"Ajattelu on sellaisenaan destruktiivista suhteessa annettuihin totuuksiin"
Saksanjuutalainen filosofi Hannah Arendt (1906-1975) on yksi 1900-luvun suurista ajattelijoista ja filosofeista. Hän on esittänyt Kantin radikaalia pahaa täydentävän käsitteen ”banaali paha”, joka kuvaa jokapäiväistä ja byrokraattista pahaa. Vuonna 1963 ilmestynyt Arendtin raportti pahan arkipäiväisyydestä kuvasi Argentiinasta löydettyä juutalaisten joukkotuhoamisen pääorganisaattori Adolf Eichmannia (1906–62) vastaan 1961 järjestettyä oikeudenkäyntiä Israelissa. Varsinkin juutalaispiireissä herätti suurta kohua Arendtin väite, että Eichmannilta, kuten natseilta yleensä puuttui moraalista mielikuvitusta. He eivät osanneet pohtia tarkoin, mitä olivat varsinaisesti tekemässä. Siksi he eivät kyenneet kyseenalaistamaan heille annettuja tehtäviä.
Arendt väittää, että olemme kaikki potentiaalisesti pahoja, ja että juuri kaikkein arkipäiväisimmät tekomme voivat olla pahaa aiheuttavia. Hirvittäviä asioita voi tapahtua monien asioiden epäonnekkaana yhteissummana ilman kenenkään tietoisen agentin tarkoituksellisen pahaa suunnittelua. Ehtona banaalin pahan toteutumiselle on kuitenkin moraalisen ajattelun laiminlyöminen tavalla tai toisella. Suurimmassa vastuussa pahasta eivät olekaan ”ihmishirviöt”, vaan täysin tavalliset ihmiset, jotka eivät vain välitä riittävästi tai lainkaan siitä, mitä heidän ympärillä tapahtuu ( Heberlein, 2011). Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät eristettyinä toisiaan vastaan. Kaikkien tyrannihallitusten ensimmäisiä tehtäviä onkin eristää ihmiset toisistaan.
Pahuus ei tunnista eikä tunnusta yhteistä ihmisyyttä
Myös sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa muistuttaa Arendt-tulkinnassaan, että pahan aikaan saamiseen ei tarvita paholaismaisia poikkeusyksilöitä eikä instituutioiltaan romahtanutta yhteiskuntaa. Moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Äärimmäinen pahuus ei ole jotain ihmiselle vierasta vaan toimintaa, johon sivistynyt ja hyvinvoiva ihminenkin kykenee.
Olennaista pahuuteen johtavassa kehityksessä on asenne, joka ei tunnusta toista ihmistä ihmiseksi. Jos yhteistä ihmisyyttä ei ole, toisen kohtaloon voi suhtautua välinpitämättömästi: ei kuulu minulle. Lyhyt askel välinpitämättömyydestä vahingoittamiseen muuttaa toisen pelkäksi kohteeksi. Erityisen helposti esineellistäminen käy byrokratioissa: ihminen muutetaan tapaukseksi, jonka kohtalon säännöspykälät ratkaisevat.
Tutkija Tuija Parvikon mukaan vapaus on Arendtille totuuden ehto, koska ainoastaan mahdollisimman vapaassa kohtaamisessa voi ihmisille syntyä maailma. Maailma on ihmisten välinen tila. Ja jos tämä tila riistetään vapauden riiston myötä, riistetään myös todellisuus. Ja kun todellisuus katoaa, katoaa myös kyky kommunikoida toisten ihmisten kanssa ja olla tietynlaisessa empaattisessa suhteessa heihin. Ihmisillä ei totalitarismissa ole muuta kuin oma itsensä ja tehtävä joka heille on annettu. Totalitarismissa katoaa kantilainen "enlarged mentality" eli kyky ajatella omaa itseään laajemmin. Sen tilalle tulee sokean sääntöjen noudattamisen eetos: Führerin sana on laki! ( Lakkala, 2008)
Merkityskato johtaa katastrofiin
Tutkija Sara Heinämaan mukaan jokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.
Näin kävi 1930-luvun Saksassa, jossa merkityksestä tyhjentyneiden sääntöjen seuraaminen johti viime kädessä järjestelmällisille tuhoamisleireille. Näin kävi Neuvostoliitossa, jossa työtoverit muuttuivat ilmiantajiksi ja naapurukset urkkijoiksi. Näin on yhä nopeammin käymässä myös 2010-luvun Suomessa.
Heinämaa kuvaa merkityskatoa: "Kun päämäärämerkitys heikkenee, sen vallitessa kehitetyt prosessit alkavat etääntyä toisistaan.. Lopulta jäljellä on mekanismi, joka edistää vain omaa ylläpitoaan.
Prosesseja hallinnoivat ihmiset menettävät käsityksen siitä, että prosessien tehtävä on palvella yhteistä hyvää. Menetelmät käsitetään tavoitteiksi, ja niiden säntillistä noudattamista pidetään ylimpänä hyveenä. Arvot korvataan mielikuvilla ja iskusanoilla. Harkinta korvataan säännöillä ja ohjeilla. Neuvottelut korvataan määräyksillä". (HS, Vieraskynä 7.11.2015)
Pahan arkipäiväisyys tai banaalisuus tarkoittaa Arendtin ajattelussa sitä, että pahuus menee sisään yhteiskunnan rakenteisiin. Ihminen on siten helppo osasyyllistää pahantekoon tekemällä itse toiminnasta normaalia ja arkista. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia. " Eichmann yleivöittää byrokraattisen mentaliteetin, jonka seurauksena ihminen ei kykene näkemään omaa itseään laajemmin, mikä puolestaan eristää ihmiset. Tämä eristyminen puolestaan kadottaa ihmisten yhteisen tilan - maailman, todellisuuden - mikä puolestaan johtaa siihen että arvostelukyky katoaa. Arvostelukyvyn katoaminen puolestaan johtaa auktoriteetin kritiikittömään tottelemiseen" ( Lakkala, 2008).
Totalitarismi on täydellistä lainkuuliaisuutta
Toisin kuin tyrannia, totalitarismi ei ole ”laitonta” hallitsemista vaan täydellistä lainkuuliaisuutta sikäli kuin laki ymmärretään historian (luokkataistelu) tai luonnon (rotujen taistelu) lakina. Totalitarismi tuhoaa politiikan, koska politiikkaa on vain, jos on olemassa ihmisten moninaisuus ja mahdollisuus sen ilmaantumiseen (julkisen alue).
Pahuuden juuret sijaitsevat Arendtin mukaan nimenomaan siinä, että kieltäydytään arvioimasta eli käyttämästä ja harjoittamasta arviointikykyä. Tekoja ei haluta katsoa suoraan sellaisina kuin ne ilmenevät, eli menetetään aistiperustaisuus esimerkiksi itse vääristelemällä havainnot tai katsomalla niitä ”sormien läpi”. Ei suostuta näkemään epämiellyttävää asiaa tai vaivauduta pohtimaan sen merkitystä. Ei tiedetä, mutta ei myöskään välitetä tietää enempää. Konformismi ei ole vain mukautumisen halua, vaan siihen liittyy Eichmannin kaltaisille ihmisille tyypillinen kyvyttömyys ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti (Parvikko 1996, 180).
"Normaalit ihmiset eivät tiedä, että kaikki on mahdollista”, kirjoitti ranskalainen David Rousset keskitysleirikokemuksistaan. ”Normaalien ihmisten normaalisuus estää pitkäksi aikaa tehokkaimmin totalitaaristen joukkorikosten paljastumisen”, kirjoittaa Arendt ja korostaa , että vahva kansalaisyhteiskunta takaa kansalaisten kontrollin pakkovaltaa käyttävää valtiota, markkinatyranniaa, hallitsemattomia sosiaalisia prosesseja ja ihmisten hallinnointipyrkimyksiä vastaan.
Filosofi Hannah Arendt toimi 1930-luvun Israelissa sosiaalityöntekijänä. Myöhemmin Arendt suhtautui sosiaalityöhön hyvin kriittisesti. Hänen näkökulmastaan sosiaalityöntekijät olivat itseensä keskittyviä auttajia, joiden työstä ei juuri ollut apua asiakkaille (Sennett, 2004).
Kirjallisuus:
Arend Hannah ( 2013) Totalitarismin synty, Vastapaino
Hallamaa Jaana( 2013) Hyvän ja pahan rajat kulttuurissamme, Duodecim
Heberlain Ann ( 2011) Pieni kirja pahuudesta, Atena
Heinämaa Sara ( 2015)”Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi” HS, 7.11.2015
Lakkala Keijo ( 2008) Pahan banaalisuus Arendtilla, Olemisen porteilla, filosofian virtuaalinen muistivihko
Sennet Richard ( 2004) Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/05/hannah-arendt-ja-pahuuden-arkipaivaisyys
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
Saksanjuutalainen filosofi Hannah Arendt (1906-1975) on yksi 1900-luvun suurista ajattelijoista ja filosofeista. Hän on esittänyt Kantin radikaalia pahaa täydentävän käsitteen ”banaali paha”, joka kuvaa jokapäiväistä ja byrokraattista pahaa. Vuonna 1963 ilmestynyt Arendtin raportti pahan arkipäiväisyydestä kuvasi Argentiinasta löydettyä juutalaisten joukkotuhoamisen pääorganisaattori Adolf Eichmannia (1906–62) vastaan 1961 järjestettyä oikeudenkäyntiä Israelissa. Varsinkin juutalaispiireissä herätti suurta kohua Arendtin väite, että Eichmannilta, kuten natseilta yleensä puuttui moraalista mielikuvitusta. He eivät osanneet pohtia tarkoin, mitä olivat varsinaisesti tekemässä. Siksi he eivät kyenneet kyseenalaistamaan heille annettuja tehtäviä.
Arendt väittää, että olemme kaikki potentiaalisesti pahoja, ja että juuri kaikkein arkipäiväisimmät tekomme voivat olla pahaa aiheuttavia. Hirvittäviä asioita voi tapahtua monien asioiden epäonnekkaana yhteissummana ilman kenenkään tietoisen agentin tarkoituksellisen pahaa suunnittelua. Ehtona banaalin pahan toteutumiselle on kuitenkin moraalisen ajattelun laiminlyöminen tavalla tai toisella. Suurimmassa vastuussa pahasta eivät olekaan ”ihmishirviöt”, vaan täysin tavalliset ihmiset, jotka eivät vain välitä riittävästi tai lainkaan siitä, mitä heidän ympärillä tapahtuu ( Heberlein, 2011). Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät eristettyinä toisiaan vastaan. Kaikkien tyrannihallitusten ensimmäisiä tehtäviä onkin eristää ihmiset toisistaan.
Pahuus ei tunnista eikä tunnusta yhteistä ihmisyyttä
Myös sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa muistuttaa Arendt-tulkinnassaan, että pahan aikaan saamiseen ei tarvita paholaismaisia poikkeusyksilöitä eikä instituutioiltaan romahtanutta yhteiskuntaa. Moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Äärimmäinen pahuus ei ole jotain ihmiselle vierasta vaan toimintaa, johon sivistynyt ja hyvinvoiva ihminenkin kykenee.
Olennaista pahuuteen johtavassa kehityksessä on asenne, joka ei tunnusta toista ihmistä ihmiseksi. Jos yhteistä ihmisyyttä ei ole, toisen kohtaloon voi suhtautua välinpitämättömästi: ei kuulu minulle. Lyhyt askel välinpitämättömyydestä vahingoittamiseen muuttaa toisen pelkäksi kohteeksi. Erityisen helposti esineellistäminen käy byrokratioissa: ihminen muutetaan tapaukseksi, jonka kohtalon säännöspykälät ratkaisevat.
Tutkija Tuija Parvikon mukaan vapaus on Arendtille totuuden ehto, koska ainoastaan mahdollisimman vapaassa kohtaamisessa voi ihmisille syntyä maailma. Maailma on ihmisten välinen tila. Ja jos tämä tila riistetään vapauden riiston myötä, riistetään myös todellisuus. Ja kun todellisuus katoaa, katoaa myös kyky kommunikoida toisten ihmisten kanssa ja olla tietynlaisessa empaattisessa suhteessa heihin. Ihmisillä ei totalitarismissa ole muuta kuin oma itsensä ja tehtävä joka heille on annettu. Totalitarismissa katoaa kantilainen "enlarged mentality" eli kyky ajatella omaa itseään laajemmin. Sen tilalle tulee sokean sääntöjen noudattamisen eetos: Führerin sana on laki! ( Lakkala, 2008)
Merkityskato johtaa katastrofiin
Tutkija Sara Heinämaan mukaan jokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.
Näin kävi 1930-luvun Saksassa, jossa merkityksestä tyhjentyneiden sääntöjen seuraaminen johti viime kädessä järjestelmällisille tuhoamisleireille. Näin kävi Neuvostoliitossa, jossa työtoverit muuttuivat ilmiantajiksi ja naapurukset urkkijoiksi. Näin on yhä nopeammin käymässä myös 2010-luvun Suomessa.
Heinämaa kuvaa merkityskatoa: "Kun päämäärämerkitys heikkenee, sen vallitessa kehitetyt prosessit alkavat etääntyä toisistaan.. Lopulta jäljellä on mekanismi, joka edistää vain omaa ylläpitoaan.
Prosesseja hallinnoivat ihmiset menettävät käsityksen siitä, että prosessien tehtävä on palvella yhteistä hyvää. Menetelmät käsitetään tavoitteiksi, ja niiden säntillistä noudattamista pidetään ylimpänä hyveenä. Arvot korvataan mielikuvilla ja iskusanoilla. Harkinta korvataan säännöillä ja ohjeilla. Neuvottelut korvataan määräyksillä". (HS, Vieraskynä 7.11.2015)
Pahan arkipäiväisyys tai banaalisuus tarkoittaa Arendtin ajattelussa sitä, että pahuus menee sisään yhteiskunnan rakenteisiin. Ihminen on siten helppo osasyyllistää pahantekoon tekemällä itse toiminnasta normaalia ja arkista. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia. " Eichmann yleivöittää byrokraattisen mentaliteetin, jonka seurauksena ihminen ei kykene näkemään omaa itseään laajemmin, mikä puolestaan eristää ihmiset. Tämä eristyminen puolestaan kadottaa ihmisten yhteisen tilan - maailman, todellisuuden - mikä puolestaan johtaa siihen että arvostelukyky katoaa. Arvostelukyvyn katoaminen puolestaan johtaa auktoriteetin kritiikittömään tottelemiseen" ( Lakkala, 2008).
Totalitarismi on täydellistä lainkuuliaisuutta
Toisin kuin tyrannia, totalitarismi ei ole ”laitonta” hallitsemista vaan täydellistä lainkuuliaisuutta sikäli kuin laki ymmärretään historian (luokkataistelu) tai luonnon (rotujen taistelu) lakina. Totalitarismi tuhoaa politiikan, koska politiikkaa on vain, jos on olemassa ihmisten moninaisuus ja mahdollisuus sen ilmaantumiseen (julkisen alue).
Pahuuden juuret sijaitsevat Arendtin mukaan nimenomaan siinä, että kieltäydytään arvioimasta eli käyttämästä ja harjoittamasta arviointikykyä. Tekoja ei haluta katsoa suoraan sellaisina kuin ne ilmenevät, eli menetetään aistiperustaisuus esimerkiksi itse vääristelemällä havainnot tai katsomalla niitä ”sormien läpi”. Ei suostuta näkemään epämiellyttävää asiaa tai vaivauduta pohtimaan sen merkitystä. Ei tiedetä, mutta ei myöskään välitetä tietää enempää. Konformismi ei ole vain mukautumisen halua, vaan siihen liittyy Eichmannin kaltaisille ihmisille tyypillinen kyvyttömyys ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti (Parvikko 1996, 180).
"Normaalit ihmiset eivät tiedä, että kaikki on mahdollista”, kirjoitti ranskalainen David Rousset keskitysleirikokemuksistaan. ”Normaalien ihmisten normaalisuus estää pitkäksi aikaa tehokkaimmin totalitaaristen joukkorikosten paljastumisen”, kirjoittaa Arendt ja korostaa , että vahva kansalaisyhteiskunta takaa kansalaisten kontrollin pakkovaltaa käyttävää valtiota, markkinatyranniaa, hallitsemattomia sosiaalisia prosesseja ja ihmisten hallinnointipyrkimyksiä vastaan.
Filosofi Hannah Arendt toimi 1930-luvun Israelissa sosiaalityöntekijänä. Myöhemmin Arendt suhtautui sosiaalityöhön hyvin kriittisesti. Hänen näkökulmastaan sosiaalityöntekijät olivat itseensä keskittyviä auttajia, joiden työstä ei juuri ollut apua asiakkaille (Sennett, 2004).
Kirjallisuus:
Arend Hannah ( 2013) Totalitarismin synty, Vastapaino
Hallamaa Jaana( 2013) Hyvän ja pahan rajat kulttuurissamme, Duodecim
Heberlain Ann ( 2011) Pieni kirja pahuudesta, Atena
Heinämaa Sara ( 2015)”Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi” HS, 7.11.2015
Lakkala Keijo ( 2008) Pahan banaalisuus Arendtilla, Olemisen porteilla, filosofian virtuaalinen muistivihko
Sennet Richard ( 2004) Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/05/hannah-arendt-ja-pahuuden-arkipaivaisyys
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/lastensuojelun-autoritaarisyys
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania