Taiveaho haluaa lainvastaiset pysyvät huostaanotot laillisiksi
Perhehoitoliiton Satu Taiveahon ahkera lobbaus pysyvien huostaanottojen puolesta on outoa juuri kun THL:n tutkimus osoitti suomalaisten huostaanottojen, joita määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015), olevan jo lainvastaisesti pysyviä. THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtavana ylitarkastajana ja Voikukkia- toiminnan kehittäneen Sininauhasäätiön toimitusjohtajana työskennellyt sosiaalityöntekijä ja rikoksista tuomitun kansanedustajan Antti Kaikkosen vaimo Satu Taiveaho tuputtaa kirjoituksissaan Turun ja Helsingin Sanomiin tutkimustiedon vastaisia virheellisiä tietoja ja väittämiä.
Toivoa sopii, että tekstien virheet ja suoranaiset valheet selittyvät Taivehon jääviydellä sijaisäitinä eivätkä ole vaikuttaneet raskauttavasti toimintaan sosiaalihuollon ylitarkastajana.
Muutama vuosi sitten terveysjätti Attendon Keinukamari ei aikonut uusia lääkelupia, vaikka valtakunnalliset ohjeet velvoittavat päivittämään työntekijöiden luvat kuntoon koulutuksella. Tarkastuskertomuksen ja Attendo Medonen mukaan oli kuitenkin jo solmittu sopimus, jonka mukaan lääkehuolto hoidetaan työaikajärjestelyin koko Attendon kauden loppuun.
AVI:n tarkastajana tuolloin toiminut Satu Taiveaho ei ensin halunnut puhua asiasta ja kertoi sitten tehneensä sopimuksen Attendon kanssa lievemmistä säännöistä. Valvova viranomainen siis jousti antamissaan säännöissä ja määräyksissä tapauksen mukaan vaikka Aluehallintovirasto ei ole paikallinen sopimuskumppani, vaan valvontaviranomainen. Onko pysyvän huostaanotonkin lobbauksessa tarkoitus joustaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja lastensuojelulaista ja tehdä sopimus lievemmistä säännöistä Taiveahon oman tapauksen takia?
Toimiiko Taiveaho pysyvän huostaanoton hankkeessaan kuten monet muutkin sosiaalityöntekijät, järjestöjohtajat ja poliitikot- tyystin vailla juridista osaamista ja tutkimustietoa- ainoastaan omien intressiensä, tunteidensa ja mielipiteidensä varassa?
On outoa, että valvontaviranomaisena toiminut sosiaalityöntekijä ajaa perheiden lakisääteisen jälleenyhdistämisvelvoitteen poistamista.
Suomessa huostaanottojen yleisimmät syyt ovat vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%) (THL, 2016, 7). Tapauksia, joissa lasten kotiutus sijoituksesta ei olisi mahdollista vanhemmille annetun tarpeenmukaisen tuen jälkeen on Suomessa häviävän pieni ellei olematon määrä. Paljon enemmän on perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.
Pysyvän huostaanoton laillistaminen tarkoittaa käytännössä mielivallan, vieraannuttamisen ja muiden lastensuojelun laittomuuksien laillistamista ja niistä palkitsemista. Se tarjoaa valikoimattomille ja valvomattomille sijaisperheille taloudellisen intressin ja motiivin lapsen asiakirjojen fabrikointiin ja tunteiden manipulointiin. Aluehallintovirastoissa ja sosiaalityön koulutuksissa pitäisikin alkaa kiinnittää huomiota henkilövalintoihin ja opettaa lastensuojelun lainsäädäntöä ja etiikkaa.
Outoa on myös, että Helsingin Sanomat, joka sensuroi tutkimusprofessori Tom Arnkilin lastensuojelun asiakashankinnasta ja päätöksenteosta varoittavan artikkelin "Lisää avoimuutta, ei toimintaa selän takana " julkaisee Taiveahon kaikesta tutkimustiedosta vapaan sentimentaaliseen ajatteluun ja epädemokraattiseen päätöksentekoon perustuvan ja yllyttävän sijaishuollon edunvalvonnan markkinointikirjeen.
Käsittämätöntä on suomalaisen median, lastensuojelujärjestöjen ja viranomaiskunnan asettuminen kahden tuusulalaisen ammattipoliitikon ja sijaishuollon edunvalvojan perhe-elämän suojelijoiksi.
Mitä liikkui esimerkiksi sen Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijän päässä, joka yritti tavoittaa tuusulalaista äitiä vajaata kuukautta ennen laskettua aikaa ehdottaakseen adoptiota, vaikka perhe ei ole koskaan edes harkinnut lapsestaan luopumista?
Tuusulan lastensuojelu näyttää vastanneen Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon kampanjoihin etsimällä heille sopivaa lasta sijoitukseen sekä etsimällä adoptioon sopivia lapsia, koska kunnanvaltuutettu kuuluu kampanjaan, jolla haetaan sijaisvanhemmuutta vaihtoehdoksi lapsettomille.
Tuusula käyttää myös Antti Kaikkosen puoluetoverin Paavo Väyrysen lastenkoti Veeraa sijoituksissaan. Lastenkoti Veera tahtoo asiakkaikseen alle 12-vuotiaita lapsia, joilla on psykiatrinen tausta: "Asiakkaaksi tulevien lasten toivotaan olevan alle 12 v. tullessaan, jotta kiintyminen/kiinnittyminen on mahdollista."
Yhteistä Antti Kaikkosen (kesk) ja Paavo Väyrysen (kesk) lastensuojelutoimille on, että yhteistyö vanhempien kanssa on täysin minimissä. Tällä hetkellä myös keskustavetoinen hallitus pohtii pysyvää huostaanottoa, jolla mahdollistetaan perheiden poistaminen lasten elämästä kokonaan. Läheisten suhteiden tukemiselle ei ole tarvetta, kun lapsi on kuitenkin kiinnitetty sijaishuoltoon täysi-ikäisyyteen asti. Samalla kotiuttaminen tulee mahdottomaksi.
Huostaanottojen perusteet ovat lainvastaisia
Huostaanotot eivät ole enää pitkään aikaan olleet lastensuojelulain mukaisia viimesijaisia toimenpiteitä, kuten Taiveaho väittää. Kuntakysely todisti, että lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia. Myös lapsiasiavaltuutettu Kurttila on kiinnittänyt huomiota huostaanottojen lainvastaisiin perusteisiin.
Lapsen etu ei toteudu lastensuojelussa
Taiveahon väittämä lapsen edun tukemisesta kaikin keinoin on puppua. Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen etuun. Komitea on todennut myös, että periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
Esa Iivonen on havainnut, että käsitettä käytetään monissa yhteyksissä oman mielipiteen vahvistajana, vaikka puhuja ei lainkaan tuo esille, miksi kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on arvioitu.
Mirjam Araneva on kuullut lapsen edulla perusteltavan muun muassa valvontakameran asentamista lapsen käytössä olevaan huoneeseen tai lapsen huoneen, jopa wc:n, lukkojen poistamista, sekä muita lapsen yksityisyyttä, liikkumisvapautta tai ihmisarvoa loukkaavia kasvatukseksi kutsuttuja toimia.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Virve-Maria de Godzinskyn (2012) väitöstutkimuksessa hallinto-oikeuden huostaanottoprosesseista kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät lapset vaikuta tulevan aidosti kuulluiksi. Tutkimus osoitti, että vaikka lasta oli kuultu hallinto-oikeudessa, ei lapsen näkemys välttämättä päätynyt ollenkaan tuomioistuimen päätökseen.
Aapo Kotkavuoren tutkimuksen keskeinen tulos on se, että lapsen etua ei perustella selkeästi tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä. Suurimmassa osassa päätöksiä lapsen edun perustelu on joko toteava tai sitä ei ole ollenkaan (68%).
Aila- Puustinen- Korhosen ja Tarja Pösön Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin- tutkimus (2010) kiinnitti huomiota lastensuojelun osaamisen, tiedontuotannon, palvelutarjonnan, laadunvarmistuksen ja valvonnan puutteisiin. Tutkijoiden mukaan lastensuojelussa tarvittavat, lasta ja perhettä tukevat toimenpiteet ovat satunnaisesti, vääräaikaisesti tai epätarkoituksenmukaisesti saatavilla ja sijoituspaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin.
Johanna Hiitolan väitöskirjassa (2015) huostaanottoja määritteli lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien kunnollisuudesta mm. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.
Sonja Perttulaa (2014) jäi tutkimuksessaan mietityttämään kuinka ympäripyöreästi sosiaalityöntekijät olivat kuvanneet sosiaalihuollolle asetettuja odotuksia. Huostaanottohakemuksissa ei juurikaan perustella miten sijaishuollon odotetaan toteuttavan lapsen etua. "Erityisen kummallista oli se, että joistakin huostaanottohakemuksista oli löydettävissä sanasta sanaan samoja kohtia." ( Perttula, 2014, 83.)
Perheiden jälleenyhdistämiseen ei pyritä
Tutkimustiedon valossa myös Taiveahon väittämä " kun biologisten vanhempien tilanne paranee, lapsi palautetaan takaisin syntymäperheeseensä mahdollisimman varhain" ei pidä paikkaansa. Lastensuojelun Keskusliiton kysely osoitti, että perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti pyritä.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Verisiteet ovat tärkeitä lapsille vaan ei lastensuojelulle
Taiveahon väittämälle "pienenä sijoitetut lapset pitävät useimmiten sijaisperhettä perheenään huolimatta siitä, että he tapaavat biologisia vanhempiaan" ei löydy tukea tutkimustiedosta, päinvastoin.
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan:
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon."
”Ne vaan huolehtii musta, ne on vaan sijaisiskä ja sijaisäiti”, sanoi yksi haastateltava sijaisvanhemmistaan. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa (= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Taiveahon mukaan on lapsen kannalta on vaurioittavaa, mikäli hän ei saa luottaa kodin ja perheen pysyvyyteen ja kiintymyssuhteisiin. Suomalaiset päättäjät, Taiveahon järjestö- ja puoluetoverit ovat kuitenkin luoneet ja mahdollistaneet lainsäädännön, jossa jäävin, sijaishuollon yrittäjäksi tähtäävän sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli riittää tuhoamaan lapsen kodin ja olemassaolevat ihmissuhteet ja erottamaan lapsen biologisista vanhemmistaan ilman että perheellä on mahdollisuutta edes oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Jaettuun vanhemmuuteen tai lakien kunnioittamiseen kykenemättömän ei kannata ruveta sijaisvanhemmaksi
Taiveahon mukaan "sijaisperheiltä vaaditaan kohtuuttomasti valmiutta elinikäiseen kiintymyssuhteeseen, rakkauden tarjoamiseen mutta samalla valmiutta luopua lapsesta, jos tilanne muuttuu".
YK:n lapsen oikeuksien sopimus lähtee lapsen oikeudesta elää vanhempiensa kanssa.
Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä.
Sijaisvanhempien valikointiperusteiden, mikäli sellaisia olisi, tulisikin olla halu ja kyky lasten yhteydenpidon tukemiseen ja jaettuun vanhemmuuteen biologisten vanhempien kanssa.
On outoa, että Perhehoitoliitto, jonka hallituksessa Taiveaho istuu, ei halua tukea lapsen etua tai ihmissuhteiden pysyvyyttä tekemällä perhehoitajien sopimuksia sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat(=sijaisvanhemmat) saavat yhdestä huostaanotosta keskimäärin noin 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä ja 1000 000 euroa perhekodissa ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon.
Miksi veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ei kata edes sijoitettujen joululomaa kotona sisarustensa kanssa?
Psykoanalyysin kiintymyssuhdeteoria ei ole pätevä lainsäädännön tai politiikan väline
Monien muiden lastensuojeluvaikuttajien tavoin Taiveaho perustaa lainvastaisen ja epäeettisen hankkeensa psykoanalyysiin ja 50- lukulaiseen amerikkalaiseen kotirouvayhteiskuntaan pohjautuvaan kiintymyssuhdeteoriaan, joka korostaa lasten ensimmäisten elinvuosien ja äitien jatkuvan saatavillaolon kohtalonomaista vaikutusta lasten loppuelämään. Teoria ei ota huomioon, että myös länsimaista ydinperheideaalia noudattamattomat ei- valkoiset, siirtotyöläiset, työssäkäyvät äidit ja sota-alueilla eläneet ovat onnistuneet kasvattamaan terveitä ja rakastavia lapsia pitkistäkin eroista huolimatta.
Taiveaho väittää, että "usein lapsen kannalta on vaurioittavaa, jos hänelle edes tuodaan esiin mahdollisuus siihen, että hänet voitaisiin siirtää asumaan muualle kuin siihen perheeseen, jossa hän on asunut turvalliset ja tärkeimmät ensimmäiset elinvuotensa".
Taiveaho ei huomaa, että tuhannet suomalaislapset ja perheet elävät jatkuvasti tuon uhan alla, jonka voi tuottaa pelkkä pyyntö saada lakisääteisiä palveluja esim. kotiapua tai lastensuojeluun tai sen yhteistyökumppaneihin turvautuminen. Tom Arnkilin tutkimuksessa lähes puolet niistä asiakkaista joiden lasten tilanteesta työntekijöillä oli huolta, koki kontaktissa huostaanoton uhkaa. (Arnkil & Eriksson & Saikku 1998, 8-11.)
Miksi Taiveaho pitää lapsia vaurioittavana ainoastaan perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuutta mutta ei lastensuojelun rutiiniksi muodostunutta huostaanotolla uhkaamista tai lainvastaisia perheen hajottamisia?
Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatteluun, jossa tietyt psykoanalyysin periaatteet yhdistyvät havaintoihin eläinten leimautumisesta (Bowlby 1969, 179–183).
Tutkittuaan 44 nuoren varkaan varhaislapsuutta John Bolby (1944) havaitsi, että monilla oli ollut eroja vanhemmistaan ja ongelmia varhaisissa ihmissuhteissaan.
Havaintojensa pohjalta Bowlby kehitti teorian, jonka mukaan varhaisella kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys persoonallisuuden patologisessa kehityksessä. Jari Sinkkosen ja Mirjam Kallandin (2002, 7–8) mukaan Bowlby piti luomaansa kiintymyssuhdeteoriaa eräänä psykoanalyysin muunnoksena.
Bowlby suhtautui kriittisesti ja kielteisesti huostaanottoihin ja kasvatuslaitoksiin (Bowlby, 1957, 107-112) ja onkin ironista, että Suomessa kiintymyssuhdeteoria käännettiin huostaanottojen ja laitossijoitusten oikeuttamisen välineeksi.
Kiintymyssuhteiden luokittelu perustuu Mary Ainsworthin havaintoihin ja niiden pohjalta kehitettyyn vieras tilanne -menetelmään (Strange Situation), jossa lapset altistetaan lyhyelle erolle hoitajastaan. Sen perusteella miten lapsi reagoi eroon ja hoitajan paluuseen ja hoitaja lapseen, arvioidaan lapsen ja aikuisen kiintymyssuhteen laatu.
Ainsworthin aineisto koostui vain 26 keskiluokkaisesta baltimorelaislapsesta, eikä siihen luultavasti mahtunut montakaan todella turvatonta lasta. Jari Sinkkonen myöntää, että jälkikäteen arvioituna muiden kuin tasapainoisimpien kiintymyssuhteiden määritteleminen turvattomiksi oli harkitsematonta.
Lastensuojelutoimijat kuitenkin tarttuivat kiintymyssuhdeluokitukseen yhtä innokkaasti kuin Tom Arnkilin huolen vyöhykkeisiin ja tulkitsevat ja käyttävät sitä yhtä virheellisesti.
Arnkil reagoi luokituksensa väärinkäyttöön esittämällä vetoomuksen Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä ja kirjoittamalla vyöhykkeiden käytöstä analyysin Älkää ottako tätä karkkia pois.
Suomen johtavat kiintymyssuhdeasiantuntijat mm. Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland eivät ole tehneet kiintymyssuhdeluokituksen väärinkäytölle mitään vaan päinvastoin edistäneet tutkimustietoon perustumattoman freudilaisen psykokulttuurin pesiytymistä sekä lastensuojeluun että lastenpsykiatriaan.
Organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta on tullut monien politiikkojen ja kliinikkojen mielenkiinnon ja intressien kohde.
Tämä intressi on usein perustunut:
1)Väärälle oletuksille, että kiintymyssuhteen osoittimia voi käyttää täsmällisenä arviointina yksilöllisissä/lastensuojelullisissa asetelmissa
2) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua
3) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi patologiaa
4) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde edustaisi staattista piirrettä/reagointitapaa lapsessa
(lähde:http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)
Perheen jälleenyhdistämisvelvoite on niin lapsen oikeuksien sopimuksessa kuin lastensuojelulaissa
Taiveaho unohtaa kirjoituksissaan aktiivisesti, että niin YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kuin lastensuojelulakiin on kirjattu perheen jälleenyhdistämisvelvoite.
Juridisesti huostaanotto on lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi.
Taiveahon mukaan kuitenkin pelkkä biologisten vanhempien toive lapsensa kotiinpaluusta saattaa vaikeuttaa lapsen ja sijaisperheen suhdetta ja aiheuttaa lapselle epävarmuutta ja pelkoa silloinkin, kun toiveen toteutuminen ei ole realistista.
AVIssa työskennelleenä Taiveaho tietää, ettei edes laittomin perustein huostaanotettuja kotiuteta mutta pyrkii silti manipuloimaan ja estämään jopa lasten ja vanhempien tunteita ja toiveita- lapsen edun nimissä.
Päättäjät eivät piittaa ihmisoikeussopimuksista
Pysyvää huostaanottoa oltiin jo viemässä lainsäädäntöön vuonna 2015 mutta vastaan tuli lapsen itsemäärämisoikeus ja perustuslaki. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) mukaan suunnitelmien pohjana oli vuosina 2012–2013 istuneen hyvinvointityöryhmän mietintö. Hyvinvointityöryhmän jäsenenä olleen, nykyisen perhe- ja peruspalvelulministeri Annika Saarikon mukaan (jo lähtökohtaisesti laittomasta) pysyvästä huostaanotosta oli ”vahva yhteisymmärrys” ryhmässä istuneiden hallituspuolueiden jäsenten kesken. Myös adoptiota ehdotettiin lastensuojelukeinoksi.
Ehdottoman jäävinä (mm. Perhehoitoliiton ja yksityisen sijaishuoltobisneksen kannalta) voi pitää pysyvää huostaanottoa valmistelleen " hyvinvointityöryhmän" kokoonpanoa. Jäseninä toimivat Annika Saarikko, kesk, Elsi Katainen, kesk, Aila Paloniemi, kesk, Hannakaisa Heikkinen, kesk, Juho Eerola, ps, Paula Risikko, kok, Sari Sarkomaa, kok Pia Pohja, kok ja Maria Kaisa Aula, kesk.
Samoja hyvinvointityöryhmän jäseniä istui myös tekemässä Lastensuojelun laatusuosituksia, jotka varoivat visusti puuttumasta lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtiin.
On huolestuttavaa, etteivät edes lastensuojelun lainsäädäntötyön perustana toimivien työryhmien jäsenet, kansanedustajat ja ministerit tunne tai kunnioita voimassa olevia ihmisoikeussopimuksia, lakeja ja asetuksia.
Hälyttävää on, että lainsäädäntötyö tehdään pääosin sijaishuollon edunvalvojien lobbaamana- vailla tutkimustietoa, lasten ja perheiden osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia.
Ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Sijaishuollon lainvastaiset käytännöt ja kiristys tuottavat psyykkisiä kuormia
Taiveaho on oikeassa siinä, että huostaan otetuilla lapsilla on suuret kuormat kannettavinaan. Usein nuo kuormat luodaan sijaishuollon lainvastaisilla käytännöillä ja sadistisella kiristyksellä.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
Pysyvä huostaanotto ei poistaisi lasten lisääntyvää pallottelua sijaisperheiden ja lastensuojelulaitosten väliltä.
Lasten kuormaa ei pitäisi lisätä epävarmuudella ja vaikeuttamalla kiintymyssuhteiden luomista ja ylläpitoa omiin vanhempiin.
Sijaishuolto ei kykene takaamaan lapsille pysyvyyttä tai perhettä
Pysyvän huostaanoton mahdollisuus varmasti lisäisi perheiden kiinnostusta ryhtyä sijaisvanhemmiksi ja lisäisi veronmaksajien kustannuksia mutta ei toisi lapsille varmuutta pysyvyydestä ja perheestä.
Perhehoitoliitto myöntää Helsingin Sanomissa, että perhehoito ei pysty tarjoamaan kaikille lapsille pysyvää ja turvallista sijoituspaikkaa.
Myös sijaisvanhemmat väsyvät ja epäonnistuvat huolimatta noin. 30 000 euroa vuosipalkkiosta, verottomista eduista, vertaistuesta, työnohjauksesta, ympäristön good will: ista, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta, STEA:n (RAY:n )rahoittamista ilmaisista apukäsistä ( PePPi- hanke) ja lastensuojelun edunvalvojasta, joka auttaa lainvastaisesti ylläpitämään huostaanottoa ja erottamaan lapsen omista vanhemmistaan. Sijoitettujen oletettujen kiintymyssuhteiden kehitystä sijaisperheisiin tuetaan erilaisten terapioiden lisäksi lasten ja biologisten vanhempien laittomilla tapaamisrajoituksilla.
Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Tyypillisessä epäonnistuneessa huostaanotossa sijaisperhe on puutteellisesti valikoitu( esim. feissauksella tai lehti- ilmoituksella) ja valmennettu( saanut vain 24 tunnin PRIDE- valmennuksen, joka ei ole näyttöön perustuva käytäntö). PRIDE- valmennuksessa sijaisperheelle on usein luvattu antaa sijoitettu lapsi tietyn aikarajan sisässä( odotusaikakäytäntö) sitä vastaan, että he pysyvät kunnan omana sijaisperheenä.
Lastensuojelussa ei huomata tai välitetä, että odotusaikakäytäntö muodostaa oikeusturvariskin perheille ja houkuttaa turhiin kiireellisiin sijoituksiin ja kiireellisten sijoitusten käyttämiseen biologisen perheen tukitarpeiden selvittämisen sijaan sijaisperheiden asiakashankintana ja huosta-automaatteina.
Kokematon sijaisperhe (2500e/kk X 6 kk) väsyy usein erityislapseen, jonka tarpeita he eivät osaa tunnistaa eivätkä täyttää tai perheen tilanne muuttuu, joka on yleisin syy sijoitussopimusten purkuun (Janhunen 2007;Lamminen & Rantanen, 2007).
Sosiaalityöntekijä siirtää lapsen jonkin järjestön esim. SOS- lapsikylän sijaisperheeseen (3500e/kk X 15 kk ), joilla on enemmän ”kokemusta” huomaamatta, että lastensuojelussa kokemus ei aina tarkoita ammattitaitoa vaan ”hiljaista tietoa”; vanhentuneita ja vääriä uskomuksia ja puuttuvan valvonnan mahdollistamia laittomia ja vahingollisia toimintakäytäntöjä.
Järjestön sijaisperhe hoitaa lasta saamiensa psykoanalyyttisten oppien mukaisesti psykiatrisena tapauksena.
Lapsen oireilu tulkitaan biologisen perheen aiheuttamaksi traumaksi, jota hoidetaan psykiatriassa ja tarpeenmukaiset neurologiset tutkimukset jätetään tekemättä. Väärä hoito pahentaa lapsen oireilua ja sijaisperhe passittaa lapsen pian eteenpäin ammatilliseen perhekotiin (9000e/ kk X 24 kk), jossa oireilevaa lasta aletaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan vanhempiin ja sukulaisiin. Huolestunut äiti ohjataan Sininauhaliiton kehittämään Voikukkia- vertaistukiryhmään oppimaan, että lapsen valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen "reaktiovaihetta".
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heti heidän tarvitsemansa tuki? HuosTa tutkimuksen mukaan jopa 85% apua tarvitsevista lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton. Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen myös lapsilta.
Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti, elinkeino tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.
Miksi veronmaksajien pitää tukea muutamien aikuisten edunsaajien elinkeinoa, jonka tuloksista ei ole näyttöä peräti miljardilla vuodessa?
YK:n sijaishuollon ohjeet korostavat sijaishuollon tarpeen ehkäisyä
YK:n sijaishuollon ohjeet, joita Suomi ei noudata lasten ja biologisten vanhempien oikeuksien osalta korostavat pysyvyyttä lapsen kannalta, mutta syistä, joita Taiveaho ei mainitse.
Pysyvyyden ja turvallisuuden puute sijaishuollossa on kansainvälinen ongelma, joka johtuu sijaishuollon bisnesluonteesta ja sijaisperheiden ja laitosten henkilökunnan heikosta valikoinnista ja valvonnasta, joka on johtanut lisääntyvään fyysiseen, kemialliseen ja seksuaaliseen väkivaltaan sijoitettuja kohtaan ja lasten sijaispaikkojen jatkuviin vaihdoksiin adoptio- ja sijaisvanhempien paljastuttua rikollisiksi tai muuten sopimattomiksi tehtäväänsä.
Pysyvän huostaanoton mahdollisuus ei takaa lasten turvallisuutta vaan päin vastoin heikentää sitä mahdollistamalla pedofiileille ja muille rikollisille esteettömän toimintakentän sijoitettujen koko lapsuuden ajaksi poistamalla vanhemmat lapsen elämästä. Myös Suomessa sijaisvanhemmaksi ryhtymällä saa diplomaattisen koskemattomuuden.
Taiveaho ei kerro, että YK:n antamat sijaishuollon ohjeet rakentuvat kahden pääperiaatteen varaan, joista ensimmäinen korostaa sijaishuollon välttämättömyyttä (necessity) ja toinen saatavilla olevien sijaishuoltojärjestelyjen sopivuutta (suitability).
Ensimmäisen periaatteen mukaan valtioiden tulee korostaa sijaishuollon tarpeen ehkäisyä kansallisen politiikan keinoin ja panostaa lasten ja perheiden varhaiseen tukeen esimerkiksi ehkäisemällä lapsiperheiden köyhyyttä ja tukemalla huoltajia vanhemmuustehtävässään.
Samalla periaate alleviivaa sijaishuollon viimesijaisuutta ja sitä, että sijaishuoltoon tulee turvautua vain tarpeen niin todella vaatiessa ja tilanteissa, joissa perheille annettu tarpeen mukainen tuki ei ole riittävää.
Periaatteen mukaan toimenpiteiden tulee perustua asianmukaiseen arviointiin ja lasten ja vanhempien osallisuus päätöksentekoprosesseissa tulee taata.
Sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulee arvioida jatkuvasti.
Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheiden erottaminen.
Perheiden jälleenyhdistäminen on tavoiteltavaa.
Kaikkien prosessien tulee taata, että sijaishuoltoa käytetään ainoastaan silloin kun se on välttämätön.
Sijaishuoltoa koskevien ratkaisujen tulee olla lapsen edun mukaisia ja lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavia.
Siirtyminen valvomattomasta laitoshoidosta valvomattomaan perhehoitoon ei ole lapsen etu
YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.)
Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon ja nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi. Todellisuudessa moni perhekoti on kuitenkin pikemminkin laitos kuin perhe ja sijoitettuja kaltoinkohdellaan yhtä lailla valvomattomissa sijaisperheissä kuin laitoksissa.
Suomessa perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Jatkuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie valmentajan pätevyyttä. Vastuu virheistä piilotetaan salassapitovelvollisuuden tai lastensuojelun edunvalvojan avulla.
Käytännössä sen paremmin sosiaalityöntekijöillä kuin sijaisvanhemmilla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen.
Asiakasperheistään sosiaalityöntekijät eivät tiedä mitään eivätkä haluakaan tietää tai edes tutustua. Kiinnostuksen puutetta ja etäisyyttä pidetään positiivisena asiana; sitä kutsutaan lastensuojelun ammatillisuudeksi.
Lastensuojelussa ammatillisuudeksi kuvitellaan sitä, että vuoden välein vaihtuva sosiaalityöntekijä lukee edeltäjänsä fabrikoimat jopa 120 vuotta säilytettävät syytöskirjelmät perheistä, joita he eivät tunne ja lisäävät syytöslistaan jonkin oman mutudiagnoosin tai muuta negatiivista, joka on linjassa aiempien syytösten kanssa. Syytösten todenperäisyyttä ei selvitetä lastensuojeluprosessien missään vaiheessa, ei myöskään hallinto- oikeudessa, jossa sosiaalityöntekijät toimivat asiantuntijoina.
Suomalainen sijaishuoltoselvitys, joka tehtiin poliitikkojen painostuksesta yli 20 vuotta myöhässä syyteoikeuden rauettua tuotti samanlaisia löydöksiä kuin Ruotsin, Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu. Suomalaisia tutkijoita hämmästytti erityisesti kaltoinkohtelun ja väkivallan määrä ja yleisyys sijaisperheissä.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan. Sosiaaliviranomaiset epäonnistuivat huolenpidon ja suojan antamisessa lapselle.
Tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä.
Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, STEA:n ja lastensuojelujärjestöjen tuella
Ruotsalaiset selvitysmiehet esittivät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. He ehdottivat, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö, jonka tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.
Suomalainen selvitysryhmä ehdotti lasten kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi sijaishuollossa kahdeksaa toimenpidettä, joista yhtäkään ei ole toteutettu. Välttämättömien ja kiireellisten muutosten joukossa olivat mm. "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä.", "sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja" ja "sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen".
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt voimassaolevia lakeja kunnioittamattoman lastensuojelun itsessään yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa. Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista juuri lastensuojeluasioisssa. AVI:n ja VALVIRA:n mukaan psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia sysätään lainvastaisesti lastensuojeluun ja huostaanoton perusteluna käytetään lainvastaisesti jopa pelkkää psykiatrisen hoidontarpeen arviointia.
VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa.
Kai Alhasen tutkimusaineiston (2014) "lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saaneet tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdeltiin väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututtiin tarpeettoman voimallisin keinoin".
Lastensuojeluperheiden juristien ja kokemusasiantuntijoiden mukaan avohuollon tukitoimet tuottavat ja niitä annetaan tarkoituksensa vastaisesti pohjustamaan huostaanottoja eli perheen hajottamista.
Lastensuojelun ”tukitoimien” lopputulos on perheiden tukemisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lainvastaisesti; lasta ja perhettä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013, Ikonen 2013; Syvälä 2013 ).
Suomalainen sijaishuoltoselvitys osoitti, että sijoitetut lapset harvoin olivat tasa-arvoisia perheenjäseniä sijaisperheissään. Heidän lahjojaan ei tunnistettu eikä tuettu.
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella on yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja.
Lastensuojelupäättäjät haluavat reformin sijaan laillistaa laittomuudet
Kuvaavaa on, että sen sijaan, että sosiaalialan päättäjät pyrkisivät lastensuojelun perustehtävän ja ihmisoikeussopimuksien toteutumiseen tutkimalla ja poistamalla olemassaolevat lastensuojelun puutteet, pyritäänkin olemassaolevat puutteet ja ihmisoikeusloukkaukset oikeuttamaan lainsäädäntöä muuttamalla.
Inhimillisempää ja tuloksellisempaa oikeusturvarikkomusten legitimoinnin sijaan olisi muuttaa lastensuojelulakia siten, että lastensuojelun lainsäädännön perustaksi velvoitettaisiin aina lapsivaikutusten arviointia ja riippumattoman tahon tuottamaa asiakaspalautteet sisältävää tutkimustietoa- eikä kuten nyt- muutaman sosiaalityöntekijän ja jäävin poliitikon ja päättäjän mielipiteitä.
Hyvin verkostoituneen ja vauraan Taiveahon ei tarvitse pelätä, että kukaan koskaan epäilisi tai monitoroisi hänen vanhemmuuttaan tai että lastensuojelulakia biologisen perheen jälleenyhdistämisvelvoitteineen sovellettaisiin milloinkaan hänen tapaukseensa.
Miksi hänhaluaa riistää suomalaisilta lapsilta ja perheiltä vuosikymmenten taistelun tuloksena lakeihin kirjatut perus- ja ihmisoikeudet?
Ilman palvelunkäyttäjiä ja sijaishuollon edunvalvojien yliedustuksella suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Lastensuojelulakia on jouduttu uudistamaan viime vuosina lähes 20 kertaa.
Eikö ennen pakkoadoption ja pysyvien huostaanottojen lobbausta kannattaisi selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai haluaako Taiveaho, että lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset huostaanotot ja sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua?
Suomessa lastensuojelun lainsäädännön tekevät vuodesta toiseen jäävit, toisiinsa hyvin verkostoituneet sijaishuollon edunvalvojat ilman tutkimustietoa. Lastensuojelu- ja perhehoitolakien valmistelussa ei kuultu lainkaan palvelunkäyttäjiä eikä myöskään arvioitu lakien lapsi- tai perhevaikutuksia ja traditio tuntuu jatkuvan uusissakin hankkeissa.
Sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa on päätetty, että Suomi ei tarvitse tutkimustietoa eikä YK:n ohjausta. Meille riittäköön Hedmanilais- Heiliöläis- Paloniemeläis- Taiveaholainen sosiaalihygienia. Kun lastensuojelun uutisointikin on sijaishuollon ja sen kumppaneiden käsissä, kukaan ei saa koskaan tietää.
Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää uutispimentoon ja sijaishuollon markkinoinnin armoille.
Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia, sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
Ajattele ennen kuin äänestät / lahjoitat.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://yle.fi/uutiset/3-8754033
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nain-kohtaat-median-kaltoin-kohdeltu-sosiaalityontekija-sirpa-salmivaara-opastaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
Perhehoitoliiton Satu Taiveahon ahkera lobbaus pysyvien huostaanottojen puolesta on outoa juuri kun THL:n tutkimus osoitti suomalaisten huostaanottojen, joita määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015), olevan jo lainvastaisesti pysyviä. THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtavana ylitarkastajana ja Voikukkia- toiminnan kehittäneen Sininauhasäätiön toimitusjohtajana työskennellyt sosiaalityöntekijä ja rikoksista tuomitun kansanedustajan Antti Kaikkosen vaimo Satu Taiveaho tuputtaa kirjoituksissaan Turun ja Helsingin Sanomiin tutkimustiedon vastaisia virheellisiä tietoja ja väittämiä.
Toivoa sopii, että tekstien virheet ja suoranaiset valheet selittyvät Taivehon jääviydellä sijaisäitinä eivätkä ole vaikuttaneet raskauttavasti toimintaan sosiaalihuollon ylitarkastajana.
Muutama vuosi sitten terveysjätti Attendon Keinukamari ei aikonut uusia lääkelupia, vaikka valtakunnalliset ohjeet velvoittavat päivittämään työntekijöiden luvat kuntoon koulutuksella. Tarkastuskertomuksen ja Attendo Medonen mukaan oli kuitenkin jo solmittu sopimus, jonka mukaan lääkehuolto hoidetaan työaikajärjestelyin koko Attendon kauden loppuun.
AVI:n tarkastajana tuolloin toiminut Satu Taiveaho ei ensin halunnut puhua asiasta ja kertoi sitten tehneensä sopimuksen Attendon kanssa lievemmistä säännöistä. Valvova viranomainen siis jousti antamissaan säännöissä ja määräyksissä tapauksen mukaan vaikka Aluehallintovirasto ei ole paikallinen sopimuskumppani, vaan valvontaviranomainen. Onko pysyvän huostaanotonkin lobbauksessa tarkoitus joustaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja lastensuojelulaista ja tehdä sopimus lievemmistä säännöistä Taiveahon oman tapauksen takia?
Toimiiko Taiveaho pysyvän huostaanoton hankkeessaan kuten monet muutkin sosiaalityöntekijät, järjestöjohtajat ja poliitikot- tyystin vailla juridista osaamista ja tutkimustietoa- ainoastaan omien intressiensä, tunteidensa ja mielipiteidensä varassa?
On outoa, että valvontaviranomaisena toiminut sosiaalityöntekijä ajaa perheiden lakisääteisen jälleenyhdistämisvelvoitteen poistamista.
Suomessa huostaanottojen yleisimmät syyt ovat vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%) (THL, 2016, 7). Tapauksia, joissa lasten kotiutus sijoituksesta ei olisi mahdollista vanhemmille annetun tarpeenmukaisen tuen jälkeen on Suomessa häviävän pieni ellei olematon määrä. Paljon enemmän on perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.
Pysyvän huostaanoton laillistaminen tarkoittaa käytännössä mielivallan, vieraannuttamisen ja muiden lastensuojelun laittomuuksien laillistamista ja niistä palkitsemista. Se tarjoaa valikoimattomille ja valvomattomille sijaisperheille taloudellisen intressin ja motiivin lapsen asiakirjojen fabrikointiin ja tunteiden manipulointiin. Aluehallintovirastoissa ja sosiaalityön koulutuksissa pitäisikin alkaa kiinnittää huomiota henkilövalintoihin ja opettaa lastensuojelun lainsäädäntöä ja etiikkaa.
Outoa on myös, että Helsingin Sanomat, joka sensuroi tutkimusprofessori Tom Arnkilin lastensuojelun asiakashankinnasta ja päätöksenteosta varoittavan artikkelin "Lisää avoimuutta, ei toimintaa selän takana " julkaisee Taiveahon kaikesta tutkimustiedosta vapaan sentimentaaliseen ajatteluun ja epädemokraattiseen päätöksentekoon perustuvan ja yllyttävän sijaishuollon edunvalvonnan markkinointikirjeen.
Käsittämätöntä on suomalaisen median, lastensuojelujärjestöjen ja viranomaiskunnan asettuminen kahden tuusulalaisen ammattipoliitikon ja sijaishuollon edunvalvojan perhe-elämän suojelijoiksi.
Mitä liikkui esimerkiksi sen Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijän päässä, joka yritti tavoittaa tuusulalaista äitiä vajaata kuukautta ennen laskettua aikaa ehdottaakseen adoptiota, vaikka perhe ei ole koskaan edes harkinnut lapsestaan luopumista?
Tuusulan lastensuojelu näyttää vastanneen Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon kampanjoihin etsimällä heille sopivaa lasta sijoitukseen sekä etsimällä adoptioon sopivia lapsia, koska kunnanvaltuutettu kuuluu kampanjaan, jolla haetaan sijaisvanhemmuutta vaihtoehdoksi lapsettomille.
Tuusula käyttää myös Antti Kaikkosen puoluetoverin Paavo Väyrysen lastenkoti Veeraa sijoituksissaan. Lastenkoti Veera tahtoo asiakkaikseen alle 12-vuotiaita lapsia, joilla on psykiatrinen tausta: "Asiakkaaksi tulevien lasten toivotaan olevan alle 12 v. tullessaan, jotta kiintyminen/kiinnittyminen on mahdollista."
Yhteistä Antti Kaikkosen (kesk) ja Paavo Väyrysen (kesk) lastensuojelutoimille on, että yhteistyö vanhempien kanssa on täysin minimissä. Tällä hetkellä myös keskustavetoinen hallitus pohtii pysyvää huostaanottoa, jolla mahdollistetaan perheiden poistaminen lasten elämästä kokonaan. Läheisten suhteiden tukemiselle ei ole tarvetta, kun lapsi on kuitenkin kiinnitetty sijaishuoltoon täysi-ikäisyyteen asti. Samalla kotiuttaminen tulee mahdottomaksi.
Huostaanottojen perusteet ovat lainvastaisia
Huostaanotot eivät ole enää pitkään aikaan olleet lastensuojelulain mukaisia viimesijaisia toimenpiteitä, kuten Taiveaho väittää. Kuntakysely todisti, että lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia. Myös lapsiasiavaltuutettu Kurttila on kiinnittänyt huomiota huostaanottojen lainvastaisiin perusteisiin.
Lapsen etu ei toteudu lastensuojelussa
Taiveahon väittämä lapsen edun tukemisesta kaikin keinoin on puppua. Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen etuun. Komitea on todennut myös, että periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
Esa Iivonen on havainnut, että käsitettä käytetään monissa yhteyksissä oman mielipiteen vahvistajana, vaikka puhuja ei lainkaan tuo esille, miksi kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on arvioitu.
Mirjam Araneva on kuullut lapsen edulla perusteltavan muun muassa valvontakameran asentamista lapsen käytössä olevaan huoneeseen tai lapsen huoneen, jopa wc:n, lukkojen poistamista, sekä muita lapsen yksityisyyttä, liikkumisvapautta tai ihmisarvoa loukkaavia kasvatukseksi kutsuttuja toimia.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Virve-Maria de Godzinskyn (2012) väitöstutkimuksessa hallinto-oikeuden huostaanottoprosesseista kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät lapset vaikuta tulevan aidosti kuulluiksi. Tutkimus osoitti, että vaikka lasta oli kuultu hallinto-oikeudessa, ei lapsen näkemys välttämättä päätynyt ollenkaan tuomioistuimen päätökseen.
Aapo Kotkavuoren tutkimuksen keskeinen tulos on se, että lapsen etua ei perustella selkeästi tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä. Suurimmassa osassa päätöksiä lapsen edun perustelu on joko toteava tai sitä ei ole ollenkaan (68%).
Aila- Puustinen- Korhosen ja Tarja Pösön Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin- tutkimus (2010) kiinnitti huomiota lastensuojelun osaamisen, tiedontuotannon, palvelutarjonnan, laadunvarmistuksen ja valvonnan puutteisiin. Tutkijoiden mukaan lastensuojelussa tarvittavat, lasta ja perhettä tukevat toimenpiteet ovat satunnaisesti, vääräaikaisesti tai epätarkoituksenmukaisesti saatavilla ja sijoituspaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin.
Johanna Hiitolan väitöskirjassa (2015) huostaanottoja määritteli lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien kunnollisuudesta mm. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.
Sonja Perttulaa (2014) jäi tutkimuksessaan mietityttämään kuinka ympäripyöreästi sosiaalityöntekijät olivat kuvanneet sosiaalihuollolle asetettuja odotuksia. Huostaanottohakemuksissa ei juurikaan perustella miten sijaishuollon odotetaan toteuttavan lapsen etua. "Erityisen kummallista oli se, että joistakin huostaanottohakemuksista oli löydettävissä sanasta sanaan samoja kohtia." ( Perttula, 2014, 83.)
Perheiden jälleenyhdistämiseen ei pyritä
Tutkimustiedon valossa myös Taiveahon väittämä " kun biologisten vanhempien tilanne paranee, lapsi palautetaan takaisin syntymäperheeseensä mahdollisimman varhain" ei pidä paikkaansa. Lastensuojelun Keskusliiton kysely osoitti, että perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti pyritä.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Verisiteet ovat tärkeitä lapsille vaan ei lastensuojelulle
Taiveahon väittämälle "pienenä sijoitetut lapset pitävät useimmiten sijaisperhettä perheenään huolimatta siitä, että he tapaavat biologisia vanhempiaan" ei löydy tukea tutkimustiedosta, päinvastoin.
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan:
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon."
”Ne vaan huolehtii musta, ne on vaan sijaisiskä ja sijaisäiti”, sanoi yksi haastateltava sijaisvanhemmistaan. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa (= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Taiveahon mukaan on lapsen kannalta on vaurioittavaa, mikäli hän ei saa luottaa kodin ja perheen pysyvyyteen ja kiintymyssuhteisiin. Suomalaiset päättäjät, Taiveahon järjestö- ja puoluetoverit ovat kuitenkin luoneet ja mahdollistaneet lainsäädännön, jossa jäävin, sijaishuollon yrittäjäksi tähtäävän sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli riittää tuhoamaan lapsen kodin ja olemassaolevat ihmissuhteet ja erottamaan lapsen biologisista vanhemmistaan ilman että perheellä on mahdollisuutta edes oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Jaettuun vanhemmuuteen tai lakien kunnioittamiseen kykenemättömän ei kannata ruveta sijaisvanhemmaksi
Taiveahon mukaan "sijaisperheiltä vaaditaan kohtuuttomasti valmiutta elinikäiseen kiintymyssuhteeseen, rakkauden tarjoamiseen mutta samalla valmiutta luopua lapsesta, jos tilanne muuttuu".
YK:n lapsen oikeuksien sopimus lähtee lapsen oikeudesta elää vanhempiensa kanssa.
Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä.
Sijaisvanhempien valikointiperusteiden, mikäli sellaisia olisi, tulisikin olla halu ja kyky lasten yhteydenpidon tukemiseen ja jaettuun vanhemmuuteen biologisten vanhempien kanssa.
On outoa, että Perhehoitoliitto, jonka hallituksessa Taiveaho istuu, ei halua tukea lapsen etua tai ihmissuhteiden pysyvyyttä tekemällä perhehoitajien sopimuksia sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat(=sijaisvanhemmat) saavat yhdestä huostaanotosta keskimäärin noin 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä ja 1000 000 euroa perhekodissa ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon.
Miksi veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ei kata edes sijoitettujen joululomaa kotona sisarustensa kanssa?
Psykoanalyysin kiintymyssuhdeteoria ei ole pätevä lainsäädännön tai politiikan väline
Monien muiden lastensuojeluvaikuttajien tavoin Taiveaho perustaa lainvastaisen ja epäeettisen hankkeensa psykoanalyysiin ja 50- lukulaiseen amerikkalaiseen kotirouvayhteiskuntaan pohjautuvaan kiintymyssuhdeteoriaan, joka korostaa lasten ensimmäisten elinvuosien ja äitien jatkuvan saatavillaolon kohtalonomaista vaikutusta lasten loppuelämään. Teoria ei ota huomioon, että myös länsimaista ydinperheideaalia noudattamattomat ei- valkoiset, siirtotyöläiset, työssäkäyvät äidit ja sota-alueilla eläneet ovat onnistuneet kasvattamaan terveitä ja rakastavia lapsia pitkistäkin eroista huolimatta.
Taiveaho väittää, että "usein lapsen kannalta on vaurioittavaa, jos hänelle edes tuodaan esiin mahdollisuus siihen, että hänet voitaisiin siirtää asumaan muualle kuin siihen perheeseen, jossa hän on asunut turvalliset ja tärkeimmät ensimmäiset elinvuotensa".
Taiveaho ei huomaa, että tuhannet suomalaislapset ja perheet elävät jatkuvasti tuon uhan alla, jonka voi tuottaa pelkkä pyyntö saada lakisääteisiä palveluja esim. kotiapua tai lastensuojeluun tai sen yhteistyökumppaneihin turvautuminen. Tom Arnkilin tutkimuksessa lähes puolet niistä asiakkaista joiden lasten tilanteesta työntekijöillä oli huolta, koki kontaktissa huostaanoton uhkaa. (Arnkil & Eriksson & Saikku 1998, 8-11.)
Miksi Taiveaho pitää lapsia vaurioittavana ainoastaan perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuutta mutta ei lastensuojelun rutiiniksi muodostunutta huostaanotolla uhkaamista tai lainvastaisia perheen hajottamisia?
Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatteluun, jossa tietyt psykoanalyysin periaatteet yhdistyvät havaintoihin eläinten leimautumisesta (Bowlby 1969, 179–183).
Tutkittuaan 44 nuoren varkaan varhaislapsuutta John Bolby (1944) havaitsi, että monilla oli ollut eroja vanhemmistaan ja ongelmia varhaisissa ihmissuhteissaan.
Havaintojensa pohjalta Bowlby kehitti teorian, jonka mukaan varhaisella kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys persoonallisuuden patologisessa kehityksessä. Jari Sinkkosen ja Mirjam Kallandin (2002, 7–8) mukaan Bowlby piti luomaansa kiintymyssuhdeteoriaa eräänä psykoanalyysin muunnoksena.
Bowlby suhtautui kriittisesti ja kielteisesti huostaanottoihin ja kasvatuslaitoksiin (Bowlby, 1957, 107-112) ja onkin ironista, että Suomessa kiintymyssuhdeteoria käännettiin huostaanottojen ja laitossijoitusten oikeuttamisen välineeksi.
Kiintymyssuhteiden luokittelu perustuu Mary Ainsworthin havaintoihin ja niiden pohjalta kehitettyyn vieras tilanne -menetelmään (Strange Situation), jossa lapset altistetaan lyhyelle erolle hoitajastaan. Sen perusteella miten lapsi reagoi eroon ja hoitajan paluuseen ja hoitaja lapseen, arvioidaan lapsen ja aikuisen kiintymyssuhteen laatu.
Ainsworthin aineisto koostui vain 26 keskiluokkaisesta baltimorelaislapsesta, eikä siihen luultavasti mahtunut montakaan todella turvatonta lasta. Jari Sinkkonen myöntää, että jälkikäteen arvioituna muiden kuin tasapainoisimpien kiintymyssuhteiden määritteleminen turvattomiksi oli harkitsematonta.
Lastensuojelutoimijat kuitenkin tarttuivat kiintymyssuhdeluokitukseen yhtä innokkaasti kuin Tom Arnkilin huolen vyöhykkeisiin ja tulkitsevat ja käyttävät sitä yhtä virheellisesti.
Arnkil reagoi luokituksensa väärinkäyttöön esittämällä vetoomuksen Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä ja kirjoittamalla vyöhykkeiden käytöstä analyysin Älkää ottako tätä karkkia pois.
Suomen johtavat kiintymyssuhdeasiantuntijat mm. Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland eivät ole tehneet kiintymyssuhdeluokituksen väärinkäytölle mitään vaan päinvastoin edistäneet tutkimustietoon perustumattoman freudilaisen psykokulttuurin pesiytymistä sekä lastensuojeluun että lastenpsykiatriaan.
Organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta on tullut monien politiikkojen ja kliinikkojen mielenkiinnon ja intressien kohde.
Tämä intressi on usein perustunut:
1)Väärälle oletuksille, että kiintymyssuhteen osoittimia voi käyttää täsmällisenä arviointina yksilöllisissä/lastensuojelullisissa asetelmissa
2) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua
3) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi patologiaa
4) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde edustaisi staattista piirrettä/reagointitapaa lapsessa
(lähde:http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)
Perheen jälleenyhdistämisvelvoite on niin lapsen oikeuksien sopimuksessa kuin lastensuojelulaissa
Taiveaho unohtaa kirjoituksissaan aktiivisesti, että niin YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kuin lastensuojelulakiin on kirjattu perheen jälleenyhdistämisvelvoite.
Juridisesti huostaanotto on lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi.
Taiveahon mukaan kuitenkin pelkkä biologisten vanhempien toive lapsensa kotiinpaluusta saattaa vaikeuttaa lapsen ja sijaisperheen suhdetta ja aiheuttaa lapselle epävarmuutta ja pelkoa silloinkin, kun toiveen toteutuminen ei ole realistista.
AVIssa työskennelleenä Taiveaho tietää, ettei edes laittomin perustein huostaanotettuja kotiuteta mutta pyrkii silti manipuloimaan ja estämään jopa lasten ja vanhempien tunteita ja toiveita- lapsen edun nimissä.
Päättäjät eivät piittaa ihmisoikeussopimuksista
Pysyvää huostaanottoa oltiin jo viemässä lainsäädäntöön vuonna 2015 mutta vastaan tuli lapsen itsemäärämisoikeus ja perustuslaki. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) mukaan suunnitelmien pohjana oli vuosina 2012–2013 istuneen hyvinvointityöryhmän mietintö. Hyvinvointityöryhmän jäsenenä olleen, nykyisen perhe- ja peruspalvelulministeri Annika Saarikon mukaan (jo lähtökohtaisesti laittomasta) pysyvästä huostaanotosta oli ”vahva yhteisymmärrys” ryhmässä istuneiden hallituspuolueiden jäsenten kesken. Myös adoptiota ehdotettiin lastensuojelukeinoksi.
Ehdottoman jäävinä (mm. Perhehoitoliiton ja yksityisen sijaishuoltobisneksen kannalta) voi pitää pysyvää huostaanottoa valmistelleen " hyvinvointityöryhmän" kokoonpanoa. Jäseninä toimivat Annika Saarikko, kesk, Elsi Katainen, kesk, Aila Paloniemi, kesk, Hannakaisa Heikkinen, kesk, Juho Eerola, ps, Paula Risikko, kok, Sari Sarkomaa, kok Pia Pohja, kok ja Maria Kaisa Aula, kesk.
Samoja hyvinvointityöryhmän jäseniä istui myös tekemässä Lastensuojelun laatusuosituksia, jotka varoivat visusti puuttumasta lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtiin.
On huolestuttavaa, etteivät edes lastensuojelun lainsäädäntötyön perustana toimivien työryhmien jäsenet, kansanedustajat ja ministerit tunne tai kunnioita voimassa olevia ihmisoikeussopimuksia, lakeja ja asetuksia.
Hälyttävää on, että lainsäädäntötyö tehdään pääosin sijaishuollon edunvalvojien lobbaamana- vailla tutkimustietoa, lasten ja perheiden osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia.
Ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Sijaishuollon lainvastaiset käytännöt ja kiristys tuottavat psyykkisiä kuormia
Taiveaho on oikeassa siinä, että huostaan otetuilla lapsilla on suuret kuormat kannettavinaan. Usein nuo kuormat luodaan sijaishuollon lainvastaisilla käytännöillä ja sadistisella kiristyksellä.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
Pysyvä huostaanotto ei poistaisi lasten lisääntyvää pallottelua sijaisperheiden ja lastensuojelulaitosten väliltä.
Lasten kuormaa ei pitäisi lisätä epävarmuudella ja vaikeuttamalla kiintymyssuhteiden luomista ja ylläpitoa omiin vanhempiin.
Sijaishuolto ei kykene takaamaan lapsille pysyvyyttä tai perhettä
Pysyvän huostaanoton mahdollisuus varmasti lisäisi perheiden kiinnostusta ryhtyä sijaisvanhemmiksi ja lisäisi veronmaksajien kustannuksia mutta ei toisi lapsille varmuutta pysyvyydestä ja perheestä.
Perhehoitoliitto myöntää Helsingin Sanomissa, että perhehoito ei pysty tarjoamaan kaikille lapsille pysyvää ja turvallista sijoituspaikkaa.
Myös sijaisvanhemmat väsyvät ja epäonnistuvat huolimatta noin. 30 000 euroa vuosipalkkiosta, verottomista eduista, vertaistuesta, työnohjauksesta, ympäristön good will: ista, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta, STEA:n (RAY:n )rahoittamista ilmaisista apukäsistä ( PePPi- hanke) ja lastensuojelun edunvalvojasta, joka auttaa lainvastaisesti ylläpitämään huostaanottoa ja erottamaan lapsen omista vanhemmistaan. Sijoitettujen oletettujen kiintymyssuhteiden kehitystä sijaisperheisiin tuetaan erilaisten terapioiden lisäksi lasten ja biologisten vanhempien laittomilla tapaamisrajoituksilla.
Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Tyypillisessä epäonnistuneessa huostaanotossa sijaisperhe on puutteellisesti valikoitu( esim. feissauksella tai lehti- ilmoituksella) ja valmennettu( saanut vain 24 tunnin PRIDE- valmennuksen, joka ei ole näyttöön perustuva käytäntö). PRIDE- valmennuksessa sijaisperheelle on usein luvattu antaa sijoitettu lapsi tietyn aikarajan sisässä( odotusaikakäytäntö) sitä vastaan, että he pysyvät kunnan omana sijaisperheenä.
Lastensuojelussa ei huomata tai välitetä, että odotusaikakäytäntö muodostaa oikeusturvariskin perheille ja houkuttaa turhiin kiireellisiin sijoituksiin ja kiireellisten sijoitusten käyttämiseen biologisen perheen tukitarpeiden selvittämisen sijaan sijaisperheiden asiakashankintana ja huosta-automaatteina.
Kokematon sijaisperhe (2500e/kk X 6 kk) väsyy usein erityislapseen, jonka tarpeita he eivät osaa tunnistaa eivätkä täyttää tai perheen tilanne muuttuu, joka on yleisin syy sijoitussopimusten purkuun (Janhunen 2007;Lamminen & Rantanen, 2007).
Sosiaalityöntekijä siirtää lapsen jonkin järjestön esim. SOS- lapsikylän sijaisperheeseen (3500e/kk X 15 kk ), joilla on enemmän ”kokemusta” huomaamatta, että lastensuojelussa kokemus ei aina tarkoita ammattitaitoa vaan ”hiljaista tietoa”; vanhentuneita ja vääriä uskomuksia ja puuttuvan valvonnan mahdollistamia laittomia ja vahingollisia toimintakäytäntöjä.
Järjestön sijaisperhe hoitaa lasta saamiensa psykoanalyyttisten oppien mukaisesti psykiatrisena tapauksena.
Lapsen oireilu tulkitaan biologisen perheen aiheuttamaksi traumaksi, jota hoidetaan psykiatriassa ja tarpeenmukaiset neurologiset tutkimukset jätetään tekemättä. Väärä hoito pahentaa lapsen oireilua ja sijaisperhe passittaa lapsen pian eteenpäin ammatilliseen perhekotiin (9000e/ kk X 24 kk), jossa oireilevaa lasta aletaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan vanhempiin ja sukulaisiin. Huolestunut äiti ohjataan Sininauhaliiton kehittämään Voikukkia- vertaistukiryhmään oppimaan, että lapsen valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen "reaktiovaihetta".
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heti heidän tarvitsemansa tuki? HuosTa tutkimuksen mukaan jopa 85% apua tarvitsevista lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton. Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen myös lapsilta.
Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti, elinkeino tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.
Miksi veronmaksajien pitää tukea muutamien aikuisten edunsaajien elinkeinoa, jonka tuloksista ei ole näyttöä peräti miljardilla vuodessa?
YK:n sijaishuollon ohjeet korostavat sijaishuollon tarpeen ehkäisyä
YK:n sijaishuollon ohjeet, joita Suomi ei noudata lasten ja biologisten vanhempien oikeuksien osalta korostavat pysyvyyttä lapsen kannalta, mutta syistä, joita Taiveaho ei mainitse.
Pysyvyyden ja turvallisuuden puute sijaishuollossa on kansainvälinen ongelma, joka johtuu sijaishuollon bisnesluonteesta ja sijaisperheiden ja laitosten henkilökunnan heikosta valikoinnista ja valvonnasta, joka on johtanut lisääntyvään fyysiseen, kemialliseen ja seksuaaliseen väkivaltaan sijoitettuja kohtaan ja lasten sijaispaikkojen jatkuviin vaihdoksiin adoptio- ja sijaisvanhempien paljastuttua rikollisiksi tai muuten sopimattomiksi tehtäväänsä.
Pysyvän huostaanoton mahdollisuus ei takaa lasten turvallisuutta vaan päin vastoin heikentää sitä mahdollistamalla pedofiileille ja muille rikollisille esteettömän toimintakentän sijoitettujen koko lapsuuden ajaksi poistamalla vanhemmat lapsen elämästä. Myös Suomessa sijaisvanhemmaksi ryhtymällä saa diplomaattisen koskemattomuuden.
Taiveaho ei kerro, että YK:n antamat sijaishuollon ohjeet rakentuvat kahden pääperiaatteen varaan, joista ensimmäinen korostaa sijaishuollon välttämättömyyttä (necessity) ja toinen saatavilla olevien sijaishuoltojärjestelyjen sopivuutta (suitability).
Ensimmäisen periaatteen mukaan valtioiden tulee korostaa sijaishuollon tarpeen ehkäisyä kansallisen politiikan keinoin ja panostaa lasten ja perheiden varhaiseen tukeen esimerkiksi ehkäisemällä lapsiperheiden köyhyyttä ja tukemalla huoltajia vanhemmuustehtävässään.
Samalla periaate alleviivaa sijaishuollon viimesijaisuutta ja sitä, että sijaishuoltoon tulee turvautua vain tarpeen niin todella vaatiessa ja tilanteissa, joissa perheille annettu tarpeen mukainen tuki ei ole riittävää.
Periaatteen mukaan toimenpiteiden tulee perustua asianmukaiseen arviointiin ja lasten ja vanhempien osallisuus päätöksentekoprosesseissa tulee taata.
Sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulee arvioida jatkuvasti.
Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheiden erottaminen.
Perheiden jälleenyhdistäminen on tavoiteltavaa.
Kaikkien prosessien tulee taata, että sijaishuoltoa käytetään ainoastaan silloin kun se on välttämätön.
Sijaishuoltoa koskevien ratkaisujen tulee olla lapsen edun mukaisia ja lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavia.
Siirtyminen valvomattomasta laitoshoidosta valvomattomaan perhehoitoon ei ole lapsen etu
YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.)
Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon ja nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi. Todellisuudessa moni perhekoti on kuitenkin pikemminkin laitos kuin perhe ja sijoitettuja kaltoinkohdellaan yhtä lailla valvomattomissa sijaisperheissä kuin laitoksissa.
Suomessa perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Jatkuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie valmentajan pätevyyttä. Vastuu virheistä piilotetaan salassapitovelvollisuuden tai lastensuojelun edunvalvojan avulla.
Käytännössä sen paremmin sosiaalityöntekijöillä kuin sijaisvanhemmilla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen.
Asiakasperheistään sosiaalityöntekijät eivät tiedä mitään eivätkä haluakaan tietää tai edes tutustua. Kiinnostuksen puutetta ja etäisyyttä pidetään positiivisena asiana; sitä kutsutaan lastensuojelun ammatillisuudeksi.
Lastensuojelussa ammatillisuudeksi kuvitellaan sitä, että vuoden välein vaihtuva sosiaalityöntekijä lukee edeltäjänsä fabrikoimat jopa 120 vuotta säilytettävät syytöskirjelmät perheistä, joita he eivät tunne ja lisäävät syytöslistaan jonkin oman mutudiagnoosin tai muuta negatiivista, joka on linjassa aiempien syytösten kanssa. Syytösten todenperäisyyttä ei selvitetä lastensuojeluprosessien missään vaiheessa, ei myöskään hallinto- oikeudessa, jossa sosiaalityöntekijät toimivat asiantuntijoina.
Suomalainen sijaishuoltoselvitys, joka tehtiin poliitikkojen painostuksesta yli 20 vuotta myöhässä syyteoikeuden rauettua tuotti samanlaisia löydöksiä kuin Ruotsin, Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu. Suomalaisia tutkijoita hämmästytti erityisesti kaltoinkohtelun ja väkivallan määrä ja yleisyys sijaisperheissä.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan. Sosiaaliviranomaiset epäonnistuivat huolenpidon ja suojan antamisessa lapselle.
Tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä.
Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, STEA:n ja lastensuojelujärjestöjen tuella
Ruotsalaiset selvitysmiehet esittivät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. He ehdottivat, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö, jonka tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.
Suomalainen selvitysryhmä ehdotti lasten kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi sijaishuollossa kahdeksaa toimenpidettä, joista yhtäkään ei ole toteutettu. Välttämättömien ja kiireellisten muutosten joukossa olivat mm. "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä.", "sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja" ja "sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen".
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt voimassaolevia lakeja kunnioittamattoman lastensuojelun itsessään yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa. Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista juuri lastensuojeluasioisssa. AVI:n ja VALVIRA:n mukaan psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia sysätään lainvastaisesti lastensuojeluun ja huostaanoton perusteluna käytetään lainvastaisesti jopa pelkkää psykiatrisen hoidontarpeen arviointia.
VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa.
Kai Alhasen tutkimusaineiston (2014) "lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saaneet tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdeltiin väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututtiin tarpeettoman voimallisin keinoin".
Lastensuojeluperheiden juristien ja kokemusasiantuntijoiden mukaan avohuollon tukitoimet tuottavat ja niitä annetaan tarkoituksensa vastaisesti pohjustamaan huostaanottoja eli perheen hajottamista.
Lastensuojelun ”tukitoimien” lopputulos on perheiden tukemisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lainvastaisesti; lasta ja perhettä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013, Ikonen 2013; Syvälä 2013 ).
Suomalainen sijaishuoltoselvitys osoitti, että sijoitetut lapset harvoin olivat tasa-arvoisia perheenjäseniä sijaisperheissään. Heidän lahjojaan ei tunnistettu eikä tuettu.
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella on yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja.
Lastensuojelupäättäjät haluavat reformin sijaan laillistaa laittomuudet
Kuvaavaa on, että sen sijaan, että sosiaalialan päättäjät pyrkisivät lastensuojelun perustehtävän ja ihmisoikeussopimuksien toteutumiseen tutkimalla ja poistamalla olemassaolevat lastensuojelun puutteet, pyritäänkin olemassaolevat puutteet ja ihmisoikeusloukkaukset oikeuttamaan lainsäädäntöä muuttamalla.
Inhimillisempää ja tuloksellisempaa oikeusturvarikkomusten legitimoinnin sijaan olisi muuttaa lastensuojelulakia siten, että lastensuojelun lainsäädännön perustaksi velvoitettaisiin aina lapsivaikutusten arviointia ja riippumattoman tahon tuottamaa asiakaspalautteet sisältävää tutkimustietoa- eikä kuten nyt- muutaman sosiaalityöntekijän ja jäävin poliitikon ja päättäjän mielipiteitä.
Hyvin verkostoituneen ja vauraan Taiveahon ei tarvitse pelätä, että kukaan koskaan epäilisi tai monitoroisi hänen vanhemmuuttaan tai että lastensuojelulakia biologisen perheen jälleenyhdistämisvelvoitteineen sovellettaisiin milloinkaan hänen tapaukseensa.
Miksi hänhaluaa riistää suomalaisilta lapsilta ja perheiltä vuosikymmenten taistelun tuloksena lakeihin kirjatut perus- ja ihmisoikeudet?
Ilman palvelunkäyttäjiä ja sijaishuollon edunvalvojien yliedustuksella suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Lastensuojelulakia on jouduttu uudistamaan viime vuosina lähes 20 kertaa.
Eikö ennen pakkoadoption ja pysyvien huostaanottojen lobbausta kannattaisi selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai haluaako Taiveaho, että lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset huostaanotot ja sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua?
Suomessa lastensuojelun lainsäädännön tekevät vuodesta toiseen jäävit, toisiinsa hyvin verkostoituneet sijaishuollon edunvalvojat ilman tutkimustietoa. Lastensuojelu- ja perhehoitolakien valmistelussa ei kuultu lainkaan palvelunkäyttäjiä eikä myöskään arvioitu lakien lapsi- tai perhevaikutuksia ja traditio tuntuu jatkuvan uusissakin hankkeissa.
Sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa on päätetty, että Suomi ei tarvitse tutkimustietoa eikä YK:n ohjausta. Meille riittäköön Hedmanilais- Heiliöläis- Paloniemeläis- Taiveaholainen sosiaalihygienia. Kun lastensuojelun uutisointikin on sijaishuollon ja sen kumppaneiden käsissä, kukaan ei saa koskaan tietää.
Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää uutispimentoon ja sijaishuollon markkinoinnin armoille.
Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia, sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
Ajattele ennen kuin äänestät / lahjoitat.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://yle.fi/uutiset/3-8754033
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nain-kohtaat-median-kaltoin-kohdeltu-sosiaalityontekija-sirpa-salmivaara-opastaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen