Jaa tämä traaginen tarina, niin levität tietoa Alvarin kaltaisita lapsista ja voit ehkä auttaa jotain pientä "Alvaria". KIITOS, kun jaksat lukea tämän surullisen tarinan.
Alvar on 10-vuotias koululainen. Hän on älykäs ja oppimishaluinen. Hän haluaa kovasti käydä koulua. Hän on kiltti, asiallinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Silti koulunkäynti on hänelle todella vaikeaa. Hänen on myöhästyttävä joka aamu ensimmäiseltä tunnilta, koska ei pysty olemaan koulun pihalla aamuisin. Kellon soidessa hänestä tuntuu, että pää räjähtää. Siksi hän menee koulun alueelle vasta, kun kello on jo soinut ja muut ovat menneet luokkiin. Tästä seuraa nuhteita ja rangaistuksia sekä koulussa että kotona. Välituntisin hänen on piileskeltävä vessassa, ettei kellon ääni kuuluisi niin terävänä. Muut oppilaat nauravat hänelle.
Alvarilla on melkein aina samat vaatteet päällä. Muut eivät tiedä, että juuri niissä vaatteissa ei ole pisteleviä saumoja eikä ihoa polttelevaa kangasta. Koulussa häntä kiusataan, koska muiden mielestä hän haisee.
Alvarin luokassa on 28 oppilasta. Supattelua ja pulinaa on joka puolella. Alvarin on vaikea erottaa opettajan puhetta taustalla olevista äänistä. Joku naputtaa kynällä pulpettia, ja jokainen napautus kuulostaa moukarin iskulta Alvarin päässä. Tuuletuslaitteen humina sattuu korviin. Hän yrittää rauhoittua keinuttelemalla itseään edestakaisin. Se naurattaa vieressä istuvia. Aamupäivällä koulun ruokala avautuu ja luokkaan tulvahtavat ruuan tuoksut. Välillä Alvar joutuu menemään vessaan oksentamaan, koska haju saa hänet voimaan pahoin. Ruokalan kilinä ja kolina on sietämätöntä. Alvar joutuu usein pakenemaan koulusta kesken päivän. Välillä Alvar on niin kuormittunut, ettei hän enää kestä, vaan alkaa huutaa ja paiskoa tavaroita. Silloin opettaja soittaa hänen äidilleen töihin, että tämän pitää hakea Alvar heti pois koulusta. Äiti sanoo Alvarille, että äidin pomo on vihainen hänelle tästä. Siitä Alvar tulee surulliseksi.
Alvaria aletaan pitää hankalana oppilaana. Kuraattori on sitä mieltä, että Alvar hyötyisi enemmän tukea tarvitsevien lasten pienryhmästä, missä opettajalla olisi paremmat mahdollisuudet auttaa. Uudessa luokassa on erittäin vilkas poika, joka kolistelee koko ajan tuolilla ja liikuskelee luokassa. Se vie Alvarin huomion ja hänen on mahdotonta seurata opetusta. Luokka on juuri maalattu ja maalin tuoksu vie lopunkin keskittymiskyvyn ja Alvaria oksettaa. Uusi opettaja on erilainen kuin vanha opettaja. Alvarin on vaikea tulkita opettajan eleitä ja ilmeitä ja ymmärtää, mitä opettaja tarkoittaa. Luokassa on levotonta eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Yksi tyttö saa usein raivokohtauksia, jolloin hänet poistetaan luokasta. Alvar ei pysty ennakoimaan tapahtumia koulussa, mikä aiheuttaa hänelle kovaa ahdistusta. Entinen luokka tuntuu kaikesta huolimatta paremmalta, sillä siellä oli rauhallisempaa ja päivät olivat enemmän toistensa kaltaisia. Tätä vanhemmat ja opettajat eivät ymmärrä ja heidän mielestään Alvarin kuuluisi voida nyt paremmin, koska hän saa enemmän huomiota opettajalta. Alvar yrittää joka aamu mennä kouluun, koska muuten kaikki ovat hänelle vihaisia. Lopulta Alvar uupuu ja jää pois koulusta. Hänestä tulee koulupudokas.
Aikuiset hänen ympärillään ovat huolissaan. Lääkäri määrää hänelle ahdistusta lievittävää lääkettä, josta ei kuitenkaan ole apua. Lääkäri määrää toista lääkettä, mutta siitäkään ei ole apua. Alvar pysyy kotona. Lääkäri haluaa, että Alvar menee sairaalaan lastenpsykiatriselle osastolle. Siellä on Alvarista pelottavaa, ja hän kokee osastolla olon rangaistuksena siitä, ettei ole pystynyt käymään koulua. Toiset lapset ovat pelottavia ja käyttäytyvät Alvarista oudosti. Eräs tyttö kertoo Alvarille, että viiltelee itseään eikä Alvar pysty ymmärtämään, miksi. Alvarin on aina ollut vaikea tunnistaa ja muistaa ihmisten kasvoja.
Osastolla hoitajat, lääkärit, psykologit, sosiaalityöntekijät, siivoojat ja muut potilaat vaihtuvat yhtenään ja hänestä tuntuu, että hän on koko ajan täysin vieraiden ihmisten keskellä. Se aiheuttaa Alvarille paniikinomaista pelkoa. Hoitajat vaativat häneltä asioita, joita hän ei pysty tekemään – esimerkiksi käymään iltaisin suihkussa. He eivät usko Alvaria hänen kertoessaan, että suihkuvesi pistelee ihoa kuin olisi nuppineulasateessa. Alvar pysyttelee huoneessaan ja hänet luokitellaan hoitokielteiseksi. Lopulta lääkäri sanoo, ettei Alvar hyödy hoidosta, koska hän ei ole siihen motivoitunut.
Lääkäri on huolissaan Alvarista, antaa hänelle uhmakkuushäiriödiagnoosin ja ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Koulu on jo aiemmin tehnyt Alvarista lastensuojeluilmoituksen poissaolojen vuoksi. Lääkäri ja opettaja uskovat, että poissaolojen syy on Alvarin perheoloissa. Lastensuojelu puolestaan ei usko, että äänet koulussa tuntuvat Alvarista samalta kuin joku komennettaisiin paitasillaan kovaan pakkaseen koko päiväksi ja sanottaisiin, että koeta nyt vaan keskittyä. Lastensuojelu ei myöskään usko, että ruokalan hajuissa oleminen tuntuu samalta kuin jos pyörätuolissa olijaa käskettäisiin kiipeämään portaita. Se on Alvarille yhtä mahdotonta ja hän haluaa olla kotona omassa huoneessaan aamusta iltaan. Siellä hän lukee kirjoja junista.
Hän rakastaa junia yli kaiken. Hän tietää kaiken junista. Tuntuu, ettei häntä kiinnosta mikään muu. Lääkäri alkaa epäillä, että Alvar käyttäytyy psykoottisesti. Lastensuojelu on sitä mieltä, että vanhemmilla on vanhemmuus hukassa ja Alvarin etu on, että hänet sijoitetaan lastensuojelulaitokseen. Mutta koulunkäynti ei suju sieltäkään käsin. Niinpä Alvar saa uudet diagnoosit: käytöshäiriö ja pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö. Uusia psyykenlääkkeitä kokeillaan, mutta niistä Alvar menee ihan sekaisin ja hän muuttuu aggressiiviseksi. Yksi mielialalääke aiheuttaa hänelle tunteen, että hän haluaa kuolla ja tehdä itselleen jotain pahaa. Eräänä iltana Alvar karkaa laitoksesta ja lähtee radan varteen katselemaan junia. Juuri junan ollessa hänen kohdallaan päättää Alvar hypätä liikkuvan junan kyytiin...
Alvarin äiti oli joskus kysynyt lääkäriltä, voisiko hänen lapsellaan olla Aspergerin oireyhtymä eli lievä autismi. Äiti oli lukenut asiasta, ja olisi halunnut, että tämä tutkittaisiin Alvarilta. Kaikki, mitä äiti oli lukenut Aspergerin syndroomasta, sopi niin hyvin Alvariin. Kukaan ei uskonut äitiä. Lääkäri ja psykologi olivat sitä mieltä, että Alvar vain oireilee vanhempiensa kolme vuotta aiemmin tapahtunutta eroa ja tulehtuneita välejä sekä näkemyseroja kasvatukseen liittyen.
Alvarilla oli Aspergerin oireyhtymä. Lievä autismi, jota ei koskaan tunnistettu eikä Alvar saanut oikeanlaista apua ja tukea koulunkäyntiin. Traagisin seurauksin. Tämä tarina voisi olla tosi. Totta on se, että maassamme tänäkin päivänä joku Alvarin kaltainen lapsi kärsii samalla tavalla.
Toivon, että tätä tarinaa levitetään ja näin jaetaan autismitietoisuutta kaikkialle. Kaikkien pienten "Alvarien" puolesta ja tähden.
Tämän tarinan on kirjoittanut lievästi autistisen lapsen äiti, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja/kehittäjä Annamaija (Maija) Laitinen ja iso joukko autististen lasten ja nuorten vanhempia Pro nepsy nuoret ja lapset ryhmästä.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Kusenkeltainen ja laitosvaltainen Suomi
☞ Lastensuojelun arvovalta- ja huoltoriidat maksavat miljoonia
☞ Lapsen oikeuksien komitealle voi pian valittaa lapsen oikeuksien loukkauksista
☞ Miten päädytään mielisairaalapotilaaksi
☞ Normaaliuden pandemia
☞ Banaali paha piiloutuu byrokratiaan
☞ Saturnaliasta jouluun ja jumalasta kinkuksi
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
Alvar on 10-vuotias koululainen. Hän on älykäs ja oppimishaluinen. Hän haluaa kovasti käydä koulua. Hän on kiltti, asiallinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Silti koulunkäynti on hänelle todella vaikeaa. Hänen on myöhästyttävä joka aamu ensimmäiseltä tunnilta, koska ei pysty olemaan koulun pihalla aamuisin. Kellon soidessa hänestä tuntuu, että pää räjähtää. Siksi hän menee koulun alueelle vasta, kun kello on jo soinut ja muut ovat menneet luokkiin. Tästä seuraa nuhteita ja rangaistuksia sekä koulussa että kotona. Välituntisin hänen on piileskeltävä vessassa, ettei kellon ääni kuuluisi niin terävänä. Muut oppilaat nauravat hänelle.
Alvarilla on melkein aina samat vaatteet päällä. Muut eivät tiedä, että juuri niissä vaatteissa ei ole pisteleviä saumoja eikä ihoa polttelevaa kangasta. Koulussa häntä kiusataan, koska muiden mielestä hän haisee.
Alvarin luokassa on 28 oppilasta. Supattelua ja pulinaa on joka puolella. Alvarin on vaikea erottaa opettajan puhetta taustalla olevista äänistä. Joku naputtaa kynällä pulpettia, ja jokainen napautus kuulostaa moukarin iskulta Alvarin päässä. Tuuletuslaitteen humina sattuu korviin. Hän yrittää rauhoittua keinuttelemalla itseään edestakaisin. Se naurattaa vieressä istuvia. Aamupäivällä koulun ruokala avautuu ja luokkaan tulvahtavat ruuan tuoksut. Välillä Alvar joutuu menemään vessaan oksentamaan, koska haju saa hänet voimaan pahoin. Ruokalan kilinä ja kolina on sietämätöntä. Alvar joutuu usein pakenemaan koulusta kesken päivän. Välillä Alvar on niin kuormittunut, ettei hän enää kestä, vaan alkaa huutaa ja paiskoa tavaroita. Silloin opettaja soittaa hänen äidilleen töihin, että tämän pitää hakea Alvar heti pois koulusta. Äiti sanoo Alvarille, että äidin pomo on vihainen hänelle tästä. Siitä Alvar tulee surulliseksi.
Alvaria aletaan pitää hankalana oppilaana. Kuraattori on sitä mieltä, että Alvar hyötyisi enemmän tukea tarvitsevien lasten pienryhmästä, missä opettajalla olisi paremmat mahdollisuudet auttaa. Uudessa luokassa on erittäin vilkas poika, joka kolistelee koko ajan tuolilla ja liikuskelee luokassa. Se vie Alvarin huomion ja hänen on mahdotonta seurata opetusta. Luokka on juuri maalattu ja maalin tuoksu vie lopunkin keskittymiskyvyn ja Alvaria oksettaa. Uusi opettaja on erilainen kuin vanha opettaja. Alvarin on vaikea tulkita opettajan eleitä ja ilmeitä ja ymmärtää, mitä opettaja tarkoittaa. Luokassa on levotonta eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Yksi tyttö saa usein raivokohtauksia, jolloin hänet poistetaan luokasta. Alvar ei pysty ennakoimaan tapahtumia koulussa, mikä aiheuttaa hänelle kovaa ahdistusta. Entinen luokka tuntuu kaikesta huolimatta paremmalta, sillä siellä oli rauhallisempaa ja päivät olivat enemmän toistensa kaltaisia. Tätä vanhemmat ja opettajat eivät ymmärrä ja heidän mielestään Alvarin kuuluisi voida nyt paremmin, koska hän saa enemmän huomiota opettajalta. Alvar yrittää joka aamu mennä kouluun, koska muuten kaikki ovat hänelle vihaisia. Lopulta Alvar uupuu ja jää pois koulusta. Hänestä tulee koulupudokas.
Aikuiset hänen ympärillään ovat huolissaan. Lääkäri määrää hänelle ahdistusta lievittävää lääkettä, josta ei kuitenkaan ole apua. Lääkäri määrää toista lääkettä, mutta siitäkään ei ole apua. Alvar pysyy kotona. Lääkäri haluaa, että Alvar menee sairaalaan lastenpsykiatriselle osastolle. Siellä on Alvarista pelottavaa, ja hän kokee osastolla olon rangaistuksena siitä, ettei ole pystynyt käymään koulua. Toiset lapset ovat pelottavia ja käyttäytyvät Alvarista oudosti. Eräs tyttö kertoo Alvarille, että viiltelee itseään eikä Alvar pysty ymmärtämään, miksi. Alvarin on aina ollut vaikea tunnistaa ja muistaa ihmisten kasvoja.
Osastolla hoitajat, lääkärit, psykologit, sosiaalityöntekijät, siivoojat ja muut potilaat vaihtuvat yhtenään ja hänestä tuntuu, että hän on koko ajan täysin vieraiden ihmisten keskellä. Se aiheuttaa Alvarille paniikinomaista pelkoa. Hoitajat vaativat häneltä asioita, joita hän ei pysty tekemään – esimerkiksi käymään iltaisin suihkussa. He eivät usko Alvaria hänen kertoessaan, että suihkuvesi pistelee ihoa kuin olisi nuppineulasateessa. Alvar pysyttelee huoneessaan ja hänet luokitellaan hoitokielteiseksi. Lopulta lääkäri sanoo, ettei Alvar hyödy hoidosta, koska hän ei ole siihen motivoitunut.
Lääkäri on huolissaan Alvarista, antaa hänelle uhmakkuushäiriödiagnoosin ja ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Koulu on jo aiemmin tehnyt Alvarista lastensuojeluilmoituksen poissaolojen vuoksi. Lääkäri ja opettaja uskovat, että poissaolojen syy on Alvarin perheoloissa. Lastensuojelu puolestaan ei usko, että äänet koulussa tuntuvat Alvarista samalta kuin joku komennettaisiin paitasillaan kovaan pakkaseen koko päiväksi ja sanottaisiin, että koeta nyt vaan keskittyä. Lastensuojelu ei myöskään usko, että ruokalan hajuissa oleminen tuntuu samalta kuin jos pyörätuolissa olijaa käskettäisiin kiipeämään portaita. Se on Alvarille yhtä mahdotonta ja hän haluaa olla kotona omassa huoneessaan aamusta iltaan. Siellä hän lukee kirjoja junista.
Hän rakastaa junia yli kaiken. Hän tietää kaiken junista. Tuntuu, ettei häntä kiinnosta mikään muu. Lääkäri alkaa epäillä, että Alvar käyttäytyy psykoottisesti. Lastensuojelu on sitä mieltä, että vanhemmilla on vanhemmuus hukassa ja Alvarin etu on, että hänet sijoitetaan lastensuojelulaitokseen. Mutta koulunkäynti ei suju sieltäkään käsin. Niinpä Alvar saa uudet diagnoosit: käytöshäiriö ja pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö. Uusia psyykenlääkkeitä kokeillaan, mutta niistä Alvar menee ihan sekaisin ja hän muuttuu aggressiiviseksi. Yksi mielialalääke aiheuttaa hänelle tunteen, että hän haluaa kuolla ja tehdä itselleen jotain pahaa. Eräänä iltana Alvar karkaa laitoksesta ja lähtee radan varteen katselemaan junia. Juuri junan ollessa hänen kohdallaan päättää Alvar hypätä liikkuvan junan kyytiin...
Alvarin äiti oli joskus kysynyt lääkäriltä, voisiko hänen lapsellaan olla Aspergerin oireyhtymä eli lievä autismi. Äiti oli lukenut asiasta, ja olisi halunnut, että tämä tutkittaisiin Alvarilta. Kaikki, mitä äiti oli lukenut Aspergerin syndroomasta, sopi niin hyvin Alvariin. Kukaan ei uskonut äitiä. Lääkäri ja psykologi olivat sitä mieltä, että Alvar vain oireilee vanhempiensa kolme vuotta aiemmin tapahtunutta eroa ja tulehtuneita välejä sekä näkemyseroja kasvatukseen liittyen.
Alvarilla oli Aspergerin oireyhtymä. Lievä autismi, jota ei koskaan tunnistettu eikä Alvar saanut oikeanlaista apua ja tukea koulunkäyntiin. Traagisin seurauksin. Tämä tarina voisi olla tosi. Totta on se, että maassamme tänäkin päivänä joku Alvarin kaltainen lapsi kärsii samalla tavalla.
Toivon, että tätä tarinaa levitetään ja näin jaetaan autismitietoisuutta kaikkialle. Kaikkien pienten "Alvarien" puolesta ja tähden.
Tämän tarinan on kirjoittanut lievästi autistisen lapsen äiti, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja/kehittäjä Annamaija (Maija) Laitinen ja iso joukko autististen lasten ja nuorten vanhempia Pro nepsy nuoret ja lapset ryhmästä.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Kusenkeltainen ja laitosvaltainen Suomi
☞ Lastensuojelun arvovalta- ja huoltoriidat maksavat miljoonia
☞ Lapsen oikeuksien komitealle voi pian valittaa lapsen oikeuksien loukkauksista
☞ Miten päädytään mielisairaalapotilaaksi
☞ Normaaliuden pandemia
☞ Banaali paha piiloutuu byrokratiaan
☞ Saturnaliasta jouluun ja jumalasta kinkuksi
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?