kuvakaappaus Kotimaa, Tiina Mutila Koulukuraattoreiden kaksinaismoralismi
"Kiva-kouluprojektissa oli esimerkiksi pallopelejä, joissa pallon saatuaan piti kertoa jotain itsestään TAI ONGELMISTAAN. Tilanne ahdisti, kun odotti kauhulla omaa vuoroaan, josta syntyi taas uusi kiusaamistilanne – opettaja ei välittänyt."
Koulukuraattoreiden toimintaa koskevissa opinnäytetöissä ja muissa tutkimuksissa hämmästyttävät ristiriitaiset johtopäätökset ja suositukset:
Koulukuraattorit haluavat esiintyä lasten tukijoina mutta kokevat kuitenkin tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen lastensuojelun aikuiset.
Koulukuraattorityön puheissa painotetaan ennaltaehkäisevää rakenteellista sosiaalityötä mutta käytännössä on tehty pääasiassa oppilaskohtaista ja korjaavaa työtä.
Koulukuraattorit kertovat olevansa lapsen edun ajajia mutta työtä määrittelevät paremminkin kouluinstituution ja sosiaalityön profession etu ja intressit kuin oppilaiden etu tai intressit.
Koulukuraattorityön tavoitteiksi määritellään lasten hyvinvoinnin, osallisuuden ja luottamuksen rakentaminen mutta kuraattorit kirjaavat pääasiassa virheitä ja muita negatiivisia asioita, syrjäyttävät oppilaita osallisuudesta ja vuotavat heidän tietojaan eteenpäin.
Oppilaat toivovat koulukuraattoreilta eniten koulukiusaamiseen puuttumista ja tukea kiusaamisen uhreille mutta koulukuraattorit eivät mainitse näitä perustehtävikseen.
Kuraattorit paheksuvat lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja pyrkivät "suojelemaan" oppilaita pikemminkin omilta vanhemmiltaan kuin kiusaavilta koulutovereilta tai kaltoinkohtelulta sijaishuollossa.
Kuraattorit mieltävät itsensä ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tekijöiksi mutta eivät ole puuttuneet sijoitettujen koulunkäynnin vuosikymmeniä jatkuneisiin laiminlyönteihin eivätkä raportoineet sijoitettuihin kohdistuvasta kiusaamisesta.
Koulukuraattorin työtä ei ohjaa tieto mutta kuraattoreille pitäisi silti antaa asiantuntijastatus ja diagnosointi- oikeudet "sosiaalisiin diagnooseihin" ( Kärki, 2005, 179).
Koulukuraattori on ehkäisevään lastensuojelutyöhön erikoistunut koulun sosiaalityöntekijä. Hänen tulisi auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä tai ihmissuhteissaan tai omaan kasvuunsa ja kehitykseensä liittyviä ongelmia tai pulmatilanteita. Kuraattorin tehtäväkuvaan kuuluu oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisen lisäksi koko kouluyhteisön hyvinvoinnin ja toiminnan tukeminen sekä kotien ja koulun yhteistyön tukeminen.
Pirkko Sipilä- Lähdekorven mukaan koulukuraattorin työ on syntynyt 1960-luvulla kasvatusneuvolatyön rinnalle avuksi lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja sen tavoite on nuoren integroiminen yhteiskuntaan. Janne Hakolan pro gradu-tutkimuksen mukaan kuraattorilla on vain vähäinen rooli oppilaiden auttajana eikä koulukuraattori ole kovin näkyvä vaikuttaja yhteisössään ( Hakola, 2012, 50-52).
Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) perusteella oppilaalla on oikeus keskustella henkilökohtaisesti kuraattorin kanssa viimeistään 7. oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas on tätä pyytänyt. Oppilaalla on oikeus käyttää oppilas/opiskelijahuollon palveluja ilman hänen huoltajansa suostumusta. Koulukuraattorilla on velvollisuus ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jos hän arvioi lapsen tai nuoren olevan lastensuojelun tuen tarpeessa.
Koulukuraattorin toiminta on verkostoitumista: yhteydenpitoa, tietojen saamista ja luovuttamista, asiakasneuvotteluita, tapaamisia sekä lausuntojen kirjoittamista. Tärkeimpiä koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja ovat lastensuojelu, nuorisopsykiatrian poliklinikat, perheneuvola sekä nuorisotoimi.
Sanna Siltasen opinnäytetyössä (2007, 59 )koulukuraattorit toivat esiin sen, että lastensuojelu on koulukuraattorin tärkein yhteistyökumppani. Kaikki haastatellut toivat esiin sen, että tarve saada lastensuojelu tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi oli, mutta jos se ei onnistunut, muualta oli täytynyt etsiä muita yhteistyökumppaneita. Siltasen haastattelemat koulukuraattorit kertoivat ihmettelevänsä lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja vanhempien ymmärtämistä ja kokivat itse ajavansa lapsen asiaa, näkevänsä ja tekevänsä asioita lapsen näkökulmasta (2007, 77).
Siltasen mukaan koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö näyttää olevan enemmän ”vaikeaa viivytystaistelua” kuin ”voittoisaa vastuunjakoa.”
Tässä varatuomari Leeni Ikosen tapausesimerkki koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyötä: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
Oppilaat toivovat kuraattoreilta kiusaamiseen puuttumista
Sanna Puotisen pro gradu- työssä "Jos olisin koulukuraattori" koulukiusaaminen oli mainittu jopa 62% (44) oppilaiden kirjoitelmista. Kiusattu oppilas näyttäytyi aineistossa uhrina, jota koulukuraattorin tulee auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin.
Koulukiusaamiseen pitäisi nuorten näkemysten mukaan puuttua enemmän kuin nyt tehdään, ja puuttumiseen tulisi löytää uusia toimintamuotoja, joiksi nuoret ehdottivat mm. valvontakameroita, nimetöntä raportointimahdollisuutta, moniammatillista yhteistyötä kiusaamisen selvittämiseksi ja ainekirjoituksia, joiden avulla kuraattori saa tietoa koulussa tapahtuvista asioista. Nuorten kokemusten mukaan nykyiset toimintamallit saattavat jopa estää koulukiusaamisesta kertomisen koulun aikuisille, tai puuttumisesta koituvan haittaa kiusatulle oppilaalle ( Puotila, 2008 , 53- 56).
Koulukiusaamiseen puuttumista vaikeuttaa se, että koulut niputtavat monia rikoksia esim. tappouhkauksia , törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä epämääräisen ja rikoksia vähättelevän koulukiusaaminen- termin alle. ”Fyysinen ja psyykkinen kiusaaminen” ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin huoraksi haukkuminen, tappouhkaukset, tupakantumpilla polttaminen ja pään lyöminen naulakkoon ( KAKS, 2013, 120).
Tehokkaiksi puuttumiskeinoiksi kouluissa on todettu välitön puuttuminen pieneenkin kiusaamiseen, oppilaiden ryhmäyttäminen, yhteiskeskustelut kiusaajien vanhempien kanssa, kattava välituntivalvonta, kurinpitotoimet, rikosilmoitukset ja kiusaajien luokkasiirrot toisiin kouluihin. ”Kättäpäälle rehtorin kansliassa” tai muut sovittelumenetelmät, joissa kiusatun roolia ei oteta vakavasti (esim. molemmat pyytävät anteeksi), eivät tuo kiusatulle oikeudenmukaisuuden kokemusta, jollei kiusaajalle seuraa teoista mitään. Erityisesti poliisin tulo mukaan asiaan yleensä lopetti kiusaamisen. Ryhmän vaihdot olivat myös tehokkaita mutta sen sijaan että uhri vaihtaa koulua tai jää kotiopetukseen kiusaajille pitäisi tehdä enemmän luokkasiirtoja (KAKS, 2013, 112-116, 122).
”Sovintomenettelystä” huolimatta huoltajalla on oikeus käynnistää rikos- ja/tai vahingonkorvausprosessi. Kantelut aluehallintovirastoille ja ylimmille lainvalvojille ovat matalan kynnyksen keinoja huoltajalle viedä asiaa eteenpäin mutta rikosilmoitus tehokkain.
Hiljattain Iltalehti kertoi kuinka Kotkassa yhdeksäsluokkalainen poika pakotettiin syömään myrkyllisiä hevoskastanjoita. Hänen suuhunsa laitettiin myös paristoja. Paristoista valunut neste ärsytti pojan sisäelimiä, mutta pojan vatsaan ei syöpynyt reikää. Tilannetta tutkittiin sairaalassa.
- Olisi voinut käydä todella huonosti. Olisi voinut lähteä henki tai hän olisi voinut joutua letkuruokintaan loppuelämäkseen.
Kiusattu poika sai tapauksen uutisoinnin jälkeen uhkailuviestejä, joissa vaaditaan poikaa ottamaan tapauksesta syyt niskoilleen.
Pojan äiti teki IL:n mukaan kiusaamistapauksesta rikosilmoituksen poliisille. Hän näytti poliisille samassa yhteydessä myös uhkausviestit.
Äiti kertoo IL:lle, että kiusaamisessa on ollut mukana neljä henkilöä, joita vastaan poika on joutunut puolustautumaan yksin. Kiusaaminen alkoi äidin mukaan jo kolmannella luokalla. Äidin mukaan koulu ei ole puuttunut kiusaamiseen tarpeeksi.
- Aina näitä kiusaajia vähän puhutellaan, mutta homma jatkuu ihan samanlaisena. Tämä on niin sanottu KiVa-koulu, äiti kertoo.
KiVa Koulu on koulukiusaamisen vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn pyrkivä toimenpideohjelma. Koulukiusaamisen uhreja paljon hoitanut yksityinen psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti moittii KiVaKoulu- ohjelmaa lepsuksi ja tehottomaksi.
Toistuvasti koulukiusattuja katsotaan olevan 6–10 prosenttia peruskoululaisista eli noin 30 000 lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kasiluokkalaisia koskevassa kouluterveyskyselyssä määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Ainoastaan alle puolet (noin 46 %) Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) kyselyn vastaajista kertoi, että kiusaamiseen oli yritetty puuttua. Kouluterveyskyselyyn 2010– 2011 jopa 70 prosenttia oli vastannut, etteivät koulun aikuiset olleet puuttuneet kiusaamiseen. Noin 70 prosentissa tapauksista kiusaaminen oli puuttumisesta huolimatta jatkunut (KAKS, 2013, 104-107 ).
Missä piileksivät sijoitettujen koulukuraattorit?
Koulukuraattoreita ei näy sijoitettujen kiusaamisen tai laiminlyödyn koulunkäynnin käytäntöjen tai keskustelujen yhteydessä. Miksi? Eikö koulukuraattorin perustehtävä ja velvollisuus ole myös sijoitettujen oppilaiden hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukeminen? Koulumenestys ja saavutettu tutkinto on todettu sijoitettuja eniten suojaaviksi tekijöiksi ja tämä tulos toistuu kaikissa uhanalaisen lapsuuden eläneiden lasten pitkittäistutkimuksissa ( Heino & Oranen, 2013, 229).
Kouluterveyskysely 2017 paljasti, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %).
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.
Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.
Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Lastensuojelututkimukset ovat jo kauan tarjonneet yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lähes kaikissa oikeusasiamiesten tarkastamissa lastenkodeissa ilmeni vakavia puutteita muun muassa sijaishuollon laadussa ja lasten sijoitettujen koulunkäynnistä huolehtimisesta. Miksi koulukuraattorit eivät ole puuttuneet asiaan?
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä (2016, 68-69). Perhehoidossa vanhemmat päättivät lapsen tai nuoren puolesta, tai painostivat vahvasti valitsemaan vaihtoehdoista, joita nuori ei olisi itse valinnut. Nuoren haaveita tai taipumuksia ei välttämättä huomioitu.
Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista. ”Tutkimus tarkentaa aiempaa tietämystä siitä, kuinka laaja ongelma sijoitettuna olleiden lasten vähäinen koulutus on”, THL:n kohorttitutkimuksesta vastaava erikoistutkija Tiina Ristikari sanoo.
Tutkimushanketta johtaneen professori Heikki Hiilamon mukaan tulokset kertovat, kuinka tärkeää on tukea kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.
”Tutkinnon puuttuminen vaikeuttaa dramaattisesti nuorten itsenäisen elämän aloittamista ja pärjäämistä aikuisena”, Hiilamo huomauttaa.
Halutessaan koulukuraattorit olisivat voineet ja voisivat puuttua sijoitettujen kiusaamiseen ja koulunkäynnin laiminlyöntiin, jotka ovat vanhoja jo vuosikymmenet jatkuneita ongelmia. Ammattia eivät ole sitoneet mitkään tiukat ylhäältäpäin asetetut normit, vaan kuraattorit ovat itse luoneet toimenkuvansa( Sipilä- Lähdekorpi, 2004, 177). Sipilä- Lähdekorven väitöskirja-aineistossa roolinsa koulukuraattorina epäselvänä koki kuitenkin lähes 40% vastanneista.
Sipilä-Lähdekorpi (2004, 164–165) tuo esiin tutkimuksessaan sen, että kuraattoreilla on ollut kautta aikojen suuri pyrkimys profession aikaansaamiseen koulukuraattoreille. Tutkijan mukaan professionaalistumispyrkimykset voisivat olla kyllä kuraattorien etu, vaan ei välttämättä asiakkaiden.
Nykyisen tutkimustiedon valossa tutkija on oikeassa.
Kuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu- opiskelijan tuki sattumanvaraista
Seija Kärki väittää, että koulukuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu kokonaan tai on sirpaleista. Kuraattorin vastaanotolle tulevia opiskelijoita tuetaan sattumanvaraisesti.
Kuraattorit olivat osallistuneet hyvin harvoin opiskelijoiden henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS )prosesseihin, vaikka kuraattorin osallistuminen vaikutti merkittävästi opiskelijan opintojen etenemiseen.
Useissa HOJKSeissa oli mainintoja siitä, kuinka opiskelija ei tullut tapaamisiin tai sitoutunut tarjottuun tukeen. Sitä vastoin onnistumisten kirjaaminen ei ollut näkyvää. Myös Kaija Miettinen (2008, 231) pohti opiskelijan roolia, joka hänen tutkimuksensa perusteella näyttäytyi passiivisena haastattelujen kohteena, lomakkeiden täyttäjänä, asiakirjojen välittäjänä sekä tuen ja avun saajana.
Tarja Heinon ja Mikko Orasen mukaan ( 2013, 218) lasten erityistäminen on lisääntynyt. Lapsia on vuosittain yhä enemmän erilaisten erityistoimien kohteena erityispäivähoidossa, erityisryhmässä, kahden paikalla, erityisopetuksessa, erityisluokalla, lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelujen piirissä, erityisnuorisotyössä ja niin edelleen.
Vuosina 1995-2010 erityisopetuksen oppilaiden määrä lähes kolminkertaistui vajaasta kolmesta prosentista 8,5 prosenttiin. Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita uskoo, etteivät lapset ole muuttuneet vaan heihin suhtautuminen on muuttunut: yhä useammat luokitellaan poikkeaviksi. Lasten syrjintää ei enää tunnisteta, koska se on muuttunut jokapäiväiseksi. Saloviidan mukaan lasten diagnoosit ovat pitkälti mielivaltaisia, sillä ne vaihtelevat voimakkaasti sekä alueellisesti että vuosittain.Saloviita kutsuu erityisopetusta ”oppilaan varhaiseksi puuttumiseksi luokasta” tai ”erityistarveteollisuudeksi”.
”Jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan, mutta meillä poikkeaviksi koetut lapset syrjitään erityisluokalle, pahimmassa tapauksessa säilytyspaikkana on koulun kellari.”
Usein varsinkin sijoitetut saavat erityisen tai sairaan statuksen , turhan diagnoosin ja lääkityksen ja ohjataan "koulukuntoisuuteen" vedoten erityisopetukseen, lastensuojelulaitoksen omaan kotikouluun tai "mukautettuun opetukseen", jotka voivat olla todellisuudessa opetuksen laiminlyöntiä.
Myös sijoitetuilla on lakisääteinen oikeus laadukkaaseen opetukseen. Jos huostaanotto vahvistaa syrjäytymistä opetuksesta, se ei vastaa tarkoitustaan.
Ruotsin lapsiasiamies Fredrik Malmberg (2010) on kiinnittänyt huomiota epätasa-arvoon huostaan otettujen lasten ja muiden lasten opetuksen järjestämisen suhteen. Vuonna 2009 Ruotsin koulutarkastusvirasto (Skolinspektion) tutki niiden laitosten opetusta, jotka antoivat erityisopetusta. Tulokset olivat masentavia: vain yksi 31 tutkitusta yksiköistä antoi opetusta kaikissa aineissa ja tarjosi opetusta sen ajan, johon lapsilla on oikeus. Lisäksi havaittiin, että usein kunnallinen koululaitos on passiivinen varmistamaan, että oppilaiden oikeus opetukseen toteutuu myös sijoitettujen lasten osalta. Opettajien asenteissa ja tiedoissa havaittiin myös puutteita: sijoitetut lapset saatettiin mieltää jopa kehitysvammaisiksi (Oranen ja Heino, 2013, 235).
Seija Kärki kummeksui jo vuosia sitten moniongelmaisiksi määriteltyjen muusyy- luokkaan luokiteltujen erityisopiskelijoiden suurta määrää kuraattorin asiakkaina.
Hänen mukaansa ammatillisen koulutuksen erityisopetus profiloituu osittain massiiviseen sosiaalisten syiden kaatoluokkaan, jonka kanssa työskentelyä kukaan ei ole normittanut " muuta syytä" pidemmälle (2005, 163 -182). " Koska kolmasosa muun syyn perusteella järjestettävästä erityisopetuksesta kohdennetaan ilman suunnittelua, koulutuksen järjestäjien asiaan tarttuminen lienee aiheellista. Kyse on paitsi opiskelijan oikeusturvasta, myös merkittävän taloudellisen resurssin sattumanvaraisesta kohdentamisesta. Sattumanvarainen tuen tarpeen määrittely johtaa toimenpiteisiin, jotka eivät perustu tietoon. Tällöin opiskelijan erityisopetuksen järjestämistä voivat ohjata kulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset tekijät eivätkä opiskelijan henkilökohtaiset tuen tarpeet" (Kärki, 2005 ,150-151).
Oppilashuoltolaki romutti perheiden tietosuojan, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi sosiaalityöntekijät kouluihin
Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin sosiaali- ja terveysministeriön virkailija Piia- Liisa Heiliön panoksesta lastensuojelun kriisiytymiseen ja oikeusturvaongelmiin sekä sosiaalihuollon asiakkaiden tietoturvan ja oikeusvaltioperiaatteiden rapautumiseen.
Piia- Liisa Heiliön valmistelema oppilashuoltolaki linkitti koulujen oppilashuoltotyön kunnalliseen sosiaalityöhön, toi koulukuraattoreiksi sosiaalityöntekijät, lisäsi turhan byrokratian määrää, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi perheiden tietosuojan vaarantavat moniammatilliset asiantuntijaryhmät kouluihin.
Jos neljätoistavuotias kertoo opettajalle tai koulukuraattorille olevansa raskaana ja sanoo, ettei asiasta saa kertoa vanhemmille, ei uuden lain mukaan saa asiasta vanhemmille hiiskua.
Jo 10-vuotias lapsi voi salata vanhemmiltaan terveystietonsa. Tämä koskee esimerkiksi reseptilääkitystä, aborttia tai ehkäisypillereitä.
Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltusen mukaan 10 ikävuoden raja perustuu sosiaali- ja terveysministeriön linjaukseen. Laki ei siis ikärajaa määritä.
Alaikäisellä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen vain vanhemmille. Lastensuojeluviranomaisilla puolestaan on oikeus saada ja levittää hänen tietojaan kielloista huolimatta.
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen ja opettajat epäilivät 1.8.2014 voimaanastuneen lain hankaloittavan kodin ja koulun yhteistyötä.
– Pääsääntöisesti kasvatusvastuu on vanhemmilla. Miten he voivat hoitaa tätä tehtävää, jos eivät saa tietoa? Lahtinen kysyi.
Turun vastaava koulupsykologi pelkäsi uuden oppilashuoltolain johtavan pahimmillaan kiusaamisen pitkittymiseen ja lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuun ja juuri niin kävikin.
Missä ihmeessä instagramissa ja whatsappissakin päivystävät koulukuraattorit ovat piileksineet näiden edellämainittujen ongelmien ja niistä käytyjen keskustelujen ajan? Eivätkö he tiedä ongelmista vai eikö heillä vain ole mitään sanottavaa? Johtaako toteutunut unelma lastensuojelun kumppanuudesta siihen, ettei kuraattori puutu edes laittomasti toimivan vastuusosiaalityöntekijän tai sijoitetun koulutuspolut katkaisevan sijaishuoltoyrittäjän toimintaan?
Oppilaiden oikeusturvan ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta on kestämätöntä, että suurin osa koulukuraattoreista ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, ilmoitus- ja raportointivelvoitettaan koulun/sijaishuollon väärinkäytöksistä, oman alansa tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
Kirjallisuus:
Antti Kääriälä, Marie Berlin, Mette Lausten, Heikki Hiilamo, Tiina Ristikari, Early school leaving by children in care: A comparative study of three Nordic countries, Children and Youth Services Review. Available online 6 June 2018, ISSN 0190-7409.
Hakola, Janne :SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET KOULUKURAATTORIN TYÖSSÄ, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Sosiaalityön pro gradu- tutkielma, 2012
Heino, Tarja & Oranen, Mikko: Lastensuojelun asiakkaiden koulunkäynti– erityistäkö?, 2013
Ikonen, Leeni: Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, Radium-kirjat, 2013
Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS: Pelastakaa koulukiusattu! – Koulun vastuu, puuttumisen muodot ja ongelmat oikeudellisessa tarkastelussa, 2013
Kärki, Seija: KURAATTORIN TYÖ AMMATILLISESSA OPPILAITOKSESSA Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin, sosiaalityön lisensiaattityö, Kuopion yliopisto 2005
Puotinen Sanna :”JOS OLISIN KOULUKURAATTORI...” Yhdeksäsluokkalaisten näkemyksiä koulun sosiaalityöstä, sosiaalityön pro gradu, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, 2008
Siltanen, Sanna :VAIKEAA VIIVYTYSTAISTELUA VAI VOITTOISAA VASTUUNJAKOA? Tutkielma lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyöstä, Sosiaalityön pro gradu, Tampereen yliopisto 2007
Sipilä-Lähdekorpi, Pirkko: "Hirveesti tekijänsä näköistä" : koulukuraattorin työ peruskoulun yläluokilla, sosiaalityön väitöskirja , Finn lectura, 2004
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/barometrin-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kun-avun-saanti-maksaa-lapsen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-aivopierut-osa-1
"Kiva-kouluprojektissa oli esimerkiksi pallopelejä, joissa pallon saatuaan piti kertoa jotain itsestään TAI ONGELMISTAAN. Tilanne ahdisti, kun odotti kauhulla omaa vuoroaan, josta syntyi taas uusi kiusaamistilanne – opettaja ei välittänyt."
Koulukuraattoreiden toimintaa koskevissa opinnäytetöissä ja muissa tutkimuksissa hämmästyttävät ristiriitaiset johtopäätökset ja suositukset:
Koulukuraattorit haluavat esiintyä lasten tukijoina mutta kokevat kuitenkin tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen lastensuojelun aikuiset.
Koulukuraattorityön puheissa painotetaan ennaltaehkäisevää rakenteellista sosiaalityötä mutta käytännössä on tehty pääasiassa oppilaskohtaista ja korjaavaa työtä.
Koulukuraattorit kertovat olevansa lapsen edun ajajia mutta työtä määrittelevät paremminkin kouluinstituution ja sosiaalityön profession etu ja intressit kuin oppilaiden etu tai intressit.
Koulukuraattorityön tavoitteiksi määritellään lasten hyvinvoinnin, osallisuuden ja luottamuksen rakentaminen mutta kuraattorit kirjaavat pääasiassa virheitä ja muita negatiivisia asioita, syrjäyttävät oppilaita osallisuudesta ja vuotavat heidän tietojaan eteenpäin.
Oppilaat toivovat koulukuraattoreilta eniten koulukiusaamiseen puuttumista ja tukea kiusaamisen uhreille mutta koulukuraattorit eivät mainitse näitä perustehtävikseen.
Kuraattorit paheksuvat lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja pyrkivät "suojelemaan" oppilaita pikemminkin omilta vanhemmiltaan kuin kiusaavilta koulutovereilta tai kaltoinkohtelulta sijaishuollossa.
Kuraattorit mieltävät itsensä ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tekijöiksi mutta eivät ole puuttuneet sijoitettujen koulunkäynnin vuosikymmeniä jatkuneisiin laiminlyönteihin eivätkä raportoineet sijoitettuihin kohdistuvasta kiusaamisesta.
Koulukuraattorin työtä ei ohjaa tieto mutta kuraattoreille pitäisi silti antaa asiantuntijastatus ja diagnosointi- oikeudet "sosiaalisiin diagnooseihin" ( Kärki, 2005, 179).
Koulukuraattori on ehkäisevään lastensuojelutyöhön erikoistunut koulun sosiaalityöntekijä. Hänen tulisi auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä tai ihmissuhteissaan tai omaan kasvuunsa ja kehitykseensä liittyviä ongelmia tai pulmatilanteita. Kuraattorin tehtäväkuvaan kuuluu oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisen lisäksi koko kouluyhteisön hyvinvoinnin ja toiminnan tukeminen sekä kotien ja koulun yhteistyön tukeminen.
Pirkko Sipilä- Lähdekorven mukaan koulukuraattorin työ on syntynyt 1960-luvulla kasvatusneuvolatyön rinnalle avuksi lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja sen tavoite on nuoren integroiminen yhteiskuntaan. Janne Hakolan pro gradu-tutkimuksen mukaan kuraattorilla on vain vähäinen rooli oppilaiden auttajana eikä koulukuraattori ole kovin näkyvä vaikuttaja yhteisössään ( Hakola, 2012, 50-52).
Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) perusteella oppilaalla on oikeus keskustella henkilökohtaisesti kuraattorin kanssa viimeistään 7. oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas on tätä pyytänyt. Oppilaalla on oikeus käyttää oppilas/opiskelijahuollon palveluja ilman hänen huoltajansa suostumusta. Koulukuraattorilla on velvollisuus ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jos hän arvioi lapsen tai nuoren olevan lastensuojelun tuen tarpeessa.
Koulukuraattorin toiminta on verkostoitumista: yhteydenpitoa, tietojen saamista ja luovuttamista, asiakasneuvotteluita, tapaamisia sekä lausuntojen kirjoittamista. Tärkeimpiä koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja ovat lastensuojelu, nuorisopsykiatrian poliklinikat, perheneuvola sekä nuorisotoimi.
Sanna Siltasen opinnäytetyössä (2007, 59 )koulukuraattorit toivat esiin sen, että lastensuojelu on koulukuraattorin tärkein yhteistyökumppani. Kaikki haastatellut toivat esiin sen, että tarve saada lastensuojelu tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi oli, mutta jos se ei onnistunut, muualta oli täytynyt etsiä muita yhteistyökumppaneita. Siltasen haastattelemat koulukuraattorit kertoivat ihmettelevänsä lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja vanhempien ymmärtämistä ja kokivat itse ajavansa lapsen asiaa, näkevänsä ja tekevänsä asioita lapsen näkökulmasta (2007, 77).
Siltasen mukaan koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö näyttää olevan enemmän ”vaikeaa viivytystaistelua” kuin ”voittoisaa vastuunjakoa.”
Tässä varatuomari Leeni Ikosen tapausesimerkki koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyötä: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
Oppilaat toivovat kuraattoreilta kiusaamiseen puuttumista
Sanna Puotisen pro gradu- työssä "Jos olisin koulukuraattori" koulukiusaaminen oli mainittu jopa 62% (44) oppilaiden kirjoitelmista. Kiusattu oppilas näyttäytyi aineistossa uhrina, jota koulukuraattorin tulee auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin.
Koulukiusaamiseen pitäisi nuorten näkemysten mukaan puuttua enemmän kuin nyt tehdään, ja puuttumiseen tulisi löytää uusia toimintamuotoja, joiksi nuoret ehdottivat mm. valvontakameroita, nimetöntä raportointimahdollisuutta, moniammatillista yhteistyötä kiusaamisen selvittämiseksi ja ainekirjoituksia, joiden avulla kuraattori saa tietoa koulussa tapahtuvista asioista. Nuorten kokemusten mukaan nykyiset toimintamallit saattavat jopa estää koulukiusaamisesta kertomisen koulun aikuisille, tai puuttumisesta koituvan haittaa kiusatulle oppilaalle ( Puotila, 2008 , 53- 56).
Koulukiusaamiseen puuttumista vaikeuttaa se, että koulut niputtavat monia rikoksia esim. tappouhkauksia , törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä epämääräisen ja rikoksia vähättelevän koulukiusaaminen- termin alle. ”Fyysinen ja psyykkinen kiusaaminen” ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin huoraksi haukkuminen, tappouhkaukset, tupakantumpilla polttaminen ja pään lyöminen naulakkoon ( KAKS, 2013, 120).
Tehokkaiksi puuttumiskeinoiksi kouluissa on todettu välitön puuttuminen pieneenkin kiusaamiseen, oppilaiden ryhmäyttäminen, yhteiskeskustelut kiusaajien vanhempien kanssa, kattava välituntivalvonta, kurinpitotoimet, rikosilmoitukset ja kiusaajien luokkasiirrot toisiin kouluihin. ”Kättäpäälle rehtorin kansliassa” tai muut sovittelumenetelmät, joissa kiusatun roolia ei oteta vakavasti (esim. molemmat pyytävät anteeksi), eivät tuo kiusatulle oikeudenmukaisuuden kokemusta, jollei kiusaajalle seuraa teoista mitään. Erityisesti poliisin tulo mukaan asiaan yleensä lopetti kiusaamisen. Ryhmän vaihdot olivat myös tehokkaita mutta sen sijaan että uhri vaihtaa koulua tai jää kotiopetukseen kiusaajille pitäisi tehdä enemmän luokkasiirtoja (KAKS, 2013, 112-116, 122).
”Sovintomenettelystä” huolimatta huoltajalla on oikeus käynnistää rikos- ja/tai vahingonkorvausprosessi. Kantelut aluehallintovirastoille ja ylimmille lainvalvojille ovat matalan kynnyksen keinoja huoltajalle viedä asiaa eteenpäin mutta rikosilmoitus tehokkain.
Hiljattain Iltalehti kertoi kuinka Kotkassa yhdeksäsluokkalainen poika pakotettiin syömään myrkyllisiä hevoskastanjoita. Hänen suuhunsa laitettiin myös paristoja. Paristoista valunut neste ärsytti pojan sisäelimiä, mutta pojan vatsaan ei syöpynyt reikää. Tilannetta tutkittiin sairaalassa.
- Olisi voinut käydä todella huonosti. Olisi voinut lähteä henki tai hän olisi voinut joutua letkuruokintaan loppuelämäkseen.
Kiusattu poika sai tapauksen uutisoinnin jälkeen uhkailuviestejä, joissa vaaditaan poikaa ottamaan tapauksesta syyt niskoilleen.
Pojan äiti teki IL:n mukaan kiusaamistapauksesta rikosilmoituksen poliisille. Hän näytti poliisille samassa yhteydessä myös uhkausviestit.
Äiti kertoo IL:lle, että kiusaamisessa on ollut mukana neljä henkilöä, joita vastaan poika on joutunut puolustautumaan yksin. Kiusaaminen alkoi äidin mukaan jo kolmannella luokalla. Äidin mukaan koulu ei ole puuttunut kiusaamiseen tarpeeksi.
- Aina näitä kiusaajia vähän puhutellaan, mutta homma jatkuu ihan samanlaisena. Tämä on niin sanottu KiVa-koulu, äiti kertoo.
KiVa Koulu on koulukiusaamisen vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn pyrkivä toimenpideohjelma. Koulukiusaamisen uhreja paljon hoitanut yksityinen psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti moittii KiVaKoulu- ohjelmaa lepsuksi ja tehottomaksi.
Toistuvasti koulukiusattuja katsotaan olevan 6–10 prosenttia peruskoululaisista eli noin 30 000 lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kasiluokkalaisia koskevassa kouluterveyskyselyssä määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Ainoastaan alle puolet (noin 46 %) Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) kyselyn vastaajista kertoi, että kiusaamiseen oli yritetty puuttua. Kouluterveyskyselyyn 2010– 2011 jopa 70 prosenttia oli vastannut, etteivät koulun aikuiset olleet puuttuneet kiusaamiseen. Noin 70 prosentissa tapauksista kiusaaminen oli puuttumisesta huolimatta jatkunut (KAKS, 2013, 104-107 ).
Missä piileksivät sijoitettujen koulukuraattorit?
Koulukuraattoreita ei näy sijoitettujen kiusaamisen tai laiminlyödyn koulunkäynnin käytäntöjen tai keskustelujen yhteydessä. Miksi? Eikö koulukuraattorin perustehtävä ja velvollisuus ole myös sijoitettujen oppilaiden hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukeminen? Koulumenestys ja saavutettu tutkinto on todettu sijoitettuja eniten suojaaviksi tekijöiksi ja tämä tulos toistuu kaikissa uhanalaisen lapsuuden eläneiden lasten pitkittäistutkimuksissa ( Heino & Oranen, 2013, 229).
Kouluterveyskysely 2017 paljasti, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %).
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.
Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.
Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Lastensuojelututkimukset ovat jo kauan tarjonneet yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lähes kaikissa oikeusasiamiesten tarkastamissa lastenkodeissa ilmeni vakavia puutteita muun muassa sijaishuollon laadussa ja lasten sijoitettujen koulunkäynnistä huolehtimisesta. Miksi koulukuraattorit eivät ole puuttuneet asiaan?
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä (2016, 68-69). Perhehoidossa vanhemmat päättivät lapsen tai nuoren puolesta, tai painostivat vahvasti valitsemaan vaihtoehdoista, joita nuori ei olisi itse valinnut. Nuoren haaveita tai taipumuksia ei välttämättä huomioitu.
Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista. ”Tutkimus tarkentaa aiempaa tietämystä siitä, kuinka laaja ongelma sijoitettuna olleiden lasten vähäinen koulutus on”, THL:n kohorttitutkimuksesta vastaava erikoistutkija Tiina Ristikari sanoo.
Tutkimushanketta johtaneen professori Heikki Hiilamon mukaan tulokset kertovat, kuinka tärkeää on tukea kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.
”Tutkinnon puuttuminen vaikeuttaa dramaattisesti nuorten itsenäisen elämän aloittamista ja pärjäämistä aikuisena”, Hiilamo huomauttaa.
Halutessaan koulukuraattorit olisivat voineet ja voisivat puuttua sijoitettujen kiusaamiseen ja koulunkäynnin laiminlyöntiin, jotka ovat vanhoja jo vuosikymmenet jatkuneita ongelmia. Ammattia eivät ole sitoneet mitkään tiukat ylhäältäpäin asetetut normit, vaan kuraattorit ovat itse luoneet toimenkuvansa( Sipilä- Lähdekorpi, 2004, 177). Sipilä- Lähdekorven väitöskirja-aineistossa roolinsa koulukuraattorina epäselvänä koki kuitenkin lähes 40% vastanneista.
Sipilä-Lähdekorpi (2004, 164–165) tuo esiin tutkimuksessaan sen, että kuraattoreilla on ollut kautta aikojen suuri pyrkimys profession aikaansaamiseen koulukuraattoreille. Tutkijan mukaan professionaalistumispyrkimykset voisivat olla kyllä kuraattorien etu, vaan ei välttämättä asiakkaiden.
Nykyisen tutkimustiedon valossa tutkija on oikeassa.
Kuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu- opiskelijan tuki sattumanvaraista
Seija Kärki väittää, että koulukuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu kokonaan tai on sirpaleista. Kuraattorin vastaanotolle tulevia opiskelijoita tuetaan sattumanvaraisesti.
Kuraattorit olivat osallistuneet hyvin harvoin opiskelijoiden henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS )prosesseihin, vaikka kuraattorin osallistuminen vaikutti merkittävästi opiskelijan opintojen etenemiseen.
Useissa HOJKSeissa oli mainintoja siitä, kuinka opiskelija ei tullut tapaamisiin tai sitoutunut tarjottuun tukeen. Sitä vastoin onnistumisten kirjaaminen ei ollut näkyvää. Myös Kaija Miettinen (2008, 231) pohti opiskelijan roolia, joka hänen tutkimuksensa perusteella näyttäytyi passiivisena haastattelujen kohteena, lomakkeiden täyttäjänä, asiakirjojen välittäjänä sekä tuen ja avun saajana.
Tarja Heinon ja Mikko Orasen mukaan ( 2013, 218) lasten erityistäminen on lisääntynyt. Lapsia on vuosittain yhä enemmän erilaisten erityistoimien kohteena erityispäivähoidossa, erityisryhmässä, kahden paikalla, erityisopetuksessa, erityisluokalla, lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelujen piirissä, erityisnuorisotyössä ja niin edelleen.
Vuosina 1995-2010 erityisopetuksen oppilaiden määrä lähes kolminkertaistui vajaasta kolmesta prosentista 8,5 prosenttiin. Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita uskoo, etteivät lapset ole muuttuneet vaan heihin suhtautuminen on muuttunut: yhä useammat luokitellaan poikkeaviksi. Lasten syrjintää ei enää tunnisteta, koska se on muuttunut jokapäiväiseksi. Saloviidan mukaan lasten diagnoosit ovat pitkälti mielivaltaisia, sillä ne vaihtelevat voimakkaasti sekä alueellisesti että vuosittain.Saloviita kutsuu erityisopetusta ”oppilaan varhaiseksi puuttumiseksi luokasta” tai ”erityistarveteollisuudeksi”.
”Jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan, mutta meillä poikkeaviksi koetut lapset syrjitään erityisluokalle, pahimmassa tapauksessa säilytyspaikkana on koulun kellari.”
Usein varsinkin sijoitetut saavat erityisen tai sairaan statuksen , turhan diagnoosin ja lääkityksen ja ohjataan "koulukuntoisuuteen" vedoten erityisopetukseen, lastensuojelulaitoksen omaan kotikouluun tai "mukautettuun opetukseen", jotka voivat olla todellisuudessa opetuksen laiminlyöntiä.
Myös sijoitetuilla on lakisääteinen oikeus laadukkaaseen opetukseen. Jos huostaanotto vahvistaa syrjäytymistä opetuksesta, se ei vastaa tarkoitustaan.
Ruotsin lapsiasiamies Fredrik Malmberg (2010) on kiinnittänyt huomiota epätasa-arvoon huostaan otettujen lasten ja muiden lasten opetuksen järjestämisen suhteen. Vuonna 2009 Ruotsin koulutarkastusvirasto (Skolinspektion) tutki niiden laitosten opetusta, jotka antoivat erityisopetusta. Tulokset olivat masentavia: vain yksi 31 tutkitusta yksiköistä antoi opetusta kaikissa aineissa ja tarjosi opetusta sen ajan, johon lapsilla on oikeus. Lisäksi havaittiin, että usein kunnallinen koululaitos on passiivinen varmistamaan, että oppilaiden oikeus opetukseen toteutuu myös sijoitettujen lasten osalta. Opettajien asenteissa ja tiedoissa havaittiin myös puutteita: sijoitetut lapset saatettiin mieltää jopa kehitysvammaisiksi (Oranen ja Heino, 2013, 235).
Seija Kärki kummeksui jo vuosia sitten moniongelmaisiksi määriteltyjen muusyy- luokkaan luokiteltujen erityisopiskelijoiden suurta määrää kuraattorin asiakkaina.
Hänen mukaansa ammatillisen koulutuksen erityisopetus profiloituu osittain massiiviseen sosiaalisten syiden kaatoluokkaan, jonka kanssa työskentelyä kukaan ei ole normittanut " muuta syytä" pidemmälle (2005, 163 -182). " Koska kolmasosa muun syyn perusteella järjestettävästä erityisopetuksesta kohdennetaan ilman suunnittelua, koulutuksen järjestäjien asiaan tarttuminen lienee aiheellista. Kyse on paitsi opiskelijan oikeusturvasta, myös merkittävän taloudellisen resurssin sattumanvaraisesta kohdentamisesta. Sattumanvarainen tuen tarpeen määrittely johtaa toimenpiteisiin, jotka eivät perustu tietoon. Tällöin opiskelijan erityisopetuksen järjestämistä voivat ohjata kulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset tekijät eivätkä opiskelijan henkilökohtaiset tuen tarpeet" (Kärki, 2005 ,150-151).
Oppilashuoltolaki romutti perheiden tietosuojan, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi sosiaalityöntekijät kouluihin
Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin sosiaali- ja terveysministeriön virkailija Piia- Liisa Heiliön panoksesta lastensuojelun kriisiytymiseen ja oikeusturvaongelmiin sekä sosiaalihuollon asiakkaiden tietoturvan ja oikeusvaltioperiaatteiden rapautumiseen.
Piia- Liisa Heiliön valmistelema oppilashuoltolaki linkitti koulujen oppilashuoltotyön kunnalliseen sosiaalityöhön, toi koulukuraattoreiksi sosiaalityöntekijät, lisäsi turhan byrokratian määrää, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi perheiden tietosuojan vaarantavat moniammatilliset asiantuntijaryhmät kouluihin.
Jos neljätoistavuotias kertoo opettajalle tai koulukuraattorille olevansa raskaana ja sanoo, ettei asiasta saa kertoa vanhemmille, ei uuden lain mukaan saa asiasta vanhemmille hiiskua.
Jo 10-vuotias lapsi voi salata vanhemmiltaan terveystietonsa. Tämä koskee esimerkiksi reseptilääkitystä, aborttia tai ehkäisypillereitä.
Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltusen mukaan 10 ikävuoden raja perustuu sosiaali- ja terveysministeriön linjaukseen. Laki ei siis ikärajaa määritä.
Alaikäisellä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen vain vanhemmille. Lastensuojeluviranomaisilla puolestaan on oikeus saada ja levittää hänen tietojaan kielloista huolimatta.
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen ja opettajat epäilivät 1.8.2014 voimaanastuneen lain hankaloittavan kodin ja koulun yhteistyötä.
– Pääsääntöisesti kasvatusvastuu on vanhemmilla. Miten he voivat hoitaa tätä tehtävää, jos eivät saa tietoa? Lahtinen kysyi.
Turun vastaava koulupsykologi pelkäsi uuden oppilashuoltolain johtavan pahimmillaan kiusaamisen pitkittymiseen ja lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuun ja juuri niin kävikin.
Missä ihmeessä instagramissa ja whatsappissakin päivystävät koulukuraattorit ovat piileksineet näiden edellämainittujen ongelmien ja niistä käytyjen keskustelujen ajan? Eivätkö he tiedä ongelmista vai eikö heillä vain ole mitään sanottavaa? Johtaako toteutunut unelma lastensuojelun kumppanuudesta siihen, ettei kuraattori puutu edes laittomasti toimivan vastuusosiaalityöntekijän tai sijoitetun koulutuspolut katkaisevan sijaishuoltoyrittäjän toimintaan?
Oppilaiden oikeusturvan ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta on kestämätöntä, että suurin osa koulukuraattoreista ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, ilmoitus- ja raportointivelvoitettaan koulun/sijaishuollon väärinkäytöksistä, oman alansa tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
Kirjallisuus:
Antti Kääriälä, Marie Berlin, Mette Lausten, Heikki Hiilamo, Tiina Ristikari, Early school leaving by children in care: A comparative study of three Nordic countries, Children and Youth Services Review. Available online 6 June 2018, ISSN 0190-7409.
Hakola, Janne :SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET KOULUKURAATTORIN TYÖSSÄ, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Sosiaalityön pro gradu- tutkielma, 2012
Heino, Tarja & Oranen, Mikko: Lastensuojelun asiakkaiden koulunkäynti– erityistäkö?, 2013
Ikonen, Leeni: Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, Radium-kirjat, 2013
Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS: Pelastakaa koulukiusattu! – Koulun vastuu, puuttumisen muodot ja ongelmat oikeudellisessa tarkastelussa, 2013
Kärki, Seija: KURAATTORIN TYÖ AMMATILLISESSA OPPILAITOKSESSA Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin, sosiaalityön lisensiaattityö, Kuopion yliopisto 2005
Puotinen Sanna :”JOS OLISIN KOULUKURAATTORI...” Yhdeksäsluokkalaisten näkemyksiä koulun sosiaalityöstä, sosiaalityön pro gradu, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, 2008
Siltanen, Sanna :VAIKEAA VIIVYTYSTAISTELUA VAI VOITTOISAA VASTUUNJAKOA? Tutkielma lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyöstä, Sosiaalityön pro gradu, Tampereen yliopisto 2007
Sipilä-Lähdekorpi, Pirkko: "Hirveesti tekijänsä näköistä" : koulukuraattorin työ peruskoulun yläluokilla, sosiaalityön väitöskirja , Finn lectura, 2004
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/barometrin-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kun-avun-saanti-maksaa-lapsen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-aivopierut-osa-1