ACE ja traumainformoitu sote: ongelmana valheelliset väittämät ja köyhien demoralisointi

Kuvakaappaus: oshmatters.files.wordpress.com

ACE (Adverse Childhood Experiences) tarkoittaa lapsuudenaikaisia haitallisia kokemuksia, joiksi on määritelty mm. vanhemman mielenterveysongelma ja eroriidat. Haitallisten lapsuuskokemusten ympärille on muodostunut tuottoisa traumojen seulontaan, seulontavälineisiin, hoitoihin, terapioihin ja koulutuksiin keskittyvä teollisuudenhaara.

ACE ja traumakoulutukset ovat jo löytäneet tiensä esim. lastensuojelujärjestöihin, systeemisen lastensuojelun toimintamalliin ja STM:n toimenpidesuunnitelmaan lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025.

Suomalaisissa ACE- tutkimuksissa ja -koulutuksissa silmiinpistävää on lääketieteen termistön manipulatiivinen ja virheellinen käyttö esim. "toksinen stressi" ja erilaisten interventioiden aggressiivinen markkinointi. Traumapuhe näyttää korvanneen huolipuheen ja toimivan ammatillisuuden osoittimena.

Monet ammattikorkeakoulujen ja lastensuojelujärjestöjen tuottamat traumakoulutukset edustavat pahalaatuista puoskarointia ja vaarantavat vakavasti asiakasturvallisuutta.

Asiakkaiden on hyvä tietää, että kaltoinkohtelusta traumatisoitunut lapsi ja kaltoinkohteleva äiti kuvitellaan voitavan tunnistaa esim. katsekontaktin pituudesta ja pään kääntämisestä väärällä hetkellä.

Haitallisilla lapsuuskokemuksilla (ACE) väitetään olevan myös suora korrelaatiosuhde suunsairauksiin. Hammaslääkäreistäkin pyritään tekemään traumaseulojia; heitä kehotetaan tekemään lastensuojeluilmoitus niin reikiintyneistä hampaista kuin vastaanotolta poisjäännistä.

ACE- koulutukset ja - käytännöt vaatisivatkin Valviran pikaista ja jämäkkää puuttumista.

Tohtori Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti jo kymmenen vuotta sitten huolestuttavia puutteita tutkittujen kolmen sadan (300) sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Lasten hyväksikäyttöä tutkivista ammattilaisista huolestuttavan monella oli vakavia ammattitaitopuuteita ja objektiivisuuden vaarantavia asenteita ja uskomuksia. Tieteellistä tietoa ei käytetty ja lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin menetelmiin mm. lapsen leikin tarkkailuun seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä. Koulutus lisäsi- ei vähentänyt- väärien uskomusten määrää.

Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Haastatelluista 96 prosenttia uskoi, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia. 95 prosenttia uskoi, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen. 71 prosenttia uskoi, että nimenomaisesti toistetut traumat unohtuvat kokonaan. 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta. Kaikki väitteitä, jotka ovat tieteellisesti hyvin ongelmallisia.

Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.

Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.

Lokakuun Liike esittelee tässä artikkelissa erilaisten ACE- koulutusten pahimmat puutteet ja virheet.

Oululaisen psykiatrian erikoislääkäri Anne Pelkosen ja hypnoterapeutti, NLP-Trainer Kati Sarvelan mukaan on lapsuustrauman syytä kun  potilas/asiakas on kykenemätön vastaanottamaan asiantuntijan hoito- tai elämäntapaohjeita. He määrittelevät traumainformoidun hoitamisen varhaiseksi puuttumiseksi ja asiakkaiden hoitomyöntyvyyden ( vrt. "arviointitottelevaisuus") parantamiseksi.

Katarina Finnilän varoituksista huolimatta mm. kasvatustieteilijä Heidi Sillanpää uskoo, että "leikki tarjoaa kasvattajille mahdollisuuden huomata, mikäli lapsen elämässä on tapahtunut jotain traumaattista". Psykoterapeutti Jarno Katajiston mukaan traumaperäisen dissosiaation voi tunnistaaa esim. siitä, että " potilaan katse saattaa pysähtyä tai lähteä harhailemaan, tai potilas saattaa eriasteisesti ”kadota” yhteydestä. Hän ei kuule tai ymmärrä kysymystä, hän joutuu tarkentamaan, mistä puhuttiin "(Kokemuksia ja ajatuksia vakavasti traumatisoituneen potilaan arvioimisesta, 65 ).

Psykoterapeutti Paula Pettersonin mukaan lapset pystyvät epäsuorasti – harvoin siis suoraan – välittämään välähdyksiä omista tuskallisista kokemuksistaan. Kokemukset tulevat esiin esimerkiksi leikin, mieleen jääneen lukukokemuksen, elokuvassa olleen merkittäväksi koetun tilanteen tai piirustusten sekä niiden vastaanottajassa herättämien tunteiden ja tuntemusten kautta. Aikuisen osana tulee olla vastaanottava ja näitä välähdyksiä mieleensä säilövä ja yhdistävä, sopivassa tilanteessa myös sanoja löytävä, ymmärtävä (Aikuisen trauma lapsen traumana, 77).

Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön asiantuntija Tanja Henttonen tietää, että vanhempien vaikeat lapsuudenkokemukset periytyvät vauvalle (Ensi- ja turvakotien liitto 4.11.2019 ) ja että vauvan kaltoinkohtelu voidaan todeta vauvoja havainnoimalla. Henttonen on laatinut listan vauvan kaltoinkohtelun tunnistamiseen. Kaltoinkohtelun oireita ovat Henttosen mukaan mm. itkuisuus ja jäykkä hymy, passiivisuus, käsien laittaminen kasvojen eteen, omissa oloissa viihtyminen, ruokahaluttomuus, runsas pulauttelu, nukkumisvaikeudet ja liika nukkuminen (Henttonen 2009, 47).

Ensi- ja turvakotien väkivalta-asiantuntijan Johanna Matikan ja Lahden ammattikorkeakoulun lehtorin Minna Kuvajaisen mukaan "haitallisia kokemuksia (ACE-pisteitä) ovat vaikeat ja traumaattiset lapsuusajan kokemukset mm. väkivalta ja vanhempien ero".
Heidän esityksensä toistaa monien muiden tavoin virheellisiä ACE- väittämiä:

1) ACE- piste ei ole sama asia kuin traumakokemus.

Haitallisten lapsuudenkokemusten seuloissa ei oikeastaan tiedetä mitä tai ketä seulotaan: traumaoireita, lasten kaltoinkohtelua, vanhemmuuden laatua, sosiaalietuuksien käyttöä vai näiden yhdistelmää eikä yksimielisyyttä ole saavutettu siitä, pitäisikö seulata koko väestöä vai vain tiettyjä väestönosia.

ACE- ohjelman alkuna voi pitää kun Vincent Felitti alkoi ihmetellä miksi niin monet menestyksekkäästi laihduttaneet naiset keskeyttivät hänen painonpudotusohjelmansa. Suuri osa ylipainoisista naisista kertoi kohdanneensa lapsuudessaan seksuaalista väkivaltaa ja Felitti päätteli ylensyömisen toimivan trauman selviytymiskeinona.
Lihavuus on perinteisesti ollut ongelma pikaruokaketjujen kansoittamilla köyhien asuinalueilla, joissa kansalaisilla ei ole rahaa, tietoa eikä turvallisia kulkuyhteyksiä terveellisen ruoan hankintaan tai mahdollisuutta kontrolloida saamiaan kaloreita (mm. lahjoitusruoka). Lihavuus on myös jengialueilla elävien tyttöjen keino yrittää suojautua jengien seksuaaliväkivallalta, kuten Gini Sikes kertoo teoksessaan 8 Ball Chicks.

Miksi havainto tyttöjen kohtaaman seksuaaliväkivallan ja aikuisuuden syömishäiriöiden ja paino- ongelmien yhteydestä johti seksuaaliväkivallan ehkäisyn ja placematters- näkökulman sijaan käytäntöihin, joissa seulotaan lähinnä erittäin harvinaista insestiä, syyllistetään ja rangaistaan uhreja ja heidän perheitään niin kohdatusta väkivallasta, lihavuudesta/traumasta kuin puuttuvista hoitopalveluista ja alistetaan heidät erilaisiin kyseenalaisiin perheinterventioihin?

Erilaisia häiriöitä etsivät seulat eivät ole välttämättä tarkkoja eikä niillä saavuteta toivottuja tuloksia. Esimerkiksi vanhusten dementiaan käytetty seula tuotti neljää aitoa dementiatapausta kohti 23 väärää positiivista löydöstä (Le Couteur, Doust, Creasey, & Brayne, 2013). Myös seksuaaliväkivaltaa ja -traumoja seulovat testit ovat epätarkkoja ja tuottavat usein vääriä löydöksiä, joilla on kohtalokkaita seurauksia.

2) ACE ei ole neutraali tai näyttöön perustuva diagnoosi tai "hyvä käytäntö".

ACE- kiinnostus lähti väittämästä, että lapsuustraumat aiheuttavat vakavia, kallista erikoissairaanhoitoa vaativia sairauksia. ACE:n suosion salaisuus olivat lennokkaat markkinointilupaukset terveydenhoidon kustannussäästöistä, joihin päästäisiin tunnistamalla vanhempiensa traumatisoimat, tuleviksi erikoissairaanhoidon kulueriksi määritellyt riski- ihmiset ajoissa.
Pohtia voi sitä, kumpi mahtaa tulla kalliimmaksi Suomen kansantaloudelle: yksi yli-innokas traumaseulaaja, joka passittaa virkauransa aikana 100 lähinnä köyhyydestä ja puuttuvista palveluista kärsivää lasta traumafokusoituun sijoitettujen terveydenhuollon ja koulutuksen usein laiminlyövään sijaishuoltoon hintaan 1000 000 euroa per lapsi vai muutaman sadan euron kuukausittainen toimeentulotuki noille köyhille perheille?

ACE- koulutukset , -seulaukset ja -hoidot ovat usein jäävien toimijoiden suorittamia. Ne voivat aiheuttaa suuria kustannuksia ja kuluttaa tarpeettomasti sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja,
tuottaa vääriä positiivisia löydöksiä, ylidiagnosointia, itsensätoteuttavia profetioita, turhaa huolta ja stigmoja ja hoitaa turhaan ja väärin kansalaisia, jotka eivät olisi traumafokusoituja hoitoja tarvinneet ja jotka olisivat selviytyneet paremmin ilman niitä.

3) ACE -pisteet eivät korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa.

Corinna Westin mukaan ACE- seulojen tulokset eivät korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa. Tiettyjä ACE- traumaoireita esim. lisääntyneitä itsemurhia, perheväkivaltaa ja päihde- ja mielenterveysongelmia esiintyy yhtä paljon niin rikkaiden kuin köyhien asuinalueilla mutta ACE- seulojen pistemäärät ovat korkeampia köyhien asuinalueilla.

Syy köyhien asuinalueiden korkeampiin ACE- pistemääriin on se, että ACE- seulat ja seulojat ovat puolueellisia suhteessa köyhiin/ työväenluokkaisiin vanhempiin.
Testit eivät mittaa keskiluokan nuorten haitallisia lapsuudenkokemuksia tai lääketieteellisiä haittoja eivätkä ota huomioon trauman suhteellisuutta.
Seulojat puolestaan eivät tunnista riskejä, joita heidän oma toimintansa tuottaa.  (Corinna West, Mad in America, 11.11.2016).

4) ACE -seulaus ei ole luotettava menetelmä traumaoireiden kartoittamiseen vaan vääristyy taannehtivan raportoinnin, itsearvioinnin ja biologisia riskejä koskevien väittämien ansiosta.

Se ei aina hahmota oikein kausaalisuhteita eikä tunnista satunnaisvaihtelua eikä väliintulevia muuttujia.
Toisten huonojen tilastollisten käytäntöjen tapaan sen testien tulokset eivät ole toistettavissa.
Suomessa pienten otoskokojen vuoksi tulokset eivät myöskään ole yleistettävissä.

5) ACE- interventiot ja vaikuttavuustutkimukset eivät perustu puolueettomaan tutkimustietoon.

ACE- lobbareilla on usein henkilökohtaisia taloudellisia intressejä ja mm. sijaishuoltobisnekseen suuntautuvia vakavia jääviyksiä, jotka ohjaavat ratkaisuehdotuksia ja interventioiden vaikuttavuusarviointeja.

6) ACE biologisoi sosiaalisia ongelmia.

ACE:n väitetyistä biologisista riskeistä/haitoista ei ole pitävää, lääketieteellistä näyttöä. ACE- lobbarit puhuvat mm. pitkittyneestä "toksisesta stressistä" lääketieteellisenä faktana vaikka kyse on vain fatalistisesta kielikuvasta.
Monet vaikeissa olosuhteissa esim. keskitysleireillä eläneet ovat kuitenkin onnistuneet pääsemään yli kokemuksistaan ja luomaan itselleen hyvän elämän.
ACE kääntää yksilön objektiksi ja uhriksi, joka altistuu kokemuksille, ei ihmiseksi, joka tulkitsee kokemuksia.

7) Haitallisten traumakokemusten nykyinen määrittely patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.

Rahoitusvaateitaan oikeuttaakseen ACE- lobbarit väittävät usein, että jopa puolella väestöstä on jokin haitallinen lapsuusajan traumakokemus ja esittävät väittämänsä tueksi riskilistoja, joissa haitalliseksi kokemukseksi määritellään esim. vanhemman avioero tai mielenterveysongelma.
Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.

8) ACE demoralisoi köyhiä/ huono-osaisia ja sulkee heidät ulos demokraattisesta päätöksenteosta.

ACE- seulat määrittelevät haitalliset kokemukset erittäin kapeasti. Ne eivät ulotu yksilöä, hänen perhettään ja kotiaan kauemmas.
Kapea haitallisuuden määrittely unohtaa miljoonien lasten ja perheiden arjen vakavat ongelmat; köyhyyden, nälän, puutteelliset palvelut ja kehnot asumisolosuhteet, joilla on suoria ja todistettuja vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.
Näitä ongelmia voitaisiin poistaa esim. perusturvan ja asumisen tasoa nostamalla tai sosiaali- ja terveyspalveluja parantamalla.

ACE :n ratkaisu köyhyyteen eivät ole taloudelliset tai sosiaaliset parannukset
vaan yksilön käytösmuutos tai takautuva terapeuttinen interventio.

Vaikeissa olosuhteissa eläviltä lapsilta ja vanhemmilta kysytään harvoin mikä heitä auttaisi. Sen sijaan heitä monitoroidaan riskin osoittimien löytämiseksi, mitataan, diagnosoidaan ja alistetaan erilaisille interventioille.
Käytännöt muodostavat riskin huono- osaisen väestönosan demoralisointiin ja
ulossulkemiseen demokraattisesta päätöksenteosta.

Pahimmillaan ACE estää ihmisten tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista.

9) ACE perustuu psykoanalyysista tuttuun varhaisten vuosien determinismiin.

ACE- ideologia perustuu olettamukseen siitä, että lapsuuden ensimmäiset vuodet kestävät ikuisesti; että varhaislapsuuden kokemukset määrittelisivät kohtalonomaisesti kansalaisten tulevaisuuden.
Tämä ei ole mikään tunnustettu fakta vaan kiistanalainen väittämä.
Lasten ja aikuisten varustaminen oletuksella, että he ovat yksinomaan menneisyyden kokemustensa muovaamia/uhreja sisältää ilmeisiä riskejä eikä auta nykyisyyden ongelmissa.
Emme tiedä vielä mitä haittavaikutuksia on aikuisten identifioitumisella ACE- pisteisiinsä tai lasten kategorisoimisella tällä tavoin.

10) ACE tarjoaa yksinkertaistetuttuja ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin.

Sijaishuollon lobbareitten tapaan myös ACE- lobbarit toimivat futuurikauppiaina, vaikka entisetkin futuurit ovat jääneet lunastamatta.

Hälytyskellojen pitäisi soida kun ACE- lobbari todistaa vallankumouksesta sosiaalisten ongelmien ja sairauksien ymmärtämisessä ja ehdottaa ihmelääkkeen kaltaisia interventioita, jotka tuottavat massiivisia säästöjä "myöhemmin".
Yhdeksi tällaiseksi tutkimattomaksi ihmelääkkeeksi on Suomessa muodostunut lapsen sijoitus sijaishuoltoon.

Ihmelääkkeet ja huuhaa-hoidot syövät resurssit käyvältä hoidolta.
ACE- tietoisuus tai traumainformoidun status ei lohduta kärsiviä eikä johda yhteiskunnallisiin parannuksiin.

Psykoanalyysi ja muut puhehoidot harvoin auttavat köyhyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsiviä kansalaisia.

Tietoisuus ilman tekoja ei riitä vaan voi johtaa parhaimmillaan joutavaan puuhasteluun, jossa kuvitellaan arvioinnin itsessään auttavan uhreja ja pahimmillaan asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden vastaiseen puoskarointiin, diagnosointi-, lääkitys- ja hoitovirheisiin, turhiin lastensuojelutoimiin ja käyvän hoidon viivästymiseen tai laiminlyöntiin.

11) Lapsuuden haitalliset kokemukset ovat hyvin epätäsmällisesti määriteltyjä.

Ne eivät osoita esim. raportoidun fyysisen, verbaalisen tai emotionaalisen väkivallan tai laiminlyönnin vakavuutta, ajoitusta tai kestoa.
Vaikka olisimme yhtä mieltä siitä, että mielenterveys- tai päihdeongelmasta kärsivä vanhempi on kaukana ideaalista, ongelmien kestolla, käsittelyllä, vakavuudella ja vaikutuksilla perhepiirissä on syvällinen merkitys. Jos perheenjäsenelle on diagnosoitu mielenterveysongelma, on merkityksellistä mikä diagnoosi on kyseessä ja minkäasteisia puutteita ja haasteita se aiheuttaa.

ACE- koulutuksissa trauman oireiksi kerrotaan mm. ahdistuneisuus ja pelko, surullisuus, univaikeudet, huonotuulisuus, ärsyyntyvyys, viha, huomiota tavoitteleva käyttäytyminen ja muut käyttäytymisen muutokset, syyllisyys ja itsesyytökset, vetäytyminen ja eristäytyminen, keskittymisvaikeudet yhdistettynä yliaktiivisuuteen tai toimettomuuteen, koulusuoriutumisen heikkeneminen, lapsellisempi käyttäytyminen tai taantuminen kehityksen aikaisempaan vaiheeseen, traumaattinen leikki, suoritustason lasku (koulu, urheilu) vatsakipu, päänsärky, kastelu, pahoinvointi, jne.

Helen äiti kertoo, miten traumainformoitu hoitaminen näkyy esim. ensi- ja turvakodissa:
"Minulle valkeni pikku hiljaa, että olin joutunut täysipäiväisen tarkkailun alaiseksi. Talossa järjestyi apua lastenhoitoon vain nihkeästi, mutta äitiyden arvosteluun ja huolenaiheiden kirjailuun työntekijöillä kyllä riitti aikaa. Äidin maltinmenetykset kirjattiin tarkoin, samoin lasten rajaamaton ja riehakas käytös sekä erinäiset huolestuttavat "traumaleikit", jotka ilmenivät tarkkailutilanteissa. Lapset vedettiin säännöllisin väliajoin kukin vuorollaan erilliseen huoneeseen, jossa työntekijä tenttasi heitä ja seurasi heidän leikkejään."
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni

Mielenterveyden Keskusliiton ( MTKL) olisi kenties syytä uusia 10.3.2012 antamansa julkilausuma, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta. "Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta".
Liitto toteaa, että "viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana".

Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

12) ACE- seulauksissa epäselväksi on jäänyt mitä ja keitä seulotaan, mitä ja keitä varten tietoa kerätään (esim. sote-yrityksille), mihin ja miksi käytetään (algoritmit?), kuka varmistaa seulaajien ammattitaidon ja asiakasturvallisuuden ja miten, aiotaanko tuloksia myydä tulevaisuudessa, missä kartoituksia säilytetään, kuinka kauan, kuka tietoja pääsee katsomaan ja miten varmistetaan, että luottamuksellisiin tietoihin ei pääse käsiksi kuka tahansa tai, että niitä säilytetään asiamukaisella tavalla.

Professorit Rosalind Edwards, Val Gillies, Ellie Lee, Susan White ja David Wastell sekä tohtori Jan Macvarish vaativat, että kampanjat, jotka pyrkivät kannustamaan opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ACE-/ traumatietoisiksi pitäisi vakavasti kyseenalaistaa.

Työntekijöiden tulisi suhtautua kannustavasti ja sympaattisesti hoidossaan oleviin lapsiin, ei kehitellä heistä amatööridiagnooseja ACE- pisteiden perusteella.

Ihmisten väärintunnistamisella ja leimaamisella "traumatisoiduksi" tai "riskissä oleviksi" ja altistamisella erilaisille taloudellista hyötyä tavoitteleville interventioille voi olla vakavia seurauksia heille ja heidän perheilleen.

ACE voi johtaa sellaisten väestönosien stigmatisointiin, joiden sosiaalinen asema tai elinolosuhteet määritellään toimimattomia yksilöitä tuottaviksi.

Samat riski- ja traumaseulauksiin ja seulaajien taloudellisiin intresseihin liittyvät ongelmat jatkuvat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen.

ACE- tutkielmia ja koulutuksia seuratessa on vaikea uskoa, että hoitotiede tai sosiaalityö olisivat itsensäkorjaavaa tiedettä tai tiedettä ylipäätään.

Jotain on pahasti pielessä sosiaali- ja hoitotieteiden asiantuntijuudessa, etiikassa, osaamisessa, tiedonmuodostuksessa ja palkitsemisjärjestelmissä kun hyväpalkkaiset tohtorikoulutetut "asiantuntijat" aloittavat kansalaisten oikeusturvaa vakavasti vaarantavia hankkeita vailla tutkimustietoa tai vain sijaishuollon toimijoihin tukeutuen ja toimenpiteiden kohteiden palkattomaksi tehtäväksi jää hankkeissa tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen, kerääminen, suomentaminen ja esittely, joka usein kuitenkin torjutaan "vihapuheena".

#traumaterapia #traumatietoisuus #ACE #Lapsuustrauma #Lastenasiaintalo #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Kirjallisuus:

Edwards et al. (2017). The problem with ‘ACEs’: EY10039: Submission to the House of Commons Science and Technology Select Committee Inquiry into the evidence-base for early years intervention.
Finkelhor (2017). Screening for adverse childhood experiences (ACEs): Cautions and suggestions. Child Abuse and Neglect.

ACE ja traumainformoitu sote: ongelmana valheelliset väittämät ja köyhien demoralisointi

Trending Articles

Pitkäaikaissairas Aku Meriläinen alkoi tehdä pornoa OnlyFansissa – nyt hän...

Talteenotettu, Kissa, Orimattila, Niinikoski, 04.07.2018, 54459

Pakaroiden välisen ihon tummuminen?

Muutoksia Unileverin johtoon

Turun silmäasema pupilli!!!

Myydään Sarfvik golfosake

Helsinki on pullollaan Katja Onkamon, 28, kaltaisia korkeakoulutettuja...

Nuori nainen hyppäsi mereen Silja Baltic Princessiltä: etsinnät lopetettu –...

Moventas Gearsin uusi omistaja Flender sulkee Rautpohjan tehtaan, työt...

Helsinki kevein verottaja maakuntakeskuksista, Kokkola tiukin – erot tuhansia...

Marja-alan yrittäjä Janne Naapanki tuomittiin ehdolliseen vankeuteen...

24.04.2020, Orkesteri hakee: Wanted Basisti Kotka (Kotka)

Femoston 2/10 sivuoireista

Ulosmitattu 0,3044 ha tontti Vaasassa / Utmätt 0,3044 ha tomt i Vasa

Suomen näyttelijävalinnoissa piilee iso ongelma, kertoo Mitra Matouf

Saakk-kooska Yle Sääʹmest: Aanrõšǩiõl ǩeʹrjjtummuž tuʹtǩǩeet,...

Puutavaraa kuljettaneessa laivassa tulipalo Porin Mäntyluodossa

Päivi Räsäsen mukaan helsinkiläiskoulu vaihtoi joulujuhlan kulttuurijuhlaan...

Kolme kuollut liikenneturmassa Ivalossa

Kunniamerkkien saajat julki: Suomen Leijonan suurristi Bengt Holmströmille,...