Kouluterveyskyselyn huolestuttavia tuloksia
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).
Sijoitetuilla lapsilla oli yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhempansa kanssa asuviin ikätovereihin
Lähes joka kolmas sijoitettu nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes.
Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin.
Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.
Saatu rohkaisu ja itsetunnon vahvistuminen voivat vaikuttaa oppimistuloksiin.
Tanskalaistutkimuksen (Lausten ym. 2015) mukaan neljännes sijoitetuista lapsista ei saanut apua läksyjen tekemisessä, kun vastaavasti suurin osa ei-sijoitetuista saa niihin apua.
Sijoitetuista lapsista ja nuorista useammat kuin vanhempiensa luona asuvat kokivat itsensä yksinäiseksi. Heidän joukossaan oli myös vähemmän niitä, jotka kokivat olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä.
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.
Tutkimuksen mukaan lapsuuden ja nuoruuden instituutioissa ja palveluissa on tärkeää tunnistaa sijoitettujen lasten ja nuorten kokemat puutteet kasvuympäristön turvallisuudessa ja kehittää toimintatapoja niin, että lapsi välttyy väkivallalta vertaissuhteissa, suhteissa lapsen kanssa toimivien aikuisten kanssa sekä laajemmin kasvuympäristössään (Ikonen R, Hietamäki J, Laakso R, Heino T, Seppänen, Halme N, 2017).
Pelko huonoista kokemuksista ja tuloksista estää tutkimasta sijaishuoltoa
Väkivallan tunnistaminen voisi alkaa lastensuojelun tutkimuskäytäntöjen muuttamisesta esim. pakollisista, säännöllisesti kerättävistä asiakaspalautteista ja tutkimuksista, jotka eivät pyri jo otannoillaan, kysymyksenasetteluillaan ja käsitevalinnoillaan puolustelemaan ja pimittämään väkivaltaa sijaishuollossa.
Sosiaalipalveluja ei ole tähän asti tutkittu riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.
Ironista on, että Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi- tutkimuksessa kuten myös esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n tutkimuksissa tuntuu olevan kovin vaikeaa myöntää kaltoinkohtelua sijaishuollossa, vaikka siitä on laaja ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö.
Sijoitettujen kokema väkivalta koetetaan selittää mm. hatkareissujen ongelmaksi. Kuinka vaikeaa on lisätä kyselyihin kysymys väkivallan tekijästä ja tapahtuma- ajasta ja -paikasta?
Tässäkin tutkimuksessa siteerataan Noora Ellosen ja Tarja Pösön kiistanalaista, sijaishuollon väkivaltaa vähättelevää lapsiuhritutkimusta, vaikka sen tutkimusmetodivirheestä on raportoinut professori Timo Saloviita jo vuonna 2010.
Miksi Suomessa on niin vaikeaa myöntää sadoilla miljoonilla rahoitetun sijaishuollon huonoja tuloksia mm. sijoitettujen kohtaaman väkivallan ja koulunkäynnin ja terveydenhuollon osalta?
Vuoden 2017 4. ja 5. luokkaa käyvien lasten ja 8. ja 9. luokkaa käyvien nuorten kouluterveyskyselyä voi puutteistaan huolimatta kuitenkin pitää pioneerityönä. Suomessa ei ole aikaisempaa kattavaa ja suoraan lapsilta koottua tietoa siitä, miten sijoitettuina asuvat lapset ja nuoret voivat ja millainen heidän hyvinvointinsa on.
Lastensuojelun käytännöt eivät perustu tutkimustietoon
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Tutkimusprofessori Tarja Heinon mukaan ”Meillä ei ole käytettävissä kattavaa kansallista seurantatietoa vuoden 1983 jälkeen huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten perhetaustoista tai sijoitusten taustalla olevista tekijöistä, eikä sen enempää perheiden saamista palveluista.”
Käytettävissä ei esimerkiksi ole enää yhtenäistä kansallista rekisteriä lastensuojelulaitoksista. Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tiedetään vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä − joka hänkin voi vaihtua usein.
− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lapsista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluista he saavat vai saavatko mitään.
− Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita, toteaa Heino.
Heino listaa Huostaanotto-kirjan artikkelissaan syitä miksi lasten huostaanottojen perusteista pitäisi tietää tarkemmin. Yksi on moraalinen. − Koska julkinen valta on ottanut lapsia huostaanottaessaan itselleen julkisen kasvattajan roolin, sen pitäisi myös olla kiinnostunut keitä lapsia se ottaa huostaan. Tai millaista tukea lapsille ja perheille tulee tarjota, paljonko voimavaroja toimintaan tulisi varata ja miten toimenpiteet kohdentuvat.
− Hyvä kysymys on sekin, miten voi seurata tai valvoa toimintaa, josta tiedetään liian vähän. Miten voidaan sanoa, toimivatko viranomaiset oikein, riittävästi vai liiallisesti?
Huostaanotoista on myös tarpeen tietää perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Huostaanotto on vahva interventio yksityisyyteen ja sen myötä yhteiskunnan velvollisuus on seurata lasten sijoituskäytäntöjen lisäksi erityisesti tahdosta riippumattomien toimien käyttöä.
Toisaalta syyt voivat olla taloudellisia, kun ollaan kiinnostuneita hallitsemaan lastensuojelun kustannuksia. Perusteluna voi olla myös vaikuttavuuden vaatimus, johon liittyy toive, että resursseja voitaisiin kohdentaa vaikuttaviksi havaittuihin menetelmiin ja palveluihin.
On pitkälle arvovalinta, mitä lasten maailmasta ja heidän hyvinvoinnistaan halutaan tietää. Kaikkien lasten ja perheiden hyvinvointiselvitykset ja -tutkimukset ovat tärkeitä, mutta halutaanko hyvinvointivaltion toimintaa katsoa myös heikoimmassa asemassa olevien lasten näkökulmasta.
− Katseen suunta määrittää, mitä nähdään. Kuva hyvinvoinnista saa eri sävyjä sen mukaan puhutaanko keskiarvoista vai katsotaanko sitä marginaalista, niiden lasten näkökulmasta, joiden terveys ja kehitys on jo todettu vaarantuneen( Talentia, 26.6.2017).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).
Sijoitetuilla lapsilla oli yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhempansa kanssa asuviin ikätovereihin
Lähes joka kolmas sijoitettu nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes.
Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin.
Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.
Saatu rohkaisu ja itsetunnon vahvistuminen voivat vaikuttaa oppimistuloksiin.
Tanskalaistutkimuksen (Lausten ym. 2015) mukaan neljännes sijoitetuista lapsista ei saanut apua läksyjen tekemisessä, kun vastaavasti suurin osa ei-sijoitetuista saa niihin apua.
Sijoitetuista lapsista ja nuorista useammat kuin vanhempiensa luona asuvat kokivat itsensä yksinäiseksi. Heidän joukossaan oli myös vähemmän niitä, jotka kokivat olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä.
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.
Tutkimuksen mukaan lapsuuden ja nuoruuden instituutioissa ja palveluissa on tärkeää tunnistaa sijoitettujen lasten ja nuorten kokemat puutteet kasvuympäristön turvallisuudessa ja kehittää toimintatapoja niin, että lapsi välttyy väkivallalta vertaissuhteissa, suhteissa lapsen kanssa toimivien aikuisten kanssa sekä laajemmin kasvuympäristössään (Ikonen R, Hietamäki J, Laakso R, Heino T, Seppänen, Halme N, 2017).
Pelko huonoista kokemuksista ja tuloksista estää tutkimasta sijaishuoltoa
Väkivallan tunnistaminen voisi alkaa lastensuojelun tutkimuskäytäntöjen muuttamisesta esim. pakollisista, säännöllisesti kerättävistä asiakaspalautteista ja tutkimuksista, jotka eivät pyri jo otannoillaan, kysymyksenasetteluillaan ja käsitevalinnoillaan puolustelemaan ja pimittämään väkivaltaa sijaishuollossa.
Sosiaalipalveluja ei ole tähän asti tutkittu riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.
Ironista on, että Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi- tutkimuksessa kuten myös esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n tutkimuksissa tuntuu olevan kovin vaikeaa myöntää kaltoinkohtelua sijaishuollossa, vaikka siitä on laaja ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö.
Sijoitettujen kokema väkivalta koetetaan selittää mm. hatkareissujen ongelmaksi. Kuinka vaikeaa on lisätä kyselyihin kysymys väkivallan tekijästä ja tapahtuma- ajasta ja -paikasta?
Tässäkin tutkimuksessa siteerataan Noora Ellosen ja Tarja Pösön kiistanalaista, sijaishuollon väkivaltaa vähättelevää lapsiuhritutkimusta, vaikka sen tutkimusmetodivirheestä on raportoinut professori Timo Saloviita jo vuonna 2010.
Miksi Suomessa on niin vaikeaa myöntää sadoilla miljoonilla rahoitetun sijaishuollon huonoja tuloksia mm. sijoitettujen kohtaaman väkivallan ja koulunkäynnin ja terveydenhuollon osalta?
Vuoden 2017 4. ja 5. luokkaa käyvien lasten ja 8. ja 9. luokkaa käyvien nuorten kouluterveyskyselyä voi puutteistaan huolimatta kuitenkin pitää pioneerityönä. Suomessa ei ole aikaisempaa kattavaa ja suoraan lapsilta koottua tietoa siitä, miten sijoitettuina asuvat lapset ja nuoret voivat ja millainen heidän hyvinvointinsa on.
Lastensuojelun käytännöt eivät perustu tutkimustietoon
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Tutkimusprofessori Tarja Heinon mukaan ”Meillä ei ole käytettävissä kattavaa kansallista seurantatietoa vuoden 1983 jälkeen huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten perhetaustoista tai sijoitusten taustalla olevista tekijöistä, eikä sen enempää perheiden saamista palveluista.”
Käytettävissä ei esimerkiksi ole enää yhtenäistä kansallista rekisteriä lastensuojelulaitoksista. Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tiedetään vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä − joka hänkin voi vaihtua usein.
− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lapsista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluista he saavat vai saavatko mitään.
− Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita, toteaa Heino.
Heino listaa Huostaanotto-kirjan artikkelissaan syitä miksi lasten huostaanottojen perusteista pitäisi tietää tarkemmin. Yksi on moraalinen. − Koska julkinen valta on ottanut lapsia huostaanottaessaan itselleen julkisen kasvattajan roolin, sen pitäisi myös olla kiinnostunut keitä lapsia se ottaa huostaan. Tai millaista tukea lapsille ja perheille tulee tarjota, paljonko voimavaroja toimintaan tulisi varata ja miten toimenpiteet kohdentuvat.
− Hyvä kysymys on sekin, miten voi seurata tai valvoa toimintaa, josta tiedetään liian vähän. Miten voidaan sanoa, toimivatko viranomaiset oikein, riittävästi vai liiallisesti?
Huostaanotoista on myös tarpeen tietää perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Huostaanotto on vahva interventio yksityisyyteen ja sen myötä yhteiskunnan velvollisuus on seurata lasten sijoituskäytäntöjen lisäksi erityisesti tahdosta riippumattomien toimien käyttöä.
Toisaalta syyt voivat olla taloudellisia, kun ollaan kiinnostuneita hallitsemaan lastensuojelun kustannuksia. Perusteluna voi olla myös vaikuttavuuden vaatimus, johon liittyy toive, että resursseja voitaisiin kohdentaa vaikuttaviksi havaittuihin menetelmiin ja palveluihin.
On pitkälle arvovalinta, mitä lasten maailmasta ja heidän hyvinvoinnistaan halutaan tietää. Kaikkien lasten ja perheiden hyvinvointiselvitykset ja -tutkimukset ovat tärkeitä, mutta halutaanko hyvinvointivaltion toimintaa katsoa myös heikoimmassa asemassa olevien lasten näkökulmasta.
− Katseen suunta määrittää, mitä nähdään. Kuva hyvinvoinnista saa eri sävyjä sen mukaan puhutaanko keskiarvoista vai katsotaanko sitä marginaalista, niiden lasten näkökulmasta, joiden terveys ja kehitys on jo todettu vaarantuneen( Talentia, 26.6.2017).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa