Ketä ja mitä pelit ja taidelähtöiset menetelmät palvelevat?
Moni muistaa kuinka tipu Tip, kana Kot, kukko Lukko, ankka Vankka, hanhi Vanhin ja kalkkuna Talkkuna lähtivät kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa. Joukkiota vastaan tuli kettu Pettu, joka kertoi oikotiestä kuninkaan luo. Kettu kuitenkin johdatti joukkion omaan pesäänsä ja söi heidät kaikki suihinsa.
Nyt Soccan kehittäjäsosiaalityöntekijä Tytti Hytti opastaa pelaamalla oikotien siihen kuinka ankka Vankka laihtuu, kalkkuna Talkkuna kasvattaa pesueensa oikein, hanhi Vanhin selviää vanhuspalveluissa ja kukko Lukko kuntoutuu kriminaalihuollossa.
Pelillisyys aikuissosiaalityössä on osa ESR-rahoituksen saanutta PRO SOS- hanketta, jonka tavoite on uudenlainen sosiaalityö ja kohderyhmä aikuissosiaalityön syrjäytetyimmät asiakkaat eli addiktit, maahanmuuttajat, pitkäaikaissairaat ja -työttömät ja lastensuojelun rampauttamat nuoret aikuiset ja heidän vanhempansa.
Sosiaalityön asiakkaat tarvitsevat keskimäärin kohtuuhintaisen asunnon, terveydenhuollon, koulutuksen, jolla saa työpaikan ja työpaikan, jonka palkka riittää elämiseen. Sen sijaan heille tarjotaan leikeiksi ja peleiksi naamioitua arviointia, joka johtaa ongelmia ylläpitäviin ongelmapalveluihin ja työllisyyskursseille, jotka eivät hyödytä muita kuin palveluntuottajia. Asiakkaat saavat koulutusta, kotouttamista, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa ja työvalmennusta, jotka eivät työllistä, mt- ongelmia ja päihteilyä ylläpitävää leimaavaa mt- ja päihdekuntoutusta ja perheiden hajottamiseen tähtäävää ja yhteiskunnan osallisuudesta syrjäyttävää vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä ja koko lapsuuden mittaista sosiaalivankeutta perhehoidossa tai laitoksissa.
Asiakkaiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden (joita ei välttämättä ole olemassa/saatavilla ) väliin saadaan taiteen ja leikin varjolla ujutettua monta turhaa brändättyä toimijaa, menetelmää ja välinettä. Vaikuttaa siltä, että psykiatrian ja sosiaalityön palvelujärjestelmiä ei ole tehty asiakkaille vaan työntekijöiden arvostuksen, etujen ja hyvinvoinnin ylläpitoon.
Tytti Hytin ja Pekko Kähkösen mukaan peleistä voi tulla sosiaalityön uusi brändi ja peleistä puhumalla voidaan päästä tekemään identiteettityötä ja sen kautta voi aueta asiakkaan elämäntarina. Mitä tämä "identiteettityö" on ja mihin asiakkaan paljastunutta elämäntarinaa tarvitaan ja käytetään?
Hankkeen viestinnässä huomiopiste tuntuu jo siirtyneen asiakkaista ammattilaisiin. Lokakuun Liike epäilee, että erilaiset toimintamallit, leikit, kartat, pelit ja välineet eivät ole asiakkaita vaan ammattilaisia varten luotuja, koska ammattilaiset eivät osaa olla läsnä ja suhteissa asiakkaisiin ilman malleja ja välineitä ja tarvitsevat ansioluetteloihinsa jotakin innovatiiviselta kuulostavaa.
Sosiaalityön ajattelutavat, asiantuntijavalta, ennakko-olettamat, kontrolli, holhous ja urkinta luultavasti siirretään tai siirtyvät tahattomasti pelimaailmaankin.
Näyttää siltä, että asiakkaiden taiteenharjoitus samoin kuin tieto, pelaaminen ja leikit hyväksytään vain sosiaalityön asiantuntijoiden tuotteistamana, omistamana ja valvomana- silloin kun ne on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai muodollista asiakasosallisuutta edellyttävän ESR-rahoituksen saamiseen.
Samoja asiakaskokemuksia, leikkiä ja taidetta ilman lastensuojelun toimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään " villiksi länneksi " tai "vihasivustoiksi".
Pelit, leikit ja taide urkinnan välineinä ja puuttuvien palvelujen korvikkeina
Sosiaalityössä, jossa pylpyrän pyöritys on perinteisesti korvannut asiakkaan kohtaamisen peleistä saattaa tulla myös puuttuvien palveluiden korvikkeita.
Sen sijaan, että asiakkaalle annettaisiin luvattu asunto, kotipalvelu, neurologian lähete, terapia, toimeentulotuki tai työpaikka, häntä peluutetaan, arvioidaan ja "aktivoidaan" mm. Kepeli-, Työnhaku-, Game of Life-, Spiral- tai Nestori Nurjamieli- peleillä.
”Toiminnallinen väline vuorovaikutuksen tueksi ” on osoittautunut harhaanjohtavaksi kiertoilmaisuksi peleiksi naamioiduille epätieteellistä psykoanalyyttispohjaista arviointia, urkintaa ja tulkintaa sisältäville sijaishuollon asiakashankinnan välineille.
Mainostettu vuorovaikutus on todellisuudessa asiantuntijan määrittely- ja tulkintavaltaa.
Lastensuojelun olosuhde- ja huostaanottotarpeen arvioinneissa on jo kauan käytetty sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources-keskuksen "lapsilähtöisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi" kehitettyjä välineitä, joista tunnetuin ja väärinkäytetyin lienee Nallikortti- peli.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Asiakasnäkökulmasta katsottuna sosiaalityön ongelma ei ole erilaisten menetelmien, välineiden tai muodollisten kuulemisten puute vaan se, ettei tarjolla ole asiakkaiden tarpeiden mukaisia palveluita ja se, ettei asiakasta päästetä osalliseksi, asiantuntijaksi ja päättäjäksi omaan asiaansa.
Esimerkiksi Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena (Hiltunen, 183, 203).
Hytti myöntää, että asiakkaan elämäntarinaa läpikäyvä pelillinen menetelmä sopisi hyvin aikuisen asiakkaan arviointiin (Talentia, 7/2017, 16).
Hän ei kysy miksi tai ketä varten asiakasta ylipäätään pitää arvioida eikä kyseenalaista uskomusta, että sosiaalityöllä olisi tarvittava etiikka, ekspertiisi ja epistemologia tiedonhankintaan ja arviointiin.
Juuri asiakkaiden (toimintakykyn, kuntoutustarpeen, lastensuojelun- ja sijaishuollontarpeen) arviointiin pelejä ja taidelähtöisiä menetelmiä varmasti tullaan käyttämäänkin.
Pelit, leikit ja taide asiakkaan arvioinnin välineinä
Perustellusti voi kysyä onko leikillisyys/pelillisyys uusi harhaanjohtava eufemismi sosiaalityölliselle arvioinnille, tiedonhankinnalle ja riski- ja salaseulaukselle?
Aiotaanko oletettua ylisukupolvista traumaa tai muuta vikaa asiakkaista etsivistä tylsistä peleistä ja asiakkaiden arviointitottelevaisuudesta tehdä uusia välineitä erotella apua ansaitsevat köyhät apua ansaitsemattomista?
Onko "leikillisyyden", "pelillisyyden" ja "taiteellisuuden" tarkoitus tehdä arvioinnista vähemmän ilmeistä ja pelottavaa; muokata pelkääviä asiakkaita ja kanteluviranomaisia myötämielisemmiksi epätieteellisille ja kotikutoisille arvioinneille?
Onko leikistä/ pelistä tulossa samanlainen syötti kuin leipäjonon leivästä sosiaalipalvelujen lypsylehmiksi pakotettaville asiakkaille?
Kun Diakonissalaitoksen ja muiden Helsingin kaupungin yrityskumppaneiden asiakashankinta ei onnistunut leivänjaon kautta, nyt asiakashankintaa yritetään leivän sijaan sirkushuveilla?
Ruokajakelu- uudistusta ajava ja leipäjonolaisia yhteisruokailuihin ja Helsingin kaupungin ja Diakonissalaitoksen palveluihin painostava nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Leena Luhtasela (26.11.2018) puhuu pelillisyyden kommenttipuheenvuorossaan sosiaalityön brändin kirkastamisesta, tiedolla johtamisesta, osallistujien oikeudenmukaisesta kohtelusta ja sosiaalisesta raportoinnista.
Luhtasela itse raportoi lehdistölle kuinka Helsingin kaupungin kuntouttavaan työtoimintaan pakotetuilta riistetty ateria-etu saattoi olla liiankin hyvä porkkana, joka piti asiakkaita palvelussa ilman halua siirtyä eteenpäin "oikeille työmarkkinoille", (jotka saattavat olla olemassa vain Luhtaselan mielikuvituksessa).
Ilon, luovuuden ja ymmärryksen kartuttamisen tai kontrollivapaan ja kiireettömän tilan luomisen sijaan taidetta samoin kuin leikillisyyttä/pelillisyyttä pyritään sosiaalityössä valjastamaan arvioinnin ja asiakashankinnan lisäksi myös sijaishuollon ja sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan välineiksi. Niistä on hyötyä työntekijöille ja lastensuojelun yksiköille kun tavoitellaan innovatiivisuuden imagoa, ESR- rahoitusta, laatupalkintoja ja asiantuntijastatusta.
Vapauteen, ajattelun ja tunteiden herättämiseen, vanhan ja tavanomaisen ajattelun kyseenalaistamiseen ja todellisuuden uusiin ja tuoreisiin tulkintoihin pyrkivä taide ja leikillisyys sopii huonosti päinvastaisia pyrkimyksiä omaavan sosiaalityön esim. lastensuojelun palvelukseen.
Taide ja leikki ovat perusoikeuksia- ei kontrollin koristeita
Taiteen vapaus on liki unohtunut perusoikeus. Taiteen vapaus on sekä torjuntaoikeutta että turvaamisoikeutta ja ennenkaikkea taiteilijan mahdollisuutta toteuttaa itseään ja vapautta valita teoksen muoto. Taiteen vapauden voi nähdä myös yleisen ilmaisuvapauden takaavan perustuslain yleisen sananvapauden erityisenä laajennuksena.
Pauli Rautiaisen (2007,125) mukaan taiteen vapauden ydinsisällöksi voidaan kiteyttää julkisen vallan velvollisuus olla puuttumatta taiteelliseen toimintaan (taiteen valmistamiseen, jakeluun ja vastaanottoon).
Monissa sosiaalityön taidelähtöisissä projekteissa tavoitteena ei tunnu olevan vapaus, uuden etsiminen ja konventionaalisen kyseenalaistaminen vaan kontrollin ja konventionaalisen koristelu ja kasvojenpesu taiteen ja leikin avulla.
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä taidelähtöinen "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut aarrekarttojen ja valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Suomessa insestiepäilyjä on usein selvitetty perheneuvoloissa taidelähtöisillä ja toiminnallisilla menetelmillä- katastrofaalisin tuloksin. Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo.
Lastensuojelu on koko historiansa ajan ollut taiteen ja vapaan itseilmaisun pahimpia vihollisia ja on sitä yhä edelleen.
Taiteilijan työhön kuuluva epävarmuus ja epäsäännöllisyys on lastensuojelussa tulkittu vakiintumattomuudeksi, struktuurittomuudeksi ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi ja uuden etsiminen ja konventioiden kyseenalaistaminen mielenterveyden häiriöksi ja viranomaisvastaisuudeksi.
Sosiaalityölliseen taidetyöskentelyyn usein sisältyvä positiivisuuden (asiantuntijan puolelle asettumisen) pakko ja onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa palvelujärjestelmän väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin.
Lastensuojelun diskurssien, menetelmien ja asiakirjojen keskeinen ja usein ainut funktio tuntuu olevan legitimoida lastensuojelussa työskentelevien oikeus puuttua puuttumista vastustavan lapsen ja vanhemman elämään ja olla siinä läsnä eli oikeuttaa työntekijän haluttomuus ja/tai kyvyttömyys erottaa omia tarpeitaan asiakkaiden tarpeista (=mentalisaation häiriö).
Osallistuminen sosiaalityön "osallistaviin" projekteihin noudattaa kuntouttavan työtoiminnan eetosta: osallistuminen ei ole asiakkaille vapaaehtoista mutta palkkaa ei makseta koskaan. Osallistuminen hämärään projektiin tai ryhmään voi olla sosiaalityöntekijän ehdottama "aktivointitoimenpide" tai "avohuollon tukitoimi ", jolla asiakas todistaa " yhteistyökykyisyytensä" ja josta kieltäytyminen voi tarkoittaa kovenevaa kontrollia, karenssia tai lasten huostaanottoa.
Sakari Timosen mukaan "aktiivisuudeksi hyväksytään vain TE-toimiston itse järjestämä tai ostopalveluna yrityksiltä hankkima koulutus tai muu työllistymistä edistävä palvelu. Aktiivisuuden täyttämiseksi ei riitä, että TE-viranomaiset ovat itse myöntäneet hankkeelle avustusta tai että se saa muuta julkisen sektorin rahoitusta. Vaikka saataisiin kuinka hyviä tuloksia tahansa, niin on aktivoiduttu väärin ja tukea leikataan. Tämä järjettömyys johtuu siitä, että aktiivimallia valmisteltaessa päämääränä oli tukien leikkaaminen."
Monet lastensuojelun menetelmällistetyn urkinnan kohteeksi joutuneet jakavat Tiina- äidin huomion:
"Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa.
Meihin kohdistetut viranomaistoimenpiteet tuntuivat rajattomilta, jos sopii käyttää tuota monista huostaanottohakemuksista tuttua, vanhemmuuden laatua määrittelevää sanaa."
Taide ja leikki edellyttää kontrollista vapaiden tilojen luomista ja ylläpitoa
Taiteen tai leikin edellyttämää kiireetontä, pakotonta ja kontrollista vapaata tilaa ei voi löytyä järjestelmistä ja tiloista, joissa kaikilla on ilmoitus-, kirjaamis-, raportointi- ja todistamisvelvoite ja ammatillisuus-, ansaitsemis-, menestymis-, pätemis-, selustanvarmistus-, kollegalojaliteetti- ja kasvojensäilytyspakko.
Mirka Linnan (2016) haastattelemien sosiaalityöntekijöiden mukaan luovia menetelmiä käytettiinkin lähinnä tiedonkeräämisenä lapsen elämästä ja vain harvat sosiaalityöntekijät käyttivät menetelmiä lapsen itseilmaisua tukevasti tai traumaattisten asioiden käsittelyä mahdollistavina elementteinä.
Taiteilijoiden kannattaa suhtautua varauksella tiedonhankintaan valjastettuun lastensuojelun peli- ja taidetyöskentelyyn ja selvittää miksi ja mitä tietoa halutaan, ketä varten sitä hankitaan ja miten tietoa tuotetaan.
Taidetta tai leikkiä ei pidä valjastaa tuottamaan tietoa asiakirjojen täydennystä varten, vaan lähtökohtaisesti aina yksilöä varten (Känkänen, 2013, 111).
Taiteen ja leikin valjastaminen sijaishuoltobisneksen lihottamiseen ja sosiaalihuollollisen vapaudenriiston tai vapaudenriistoon sopeutumisen välineeksi on jo hybristä, josta pitäisi rangaista.
Sosiaalista sirkusta kehittäneen Petra Malinin mukaan "ensimmäinen osallisuuden aste ja askel on tunnustaminen (recognition), se, että asiakas on joku, joka työntekijän tulee huomioida. Jos työntekijä ei anna mitään itsestään, tunnustaminen ei ole mahdollista".
Malin havaitsee aivan oikein, että vaativa fyysinen yhteisharjoittelu taatusti estää luokkaylenkatsetta ja koppavaa paremmin- ja puolestatietämistä ja fyysinen riski auttaa luomaan luottamusta.
Malin ei kuitenkaan huomaa, että itsensä piilottaminen asiantuntijanaamion taakse ja yhteisen ihmisyyden kieltäminen on edelleenkin sosiaalityön ammatillisuuden kyseenalainen ihanne.
Miksi luottamuksen synnyttämiseen tarkoitettuja fyysisiä yhteisponnistuksia pitää tehdä asiakkaiden arjesta irrallaan erillisissä erityisprojekteissa? Eikö riittävä luottamuksen syntymiseen tarvittava riski ja ponnistus voisi syntyä myös viemällä asiakkaan erityislapset retkelle tai laitokseen unohdettu mummo ulkoilemaan?
Mirja Satka puolestaan on oikeassa siinä, että perinteinen sosiaalityö on tullut tiensä päähän.
Kaikki pyhäpuhe sosiaalityön leikillisyydestä, luottamuksesta, osallisuudesta, kehittämisestä ja uudistumisesta on kuitenkin turhaa niin kauan kun asiakkaan ja työntekijän ensikohtaamisessakin on oikeussuojan varmistamiseksi ja asiakirjafabrikoinnin estämiseksi oltava mukana asiakkaan oma tukihenkilö, juristi tai äänityslaitteet.
Sosiaalityön kykyviisarin olisi syytä nitkahtaa ensin pois rosvosektorilta, jotta asiakkaat uskaltautuvat pyörittämään Soccan uusia onnenpyöriä.
#Socca #PROSOS #taidelähtöisetmenetelmätlastensuojelussa #pelitjaleikitsosiaalityönvälineinä #pelillisyysjaleikillisyysarvioinninapuna #pelillisyys #leikillisyys #TyttiHytti #MirjaSatka #PetraMalin #PekkoKähkönen #LeenaLuhtasela #kuntouttavatyötoiminta
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
Moni muistaa kuinka tipu Tip, kana Kot, kukko Lukko, ankka Vankka, hanhi Vanhin ja kalkkuna Talkkuna lähtivät kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa. Joukkiota vastaan tuli kettu Pettu, joka kertoi oikotiestä kuninkaan luo. Kettu kuitenkin johdatti joukkion omaan pesäänsä ja söi heidät kaikki suihinsa.
Nyt Soccan kehittäjäsosiaalityöntekijä Tytti Hytti opastaa pelaamalla oikotien siihen kuinka ankka Vankka laihtuu, kalkkuna Talkkuna kasvattaa pesueensa oikein, hanhi Vanhin selviää vanhuspalveluissa ja kukko Lukko kuntoutuu kriminaalihuollossa.
Pelillisyys aikuissosiaalityössä on osa ESR-rahoituksen saanutta PRO SOS- hanketta, jonka tavoite on uudenlainen sosiaalityö ja kohderyhmä aikuissosiaalityön syrjäytetyimmät asiakkaat eli addiktit, maahanmuuttajat, pitkäaikaissairaat ja -työttömät ja lastensuojelun rampauttamat nuoret aikuiset ja heidän vanhempansa.
Sosiaalityön asiakkaat tarvitsevat keskimäärin kohtuuhintaisen asunnon, terveydenhuollon, koulutuksen, jolla saa työpaikan ja työpaikan, jonka palkka riittää elämiseen. Sen sijaan heille tarjotaan leikeiksi ja peleiksi naamioitua arviointia, joka johtaa ongelmia ylläpitäviin ongelmapalveluihin ja työllisyyskursseille, jotka eivät hyödytä muita kuin palveluntuottajia. Asiakkaat saavat koulutusta, kotouttamista, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa ja työvalmennusta, jotka eivät työllistä, mt- ongelmia ja päihteilyä ylläpitävää leimaavaa mt- ja päihdekuntoutusta ja perheiden hajottamiseen tähtäävää ja yhteiskunnan osallisuudesta syrjäyttävää vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä ja koko lapsuuden mittaista sosiaalivankeutta perhehoidossa tai laitoksissa.
Asiakkaiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden (joita ei välttämättä ole olemassa/saatavilla ) väliin saadaan taiteen ja leikin varjolla ujutettua monta turhaa brändättyä toimijaa, menetelmää ja välinettä. Vaikuttaa siltä, että psykiatrian ja sosiaalityön palvelujärjestelmiä ei ole tehty asiakkaille vaan työntekijöiden arvostuksen, etujen ja hyvinvoinnin ylläpitoon.
Tytti Hytin ja Pekko Kähkösen mukaan peleistä voi tulla sosiaalityön uusi brändi ja peleistä puhumalla voidaan päästä tekemään identiteettityötä ja sen kautta voi aueta asiakkaan elämäntarina. Mitä tämä "identiteettityö" on ja mihin asiakkaan paljastunutta elämäntarinaa tarvitaan ja käytetään?
Hankkeen viestinnässä huomiopiste tuntuu jo siirtyneen asiakkaista ammattilaisiin. Lokakuun Liike epäilee, että erilaiset toimintamallit, leikit, kartat, pelit ja välineet eivät ole asiakkaita vaan ammattilaisia varten luotuja, koska ammattilaiset eivät osaa olla läsnä ja suhteissa asiakkaisiin ilman malleja ja välineitä ja tarvitsevat ansioluetteloihinsa jotakin innovatiiviselta kuulostavaa.
Sosiaalityön ajattelutavat, asiantuntijavalta, ennakko-olettamat, kontrolli, holhous ja urkinta luultavasti siirretään tai siirtyvät tahattomasti pelimaailmaankin.
Näyttää siltä, että asiakkaiden taiteenharjoitus samoin kuin tieto, pelaaminen ja leikit hyväksytään vain sosiaalityön asiantuntijoiden tuotteistamana, omistamana ja valvomana- silloin kun ne on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai muodollista asiakasosallisuutta edellyttävän ESR-rahoituksen saamiseen.
Samoja asiakaskokemuksia, leikkiä ja taidetta ilman lastensuojelun toimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään " villiksi länneksi " tai "vihasivustoiksi".
Pelit, leikit ja taide urkinnan välineinä ja puuttuvien palvelujen korvikkeina
Sosiaalityössä, jossa pylpyrän pyöritys on perinteisesti korvannut asiakkaan kohtaamisen peleistä saattaa tulla myös puuttuvien palveluiden korvikkeita.
Sen sijaan, että asiakkaalle annettaisiin luvattu asunto, kotipalvelu, neurologian lähete, terapia, toimeentulotuki tai työpaikka, häntä peluutetaan, arvioidaan ja "aktivoidaan" mm. Kepeli-, Työnhaku-, Game of Life-, Spiral- tai Nestori Nurjamieli- peleillä.
”Toiminnallinen väline vuorovaikutuksen tueksi ” on osoittautunut harhaanjohtavaksi kiertoilmaisuksi peleiksi naamioiduille epätieteellistä psykoanalyyttispohjaista arviointia, urkintaa ja tulkintaa sisältäville sijaishuollon asiakashankinnan välineille.
Mainostettu vuorovaikutus on todellisuudessa asiantuntijan määrittely- ja tulkintavaltaa.
Lastensuojelun olosuhde- ja huostaanottotarpeen arvioinneissa on jo kauan käytetty sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources-keskuksen "lapsilähtöisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi" kehitettyjä välineitä, joista tunnetuin ja väärinkäytetyin lienee Nallikortti- peli.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Asiakasnäkökulmasta katsottuna sosiaalityön ongelma ei ole erilaisten menetelmien, välineiden tai muodollisten kuulemisten puute vaan se, ettei tarjolla ole asiakkaiden tarpeiden mukaisia palveluita ja se, ettei asiakasta päästetä osalliseksi, asiantuntijaksi ja päättäjäksi omaan asiaansa.
Esimerkiksi Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena (Hiltunen, 183, 203).
Hytti myöntää, että asiakkaan elämäntarinaa läpikäyvä pelillinen menetelmä sopisi hyvin aikuisen asiakkaan arviointiin (Talentia, 7/2017, 16).
Hän ei kysy miksi tai ketä varten asiakasta ylipäätään pitää arvioida eikä kyseenalaista uskomusta, että sosiaalityöllä olisi tarvittava etiikka, ekspertiisi ja epistemologia tiedonhankintaan ja arviointiin.
Juuri asiakkaiden (toimintakykyn, kuntoutustarpeen, lastensuojelun- ja sijaishuollontarpeen) arviointiin pelejä ja taidelähtöisiä menetelmiä varmasti tullaan käyttämäänkin.
Pelit, leikit ja taide asiakkaan arvioinnin välineinä
Perustellusti voi kysyä onko leikillisyys/pelillisyys uusi harhaanjohtava eufemismi sosiaalityölliselle arvioinnille, tiedonhankinnalle ja riski- ja salaseulaukselle?
Aiotaanko oletettua ylisukupolvista traumaa tai muuta vikaa asiakkaista etsivistä tylsistä peleistä ja asiakkaiden arviointitottelevaisuudesta tehdä uusia välineitä erotella apua ansaitsevat köyhät apua ansaitsemattomista?
Onko "leikillisyyden", "pelillisyyden" ja "taiteellisuuden" tarkoitus tehdä arvioinnista vähemmän ilmeistä ja pelottavaa; muokata pelkääviä asiakkaita ja kanteluviranomaisia myötämielisemmiksi epätieteellisille ja kotikutoisille arvioinneille?
Onko leikistä/ pelistä tulossa samanlainen syötti kuin leipäjonon leivästä sosiaalipalvelujen lypsylehmiksi pakotettaville asiakkaille?
Kun Diakonissalaitoksen ja muiden Helsingin kaupungin yrityskumppaneiden asiakashankinta ei onnistunut leivänjaon kautta, nyt asiakashankintaa yritetään leivän sijaan sirkushuveilla?
Ruokajakelu- uudistusta ajava ja leipäjonolaisia yhteisruokailuihin ja Helsingin kaupungin ja Diakonissalaitoksen palveluihin painostava nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Leena Luhtasela (26.11.2018) puhuu pelillisyyden kommenttipuheenvuorossaan sosiaalityön brändin kirkastamisesta, tiedolla johtamisesta, osallistujien oikeudenmukaisesta kohtelusta ja sosiaalisesta raportoinnista.
Luhtasela itse raportoi lehdistölle kuinka Helsingin kaupungin kuntouttavaan työtoimintaan pakotetuilta riistetty ateria-etu saattoi olla liiankin hyvä porkkana, joka piti asiakkaita palvelussa ilman halua siirtyä eteenpäin "oikeille työmarkkinoille", (jotka saattavat olla olemassa vain Luhtaselan mielikuvituksessa).
Ilon, luovuuden ja ymmärryksen kartuttamisen tai kontrollivapaan ja kiireettömän tilan luomisen sijaan taidetta samoin kuin leikillisyyttä/pelillisyyttä pyritään sosiaalityössä valjastamaan arvioinnin ja asiakashankinnan lisäksi myös sijaishuollon ja sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan välineiksi. Niistä on hyötyä työntekijöille ja lastensuojelun yksiköille kun tavoitellaan innovatiivisuuden imagoa, ESR- rahoitusta, laatupalkintoja ja asiantuntijastatusta.
Vapauteen, ajattelun ja tunteiden herättämiseen, vanhan ja tavanomaisen ajattelun kyseenalaistamiseen ja todellisuuden uusiin ja tuoreisiin tulkintoihin pyrkivä taide ja leikillisyys sopii huonosti päinvastaisia pyrkimyksiä omaavan sosiaalityön esim. lastensuojelun palvelukseen.
Taide ja leikki ovat perusoikeuksia- ei kontrollin koristeita
Taiteen vapaus on liki unohtunut perusoikeus. Taiteen vapaus on sekä torjuntaoikeutta että turvaamisoikeutta ja ennenkaikkea taiteilijan mahdollisuutta toteuttaa itseään ja vapautta valita teoksen muoto. Taiteen vapauden voi nähdä myös yleisen ilmaisuvapauden takaavan perustuslain yleisen sananvapauden erityisenä laajennuksena.
Pauli Rautiaisen (2007,125) mukaan taiteen vapauden ydinsisällöksi voidaan kiteyttää julkisen vallan velvollisuus olla puuttumatta taiteelliseen toimintaan (taiteen valmistamiseen, jakeluun ja vastaanottoon).
Monissa sosiaalityön taidelähtöisissä projekteissa tavoitteena ei tunnu olevan vapaus, uuden etsiminen ja konventionaalisen kyseenalaistaminen vaan kontrollin ja konventionaalisen koristelu ja kasvojenpesu taiteen ja leikin avulla.
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä taidelähtöinen "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut aarrekarttojen ja valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Suomessa insestiepäilyjä on usein selvitetty perheneuvoloissa taidelähtöisillä ja toiminnallisilla menetelmillä- katastrofaalisin tuloksin. Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo.
Lastensuojelu on koko historiansa ajan ollut taiteen ja vapaan itseilmaisun pahimpia vihollisia ja on sitä yhä edelleen.
Taiteilijan työhön kuuluva epävarmuus ja epäsäännöllisyys on lastensuojelussa tulkittu vakiintumattomuudeksi, struktuurittomuudeksi ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi ja uuden etsiminen ja konventioiden kyseenalaistaminen mielenterveyden häiriöksi ja viranomaisvastaisuudeksi.
Sosiaalityölliseen taidetyöskentelyyn usein sisältyvä positiivisuuden (asiantuntijan puolelle asettumisen) pakko ja onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa palvelujärjestelmän väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin.
Lastensuojelun diskurssien, menetelmien ja asiakirjojen keskeinen ja usein ainut funktio tuntuu olevan legitimoida lastensuojelussa työskentelevien oikeus puuttua puuttumista vastustavan lapsen ja vanhemman elämään ja olla siinä läsnä eli oikeuttaa työntekijän haluttomuus ja/tai kyvyttömyys erottaa omia tarpeitaan asiakkaiden tarpeista (=mentalisaation häiriö).
Osallistuminen sosiaalityön "osallistaviin" projekteihin noudattaa kuntouttavan työtoiminnan eetosta: osallistuminen ei ole asiakkaille vapaaehtoista mutta palkkaa ei makseta koskaan. Osallistuminen hämärään projektiin tai ryhmään voi olla sosiaalityöntekijän ehdottama "aktivointitoimenpide" tai "avohuollon tukitoimi ", jolla asiakas todistaa " yhteistyökykyisyytensä" ja josta kieltäytyminen voi tarkoittaa kovenevaa kontrollia, karenssia tai lasten huostaanottoa.
Sakari Timosen mukaan "aktiivisuudeksi hyväksytään vain TE-toimiston itse järjestämä tai ostopalveluna yrityksiltä hankkima koulutus tai muu työllistymistä edistävä palvelu. Aktiivisuuden täyttämiseksi ei riitä, että TE-viranomaiset ovat itse myöntäneet hankkeelle avustusta tai että se saa muuta julkisen sektorin rahoitusta. Vaikka saataisiin kuinka hyviä tuloksia tahansa, niin on aktivoiduttu väärin ja tukea leikataan. Tämä järjettömyys johtuu siitä, että aktiivimallia valmisteltaessa päämääränä oli tukien leikkaaminen."
Monet lastensuojelun menetelmällistetyn urkinnan kohteeksi joutuneet jakavat Tiina- äidin huomion:
"Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa.
Meihin kohdistetut viranomaistoimenpiteet tuntuivat rajattomilta, jos sopii käyttää tuota monista huostaanottohakemuksista tuttua, vanhemmuuden laatua määrittelevää sanaa."
Taide ja leikki edellyttää kontrollista vapaiden tilojen luomista ja ylläpitoa
Taiteen tai leikin edellyttämää kiireetontä, pakotonta ja kontrollista vapaata tilaa ei voi löytyä järjestelmistä ja tiloista, joissa kaikilla on ilmoitus-, kirjaamis-, raportointi- ja todistamisvelvoite ja ammatillisuus-, ansaitsemis-, menestymis-, pätemis-, selustanvarmistus-, kollegalojaliteetti- ja kasvojensäilytyspakko.
Mirka Linnan (2016) haastattelemien sosiaalityöntekijöiden mukaan luovia menetelmiä käytettiinkin lähinnä tiedonkeräämisenä lapsen elämästä ja vain harvat sosiaalityöntekijät käyttivät menetelmiä lapsen itseilmaisua tukevasti tai traumaattisten asioiden käsittelyä mahdollistavina elementteinä.
Taiteilijoiden kannattaa suhtautua varauksella tiedonhankintaan valjastettuun lastensuojelun peli- ja taidetyöskentelyyn ja selvittää miksi ja mitä tietoa halutaan, ketä varten sitä hankitaan ja miten tietoa tuotetaan.
Taidetta tai leikkiä ei pidä valjastaa tuottamaan tietoa asiakirjojen täydennystä varten, vaan lähtökohtaisesti aina yksilöä varten (Känkänen, 2013, 111).
Taiteen ja leikin valjastaminen sijaishuoltobisneksen lihottamiseen ja sosiaalihuollollisen vapaudenriiston tai vapaudenriistoon sopeutumisen välineeksi on jo hybristä, josta pitäisi rangaista.
Sosiaalista sirkusta kehittäneen Petra Malinin mukaan "ensimmäinen osallisuuden aste ja askel on tunnustaminen (recognition), se, että asiakas on joku, joka työntekijän tulee huomioida. Jos työntekijä ei anna mitään itsestään, tunnustaminen ei ole mahdollista".
Malin havaitsee aivan oikein, että vaativa fyysinen yhteisharjoittelu taatusti estää luokkaylenkatsetta ja koppavaa paremmin- ja puolestatietämistä ja fyysinen riski auttaa luomaan luottamusta.
Malin ei kuitenkaan huomaa, että itsensä piilottaminen asiantuntijanaamion taakse ja yhteisen ihmisyyden kieltäminen on edelleenkin sosiaalityön ammatillisuuden kyseenalainen ihanne.
Miksi luottamuksen synnyttämiseen tarkoitettuja fyysisiä yhteisponnistuksia pitää tehdä asiakkaiden arjesta irrallaan erillisissä erityisprojekteissa? Eikö riittävä luottamuksen syntymiseen tarvittava riski ja ponnistus voisi syntyä myös viemällä asiakkaan erityislapset retkelle tai laitokseen unohdettu mummo ulkoilemaan?
Mirja Satka puolestaan on oikeassa siinä, että perinteinen sosiaalityö on tullut tiensä päähän.
Kaikki pyhäpuhe sosiaalityön leikillisyydestä, luottamuksesta, osallisuudesta, kehittämisestä ja uudistumisesta on kuitenkin turhaa niin kauan kun asiakkaan ja työntekijän ensikohtaamisessakin on oikeussuojan varmistamiseksi ja asiakirjafabrikoinnin estämiseksi oltava mukana asiakkaan oma tukihenkilö, juristi tai äänityslaitteet.
Sosiaalityön kykyviisarin olisi syytä nitkahtaa ensin pois rosvosektorilta, jotta asiakkaat uskaltautuvat pyörittämään Soccan uusia onnenpyöriä.
#Socca #PROSOS #taidelähtöisetmenetelmätlastensuojelussa #pelitjaleikitsosiaalityönvälineinä #pelillisyysjaleikillisyysarvioinninapuna #pelillisyys #leikillisyys #TyttiHytti #MirjaSatka #PetraMalin #PekkoKähkönen #LeenaLuhtasela #kuntouttavatyötoiminta
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi