivät vieraantuneen äideistään(mt., 118). Jotkut äidit kertoivat menettäneensä asemansa ja osallisuutensa lastensa elämässä huostaanoton jälkeen. Äitien haastattelun perusteella heidän osallisuuttaan lasten elämässä ei kovin paljoa tuettu ( mt., 121).
​
Haastatelluille äideille muodostui käsitys, että sijaisvanhemmilla on valta päättää lapsen ja biologisen äidin tapaamistiheydestä ja että sijaisvanhemmat määrittelevät kuinka hyvä tai huono lapsen biologinen äiti on ( mt.,161). Yhden haastatellun äidin mukaan; ” Jos ne saa päähänsä, että se biologinen äiti ei oo kiva, ja se täytyy saada pois elämästä, niillä on siihen valta. Ne voi sanoa sosiaalitoimelle, et lapsi saa huonoja vaikutteita äidiltä, he eivät saa toimia keskenään, tavata”.

Terttu- äiti kertoi kokeneensa lapsen sijoituspaikan henkilökunnan yrittäneen vieroittaa häntä hänen omasta lapsestaan. Näin Terttu tilanteen koki: "Koko ajan oli semmonen olo, että tätä lasta haluttiin vierottaa minusta, ja siellä lukee jopa papereissa. Se [lastenkodin] johtaja oli jopa sanonu, että he haluavat vierottaa äitistä. Et asenne oli ihan väärä."(mt., 161)

Äidit kertoivat jääneensä vaille riittävää tiedottamista ja huomioimista omassa asiakkuudessaan. Tästä esimerkkinä olivat lasten huoltosuunnitelmapalaverit, jotka lisäsivät äitien ulkopuolisuuden ja menetetyn äitiyden kokemusta. Tätä äitiyden muotoa vahvisti sosiaaliviranomaisten holhoava suhtautuminen äiteihin, heidän kutsumatta jättäminen lasta koskevaan palaveriin sekä äitien luottamuksen menettäminen sosiaalityöntekijöihin.

Lasten asioita käsittelevässä palavereissa istumapaikat järjestettiin niin, että lapsen äiti jäi erilleen muista osallistujista. Äidit kokivat nämä palaverit ahdistaviksi, eivätkä ne tukeneet äitien ja sijaishuollon yhteistyötä. Äidit saattoivat kokea, ettei heidän mielipiteillään ollut merkitystä lasta koskevissa kysymyksissä (mt.,198).
Äideillä ei ollut myöskään tarkkaa tietoa siitä, mistä syystä kotivierailuja ei lapselle sallittu.

Äidit arvostelivat myös lastensuojelun valikoivia kirjaamiskäytäntöjä ja kertoivat, että heidän epäonnistumisen kokemuksensa dokumentoitiin viranomaisasiakirjoihin, mutta heidän onnistumisen kokemuksistaan ei ole mitään merkintöjä asiakirjoissa (mt., 139).


Toipua voi palvelujärjestelmästä huolimatta 

Tarja Hiltunen toimii mm. Voikukkia- vertaistukiryhmien ohjaajana ja kouluttajana. Hän haluaa antaa huostaanotettujen vanhemmille toivoa. Väitöskirjan sanoma on, ettei huostaanotto ole maailmanloppu.
Asioilla on taipumus järjestyä. 

Väitöskirja-aineistossa huostaanottojen syiksi mainitaan traumaattiset tapahtumat mm. lähisuhdeväkivalta, päihteidenkäyttö, uupumus ja lapsen käytös.

Kausaalisuhde huostaanottojen ja äitien tilanteen kohentumisen välillä jää väitöskirjassa epäselväksi ja todistamatta. Pikemminkin oma aika, aikuistuminen ja tarpeenmukainen tuki vaikuttavat äitien toipumisen ratkaisevilta tekijöiltä.
 
Päihdeongelmista kärsivien toipumista isoilla otannoilla tutkineen Anja Koski- Jänteen (2004;2006; 2009) mukaan suurin osa päihteitä käyttäneistä toipuu oma-aloitteisesti kyllästymisen ( kyllästymisfaktori) seurauksena. Myös lääkäri Tapio Jaakkolan (2015) mukaan päihdeongelmassa oma­ehtoisen parantumisen osuus on huomattava; kolmasosasta noin puoleen toipuu ilman ammatillista apua. Alkoholismi- ja riippuvuustutkija Stanton Peelen ( 2004) mukaan riippuvuushoidot ovat muuttuneet valtavaksi teollisuudeksi, joka elää vanhoista väittämistä ja myyteistä. Useimmat ihmiset kuitenkin toipuvat ilman hoitoja ja tukiryhmiä. 

Hiltusen mukaan uudentyyppisen lastensuojelun pyrkimyksenä on tukea koko perhettä siltä osin kuin se on mahdollista tai ainakin pitää äitiä ja lasta yhdessä. "Esimerkiksi päihdeongelmien ei tarvitse johtaa lapsen huostaanottoon, vaan se konstruoidaan mahdollisuudeksi päästä irti päihteistä. Äitiä ja lasta ei eroteta, vaan heitä ja heidän suhdettaan hoidetaan yhdessä. (Nätkin 2006b.) Yhtään tällä tavoin onnistunutta äiti-lapsisuhde tapausta, joita olisi hoidettu yhdessä, ei aineistossani tullut esille". 

Väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena ( Hiltunen, 183, 203). Hiltusen mukaan ratkaisevaa monen kohdalla on ollut pitkäkestoinen terapia, jonka avulla traumat on selvitetty, ja nupullaan ollut äitiys on päässyt kukoistamaan.Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).

Vanhemman toipuminen ei johda huostaanoton purkamiseen
​
​Väitöskirjassa haastatelluille äideille osasyynä hoitoon tai kuntoutukseen hakeutumiselle näytti olevan toive lasten huostaanottojen pikaisesta purkautumisesta. Kuitenkaan yksikään äiti ei saanut lasta takaisin hoidon päätyttyä. Mikäli lapsen huostaanotto purkautui, se tapahtui yleensä vuosien kuluttua huostaanotosta (mt., 171).

Äitien paraneminenkaan ei johtanut lasten huostaanottojen purkuun. Vaikka miltei kaikkien Hiltusen tutkimien äitien vointi ja elinolosuhteet paranivat vuosien saatossa, vain muutama huostaanotoista purettiin. 

Sininauhaliitossa työskentelevä Hiltunen ei ole tyytyväinen äitien yhteiskunnalta saamaan apuun ennen huostaanottoa eikä sen jälkeen. Hoitopaikkoja äitiyteen tukea tarvitseville ei ole.

– Apu koostuu pienistä palasista. Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tukisi äidiksi kehittymistä ja voisi ennaltaehkäistä huostaanoton. Moni tarvitsee pitkäkestoista terapiaa selvitäkseen. Tutkimukseni äitien yhteinen kokemus oli, ettei heidän jaksamisensa tai hyvinvointinsa kiinnosta ketään.

Hiltusen mielestä huostaanoton kohtaavat äidit tarvitsisivat erityisesti tukihenkilön, joka olisi neutraali asiantuntija. Huostaanottotilanne koettiin epäoikeudenmukaiseksi, koska äiti saattoi olla yksin vastassaan kuusi viranomaista. Huostaanoton purkuun ei äitien mukaan juuri kannustettu tai annettu tukea.

– Äidit kokivat, että heidän pitää näyttää olevansa tavallista parempia äitejä saadakseen lapset takaisin.

Lue myös:
​
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/viranomainen-ja-demokratia
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/huolen-aika-on-nyt​

Lapset puheeksi- menetelmä - vanhaa varpua uudessa paketissa?

Lapset puheeksi- työmenetelmän kehittänyt professori Tytti Solantaus väittää, ettei se ole puuttumista vaikka menetelmän tavoitteeksi on listattu perheen lastensuojelupalvelujen arviointi ja perheen ohjaus palveluihin (THL, Lapset puheeksi, 15).

Lastensuojelun asiakkuuksien syistä tai palveluiden laadusta tai vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa mutta Solantaus esittää arvion, että noin 15% perheistä tarvitsee lastensuojelun ja sosiaalitoimen tukea.

Solantauksen menetelmässä on ansioita mm. vanhempien itsemäärämisoikeuden kunnioittamisen ja asiakaspalautteen, avoimuuden, ymmärtämisen ja yhteistyön merkityksen korostaminen.

Solantaus ( mt., 8 ) on myös jyvällä lastensuojelun toimintakäytännöistä teroittaessaan, että uudessa menetelmässä " vanhempia ei käsketä, painosteta eikä heitä uhkailla esimerkiksi lasten vaikeuksilla, jos he eivät tee niin kuin työntekijä ajattelee."

Luuleeko Solantaus tosissaan, että pelkkä vetoomus lopettaa lastensuojelun epäeettiset ja laittomat työkäytännöt kun EIT- tuomiotkaan eivät niihin vaikuta?

Lapset puheeksi- menetelmä muistuttaa pahamaineista huostaanottojen räjähdysmäiseen kasvuun johtanutta varhaisen puuttumisen huoli- puheeksi - menetelmää, jossa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä kehotetaan tekemään huoli- ilmoituksia omien ennakkoluulojensa perusteella ja ilmiantamaan riskeiksi kuviteltuja perheitä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ideologiaan kuuluu virhekäsitys, että valvonta olisi auttamista. "Varhainen puuttuminen on käytännössä vanhempien syyllistämistä, valvontaa ja selän takana toimimista. Salassapitovelvollisuuden murtamisella avun hakija ajetaan pois palvelujen piiristä eli lopputulos on täysin päin vastainen kuin mitä ajateltiin."

Laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.

Pelkkä nimen vaihto ei vielä tee kontrollista tukea, ei myöskään menetelmän hyvä tarkoitus, jos toteutus ja siinä tapahtuvat väärinkäytökset jätetään ilman valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita.

Koulutusesitteen mukaan ”Lapset puheeksi ja perheneuvonpito -menetelmä pyrkii vanhemmuuden tukemiseen ja lasten häiriöiden ennaltaehkäisyyn. "

Samaan väitti pyrkivänsä myös pahamaineinen varhainen puuttuminen (varpu) ja huoli- puheeksi- koulutus. Onko menetelmien tavoitteena todella ennaltaehkäisy tukemalla vai pelkkä häriöiden löytäminen ja esiinseulonta?

"Menetelmä perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveyden ongelmia ei yleensä osata ennakoida ja niihin liittyviä asioita on myös hyvin vaikea ymmärtää. "

Näkemys on mielestäni outo. Joka kolmas suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa joistakin ohimenevistä mt- häiriöiksi luokitelluista vaikeuksista, joista on saatavilla runsaasti tietoa potilailta, potilasjärjestöiltä, MTKL:ltä ja omaisjärjestöiltä ja joita voi hoitaa itseavun ja vertaistuen keinoin.

Kenen näkemyksestä on kyse ja kenen on vaikea ymmärtää mielenterveyteen liittyviä asioita ja miksi?

Epäily mielenterveyshäiriöstä estää perusoikeuksien toteutumisen ja fyysisten vaivojen hoidon

Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;

Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.

Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.

Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.

Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.

Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.

Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

Jos sosiaalityöntekijöiltä puuttuu eettistä kompetenssia ja tietoa ilmiöstä, miksi kokemusasiantuntijoiden ja omais- ja potilasjärjestöjen asiantuntemusta ei haluta hyödyntää?

Miksi mahdollisia mt- häiriöitä ylipäätään pitäisi ennakoida tai seuloa jo ennalta?

Miksi seulontaa kutsutaan tukemiseksi, kun asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa ja pelkkä mt- epäily estää myös somaattisten vaivojen hoidon?

Mielenterveysongelmien alidiagnosointi tuskin on ongelma nykyään. Perheitä seuloo kaikissa mahdollisissa paikoissa puutteellisilla menetelmillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottava puutteellisesti koulutettu sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen toimijajoukko. Lastensuojelussa jo sosiaaliviranomaisen mielivaltaisten työtapojen kritisoiminen tulkitaan ja kirjataan psyykkiseksi häiriöksi.

 Ongelmia ja oikeusturvariskejä tuottavat puutteellinen tieto, ennakkoluulot, leimaaminen, viranomaislähtöiset ja asiakkaita palvelemattomat työmenetelmät ja mielivaltaiset prosessit, toimimaton viranomaisyhteistyö , tuen korvautuminen kontrollilla, asiakkaiden tilanteen huononeminen "puuttumisen" seurauksena ja potilaiden ja omaisten sivuuttaminen.

Avunpyytäjää rangaistaan

Jotta ei tulisi vain rangaisseeksi avunpyytäjää, lapset puheeksi- kouluttajan tai menetelmän käyttäjän kannattaisi kysyä itseltään:
- Kuka oikeastaan on asiakas, kuka identifioitu asiakas ja miksi?
- Kenen kanssa työskennellään; perheen vai sijaishuollon verkostojen ja kuka työtä johtaa?
- Mihin työskentely tosiasiassa tähtää, kuka puhuu ja kuka koetaan yhteistyökumppaniksi työskentelyssä?
- Puhutaanko menetelmässä monologia vai dialogia lasten, äitien vai perheiden kanssa vai lapsista, äideistä ja perheistä viranomaisten kesken perheen muodollisen haastattelun jälkeen?
- Kirjataanko asiakaspalaverit asianmukaisesti vai sanoittaako työntekijä?
- Onko kyseessä aito dialogi perheen kanssa vai viranomaisten monologi toisilleen vai vanhemmille( vai pelkästään äidille) aiheena lapset vai viranomaisen huoli?
- Puhuvatko/ juoruavatko viranomaiset keskenään lapsista vanhempien selän takana?
- Tekevätkö viranomaiset vanhempien ja lasten selän takana riski/huoliluokituksia näistä?
- Mitä työmenetelmä käytännössä tarkoittaa ja tuottaa? Onko se huolipuheen, moniammatillisten kokousten, huolestuttavien negatiivisten asiakaskirjausten ja -papereiden ja laitosjaksojen ja sijoitusten tuottamista?
- Kerätäänkö menetelmästä asiakaspalautetta ja seurataanko sen vaikutuksia ja tuloksia?

Tässä tapausesimerkki moniammatillisesta huoli-yhteistyöstä, jossa lapsi otettiin puheeksi moneen otteeseen ilman, että perhe sai milloinkaan tukea.

Sosiaalitoimi on päätöksissään vedonnut siihen, että nuori on huostaanotettu, koska hän oli asiakkaana lasten- ja nuorisopoliklinikalla.

Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi tapausta seuraavasti : ”On yhteiskunnalle kestämätön tilanne, että hoitoon hakeutumisesta rangaistaan vapaudenriistolla. Nuoren perhe oli hyvin hoitomyönteinen ja oli hakenut nuorelle apua. Nuori oli avoimesti kertonut traumaattisesta kokemuksestaan jouduttuaan toisen nuoren seksuaalisen painostuksen kohteeksi. Tätä asiaa ”ammattilaiset” tonkivat ja kauhistelivat (mm. kuraattorin istunnot) ilman ammatillista otetta.

Lapset puheeksi- menetelmä haiskahtaa epäilyttävästi vanhalta varpulta, joka on puettu uuteen pakettiin.

Varpu on se farisealainen hirsi, jota on lupa sovitella jokaisen köyhän silmään muttei ottaa pois omasta.

Varpua ei saa arvostella eikä sen tuloksia tutkia.

Varpu on suomalaisen lastensuojelun pyhä vitsa, jolla kaikenkarvaiset hoiva-alan yrittäjiksi naamioituneet ihmiskauppiaat etsivät ja löytävät kultakaivo(ksi)aan.

Köyhät, varpulla teidät tullaan vitsottaman ja varpojille teidän tulee otsanne hiessä leipä hankkia.

Sela.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/viranomainen-ja-demokratia
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/huolen-aika-on-nyt
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/meilla-herasi-huoli-tuomas-kurttilasta-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/huolella-huostaan

Työ(llisyys) on sellainen taloudellinen ja moraalinen hyvä, jonka avulla voidaan perustella muuten vastustusta herättäviä ”rakenteellisia” uudistuksia. Euroopassakin työllisyydellä on voitu oikeuttaa uusliberalistinen esityslista – funktionaalisen tulonjaon muutos pääomatulojen hyväksi, yritys- ja pääomaverotuksen keventäminen, tuloerojen kasvu, eläkeiän nosto, työn kanssa kilpailevan sosiaaliturvan kaventaminen, työsuhdeturvan heikentäminen, työehtojen joustavoittaminen, matalapalkkaisten työpaikkojen synty, työttömien työnhakuvelvoitteiden lisääminen – ja tehdä siitä välttämätön työllisyyden ehto (Karjalainen & Keskitalo, 2013, 41).

Lena Dominelli väittää, että niukkuus on neoliberalismin vastaus ja tekosyy omaan rahoituskriisiinsä, joka on edelleen voimistanut huono- osaisten syrjäyttämistä heidän osallisuutensa ja todellisten päätöksentekomahdollisuuksiensa kustannuksella.

Vuonna 2012 EU:ssa 124,5 miljoonaa ihmistä eli 24,8 prosenttia väestöstä oli vaarassa joutua köyhyyteen tai syrjäytyä. Suuri osa heistä on naisia ja lapsia Lisäksi noin 18,5 prosenttia EU:n asukkaista eli vuonna 2011 aineellisessa puutteessa. Heistä vähän alle puolet kärsi vakavasta aineellisesta puutteesta (8,9 prosenttia väestöstä) eli heillä ei ollut varaa hyödykkeisiin, joita monet Euroopassa pitävät oleellisina osina kohtuullista elintasoa( esim. riittävä lämmitys, pesukone, puhelin). Köyhimmissä maissa aineellisesta puutteesta kärsivien osuus on yli 45 prosenttia. Noin 10 prosenttia työikäisistä eurooppalaisista elää kotitalouksissa, joissa kenelläkään ei ole töitä. Talouskriisin myötä tilanne on selvästi heikentynyt ( EK, 2015, 5).

Johannes Pakaslahden mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvistä asiakirjoista ja luonnoksista voi ainakin epäsuoraan päätellä poliittisen ohjauksen vastaisuudessa pyrkivän siirtämään painopistettä ensimmäisen pilarin pakollisesta lakisääteisestä sosiaaliturvasta kohti toista sektoria (yksityinen sektori, joka on varsinkin maksukykyisten ulottuvilla) sekä 3. sektoria (vapaaehtoistyö) ja 4. sektoria korostaen perheen ja suvun vastuuta.​

Raija Julkusen mukaan sosiaaliturvan muotoilu työystävälliseksi voi kansallisesta kontekstista riippuen tarkoittaa jotakin tai kaikkia seuraavista: a) työnteon kanssa kilpailevan sosiaaliturvan, ennen muuta työttömyysetuuksien, tason madaltaminen ja keston lyhentäminen sekä niille pääsyn tiukentaminen, b) sosiaalivakuutuksen eli ansiosidonnaisten etuuksien tiukempi sitominen työuran pituuteen ja maksettuihin vakuutusmaksuihin, c) ei-kontributiivisten vähimmäisetuuksien vastikkeellistaminen työllä, harjoittelulla, opiskelulla, muualla aktiviteetilla tai moraalisäännöillä ja d) in-work-etuudet eli sosiaalietuuksien maksaminen työssä käyville joko pysyvämpänä matalapalkkatukena tai väliaikaisena tukena työhön sosiaalietuuksien piiristä siirryttäessä (Karjalainen & Keskitalo, 2013, 39).

Elina Pajula (Jämsen Arja, Pyykkönen Anne, 2014, 6) väittää, että osallistavassa sosiaaliturvassa kielteiseksi käsitetty vastikkeellisuus onnistutaan esittämään myönteisempänä juuri siten, että vastikkeellisuuden sijaan puhutaan osallistamisesta. Yhteiskuntapolitiikan tohtori Eeva Jokinen on puolestaan todennut, että aktivointipuhe ja -eetos oikeuttaa toimia, jotka eivät muuten olisi hyväksyttyjä. Sen avulla myös köyhdytetään työn käsitettä tarkoittamaan ainoastaan palkkatyötä, minkä lisäksi se voi pakottaa aktiivipolitiikan toimeenpanijat toimimaan vastoin eettisiä periaatteitaan, koulutustaan tai näkemystään (mt., 2014, 77–78).

Sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja sanktioinnin lisääminen eivät kuitenkaan välttämättä lisää yhteenkuuluvuuden, turvallisuuden tai oikeudenmukaisuuden kokemusta. 

Uusklassisen talousteorian yleisesti hyväksytty homo economicus -ihmiskuva on johtanut tilanteeseen, jossa työttömyyden taustalla uskotaan olevan työttömien omat valinnat. Tulevaisuus on kuitenkin tuomassa mukanaan ongelmia, jotka pakottavat kyseenalaistamaan koko nykyisenlaisen palkkatyöyhteiskunnan kestävyyden ( Pulkka, 2014,117 ).

Sosiaalinen syrjäytyminen samaistetaan EU:ssa usein työttömyyteen ja epäsäännöllisistä tai matalapalkkaisista töistä johtuvaan pienituloisuuteen. Sosiaalityön dosentti Tuula Helneen ( 2004) mukaan syrjäytyneitä paikannetaan sosiaalisesti, spatiaalisesti ja symbolisesti. Heidät sijoitetaan reunoille tai ulkopuolelle, moraaliseen ja spatiaaliseen toiseuteen. Kaikenlaiset rajanvedot ovat kuitenkin nykyisessä yhteiskunnassa yhä ongelmallisempia, sillä yhä useammat positiot ja paikat ovat epävarmoja.

Syrjäytyneiden kuvaaminen passiiviksi yksilöiksi tukee politiikkaa, jossa varsinainen yhteiskuntapolitiikka korvautuu aktivoimisyrityksillä. Diskurssi liittyy osaksi niitä kehityssuuntia ja ajatustapoja, jotka ovat olleet heikentämässä uskoa sosiaalivakuutukseen ja vaikuttamassa siirtymään kohti uusliberalistista yksityistä varautumista. Yhteiskuntaa hallinnoidaan yhä enemmän tämänkaltaisen yksilöimisen kautta ( Helne, 2004).

Sosiaalinen osallisuus ei välttämättä tarkoita aina inkluusiota eikä syrjään joutuminen ole tahatonta syrjäytymistä vaan aktiivista syrjäyttämistä. ”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa. Ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”. Sipilän mukaan syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä (Sipilä, 2013). 

Inkluusiopuheen sisäänrakennettuna ja järjestystä rakentavana oletuksena on, että yhteiskuntaan integroituminen on arvokasta sinänsä, olipa yhteiskunta millainen hyvänsä. Haluavatko kaikki kuitenkaan sisään tai haluaisivatko jotkut ulos?( Helne, Hänninen, Karjalainen, 2004, 17).

​Kirjallisuus:

Helne Tuula (2004) Syrjäytymisen yhteiskunta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes.
Helne Tuula, Hänninen Sakari, Karjainen Jouko (2004) Seis yhteiskunta- tahdon sisään, Sophi 80, Minerva-kustannus, Jyväskylä.
Jämsen Arja & Pyykkönen Anne (2014) Osallisuuden jäljillä, Pohjois- Karjalan sosiaaliturvayhdistys
Karjalainen, Vappu & Keskitalo Elsa (toim.) (2013) Kaikki työuralle- työttömien aktivointipolitiikka Suomessa THL -julkaisuja, Suomen Yliopistopaino, Tampere.
Pulkka, Ville- Veikko (2014) Osallistava sosiaaliturva- syrjäytymisen ehkäisyä vai pakkotyötä?
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45124/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201501201145.pdf?sequence=1


Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/pakkotyo-ja-perustuslaki
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sosiaaliturvan-vastikkeellistaminen-rikkoo-ihmisoikeussopimuksia
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/kallista-moniammatillisuutta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/orjatyon-kataluus-paljastui-ministeriolle-kantelun-myota
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sosiaalityon-ja-elamanhallinnan-uusi-ihminen
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/tyottomien-syyllistaminen-ja-luokkaerojen-vahattely-ovat-alyllista-laiskuutta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/risusavotat-ovat-luolamiesten-hommaa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/terveisia-seinajoen-tyovoimapiirin-arkistosta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/valtiollisesta-rasismista
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/kansamme-parhaaksi-haudattuja-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/huolikapitalismin-aikaa
http://elenauusitalo.weebly.com/blog/tyota-josta-jollekkin-on-joskus-maksettu-oikea-palkka
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/tag/kuntouttava-tyotoiminta/

 Lastensuojelulaki (1.1.2008) velvoittaa aiempaa laajempaan moniammatilliseen yhteistyöhön (LsL 3 luku § 14). Lastensuojelun avohuollossa keskeiseksi lain kautta tulevat etenkin asiakaslähtöisyyden, ennaltaehkäisyn ja lievimmän mahdollisen toimenpiteen periaatteet.

Moniammatillisesta yhteistyöstä on tullut lastensuojelun suosituimpia mantroja lapsen etu- käsitteen rinnalle.
Teoriassa moniammatillinen yhteistyö on osapuolten välistä vallan, tiedon ja asiantuntijuuden jakamista, jossa on yhteinen tavoite , osaamista ja toimijoiden vuorovaikutus. Yhteistyössä on tärkeää, että yhteistoiminta lähtee vuoropuhelusta ja moniasiantuntijuudesta eikä ainoastaan yksi taho määritä sen tavoitteita ja toimintatapoja.

Asiakaslähtöisyyttä, luottamusta ja vuorovaikutusta vain teoriassa?

Moniammatillisen yhteistyön tavoitteita on mm. rakentaa luottamukseen, vuorovaikutukseen ja sitoutumiseen perustuvia suhteita. Vuorovaikutussuhteen toimimisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että asiakas luottaa työntekijöihin, organisaatioon ja että työntekijät voivat luottaa toisiinsa. Luottamus liittyy siis paitsi henkilöiden välisiin suhteisiin myös yksilöiden ja organisaatioiden välisiin suhteisiin ( Silvennoinen, 2004).
"Moniammatillisessa yhteistyössä korostuvat aina asiakaslähtöisyys, tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen, vuorovaikutustietoisuus, rajojen ylitykset ja asiakkaan verkostojen huomioiminen. Moniammatillisuuden lähtökohtana on asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen kartoitus ja ratkaisujen pohtiminen eri asiantuntijoiden yhdessä asiakkaan kanssa tekemänä, ei erikseen vaan rinnakkain tehtynä" (Isoherranen, 2005, 14). 

Käytännössä lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä ei kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan. Työskentelyä hallitsee ammattieettisten ohjeiden sijaan heiliöläis- paloniemeläinen riskiregiimi. Perheet tuntuvat olevan pettyneimpiä koulun ja lastenpsykiatrian kasvatuskumppanuuteen ja osuuteen moniammatillisessa yhteistyössä. 

​Asiakkaiden mukaan moniammatilliseksi yhteistyöksi kutsuttu toiminta täyttää usein pikemminkin kiusaamisen kuin auttamisen kriteerit ja muistuttaa läheisesti monille lapsuudesta tuttua kuravellin pakkosyöttämistä;
"Mielenkiintoista on asetelman lavastus. Ihmiset istutetaan pakanalliseen piirimuodostelmaan, jonka tarkoitus on lavastaa vaikutelma kohtaamisesta ja tasa-arvoisesta osallistumisesta, josta asiakkaan arvosteluun ja solvaamiseen keskittyvissä kokouksissa ei ole havaittavissa jälkeäkään.

Paikalle kutsutut asiantuntijat puhuvat kiusatun ohi ja yli- vain toisilleen ja vain jo etukäteen päättämiensä toimenpiteiden puolesta. Asiakkaasta puhutaan muttei puhuta suoraan asiakkaalle.
Papereiden allekirjoitusosio on kuin toisinto kuravellin pakkosyötöstä, jossa kiusattua vedetään nenästä samalla kun kuravelli lapioidaan väkisin suuhun: Kiusatun eteen lätkäistään huostaan johtava paperi, johon häntä painostetaan laittamaan allekirjoituksensa. Siinä lukee , että allekirjoittaja suostuu (huostaanottoon johtaviin) avohuollon tukitoimiin tai antamaan lapsensa sijoitukseen "avohuollon tukitoimena".
Jos kiusattu yrittää sanoa jotakin, häntä uhkaillaan pysyvällä huostalla ja tapaamisrajoituksilla ja hänen sanansa tulkitaan ja dokumentoidaan väärin ja käytetään häntä vastaan".

Perheiden kuntoutuminen tekisi moniammatillisista "osaajista" työttömiä- siksi perheiden auttamiseen ei ryhdytä. Moniammatillisesta yhteistyötä on tullutkin asiantuntijoiden keino syrjäyttää perheet ja varmistaa, että asiantuntijat saavat seurustella vain toistensa kanssa. Moniammatilliseksi yhteistyöksi kutsuttu toiminta on  hyvää työvoimapolitiikkaa mutta vain ryhmään työllistetyille. Vanhempien , lasten ja toiminnan rahoittavien  veronmaksajien talouteen  ja hyvinvointiin sillä on tuhoisat vaikutukset.

Yksi vaikkapa fabrikoidun lastensuojeluilmoituksen tai- lausunnon avulla asiakkaaksi kalastettu perheenäiti työllistää helposti kymmenen moniammatillista ”osaajaa”; sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän pareineen, ensi- ja turvakodin tai perhekuntoutusyksikön työntekijöitä, perhekodin ja lastensuojelulaitoksen työntekijöitä, jotka puolestaan työllistävät tuottoisia sijoitussopimuksiaan jatkaakseen runsaasti psykiatreja ja terapeutteja, lastensuojelun edunvalvojan, juristeja, hallinto- oikeuden tuomareita, tapaamispaikan henkilökunnan jne. Kaikki saavat helppoja suoritteita ja työtunteja loputtomista palavereistaan, joiden tarkoituskaan ei ole auttaa perhettä ja joita voi budjettikurin, valvonnan ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuessa jatkaa siihen asti kunnes lapsi täyttää 18.

Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä tuntuvat häviävän perustehtävän, vuorovaikutuksen ja vastuun lisäksi myös ammattilaisten yhteistyöprosesseissaan tekemät rikokset, jotka päätyvät harvoin tutkintaan. Yleensä moniammatillinen viranomaissuojelu toteutetaan siten, että
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä). 
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättä jättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat. 
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa. 

Asiakas puolestaan saa rikostutkinnan pienimmästäkin syystä. Moniammatillisessa yhteistyössä poliisille jätetään likainen työ. Kotihälytykset ja rikosilmoitukset- vaikka olisivat tekaistuja- näyttävät hyviltä hallinto- oikeudessa, kasaavat epäilyksiä asiakkaan päälle ja suoristavat mutkia suunniteltujen vapaudenriistojen tieltä.

​Yllättävän moni moniammatilliseen työhön tai oikeammin työn tekemättä jättämiseen turhautunut vanhempi saa kotiovelleen poliisin rangaistukseksi kritiikistään. Niin myös väkivaltaan syyllistyneen ex- puolison kanssa asuvista lapsistaan huolestunut keskisuomalainen lähisuhdeväkivallan uhri , joka erehtyi tuhahtamaan lastensuojelun työntekijöille, että ”aiotteko tehdä jotakin vai annatteko lasten vain kuolla”. Lastensuojelu käänsi lausuman lausujan väkivaltaisuuden osoitukseksi , josta häntä myös kuulusteltiin. Poliisit saapuivat näyttävästi vanhemman kotipihaan ja olivat jopa varustautuneet heittämään vanhemman putkaan useammaksi päiväksi lastensuojelun "esitietojen" perusteella.
Moniammatillisen yhteistyön tuloksena yhä useampi keskimäärin pienituloinen asiakasvanhempi saa tekaistun rikossyytteen ja joutuu ottamaan lainaa palkatakseen itselleen juristin. Hyväkään juristi ei kuitenkaan takaa oikeuturvaa järjestelmässä, josta puuttuu vallan kolmijako , puolueeton tuomioistuin, tosiseikkaselvittely , oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja toimivat valitusreitit.


Perhe viranomaiskiusaamisen kohteena ja julkisena riistana 

Erityislapselleen sosiaalitoimesta apua hakenut ja valheellisen perhesurmaepäilyn kohteeksi joutunut
Tiina- äiti kertoo: 
"Sosiaalityöntekijä otti yhteyttä selkäni takana perheneuvolan johtajaan, jossa olin erään ”harjoittelijan” asiakkaana. Hän kyseli mahdollista diagnoosiani ilman lupaani. Hän ei ottanut myöskään yhteyttä suoraan työntekijääni, koska piti tätä "vain" harjoittelijana, jonka näin ollen saattoi ohittaa sujuvasti.. 

”Harjoittelijalle” eli perheterapeutillemme hän ilmoitti huostaanoton mahdollisuudesta ja sanoi vievänsä myöhemmin perheeni asian asiantuntijaryhmään. Perheterapeutti kertoi keskustelusta, jossa hän sanoi sosiaalityöntekijälle: ”Eihän hyvästä perheestä kannasta lapsia ottaa huostaan.” Sosiaalityöntekijän päättäväinen kanta oli: ”Kyllä kannattaa, koska se on ainoa pitkäaikainen tukimuoto.” 

Sosiaalityöntekijä ei neuvotellut eikä ollut halukas yhteistyöhön muiden työntekijöideni kanssa.
Sosiaalityöntekijä sekä sosiaalitoimen johtaja olivat suositelleet minulle laajoja psykologisia tutkimuksia, joihin moni jäsenistä yhtyi. Muun muassa oppilashuollon esimiehen ”näkemyksen mukaan äidille tulee tehdä psykologiset tutkimukset ja perheen hoitokontaktin tulee jatkua perheneuvolassa”. Kirjoitin hänelle jälkeenpäin ja kysyin, mikä on hänen koulutuksensa, jotta hän voi suositella jollekulle tutkimuksia näkemättä. En ole koskaan saanut vastausta.

Konsultoimani lakimies sanoi, että hän ei ole vielä kuullut, että sosiaalityöntekijä tai sosiaalitoimen johtaja pystyisi lähettämään ketään tutkimuksiin. Hän kehotti minua olemaan menemättä, ellen saa lakipykälää, johon perustuen tutkimukset tehtäisiin. 

Toimintaterapeutille, jonka kanssa en ollut missään tekemisissä, oli jo ehditty antaa nimeni ja osoitteeni. Hän oli valmis tulemaan kotiini arvioimaan toimintakykyäni. 

Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa."

Olin lähtenyt pyytämään ja lopulta vaatimaan lastensuojelusta lainmukaisia avohuollon tukitoimia, joihin ei ollut varaa. Erityislapsiperheelle sopivia tukimuotoja ei ollut tarjolla, eikä sellaisia osattu räätälöidä. 

Kiireelliseen sijoitukseen varaa olisi kuitenkin ollut milloin vain. 

Nyt myös laajoihin psykologisiin tutkimuksiin. Siitäkin huolimatta, että terapeutti, lääkärit ja sairaanhoitajat joiden vastaanotolla kävin yksin tai poikani kanssa, eivät olleet koskaan mitenkään ilmaisseet huolta mielenterveydestäni – väsymyksestäni ja yksinäisyydestäni sekä vähäisestä verkoston tuesta kylläkin.. 

Tätäkö on parhaimmillaan vanhemmuuden tukeminen, pohdiskelin mielessäni. Ainakin sosiaalityöntekijä teki kaikkensa sen eteen, että kotiin ei apua myönnettäisi, ja että lapset saataisiin pois kotoa. 

Sosiaalityöntekijä toimi selkäni takana juuri siten, miten toimitaan valmisteltaessa kiireellistä sijoitusta. Hän metsästeli mahdollista diagnoosiani kaikkialta, kysyi isältä, voiko isä ottaa lapset luokseen ja piti kiirettä, ettei kukaan ehtisi tuoda positiivista näkemystään minusta – lapsen äidistä – ( moniammatillisen)ryhmän tietoon.

Meidän perheemme kohdalla lastensuojelu siis tarjoitti sitä, että kymmenen ”asiantuntijaa” pohtivat sosiaalityöntekijän valikoimien tietojen ja kirjoituksen perusteella, mitä meidän perhe tarvitsisi. 

Tuntematta ja tapaamatta meistä ketään. 

Lukemalla papereista asioista, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa. "

Moniammatillista lausuntofabrikointia ja perheen läheisverkostojen mitätöintiä

Varatuomari Leeni Ikonen varoittaa psykiatrisesta roskien kierrätyksestä viitaten ilmiöön, jossa virkavastuutaan keventävä lastensuojelun työntekijä lähettää terveydenhuollolle ennakkokäsityksiään ja mielen sanojaan huostaanoton tarpeellisuudesta ja saa lääkäriltä "asiantuntijalausunnon", johon ei ole kirjattu lääkärin omia havaintoja tai tutkimustuloksia vaan vain kopio lastensuojelun näkemyksistä. 

Kerroimme hiljattain ADHD- tutkimuksia esikoulua käyvälle lapselleen hakeneesta äidistä, joka joutui lastenpsykiatrian ja -suojelun pyöritykseen. Lastensuojelun työntekijät olivat varustaneet sairaalan runsaalla valheellisten "esitietojen" tulvalla, joita ei äidin pyynnöistä huolimatta suostuttu oikaisemaan.

Lokakuussa keskussairaala käynnisti lapsen kiireellisen sijoituksen valmistelut väittämällä sairaanhoitajan väärintulkinnan tuloksena lastensuojelulle virheellisesti, että äiti on keskeyttänyt lukivalmiustutkimukset. 

Lastensuojelu ei poistanut rekisteristään virheellistä merkintää keskeytetyistä tutkimuksista vaan alkoi valmistella huostaanottoa, jonka perusteeksi on kirjattu äidin kyvyttömyys hoitaa lapselle tarpeellisia tutkimuksia.

Lastensuojelun , -psykiatrian ja perhetyön moniammatillisen yhteistyön tuloksena perhe päätyi tempoilevaan, painajaismaiseen prosessiin jossa koki elämänsä vakavimmat oikeusturvaloukkaukset. Lapsi muuttui lastenpsykiatriassa iloisesta lapsesta (neurologian lausunto 30.12.2014) puolessa tunnissa itsetuhoiseksi akuuttipotilaaksi, sitten taas tunnissa ei-itsetuhoiseksi kiireettömäksi koulukypsyystutkittavaksi, sitten 10 sekunnissa huostattavaksi kriisisijoituslapseksi, jolla ei seuraavana päivänä ollutkaan kiireellisen sijoituksen tarvetta mutta muutaman viikon päästä taas jo huostaanoton tarve.

Lapsen arvioinnit tehtiin vailla hoito- tai tutkimuskontaktia lapseen puhumalla lapsen asioista aikuisten kesken. Lapselle diagnosoitiin huostaanottoa varten ”määrittelemätön lapsuuden tunnehäiriö”. 

Lastensuojelun työntekijät patistivat lastenpsykiatrista poliklinikkaa tekemään lastensuojeluilmoituksen palaverista, jossa he olivat itse läsnä. Lastensuojeluilmoitusta vaadittiin siis tehtäväksi työntekijöiden loukkaavaksi kokemasta kokouksesta, jossa äiti pyysi heitä perustelemaan suunniteltua huostaanottoa ja omaa toimintaansa. Lastensuojelu kirjasi äidin lastensuojelulta vaatimat perustelut äidin hyökkäävyydeksi. 

Äidin oikeutettu epäluottamus asiantuntijoita kohtaan tulkittiin ja kirjattiin "psyykkiseksi huonovointisuudeksi" ja "kyvyttömyydeksi tarjota asianmukaista kasvuympäristöä" lapselle. Äidin yritykset kannella sosiaali- ja terveydenhuollon laittomuuksista kirjattiin "voimavaravastentahtoiseksi" asenteeksi.

Lastensuojelun työntekijät kehtasivat jopa pyytää aikuispsykiatrian lääkäriä kirjoittamaan äidistä lausunnon, että äiti on vaarallinen. Eettisesti valveutunut lääkäri kieltäytyi ja todisti , että äidin vaarallisuudesta ei ollut mitään havaintoja tai huolta. Tämä ei estänyt lastensuojelua kirjaamasta äidin ja lapsen tapaamisrajoitusten perusteeksi, että äiti on hyökkäävä ja vaarallinen.
Lastensuojelussa näytetäänkin pitävän ammattiin kuuluvana luontaisetuna painostaa toisten alojen edustajia laatimaan asiakkaista haluttuja diagnooseja, lastensuojeluilmoituksia, -lausuntoja ja rikosilmoituksia etukäteen päätettyjen ja usein lainvastaisten pakkotoimien sujuvoittamiseksi.

​Vaikka lastensuojelunlain mukaan erityisen tärkeää lapsen sijaishuoltopaikan valinnassa on ottaa huomioon lapsen mahdollisuudet saada tarpeenmukaista tukea, pitää yhteyttä hänelle läheisiin ihmisiin ja lapsen läheisverkoston mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai olla sijoituksen tukena, lain yli käveltiin surutta tässäkin. 

Tapausesimerkkimme lapsi olisi halunnut sijaisperheekseen kotinsa lähellä asuvan moitteettoman tuttavaperheen, jossa on samanikäisiä lapsia, joiden kanssa hän on leikkinyt aiemminkin. Sijoitus tuttavaperheeseen olisi taannut sijoitetulle tutut leikkikaverit, mahdollisuuden pitää yhteyttä läheisiinsä ja mahdollisuuden jatkaa tutussa ja mieluisassa eskariryhmässä. 

Palaverissa lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät vaivautuneet ottamaan mitään kontaktia äidin ja lapsen sijaisäitiehdokkaasen. He tyrmäsivät äidin ja lapsen toiveen ilman selvitystä ja veivät lapsen yli kahdensadan kilometrin päähän tuntemattomaan perheeseen, jossa lapsella ei ole ikätovereita. Sijaishuoltopaikan sijainnin ja tapaamisaikojen rajoitusten takia sijoitetun sisaruksilla ei ole mahdollisuutta yhteydenpitoon. 

Molemmat tapaukset ovat tyypillisiä esimerkkejä lastensuojelun moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa ei usein toteudu yksikään työskentelyn suositelluista periaatteista tai käytännöistä; ei asiakaslähtöisyys, auttaminen, yhteistoiminta kuin moniasiantuntijuuskaan. Oikeastaan asiakkaista puhuminen lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön kontekstissa on harhaanjohtavaa. Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö ei tunnista eikä tunnusta asiakkaita- työskentelyssä kansalaiset mitätöidään hallinto-alamaisiksi ja tutkinta- ja tulkintavangeiksi.

Monoammatillista juonittelua ja virkavastuun kevennystä?

Moniammatillisen työn uhkakuviksi nimetään usein työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus ja koulutuksen kirjavuus. 
Sosiaalityön tutkija Malcom Payne nimeää moniammatillisen yhteistyön ongelmiksi sisäänpäin kääntyneisyyden, liittoutumisen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien vastuunjaon ongelmat ( Payne, 2000, 1).
Moniammatillisessa yhteistyössä mitataan usein omaa asemaa suhteissa muihin ja kilpaillaan siitä, kuka on pätevin määrittämään ongelmaa. Lapsen edun ja oikeuden toteuttamisesta tehdään egojen temmellyskenttä, jolla kilpaillaan, kuka määrittelee ja analysoi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.

Myös sitoutumista yhteistyössä vältellään. Kukin säätelee omaa kuormitustaan, mikä saattaa johtaa siihen, että yhteinen asiakas on ei kenekään asiakas. Ne vuorovaikutuskuviot ( esim. mielivalta ja käskytys) , joita käytetään asiakastyössä pyrkivät toistumaan myös ammattilaisten välillä(Seikkula & Arnkil 2005, 30). Lisäksi ongelmaksi muodostuu se, että moniammatillisuus nähdään usein tiimin kaltaisena käsitteenä, joka ratkaisee organisaation ongelmat jollain maagisella tavalla vain termejä käyttämällä (Nikander 2003, 279).

Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat." 

Ammatillisuus- ja asiantuntijastatuksen tarkoitus tuntuu olevan salata oma tiedon ja nöyryyden puute itseltä ja muilta, piiloutua turvaan toisten tietämättömien joukkoon ja taakse lastensuojelun asiantuntijatyöryhmiksi kutsuttuihin köyhien perheiden teloituskomppanioihin ja lynkkausporukoihin, joissa tiivistyy niin tyhmyys kuin julmuus. 

Näiden teloituskomppanioiden ja lynkkausporukoiden keskinäisiä voimisteluharjoituksia ja hengennostatuksia voi kutsua moniammatilliseksi yhteistyöksi mutta se ei lohduta lynkattuja eikä auta kehittämään humaanimpaa palvelujärjestelmää, joka voitaisiin luoda takaamalla tukihenkilö, oikeusapu ja riippumaton tuomioistuin kaikkiin lastensuojelun prosesseihin, rekisterimerkintöjen korjausoikeudella, yhteiskirjaamisella , hyvitysvelvoitteella väärinkäytöstapauksissa ja sosiaalityöntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet uudistamalla.
 
Moniammatillisen tuhlauksen ja saavutettujen etujen varmistamiseksi moniammatillista yhteistyötä ei tutkita isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat, joilla on kiitettävää palautetta. 

Moniammatillinen yhteistyö onkin usein ihmisoikeusloukkauksia tuottavaa elämäntapafundamentalismia ja perusturvarikollisuutta. Se on keino rangaista köyhiä lapsia ja vanhempia siitä, että jollakulla seurakunnan vanhimmalla on taipumus huolestua turhaan ja varmistaa, että perhe saa tarvitsemiensa lakisääteisten peruspalvelujen sijaan heikkolaatuisia ja valvomattomia pakkotoimia jäävien arvioitsijoiden toimesta. Moniammatillinen riskiregiimin riskinpäristäjien ja huoliteollisuuden ammattihuolestujien yhteenliittymä voi joukkohuolestumisillaan ja lapsen etua hokemalla paitsi vaurastuttaa sijaishuoltoa myös kiristää, hallita ja marginalisoida kansan köyhää enemmistöä ja pakottaa heidät omaan ahtaaseen maailmankuvaansa.

​Toisinkin voisi toimia. Aluehallintoviraston (lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen yhteistyö) seminaarissa sijaishuollossa riepoteltu perhe kertoi saaneensa viimein avun Mielenterveysseuran Suomeen tuomasta MDFT- hoitomallista. 

MDFT toimii täsmälleen päinvastoin kuin nykyinen lastensuojelun moniammatillinen työskentelymalli, jossa lasta seulotaan moniammatillisen auttaja-armeijan voimin eri toimistoissa huostaanottoperusteen löytämiseksi ja vanhemmat jätetään ilman apua. 

MDFT-mallissa lasta hoidetaan omassa kodissaan osana perhettään ja koko perhettä hoidetaan yhdessä yhden ainoan työntekijän voimin. 

Menetelmän hyvistä tuloksista huolimatta se tuskin tulee leviämään palvelujärjestelmään, jonka perustehtäväksi on tullut sijaishuollon liiketoiminnan edistäminen ja saavutetuista eduista ja viroista kiinnipitäminen edellisvuoden budjetti ylittämällä.

Moniammatillisessa yhteistyössä tieto- erityisesti manipuloitu tieto- on valtaa ja sitä vaihdetaankin halukkaasti. Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”

Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana.”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan:”Ensin kirjataan ylös ( vaikkapa perhetyöntekijän) aiheeton epäily. Seuraava työntekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.” 

"Suomessa ei käytännössä kontrolloida tai valvota kunnolla sosiaalityöntekijöiden tekemisiä ja niiden lainmukaisuutta. Hallinto-oikeudet vahvistavat pääsääntöisesti huostaanottohakemukset pelkästään sillä perusteella, että sosiaalityöntekijä väittää jotakin. Hakemuksessa esitettyjen tapahtumainkulkujen oikeellisuutta sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa. ”Päätöksen tehneestä voi kannella, mutta kukaan ei tutki, onko sosiaalityöntekijän asiassa väittämä totta”, Mannonen sanoo.

Lastensuojelun kumppanuustahoihin suhtauduttava varauksella

Asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa näkee, että huostaanotot lisääntyvät myös siksi, että lastensuojelua tekevien joukoissa on valitettavasti paljon ammattitaidottomuutta. Osa työntekijöistä on kovin nuoria ja kokemattomia. 
- Huostaanoton kynnyksen pitäisi olla hirveän korkea. Sellainenkin koti, jossa on puutteita, on parempi kuin laitos.

Hän on päätynyt käsitykseen, että huostaanottoa käytetään rangaistuksena siitä, että perhe pullikoi.
 - Jollet ole riittävän nöyrä viranomaisten edessä, jäät toiseksi. Eikä näissä asioissa pitäisi olla kyse arvovaltariidasta vaan lapsen edusta. Kyseessähän ovat varsin kauaskantoiset päätökset. 
- Huostaanoton kohteeksi joutuneella perheellä pitää ehdottomasti olla ulkopuolinen, lainopillinen avustaja, Harjulahti-Sarainmaa vaatii.

Vanhempien oikeusturva on todella heikko, elleivät he itse perinpohjin tunne lastensuojelulakia. Ja harva tuntee tai pystyy palkkaamaan omaa asianajajaa.

Häntä ihmetyttää myös sosiaalitoimen itseriittoisuus ja immuunius kritiikille huostaanottojutuissa.
- Kaikissa töissä tulee erehdyksiä, mutta siellä ei voida myöntää, että pieleen meni.

Katarina Harjulahti-Sarainmaa neuvoo kaikesta tästä johtopäätöksenä perheitä harkitsemaan tarkkaan, kannattaako apua hakea lastensuojelusta, perheneuvolasta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai mistään, mistä jää merkintä viranomaisrekistereihin. Jos on varaa, kannattaisi käyttää esimerkiksi yksityislääkäreitä.
Sosiaalitoimeen pätee juristin mukaan ikävän usein slogan "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää" ( Turun Sanomat, 16.11.2008). Varoitus on entistä ajankohtaisempi sosiaali- ja terveydenhuollon rekisteritietojen yhdistämisen myötä.

Myös sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos paheksuu lasten huostaanottamista rangaistuksena vanhempien niskuroinnista ja kehottaa perheitä varovaisuuteen: " Älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmista jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille."

Kansalaiset ovat kaikkina aikoina kehittäneet omia tapojaan hoitaa yhteiset asiat silloin kun lakia ei ole tai siihen ei luoteta. Heikko valtio yhdistettynä riskiregiimiin ja mielivaltaiseen viranomaiskulttuuriin tarjoaa oivan kasvualustan katkeruudelle ja kaikenlaisille ääriliikkeille. 
Lastensuojelun moniammatilliseksi yhteistyöksi nimetyn köyhien perheiden joukkolynkkauksen kritiikitön hypettäminen tai rahoittaminen edistää vain perheiden syrjäyttämistä ja yhteiskuntarauhan murenemista.  On vain ajan kysymys milloin moniammatillisen yhteistyön katkeroittamat omaksuvat tämän lastensuojelun ” hyvän käytännön” todelliset toimintaperiaatteet omiin tarkoituksiinsa.

Lue myös:
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2

Laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. 
​
" Lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä altistaen lapsia laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia" (Save the Children). 

Ennenkuin teet joululahjoituksen tarkista ettei lahjoituksesi johda turhiin perheiden hajottamisiin ja lasten sijoittamiseen valvomattomiin riskiolosuhteisiin.

Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia. Sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja. Orpokotien rahoittaminen tuottaa lisää orpoja.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat.

http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/

Lue myös:

☞ Armotonta sopeuttamista
​☞ ​​Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun​
☞ ​Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä 
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
​☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
​☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 5- miten tunnistaa fabrikointi?
☞ Isän ruohonpolton takia huostattu lapsi tapettiin sijaishuollossa
☞ Professori Morris: Sosiaalityö tuottaa turhia tutkimuksia ja riskileimoja haavoittuvissa oloissa eläville perheille
☞ ​​Lastensuojelun asiakirjat osa 4 - fabrikoitu asiakassuunnitelma 

”Uskovat uskovat ylösnousemukseen, ateistit comebackiin”. Stanislaw Jerzy Lec

Kaisa Pulakan 10-osaisessa juttusarjassa Salatut eläimet tutkitaan tuttujen eläinten myyttistä menneisyyttä. Myyttien ja tarinoiden lomassa Kaisa Pulakka pohtii ihmisen ja eläinten välisen suhteen muuttumista. 
”Harvat muistavat tai tietävät joulukinkun jumalallista alkuperää. Oikeastaan sika talvisen juhlan uhrieläimenä sai alkunsa jo muinaisesta Babyloniasta, jossa sikoja uhrattiin Baalille. Meille perinne siirtyi viikinkien suodattamana.

Freyr oli auringon, sateen ja hedelmällisyyden jumala, jonka kunniaksi skandinaavella oli tapana uhrata porsaita. Freyrillä oli ratsuna kultainen Gullinbursti-karju, joka osasi lentää ilmassa ja kulkea veden päällä.
Sika liitettiin myös Freyrin siskoon, skandinaavien rakkauden, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattareen Freijaan. Freija kiisi taisteluihin Hildisvín villisian selässä ja muutti rakastettunsa Ottarin villisiaksi tätä suojellakseen.

Taistelussa kaatuneet viikinkisotilaat pääsivät Valhallaan. Siellä heidän kylläisyydestään huolehti Särimner-sika. Vaikka Särimner kaluttiin puhtaaksi luita ja ytimiä myöten, oli se taas seuraavaan iltaan mennessä kasvattanut ympärilleen entisen veroiset lihakerrokset.

Porsaiden uhraaminen liittyi erityisesti keskitalven juhlaan, jota Norjalaiset kutsuivat nimellä jule (Hjul = kehrä, pyörä, valonkehrä). Julen perinteissä oli kaikuja muinaisen Babylonian keskitalven juhlasta, sekä roomalaisten Saturnalia-juhlasta. Kristinusko sijoitti Jeesuksen syntymäjuhlan pakanallisen Saturnalia-juhlan ja julen paikalle - Oli selvää, että syvään juurtuneita pakanallisia tapoja olisi ollut vaikea kitkeä pois, oli siis parempi ottaa ne omiin nimiin. Skandinaavisessa joulunvietossa Freyrin ja Freyan kunnaksi uhratuista sioista tuli joulukinkkuja ja kultaharjainen Gullinbursti-parka sai painua unholaan".

Babylonian fallossymboli ja pakanalliset olkipukit 
​
Joulukuusikin on alkujaan fallos-symboli. "Tämä obeliski eli "Auringon patsas", millä nimellä Vanha Testamentti sen tuntee, edustaa mainitun auringon ja miehisen hedelmällisyyden jumalan penistä, mainostaen hänen hedelmällisyyttään sekä esittäen "Hyvän ja pahan tiedon puuta", jonka ympärille on kiedottu paratiisin käärme (serpentiini tarkoittaa käärmettä), josta riippuu "paratiisin omenoita". Tämä joulupuun l. joulukuusen perinne tulee sekin siis Babyloniasta. Ikivihreä havupuu kuvaa juuri hedelmällisyyttä. Babyloniassa uskottiin, että ikivihreä puu symboloi auringon pojassa, Tammuksessa, henkiin herännyttä ja ihmiseksi inkarnoitunutta auringonjumala Baalia. Tästä syystä Tammusta kutsuttiin nimellä ”Baal Berith” eli ”Kuusipuun herra”. Ja niin lapsoset laulelivat kuusen juurella ylistystä syntyvälle Auringon pojalle, ja vieraaksi tervetulleeksi toivotettiin ”kuolleista nouseva” pojan isä Joulupukin hahmossa.

​Olkipukit ovat skandinaavinen perinne, jossa välittyy vanhempi pakanallinen uhriperinne. Skandinaaviuskonnossa ne yhdistettiin Thorin vaunuja vetäneihin pukkeihin, mutta ne olivat olemassa juuri tonttuja eli piruja varten. Ihmisten sijasta nämä jouluaikaan liikkuvat pahat henget menivätkin olkipukkeihin ja talo sekä ihmiset säästyivät niiltä. Niistä päästiin eroon kun ne joulunajan jälkeen poltettiin pihan laidalla tunkiolla. Uskonnollisesti kyseessä on samantyyppinen funktio kuin Vanhan Testamentin uhrilakien ns. Azazelin pukeilla, eli syntipukeilla".


Poliittinen joulu on monien uskontojen ja perinteiden sekoitus

Sami Syrjämäen mukaan "joulun esihistoria, historia ja nykypäivä osoittavat, ettei joulu ole, eikä ole koskaan ollutkaan vain ja ainoastaan kristillinen juhla. Siinä on aina yhdistynyt erilaisia perinteitä ja maallisia aikalaistapoja. Kun kristillinen kirkko sai aikaan sen, että joulukuussa alettiin Saturnalia-juhlan sijaan juhlistaa Jeesuksen syntymää, olivat tavat kovin erilaiset kuin nykyään. Massachusettsin yliopiston historian professorin Stephen Nissenbaum kertoo muun muassa, että vastineeksi Saturnalian korvaamisesta Kristuksen syntymäpäiväjuhlilla kirkko salli ihmisten juhlia entiseen tapaansa: juopotellen, irstaillen ja hoilaten lauluja kaduilla alastomana. Joulu oli ennemminkin karnevaali kuin uskonnollinen hartausjuhla, ennemminkin riekkumisen kuin hiljentymisen aikaa". 

Meno äityi niin hulvattomaksi, että se antoi kieleemme uuden termin saturnalia kuvaamaan moraalitonta ja kaikin puolin yhteiskuntakelvotonta käytöstä. Saturnalia- juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta kartiomaista pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja perheiden sisäiset ja väliset hierarkiat kumottiin. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia!

Syrjämäen mukaan " nykyaikaisen etupäässä kotioloissa vietettävän joulun, jonka keskipisteenä ovat lahjottavat lapset, historia on lyhyt, vaikka osa mainituista vanhoista juhlimistavoista kuulostaa liiankin tutulta. Voimme kuitenkin todeta riemumielin, että kaikki nuo juhlimistavat kuuluvat joulun perinteeseen. Sen sijaan lahjojen jakamisen historia, sellaisena kuin käytäntö nykyään tunnetaan, on selvästi lyhyempi kuin juopottelun. Joululahjoja alettiin jakaa perheen kesken vasta 1800-luvulla. 
 Joulun historiaa muisteltaessa on syytä huomata sekin, että vaikka monissa yhteyksissä joulupukin nimi yhdistetään juuri Nikolaokseen, puhutaan latinan kielestä peräisin olevasta Santa Clausista, ei meidän tuntemastamme joulupukista, jonka juuret ovat nuuttipukissa, kekripukissa sekä pakanallisessa jule-juhlassa. 

Joululla on tietenkin vahvat kristilliset juurensa ja vaikutteensa, mutta ne eivät ole sen ainoat juuret ja vaikutteet. Lisäksi on oleellista huomata, että joulun kristilliset juuret eivät ole aina luonteeltaan järin uskonnollisia, vaan joskus ne ovat pikemminkin poliittisia". 

Lokakuun Liike suosittaa jouluksi seuraavia lauluja: 

http://www.lokakuunliike.com/karaoke-blogi 

Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​ILOSANOMA
​☞ ​Joulupukin perseraiskaus
☞ ​Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ ​​Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun​
☞ ​Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä 
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
​☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
​☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 5- miten tunnistaa fabrikointi?

Lokakuun liike julkaisee kirjailija-toimittaja Maria Syvälän runovideon teoksesta TULIT SITTEN SUOMEEN, BASIR (Maria Syvälä / Palladium Kirjat, 2015):


ILOSANOMA

Olipa kerran suomalainen pariskunta, joka ei voinut saada lapsia. He kuitenkin halusivat kipeästi oman lapsen, miel. vauvan. He menivät sijaisvanhempien rekrytointipäivän jälkeen Pride-kurssille ja pätevöityivät sijaisvanhemmiksi 24 tunnissa. Siihen aikaan antoi Suomen hallitus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava turvapaikanhakijoiden rekisteröinti. Tämä rekisteröinti oli ensimmäinen ja tapahtui Sipilän ollessa Suomen käskynhaltijana. Kaikki turvanhakijat menivät kirjoittautumaan luetteloon, kukin omaan lajittelukeskukseensa. Niin myös Basir lähti Irakista, Bagdadin kaupungista, ja meni rekisteröitymistä varten Suomeen, Tornion kaupunkiin, sillä hän oli Irakin kansalainen. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Aishan kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä olleessaan tuli Aishan synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Nuori äiti kapaloi lapsen ja pani hänet kantoliinaan, koska heille oli tilaa vain vanhassa sikalassa, joka oli remontoitu vastaanottokeskukseksi. Sillä seudulla oli poliiseja yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Poliisit löysivät Basirin ja Aishan ja lapsen, joka nukkui äitinsä povella. He tekivät perheelle henkilöntarkastuksen. Poliisit kertoivat sosiaalivirkailijoille, mitä heille oli lapsesta sanottu. Siis sen, että perhe asui jossakin entisessä sikalassa, joka ei ollut ollenkaan sopiva paikka vauvalle. Kaikki, jotka kuulivat poliisien sanat, olivat ihmeissään. ”Äitihän on hullu”, sanoi sosiaaliviranomainen: ”Hän vaarantaa lapsensa terveen kasvun ja kehityksen!” Aisha meni aivan sekaisin, kun kaksi tätiä tuli vaatimaan itselleen kantoliinaa sisältöineen. Hän alkoi huutaa ja kirkua hysteerisesti. Niinpä virkailijat määräsivät vastasynnyttäneen äidin mielisairaalaan. Lapsen oletetun isän (DNA-testiä ei ollut vielä tehty) he lähettivät hätämajoitusyksikköön jonnekin korpeen. Sitten he soittivat Pride-kurssin käyneelle pariskunnalle, että nyt olisi tarjolla sievä ruskeaihoinen rintalapsi. Pariskunta tapasi poikavauvan ensikodissa ja ihastui tähän oitis. ”Onpa suloinen vauva!” Kotimatkalle he saivat mukaansa vaatekassin, tuttipullon ja pakastettua äidinmaitoa. Tuttipullo oli steriloitu pullosterilointilaitteen ohjeen mukaisesti. Ensimmäisinä öinä ihmispentu oli rauhaton ja itkuhälyttimestä kuului, miten hän vikisi yksin seimessään, mutta sitten vauva kotiutui uuteen perheeseen. Lapsen etu oli ilmiselvästi toteutunut. Hänellä oli ihana perhe. Kaupanpäälle sijaisvanhemmat saivat joka kuukausi kolme tuhatta euroa korvausta siitä, että he tekivät tärkeää työtä suurella sydämellä. Poliisit palasivat kiittäen ja ylistäen sosiaalityöntekijöitä siitä, mitä olivat juuri kuulleet ja nähneet. Ja samalla hetkellä sosiaaliviranomaisten ympärille kokoontui suuri suvaitsevainen sotajoukko, joka ylisti heitä sanoen: ”Meidän on kunnia korkeuksissa, maan päällä suvaitsevaisuus ihmisillä, joita me rakastamme.” Mutta yhtenä päivänä Aisha pääsi mielisairaalasta ja vaati saada nähdä lapsensa. Sijaisvanhemmat olivat kauhuissaan. ”Me ei tasan varmasti palauteta Jesseä joillekin rättipäille”, he pauhasivat. ”Ties vaikka olisivat terroristeja!” Virkailija ymmärsi sijaisvanhempien hädän ja asetti pojan vanhemmille yhteydenpitorajoituksen. Aisha ja Basir saivat nähdä poikaansa valvotusti kolme tuntia kuukaudessa ensi- ja turvakodilla. Siinä kaikki. Poika sanoi ensimmäiset sanansa suomeksi, hänestä tuli suomalainen, eikä hänellä ollut yhteistä kieltä isänsä ja äitinsä kanssa. Aisha kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Aluehallintoviraston ratkaisu lapsen asiaa koskevaan kanteluun saataneen joskus vuosien päästä. Loppu.

© Maria Syvälä 2015
"Ilosanoma" teoksesta TULIT SITTEN SUOMEEN, BASIR (Maria Syvälä / Palladium Kirjat, 2015).
Lähde mainittava siteerattaessa.

Alkuperäinen video Youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=8bzPpP_QEJs

Katso myös teemaan liittyvä dokumentti KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina


Muita uusia Lokakuun lliikkeen julkaisuja

​☞ ​Joulupukin perseraiskaus
☞ ​Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
​☞ ​​Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun​
☞ ​Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä 
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
​☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
​☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 5- miten tunnistaa fabrikointi?
☞ Isän ruohonpolton takia huostattu lapsi tapettiin sijaishuollossa
☞ Professori Morris: Sosiaalityö tuottaa turhia tutkimuksia ja riskileimoja haavoittuvissa oloissa eläville perheille☞ ​​Lastensuojelun asiakirjat osa 4 - fabrikoitu asiakassuunnitelma 

Vastasyntynyt jätetty talliin eläinten kanssa.. rokottamattomana..puutteellinen hygienia..aloitamme lastensuojelutarpeen selvityksen.

​

"Ajattelu on sellaisenaan destruktiivista suhteessa annettuihin totuuksiin"  


Saksanjuutalainen filosofi Hannah Arendt (1906-1975) on yksi 1900-luvun suurista ajattelijoista ja filosofeista. Hän on esittänyt Kantin radikaalia pahaa täydentävän käsitteen ”banaali paha”, joka kuvaa jokapäiväistä ja byrokraattista pahaa. Vuonna 1963 ilmestynyt Arendtin raportti pahan arkipäiväisyydestä kuvasi Argentiinasta löydettyä juutalaisten joukkotuhoamisen pääorganisaattori Adolf Eichmannia (1906–62) vastaan 1961 järjestettyä oikeudenkäyntiä Israelissa. Varsinkin juutalaispiireissä herätti suurta kohua Arendtin väite, että Eichmannilta, kuten natseilta yleensä puuttui moraalista mielikuvitusta. He eivät osanneet pohtia tarkoin, mitä olivat varsinaisesti tekemässä. Siksi he eivät kyenneet kyseenalaistamaan heille annettuja tehtäviä.

Arendt väittää, että olemme kaikki potentiaalisesti pahoja, ja että juuri kaikkein arkipäiväisimmät tekomme voivat olla pahaa aiheuttavia. Hirvittäviä asioita voi tapahtua monien asioiden epäonnekkaana yhteissummana ilman kenenkään tietoisen agentin tarkoituksellisen pahaa suunnittelua. Ehtona banaalin pahan toteutumiselle on kuitenkin moraalisen ajattelun laiminlyöminen tavalla tai toisella. Suurimmassa vastuussa pahasta eivät olekaan ”ihmishirviöt”, vaan täysin tavalliset ihmiset, jotka eivät vain välitä riittävästi tai lainkaan siitä, mitä heidän ympärillä tapahtuu ( Heberlein, 2011). Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät eristettyinä toisiaan vastaan. Kaikkien tyrannihallitusten ensimmäisiä tehtäviä onkin eristää ihmiset toisistaan.

Pahuus ei tunnista eikä tunnusta yhteistä ihmisyyttä

Myös sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa muistuttaa Arendt-tulkinnassaan, että pahan aikaan saamiseen ei tarvita paholaismaisia poikkeusyksilöitä eikä instituutioiltaan romahtanutta yhteiskuntaa. Moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Äärimmäinen pahuus ei ole jotain ihmiselle vierasta vaan toimintaa, johon sivistynyt ja hyvinvoiva ihminenkin kykenee.

Olennaista pahuuteen johtavassa kehityksessä on asenne, joka ei tunnusta toista ihmistä ihmiseksi. Jos yhteistä ihmisyyttä ei ole, toisen kohtaloon voi suhtautua välinpitämättömästi: ei kuulu minulle. Lyhyt askel välinpitämättömyydestä vahingoittamiseen muuttaa toisen pelkäksi kohteeksi. Erityisen helposti esineellistäminen käy byrokratioissa: ihminen muutetaan tapaukseksi, jonka kohtalon säännöspykälät ratkaisevat.

 Tutkija Tuija Parvikon mukaan vapaus on Arendtille totuuden ehto, koska ainoastaan mahdollisimman vapaassa kohtaamisessa voi ihmisille syntyä maailma. Maailma on ihmisten välinen tila. Ja jos tämä tila riistetään vapauden riiston myötä, riistetään myös todellisuus. Ja kun todellisuus katoaa, katoaa myös kyky kommunikoida toisten ihmisten kanssa ja olla tietynlaisessa empaattisessa suhteessa heihin. Ihmisillä ei totalitarismissa ole muuta kuin oma itsensä ja tehtävä joka heille on annettu. Totalitarismissa katoaa kantilainen "enlarged mentality" eli kyky ajatella omaa itseään laajemmin. Sen tilalle tulee sokean sääntöjen noudattamisen eetos: Führerin sana on laki! ( Lakkala, 2008)

Merkityskato johtaa katastrofiin

Tutkija Sara Heinämaan mukaan jokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.
Näin kävi 1930-luvun Saksassa, jossa merkityksestä tyhjentyneiden sääntöjen seuraaminen johti viime kädessä järjestelmällisille tuhoamisleireille. Näin kävi Neuvostoliitossa, jossa työtoverit muuttuivat ilmiantajiksi ja naapurukset urkkijoiksi. Näin on yhä nopeammin käymässä myös 2010-luvun Suomessa.
Heinämaa kuvaa merkityskatoa: "Kun päämäärämerkitys heikkenee, sen vallitessa kehitetyt prosessit alkavat etääntyä toisistaan.. Lopulta jäljellä on mekanismi, joka edistää vain omaa ylläpitoaan.
Prosesseja hallinnoivat ihmiset menettävät käsityksen siitä, että prosessien tehtävä on palvella yhteistä hyvää. Menetelmät käsitetään tavoitteiksi, ja niiden säntillistä noudattamista pidetään ylimpänä hyveenä. Arvot korvataan mielikuvilla ja iskusanoilla. Harkinta korvataan säännöillä ja ohjeilla. Neuvottelut korvataan määräyksillä". (HS, Vieraskynä 7.11.2015)

Pahan arkipäiväisyys tai banaalisuus tarkoittaa Arendtin ajattelussa sitä, että pahuus menee sisään yhteiskunnan rakenteisiin. Ihminen on siten helppo osasyyllistää pahantekoon tekemällä itse toiminnasta normaalia ja arkista. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia. ​" Eichmann yleivöittää byrokraattisen mentaliteetin, jonka seurauksena ihminen ei kykene näkemään omaa itseään laajemmin, mikä puolestaan eristää ihmiset. Tämä eristyminen puolestaan kadottaa ihmisten yhteisen tilan - maailman, todellisuuden - mikä puolestaan johtaa siihen että arvostelukyky katoaa. Arvostelukyvyn katoaminen puolestaan johtaa auktoriteetin kritiikittömään tottelemiseen" ( Lakkala, 2008).

Totalitarismi on täydellistä lainkuuliaisuutta

Toisin kuin tyrannia, totalitarismi ei ole ”laitonta” hallitsemista vaan täydellistä lainkuuliaisuutta sikäli kuin laki ymmärretään historian (luokkataistelu) tai luonnon (rotujen taistelu) lakina. Totalitarismi tuhoaa politiikan, koska politiikkaa on vain, jos on olemassa ihmisten moninaisuus ja mahdollisuus sen ilmaantumiseen (julkisen alue).

 Pahuuden juuret sijaitsevat Arendtin mukaan nimenomaan siinä, että kieltäydytään arvioimasta eli käyttämästä ja harjoittamasta arviointikykyä. Tekoja ei haluta katsoa suoraan sellaisina kuin ne ilmenevät, eli menetetään aistiperustaisuus esimerkiksi itse vääristelemällä havainnot tai katsomalla niitä ”sormien läpi”. Ei suostuta näkemään epämiellyttävää asiaa tai vaivauduta pohtimaan sen merkitystä. Ei tiedetä, mutta ei myöskään välitetä tietää enempää. Konformismi ei ole vain mukautumisen halua, vaan siihen liittyy Eichmannin kaltaisille ihmisille tyypillinen kyvyttömyys ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti (Parvikko 1996, 180).

"Normaalit ihmiset eivät tiedä, että kaikki on mahdollista”, kirjoitti ranskalainen David Rousset keskitysleirikokemuksistaan. ”Normaalien ihmisten normaalisuus estää pitkäksi aikaa tehokkaimmin totalitaaristen joukkorikosten paljastumisen”, kirjoittaa Arendt ja korostaa , että vahva kansalaisyhteiskunta takaa kansalaisten kontrollin pakkovaltaa käyttävää valtiota, markkinatyranniaa, hallitsemattomia sosiaalisia prosesseja ja ihmisten hallinnointipyrkimyksiä vastaan. 

Filosofi Hannah Arendt toimi 1930-luvun Israelissa sosiaalityöntekijänä. Myöhemmin Arendt suhtautui sosiaalityöhön hyvin kriittisesti. Hänen näkökulmastaan sosiaalityöntekijät olivat itseensä keskittyviä auttajia, joiden työstä ei juuri ollut apua asiakkaille (Sennett, 2004).

Kirjallisuus: 

Arend Hannah ( 2013) Totalitarismin synty, Vastapaino
Hallamaa Jaana( 2013) Hyvän ja pahan rajat kulttuurissamme, Duodecim
Heberlain Ann ( 2011) Pieni kirja pahuudesta, Atena 
Heinämaa Sara ( 2015)”Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi” HS, 7.11.2015
Lakkala Keijo ( 2008) Pahan banaalisuus Arendtilla, Olemisen porteilla, filosofian virtuaalinen muistivihko
Sennet Richard ( 2004) Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/05/hannah-arendt-ja-pahuuden-arkipaivaisyys

​Lue myös: 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania

Lokakuun liike sai normaaliusteemaansa lukijakokemuksen mielisairaalasta. Tässä "Sessan" tarina: 

"Kaikki alkoi siitä kun ystävättäreni isä löi minua kasvoille kun nauroin hänen mahtipontiselle egoilulleen. Ego ei siedä naurua. Egoistien yhteiskokouksen tunnistaa siitä, että kukaan ei naura, ainakaan itselleen.

Kun lyönnistä järkyttyneenä juoksin huutaen kotiin, äitini toimitti minut taksilla Kellokosken mielisairaalaan. Minunhan täytyi olla hullu kun huusin. Sairaalassa kuultiin vain hätääntynyttä äitiäni. Minut pantiin lepositeisiin, kalteri-ikkunaiseen selliin, jossa huusin yhä. Tällä kertaa pyhästä raivosta ja paniikista väärämielistä vapaudenriistoa kohtaan.

Makasin äitini huolen uhrina, lepositein sidottuna. Ei ole normaalia nauraa eikä huutaa. Sairaalassa he vihdoin keksivät keinon hiljentää minut kun eivät pyynnöistäni huolimatta suostuneet keskustelemaan kanssani. Olisin vain halunnut kertoa tapahtumien kulun jollekin hoitajalle ja sanoa oman sanottavani. He vastasivat pyyntööni: "Tänne ei ole tultu keskustelemaan".
Kukaan vastaanotossa ei suostunut edes puhumaan kanssani. Kukas nyt hullun kanssa.

Mielisairaala oli niihin maailman aikoihin ja saattaa yhäkin olla pahempi kuin tavallinen tuomio-istuin, jossa puolustuksellakin on sentään puheenvuoro ja tuomittavaakin pitää kuulla.

Minuun pumpattiin väkisin sellaista lääkettä, joka halvaannutti kieleni. Kieli yksinkertaisesti halvaantui suuhun.

Minusta tuli hiljainen ja nöyrä nainen, hyvä ja harmiton potilas. Kävely- ja puhekyky oli lamautettu lääkkeillä. Minut oli siististi, nätisti ja näppärästi hoidettu tyhjää naureskelevasta huutavasta hullusta, joka halusi keskustella hoitajan kanssa terveeksi aloite-, puhe- ja liikuntakyvyttömäksi hoitotuotepaketiksi. Sopeutuneeksi naiseksi ( lue: se ei puhu, ei liiku, ei tunne mutta tottelee sen verran, ettei yhteisön toimintarutiini riku, laahustaa käskettäessä ruokapöytään ja vuoteeseen), jota odotti laitoskroonikon osa.

Käsitin pian, että mikäli mielin koskaan päästä pois, tarjotut lääkkeet oli paras jättää syömättä. Teeskentelin siis ottavani pillerit mutta jemmasinkin ne farkkujeni taskuuni. Ajattelu- ja puhekykyni palautui. Vasta kahden viikon kuluttua tapasin ensimmäisen kerran lääkärin ja minut tutkittiin. Lääkäri totesi, että oli tapahtunut väärinkäsitys ja kirjoitti minut ulos. Mikäli olisin nauttinut sairaalan tarjoaman lääkityksen, en olisi pystynyt selostamaan tapahtumien todellista kulkua eikä minua olisi välttämättä päästetty ulos." 

Kuinka moni nuori vastaavassa tilanteessa saa väärän diagnoosin ja päätyy aikuisten huolipanttivangiksi? Kuinka monen vaikkapa seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneen tytön luonnollinen ja oikeutettu raivo tulkitaan psyykkiseksi häiriöksi, jota aletaan väkisin hoitaa väärällä diagnoosilla ja vahingollisella lääkityksellä? Kuinka monen laitoskroonikon ura on alkanut epäsopivana pidetystä tunneilmaisusta? Miksi varsinkin lasten ja naisten vihan tunteita ja niiden ilmaisuja on niin vaikea sietää?

​
Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhe-paossa-lastensuojelumielivaltaa-julkisuus-kostettiin-heti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/lastensuojelua-hyvinvointivaltiossa-nimelta-suomi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn