SOS- lapsikylän Hannu Rusama ja Kati Palsanen haluavat lapsiperheille työparin sosiaalityöntekijästä ja työvoimahallinnon virkailijasta Saimme lukijaltamme seuraavan viestin: "Miksi Päijät-Hämeessä ls-perheen vanhemmalla ei ole oikeutta yksityisyyteen työvoimatoimistossa? Toivon todella että Lokakuun Liike ottaa tähän kantaa, koska itse en tiedä mitä teen asialle. Olen jo itkenyt itseni kipeäksi ahdistuksesta."
Tiesittekö, että jos työttömällä työnhakijalla on lastensuojelun asiakkuus , hän ei pääse lastensuojelusta eroon edes työvoimatoimistossa? Hänen on pakko avata työkykyynsä vaikuttavat seikat LASTENSUOJELUN TYÖNTEKIJÄLLE eikä minkäänlaisesta yksityisyydestä voi edes puhua. Samalla lastensuojelun työntekijä voi poimia työnhakijan työkyvyn ja -historian puutteista perusteet työnhakijan lapsen huostaanotolle tai sen jatkamiselle. Sosiaalityöntekijä voi myös tehdä asiakkaasta arvioinnin, jonka perusteella asiakas voidaan painostaa esim. kalliiseen ja usein toimimattomaan tai jopa vahingolliseen kuntoutukseen. Moniammatillinen yhteistyö, jota Matti Rimpelä kuvaa vakavaksi joukkoharhaksi, jota määrittää ihmisten tarpeiden sijaan työntekijöiden ja järjestelmien tarpeet hävittää toiminnasta niin vuorovaikutuksen kuin vastuun.
Asiakas kertoo saaneensa Lahden TE- toimistosta tällaisen sähköpostin:
"Kun asiakkaan kanssa tehdään aktivointisuunnitelma, on mukana aina vähintään te-asiantuntija ja sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta). Mikäli asiakkaalla on akuutti lastensuojeluasia menossa, on Päijät-Hämeen HYKY:llä (Hyvinvointikuntayhtymä) käytäntö, että sosiaalityöntekijä on lastensuojelupuolelta. Muussa tapauksessa sosiaalityöntekijä on aikuissosiaalityöstä.
Terveisin
Olli Manninen, palveluesimies
0295 041 636
Hämeen TE-toimisto
SOS-lapsikylän malli on jo käytössä Päijät- Hämeessä
Se, että jokin käytäntö tai toimintamalli vakiintuu Suomessa ei tarkoita, että se tukisi lapsia tai perheitä. Toimintamallin vakiintuminen edellyttää ainoastaan sitä, että se edistää sosiaalisektorin byrokraattien ja sijaishuollon asiakashankintaa ja edunvalvontaa.
Sosiaalityöntekijän ja työvoimavirkailijan työparityö ja työvoiman palvelukeskukset ovat Matti Vanhasen hallituksen ja kuntouttavan työtoiminnan lain seurausta. Leena Luhtaselan mukaan (2009) työvoiman palvelukeskuksen työntekijöiden aktivointityössä näkyy ylivallan käyttöä ja se ilmenee erityisesti kuntouttavaan työtoimintaan ohjaamisen ja sen päättämisen vaiheissa. Tuloksissa esiintyi etuuksien velvoittavuudella painostaminen kuntouttavan työtoiminnan aloittamiseksi. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät käyttävät asiakkaan valtaistamisessa itse viranomaisvaltaa ja näin jopa ylläpitävät asiakas-viranomaisvaltasuhteita. Asiakkaat eivät erottaneet aktivointityöstä sosiaalityötä.
Sosiaalityön rooli työvoiman palvelukeskuksessa on tutkimuksen mukaan näkymätöntä eivätkä asiakkaat nähneet sillä olleen juuri merkitystä elämäntilanteelleen (Luhtasela 2009, 89, 93-95, 112, 127-130.)
Työnantajien lisäksi palvelujärjestelmä joka asiakkaan valmiuksia arvioi, saattaa suhtautua asiakkaiden ongelmien kautta ennakkoluuloisesti ja saattaa pahimmillaan itse syrjäyttää asiakkaan palveluista. (Toiviainen 2006, 155-156).
Susanna Heinosen tutkimuksessa työparityön negatiivisiksi seurauksiksi nimettiin( 2010, 47-48) asiakkaan kokemus painostetuksi joutumisesta kahden hengen voimalla. Työparityöskentelyn ajateltiin myös luokittavan ihmisiä eri rooleihin. Asiakkaan nähtiin pelkäävän kummankin hallinnon toimenpiteitä ja seuraamuksia, kertoessaan avoimesti tilanteestaan virkailijoille.
Ongelmallisena asiakkaan kannalta nähtiin myös tilanne, jossa virkailijat olisivat erimielisiä asiakkaan tilanteesta. Tämä ristiriita aiheuttaisi epävarmuutta ja luottamuspulaa virkailijoiden ja asiakkaan välillä.
Malliin on nyt ihastunut SOS- lapsikyläkin vaikka mallin negatiiviset seuraukset ovat hyvin tiedossa. SOS- Lapsikylä ilmoitti hiljattain puuhaavansa työttömille lapsiperheen vanhemmille työparia sosiaalityöntekijästa ja työvoimahallinnon virkailijasta:
"Syrjäytymisriskissä olevan perheen hyvinvointi kohenisi paljon, jos se saisi tuekseen nimetyn, sosiaalityöntekijästä ja työvoimahallinnon virkailijasta koostuvan työparin, SOS- lapsikylän Hannu Rusama ja Kati Palsanen sanovat.
Väite on uskomaton ja sisältää liian monta orwellilaisen uuskielen käsitettä mm. syrjäytyminen, riski, tuki ja hyvinvointi.
Miksi Päijät- Häme on lähtenyt tekemään yhteistyötä juuri sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneen, huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetun SOS- lapsikylän kanssa?
Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.
Lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.
Lastensuojelun työntekijöiden vyöryminen TE- toimistoihin ja pakkoasiointi heidän kanssaan ei edistä ainuttakaan näistä tavoitteista.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa. Tutkimustieto osoittaa vuodesta toiseen, että lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Tutkimustieto osoittaa myös, että asioita tehdään väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta. Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on jo valeasiakkaita eli asiakkaita jotka eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.
Oikeillekaan avuntarvitsijoille lastensuojelulla ei ole tarjottavana mitään käyttökelpoista.
Perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ole olemassa/saatavilla.
Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamista , lastensuojelun arviointi on oikeusturvariski, tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Riski- ja syrjäytymispuhe riskibisneksen ja syrjäyttämisen oikeuttajana
Lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten kehittelemiin riskiperheiden määritelmiin mahtuvat jo lähes kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta sijaishuollon omia perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä, joissa riskejä ja ylisukupolvisia ongelmia ei virallisen totuuden mukaan esiinny.
Rekisteröidyksi riskiperheeksi tullaan epäilyllä avuntarpeesta. Riskiperhe syntyy kun perhe pyytää julkisesti apua asiantuntijalta tai asiantuntija tai kuka tahansa ohikulkija arvelee lapsen tai perheen tarvitsevan apua.
Pysyvän rakennetyöttömyyden aikana on kyseenalaista samaistaa syrjäytyminen perinteisen palkkatyön puutteeseen. Miksi esim. hyödyllistä vapaaehtoistyötä tekevä työtön nuori katsotaan puuttumistoimia vaativaksi rasitteeksi vaikka mielivaltainen sosiaalityöntekijä tai veroparatiiseihin voittonsa piilottava lastensuojeluyrittäjä on paljon suurempi kuluerä ja rasite kansantaloudelle?
Mikä perhe ylipäätään on syrjäytymisriskissä oleva perhe ja miten SOS- lapsikylän ekspertiisillä, epistemologialla ja etiikalla kyetään tällainen perhe määrittelemään?
Miksi työssäkäyntiä pidetään omaehtoisen selviytymisen takeena vaikka yhä useampi työssäkäyvä ei saa työstään palkkaa, jolla tulisi toimeen ja työssäkäyvien köyhien määrä lisääntyy ollen jo puoli miljoonaa?
Kansalaisten kannattaa olla syrjäytymispuheen suhteen yhtä valppaita kuin huoli- ja riskipuheen suhteen. Se ei ehkä olekaan väline olosuhteiden kuvaamiseksi ja muuttamiseksi vaan päämäärä itsessään tiettyjen erottelujen, rajanvetojen ja asemien ylläpitämiseksi ja oikeuttamiseksi.
Jos et normalisoidu, poliisikeinot ovat käytettävissä
Sakari Hänninen (1990, 22) on arvellut, että huono-osaisten normalisointiyrityksissä on kyse paljolti muusta kuin heidän kansalaistamisestaan: (ehdollistettu) puhe huono-osaisista onkin kenties suunnattu muulle yleisölle. Viranomaisten kamppailussa sosiaalisen järjestyksen ja yhteiskuntarauhan takaamiseksi patologisoiva diskurssi ja syrjäytyneiden kova hallinnointi voivat olla ennakoiva uhkakuva, muistutus siitä, että jollei itsenormalisointi suju, ”poliisikeinot” ovat käytettävissä. Syrjäytyneiden oletettu poikkeavuus ja patologisuus oikeuttavat heidän kontrolloimisensa ja sitä kautta kaikkien ei-syrjäytyneiden – mutta mahdollisesti tai todennäköisesti syrjäytyvien normaalien – etukäteiskontrollin.
Huomaamatta jää, että syrjäytyneiden tai oikeammin syrjäytettyjen epänormaaliudesta on tullut normaalia.
Syrjäytymisen kriteerinä pidetty työttömyys tai vähintäänkin työsuhteiden epävakaistuminen on tulossa pikemminkin normiksi kuin poikkeukseksi. Riskialttiiksi mielletyissä lähiöissä asuu vajaa miljoona suomalaista. Työttömät eivät tunne itseään yksinäisemmiksi kuin muutkaan. Heidän kyläilynsä vilkkaudesta päätellen heillä on jopa vahvemmat sosiaaliset suhteet kuin muilla. (Seppänen 2001, 112, 168, 191.)
Puhe- ja ajattelutavat ( diskurssit) ja politiikka eivät ole erillisiä asioita. Siksi toiseutta ja syyllistämistä oikeuttavaa puhuntaa eli tässä tapauksessa syrjäytyneitä olemuksellistavaa puhuntaa tulee kritisoida. Syrjäytyneistä puhumalla vedetään rajoja ja heikennetään syntyvän yhteisyyden mahdollisuuksia. Syrjäytyneiden kuvaaminen passiiviksi yksilöiksi tukee politiikkaa, jossa varsinainen yhteiskuntapolitiikka korvautuu aktivoimisyrityksillä.
Helneen mukaan syrjäytymisdiskurssin ensimmäinen paradoksi on, että jos kaikki syrjäytyneiden erityisryhmät lasketaan yhteen, syrjäytymättömiin ei jää kuin pieni osa väestöstä. Näin käsite menettää viime kädessä erottelukykynsä suhteessa ei-syrjäytyneisiin.
Lastensuojelussa huono-osaisuuden oletetaan olevan myös ylisukupolvisesti periytyvää.
Varatuomari Leeni Ikosen toteaa, että lastensuojelun ilmianto- ja valvontajärjestelmä on lisännyt perheiden pahoinvointia. Lastensuojelu pelottaa syystäkin, koska se on täysin sattumanvaraista.
Perhe ei voi koskaan tietää, tunteeko lastensuojelun työntekijä häntä velvoittavat lainsäännökset, haluaako hän niitä noudattaa vai onko vastassa kontrolloimattoman vallankäytön huumassa työtä tekevä yksilö.
Ikosen mukaan lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. Lastensuojelun edunvalvontahankkeen perustajat eli Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, ja SOS-Lapsikylä ry tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. "Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja".
Onko syrjäytymisdiskurssilla tarkoitus hankkia asiakkaita SOS- lapsikylän perhekuntoutuksiin ja sijaisperheille vai oikeuttaa kansan syvenevä kahtiajako ja tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen entisestään?
Päijät- Häme on lastensuojelun pitkä-aikainen kriisikunta
Päijät-Häme on ollut lastensuojelun kriisikunta jo kauan. Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.
Päijät-Häme on ollut myös tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).
Päijät-Häme on ollut usein otsikoissa lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden väärinkäytösten takia:
Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen, Mäntymäen lastenkodin johtajana 23 vuotta toiminut sosiaalityöntekijä Tuomo Romppanen jäi kiinni lasten ahdistelusta ja tuomittiin viidestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai viimein eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Loikalan kartanon lastenkodin antama erityinen hoito rajoitti lasten oikeuksia ja vapautta lainvastaisesti. Lapset eristettiin yhteen huoneeseen jopa viikkojen ajaksi.
Lokakuun Liike on kirjoittanut aiemmin Veikkarin erityislastenkodin väärinkäytöksistä jutussaan sinivalkoinen painajainen.
Myös Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä myös rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin. Lastensuojelu- ja liikuntatyöstä kiitetty Icehearts-yhteisö joutui ison kavalluksen kohteeksi Lahdessa. Uusi Lahti -lehti on uutisoinut maahanmuuttajien harjoittamasta järjestelmällisestä nuorten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Lahden lastensuojelu sai 2008 lääninhallitukselta huomautuksen epäasiallisesta käytöksestään asiakkaita kohtaan. Etelä-Suomen lääninhallitus on joutunut puuttumaan myös Heinolan ja Lahden toimeentulotukimaksuihin.
Lääninhallitus on antanut myös Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille.
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.
Projektipäällikkönä Päijät- Hämeen LAPE-hankkeessa häärii lainvastaisista hoidollisista huostaanotoistaan tunnetun Helsingin Diakonissalaitoksen entinen lapsi- ja perhepalvelujen ja Avain-säätion johtaja Tuija Åstedt, jonka toimintatavoista on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää LAPE- hankkeen tavoitteita; perheiden osallisuutta, tiedolla johtamista, voimavarakeskeisyyttä tai painotusta korjaavien toimien sijaan ennaltaehkäisyyn.
Lastensuojelukriisin tuottajia ja ylläpitäjiä uskomalla lastensuojelukriisi jatkuu ja tutkimusten tuloksiksi ja suosituksiksi saadaan aina, että perhepalveluissa tarvitaan lisää lastensuojelukriisin aiheuttaneita kalliita järjestöjen ja yritysten arviointeja ja asiantuntijoita; varhaista puuttumista, ilmiantoja, moniammatillista yhteistyötä ja lastenpsykiatrisia tiimejä, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja - kuntoutusta ja asiantuntijavaltaisia malleja ja välineitä.
Tällaisilla suosituksilla saadaan takuuvarmasti lisättyä kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, lastensuojelun kustannuksia, lastensuojelusta tehtyjä valituksia ja asiakkaiden syrjäytymistä.
Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mikäli edellämainittu iänikuinen tulos on SOS-lapsikylänkin tutkimuksen anti Päijät- Hämeen asukkaat ja päättäjät tietävät kehittämisrahojensa päätyneen kankkulan kaivoon. Niin tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla, että lähtee toteuttamaan aikuisten edunsaajien lapsen edun nimissä tehtyjä vallan ja reviirinlaajennushankkeita veronmaksajien rahoilla. Pysykää hereillä, kansalaiset ja vastustakaa aktiivisesti verovarojenne tuhlausta!
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.
Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät !
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-bermudan-kolmio-jyvaskyla-pori-espoo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/atte-saarelan-blogi/lastensuojelijakin-tarvitsee-rajoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
Tiesittekö, että jos työttömällä työnhakijalla on lastensuojelun asiakkuus , hän ei pääse lastensuojelusta eroon edes työvoimatoimistossa? Hänen on pakko avata työkykyynsä vaikuttavat seikat LASTENSUOJELUN TYÖNTEKIJÄLLE eikä minkäänlaisesta yksityisyydestä voi edes puhua. Samalla lastensuojelun työntekijä voi poimia työnhakijan työkyvyn ja -historian puutteista perusteet työnhakijan lapsen huostaanotolle tai sen jatkamiselle. Sosiaalityöntekijä voi myös tehdä asiakkaasta arvioinnin, jonka perusteella asiakas voidaan painostaa esim. kalliiseen ja usein toimimattomaan tai jopa vahingolliseen kuntoutukseen. Moniammatillinen yhteistyö, jota Matti Rimpelä kuvaa vakavaksi joukkoharhaksi, jota määrittää ihmisten tarpeiden sijaan työntekijöiden ja järjestelmien tarpeet hävittää toiminnasta niin vuorovaikutuksen kuin vastuun.
Asiakas kertoo saaneensa Lahden TE- toimistosta tällaisen sähköpostin:
"Kun asiakkaan kanssa tehdään aktivointisuunnitelma, on mukana aina vähintään te-asiantuntija ja sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta). Mikäli asiakkaalla on akuutti lastensuojeluasia menossa, on Päijät-Hämeen HYKY:llä (Hyvinvointikuntayhtymä) käytäntö, että sosiaalityöntekijä on lastensuojelupuolelta. Muussa tapauksessa sosiaalityöntekijä on aikuissosiaalityöstä.
Terveisin
Olli Manninen, palveluesimies
0295 041 636
Hämeen TE-toimisto
SOS-lapsikylän malli on jo käytössä Päijät- Hämeessä
Se, että jokin käytäntö tai toimintamalli vakiintuu Suomessa ei tarkoita, että se tukisi lapsia tai perheitä. Toimintamallin vakiintuminen edellyttää ainoastaan sitä, että se edistää sosiaalisektorin byrokraattien ja sijaishuollon asiakashankintaa ja edunvalvontaa.
Sosiaalityöntekijän ja työvoimavirkailijan työparityö ja työvoiman palvelukeskukset ovat Matti Vanhasen hallituksen ja kuntouttavan työtoiminnan lain seurausta. Leena Luhtaselan mukaan (2009) työvoiman palvelukeskuksen työntekijöiden aktivointityössä näkyy ylivallan käyttöä ja se ilmenee erityisesti kuntouttavaan työtoimintaan ohjaamisen ja sen päättämisen vaiheissa. Tuloksissa esiintyi etuuksien velvoittavuudella painostaminen kuntouttavan työtoiminnan aloittamiseksi. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät käyttävät asiakkaan valtaistamisessa itse viranomaisvaltaa ja näin jopa ylläpitävät asiakas-viranomaisvaltasuhteita. Asiakkaat eivät erottaneet aktivointityöstä sosiaalityötä.
Sosiaalityön rooli työvoiman palvelukeskuksessa on tutkimuksen mukaan näkymätöntä eivätkä asiakkaat nähneet sillä olleen juuri merkitystä elämäntilanteelleen (Luhtasela 2009, 89, 93-95, 112, 127-130.)
Työnantajien lisäksi palvelujärjestelmä joka asiakkaan valmiuksia arvioi, saattaa suhtautua asiakkaiden ongelmien kautta ennakkoluuloisesti ja saattaa pahimmillaan itse syrjäyttää asiakkaan palveluista. (Toiviainen 2006, 155-156).
Susanna Heinosen tutkimuksessa työparityön negatiivisiksi seurauksiksi nimettiin( 2010, 47-48) asiakkaan kokemus painostetuksi joutumisesta kahden hengen voimalla. Työparityöskentelyn ajateltiin myös luokittavan ihmisiä eri rooleihin. Asiakkaan nähtiin pelkäävän kummankin hallinnon toimenpiteitä ja seuraamuksia, kertoessaan avoimesti tilanteestaan virkailijoille.
Ongelmallisena asiakkaan kannalta nähtiin myös tilanne, jossa virkailijat olisivat erimielisiä asiakkaan tilanteesta. Tämä ristiriita aiheuttaisi epävarmuutta ja luottamuspulaa virkailijoiden ja asiakkaan välillä.
Malliin on nyt ihastunut SOS- lapsikyläkin vaikka mallin negatiiviset seuraukset ovat hyvin tiedossa. SOS- Lapsikylä ilmoitti hiljattain puuhaavansa työttömille lapsiperheen vanhemmille työparia sosiaalityöntekijästa ja työvoimahallinnon virkailijasta:
"Syrjäytymisriskissä olevan perheen hyvinvointi kohenisi paljon, jos se saisi tuekseen nimetyn, sosiaalityöntekijästä ja työvoimahallinnon virkailijasta koostuvan työparin, SOS- lapsikylän Hannu Rusama ja Kati Palsanen sanovat.
Väite on uskomaton ja sisältää liian monta orwellilaisen uuskielen käsitettä mm. syrjäytyminen, riski, tuki ja hyvinvointi.
Miksi Päijät- Häme on lähtenyt tekemään yhteistyötä juuri sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneen, huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetun SOS- lapsikylän kanssa?
Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.
Lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.
Lastensuojelun työntekijöiden vyöryminen TE- toimistoihin ja pakkoasiointi heidän kanssaan ei edistä ainuttakaan näistä tavoitteista.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa. Tutkimustieto osoittaa vuodesta toiseen, että lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Tutkimustieto osoittaa myös, että asioita tehdään väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta. Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on jo valeasiakkaita eli asiakkaita jotka eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.
Oikeillekaan avuntarvitsijoille lastensuojelulla ei ole tarjottavana mitään käyttökelpoista.
Perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ole olemassa/saatavilla.
Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamista , lastensuojelun arviointi on oikeusturvariski, tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Riski- ja syrjäytymispuhe riskibisneksen ja syrjäyttämisen oikeuttajana
Lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten kehittelemiin riskiperheiden määritelmiin mahtuvat jo lähes kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta sijaishuollon omia perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä, joissa riskejä ja ylisukupolvisia ongelmia ei virallisen totuuden mukaan esiinny.
Rekisteröidyksi riskiperheeksi tullaan epäilyllä avuntarpeesta. Riskiperhe syntyy kun perhe pyytää julkisesti apua asiantuntijalta tai asiantuntija tai kuka tahansa ohikulkija arvelee lapsen tai perheen tarvitsevan apua.
Pysyvän rakennetyöttömyyden aikana on kyseenalaista samaistaa syrjäytyminen perinteisen palkkatyön puutteeseen. Miksi esim. hyödyllistä vapaaehtoistyötä tekevä työtön nuori katsotaan puuttumistoimia vaativaksi rasitteeksi vaikka mielivaltainen sosiaalityöntekijä tai veroparatiiseihin voittonsa piilottava lastensuojeluyrittäjä on paljon suurempi kuluerä ja rasite kansantaloudelle?
Mikä perhe ylipäätään on syrjäytymisriskissä oleva perhe ja miten SOS- lapsikylän ekspertiisillä, epistemologialla ja etiikalla kyetään tällainen perhe määrittelemään?
Miksi työssäkäyntiä pidetään omaehtoisen selviytymisen takeena vaikka yhä useampi työssäkäyvä ei saa työstään palkkaa, jolla tulisi toimeen ja työssäkäyvien köyhien määrä lisääntyy ollen jo puoli miljoonaa?
Kansalaisten kannattaa olla syrjäytymispuheen suhteen yhtä valppaita kuin huoli- ja riskipuheen suhteen. Se ei ehkä olekaan väline olosuhteiden kuvaamiseksi ja muuttamiseksi vaan päämäärä itsessään tiettyjen erottelujen, rajanvetojen ja asemien ylläpitämiseksi ja oikeuttamiseksi.
Jos et normalisoidu, poliisikeinot ovat käytettävissä
Sakari Hänninen (1990, 22) on arvellut, että huono-osaisten normalisointiyrityksissä on kyse paljolti muusta kuin heidän kansalaistamisestaan: (ehdollistettu) puhe huono-osaisista onkin kenties suunnattu muulle yleisölle. Viranomaisten kamppailussa sosiaalisen järjestyksen ja yhteiskuntarauhan takaamiseksi patologisoiva diskurssi ja syrjäytyneiden kova hallinnointi voivat olla ennakoiva uhkakuva, muistutus siitä, että jollei itsenormalisointi suju, ”poliisikeinot” ovat käytettävissä. Syrjäytyneiden oletettu poikkeavuus ja patologisuus oikeuttavat heidän kontrolloimisensa ja sitä kautta kaikkien ei-syrjäytyneiden – mutta mahdollisesti tai todennäköisesti syrjäytyvien normaalien – etukäteiskontrollin.
Huomaamatta jää, että syrjäytyneiden tai oikeammin syrjäytettyjen epänormaaliudesta on tullut normaalia.
Syrjäytymisen kriteerinä pidetty työttömyys tai vähintäänkin työsuhteiden epävakaistuminen on tulossa pikemminkin normiksi kuin poikkeukseksi. Riskialttiiksi mielletyissä lähiöissä asuu vajaa miljoona suomalaista. Työttömät eivät tunne itseään yksinäisemmiksi kuin muutkaan. Heidän kyläilynsä vilkkaudesta päätellen heillä on jopa vahvemmat sosiaaliset suhteet kuin muilla. (Seppänen 2001, 112, 168, 191.)
Puhe- ja ajattelutavat ( diskurssit) ja politiikka eivät ole erillisiä asioita. Siksi toiseutta ja syyllistämistä oikeuttavaa puhuntaa eli tässä tapauksessa syrjäytyneitä olemuksellistavaa puhuntaa tulee kritisoida. Syrjäytyneistä puhumalla vedetään rajoja ja heikennetään syntyvän yhteisyyden mahdollisuuksia. Syrjäytyneiden kuvaaminen passiiviksi yksilöiksi tukee politiikkaa, jossa varsinainen yhteiskuntapolitiikka korvautuu aktivoimisyrityksillä.
Helneen mukaan syrjäytymisdiskurssin ensimmäinen paradoksi on, että jos kaikki syrjäytyneiden erityisryhmät lasketaan yhteen, syrjäytymättömiin ei jää kuin pieni osa väestöstä. Näin käsite menettää viime kädessä erottelukykynsä suhteessa ei-syrjäytyneisiin.
Lastensuojelussa huono-osaisuuden oletetaan olevan myös ylisukupolvisesti periytyvää.
Varatuomari Leeni Ikosen toteaa, että lastensuojelun ilmianto- ja valvontajärjestelmä on lisännyt perheiden pahoinvointia. Lastensuojelu pelottaa syystäkin, koska se on täysin sattumanvaraista.
Perhe ei voi koskaan tietää, tunteeko lastensuojelun työntekijä häntä velvoittavat lainsäännökset, haluaako hän niitä noudattaa vai onko vastassa kontrolloimattoman vallankäytön huumassa työtä tekevä yksilö.
Ikosen mukaan lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. Lastensuojelun edunvalvontahankkeen perustajat eli Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, ja SOS-Lapsikylä ry tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. "Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja".
Onko syrjäytymisdiskurssilla tarkoitus hankkia asiakkaita SOS- lapsikylän perhekuntoutuksiin ja sijaisperheille vai oikeuttaa kansan syvenevä kahtiajako ja tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen entisestään?
Päijät- Häme on lastensuojelun pitkä-aikainen kriisikunta
Päijät-Häme on ollut lastensuojelun kriisikunta jo kauan. Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.
Päijät-Häme on ollut myös tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).
Päijät-Häme on ollut usein otsikoissa lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden väärinkäytösten takia:
Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen, Mäntymäen lastenkodin johtajana 23 vuotta toiminut sosiaalityöntekijä Tuomo Romppanen jäi kiinni lasten ahdistelusta ja tuomittiin viidestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai viimein eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Loikalan kartanon lastenkodin antama erityinen hoito rajoitti lasten oikeuksia ja vapautta lainvastaisesti. Lapset eristettiin yhteen huoneeseen jopa viikkojen ajaksi.
Lokakuun Liike on kirjoittanut aiemmin Veikkarin erityislastenkodin väärinkäytöksistä jutussaan sinivalkoinen painajainen.
Myös Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä myös rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin. Lastensuojelu- ja liikuntatyöstä kiitetty Icehearts-yhteisö joutui ison kavalluksen kohteeksi Lahdessa. Uusi Lahti -lehti on uutisoinut maahanmuuttajien harjoittamasta järjestelmällisestä nuorten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Lahden lastensuojelu sai 2008 lääninhallitukselta huomautuksen epäasiallisesta käytöksestään asiakkaita kohtaan. Etelä-Suomen lääninhallitus on joutunut puuttumaan myös Heinolan ja Lahden toimeentulotukimaksuihin.
Lääninhallitus on antanut myös Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille.
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.
Projektipäällikkönä Päijät- Hämeen LAPE-hankkeessa häärii lainvastaisista hoidollisista huostaanotoistaan tunnetun Helsingin Diakonissalaitoksen entinen lapsi- ja perhepalvelujen ja Avain-säätion johtaja Tuija Åstedt, jonka toimintatavoista on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää LAPE- hankkeen tavoitteita; perheiden osallisuutta, tiedolla johtamista, voimavarakeskeisyyttä tai painotusta korjaavien toimien sijaan ennaltaehkäisyyn.
Lastensuojelukriisin tuottajia ja ylläpitäjiä uskomalla lastensuojelukriisi jatkuu ja tutkimusten tuloksiksi ja suosituksiksi saadaan aina, että perhepalveluissa tarvitaan lisää lastensuojelukriisin aiheuttaneita kalliita järjestöjen ja yritysten arviointeja ja asiantuntijoita; varhaista puuttumista, ilmiantoja, moniammatillista yhteistyötä ja lastenpsykiatrisia tiimejä, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja - kuntoutusta ja asiantuntijavaltaisia malleja ja välineitä.
Tällaisilla suosituksilla saadaan takuuvarmasti lisättyä kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, lastensuojelun kustannuksia, lastensuojelusta tehtyjä valituksia ja asiakkaiden syrjäytymistä.
Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mikäli edellämainittu iänikuinen tulos on SOS-lapsikylänkin tutkimuksen anti Päijät- Hämeen asukkaat ja päättäjät tietävät kehittämisrahojensa päätyneen kankkulan kaivoon. Niin tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla, että lähtee toteuttamaan aikuisten edunsaajien lapsen edun nimissä tehtyjä vallan ja reviirinlaajennushankkeita veronmaksajien rahoilla. Pysykää hereillä, kansalaiset ja vastustakaa aktiivisesti verovarojenne tuhlausta!
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.
Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät !
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-bermudan-kolmio-jyvaskyla-pori-espoo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/atte-saarelan-blogi/lastensuojelijakin-tarvitsee-rajoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista