SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen on kauhistunut siitä, että Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon myös alaikäisiä lapsia.
– He joutuvat ulosoton piiriin muun muassa vanhempiensa maksamatta jääneiden perintö-, lahja- tai jäännösverojen vuoksi. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosotossa, Taavitsainen jyrisee.
Hän jätti tänään, Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi, kirjallisen kysymyksen alaikäisten lasten ulosotosta ja maksuhäiriömerkinnöistä.
Taavitsainen muistuttaa, että lastensuojelulain mukaan yhteiskunnan on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa.
Hän pitää alaikäisen tilannetta erittäin huonona, kun lapsella ei ole vielä ammattia ja työtä ja mahdollisuutta maksaa laskujaan ja velkojaan.
– Alaikäisten on vaikea neuvotella maksusopimuksista velkojiensa kanssa. Heillä ei ole riittävästi tietoa ja osaamista. Eikä lasten kuulu edes joutua sellaisia neuvotteluita hoitamaan, Taavitsainen puuskahtaa.
Hänen mielestään nykyinen käytäntö on lastensuojelulain vastainen.
– Ylivelkatilanteeseen ajautuneella aikuisellakaan velallisella ei välttämättä ole nykyään montaa realistista vaihtoehtoa velkaongelman ratkaisemiseksi.
Maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat elämää
Taavitsainen pitää tilannetta äärimmäisen vakava, sillä talousongelmat vaikuttavat ihmisten jaksamiseen monella eri tavalla. Hän listaa, miten maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat arkielämää:
– Asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelimen, auton ja työpaikan saaminen voi merkittävästi vaikeutua tai estyä jopa kokonaan merkintöjen takia. Talousvaikeudet vaikeuttavat ihmissuhteita ja perhe-elämää. Täysi-ikäiseksi tullessaan on ulosotossa olevien nuorten lähtökohta itsenäiseen elämään huomattavasti heikompi kuin ikätovereidensa.
Taavitsainen haluaa asianomaiselta ministeriltä vastauksen muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
– Kuinka monta alle 18-vuotiasta Suomessa on ulosotossa? Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ja luottotietomerkintöjen ehkäisemiseksi? Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosotossa olevien ja luottotietonsa menettäneiden sieltä poispääsemiseksi ja heidän rekisteriensä puhdistamiseksi? Onko nykyinen voimassa oleva käytäntö lastensuojelulain vastainen?
Satu Taavitsainen kysyy myös, onko lasten oikeusturva Suomessa tällä hetkellä liian heikko.
– Onko alaikäisillä ulosottoon joutuessaan ollut oikeus tietoon, oikeus vaihtoehtoihin ja oikeus vaikuttaa? (Demokraatti, 23.11.2017)
Maksuhäiriöisten määrä on noussut, vaikka Suomen talous on päässyt varovaiseen kasvuun. Suomen Asiakastiedon maksuhäiriörekisteriin lisättiin viime vuonna uusia henkilöitä 38 000.
Kaikkiaan maksuhäiriöisiä eli ”luottotietonsa menettäneitä” oli joulukuun lopussa 373 100 eli reilut kolme tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin.
Ulosoton eli viranomaiselle siirtyneen perinnän kohteena oli viime vuoden puolivälissä 442 500 eri velallista. Ulosottoon joutui 93 000 uutta velallista.
Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Köyhyys on hyvä bisnes
Jera ja Jyri Hännisen Barrikadi-sarjassa julkaistu Kallis köyhyys -pamfletti (WSOY 2008) syntyi vihasta epäoikeudenmukaisuutta kohtaan ja on edelleen mitä ajankohtaisin.
Hyvinvointivaltio on purettu ja köyhyydestä tehty bisnestä, pamfletti julistaa alaotsikossaan.
Media suoltaa menestystarinoita ja maailman superjulkkiset ovat ihmisiä, joilla ei ole mitään muita ansioita kuin valtava varallisuus. Samaan aikaan köyhyys Suomessa syvenee.– Hätkähdyttävintä on se, että Suomessa alkaa olla totaalista köyhyyttä, sanoo Jyri Hänninen.
– Ihmisillä on oikeasti huutava pula perusasioista.
Monet leipäjonoissa seisovat joutuvat arjessaan raadollisiin tilanteisiin, joita eliitin on vaikea käsittää.
– Useimmilla on lääkemenot aika suuret. Vaihtoehtona on ostaa ne lääkkeet ja jättää syömättä, tai ostaa lääkkeet ja tulla ruoan jakeluun, kertoo pamfletissa Myllypuron ruoanjakelusta vastaava vapaaehtoistyöntekijä Sinikka Backman.
Silti köyhyydestä ei puhuta. Se jää köyhän henkilökohtaiseksi häpeäksi.
Mitä kauemmin köyhyys jatkuu, sitä vaikeampi köyhyydestä on nousta. Vaikeampi osallistua ja olla aktiivinen. Elämänpiiri pienenee pienenemistään ja väliin jäävät syntymäpäiväjuhlien lisäksi bussikortin ostaminen, hammaslääkärissä käynti, kahvikupillinen opiskelukavereiden kanssa, äänestäminen.
– Häpeä on köyhiä yhdistävä ja siitä kauhistuttava tunne, että se on hyvin kokonaisvaltaista ja samalla tavoin kuin masennus, estää ihmisiä toimimasta, kuvailee Jera Hänninen.
Häpeän vuoksi harva suostuu puhumaan köyhyydestään omalla nimellään ja kasvoillaan.
– Moni on sisäistänyt, että köyhyys on oma vika. Epäonnistumisesta on vaikea puhua, on vaikea sanoa etten pysty elättämään perhettäni.
Häpeä ajaa ihmisiä myös pikavippeihin, sanoo pamflettiin haastateltu lapsiperheiden köyhyyttä tutkinut Reetta Ruokonen. Hänen mukaansa sosiaalitoimistossa käymiseen on onnistuttu luomaan pitkä häpeän ja leimaamisen historia.
Ruokonen sanoo monien näkevän mieluummin nälkää kuin turvautuvan sosiaalihuoltoon eikä häpeän vuoksi haeta toimeentulotukea, vaikka siihen oltaisiin oikeutettuja. Pikavippejä otetaan pakollisiin menoihin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin.
Vippien järkyttävän korkeat korot vain pahentavat tilannetta ja köyhyys syvenee.
Vielä 1980-luvulla yritykset, yhteisöt ja kunnat hoitivat itse perintänsä ja siinä noudatettiin humaaneja periaatteita. Ulkoistamisvimma koski kuitenkin myös perintää ja sen ansiosta perintätoimistot ovat nyt kukoistavia rahantekokoneita.
Perintätoimistot eivät laskuta asiakasyrityksiään. Ne saavat vain tiedot maksamattomista laskuista ja oikeuden periä niitä ihmisiltä. Omat kulut ja yrityksen voiton perintätoimistot keräävät hillittömillä perintäkuluilla, köyhiltä.
Jos laskua ei edelleenkään kykene maksamaan sen kasvaessa hurjaa vauhtia, toimittaa perintätoimisto sen pikavauhtia käräjäoikeuteen. Tästä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka on viimeinen naula köyhän arkkuun.
Silloin köyhyys käy todella kalliiksi.
Vain rikkaalla on varaa köyhyyteen
Merkintä luottotiedoissa on tämän päivän keltainen tähti rinnassa.
– Maksuhäiriömerkinnän hinta on liian kova. Se sulkee ihmiseltä liikaa mahdollisuuksia pois. Alkaen asunnosta, sanoo Jyri Hänninen.
Ns. sosiaalista asuntotuotantoa harjoittavat VVO ja Sato eivät hevillä myönnä asuntoa luottohäiriöiselle hakijalle. Yksityisillä vuokramarkkinoilla puolestaan välityspalkkiot ja takuuvuokrat ovat monelle täysin mahdottomia.
Maksuhäiriöt tulevat vastaan kaikkialla. Pankit luokittelevat henkilöasiakkaitaan heidän luottokelpoisuutensa perusteella. Luokittelun avulla pankki hinnoittelee rahansa.
Huonoon B-ryhmään kuuluva asiakas maksaa lainastaan suurempaa korkoa kuin parhaaseen A-luokkaan kuuluva rikas, joka saa rahansa halvemmalla.
Köyhä maksaa kaikesta enemmän.
Perinteisen köyhyyden rinnalle on noussut aivan uusi kuva, kaupunkilainen köyhyys. Siitä kärsivät esim. pätkätyöntekijät, työttömät, se koskettaa myös hyvin koulutettuja akateemisia.
Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille — työnantajakaan ei katso työllisyyskurssilta valmistuneita suopeasti.
Lisäksi Suomeen on muodostumassa työtätekevienkin köyhien luokka; on pakko tehdä kahta työtä, jotta pärjäisi edes pakollisista menoista. Yhdellä palkalla kun ei tule toimeen.
Köyhyys on ”keskiluokkaistumassa”, varsinkin pääkaupunkiseudulla, sanovat Hänniset.
– Opiskelijoiden köyhyyttä on pidetty väliaikaisena, elämänvaiheeseen kuuluvana ilmiönä, mutta varsinkin humanistisella alalla työllisyysnäkymät ovat niin huonot, että tulevaisuudessa Suomessa on varmasti maailman koulutetuimmat köyhät, huomauttaa Jera.
– Kun teollisuuden työpaikat vähenevät, katseet käännetään palvelusektorin puoleen, mutta palveluala on vähän muutakin kuin menestyviä konsulttifirmoja. Monet Pamilaiset ovat tilanteessa, jossa palkalla ei tahdo tulla toimeen.
Erityisen hankalaa on yksineläjillä ja yksinhuoltajilla.
– Mantra siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa on varsinkin pääkaupunkiseudulla typerä. Me haastattelimme ihmisiä, jotka tekevät kahta, jopa kolmea työtä ja ovat silti köyhiä.
– Vuokrat ovat yksin asuvalle suorastaan mahdottomia, sanoo Jera, ja ihmettelee onko ihmisarvoista elämää tehdä ympäripyöreää päivää, jotta voi maksaa vuokran 20 neliön asunnosta, jossa käy vain nukkumassa?
Köyhyys alkoi muuttua ihmisten omaksi viaksi Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana, joissa Vasemmistoliittokin oli mukana.Vasemmistoliitto, SAK ja demarit saavat pamfletissa täyslaidallisen päin kasvoja, koska ”kaksinaismoralismiin on puututtava kovalla kädellä”.
– Nämä tahot saavat pahinta pöllytystä, koska ne ovat perinteisesti kertoneet ajavansa huono-osaisten asiaa ja ihmiset ovat luottaneet siihen. Kuitenkin harjoitettu politiikka on ollut toista, Jyri selittää.
Köyhästä kuntouttavan työtoiminnan kautta huono- osaisuuden periyttäjäksi
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös sosiaalityö perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä kuntouttavalla työtoiminnalla, työkokeiluilla, huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, Nallekorteilla pelaamisella, tietoisuustaitojen opiskelulla, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.
Sosiaalityössä on muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen saaminen on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi ( Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ). Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.
Lastensuojeluseminaareissa korostetetaan usein toimeentuloasiakkuuksien ja huostaanottojen yhteyttä ja vaikutusta oletettuun huono- osaisuuden ja ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen.
Huono- osaisuustutkimuksissa vedetään esiin tilastotieto, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä sijoitetusta on saanut toimeentulotukea.
Seminaareissa asiantuntijoita tuntuu huolettavan köyhyyttä enemmän sen julkinen paljastuminen. Toimeentulotukiasiakkuus leimataan periytyväksi, puuttumista ja korjaavia lastensuojelutoimenpiteitä kaipaavaksi riskiksi. THL on kuitenkin itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö mm. kuntouttava työtoiminta, joka tarkoittaa käytännössä pakotettua toimeentulotukiriippuvuutta on laillista ja suositeltavaa. Silti THL:n julkisrahoitetuilla asiantuntijoilla on otsaa kertoa, että ttt-asiakkaiden tapauksessa toimeentulotuen nauttiminen on perinnöllistä asiakkaiden yksilöllisten riskiominaisuuksien seurausta- pysyvän rakennetyöttömyyden aikana.
Huono-osaisuuden syntyminen voitaisiin ehkäistä mikäli siihen olisi poliittista tahtoa esimerkiksi eriarvoistumista ehkäisemällä, toimivilla peruspalveluilla (varhaiskasvatus, koulu) ja palvelujärjestelmillä, työmarkkinoiden joustoilla ja oikea-aikaisella, asiakaslähtöisellä ja ongelmia ennaltaehkäisevällä tuella.
Toimintapolitiikaksi on kuitenkin valittu interventioiden (=tarvittujen palveluiden korvaaminen pakkotoimilla ) kohdistaminen oletettuihin riskiryhmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja resurssien suuntaaminen avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille.
Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.
Sosiaalityön tutkimuksetkin, jotka kuulostavat yhä useammin richplainingiltä vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ylisukupolvisiin ongelmiin resurssien kohdentamista asiantuntijoille avuntarvitsijoiden sijaan, psykologisoivia yksilöratkaisuja ja sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaa: kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä, tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, lisää huostaanottoja, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).
Ylisukupolvisuuden näkökulmasta nykyiset sosiaalipalvelut tuottavat palvelujen tarvetta ja ylisukupolvista huono-osaisuutta, eivätkä poista sitä. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla
Köyhyys vaarantaa etenkin lapsen oikeuden riittävään elintasoon (LOS 27 artikla), minkä lisäksi köyhyyden seurausten voidaan tulkita vaarantavan lapsen edun huomioimisen periaatteen toteutumisen (LOS 3 artikla). Lapsiköyhyys saattaa merkitä myös ikään perustuvaa syrjintää (LOS 2 artikla).
LOS 4 artiklan mukaisesti velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin TSS-oikeuksien toteuttamiseksi on ensisijaisesti LOS:n jäsenvaltioilla.
Komission suosituksessa hahmotetut suuntaviivat lapsiköyhyyden ratkaisemiseksi perustuvat kolmeen peruspilariin, jotka ovat:
Lapsiköyhyyttä vähentävät:
+ Raha eli palkkojen ja perusturva- ja perhe-etuuksien riittävä taso,
+Investoiminen sosiaalietuuksiin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
+Rationaalinen asuntopolitiikka, riittävä asuntojen määrä ja asumiskustannusten alentaminen
+Työn ja perheen yhteensovittamisen, vanhempien uudelleenkouluttautumisen ja työn vastaanottamisen helpottaminen
+Kannustinloukkujen esim. ylivelkaantumisen purku (velkaneuvonta, korkokatot pikavipeille)
+Alueellisen eriarvoistumisen estäminen /katkaisu
Lapsiköyhyyttä lisäävät:
-Rahan puute
-Sosiaaliturvaan, varhaiskasvatukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja leikkausten kasautuminen samoille perheille
-Alhainen perusturvan taso
- Velkaantuminen, kädestä suuhun eläminen
- Rakenneongelmien yksilöllistäminen
- Empatiavaje ja yksin pärjäämisen eetos
- Keskittyminen korjaavaan sosiaalipolitiikkaan ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan
Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.
Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
– He joutuvat ulosoton piiriin muun muassa vanhempiensa maksamatta jääneiden perintö-, lahja- tai jäännösverojen vuoksi. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosotossa, Taavitsainen jyrisee.
Hän jätti tänään, Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi, kirjallisen kysymyksen alaikäisten lasten ulosotosta ja maksuhäiriömerkinnöistä.
Taavitsainen muistuttaa, että lastensuojelulain mukaan yhteiskunnan on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa.
Hän pitää alaikäisen tilannetta erittäin huonona, kun lapsella ei ole vielä ammattia ja työtä ja mahdollisuutta maksaa laskujaan ja velkojaan.
– Alaikäisten on vaikea neuvotella maksusopimuksista velkojiensa kanssa. Heillä ei ole riittävästi tietoa ja osaamista. Eikä lasten kuulu edes joutua sellaisia neuvotteluita hoitamaan, Taavitsainen puuskahtaa.
Hänen mielestään nykyinen käytäntö on lastensuojelulain vastainen.
– Ylivelkatilanteeseen ajautuneella aikuisellakaan velallisella ei välttämättä ole nykyään montaa realistista vaihtoehtoa velkaongelman ratkaisemiseksi.
Maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat elämää
Taavitsainen pitää tilannetta äärimmäisen vakava, sillä talousongelmat vaikuttavat ihmisten jaksamiseen monella eri tavalla. Hän listaa, miten maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat arkielämää:
– Asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelimen, auton ja työpaikan saaminen voi merkittävästi vaikeutua tai estyä jopa kokonaan merkintöjen takia. Talousvaikeudet vaikeuttavat ihmissuhteita ja perhe-elämää. Täysi-ikäiseksi tullessaan on ulosotossa olevien nuorten lähtökohta itsenäiseen elämään huomattavasti heikompi kuin ikätovereidensa.
Taavitsainen haluaa asianomaiselta ministeriltä vastauksen muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
– Kuinka monta alle 18-vuotiasta Suomessa on ulosotossa? Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ja luottotietomerkintöjen ehkäisemiseksi? Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosotossa olevien ja luottotietonsa menettäneiden sieltä poispääsemiseksi ja heidän rekisteriensä puhdistamiseksi? Onko nykyinen voimassa oleva käytäntö lastensuojelulain vastainen?
Satu Taavitsainen kysyy myös, onko lasten oikeusturva Suomessa tällä hetkellä liian heikko.
– Onko alaikäisillä ulosottoon joutuessaan ollut oikeus tietoon, oikeus vaihtoehtoihin ja oikeus vaikuttaa? (Demokraatti, 23.11.2017)
Maksuhäiriöisten määrä on noussut, vaikka Suomen talous on päässyt varovaiseen kasvuun. Suomen Asiakastiedon maksuhäiriörekisteriin lisättiin viime vuonna uusia henkilöitä 38 000.
Kaikkiaan maksuhäiriöisiä eli ”luottotietonsa menettäneitä” oli joulukuun lopussa 373 100 eli reilut kolme tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin.
Ulosoton eli viranomaiselle siirtyneen perinnän kohteena oli viime vuoden puolivälissä 442 500 eri velallista. Ulosottoon joutui 93 000 uutta velallista.
Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Köyhyys on hyvä bisnes
Jera ja Jyri Hännisen Barrikadi-sarjassa julkaistu Kallis köyhyys -pamfletti (WSOY 2008) syntyi vihasta epäoikeudenmukaisuutta kohtaan ja on edelleen mitä ajankohtaisin.
Hyvinvointivaltio on purettu ja köyhyydestä tehty bisnestä, pamfletti julistaa alaotsikossaan.
Media suoltaa menestystarinoita ja maailman superjulkkiset ovat ihmisiä, joilla ei ole mitään muita ansioita kuin valtava varallisuus. Samaan aikaan köyhyys Suomessa syvenee.– Hätkähdyttävintä on se, että Suomessa alkaa olla totaalista köyhyyttä, sanoo Jyri Hänninen.
– Ihmisillä on oikeasti huutava pula perusasioista.
Monet leipäjonoissa seisovat joutuvat arjessaan raadollisiin tilanteisiin, joita eliitin on vaikea käsittää.
– Useimmilla on lääkemenot aika suuret. Vaihtoehtona on ostaa ne lääkkeet ja jättää syömättä, tai ostaa lääkkeet ja tulla ruoan jakeluun, kertoo pamfletissa Myllypuron ruoanjakelusta vastaava vapaaehtoistyöntekijä Sinikka Backman.
Silti köyhyydestä ei puhuta. Se jää köyhän henkilökohtaiseksi häpeäksi.
Mitä kauemmin köyhyys jatkuu, sitä vaikeampi köyhyydestä on nousta. Vaikeampi osallistua ja olla aktiivinen. Elämänpiiri pienenee pienenemistään ja väliin jäävät syntymäpäiväjuhlien lisäksi bussikortin ostaminen, hammaslääkärissä käynti, kahvikupillinen opiskelukavereiden kanssa, äänestäminen.
– Häpeä on köyhiä yhdistävä ja siitä kauhistuttava tunne, että se on hyvin kokonaisvaltaista ja samalla tavoin kuin masennus, estää ihmisiä toimimasta, kuvailee Jera Hänninen.
Häpeän vuoksi harva suostuu puhumaan köyhyydestään omalla nimellään ja kasvoillaan.
– Moni on sisäistänyt, että köyhyys on oma vika. Epäonnistumisesta on vaikea puhua, on vaikea sanoa etten pysty elättämään perhettäni.
Häpeä ajaa ihmisiä myös pikavippeihin, sanoo pamflettiin haastateltu lapsiperheiden köyhyyttä tutkinut Reetta Ruokonen. Hänen mukaansa sosiaalitoimistossa käymiseen on onnistuttu luomaan pitkä häpeän ja leimaamisen historia.
Ruokonen sanoo monien näkevän mieluummin nälkää kuin turvautuvan sosiaalihuoltoon eikä häpeän vuoksi haeta toimeentulotukea, vaikka siihen oltaisiin oikeutettuja. Pikavippejä otetaan pakollisiin menoihin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin.
Vippien järkyttävän korkeat korot vain pahentavat tilannetta ja köyhyys syvenee.
Vielä 1980-luvulla yritykset, yhteisöt ja kunnat hoitivat itse perintänsä ja siinä noudatettiin humaaneja periaatteita. Ulkoistamisvimma koski kuitenkin myös perintää ja sen ansiosta perintätoimistot ovat nyt kukoistavia rahantekokoneita.
Perintätoimistot eivät laskuta asiakasyrityksiään. Ne saavat vain tiedot maksamattomista laskuista ja oikeuden periä niitä ihmisiltä. Omat kulut ja yrityksen voiton perintätoimistot keräävät hillittömillä perintäkuluilla, köyhiltä.
Jos laskua ei edelleenkään kykene maksamaan sen kasvaessa hurjaa vauhtia, toimittaa perintätoimisto sen pikavauhtia käräjäoikeuteen. Tästä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka on viimeinen naula köyhän arkkuun.
Silloin köyhyys käy todella kalliiksi.
Vain rikkaalla on varaa köyhyyteen
Merkintä luottotiedoissa on tämän päivän keltainen tähti rinnassa.
– Maksuhäiriömerkinnän hinta on liian kova. Se sulkee ihmiseltä liikaa mahdollisuuksia pois. Alkaen asunnosta, sanoo Jyri Hänninen.
Ns. sosiaalista asuntotuotantoa harjoittavat VVO ja Sato eivät hevillä myönnä asuntoa luottohäiriöiselle hakijalle. Yksityisillä vuokramarkkinoilla puolestaan välityspalkkiot ja takuuvuokrat ovat monelle täysin mahdottomia.
Maksuhäiriöt tulevat vastaan kaikkialla. Pankit luokittelevat henkilöasiakkaitaan heidän luottokelpoisuutensa perusteella. Luokittelun avulla pankki hinnoittelee rahansa.
Huonoon B-ryhmään kuuluva asiakas maksaa lainastaan suurempaa korkoa kuin parhaaseen A-luokkaan kuuluva rikas, joka saa rahansa halvemmalla.
Köyhä maksaa kaikesta enemmän.
Perinteisen köyhyyden rinnalle on noussut aivan uusi kuva, kaupunkilainen köyhyys. Siitä kärsivät esim. pätkätyöntekijät, työttömät, se koskettaa myös hyvin koulutettuja akateemisia.
Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille — työnantajakaan ei katso työllisyyskurssilta valmistuneita suopeasti.
Lisäksi Suomeen on muodostumassa työtätekevienkin köyhien luokka; on pakko tehdä kahta työtä, jotta pärjäisi edes pakollisista menoista. Yhdellä palkalla kun ei tule toimeen.
Köyhyys on ”keskiluokkaistumassa”, varsinkin pääkaupunkiseudulla, sanovat Hänniset.
– Opiskelijoiden köyhyyttä on pidetty väliaikaisena, elämänvaiheeseen kuuluvana ilmiönä, mutta varsinkin humanistisella alalla työllisyysnäkymät ovat niin huonot, että tulevaisuudessa Suomessa on varmasti maailman koulutetuimmat köyhät, huomauttaa Jera.
– Kun teollisuuden työpaikat vähenevät, katseet käännetään palvelusektorin puoleen, mutta palveluala on vähän muutakin kuin menestyviä konsulttifirmoja. Monet Pamilaiset ovat tilanteessa, jossa palkalla ei tahdo tulla toimeen.
Erityisen hankalaa on yksineläjillä ja yksinhuoltajilla.
– Mantra siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa on varsinkin pääkaupunkiseudulla typerä. Me haastattelimme ihmisiä, jotka tekevät kahta, jopa kolmea työtä ja ovat silti köyhiä.
– Vuokrat ovat yksin asuvalle suorastaan mahdottomia, sanoo Jera, ja ihmettelee onko ihmisarvoista elämää tehdä ympäripyöreää päivää, jotta voi maksaa vuokran 20 neliön asunnosta, jossa käy vain nukkumassa?
Köyhyys alkoi muuttua ihmisten omaksi viaksi Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana, joissa Vasemmistoliittokin oli mukana.Vasemmistoliitto, SAK ja demarit saavat pamfletissa täyslaidallisen päin kasvoja, koska ”kaksinaismoralismiin on puututtava kovalla kädellä”.
– Nämä tahot saavat pahinta pöllytystä, koska ne ovat perinteisesti kertoneet ajavansa huono-osaisten asiaa ja ihmiset ovat luottaneet siihen. Kuitenkin harjoitettu politiikka on ollut toista, Jyri selittää.
Köyhästä kuntouttavan työtoiminnan kautta huono- osaisuuden periyttäjäksi
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös sosiaalityö perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä kuntouttavalla työtoiminnalla, työkokeiluilla, huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, Nallekorteilla pelaamisella, tietoisuustaitojen opiskelulla, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.
Sosiaalityössä on muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen saaminen on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi ( Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ). Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.
Lastensuojeluseminaareissa korostetetaan usein toimeentuloasiakkuuksien ja huostaanottojen yhteyttä ja vaikutusta oletettuun huono- osaisuuden ja ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen.
Huono- osaisuustutkimuksissa vedetään esiin tilastotieto, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä sijoitetusta on saanut toimeentulotukea.
Seminaareissa asiantuntijoita tuntuu huolettavan köyhyyttä enemmän sen julkinen paljastuminen. Toimeentulotukiasiakkuus leimataan periytyväksi, puuttumista ja korjaavia lastensuojelutoimenpiteitä kaipaavaksi riskiksi. THL on kuitenkin itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö mm. kuntouttava työtoiminta, joka tarkoittaa käytännössä pakotettua toimeentulotukiriippuvuutta on laillista ja suositeltavaa. Silti THL:n julkisrahoitetuilla asiantuntijoilla on otsaa kertoa, että ttt-asiakkaiden tapauksessa toimeentulotuen nauttiminen on perinnöllistä asiakkaiden yksilöllisten riskiominaisuuksien seurausta- pysyvän rakennetyöttömyyden aikana.
Huono-osaisuuden syntyminen voitaisiin ehkäistä mikäli siihen olisi poliittista tahtoa esimerkiksi eriarvoistumista ehkäisemällä, toimivilla peruspalveluilla (varhaiskasvatus, koulu) ja palvelujärjestelmillä, työmarkkinoiden joustoilla ja oikea-aikaisella, asiakaslähtöisellä ja ongelmia ennaltaehkäisevällä tuella.
Toimintapolitiikaksi on kuitenkin valittu interventioiden (=tarvittujen palveluiden korvaaminen pakkotoimilla ) kohdistaminen oletettuihin riskiryhmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja resurssien suuntaaminen avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille.
Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.
Sosiaalityön tutkimuksetkin, jotka kuulostavat yhä useammin richplainingiltä vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ylisukupolvisiin ongelmiin resurssien kohdentamista asiantuntijoille avuntarvitsijoiden sijaan, psykologisoivia yksilöratkaisuja ja sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaa: kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä, tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, lisää huostaanottoja, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).
Ylisukupolvisuuden näkökulmasta nykyiset sosiaalipalvelut tuottavat palvelujen tarvetta ja ylisukupolvista huono-osaisuutta, eivätkä poista sitä. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla
Köyhyys vaarantaa etenkin lapsen oikeuden riittävään elintasoon (LOS 27 artikla), minkä lisäksi köyhyyden seurausten voidaan tulkita vaarantavan lapsen edun huomioimisen periaatteen toteutumisen (LOS 3 artikla). Lapsiköyhyys saattaa merkitä myös ikään perustuvaa syrjintää (LOS 2 artikla).
LOS 4 artiklan mukaisesti velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin TSS-oikeuksien toteuttamiseksi on ensisijaisesti LOS:n jäsenvaltioilla.
Komission suosituksessa hahmotetut suuntaviivat lapsiköyhyyden ratkaisemiseksi perustuvat kolmeen peruspilariin, jotka ovat:
- riittävien resurssien turvaaminen esim. vanhempien työmarkkinaosallisuus ja sosiaalietuuksien riittävä taso, josta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomea
- laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saatavuuden takaaminen, jossa on useiden tutkimusten (mm. HuosTa, Hiltunen 2015; Poikela 2010) mukaan vakavia ongelmia (jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua)
- lasten oikeus osallistua sekä vapaa-ajantoimintaan että itseään koskevaan päätöksentekoon, joka on lähes kaikissa lastensuojelututkimuksissa todettu puutteelliseksi.
Lapsiköyhyyttä vähentävät:
+ Raha eli palkkojen ja perusturva- ja perhe-etuuksien riittävä taso,
+Investoiminen sosiaalietuuksiin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
+Rationaalinen asuntopolitiikka, riittävä asuntojen määrä ja asumiskustannusten alentaminen
+Työn ja perheen yhteensovittamisen, vanhempien uudelleenkouluttautumisen ja työn vastaanottamisen helpottaminen
+Kannustinloukkujen esim. ylivelkaantumisen purku (velkaneuvonta, korkokatot pikavipeille)
+Alueellisen eriarvoistumisen estäminen /katkaisu
Lapsiköyhyyttä lisäävät:
-Rahan puute
-Sosiaaliturvaan, varhaiskasvatukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja leikkausten kasautuminen samoille perheille
-Alhainen perusturvan taso
- Velkaantuminen, kädestä suuhun eläminen
- Rakenneongelmien yksilöllistäminen
- Empatiavaje ja yksin pärjäämisen eetos
- Keskittyminen korjaavaan sosiaalipolitiikkaan ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan
Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.
Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan