Raiskauskulttuuria ylläpidetään kieltämällä rikokset ja uhrit
Milla Jurvan mukaan raiskauskulttuurissa (rape culture) raiskauksia ei pidetä vakavina väkivaltarikoksina vaan korkeintaan ikävinä sattumuksina, joihin uhri on vähintään yhtä syyllinen kuin tekijäkin.
Raiskauskulttuurissa pahinta raiskauksessa ei ole itse teko vaan teon paljastuminen. Raiskauksia selitellään ja hyväksytään hiljaisesti, niitä piilotellaan ja niiden väkivaltaluonnetta väheksytään.
Raiskauskulttuuri perustuu ajatukselle, jonka mukaan raiskaaja ei voi itselleen mitään. Jos hän raiskaa, jonkun muun on vastattava hänen rikoksestaan.
Entä jos muihin rikoksiin suhtauduttaisiin samalla tavalla?
R-kioskin yrittäjä ei palkannut vartijaa ja on siksi itse syypää ryöstöön.
Vanhempiensa hakkaamaksi tullut lapsi kerjäsi nyrkkiä itkemällä liikaa.
Kotinsa tuhopoltossa menettäneen perheen olisi kannattanut asentaa valvontakamerat talon nurkille.
Oikeusvaltiossa ihmisiä ei voida käsitellä syyntakeettomina eläiminä. Siksi raiskauskulttuuriin on suhtauduttava vakavasti. Jokainen raiskausvitsi, jokainen lutka sai, mitä ansaitsi -kommentti ja jokainen raiskatun kärsimyksiä vähättelevä poliisi edistää ajattelutapaa, jossa uhri on itse vastuussa rikoksesta.
Jurva kertoo kuinka Steubenvillen pikkukaupungissa Ohiossa raiskattiin ja häpäistiin julkisesti 16-vuotias tyttö. Huolimatta kaupunkiyhteisön yrityksestä salailla tapahtunutta teini-ikäiset tekijät tuomittiin vankeuteen. CNN käytti koko tuomioreportaasinsa raiskaajien sentimentaaliseen säälimiseen. Yhtäkkiä Steubenvillen tragedian uhri ei enää ollutkaan järkyttävällä tavalla kaltoin kohdeltu teinityttö vaan kaksi lahjakasta, kaidalta tieltä eksynyttä jalkapalloilijapoikaa.
Rotherhamissa islamistien grooming- jengit raiskasivat yli 1500 tyttöä. Viranomaiset eivät uskaltaneet puuttua asiaan rasistileiman pelossa.
Raiskauskulttuurien torjumisen ensimmäinen ehto on sitoutuminen tosiasioihin ja väkivallan kieltämisen lopettaminen. Raiskauskulttuureja on ja niitä voidaan tunnistaa selvittämällä esim. rikosten määrää, oikeuskäytäntöjä tai uhrien kohtelua.
Raiskauskulttuuria ylläpidetään koko yhteisön tuella kuten Rotherhamin tapaus osoittaa. Yhteisön tuki tarvittiin myös Aki Lahdenmäen tapauksessa.
"Kun vasemmistolainen toimittaja jäi kiinni raiskauksista ja Journalisti-lehti kertoi sen olleen systemaattista, yhtäkkiä kukaan toimittaja tai vasemmistopoliitikko ei ollut ikinä tuntenutkaan koko jätkää. Omia suojellaan ihan samalla tavalla lestadiolaispiireissä kuin Kallion Rytmi-baarissa", Tuomas Enbuske kirjoittaa ja ihmettelee aiheellisesti miksi Naisasialiitto Unioni ei ole ottanut Twitter-tilillään, eikä missään muuallakaan, sanallakaan kantaa Oulun nuorten tyttöjen raiskauksiin.
Maahanmuuttajien korkeaa määrää raiskaustilastoissa on yritetty selittää sillä, että suomalaisnaisen on helpompi tehdä rikosilmoitus vieraasta kuin maanmiehestä. Tämän teorian on tyrmännyt työkseen seksuaalirikoksia Helsingin rikospoliisissa tutkiva Marja Vuento. Vuennon mukaan jotkut seksuaalirikosten uhrit ovat päinvastoin miettineet kahdestikin tekevätkö rikosilmoitusta, koska kokevat häpeällisenä sen, että ovat menneet luottamaan vieraasta kulttuurista tulleeseen.
Lisäksi maahanmuuttajanaisilla on paljon korkeampi todennäköisyys joutua niin lähisuhdeväkivallan kuin raiskausrikosten uhreiksi ja olla ilmoittamatta siitä kuin suomalaisilla naisilla. On harvinaista, että avioliitossa tapahtuva raiskaus miellettäisiin rikokseksi.
Suomen turvakodeissa joka kolmas on maahanmuuttajataustainen, avo- ja asumisyksiköissä kaksi kolmesta.
Väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajia auttavien järjestöjen ja mukaan maahanmuuttajanaiseen kohdistuva väkivalta jää peruspalveluissa edelleen usein tunnistamatta. Maahanmuuttajanaisten usein heikko palvelujärjestelmän ja omien oikeuksien tuntemus viivästyttää avun hakemista. Paperittomien ja rekisteröitymättömien naisten kohdalla kynnys avunhakemiseen voi olla vielä suurempi.
Piilorikollisuudesta iso osa voi olla maahanmuuttajamiesten tekemää ja heidän seksuaalirikoksensa jäädä usein piilorikollisuudeksi.
Raiskauskulttuuria torjutaan suojelemalla yhteisön kaikkein haavoittuvimpia jäseniä seksuaaliväkivallalta. EU:n parlamentissa tehdyn Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasiain-valiokunnan mukaan Euroopassa lähes 80 % vammaisista naisista on väkivallan uhreja ja vammaisten naisten seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumisen riski on neljä kertaa suurempi kuin muiden naisten. CEDAW on arvostellut Suomea siitä, ettei maan hallitus koordinoi ja valvo toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.
Raiskausrikoksiin syyllistyvien suuri osuus on maahanmuuttajien rikollisuuden selkeä erityispiirre kantaväestön rikollisuuteen verrattuna eikä tätä voi osoittaa valeuutiseksi, jolta korkea sivistystaso suojaa.
Suosittu hokema siitä, että korkea sivistystaso suojaa suomalaisia valeuutisilta ei pidä paikkaansa.
Korkea koulutus päinvastoin altistaa näennäistieteellisen argumentaation ja whataboutismin hyväksymiseen.
Maria Asunta huomauttaa, että " suuri ongelma on sekin, ettei kansalainen ole kertojana riittävän uskottava. Toimittajia tuntuu riivaavan viranomais- ja asiantuntijauskovaisuus. Tästä seuraa se, että ajassa olevia epäkohtia kuten raakoja ihmisoikeusloukkauksia ei suostuta tunnistamaan, ellei joku ole tehnyt aiheesta väitöskirjaa".
Johanna Hurtig muistuttaa, että seksuaalirikostapauksissa totuutta edustaa usein se, joka on ympäristön silmissä uskottavampi.
Kokemuksena kamppailu totuudesta voi muodostua väkivallan uhrille varsinaista väkivaltaa raskaammaksi. Totuuskamppailu on monien kokemuksissa ollut myös väkivaltakokemusta vaikeammin tunnistettava ja ratkaistava asia.
Koska paljastuminen herättää seksuaalirikollisessa negatiivisia tunteita, leimautumista, sosiaalista asemoitumista ja mahdollisia juridisia seuraamuksia ratkaisuna on usein olla hyväksymättä uhrin kokemuksia todeksi tai puhumista oikeuttaviksi ja seuraamuksia, joita prosessi tuottaa. Rasismin estämisen nimissä rikoksia luokitellaan helposti "yksittäistapauksiksi".
Toisinaan raiskauskulttuuria ylläpitäviin asenteisiin syyllistyvät myös toimittajat ja tutkijat.
" Miksi ihmeessä tämä ”rakenteiden” logiikkaa katkeaa, kun aletaan puhua esimeriksi islamilaisesta kulttuurista tulevista miehistä? Miksei siellä voi olla samanlaisia naisia syrjiviä rakenteita kuin valkoisilla eurooppalaisilla miehillä?" Enbuske kysyy aiheellisesti.
Raiskauskulttuuria torjutaan torjumalla uhrien syyllistäminen ja vaientaminen
Rasmus- ryhmässä Oulun tapaukseen esitetty kommentti "Ehkä lapsi halusi itse" / "ehkä lapsi oli meikannut vahvasti" on ala-arvoinen ja ärsytti kanssakeskustelijoitakin. Juuri tällaisilla argumenteilla Rotherhamin raiskaajat oikeuttivat omaa toimintaansa.
Raiskaus on lapsen kehityksen kannalta hyvin vahingollinen ja vaarallinen teko, eikä lapsen aloitteellisuuden tai ominaisuuksien pidä vaikuttaa rangaistukseen lainkaan. Vastuu on aina aikuisen.
Kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa seksuaalista väkivaltaa terrorin ja vallankäytön välineeksi ja viharikokseksi ylläpitää raiskauskulttuuria.
On loogisesti kestämätöntä, jos vihattuun ja alempiarvoiseksi katsottuun ryhmään kuuluvien ihmisten esim. lasten , naisten tai tiettyyn uskontokuntaan kuuluvien uskonnollisen ääriajattelun motivoima raiskaaminen ei ole viharikos, mutta siitä puhuminen on.
Palvelujärjestelmä ei aina tunnista eikä puutu kaltoinkohteluun, jos uhri, tekijä ja/ tai kaltoinkohtelu poikkeaa asiantuntijan ennaltamäärittelemistä ja hyväksymistä kategorioista.
Uhri on kuitenkin ihan yhtä raiskattu, oli hänen raiskaajansa sitten köyhä tai rikas, maahanmuuttaja tai kantasuomalainen, isä tai sijaisisä.
Seksuaalirikostuomioihin vaikuttaa uhrin ikä, etnisyys, status, päihtymys, pukeutuminen ja toimintakyky, rikospaikka ja -hetki, tekotapa, rikollisen aiemmat rikokset, ikä, etnisyys, päihtymys ja status, uhrin ja rikollisen suhde ja käytös ennen, aikana ja jälkeen rikoksen sekä tuomion langettavan aikakauden, paikan, kulttuurin, oikeusjärjestelmän ja viranomaisten ominaisuudet.
Se, ettei raiskausrikoksen kulku vastaa viranomaisen omaksumaa ennakkokäsitystä voi herättää viranomaisessa epäuskon lisäksi raivoa, valehtelusyytöksiä ja vaientamisen- ja rankaisunhalua kertojaa kohtaan.
Anna Dorn ja Laurie Penny väittävät, että kyvyttömyytemme opettaa niin miehiä kuin naisia ymmärtämään mitä on suostumuksellinen seksi ja perinteinen myyttejä ja mysteerejä avoimuuden ja rehellisyyden kustannuksella korostava heteroseksuaalinen deittauskulttuuri hämärtää sallitun flirttailun ja epäsopivan ahdistelun ja yhdynnän ja raiskauksen rajoja. Lisäksi oikeusjärjestelmämme usein uhriuttaa rikosten uhrit uudelleen ja ymmärtää raiskausrikoksiksi vain tapaukset, joissa on uhri on valkoinen ja tekijä musta/ei-valkoinen.
Kaikki seksuaalirikokset on otettava vakavasti, ja niihin on puututtava- mutta ei tekijän taustasta riippumatta vaan tausta huomioiden. Pedofiiliraiskaaja toimii eri tavalla kuin ekstremistiraiskaaja, sooloraiskaaja eri tavalla kuin joukkoraiskaaja, deittiraiskaaja eri tavalla kuin puskaraiskaaja. Tarja Halosen ehdotus perheiden jälleenyhdistämisen lisäämisesta maahanmuuttajien seksuaalirikosten ratkaisijana ei auta, jos perheissä valvotaan vaan naisia ja tyttöjä.
Seksuaalirikosten piirteiden tunnistamisen ja tunnustamisen lisäksi ongelman muodostaa lynkkausmieliala. Väärät syytökset ja leimatuksi tuleminen ruokkivat itsensätoteuttavia profetioita.
"Laki ei tunne kollektiivista syyllisyyttä, jossa joidenkin ihmisten tekojen mukaan tuomittaisiin kokonainen kansanryhmä. Raiskauksilla mässäileviä poliitikkoja ei kiinnosta mikään muu kuin oman agendan julistaminen. Se agenda on tunnetusti syyllisten lisäksi myös syyttömien tuomitseminen, jos he sattuvat edustamaan väärää kansallisuutta, väriä tai uskontoa ". Saku Tuominen muistuttaa.
Tuomas Enbusken mukaan "ihminen on aina syyllinen vain omiin tekoihinsa, ei minkään viiteryhmänsä.
Tämä pitäisi jokaisen muistaa. Siis samalla tavalla rasistiääliöiden kuin feministiääliöiden. Kun maahanmuuttaja ei ole syyllinen kaikkien maahanmuuttajien rikoksiin, niin samalla tavalla yksikään valkoinen eurooppalainen mies ei ole syyllinen toisten valkoisten eurooppalaisten miesten rikoksiin. Kollektiivisen syyllisyyden ajatus on kaiken pahan alku".
Maanmiehiä ei voi vastuuttaa osallisuudesta rikoksiin, lahkotovereita voi. Uskonnollisen ääriajattelun motivoimalle raiskauskulttuurille on tarvittu myös ideologia, ideologiaan indoktrinoija, suunnittelija, kouluttaja, apulaisia, resursoijia, oikeuttajia ja niitä lahkojäseniä, jotka kääntävät katseensa muualle.
Seksuaalirikokset mahdollistuvat juuri kollektiivin tuella. Myös hyssyttely ja katseen pois kääntäminen ovat seksuaalirikollisuutta mahdollistavia tekoja, raiskauskulttuuria.
Whataboutismi ylläpitää raiskauskulttuuria ja estää "vääriä" uhreja saamasta apua ja oikeutta
Whataboutismi on ilmiö, jossa vaikkapa natsi-Saksan toimia puolustetaan sillä, että kyllähän se Neuvostoliittokin , maahanmuuttajien joukkoraiskauksia sillä, että suomalaisetkin raiskaavat tai Euroopan välinpitämättömyyttä ilmastonmuutoksesta kaukoidän hiilivoimaloilla, Kiinan myrkkyjoilla ja Intian avoviemäreillä.
Keskustelu whataboutistin kanssa johtaa siihen, että löydät itsesi keskustelemasta jostain muusta kuin alkuperäisestä aiheesta.
Feministit ovat pitkään väittäneet, että miehiä sosiaalistetaan raiskauskulttuuriin ja että harjoittamamme vallan ja väkivallan erotisointi ja hegemonisen maskuliinisuuden ihannointi tuottaa raiskauksiksi eskaloituvaa vallan väärinkäyttöä.
Feminismiä kritisoivien naisten mukaan väite, että meillä (Suomessa) olisi raiskauskulttuuri, joka hyväksyy raiskauksen ja seksuaalisen häirinnän, ja jopa suosii sitä on raivostuttava ja häpeällinen väite. Heidän mukaansa Suomessa ja muissa länsimaissa raiskaus on vakava rikos ja juuri kantasuomalaiset miehet ovat kaiken aikaa olleet mukana vaatimassa kovempia rangaistuksia raiskauksista.
Whataboutismia ovat joutuneet kohtaamaan niin maahanmuuttajien seksuaalirikollisuudesta kirjoittanut Hege Storhaug kuin lestadiolaisyhteisöjen seksuaaliväkivaltaa tutkinut Johanna Hurtig.
Tutkimukset ovat paljastaneet lestadiolaisyhteisöjen väkivaltaa vastaavaa hyväksikäyttöä maailmanlaajuisesti katolisen kirkon piirissä Amerikan lisäksi Euroopassa, Australiassa, Aasiassa ja Afrikassa.
Whataboutismiksi voidaan luokitella esim. vastaaminen Hurtigille, että katoliset papit eivät tee seksuaalirikoksia lapsia kohtaan enempää kuin muut miesryhmät esim. opettajat tai argumentoimalla, että islamistifundamentalistien seksuaaliväkivalta on paljon kristillisfundamentalistien väkivaltaa hyväksytympää / yleisempää tai että perheistä valvomattomaan sijaishuoltoon lapsia siirtävä lastensuojelu itse täyttää raiskauskulttuurin tunnusmerkistön oikeuttaessaan ja vähätellessään omaa sijaishuollossa esiintyvää seksuaaliväkivaltaansa, joka on paljon perheissä esiintyvää yleisempää.
Whataboutismin sijaan asiallista olisi yrittää puuttua yhtälailla kaikkien kohtaamaan seksuaaliväkivaltaan.
Valvonnan, sanktioiden ja valitusreittien puuttuminen suljetuista yhteisöistä ylläpitää raiskauskulttuuria
Suuri osa Rotherhamin uhreista oli sijoitettuja lapsia ja nuoria. Katolisissa koulukodeissa ja lastensuojelulaitoksissa esiintyi paljon seksuaaliväkivaltaa.
Seksuaalinen väkivalta lastensuojelulaitoksissa on niin iso ongelma, että YK ei suosita pienten lasten laitossijoituksia enää lainkaan ( YK, World Report on Violence, 2006).
Lukuisia sijoitettuihin lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia yhdistää se, että yhteisö yleensä tiesi niistä, muttei puuttunut asiaan. Jopa sosiaalityöntekijät ja terapeutit, joille lapset kertoivat rikoksista hyssyttelivät asiaa.
Suomalaisissa sijaishuoltotoimijoiden seksuaalirikostuomioissa ja niiden uutisoinneissa huomiota herättävät alhaisten/ olemattomien rangaistusten lisäksi se, että pakotetut yhdynnät eivät välttämättä tule tuomituiksi raiskauksina vaan hyväksikäyttönä.
Lisäksi oikeus katsoo ikäänkuin lieventäväksi asianhaaraksi sen, että uhreiksi joutuneet sijoitetut kertoivat tapahtumista ensimmäisen kerran vasta useita vuosia myöhemmin.
Niin kauan kun sijoitettuja rangaistaan sijaishuollon väkivallasta kertomisesta, uhrien haluttomuus tai viivyttely kertoa ei pitäisi olla tuomion lievennyksen peruste.
Outoa on myös, ettei sijaishuollon tuomittujen työntekijöiden nimiä tai sijaishuoltopaikkoja mainita, vaikka uhreja saattaa olla enemmänkin.
Edes väkivaltarikostuomio ei ole vienyt perhekotien toimilupia eivätkä rikoksista ole välttämättä tienneet uhrien lisäksi kuin paikkakuntalaiset. Eikö olisi vähintään kohtuullista joko ilmoittaa rikollisen/ sijaishuoltopaikan nimi julkisesti tai ottaa yksityisesti yhteyttä kaikkiin tuomitun sijaishuoltopaikassa olleisiin lapsiin muiden mahdollisten rikostapausten kartoittamiseksi?
Seuran mukaan noin 40 prosenttia lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista päästettiin vapaalle jalalle. Heistä useimmille määrättiin yhdyskuntapalvelua, mutta kolmasosa välttyi siltäkin.
Raiskauskulttuuria torjutaan torjumalla korruptiota
Raiskauskulttuuria torjutaan myös estämällä viranomais- ja oikeusjärjestelmien korruptiota (latinan sanasta corrumpere 'turmelus, pahaan vietteleminen'). Korruptio on toimivallan väärinkäyttöä.
Korruptio oikeuslaitoksessa on ongelma monissa maailman maissa, ja se vaarantaa usein ihmisten perusoikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin.
Myös Ruotsissa ja Suomessa tytöt kärsivät samanlaisista asenteista kohtaamaansa väkivaltaan kuin Rotherhamin uhrit, joista monet olivat lastensuojelun sijoittamia.
Sijoitettuja tyttöjä, erityisesti sijaishuoltopaikoista karkailevia tai sijaishuollon aikana hyväksikäytettyjä tyttöjä kohdellaan sosiaalipalvelujärjestelmässä edelleen irtolaislain eetoksen mukaisesti.
Lagarien lastenkodista selvinnyt kertoo, kuinka lapsia kuljetettiin pois Lagariestä tapaamisiin, joissa he joutuivat lastenkodin johtajan tuttavien ja järjestön jäsenten hyväksikäyttämiksi ja raiskaamiksi.
Lapset oppivat, että johtajaparilla oli diplomaattinen koskemattomuus suhteessa viranomaisiin.
Heidän viestejään lastenkodin karmeista oloista ei haluttu kuulla.
Kerran yksi raiskatuista lapsista vietiin laulamaan seurakunnalle. Tyttö huusi mikrofoniin lastenkodin johtajan satuttavan lapsia. Seurakuntalaiset eivät reagoineet hätähuutoon mitenkään, johtaja vain haki lapsen pois lavalta eikä tapahtuneesta puhuttu seurakunnassa.
Kun lapset karkasivat laitoksesta, poliisit toivat heidät takaisin eivätkä suostuneet kuulemaan tai uskomaan heitä.
Lagariessa raiskattu Angela kertoo, kuinka hän täytti kerran "luottamukselliseksi" vakuutetun kyselyn lastenkodin oloista. Kyselyn tiedot vuodettiin eteenpäin ja johtajapari pahoinpiteli Angelan rangaistukseksi " valheiden kertomisesta".
Dozierin selvitysprojekti, jota johtaa USF:n rikostutkija-antropologi Erin Kimmerle aloitettiin vuonna 2008 kun entiset asukkaat puhuivat julkisesti laitoksessa kokemastaan kidutuksesta, raiskauksista ja kadonneista luokkatovereistaan.
Kimmerle kiinnostui, kun viranomaiset olivat lopettaneet entisten koulukotilaisten vaatiman tutkimuksen ilmoittamalla, ettei henkilökunnan väkivaltaisuuksista ollut näyttöä eivätkä merkitsemättömiin hautoihin peitellyt lapset enää olleet tunnistettavissa.
Riskiryhmäläisten varoittelu ei ole riskitöntä
Riskiryhmäläisten varoittelu ja valistus sisältää monia riskitekijöitä, olivatpa kyseessä sitten uhrit tai tekijät.
Raiskausten potentiaalien uhrien varoittelu voi syyllistää uhreja ja siirtää vastuun rikoksesta tekijöiltä uhreille. Lisäksi se on tehotonta, jos/ kun raiskaajien asenteita ja käytöstä ei pyritä muuttamaan.
Raiskausten uhritkin ovat eri mieltä siitä mitä pitäisi tehdä raiskausten ja raiskauskulttuurin torjumiseksi.
Kulttuureissa, joissa lapsilla ja naisille ei ole täysiä ihmisoikeuksia ja raiskausrikoksista syyllistetään uhreja, uhrit eivät voi tehdä paljoakaan muuta kuin yrittää selviytyä ja päästä pois.
Vauraassa lännessä uhrit voivat toimia toisten uhrien hyväksi. Esimerkiksi Tori Amos, Jane Fonda, Lady Gaga, Ashley Judd, Fiona Apple, Fran Descher, Anne Heche, Teri Hatcher, Kelly McGillis, Mo'Nique, Oprah Winfrey ja Queen Latifah ovat kertoneet julkisesti raiskauksistaan, antaneet niistä haastatteluja, perustaneet kampanjoita ja säätiöitä uhrien auttamiseksi ja kertoneet raiskauksen traumatisoivuudesta taiteessaan esim. sävellyksissään.
Madonna on kommentoinut omaa raiskaustaan "arvokkaana elämän oppituntina siitä, ettei kaikkiin voi luottaa" ja Pretenders- yhtyeen Chrissie Hynde on haastanut naisia ottamaan enemmän vastuuta itsetuhoisesta käytöksestä ja naivista luottamuksesta misogyniaansa manifestoiviin miehiin.
A. Ayres Boswellin ja Joan Z. Spaden artikkelin Fratenities and Collegiate Rape Culture. Why Are Some Fraternities More Dangerous Places for Women? mukaan kohonnut riski joutua raiskatuksi juontuu sosiaalisiin tilanteisiin, joissa nainen on uskaltanut tulla miehiseksi ymmärrettyyn tilaan tai sosiaaliseen tilanteeseen.
Miesten alueeksi ymmärrettyjä tiloja ja tilanteita voi kulttuurista riippuen olla pelkkä julkisessa tilassa oleminen, ääneen puhuminen, päihtymys tai työssäkäynti.
Uhria syyllistämällä tai raiskauksia vähättelemällä raiskaaja on pitänyt yllä koko suvun, heimon ja isänmaan puolesta sukupuolijärjestystä osoittamalla väkivallalla naiselle tämän paikan, jos nainen on uskaltanut käyttäytyä kuin mies.
Saman tutkimuksen mukaan tilat ja tilanteet, joissa sukupuoliero ei ollut yhtä hierarkkinen , sukupuolten välillä oli luontaista kanssakäymistä ja miehet ja naiset eivät eläneet omissa suljetuissa tiloissaan, oli pienempi riski joutua raiskatuksi kun ylitti sukupuolittuneen sosiaalisen tilan ja tilanteen.
Jiri Nieminen kysyy onko "ennalta estävä tieto" ja "riskitekijöiden esilletuominen" todella parantanut tilannetta vai mikä nuorten naisten vuosisataisen varoittelun todellinen funktio on ollut vallitsevan sukupuolijärjestelmän luomisessa ja ylläpitämisessä?
Onko tarkoitus, että naiset väkivallan uhalla sisäistäisivät pelon ja alkaisivat rajoittamaan käyttäytymistään omaehtoisesti, tietäisivät paikkansa; olisivat isiensä, veljiensä ja aviomiestensä nöyriä palvelijoita?
Niemisen mukaan moderni vallankäyttö perustuu pelotevaikutukseen ja tämä on syy sille, miksi tyydytään varoittelemaan nuoria naisia raiskatuksi tulemisesta eikä esimerkiksi opeteta naisille itsepuolustusta.
Raiskauskulttuurin torjuminen pähkinänkuoressa
1. Raiskauskulttuuri murretaan määrittämällä raiskaus suostumusperusteisesti ja korottamalla raiskausten minimirangaistuksia. Maksimirangaistusten korottaminen ei auta, sillä niitä ei käytetä koskaan.
2. Raiskauskulttuuria torjutaan kitkemällä sitä ylläpitävää kieltämistä, naisvihaa, uhrien syyllistämistä ja whataboutismia. Sitä ei voida kitkeä, ellei tunneta rikosten, rikollisten ja niitä tukevien käytäntöjen ja yhteisöjen dynamiikkaa. Seksuaalirikoksista tulee kerätä tutkimus- ja tilastotietoa ja tieto pitää julkaista. Raiskaus- ja joukkoraiskausrikosten luonne vallankäyttönä ja viharikoksina ja uskonnollisen ekstremismin rooli seksuaalirikosten lisääntymisessä tulee tunnistaa ja tunnustaa.
3. Seksuaaliväkivallan hyväksyvät tai siihen yllyttävät uskonnolliset yhdyskunnat tulee lakkauttaa.
Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kotipaikan alioikeus voi opetus- ja kulttuuriministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen kanteesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi. Tämä tapahtuu, jos yhdyskunta toimii olennaisesti vastoin lakia tai yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan.
Tuomas Kurttila muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa uskonnollisia yhdyskuntia kunnioittamaan lapsen oikeuksia. Tämä koskee kaikkien uskontojen yhdyskuntia esim. buddhalaisia, islamilaisia ja kristittyjä.
Suomessa toimii noin 1000 uskonyhteisöä, joista rekisteröityjä on satoja. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinti on helppoa. Vähintään 20 täysi-ikäistä henkilöä voi perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan. Uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa ei valvota yhdyskunnan rekisteröitymisen jälkeen.
Jos yleinen etu ei vaadi yhdyskunnan lakkauttamista, voidaan yhdyskunnalle lakkauttamisen sijasta antaa varoitus.
4. Uskontokuntien valvontaan tulee luoda valtiollinen valvontarakenne ja -virat. Jos uskontoihin liittyvät asiat olisi keskitetty samaan paikkaan, esim. uskontovaltuutetun toimistoon, olisi epäkohtiin tarvittaessa helppo puuttua. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei kukaan ota kokonaisvastuuta uskonnollisista asioista, myöskään raiskausrikoksia ruokkivasta ekstremismistä.
5. Valtion ja kuntien virkojen, rahoituksen ja vuokratilojen poistaminen seksuaalirikossäädöksiä loukkaavilta, loukkaamiseen yllyttäviltä tai rikollisia suojelevilta yhteisöiltä ja uskontokunnilta.
6. Uskonnollisen, raiskauksiin yllyttävän ekstremismin torjuminen esim. kotouttamisessa, koulutuksessa ja uskonnonharjoittamisessa. Imaamin, papin, perhehoitajan tai uskonnonopettajan viran harjoittamisoikeudet tulee myöntää vain YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja suomalaista rikoslainsäädäntöä kunnioittaville. Väkivaltaan lapsia ja naisia kohtaan yllyttävien saarnaajien maahantulo, esiintyminen ja saarnojen levittäminen tulee estää.
7. Kovemmat tuomiot ja korvausvelvoitteet ja nopeutettu tuomioistuinkäsittely ihmiskauppiaille ja kotoperäisille raiskaajille. Ulkomaalaisten raiskaustapauksissa turvapaikkaoikeuden peruminen, maastapoistaminen ja maahantulon ehkäisy on parempi keino kuin rikostuomioiden koventaminen, sillä suomalainen hotellia vastaava vankila ei toimi pelotteena.
8. Erillisen valvontaelimen perustaminen internetissä leviävän alaikäisten kalastelun ja raiskauksiin yllyttävän propagandan torjumiseksi sekä uhrien häpäisyn esim. raiskattujen kuvien ja videoiden levittämisen ja niillä kiristämisen estämiseksi.
Tähän tehtävään voisi kouluttaa mm. kokemusasiantuntijoita ja sekulaareja, kielitaitoisia maahanmuuttajia. Nykyisten vihapuhepoliisien irroittaminen tehtävään on riittämätön toimenpide, sillä he eivät kielitaidon puutteen vuoksi kykene valvomaan kuin suomenkielisiä sivustoja.
9. Toimivat, matalan kynnykset hoitopalvelut raiskausten uhreille ja pakollinen koulutus seksuaaliväkivallasta sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille, opettajille, oikeus- ja valvontaviranomaisille ja poliiseille.
10. Julkinen, valvontaviranomaisten huomautukset ja tuomioistuinten tuomiot sisältävä rekisteri laitoksista ( esim. lastensuojelu) ja uskontokunnista saatuine avustuksineen ja avustusten ja muun rahoituksen kytkeminen toiminnan lainalaisuuteen. Tehokkaampi taustojen tarkastus lasten ja nuorten kanssa työskenteleville- myös vapaaehtoisille.
11. Riskiryhmään kuuluvien, heidän vanhempiensa ja yhteisöjensä varoittaminen ja valistaminen vaikkapa tämän videon : https://www.youtube.com/watch?v=cT4gym83QJc
tai näiden yksinkertaisten ohjeiden avulla:
a) Jos joku on humalassa - älä raiskaa häntä.
b) Jos näet jonkun kävelevän yksin kadulla, jätä hänet rauhaan.
c) Kanna mukanasi turvapilliä. Jos huomaat, että olet aikeissa raiskata jonkun, puhalla pilliin, kunnes joku tulee estämään sinua.
Vastikään hyväksytty GCM eli siirtolaissopimus ( joka ajettiin läpi ilman käsittelyä eduskunnan täysistunnossa) tulee estämään ja hankaloittamaan ehdotettuja toimenpiteitä. Sen merkittävin sisältö liittyy siihen, että se esittää niille kehitysmaista saapuville ihmisille, jotka eivät saa kansainvälistä suojelua, samoja oikeuksia kuin suojeluaseman saaneilla on.
Tuomioistuimet todennäköisesti alkavat käyttää sitä ohjenuoranaan maahanmuuttoa koskevien ratkaisujen tekemisessä.
Kaikki rajojemme yli saapuvat halutaan nähdä ”yhtä tärkeinä”, riippumatta siitä, mitä turvapaikkaselvityksestä ilmenee. Kielteisellä turvapaikkapäätöksellä ei tässä ajatuksessa ole mitään merkitystä, Riikka Purra korostaa.
YK:n siirtolaissopimuksen mukaan viranomaisten pitää myös ohjata mediaa ja toimittajia ”oikeanlaiseen” raportointiin ja journalismiin. Norjan toimittajaliiton Reidun K. Nybøn, Fox News ja Express pitävät siirtolaissopimusta sananvapauden ja vapaan lehdistön vastaisena.
Islamilaiset maat ovat ottaneet valtaansa myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomission, joka joutui kieltämään sharia-lain arvostelun ja islamilaisten maiden ihmisoikeustilanteen moittimisen. Päätöstä käytetään sensuurin välineenä estämään ihmisoikeusrikosten arvostelu. Islamilaisilla kehitysmailla on YK:ssa niin paljon valtaa, että ne saivat muun muassa homoseksuaalisuuden poistetuksi syrjintäsuojan piiristä vuoden 2010 marraskuussa, kirjoittaa etiikan tohtori Jukka Hankamäki.
Syrjintäsuojan puuttuminen vaikuttaa haitallisesti runsaasti seksuaalista väkivaltaa kohtaaviin lesboihin, joita raiskataan " normaaleiksi" mm. Venäjällä ja Etelä- Afrikassa.
Kulttuuri, joka opettaa että nainen on vähempiarvoinen kuin mies eikä häntä tarvitse kunnioittaa on raiskauskulttuuri. Samoin kulttuuri, jossa sijoitettu lapsi tulkitaan laitostyöntekijöiden tai sijaisvanhempien hyödykkeeksi ja leluksi.
Sosiaalityön huolenpitotehtävä edellyttää tunnistamaan ja lopettamaan myös islamistien ja muiden maahanmuuttajien tyttöihin ja naisiin kohdistaman väkivallan. Se edellyttää puuttumaan kollegoiksi miellettyjen ammattilaisten rikoksiin lastensuojelun sijaishuollossa.
Sosiaalityön tutkijoiden tulee huomata, että valvomattomat, suljetut laitokset muodostavat aina riskin seksuaaliväkivallalle ja että etniset yhteisöt voivat toimia paitsi kollektiivisen itseilmaisun muotoina ja kulttuurisen identiteetin suojapuskurina myös väkivallan lähteinä.
Tyttöjen sananvapautta ja perusoikeuksia ei pidä uhrata siksi, että työntekijät pelkäävät rasistileimaa. Sijoitettujen ihmisoikeuksia ei pidä uhrata kollegiaalisen lojaalisuuden alttarille.
Jokainen voi torjua raiskauskulttuuria madaltamalla puhumisen ja puuttumisen kynnystä, puuttumalla rikosten ja uhrien vähättelyyn arjessaan ja sosiaalisissa verkostoissaan , osallistumalla seksuaaliväkivaltaa vastustaviin kampanjoihin ja rahoittamalla uhrien kuntoutushankkeita.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomessa-ei-ole-ennaltaehkaisty-lapsiin-kohdistuvia-seksuaalirikoksia-serie-aloittanut-pioneerityon
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksassa-paljastui-lahes-100-000-jasenen-pedofiilirinki
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/hyvaksikaytto-merimiesyhdistyksen-lastenkodissa-jatkui-vuosikymmenia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojeluguru-vankilaan-alaikaisen-hyvaksikaytosta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/australian-valtion-koulukoti-pojille-oli-pedofiilien-paratiisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/anders-breivik-ja-vakivallan-anatomia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-hyvaksikaytti-kahta-10-vuotiasta-lasta-tukiperhekayntien-aikana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-estavat-sijaisperheidensa-rikostutkinnat
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsinki-rahoitti-ihmiskauppa-ja-seksirikoksista-epailtya-joogalahkoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ihmiskaupan-uhri-oli-lastensuojelun-asiakas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita