Sosiaalityö on ollut uskomushoitoa jo kauan
Joonas Kiviranta, Pietu Mauranen,Tiia Lempinen Hannakaisa Hänninen ja Ida Kilpeläinen kysyvät Millainen keskustelu heräisi, jos tulevissa sote-keskuksissa terveyspalveluiden neuvontaa voisi antaa uskomushoitaja tai homeopaatti? He moittivat tulevia sote-keskuksia siitä, että neuvontaa ja ohjausta voisi antaa henkilö, joka ei ole sosiaalialan laillistettu ammattilainen.
Sosionomit perustelevat ammatillista edunvalvontaansa oletuksilla sosiaalialan ammattilaisten asiantuntemuksesta, osaamisesta, ongelmien havainto- ja ennaltaehkäisykyvystä, palvelujärjestelmän tuntemuksesta ja prosessienhallinnasta.
Kirjoittajat eivät huomaa, että sosiaalityö on jo pitkään ollut uskomushoitoa. Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Tutkijatkin myöntävät sosiaalityön perustuvan " hiljaiseen tietoon", jonka ei pitäisi kuulua sosiaalityöhön lainkaan.
Sosiologit Adam Jamrozik ja Luisa Nocella huomauttivat jo 90- luvulla kirjassaan Sociology of Social Problems, että sosiaalityön oletettu hiljainen tieto on usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Virkamiestyön tulisi perustua tosiseikoille ja huolelliselle harkinnalle, mutta sattumanvarainen huoli-ideologia toimii täysin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Opastamisen ja ohjaamisen sijaan lapset ja vanhemmat kohtaavat loputonta arviointia.
Sosiaalialan ammattilaisten ydinosaamista on tuottaa tuhansia sivuja kielteistä aineistoa perheestä.
Liian monet sosionomit ja sosiaalityöntekijät suhtautuvat viha- ja ylimielisesti asiakkaisiinsa . He eivät näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, sosiaalihuollon asiakaslakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
Sosiaalialan koulutus tuottaa ja ylläpitää osaamispuutteita
Sosiaalialan huoli- ja riskidiskurssiin perustuvat koulutukset voi tulkita vihapuheeksi, joissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä, Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Koulutuspuutteiden takia sosiaalialan ammattilaisiksi opiskelevat eivät opi tuntemaan palvelujärjestelmää ja yhteiskuntaa. Sosiaalityön opettajat ja tutkijatkaan eivät tiedä, millainen yhteiskunta on, koska heiltä puuttuu kontakti sen kaikkiin asteisiin: kansalaisyhteiskuntaan, hallintoon, politiikkaan, talouselämään ja järjestöihin.
Vilkaisu sosiaalityön tutkimuksiin paljastaa, että sosiaalityön tietoperusta ja toimintakäytännöt lepäävät edelleen psykoanalyysin vanhentuneiden ja virheellisten oletusten ja orientaatioiden varassa.
Virheelliset käsitykset kiintymyssuhdehäiriöistä toistuvat opinnäytetyöstä toiseen eivätkä sosiaalityön tutkijatkaan ole aina tutustuneet eivätkä tietoisia alansa uusimmista tutkimuksista tai keskusteluista. Lastensuojeluseminaareissa ja - koulutuksissa ja lastensuojelun arvioinneissa toistuvat samat virheelliset oletukset.
Ammattikorkeakouluista ja järjestöistä on tullut lääketeollisuuden ja sijaishuollon edunvalvojia ja viestinviejiä.
Etenkin ammattikorkeakoulut tuntuvat nielaisseen tutkimustietoon perustumattoman väitteen lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista, joilla oikeutetaan lasten ja nuorten turhia ja usein vahingollisia psyykelääkityksiä ja sijoituksia.
Erilaiset epätieteelliset, vääriä positiivisia kaltoinkohtelulöydöksiä ja muita haittoja aiheuttavat puoskarointimenetelmät ja terapiat ovat löytäneet tiensä myös lastensuojeluun.
Sen sijaan, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot opettaisivat sosiaalityön opiskelijoita tunnistamaan ja torjumaan huuhaan, ne ovat ruvenneet kutsumaan mm. epätieteellisiä lastensuojelun tarpeen tunnistusmenetelmiä kaupittelevia sijaishuollon edunvalvojia luennoimaan opiskelijoilleen. Ei ihme, että lastensuojelun arvioinneista on tullut oikeusturvariskejä. Lastensuojelun järjestöjen, kansanopistojen ja yksityisten yritysten lisäksi huuhaata kaupittelee mm. Tampereen yliopisto.
Myös kirjoittajien väittämä sosiaalialan ammattilaisten tuomista kustannussäästöistä on epätosi.
Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen henkilöstömäärää kasvatettiin yli 1200 työntekijällä 2012-2017 ja henkilöstön lisäresursointiin annettiin 300 miljoonaa euroa. Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn tai edes vähentänyt asiakasmääriä. Sen sijaan kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Sosiaalityön arvioinnit ovat usein asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaa puoskarointia, jossa tutkimustuloksia manipuloidaan tukemaan työntekijöiden päätöksiä ja riskiksi voidaan luokitella ja kirjata mikä hyvänsä elämänilmiö. Niinkauan kun sosionomi/ sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kieltäytymisen ja kritiikin puoskaroinnista psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.
Missä näkyvät sosiaalialan korkeakoulutettujen osaamiskompetenssit?
Hannakaisa Hänninen (2013) havaitsi opinnäytetyössään, että sosionomit tekevät kunnissa kaikkia kyselylomakkeella kartoitettuja aikuissosiaalityön tehtäviä Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksesta huolimatta, ja sosionomeja työskentelee kunnissa myös sosiaalityöntekijän ammattinimikkeellä.
Hännisen mukaan sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen osaamiskompetenssit ovat sosiaalialan eettinen osaaminen, asiakastyön osaaminen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, kriittinen ja osallistava yhteiskuntaosaaminen, tutkimuksellinen kehittämisosaaminen ja johtamisosaaminen. Sosionomin tulee kyetä myös sosiaalialan ammattien edellyttämään eettiseen reflektioon.
Näitä osaamiskompetensseja, joilla Hänninen, Kilpeläinen, Mauranen, Lempinen ja Kiviranta perustelevat edunvalvontaansa ei kuitenkaan ollut havaittavissa edes heidän omissa opinnäytetöissään.
Ida Kilpeläisen pro gradu- työ paljastaa sosiaalityöntekijöiden asenneongelmia suhteessa ADHD-lapsiin. Heidän mukaansa asiakaslasten huono käytös johtui kotioloista, vanhemmuuden puutteista tai kaveriporukasta. Haastateltavat käsittivät asiakkuuden syiksi sen, etteivät lapsen erityisyys ja kotiolot kohtaa riittävällä tavalla ja näkivät vanhemman omat kyvyt vastata lapsen tarpeisiin puutteellisina tai olemattomina. Jokainen haastateltava oli tarjonnut asiakkailleen tehostettua perhetyötä vaikka he tiesivät, että lapsen tai nuoren problematiikka ei häviä perhetyön keinoin. Sosiaalialan ammattilaiset myönsivät, ettei perheiden pitkäkestoista ja vahvaa tukea ole tarjolla (Kilpeläinen, 2018, 56-57).
Pietu Mauranen ja Tiia Lempinen havaitsivat opinnäytetyössään (Lempinen & Mauranen, 2018) Tampereen kaupungin aikuissosiaalityön palveluiden työntekijöiden valmiudet kohdata seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta puutteellisiksi. Työntekijöiden käsityksiä määritteli syrjintäkäsitteen hajanaisuus, tutkimaton oletus yhdenvertaisuudesta ja universalismi. Ennaltaehkäisevää syrjintään puuttumista ei harjoitettu ja työntekijöiden kehitysehdotukset olivat kömpelöitä esimerkiksi ”syrjinnästä vapaa alue” – tarrojen kiinnittäminen odotusaulaan tai muihin julkisiin tiloihin.
Pakolaisten näkemyksiä kotouttamisprosessista Tampereen ulkomaalaistoimistossa tutkinut Joonas Kiviranta (Kiviranta & Tuunanen, 2012) havaitsi, että ammattilaisten kotouttamistyön ulottuvuuksissa on puutteita. Haastateltavat kokivat, etteivät he ole saanet tarpeeksi ohjausta liittyen vapaa-aikaan, harrastusmahdollisuuksiin ja sosiaalisten verkostojen luontiin. Taloudellista ulottuvuutta koskeviin kysymyksiin tuli eniten vastauksia luokkaan Ei saanut ohjausta/palvelua/apua (mutta olisi halunnut). Haastateltavat olisivat toivoneet enemmän ohjausta liittyen suomalaiseen yhteiskuntaan, siinä toimimiseen ja vaikuttamiseen. Haastateltavat kokivat, etteivät he olleet saaneet tietoa vaikuttamismahdollisuuksistaan Suomessa (mt., 32- 33).
Miksi ihmeessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita neuvomaan ja ohjaamaan pitäisi päästää sosiaalityön osaajaksi itsensä kuvitteleva laillistettu uskomushoitaja?
Pitäisikö sosiaalialan osaamisen sijaan alkaa puhua sosiaalihygieniasta, subventoidusta syrjäyttämistoiminnasta ja avun ylisukupolvisesta panttaamisesta?
Miksi pahan perimän metsästystä kuvitellaan avuksi?
Miksi periytyviä ongelmia ja varhaisen puuttumisen tarvetta havaitaan ainoastaan köyhissä ja huono-osaisissa bioperheissä mutta ei varakkaissa perheissä, sijaisperheissä, lastensuojelun tai sijaishuollon virkailijoissa, organisaatioissa tai toimintakulttuureissa?
Miksi sosiaalityössä halutaan toistaa 1820-, 1860-, 1920-, 1930-, 1940- ja 1990- lukujen virheet?
Miksi sosiaalityössä halutaan uskoa psykoanalyysin olettamuksiin ja ikuisiin stigmoihin ja riskileimoihin? Miksi stigmat halutaan periyttää tekemällä sosiaalirekistereistä- toisin kuin rikosrekistereistä ikuisia ja säilömällä mustamaalaavia asiakaskirjauksia 75 vuotta?
Jos huoli ja huolen tunteminen romuttaa aivokapasiteetin ja aggressio- ja impulssikontrollin (Mullainathan & Sharif, 2013) miksi huolestumiseen oikein koulutetaan? Miksi toimivia laajakaistoja minimoidaan tahallaan puhelinlangoiksi?
Miksi ratkaisuksi huono- osaisuuteen ja syrjäytymiseen tarjotaan huono-osaisuutta ja syrjäyttämistä tuottavaa harhaista puuttumista ja valvomatonta sijaishuoltoa eikä esim. muutoksia talous-, työvoima- tai asuntopolitiikkaan?
Jos lastensuojelu on tuloksellista ongelmia ennaltaehkäisevää erityisosaamista, miksi se ei usko omaan asiantuntemukseensa vaan siirtää asiakkaansa ennakkoperintönä sijaishuollolle?
Miksi lääkkeeksi syrjäytymiskehitykseen esitetään sijaishuoltoa, vaikka kansainvälinen tutkimustieto osoittaa, ettei sijaishuolto kykene tarjoamaan lapsille ja nuorille tärkeimpiä syrjäytymiseltä suojaavia tekijöitä ; pysyviä suhteita tasapainoisten aikuisten kanssa, asillista kohtelua, koulutusta ja terveydenhuoltoa tai osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään?
Miksi sosiaalityössä halutaan muuttaa oletettu pelastuskohde pelastajansa kaltaiseksi: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeväksi, oman kehonsa kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Miksi sosiaalityön uskomushoidoista ja feikkiavusta maksetaan oikealla eikä leikkirahalla?
Niin kauan kuin sosiaalialan koulutuksen, ammatillisuusihanteen ja työntekijöiden osaamisen puutteita ei ole korjattu, sosionomit ja sosiaalityöntekijät on syytä pitää poissa ainakin asiakasohjauksesta, arvioinnista, lapsiin kohdistuvien rikosten selvittelystä ja terapiatyöstä.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-riskiryhmalaiset-saatava-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
https://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
Joonas Kiviranta, Pietu Mauranen,Tiia Lempinen Hannakaisa Hänninen ja Ida Kilpeläinen kysyvät Millainen keskustelu heräisi, jos tulevissa sote-keskuksissa terveyspalveluiden neuvontaa voisi antaa uskomushoitaja tai homeopaatti? He moittivat tulevia sote-keskuksia siitä, että neuvontaa ja ohjausta voisi antaa henkilö, joka ei ole sosiaalialan laillistettu ammattilainen.
Sosionomit perustelevat ammatillista edunvalvontaansa oletuksilla sosiaalialan ammattilaisten asiantuntemuksesta, osaamisesta, ongelmien havainto- ja ennaltaehkäisykyvystä, palvelujärjestelmän tuntemuksesta ja prosessienhallinnasta.
Kirjoittajat eivät huomaa, että sosiaalityö on jo pitkään ollut uskomushoitoa. Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Tutkijatkin myöntävät sosiaalityön perustuvan " hiljaiseen tietoon", jonka ei pitäisi kuulua sosiaalityöhön lainkaan.
Sosiologit Adam Jamrozik ja Luisa Nocella huomauttivat jo 90- luvulla kirjassaan Sociology of Social Problems, että sosiaalityön oletettu hiljainen tieto on usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Virkamiestyön tulisi perustua tosiseikoille ja huolelliselle harkinnalle, mutta sattumanvarainen huoli-ideologia toimii täysin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Opastamisen ja ohjaamisen sijaan lapset ja vanhemmat kohtaavat loputonta arviointia.
Sosiaalialan ammattilaisten ydinosaamista on tuottaa tuhansia sivuja kielteistä aineistoa perheestä.
Liian monet sosionomit ja sosiaalityöntekijät suhtautuvat viha- ja ylimielisesti asiakkaisiinsa . He eivät näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, sosiaalihuollon asiakaslakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
Sosiaalialan koulutus tuottaa ja ylläpitää osaamispuutteita
Sosiaalialan huoli- ja riskidiskurssiin perustuvat koulutukset voi tulkita vihapuheeksi, joissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä, Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Koulutuspuutteiden takia sosiaalialan ammattilaisiksi opiskelevat eivät opi tuntemaan palvelujärjestelmää ja yhteiskuntaa. Sosiaalityön opettajat ja tutkijatkaan eivät tiedä, millainen yhteiskunta on, koska heiltä puuttuu kontakti sen kaikkiin asteisiin: kansalaisyhteiskuntaan, hallintoon, politiikkaan, talouselämään ja järjestöihin.
Vilkaisu sosiaalityön tutkimuksiin paljastaa, että sosiaalityön tietoperusta ja toimintakäytännöt lepäävät edelleen psykoanalyysin vanhentuneiden ja virheellisten oletusten ja orientaatioiden varassa.
Virheelliset käsitykset kiintymyssuhdehäiriöistä toistuvat opinnäytetyöstä toiseen eivätkä sosiaalityön tutkijatkaan ole aina tutustuneet eivätkä tietoisia alansa uusimmista tutkimuksista tai keskusteluista. Lastensuojeluseminaareissa ja - koulutuksissa ja lastensuojelun arvioinneissa toistuvat samat virheelliset oletukset.
Ammattikorkeakouluista ja järjestöistä on tullut lääketeollisuuden ja sijaishuollon edunvalvojia ja viestinviejiä.
Etenkin ammattikorkeakoulut tuntuvat nielaisseen tutkimustietoon perustumattoman väitteen lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista, joilla oikeutetaan lasten ja nuorten turhia ja usein vahingollisia psyykelääkityksiä ja sijoituksia.
Erilaiset epätieteelliset, vääriä positiivisia kaltoinkohtelulöydöksiä ja muita haittoja aiheuttavat puoskarointimenetelmät ja terapiat ovat löytäneet tiensä myös lastensuojeluun.
Sen sijaan, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot opettaisivat sosiaalityön opiskelijoita tunnistamaan ja torjumaan huuhaan, ne ovat ruvenneet kutsumaan mm. epätieteellisiä lastensuojelun tarpeen tunnistusmenetelmiä kaupittelevia sijaishuollon edunvalvojia luennoimaan opiskelijoilleen. Ei ihme, että lastensuojelun arvioinneista on tullut oikeusturvariskejä. Lastensuojelun järjestöjen, kansanopistojen ja yksityisten yritysten lisäksi huuhaata kaupittelee mm. Tampereen yliopisto.
Myös kirjoittajien väittämä sosiaalialan ammattilaisten tuomista kustannussäästöistä on epätosi.
Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen henkilöstömäärää kasvatettiin yli 1200 työntekijällä 2012-2017 ja henkilöstön lisäresursointiin annettiin 300 miljoonaa euroa. Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn tai edes vähentänyt asiakasmääriä. Sen sijaan kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Sosiaalityön arvioinnit ovat usein asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaa puoskarointia, jossa tutkimustuloksia manipuloidaan tukemaan työntekijöiden päätöksiä ja riskiksi voidaan luokitella ja kirjata mikä hyvänsä elämänilmiö. Niinkauan kun sosionomi/ sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kieltäytymisen ja kritiikin puoskaroinnista psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.
Missä näkyvät sosiaalialan korkeakoulutettujen osaamiskompetenssit?
Hannakaisa Hänninen (2013) havaitsi opinnäytetyössään, että sosionomit tekevät kunnissa kaikkia kyselylomakkeella kartoitettuja aikuissosiaalityön tehtäviä Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksesta huolimatta, ja sosionomeja työskentelee kunnissa myös sosiaalityöntekijän ammattinimikkeellä.
Hännisen mukaan sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen osaamiskompetenssit ovat sosiaalialan eettinen osaaminen, asiakastyön osaaminen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, kriittinen ja osallistava yhteiskuntaosaaminen, tutkimuksellinen kehittämisosaaminen ja johtamisosaaminen. Sosionomin tulee kyetä myös sosiaalialan ammattien edellyttämään eettiseen reflektioon.
Näitä osaamiskompetensseja, joilla Hänninen, Kilpeläinen, Mauranen, Lempinen ja Kiviranta perustelevat edunvalvontaansa ei kuitenkaan ollut havaittavissa edes heidän omissa opinnäytetöissään.
Ida Kilpeläisen pro gradu- työ paljastaa sosiaalityöntekijöiden asenneongelmia suhteessa ADHD-lapsiin. Heidän mukaansa asiakaslasten huono käytös johtui kotioloista, vanhemmuuden puutteista tai kaveriporukasta. Haastateltavat käsittivät asiakkuuden syiksi sen, etteivät lapsen erityisyys ja kotiolot kohtaa riittävällä tavalla ja näkivät vanhemman omat kyvyt vastata lapsen tarpeisiin puutteellisina tai olemattomina. Jokainen haastateltava oli tarjonnut asiakkailleen tehostettua perhetyötä vaikka he tiesivät, että lapsen tai nuoren problematiikka ei häviä perhetyön keinoin. Sosiaalialan ammattilaiset myönsivät, ettei perheiden pitkäkestoista ja vahvaa tukea ole tarjolla (Kilpeläinen, 2018, 56-57).
Pietu Mauranen ja Tiia Lempinen havaitsivat opinnäytetyössään (Lempinen & Mauranen, 2018) Tampereen kaupungin aikuissosiaalityön palveluiden työntekijöiden valmiudet kohdata seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta puutteellisiksi. Työntekijöiden käsityksiä määritteli syrjintäkäsitteen hajanaisuus, tutkimaton oletus yhdenvertaisuudesta ja universalismi. Ennaltaehkäisevää syrjintään puuttumista ei harjoitettu ja työntekijöiden kehitysehdotukset olivat kömpelöitä esimerkiksi ”syrjinnästä vapaa alue” – tarrojen kiinnittäminen odotusaulaan tai muihin julkisiin tiloihin.
Pakolaisten näkemyksiä kotouttamisprosessista Tampereen ulkomaalaistoimistossa tutkinut Joonas Kiviranta (Kiviranta & Tuunanen, 2012) havaitsi, että ammattilaisten kotouttamistyön ulottuvuuksissa on puutteita. Haastateltavat kokivat, etteivät he ole saanet tarpeeksi ohjausta liittyen vapaa-aikaan, harrastusmahdollisuuksiin ja sosiaalisten verkostojen luontiin. Taloudellista ulottuvuutta koskeviin kysymyksiin tuli eniten vastauksia luokkaan Ei saanut ohjausta/palvelua/apua (mutta olisi halunnut). Haastateltavat olisivat toivoneet enemmän ohjausta liittyen suomalaiseen yhteiskuntaan, siinä toimimiseen ja vaikuttamiseen. Haastateltavat kokivat, etteivät he olleet saaneet tietoa vaikuttamismahdollisuuksistaan Suomessa (mt., 32- 33).
Miksi ihmeessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita neuvomaan ja ohjaamaan pitäisi päästää sosiaalityön osaajaksi itsensä kuvitteleva laillistettu uskomushoitaja?
Pitäisikö sosiaalialan osaamisen sijaan alkaa puhua sosiaalihygieniasta, subventoidusta syrjäyttämistoiminnasta ja avun ylisukupolvisesta panttaamisesta?
Miksi pahan perimän metsästystä kuvitellaan avuksi?
Miksi periytyviä ongelmia ja varhaisen puuttumisen tarvetta havaitaan ainoastaan köyhissä ja huono-osaisissa bioperheissä mutta ei varakkaissa perheissä, sijaisperheissä, lastensuojelun tai sijaishuollon virkailijoissa, organisaatioissa tai toimintakulttuureissa?
Miksi sosiaalityössä halutaan toistaa 1820-, 1860-, 1920-, 1930-, 1940- ja 1990- lukujen virheet?
Miksi sosiaalityössä halutaan uskoa psykoanalyysin olettamuksiin ja ikuisiin stigmoihin ja riskileimoihin? Miksi stigmat halutaan periyttää tekemällä sosiaalirekistereistä- toisin kuin rikosrekistereistä ikuisia ja säilömällä mustamaalaavia asiakaskirjauksia 75 vuotta?
Jos huoli ja huolen tunteminen romuttaa aivokapasiteetin ja aggressio- ja impulssikontrollin (Mullainathan & Sharif, 2013) miksi huolestumiseen oikein koulutetaan? Miksi toimivia laajakaistoja minimoidaan tahallaan puhelinlangoiksi?
Miksi ratkaisuksi huono- osaisuuteen ja syrjäytymiseen tarjotaan huono-osaisuutta ja syrjäyttämistä tuottavaa harhaista puuttumista ja valvomatonta sijaishuoltoa eikä esim. muutoksia talous-, työvoima- tai asuntopolitiikkaan?
Jos lastensuojelu on tuloksellista ongelmia ennaltaehkäisevää erityisosaamista, miksi se ei usko omaan asiantuntemukseensa vaan siirtää asiakkaansa ennakkoperintönä sijaishuollolle?
Miksi lääkkeeksi syrjäytymiskehitykseen esitetään sijaishuoltoa, vaikka kansainvälinen tutkimustieto osoittaa, ettei sijaishuolto kykene tarjoamaan lapsille ja nuorille tärkeimpiä syrjäytymiseltä suojaavia tekijöitä ; pysyviä suhteita tasapainoisten aikuisten kanssa, asillista kohtelua, koulutusta ja terveydenhuoltoa tai osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään?
Miksi sosiaalityössä halutaan muuttaa oletettu pelastuskohde pelastajansa kaltaiseksi: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeväksi, oman kehonsa kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Miksi sosiaalityön uskomushoidoista ja feikkiavusta maksetaan oikealla eikä leikkirahalla?
Niin kauan kuin sosiaalialan koulutuksen, ammatillisuusihanteen ja työntekijöiden osaamisen puutteita ei ole korjattu, sosionomit ja sosiaalityöntekijät on syytä pitää poissa ainakin asiakasohjauksesta, arvioinnista, lapsiin kohdistuvien rikosten selvittelystä ja terapiatyöstä.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-riskiryhmalaiset-saatava-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
https://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara