Sosiaalihuollon riskiryhmäläiset Annika Saarikko, Piia-Liisa Heiliö, Marja Marttila, Hannamari Heinonen, Tytti Hytti ja Pekko Kähkönen
"Valitettavasti "pakkokeinot" pitäisi olla tehokkaammat, jotta nuori tulisi vastaanotoille, perusosan alentaminenkaan ei tunnu aina tehoavan"
PRO SOS- hanke myy vanhaa huoliseulontaa uudessa paketissa
Samoin kuin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tukemassa Yhteinen pöytä ruoka-apu-uudistuksessa, myös Kelassa köyhät halutaan ohjata sosiaalitoimiston asiakkaiksi huoliseulonnan ja pelillisen kuntoutuksen kautta.
Sosiaalityön asiakkaat tarvitsevat keskimäärin kohtuuhintaisen asunnon, terveydenhuollon, koulutuksen, jolla saa työpaikan ja työpaikan, jonka palkka riittää elämiseen. Sen sijaan heille tarjotaan leikeiksi ja peleiksi naamioitua arviointia, joka johtaa ongelmia ylläpitäviin ongelmapalveluihin ja työllisyyskursseille, jotka eivät hyödytä muita kuin palveluntuottajia.
Asiakkaat saavat koulutusta, kotouttamista, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa ja työvalmennusta, jotka eivät työllistä, mt- ongelmia ja päihteilyä ylläpitävää leimaavaa mt- ja päihdekuntoutusta ja perheiden hajottamiseen tähtäävää ja yhteiskunnan osallisuudesta syrjäyttävää vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä ja koko lapsuuden mittaista sosiaalivankeutta perhehoidossa tai laitoksissa.
Asiakkaiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden (joita ei välttämättä ole olemassa/saatavilla) väliin saadaan huolen, taiteen ja leikin varjolla ujutettua monta turhaa brändättyä toimijaa, menetelmää ja välinettä.
Vaikuttaa siltä, että psykiatrian ja sosiaalityön palvelujärjestelmiä ei ole tehty asiakkaille vaan työntekijöiden arvostuksen, etujen ja hyvinvoinnin ylläpitoon.
Kelan, kuntien, PRO SOS-hankkeen sekä Apotin yhteistyönä kehitetään nyt Kelan käyttöön huoliseulaa, jonka avulla Kelan työntekijä tunnistaisi erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat ohjattavaksi kunnan sosiaalityöhön. Kela välittää ilmoitukset kuntaan sähköisen Kelmu-järjestelmän kautta.
Soccan uuden erikoissuunnittelija Marja Marttilan mukaan "PRO SOS -hankkeessa kehitetään Kelan työntekijöiden käyttöön sosiaalihuollon palvelutarpeen tunnistamista tukevaa työvälinettä".
Osahankkeessa on kehitetty yhteistyössä Kelan ja PKS-kuntien kanssa huoliseula-työväline, jonka pilotointi alkaa 1.2.2019.
PRO SOS on ESR-rahoitteinen STM:n päätöksellä toimiva valtakunnallinen aikuissosiaalityön kehittämishanke, jonka toteuttajina ovat 7 sosiaalialan osaamiskeskusta (SoNET BOTNIA, Pikassos, Socom, Socca, Vasso, Verso, Koske) ja Jyväskylän yliopiston, Kokkola yliopistokeskus Chydenius. Hanketta hallinnoi SB:n emo-organisaatio SeAMK eli Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Sosiaalialan ammattilaiset haluavat sosiaalityöhön järeämpiä pakkokeinoja. Monien toivomuslistalla on myös sote- palvelujärjestelmän toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen esim. sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden, psykologien yms. jalkautuminen kouluihin ja päiväkoteihin, " ylipäätään enemmän viranomaisten yhteiseen näkemykseen perustuvaa moniammatillista toimintaa" ja "perusosan alentamisessa sosiaalityöntekijöiden näkemys systemaattisemmin huomioon" (Laatu & Heinonen, 8.5.2018).
Kun länsimainen lääketeollisuuden tuote osoittautuu tutkimuksissa vaaralliseksi ja saa myyntikiellon, sitä ei suinkaan hävitetä vaan se myydään kehitysmaihin, jossa sitä markkinoidaan valheellisin lupauksin.
Kun lastensuojelun huoliseulonta osoittautuu tutkimuksissa lainvastaiseksi ja epäeettiseksi, sitä ei suinkaan hävitetä vaan sen käyttöä jatketaan tueksi naamioituna ja se myydään myös aikuissosiaalityön puolelle, jossa sitä markkinoidaan valheellisin lupauksin.
Koska asiakkaat eivät ole niin tyhmiä kuin tutkijat luulevat, he yleensä vastustavat vaarallisia tuotteita ja pakenevat niitä kaupittelevien riskityöntekijöiden ulottumattomiin.
Siksi epärehellisen riskiyrittäjän on turvauduttava taikauskoon ja väkivaltaan: pelolla ja pakolla hallisemiseen. Hyödytön ja vaarallinen tuote pitää naamioida hyödylliseksi ja turvalliseksi, jopa elintärkeäksi tuotteeksi tai palveluksi, jota ilman asiakasta uhkaa riski.
Tuotetta/ palvelua karttava on leimattava riskiryhmäläiseksi/riskiperheeksi ja viranomaisen muodostaman vaaran karttelu riskikäyttäytymiseksi.
Riskiryhmien etsimiseen ja tunnistamiseen vaaditaan lisää työntekijöitä ja erilaisia malleja ja välineitä- mieluiten ESR:n ja veronmaksajien rahoituksella.
Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen henkilöstömäärää kasvatettiin yli 1200 työntekijällä 2012-2017 ja henkilöstön lisäresursointiin annettiin 300 miljoonaa euroa. Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn tai edes vähentänyt asiakasmääriä. Sen sijaan kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Yhteistä esim. perhekeskusten ja systeemisen lastensuojelun mallin (Hackneyn malli) "ongelmia ennaltaehkäisevillä" palvelutarpeen arvioinneilla on se, että "asiakaslähtöisyys" jää usein toteutumatta. Hackney- pilotin Helsingin arviointitutkimuksessa kukaan haastatelluista asiakkaista ei ollut havainnut eroja aikaisempaan työskentelyyn, ja vain kaksi henkilöä tiesi pilotista. Systeeminen työote näyttäytyi asiakastyössä vähäisesti. Huonoista tuloksista huolimatta malli on saanut rahoituksen ja se on tarkoitus levittää koko maahan.
Sosiaalityön kehittäjät eivät koe ongelmaksi sosiaalityön epätieteellisiä, asenneongelmia ja virheellisiä menetelmiä kuhisevia arviointeja tai niiden negatiivisia seurauksia vaan arviointien imagon.
"Kehittämisen" keskiössä on työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta monitoimijaisuus varmistamalla ja kyseenalaisten toimintakäytäntöjen valkopesu.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyontekijat-tuodaan-paivakoteihinkin-varhaiskasvatuksesta-sijaishuollon-asiakashankintaa
Uudistetaan palvelujärjestelmän sijaan ilmiantojärjestelmä ja leikataan tuet
Huoliseulapilotin samoin kuin lähes kaikkien sosiaalityön hankkeiden tarkoitus on- ei asiakkaiden vaan- työntekijöiden aseman, arvostuksen ja työn helpottaminen.
Innokylän esitteen mukaan huoliseulonnan" tavoitteena on saada paremmin näkyväksi etuuskäsittelijöiden työssään kohtaamia huolestuttavia asiakkaiden elämäntilanteita". Mikäli etuuskäsittelijät ja toimistosihteerit voivat ulkoistaa asiakastyöstä nousevat, henkisesti kuormittavat huolenaiheet sosiaalityöntekijälle, he voivat keskittyä paremmin omaan työhönsä.
Hankkeen taustalla on havainto, että nuoren ohjaaminen sosiaalityöntekijöiden luo on vaikeutunut aiemmasta. Nuoria on vielä vaikeampi tavoittaa nyt kuin ennen perustoimeentulotuen siirtoa Kelaan.
Sen sijaan, että ammattitaito- ja oikeusturvapuutteita kuhisevat palvelut uudistettaisiin, jotta nuoret uskaltavat hakea apua, uudistetaankin ilmiantokoneisto, jotta ammattitaidottomat palveluntuottajat saisivat uusia asiakkaita ja mahdollisimman monen nuoren toimeentulotukea voitaisiin leikata.
Yleisesti toimeentulotuki toimii sosiaalityössä asiakassuhteen ylläpitäjänä eli asiakkaita saadaan vastaanotolle ja heitä tavoitetaan toimeentulotuen myötä. Lisäksi se toimii porttina muihin palveluihin.
Vantaalla käytetään ”huoliseulaa” välineenä sosiaalityön pariin ohjaamisessa: Etuuskäsittelijät miettivät vastaukset tiettyihin kysymyksiin ja jos kriteerit täyttyvät, asiakas ohjataan eteenpäin.
Tutkijat Hannamari Heinonen ja Markku Laatu ohjeistavat, että asioita, joihin sosiaalialan ammattilaisten mukaan tulisi kiinnittää huomiota nuorten kanssa työskenneltäessä ja sosiaalityön tarvetta arvioitaessa ovat muun muassa pitkäaikainen tulottomuus, terveysongelmat, nuoren sosiaaliset verkostot ja aiempi lastensuojelun asiakkuus. (Laatu ja Heinonen 2018.)
Vanhemman vapaaehtoistakin vuosientakaista lastensuojelullisen avun vastaanottoa käytetään riskivanhemmuuden osoittimena ja apua vastaanottaneen omien lasten huostaanoton perusteluna.
Sosiaalitoimi tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.
Se, että nuori äiti on tullut lastensuojelun syrjäyttämäksi lapsuudessaan voi toimia äidin uudelleenuhriuttamisen ja hänen lastensa huostaanoton perusteena ja oikeutuksena aikuisuudessa.
Sijaishuoltoyrittäjälle ulkoistetun vanhemmuudenarviointilausunnon avulla voidaan yrittää oikeuttaa lainvastaisestikin tehty kiireellinen sijoitus ja tehdä lainvastaisesta kiireellisestä sijoituksesta tulevan, usein virheellisen huostaanottopäätöksen oikeutus.
Monitoimijainen arviointi unohtaa asiakkaiden oikeusturvan. Ongelmien ylisukupolvisuuden käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Asiakkaiden tietosuoja ja sosiaaliset oikeudet romuksi?
Kelan huoliseulonta kuten kaikki muutkin sosiaali- ja terveydenhuollon kyseenalaiset hankkeet lähtee asiakkaiden tietosuojan romuttamisesta:
Hanna-Mari Heinonen arvioi, että yhtenä ongelmana ovat puutteelliset asiakastiedot.
”Kelaan kertyy asiakkaista paljon tietoa, mutta se ei siirry kuntiin. Kelasta kuntiin on suora verkkoyhteys, mutta kunnista Kelaan sellaista ei ole”, Heinonen sanoo.
Kun Kela ja kunnat nyt tekevät aiempaa läheisempää yhteistyötä, on huomattu, että kunnissa on perustoimeentulotuen myöntämiseen kuuluvaa harkintaa käytetty eri tavoin. Perustoimeentulotukea ei esimerkiksi kaikissa kunnissa ole alennettu, vaikka tuen hakija ei olisi täyttänyt velvoitteitaan.
”Perustoimeentulotukea voitaisiin näissä tilanteissa lain mukaan alentaa, ellei se ole asiakkaan kokonaistilanteen huomioiden kohtuutonta. Perusosan alentamiseen liittyvät käytännöt eivät kuitenkaan ole olleet johdonmukaisia”, Hanna-Mari Heinonen lisää.
Kuntien sosiaalityöntekijöiden mukaan ne voivat paljastaa esimerkiksi toimeentulo-ongelmien taustalla olevan peliriippuvuuden tai päihdeongelman (Sosiaalivakuutus, 1.6.2018).
Lähtöoletuksena on, että toimeentulotukeen turvautuva työtön köyhä ei kärsi pelkästä rahan puutteesta vaan on jollain tavoin ongelmainen, elämänhallintansa menettänyt ja sosiaalityön aktivointitoimien tarpeessa.
"Köyhät perheet eivät ole ongelma, vaan heitä koskettava köyhyys on meidän yhteinen, yhteiskunnallinen ongelma", lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila varoittelee- turhaan.
Hänen mukaansa Suomessa köyhyysriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös sosiaalityö perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä kuntouttavalla työtoiminnalla, työkokeiluilla, huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, peleillä ja leikeillä, tietoisuustaitojen opiskelulla, taidelähtöisillä menetelmillä, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä, perhekuntoutusjaksolla tai useita satoja tuhansia maksavalla huostaanotolla, jotka eivät poista vaan yleensä pahentavat alkuperäistä ongelmaa eli köyhyyttä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.
Sosiaalityöstä on tullut marginaalien, Toiseutta tuottavien käytäntöjen ja uuden kastijärjestelmän keskeinen luoja ja toimija.
Sosiaalityön peleihin ja leikkeihin suostuvien ”kunniallisten” apua ansaitsevien köyhien lisäksi synnytetään peleistä kieltäytyvistä apua ansaitsemattomien alin kasti, joka esitetään kovenevien kontrollitoimenpiteiden oikeutettuna kohteena. Tämän kastin ihmisillä ei juuri ole sosiaalisia oikeuksia.
Heikki Ervasti (2003, 130–131) totesi jo vuonna 2003, että työttömyysturvan heikentämisen ja taloudellisten kannustimien vaikutusta työnhakuaktiivisuuteen on korostettu liiaksi. Taloudelliset ongelmat ovat työttömien keskeisin ongelma ja työttömyysturvan heikentäminen pikemmin aiheuttaisi hyvinvoinnin laskua ja psyykkisiä ongelmia työttömille kuin alentaisi työttömyyttä.
Työttömien tukileikkuriksi tarkoitettu aktiivimalli kuitenkin ajattiin väkisin läpi ja asiakkaiden paetessa kepitystä sairaslomalle tai eläkkeelle, heitä yritetään kuntouttaa takaisin ilmaistyöhön.
Hallituksen kehutussa työllisyystilastoissa on puolet ilmaa.
Saku Timonen toteaa, että palkatonta työtä tekee jo lähes puoli miljoonaa suomalaista. Oikeita töitä hekin tekevät ihan samalla tavalla kuin ne 60 000 uutta osa-aikaistakin, mutta yksikään heistä ei elä palkallaan.
He tekevät työtä osittain tai kokonaan sosiaaliturvaa vastaan.
Käräytä huolestuttava asiakas tämän selän takana!
Innokylän ohjeistuksen mukaan "Kun etuuskäsittelijä/toimistosihteeri kokee huolta asiakkaan tilanteesta, hän tekee huolen aiheita näkyväksi huoliseulalomakkeen avulla. Asiakas voi olla työntekijälle uusi tai entuudestaan tuttu. Etuuskäsittelijä/toimistosihteeri voi käsitellä huoltaan lomakkeen avulla ensin toisten ammattilaisten kanssa (esimerkiksi työpalaverissa).
Huolta ei ole välttämätöntä ottaa puheeksi asiakkaan kanssa esimerkiksi silloin, kun se tuntuu vaikealta, kun asia ylittää oman osaamisen rajat tai kun asiakas on uhkaava tai häntä ei tavoita.
Etuuskäsittelijä/toimistosihteeri ottaa huolen puheeksi huoliseulalomakkeen avulla myös sosiaalityöntekijän kanssa. Huolen puheeksi ottamisen ja toimenpiteistä sopimisen jälkeen etuuskäsittelijä/toimistosihteeri täyttää huoliseulalomakkeen loppuun. Hänen ei tarvitse seurata asiakkaan tilannetta, kun huolen aiheen käsittely on siirretty sosiaalityöntekijälle, ellei huoli asiakkaan tilanteesta herää uudelleen. Huoliseulalomake jää puheeksi ottamisen jälkeen sen täyttäneelle työntekijälle.
Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär on kierrellyt kymmenkunta vuotta Pohjois-Suomen työvoiman palvelukeskuksia ja selvitellyt, miksi moni pitkäaikaistyötön ei työllisty lukemattomista tukitoimista ja kokeiluista huolimatta.
– Suurin syy on, että he ovat niin sairaita, ja että sairaudet ovat hoitamattomia, Kerätär kiteyttää.
Kerättären tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia tästä pitkäaikaistyöttömien kovasta ytimestä oli täysin terveitä.
Kerättären perustamissa Oorninki- ja Kunnonsyyni-yrityksissä kehitetään pitkäaikaistyöttömille soveltuvia arviointimenetelmiä. Kunnonsyyni- yrityksessä tietojärjestelmään kerätty asiakkaan toimintakykytieto on samassa paikassa asiakkaan avuksi määritetylle ammattilaisverkostolle, jolla on pääsy KunnonSyyniin. Aiemmin hajallaan ollut tieto eri sektoreilta kootaan yhteen paikkaan, KunnonSyyniin.
Kerätär olettaa, että ”Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän" ja on nimennyt väitöskirjansakin oletuksensa mukaan. Asiakkaiden mukaan etäisyys taas aiheuttaa sokeutta, sillä vain läheltä, " ainoastaan sydämellään näkee hyvin".
Kerättären mukaan työkyky- käsitteestä ei vallitse yhteisymmärrystä mutta sillä ei tarkoiteta samaa kuin terveys.
Elämää köyhänä -blogia pitävän asiakkaan mukaan " uusi monialainen tapa arvioida työkykyä perustuu tarpeeseen ohittaa asiakkaan oma näkemys ja avuksi otetaan muiden ihmisten ”päiväkirjamerkinnät”. Luultavasti muiden merkintöjen hyödyllisyys perustuu virheelliselle oletukselle, että viranomaisen tekemät merkinnät ovat aina asiallisia. Minä tiedän oman kokemuksen perusteella, että tehdään tarkoitushakuisesti herjaavia merkintöjä, joiden ilmeisin tavoite on saada työkaluja/lyöntivälineitä vastaisen varalle tai pyrkimys vaikuttaa negatiivisesti seuraavan viranhaltijan suhtautumiseen työtöntä kohtaan."
Niin OECD:ssä kuin hallituksessa tuntuu vallitsevan yksimielisyys sosiaaliturvan vastikkeellistamisesta, ilmaistyön kuntouttavuudesta ja työttömien köyhien yksityisyydensuojan tarpeettomuudesta. Siis siitä, että ihmiset ovat syrjässä omasta syystään, eivätkä syrjäytettyjä.
Esimerkiksi viranomaistyöksi säädetyn lastensuojelun arvioinnin ja valvonnan ulkoistaminen sijaishuoltoyrittäjille johtaa moraaliseen etäisyyteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa trendi kehittää käytäntöjä, joissa asiantuntija ei lainkaan tutki tai edes tapaa asiakasta kasvoista kasvoihin johtaa vääjäämättä, moraalisen etäisyyden kasvaessa, selkeän vastuun heikkenemiseen. Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja sosiaalityössä myös rikoksen.
Matti Heikkilän (2000, 167–168) mukaan syrjäytymisen käsite syrjäytti tai lähes kokonaan korvasi eurooppalaisessa keskustelussa vanhahtavalta kuulostavan köyhyyden käsitteen ja muodostui välttämättömäksi ehdoksi EU- komission tutkimusrahoituksen saamiselle.
Tuula Helne (1994, 40–41) väittää, että tutkijoiden ohella syrjäytymisen käsite viehätti myös kaikessa iskusanamaisuudessaan joukkoviestimiä ja myös poliitikkoja, jotka voivat käyttää sitä puheessaan vaatien syrjäytymisen poistamista – käsitteen epämääräisyys kuitenkin pelastaa siltä, että lupaukset tulisi lunastaakin. Jos syrjäytymistä tarkastellaan vain tilana, sen ei huomata olevan suhde: syrjäyttäjä ei ne itseään katseensa takana.
Syrjäytymispuhunta määrittelee syrjäytyneet Toisiksi mahdollistaen heidän sosiaaliturvansa kaventamisen sekä sen, että heihin aletaan soveltaa erilaisia sääntöjä kuin inkluusion sisäpiiriläisiin: pakkoa, vastikkeellisuutta ja työvelvollisuutta ( Friberg, 2007, 33).
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-toimintakykymittari-uusi-riskiseula
PRO SOS- hanke myy vanhaa huoliseulontaa uudessa paketissa
Samoin kuin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tukemassa Yhteinen pöytä ruoka-apu-uudistuksessa, myös Kelassa köyhät halutaan ohjata sosiaalitoimiston asiakkaiksi huoliseulonnan ja pelillisen kuntoutuksen kautta.
Sosiaalityön asiakkaat tarvitsevat keskimäärin kohtuuhintaisen asunnon, terveydenhuollon, koulutuksen, jolla saa työpaikan ja työpaikan, jonka palkka riittää elämiseen. Sen sijaan heille tarjotaan leikeiksi ja peleiksi naamioitua arviointia, joka johtaa ongelmia ylläpitäviin ongelmapalveluihin ja työllisyyskursseille, jotka eivät hyödytä muita kuin palveluntuottajia.
Asiakkaat saavat koulutusta, kotouttamista, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa ja työvalmennusta, jotka eivät työllistä, mt- ongelmia ja päihteilyä ylläpitävää leimaavaa mt- ja päihdekuntoutusta ja perheiden hajottamiseen tähtäävää ja yhteiskunnan osallisuudesta syrjäyttävää vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä ja koko lapsuuden mittaista sosiaalivankeutta perhehoidossa tai laitoksissa.
Asiakkaiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden (joita ei välttämättä ole olemassa/saatavilla) väliin saadaan huolen, taiteen ja leikin varjolla ujutettua monta turhaa brändättyä toimijaa, menetelmää ja välinettä.
Vaikuttaa siltä, että psykiatrian ja sosiaalityön palvelujärjestelmiä ei ole tehty asiakkaille vaan työntekijöiden arvostuksen, etujen ja hyvinvoinnin ylläpitoon.
Kelan, kuntien, PRO SOS-hankkeen sekä Apotin yhteistyönä kehitetään nyt Kelan käyttöön huoliseulaa, jonka avulla Kelan työntekijä tunnistaisi erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat ohjattavaksi kunnan sosiaalityöhön. Kela välittää ilmoitukset kuntaan sähköisen Kelmu-järjestelmän kautta.
Soccan uuden erikoissuunnittelija Marja Marttilan mukaan "PRO SOS -hankkeessa kehitetään Kelan työntekijöiden käyttöön sosiaalihuollon palvelutarpeen tunnistamista tukevaa työvälinettä".
Osahankkeessa on kehitetty yhteistyössä Kelan ja PKS-kuntien kanssa huoliseula-työväline, jonka pilotointi alkaa 1.2.2019.
PRO SOS on ESR-rahoitteinen STM:n päätöksellä toimiva valtakunnallinen aikuissosiaalityön kehittämishanke, jonka toteuttajina ovat 7 sosiaalialan osaamiskeskusta (SoNET BOTNIA, Pikassos, Socom, Socca, Vasso, Verso, Koske) ja Jyväskylän yliopiston, Kokkola yliopistokeskus Chydenius. Hanketta hallinnoi SB:n emo-organisaatio SeAMK eli Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Sosiaalialan ammattilaiset haluavat sosiaalityöhön järeämpiä pakkokeinoja. Monien toivomuslistalla on myös sote- palvelujärjestelmän toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen esim. sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden, psykologien yms. jalkautuminen kouluihin ja päiväkoteihin, " ylipäätään enemmän viranomaisten yhteiseen näkemykseen perustuvaa moniammatillista toimintaa" ja "perusosan alentamisessa sosiaalityöntekijöiden näkemys systemaattisemmin huomioon" (Laatu & Heinonen, 8.5.2018).
Kun länsimainen lääketeollisuuden tuote osoittautuu tutkimuksissa vaaralliseksi ja saa myyntikiellon, sitä ei suinkaan hävitetä vaan se myydään kehitysmaihin, jossa sitä markkinoidaan valheellisin lupauksin.
Kun lastensuojelun huoliseulonta osoittautuu tutkimuksissa lainvastaiseksi ja epäeettiseksi, sitä ei suinkaan hävitetä vaan sen käyttöä jatketaan tueksi naamioituna ja se myydään myös aikuissosiaalityön puolelle, jossa sitä markkinoidaan valheellisin lupauksin.
Koska asiakkaat eivät ole niin tyhmiä kuin tutkijat luulevat, he yleensä vastustavat vaarallisia tuotteita ja pakenevat niitä kaupittelevien riskityöntekijöiden ulottumattomiin.
Siksi epärehellisen riskiyrittäjän on turvauduttava taikauskoon ja väkivaltaan: pelolla ja pakolla hallisemiseen. Hyödytön ja vaarallinen tuote pitää naamioida hyödylliseksi ja turvalliseksi, jopa elintärkeäksi tuotteeksi tai palveluksi, jota ilman asiakasta uhkaa riski.
Tuotetta/ palvelua karttava on leimattava riskiryhmäläiseksi/riskiperheeksi ja viranomaisen muodostaman vaaran karttelu riskikäyttäytymiseksi.
Riskiryhmien etsimiseen ja tunnistamiseen vaaditaan lisää työntekijöitä ja erilaisia malleja ja välineitä- mieluiten ESR:n ja veronmaksajien rahoituksella.
Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen henkilöstömäärää kasvatettiin yli 1200 työntekijällä 2012-2017 ja henkilöstön lisäresursointiin annettiin 300 miljoonaa euroa. Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn tai edes vähentänyt asiakasmääriä. Sen sijaan kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Yhteistä esim. perhekeskusten ja systeemisen lastensuojelun mallin (Hackneyn malli) "ongelmia ennaltaehkäisevillä" palvelutarpeen arvioinneilla on se, että "asiakaslähtöisyys" jää usein toteutumatta. Hackney- pilotin Helsingin arviointitutkimuksessa kukaan haastatelluista asiakkaista ei ollut havainnut eroja aikaisempaan työskentelyyn, ja vain kaksi henkilöä tiesi pilotista. Systeeminen työote näyttäytyi asiakastyössä vähäisesti. Huonoista tuloksista huolimatta malli on saanut rahoituksen ja se on tarkoitus levittää koko maahan.
Sosiaalityön kehittäjät eivät koe ongelmaksi sosiaalityön epätieteellisiä, asenneongelmia ja virheellisiä menetelmiä kuhisevia arviointeja tai niiden negatiivisia seurauksia vaan arviointien imagon.
"Kehittämisen" keskiössä on työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta monitoimijaisuus varmistamalla ja kyseenalaisten toimintakäytäntöjen valkopesu.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyontekijat-tuodaan-paivakoteihinkin-varhaiskasvatuksesta-sijaishuollon-asiakashankintaa
Uudistetaan palvelujärjestelmän sijaan ilmiantojärjestelmä ja leikataan tuet
Huoliseulapilotin samoin kuin lähes kaikkien sosiaalityön hankkeiden tarkoitus on- ei asiakkaiden vaan- työntekijöiden aseman, arvostuksen ja työn helpottaminen.
Innokylän esitteen mukaan huoliseulonnan" tavoitteena on saada paremmin näkyväksi etuuskäsittelijöiden työssään kohtaamia huolestuttavia asiakkaiden elämäntilanteita". Mikäli etuuskäsittelijät ja toimistosihteerit voivat ulkoistaa asiakastyöstä nousevat, henkisesti kuormittavat huolenaiheet sosiaalityöntekijälle, he voivat keskittyä paremmin omaan työhönsä.
Hankkeen taustalla on havainto, että nuoren ohjaaminen sosiaalityöntekijöiden luo on vaikeutunut aiemmasta. Nuoria on vielä vaikeampi tavoittaa nyt kuin ennen perustoimeentulotuen siirtoa Kelaan.
Sen sijaan, että ammattitaito- ja oikeusturvapuutteita kuhisevat palvelut uudistettaisiin, jotta nuoret uskaltavat hakea apua, uudistetaankin ilmiantokoneisto, jotta ammattitaidottomat palveluntuottajat saisivat uusia asiakkaita ja mahdollisimman monen nuoren toimeentulotukea voitaisiin leikata.
Yleisesti toimeentulotuki toimii sosiaalityössä asiakassuhteen ylläpitäjänä eli asiakkaita saadaan vastaanotolle ja heitä tavoitetaan toimeentulotuen myötä. Lisäksi se toimii porttina muihin palveluihin.
Vantaalla käytetään ”huoliseulaa” välineenä sosiaalityön pariin ohjaamisessa: Etuuskäsittelijät miettivät vastaukset tiettyihin kysymyksiin ja jos kriteerit täyttyvät, asiakas ohjataan eteenpäin.
Tutkijat Hannamari Heinonen ja Markku Laatu ohjeistavat, että asioita, joihin sosiaalialan ammattilaisten mukaan tulisi kiinnittää huomiota nuorten kanssa työskenneltäessä ja sosiaalityön tarvetta arvioitaessa ovat muun muassa pitkäaikainen tulottomuus, terveysongelmat, nuoren sosiaaliset verkostot ja aiempi lastensuojelun asiakkuus. (Laatu ja Heinonen 2018.)
Vanhemman vapaaehtoistakin vuosientakaista lastensuojelullisen avun vastaanottoa käytetään riskivanhemmuuden osoittimena ja apua vastaanottaneen omien lasten huostaanoton perusteluna.
Sosiaalitoimi tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.
Se, että nuori äiti on tullut lastensuojelun syrjäyttämäksi lapsuudessaan voi toimia äidin uudelleenuhriuttamisen ja hänen lastensa huostaanoton perusteena ja oikeutuksena aikuisuudessa.
Sijaishuoltoyrittäjälle ulkoistetun vanhemmuudenarviointilausunnon avulla voidaan yrittää oikeuttaa lainvastaisestikin tehty kiireellinen sijoitus ja tehdä lainvastaisesta kiireellisestä sijoituksesta tulevan, usein virheellisen huostaanottopäätöksen oikeutus.
Monitoimijainen arviointi unohtaa asiakkaiden oikeusturvan. Ongelmien ylisukupolvisuuden käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Asiakkaiden tietosuoja ja sosiaaliset oikeudet romuksi?
Kelan huoliseulonta kuten kaikki muutkin sosiaali- ja terveydenhuollon kyseenalaiset hankkeet lähtee asiakkaiden tietosuojan romuttamisesta:
Hanna-Mari Heinonen arvioi, että yhtenä ongelmana ovat puutteelliset asiakastiedot.
”Kelaan kertyy asiakkaista paljon tietoa, mutta se ei siirry kuntiin. Kelasta kuntiin on suora verkkoyhteys, mutta kunnista Kelaan sellaista ei ole”, Heinonen sanoo.
Kun Kela ja kunnat nyt tekevät aiempaa läheisempää yhteistyötä, on huomattu, että kunnissa on perustoimeentulotuen myöntämiseen kuuluvaa harkintaa käytetty eri tavoin. Perustoimeentulotukea ei esimerkiksi kaikissa kunnissa ole alennettu, vaikka tuen hakija ei olisi täyttänyt velvoitteitaan.
”Perustoimeentulotukea voitaisiin näissä tilanteissa lain mukaan alentaa, ellei se ole asiakkaan kokonaistilanteen huomioiden kohtuutonta. Perusosan alentamiseen liittyvät käytännöt eivät kuitenkaan ole olleet johdonmukaisia”, Hanna-Mari Heinonen lisää.
Kuntien sosiaalityöntekijöiden mukaan ne voivat paljastaa esimerkiksi toimeentulo-ongelmien taustalla olevan peliriippuvuuden tai päihdeongelman (Sosiaalivakuutus, 1.6.2018).
Lähtöoletuksena on, että toimeentulotukeen turvautuva työtön köyhä ei kärsi pelkästä rahan puutteesta vaan on jollain tavoin ongelmainen, elämänhallintansa menettänyt ja sosiaalityön aktivointitoimien tarpeessa.
"Köyhät perheet eivät ole ongelma, vaan heitä koskettava köyhyys on meidän yhteinen, yhteiskunnallinen ongelma", lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila varoittelee- turhaan.
Hänen mukaansa Suomessa köyhyysriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös sosiaalityö perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä kuntouttavalla työtoiminnalla, työkokeiluilla, huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, peleillä ja leikeillä, tietoisuustaitojen opiskelulla, taidelähtöisillä menetelmillä, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä, perhekuntoutusjaksolla tai useita satoja tuhansia maksavalla huostaanotolla, jotka eivät poista vaan yleensä pahentavat alkuperäistä ongelmaa eli köyhyyttä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.
Sosiaalityöstä on tullut marginaalien, Toiseutta tuottavien käytäntöjen ja uuden kastijärjestelmän keskeinen luoja ja toimija.
Sosiaalityön peleihin ja leikkeihin suostuvien ”kunniallisten” apua ansaitsevien köyhien lisäksi synnytetään peleistä kieltäytyvistä apua ansaitsemattomien alin kasti, joka esitetään kovenevien kontrollitoimenpiteiden oikeutettuna kohteena. Tämän kastin ihmisillä ei juuri ole sosiaalisia oikeuksia.
Heikki Ervasti (2003, 130–131) totesi jo vuonna 2003, että työttömyysturvan heikentämisen ja taloudellisten kannustimien vaikutusta työnhakuaktiivisuuteen on korostettu liiaksi. Taloudelliset ongelmat ovat työttömien keskeisin ongelma ja työttömyysturvan heikentäminen pikemmin aiheuttaisi hyvinvoinnin laskua ja psyykkisiä ongelmia työttömille kuin alentaisi työttömyyttä.
Työttömien tukileikkuriksi tarkoitettu aktiivimalli kuitenkin ajattiin väkisin läpi ja asiakkaiden paetessa kepitystä sairaslomalle tai eläkkeelle, heitä yritetään kuntouttaa takaisin ilmaistyöhön.
Hallituksen kehutussa työllisyystilastoissa on puolet ilmaa.
Saku Timonen toteaa, että palkatonta työtä tekee jo lähes puoli miljoonaa suomalaista. Oikeita töitä hekin tekevät ihan samalla tavalla kuin ne 60 000 uutta osa-aikaistakin, mutta yksikään heistä ei elä palkallaan.
He tekevät työtä osittain tai kokonaan sosiaaliturvaa vastaan.
Käräytä huolestuttava asiakas tämän selän takana!
Innokylän ohjeistuksen mukaan "Kun etuuskäsittelijä/toimistosihteeri kokee huolta asiakkaan tilanteesta, hän tekee huolen aiheita näkyväksi huoliseulalomakkeen avulla. Asiakas voi olla työntekijälle uusi tai entuudestaan tuttu. Etuuskäsittelijä/toimistosihteeri voi käsitellä huoltaan lomakkeen avulla ensin toisten ammattilaisten kanssa (esimerkiksi työpalaverissa).
Huolta ei ole välttämätöntä ottaa puheeksi asiakkaan kanssa esimerkiksi silloin, kun se tuntuu vaikealta, kun asia ylittää oman osaamisen rajat tai kun asiakas on uhkaava tai häntä ei tavoita.
Etuuskäsittelijä/toimistosihteeri ottaa huolen puheeksi huoliseulalomakkeen avulla myös sosiaalityöntekijän kanssa. Huolen puheeksi ottamisen ja toimenpiteistä sopimisen jälkeen etuuskäsittelijä/toimistosihteeri täyttää huoliseulalomakkeen loppuun. Hänen ei tarvitse seurata asiakkaan tilannetta, kun huolen aiheen käsittely on siirretty sosiaalityöntekijälle, ellei huoli asiakkaan tilanteesta herää uudelleen. Huoliseulalomake jää puheeksi ottamisen jälkeen sen täyttäneelle työntekijälle.
Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär on kierrellyt kymmenkunta vuotta Pohjois-Suomen työvoiman palvelukeskuksia ja selvitellyt, miksi moni pitkäaikaistyötön ei työllisty lukemattomista tukitoimista ja kokeiluista huolimatta.
– Suurin syy on, että he ovat niin sairaita, ja että sairaudet ovat hoitamattomia, Kerätär kiteyttää.
Kerättären tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia tästä pitkäaikaistyöttömien kovasta ytimestä oli täysin terveitä.
Kerättären perustamissa Oorninki- ja Kunnonsyyni-yrityksissä kehitetään pitkäaikaistyöttömille soveltuvia arviointimenetelmiä. Kunnonsyyni- yrityksessä tietojärjestelmään kerätty asiakkaan toimintakykytieto on samassa paikassa asiakkaan avuksi määritetylle ammattilaisverkostolle, jolla on pääsy KunnonSyyniin. Aiemmin hajallaan ollut tieto eri sektoreilta kootaan yhteen paikkaan, KunnonSyyniin.
Kerätär olettaa, että ”Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän" ja on nimennyt väitöskirjansakin oletuksensa mukaan. Asiakkaiden mukaan etäisyys taas aiheuttaa sokeutta, sillä vain läheltä, " ainoastaan sydämellään näkee hyvin".
Kerättären mukaan työkyky- käsitteestä ei vallitse yhteisymmärrystä mutta sillä ei tarkoiteta samaa kuin terveys.
Elämää köyhänä -blogia pitävän asiakkaan mukaan " uusi monialainen tapa arvioida työkykyä perustuu tarpeeseen ohittaa asiakkaan oma näkemys ja avuksi otetaan muiden ihmisten ”päiväkirjamerkinnät”. Luultavasti muiden merkintöjen hyödyllisyys perustuu virheelliselle oletukselle, että viranomaisen tekemät merkinnät ovat aina asiallisia. Minä tiedän oman kokemuksen perusteella, että tehdään tarkoitushakuisesti herjaavia merkintöjä, joiden ilmeisin tavoite on saada työkaluja/lyöntivälineitä vastaisen varalle tai pyrkimys vaikuttaa negatiivisesti seuraavan viranhaltijan suhtautumiseen työtöntä kohtaan."
Niin OECD:ssä kuin hallituksessa tuntuu vallitsevan yksimielisyys sosiaaliturvan vastikkeellistamisesta, ilmaistyön kuntouttavuudesta ja työttömien köyhien yksityisyydensuojan tarpeettomuudesta. Siis siitä, että ihmiset ovat syrjässä omasta syystään, eivätkä syrjäytettyjä.
Esimerkiksi viranomaistyöksi säädetyn lastensuojelun arvioinnin ja valvonnan ulkoistaminen sijaishuoltoyrittäjille johtaa moraaliseen etäisyyteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa trendi kehittää käytäntöjä, joissa asiantuntija ei lainkaan tutki tai edes tapaa asiakasta kasvoista kasvoihin johtaa vääjäämättä, moraalisen etäisyyden kasvaessa, selkeän vastuun heikkenemiseen. Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja sosiaalityössä myös rikoksen.
Matti Heikkilän (2000, 167–168) mukaan syrjäytymisen käsite syrjäytti tai lähes kokonaan korvasi eurooppalaisessa keskustelussa vanhahtavalta kuulostavan köyhyyden käsitteen ja muodostui välttämättömäksi ehdoksi EU- komission tutkimusrahoituksen saamiselle.
Tuula Helne (1994, 40–41) väittää, että tutkijoiden ohella syrjäytymisen käsite viehätti myös kaikessa iskusanamaisuudessaan joukkoviestimiä ja myös poliitikkoja, jotka voivat käyttää sitä puheessaan vaatien syrjäytymisen poistamista – käsitteen epämääräisyys kuitenkin pelastaa siltä, että lupaukset tulisi lunastaakin. Jos syrjäytymistä tarkastellaan vain tilana, sen ei huomata olevan suhde: syrjäyttäjä ei ne itseään katseensa takana.
Syrjäytymispuhunta määrittelee syrjäytyneet Toisiksi mahdollistaen heidän sosiaaliturvansa kaventamisen sekä sen, että heihin aletaan soveltaa erilaisia sääntöjä kuin inkluusion sisäpiiriläisiin: pakkoa, vastikkeellisuutta ja työvelvollisuutta ( Friberg, 2007, 33).
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-toimintakykymittari-uusi-riskiseula
kuvakaappaus Raija Kerättären Oorninki-yrityksen huoliseula
Nyt huoliliput liehumaan
Vaikka Arnkilin huolen vyöhykkeistön väärää käyttöä ei ole saatu kuriin, sen rinnalle kehitettiin varhaisen puuttumisen menetelmä; huoliliputus, jossa kahden viranomaisen huolestuminen johtaa hälytykseen. Huonoista tuloksista huolimatta Suomen eduskunnan alaisen Sitran huoliliputus on jo käytössä ja sen piirissä on jo liki 80 000 lasta. Espoossa huoliliputetaan, jos nuorella on ehkä hätä.
Kelan huoliseulonta sopii hyvin varhaisen puuttumisen työkalujen joukon jatkoksi mutta uudeksi tai innovatiiviseksi sitä ei pidä kutsua.
Varhaisen puuttumisen ideologian käsitys ajasta, ihmisistä, vallankäytöstä ja sen oikeutuksesta on outo ja väkivaltainen. Varhainen puuttuminen sisältää neljä elementtiä:
1) Puuttuja tuntee moraalista ylemmyyttä suhteessa puuttumisen kohteeseen eli asettaa itsensä toisen yläpuolelle.
2) Puuttuja tuntee tarvetta ojentaa tai rangaista mielestään epäsopivasti tai eri tavalla käyttäytyvää tai elävää lähimmäistään.
3) Puuttuja käyttää kuluvaa hetkeä astinlautanaan huolestuttavaksi olettamalleen tulevaisuudelle.
4) Puuttuja oikeuttaa toimintansa tuntemallaan subjektiivisella huolella.
Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Sosiaalityössä kuluvaa hetkeä käytetäänkin yleensä tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita koekaniineina ja ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.
Huomaamatta jää, että juuri työntekijän tuntema huoli estää pahimmillaan asiakkaiden kuulemisen, rationaalisen päätöksenteon ja toiminnan – ja tuudittaa harhaan, että pelkästään huolestumalla olisi jo saatu jotakin aikaan.
Yli seitsemänkymmentä vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävät tarkistamattomat rekisterimerkinnät varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä vaan joutuu kaikkialla taistelemaan leimoja ja niiden tuottamia tulevaisuudenuhkia vastaan. Varhaiseksi puuttumiseksi kutsuttu toiminta voi siis syrjäyttää puuttumisen kohteensa pysyvästi yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja päätöksenteosta ja vaikeuttaa heidän omaehtoista selviytymistään.
Tutkijat Sendhil Mullainathan ja Eldar Sharif osoittavat kirjassaan Scarcity kuinka köyhyys pakottaa ihmiset kuvitteelliseen psykologiseen aikaan; murehtimaan tulevia. Teosta ruotivan toimittaja Jani Kaaron mukaan tulevaisuuden huolet ovat kuin loisia, jotka kaappaavat käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Huolten täyttäessä mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee; laajakaista kaventuu puhelinlangaksi.
Jani Kaaro kirjoittaa: "Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi."
Reformi alkakoon sosiaali- ja terveysministeriöstä
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan huostaanoton perusteena käytetään nykyisin lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista (Ikonen, 2013, 231).
Sosiaali- ja terveysministeriön syvä kriisi ja systeemirikko näkyy lapsiperheiden elämässä (HS 22.11.), kirjoittaa Ikonen.
"Ministeriön tavoitteena näyttää olleen sosiaalityöntekijöiden määrän ja vallan kasvattaminen.
Lasten kanssa toimijoita kannustetaan kyttäämään ja ilmiantamaan kansalaisia lastensuojeluun ”huolen” takia.
On havaittavissa, että vanhemmat eivät enää uskalla hakea apua. Lakiin kirjattu ilmiantovelvollisuus merkitsee sitä, että ilmoituksia tehdään myös terveydenhuollosta.
Lapselleen terveyspalveluja hakenut vanhempi saattaakin havaita, että lapsi joutuu lastensuojelun asiakkaaksi tai kiireelliseen sijoitukseen pois kodistaan.
Neuvoloissa raskaana olevia äitejä seulotaan, tentataan ja pidetään epäilyttäviä eritoten silloin, kun vanhemmalla itsellään on lastensuojelun asiakkuus tai esimerkiksi hoitosuhde psykiatriaan.
Raskaana olevista äideistä tehdään ennakollisia ilmiantoja, vuonna 2017 niitä tehtiin peräti 2 202 kpl. Kyseessä ei suinkaan ole aina päihdeäideistä kuten julkisuudessa väitetään.
Huoli-ilmiannolla opettaja voi siirtää hankalaksi koetun oppilaan näppärästi lastensuojelun huomaan ja sijaishuoltoon.
Virkamiestyön tulisi perustua tosiseikoille ja huolelliselle harkinnalle, mutta sattumanvarainen huoli-ideologia toimii täysin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Miksi ylipäänsä ministeriössä kuvitellaan, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä toisi lisäarvoa opettajan tai lääkärin työhön?
Juhlapuheissa ja hankkeissa korostetaan lapsiystävällistä lastensuojelutyötä. Valtio on kuitenkin tunkeutunut koteihin arvioimaan ja kirjaamaan perhe-elämää.
Opastamisen ja ohjaamisen sijaan lapset ja vanhemmat kohtaavat loputonta arviointia.
Tämä tapahtuu perhetyöntekijän avulla tai perhekuntoutuksessa pakottamalla raskaana olevat äidit tai vastasynnyttäneet ja perheet erityisiin laitoksiin.
Tätä nimitetään perheen tukemiseksi (”palvelu”).
Lastensuojelun ydinosaamista on tuottaa tuhansia sivuja kielteistä aineistoa perheestä. Näitä kirjoituksia käytetään hallinto-oikeudessa lastensuojelujutuissa ”todisteina” perhettä vastaan.
Ainoastaan yksittäisissä poikkeustapauksissa ja sattumanvaraisesti järjestelmä toimii ja perhe saa tarvitsemansa palvelut ja asianmukaisen kohtelun.
Ministeriö jätti lastensuojelulain uudistuksesta pois tehokkaat oikeussuojakeinot lapsen ja vanhempien suojaamiseksi sosiaalityöntekijöiden mielivallalta. Perus- ja ihmisoikeudet sivuutettiin. Hallinto-oikeus jatkaa edelleenkin lastensuojeluasioiden käsittelyä, vaikka tiedossa on vakavat käsittelytapaan liittyvät ongelmat. Lähes 18 000 lasta on siirretty pois kodeistaan. On käynnissä mittavin lasten siirto-operaatio sitten sotavuosien.
Kodistaan siirretyt lapset tuntevat usein niin suurta ahdistusta, että heidän elämänsä suistuu raiteiltaan. Lapsia lähtee sijaishuoltopaikoista karkureissuille, jolloin he joutuvat vaaratilanteisiin ja epäsosiaalinen elämä tulee tutuksi. Järjestelmä mahdollistaa sen, että lapsille tärkeät ihmiset, vanhemmat sisarukset ja isovanhemmat poistetaan tai rajataan lasten elämästä. Sosiaalityöntekijä saa ilman vastuuta ummistaa silmänsä, kun sijaishuollossa olevaa lasta pahoinpidellään.
Julkisuudessa on toistuvasti noussut esille tapauksia, joissa perheet ovat arvostelleet lastensuojelutyön epäkohtia. Tällöinministeriön virkamiehet ovat puolustaneet lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä väittämällä näiden toimineen ”lapsen edun nimissä”. Näin toimimalla ministeriö on estänyt asiallisen keskustelun ja korjaavat toimet lastensuojelun mielivallan poistamiseksi.
On varsin outoa, että ministeriön hallinnonalalla lastensuojelussa palveluita käyttävä joutuu usein turvautumaan lakimieheen. Lakimiehen tarve johtuu siitä, että sosiaalityöntekijät eivät noudata lakeja eivätkä tunne lainsäännöksiä ja heitä velvoittavia perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita ja suhtautuvat vanhempiin ja perheen läheisiin ylimielisesti.
2000 -luku osoittaa, että ministeriöllä on ollut aikaa halvaannuttaa kohtuullisen lapsiystävällinen Suomi.
Nyt kuitenkin ministeriön virkamiehet, jotka ovat olleet mukana kehittelemässä lastensuojelujärjestelmää, syyttävät esimiehiään, ajan puutetta ja liian pientä palkkaa nykyisestä kriisistä.
Virkamiesten ulostulo osoittaa, että homeiset rakenteet tulee purkaa. Lastensuojelun uudistaminen alkaa sosiaali- ja terveysministeriöstä".
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelit-ja-leikit-sosiaalityon-valineina-itku-lyhyesta-ilosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallis-koyhyys-jo-sylivauvojakin-ulosotossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kyhyys-voi-johtaa-kalliiseen-huostaanottoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalainen-koyhyyskeskustelu-on-luokatonta
Nyt huoliliput liehumaan
Vaikka Arnkilin huolen vyöhykkeistön väärää käyttöä ei ole saatu kuriin, sen rinnalle kehitettiin varhaisen puuttumisen menetelmä; huoliliputus, jossa kahden viranomaisen huolestuminen johtaa hälytykseen. Huonoista tuloksista huolimatta Suomen eduskunnan alaisen Sitran huoliliputus on jo käytössä ja sen piirissä on jo liki 80 000 lasta. Espoossa huoliliputetaan, jos nuorella on ehkä hätä.
Kelan huoliseulonta sopii hyvin varhaisen puuttumisen työkalujen joukon jatkoksi mutta uudeksi tai innovatiiviseksi sitä ei pidä kutsua.
Varhaisen puuttumisen ideologian käsitys ajasta, ihmisistä, vallankäytöstä ja sen oikeutuksesta on outo ja väkivaltainen. Varhainen puuttuminen sisältää neljä elementtiä:
1) Puuttuja tuntee moraalista ylemmyyttä suhteessa puuttumisen kohteeseen eli asettaa itsensä toisen yläpuolelle.
2) Puuttuja tuntee tarvetta ojentaa tai rangaista mielestään epäsopivasti tai eri tavalla käyttäytyvää tai elävää lähimmäistään.
3) Puuttuja käyttää kuluvaa hetkeä astinlautanaan huolestuttavaksi olettamalleen tulevaisuudelle.
4) Puuttuja oikeuttaa toimintansa tuntemallaan subjektiivisella huolella.
Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Sosiaalityössä kuluvaa hetkeä käytetäänkin yleensä tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita koekaniineina ja ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.
Huomaamatta jää, että juuri työntekijän tuntema huoli estää pahimmillaan asiakkaiden kuulemisen, rationaalisen päätöksenteon ja toiminnan – ja tuudittaa harhaan, että pelkästään huolestumalla olisi jo saatu jotakin aikaan.
Yli seitsemänkymmentä vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävät tarkistamattomat rekisterimerkinnät varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä vaan joutuu kaikkialla taistelemaan leimoja ja niiden tuottamia tulevaisuudenuhkia vastaan. Varhaiseksi puuttumiseksi kutsuttu toiminta voi siis syrjäyttää puuttumisen kohteensa pysyvästi yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja päätöksenteosta ja vaikeuttaa heidän omaehtoista selviytymistään.
Tutkijat Sendhil Mullainathan ja Eldar Sharif osoittavat kirjassaan Scarcity kuinka köyhyys pakottaa ihmiset kuvitteelliseen psykologiseen aikaan; murehtimaan tulevia. Teosta ruotivan toimittaja Jani Kaaron mukaan tulevaisuuden huolet ovat kuin loisia, jotka kaappaavat käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Huolten täyttäessä mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee; laajakaista kaventuu puhelinlangaksi.
Jani Kaaro kirjoittaa: "Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi."
Reformi alkakoon sosiaali- ja terveysministeriöstä
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan huostaanoton perusteena käytetään nykyisin lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista (Ikonen, 2013, 231).
Sosiaali- ja terveysministeriön syvä kriisi ja systeemirikko näkyy lapsiperheiden elämässä (HS 22.11.), kirjoittaa Ikonen.
"Ministeriön tavoitteena näyttää olleen sosiaalityöntekijöiden määrän ja vallan kasvattaminen.
Lasten kanssa toimijoita kannustetaan kyttäämään ja ilmiantamaan kansalaisia lastensuojeluun ”huolen” takia.
On havaittavissa, että vanhemmat eivät enää uskalla hakea apua. Lakiin kirjattu ilmiantovelvollisuus merkitsee sitä, että ilmoituksia tehdään myös terveydenhuollosta.
Lapselleen terveyspalveluja hakenut vanhempi saattaakin havaita, että lapsi joutuu lastensuojelun asiakkaaksi tai kiireelliseen sijoitukseen pois kodistaan.
Neuvoloissa raskaana olevia äitejä seulotaan, tentataan ja pidetään epäilyttäviä eritoten silloin, kun vanhemmalla itsellään on lastensuojelun asiakkuus tai esimerkiksi hoitosuhde psykiatriaan.
Raskaana olevista äideistä tehdään ennakollisia ilmiantoja, vuonna 2017 niitä tehtiin peräti 2 202 kpl. Kyseessä ei suinkaan ole aina päihdeäideistä kuten julkisuudessa väitetään.
Huoli-ilmiannolla opettaja voi siirtää hankalaksi koetun oppilaan näppärästi lastensuojelun huomaan ja sijaishuoltoon.
Virkamiestyön tulisi perustua tosiseikoille ja huolelliselle harkinnalle, mutta sattumanvarainen huoli-ideologia toimii täysin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Miksi ylipäänsä ministeriössä kuvitellaan, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä toisi lisäarvoa opettajan tai lääkärin työhön?
Juhlapuheissa ja hankkeissa korostetaan lapsiystävällistä lastensuojelutyötä. Valtio on kuitenkin tunkeutunut koteihin arvioimaan ja kirjaamaan perhe-elämää.
Opastamisen ja ohjaamisen sijaan lapset ja vanhemmat kohtaavat loputonta arviointia.
Tämä tapahtuu perhetyöntekijän avulla tai perhekuntoutuksessa pakottamalla raskaana olevat äidit tai vastasynnyttäneet ja perheet erityisiin laitoksiin.
Tätä nimitetään perheen tukemiseksi (”palvelu”).
Lastensuojelun ydinosaamista on tuottaa tuhansia sivuja kielteistä aineistoa perheestä. Näitä kirjoituksia käytetään hallinto-oikeudessa lastensuojelujutuissa ”todisteina” perhettä vastaan.
Ainoastaan yksittäisissä poikkeustapauksissa ja sattumanvaraisesti järjestelmä toimii ja perhe saa tarvitsemansa palvelut ja asianmukaisen kohtelun.
Ministeriö jätti lastensuojelulain uudistuksesta pois tehokkaat oikeussuojakeinot lapsen ja vanhempien suojaamiseksi sosiaalityöntekijöiden mielivallalta. Perus- ja ihmisoikeudet sivuutettiin. Hallinto-oikeus jatkaa edelleenkin lastensuojeluasioiden käsittelyä, vaikka tiedossa on vakavat käsittelytapaan liittyvät ongelmat. Lähes 18 000 lasta on siirretty pois kodeistaan. On käynnissä mittavin lasten siirto-operaatio sitten sotavuosien.
Kodistaan siirretyt lapset tuntevat usein niin suurta ahdistusta, että heidän elämänsä suistuu raiteiltaan. Lapsia lähtee sijaishuoltopaikoista karkureissuille, jolloin he joutuvat vaaratilanteisiin ja epäsosiaalinen elämä tulee tutuksi. Järjestelmä mahdollistaa sen, että lapsille tärkeät ihmiset, vanhemmat sisarukset ja isovanhemmat poistetaan tai rajataan lasten elämästä. Sosiaalityöntekijä saa ilman vastuuta ummistaa silmänsä, kun sijaishuollossa olevaa lasta pahoinpidellään.
Julkisuudessa on toistuvasti noussut esille tapauksia, joissa perheet ovat arvostelleet lastensuojelutyön epäkohtia. Tällöinministeriön virkamiehet ovat puolustaneet lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä väittämällä näiden toimineen ”lapsen edun nimissä”. Näin toimimalla ministeriö on estänyt asiallisen keskustelun ja korjaavat toimet lastensuojelun mielivallan poistamiseksi.
On varsin outoa, että ministeriön hallinnonalalla lastensuojelussa palveluita käyttävä joutuu usein turvautumaan lakimieheen. Lakimiehen tarve johtuu siitä, että sosiaalityöntekijät eivät noudata lakeja eivätkä tunne lainsäännöksiä ja heitä velvoittavia perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita ja suhtautuvat vanhempiin ja perheen läheisiin ylimielisesti.
2000 -luku osoittaa, että ministeriöllä on ollut aikaa halvaannuttaa kohtuullisen lapsiystävällinen Suomi.
Nyt kuitenkin ministeriön virkamiehet, jotka ovat olleet mukana kehittelemässä lastensuojelujärjestelmää, syyttävät esimiehiään, ajan puutetta ja liian pientä palkkaa nykyisestä kriisistä.
Virkamiesten ulostulo osoittaa, että homeiset rakenteet tulee purkaa. Lastensuojelun uudistaminen alkaa sosiaali- ja terveysministeriöstä".
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelit-ja-leikit-sosiaalityon-valineina-itku-lyhyesta-ilosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallis-koyhyys-jo-sylivauvojakin-ulosotossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kyhyys-voi-johtaa-kalliiseen-huostaanottoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalainen-koyhyyskeskustelu-on-luokatonta