Perustuuko Hackney- hypetys tosiseikkaselvittelyyn?
Itä-Lontoon opeilla lasten huostaanotot vähenivät Mäntsälässä ja Pornaisissa – nyt suuret suomalaiskunnat aikovat seurata perässä, väittää YLE, jonka mukaan Mäntsälässä ja Pornaisissa on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een.
Lisäksi jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.
Hackneyn malli eli systeeminen lastensuojelun toimintamalli on uusi turhien asiakkuuksien karsimiseen, asiantuntijoiden määrän ja vallan lisäämiseen ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva tapa järjestää lastensuojelu, joka aiotaan juurruttaa suomalaisiin kuntiin.
Mallin pitäisi uudistaa lastensuojelun erityistason palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja haastaa koko palveluorganisaatio tarkastelemaan toimintatapojaan mutta mukana häärivät nykyisen lastensuojelukriisin kehittäneet STM- ja THL- byrokraatit ja maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset. Ohjausryhmissäkin istuvat samat vanhat sijaishuollon edunvalvojat. Epäselväksi jää myös miten hankkeessa seurataan tai arvioidaan luotettavasti toiminnan välittömiä ja ei-aiottuja vaikutuksia.
LAPE- hankkeen Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito -työpaperin perusteella asiakkaiden tilanteen parantamiseen luodusta systeemisestä toimintamallista aiotaankin Suomessa kehittää perhehoidon edunvalvonnan juurrutusmalli.
Psykoanalyyttisella perheterapeuttisella orientaatiolla painotettuna ja väärinkäytettynä malli mahdollistaakin omalla mukavuusalueella pysymisen ja asiantuntijoiden keskinäisen seurustelun asiakkuuksien avulla.
Hackneyn mallin mukaisia systeemin perusparannuksia esim. kaikkien virkojen laittamista uudelleen hakuun ei Suomessa ilmeisesti aiota toteuttaa, sen sijaan psykoanalyysiin pohjautuvaa perheterapeuttista orientaatiota aiotaan vahvistaa.
Asiakkaita houkutellaan mukaan näennäisellä, ohueksi jäävällä osallisuudella ja samassa veneessä- retoriikalla mutta vaikuttaa siltä että heistä aiotaan todellisuudessa tehdä edunvalvontakoneiston polttoainetta.
Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien tarkistettuja tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.
Perustuvatko Hackneyn mallin hyvät tulokset fabrikointiin?
Onko Hackneyn mallin juhlinnan keskellä huomattu tarkistaa, etteivät väitetyt hyvät tulokset eli vähentyneet huostaanotot ja kustannukset ole vain laskuvirheen tai peräti tarkoituksellisen fabrikoinnin tulosta?
Lokakuun Liike ei ole löytänyt mistään tietoa paljonko Hackneyn mallissa eli lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa huostaanotot vähenivät suhteessa asiakasmäärään eli montako prosenttia lastensuojelun asiakkuuksista päätyi pilottikunnissa huostaanottoon ennen Hackneyn mallia ja sen käyttöönoton jälkeen.
Asiakasmäärän väheneminen vähentää myös huostaanottoja mutta huostaanottojen määrä asiakaslukuun suhteutettuna on saattanut pysyä ennallaan tai jopa nousta.
Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.
Karsittiinko myös aitojen avuntarvitsijoiden asiakkuuksia tulosten parantelemiseksi?
Alkuperäisen Hackneyn mallin oivallus oli, ettei laadukasta lastensuojelutyötä voi tehdä kuin asiakasmääriä vähentämällä ja varmistamalla portinvartijoiden avulla, ettei sosiaalityöntekijöiden pöydille päädy kuin "aitoja" lastensuojelutapauksia.
Lokakuun Liike on aiemmin kirjoittanut lastensuojelun valeasiakkaista, joilla tarkoitetaan lastensuojeluun väärin perustein ohjattuja ihmisiä, jotka eivät tarvitse, halua tai saa lastensuojelun palveluja, mutta jotka on siirretty lastensuojeluun vastoin omaa tahtoaan, joskus jopa tietämättään. Esimerkiksi Oulun kaupunki hankkii valeasiakkaita kirjaamalla kaikki perheiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi.
Hackneyn mallin piloteissa lastensuojelua järkeistettiin lakkauttamalla turhat("ei-aktiiviset) asiakkuudet. Sivulauseessa siis myönnettiin että: a) Lastensuojelussa on turhia asiakkuuksia, b) asiakkaita roikotetaan asiakasrekistereissä turhaan ilman että heidän kanssaan työskenneltäisiin c) turhien asiakkuuksien poistaminen on lastensuojelutyön rationalisointia.
Oletetuista perhepatologioista kärsivät asiakkaat ihmeparantuivat hetkessä ilman "massiivisia avohuollon tukitoimia", moniammatillista yhteistyötä tai perhetyötä- ja -kuntoutusta.
Huoli kirjaimellisesti katosi nappia painamalla ja työntekijät vapautuivat turhista asiakaskuormista tekemään työtä aitojen avun tarvitsijoiden kanssa.
Turhia asiakkuuksia lopetettiin myös Hackneyn mallin hyviä tuloksia mainostavissa Mäntsälässä ja Pornaisissa.
YLE- uutisten haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan "tärkein rooli tässä on esimiehellä, joka toimii "portinvartijana" ja poimii ilmoitussumasta lastensuojelulle kuuluvat tehtävät.
– Meillä Mäntsälässä portinvartijana toimii koko uudistuksen alkuunpannut sosiaalipalvelupäällikkö Arja Tolttila. Hän on hyvällä tavalla riittävän röyhkeä ja rohkea palvelurakenteen uudistaja. Näin vapautuu lastensuojelun työntekijöiden aikaa omiin töihin, kun pöydälle ei enää ilmesty mopopoikien pikkurikkeitä".
Turhien asiakkuuksien karsiminen on hyvä asia vain jos asiakkuudet todella ovat turhia. Ovatko asiakkaita valikoivat portinvartijat luotettavia? Haluavatko he valita asiakassumasta kaikkein tarvitsevimmat vai kaikkein helpoimmat?
Hackneyn mallin vaikutuksia ei ole tutkittu asiakaspalautteiden kautta. Miksi?
Pienissä kunnissa lastensuojelun ongelma on asiakaskuormien sijaan asiakkaiden vähyys. Määrärahojen, projektirahoituksen, vaikuttavuussijoituskokeilun tai lisävirkojen tai- hoitoyksikön saaminen pieneen kuntaan vaatii näyttöä palvelutarpeesta eli tiettyä määrää ongelmaisia asiakkaita. Miten valvomatonta tilastointia tai palvelutarpeen arviointia tekevä portinvartija, jolla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita fabrikoinnista kykenee vastustamaan kiusausta liioitella ongelmia tietäessään sen palvelevan kuntaa, oman yksikön määrärahoja ja omaa työllistymistä/ viran ylläpitoa?
Johanna Hietamäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka sosiaalityöntekijät muodostivat aineiston keruun suhteen keskeisen portinvartijaryhmän. Sosiaalityöntekijät unohtivat kysyä vanhemmilta, osallistuisivatko he tutkimukseen. Lisäksi sosiaalityöntekijöillä esiintyi haluttomuutta käyttää aikaa tutkimukseen, eikä tutkimusta välttämättä pidetty tärkeänä. Sosiaalityöntekijät kokivat myös vaikeaksi kysyä asiakkaalta, osallistuisiko hän tutkimukseen.
Hietamäen mukaan "tutkimusta toteutettaessa tuli myös esille, että arviointitutkimus voidaan kokea uhkaavaksi asiaksi ja siitä voi muodostua syy portinvartijana toimimiselle. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi, että ei kysynyt asiakkailta, haluaisivatko he osallistua tutkimukseen, koska hän koki tehneensä alkuarvioinnit huonosti. Toinen sosiaalityöntekijä koki alkuarviointityöskentelyn hänelle itselleenkin epäselväksi ja epäili, ettei tutkimuksen kautta tule oikeita tuloksia työntekijän osaamisesta."
Helsingin Sanomat on tehnyt hiljattain monta lastensuojelujuttua Vantaasta, joka on yksi Hackneyn mallin pilottikunnista.
Vantaan lastensuojelun työntekijät: Oikeasti täällä on kaaos, vaikka muuta väitetään- juttuun haastateltu Vantaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä kertoo, että " asiakasmääriä on Vantaalla pyritty siivoamaan paperilla pienemmiksi kikkailemalla.
Siis on esimerkiksi painostettu pudottamaan joukosta perheitä, joiden ongelmat eivät ole pahimmasta päästä, mutta jotka yhä tarvitsisivat tukea".
Yksi haastateltavista kuvailee lastensuojelun kaoottisen tilanteen korjausyrityksiä ”puuhasteluksi” ja syyttää Vantaan lastensuojelun johtoa ongelmien laajuuden kiistämisestä.
Onko myös muissa Hackneyn mallin pilottikunnissa poistettu tukea tarvitsevien perheiden asiakkuuksia tilastojen kaunistelemiseksi ja Hackneyn mallin ja sen hyvien tulosten mainostamiseksi?
Ovatko väitetyt hyvät tulokset ja säästöt todellisia?
Lokakuun Liike on kiinnostunut myös siitä, onko väitetty syntynyt säästö todellinen vai fabrikoinnin tulosta eli onko säästöksi laskettu summa vain siirtynyt lastensuojelusta pois siirrettyjen asiakkaiden mukana esim. nuorisopsykiatrian puolelle.
Lokakuun Liike epäili ennen mallin pilotointia että:
-Hackneyn malli ei takaa lastensuojelun uudistumista eikä asiakkaiden oikeusturvaa
- Hackneyn malli tosiasiassa lisää lastensuojelun kustannuksia, huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia
-Mallista tulee itseisarvo ja lastensuojelun perustehtävästä mallin itsensä oikeuttaminen, ylläpitäminen ja uusintaminen
- Asiantuntijavaltaisen mallin myötä asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan
-Psykoanalyyttinen perheterapia, johon malli perustuu tuo asiakastyöhön virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
- Mallin ehdottomat vaatimukset muutosideoiden implementoinnista organisaation kaikille tasoille vesittyvät vain ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.
-Mallista muodostuu - ei perheiden palvelujen kehittämisen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon työntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen väline, jonka hyöty asiakkaille jää toteennäyttämättä.
Uhkakuvat näyttävät toteutuneen monilta osin. Mallin pilotoinnin aikana sijoitukset ovat lisääntyneet mutta lisäys voi johtua Hackneyn mallin sijaan esim. kuntien tarpeesta nostaa valtionosuuksiaan sote- uudistuksen alla. Sijoitusten määrää tai työntekijöiden viihtyvyyttä parempi mallin onnistumisen mittari olisikin asetettujen perhekohtaisten tavoitteiden saavuttaminen ja lasten ja vanhempien asiakaspalaute, jota ei ole tutkittu.
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Lastensuojelussa on aiemminkin tuotettu haluttuja tuloksia lasku- ja tilastointivirheillä tai suoranaisesti manipuloimalla ja väärentämällä tutkimustuloksia. Moni " tutkimus" on pyrkinyt pikemminkin takaamaan lastensuojelun rahoitusta ja vähättelemään asiakkaiden havaitsemia ongelmia kuin aidosti tutkimaan lastensuojelutoiminnan vaikuttavuutta.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Tapausesimerkki lastensuojelun vinoutuneesta tutkimustuloksesta
Yksi kuuluisimpia esimerkkejä vinoutuneesta lastensuojelututkimuksesta on edelleenkin ahkerasti siteerattu ( esim. Pelastakaa Lapset ry:n toimesta) Noora Ellosen ja Tarja Pösön (2010) "tutkimustulos", jonka mukaan ”sijaishuollossa käytetään vähemmän väkivaltaisia toimintatapoja kuin kotikasvatuksessa”.
Professori Timo Saloviita kirjoittaa: "Kirjoittajat panevat merkille, että heidän tuloksensa ovat ristiriidassa aiemmin saatujen kanssa (esim. World Report on Violence, 2006). He kirjoittavat: ”Tulos eroaa pääilmeeltään kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia pidetään riskiryhmänä väkivaltakokemusten osalta”. Kirjoittajat kuitenkin päättelevät, että ”yllättävä” tulos johtuu siitä, että ”Suomessa on lainsäädäntö, joka määrittelee laitostyöntekijöiden koulutusta ja pätevyyttä toisin kuin monissa muissa maissa”. Sijaisperheiden osalta tulos taas kertoisi siitä, että ”sijaisperheiden valinnassa ja tukemisessa on onnistuttu” (kaikki lainaukset sivulta 41).
Kirjoittajien saamat ”yllättävät” ja aikaisemman tutkimuksen kanssa ristiriitaiset tulokset ovat todellisuudessa tutkimusmetodin aiheuttamia artefakteja. Tehty virhe on yksinkertainen. Kun tutkitaan väkivallan esiintyvyyttä väestössä, on tarpeen suhteuttaa saadut esiintymiskerrat paitsi tutkittujen lukumäärään, myös ajan kulumiseen. On kai selvää, että vuodessa ehtii tapahtua enemmän väkivallantekoja kuin kuukaudessa. Epidemiologisissa tutkimuksissa on tapana käyttää kahta eri käsitettä. Prevalenssi eli esiintyvyys tarkoittaa ilmiön esiintymistaajuutta väestössä tiettynä pistemäisenä ajankohtana. Ilmiön insidenssi eli ilmaantuvuus tarkoittaa uusia tapauksia tietyn aikavälin rajoissa.
Huolettomuutta aikamuuttujaa kohtaan on esiintynyt myös muissa yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemässä kyselyssä saatiin tulokseksi, että naisista 20 % kertoi kokeneensa ”puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana” (Piispa ym., 2006). Koska aikaväliä ei muuten rajattu, mukaan pääsivät myös ne tapaukset, jotka olivat sattuneet jo vaikkapa 1940-luvulla. Tulos antoi tietysti vääristyneen kuvan nykytilanteesta.
Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."
Soten alla sosiaalialaa vaivaa huoli sosiaalityön roolista ja resursseista muutoksessa. Lastensuojelun työpaikkoja ja valtaa lisäävän Hackneyn mallin tulosten paranteluun ja juurruttamiseen on Suomessa sosiaalinen tilaus ja sosiaalisia tekijöitä. Juuri siksi Hackneyn mallin kustannukset, vaikuttavuus ja ei- aiotut seuraukset on selvitettävä perusteellisesti riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Niin kauan kun mallin tuloksista ei ole asiakaspalautteilla varmennettua tutkimustietoa median ja sosiaalityön päättäjien kannattaisi pidättäytyä mallin kritiikittömästä hypetyksestä ja markkinoinnista.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Itä-Lontoon opeilla lasten huostaanotot vähenivät Mäntsälässä ja Pornaisissa – nyt suuret suomalaiskunnat aikovat seurata perässä, väittää YLE, jonka mukaan Mäntsälässä ja Pornaisissa on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een.
Lisäksi jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.
Hackneyn malli eli systeeminen lastensuojelun toimintamalli on uusi turhien asiakkuuksien karsimiseen, asiantuntijoiden määrän ja vallan lisäämiseen ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva tapa järjestää lastensuojelu, joka aiotaan juurruttaa suomalaisiin kuntiin.
Mallin pitäisi uudistaa lastensuojelun erityistason palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja haastaa koko palveluorganisaatio tarkastelemaan toimintatapojaan mutta mukana häärivät nykyisen lastensuojelukriisin kehittäneet STM- ja THL- byrokraatit ja maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset. Ohjausryhmissäkin istuvat samat vanhat sijaishuollon edunvalvojat. Epäselväksi jää myös miten hankkeessa seurataan tai arvioidaan luotettavasti toiminnan välittömiä ja ei-aiottuja vaikutuksia.
LAPE- hankkeen Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito -työpaperin perusteella asiakkaiden tilanteen parantamiseen luodusta systeemisestä toimintamallista aiotaankin Suomessa kehittää perhehoidon edunvalvonnan juurrutusmalli.
Psykoanalyyttisella perheterapeuttisella orientaatiolla painotettuna ja väärinkäytettynä malli mahdollistaakin omalla mukavuusalueella pysymisen ja asiantuntijoiden keskinäisen seurustelun asiakkuuksien avulla.
Hackneyn mallin mukaisia systeemin perusparannuksia esim. kaikkien virkojen laittamista uudelleen hakuun ei Suomessa ilmeisesti aiota toteuttaa, sen sijaan psykoanalyysiin pohjautuvaa perheterapeuttista orientaatiota aiotaan vahvistaa.
Asiakkaita houkutellaan mukaan näennäisellä, ohueksi jäävällä osallisuudella ja samassa veneessä- retoriikalla mutta vaikuttaa siltä että heistä aiotaan todellisuudessa tehdä edunvalvontakoneiston polttoainetta.
Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien tarkistettuja tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.
Perustuvatko Hackneyn mallin hyvät tulokset fabrikointiin?
Onko Hackneyn mallin juhlinnan keskellä huomattu tarkistaa, etteivät väitetyt hyvät tulokset eli vähentyneet huostaanotot ja kustannukset ole vain laskuvirheen tai peräti tarkoituksellisen fabrikoinnin tulosta?
Lokakuun Liike ei ole löytänyt mistään tietoa paljonko Hackneyn mallissa eli lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa huostaanotot vähenivät suhteessa asiakasmäärään eli montako prosenttia lastensuojelun asiakkuuksista päätyi pilottikunnissa huostaanottoon ennen Hackneyn mallia ja sen käyttöönoton jälkeen.
Asiakasmäärän väheneminen vähentää myös huostaanottoja mutta huostaanottojen määrä asiakaslukuun suhteutettuna on saattanut pysyä ennallaan tai jopa nousta.
Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.
Karsittiinko myös aitojen avuntarvitsijoiden asiakkuuksia tulosten parantelemiseksi?
Alkuperäisen Hackneyn mallin oivallus oli, ettei laadukasta lastensuojelutyötä voi tehdä kuin asiakasmääriä vähentämällä ja varmistamalla portinvartijoiden avulla, ettei sosiaalityöntekijöiden pöydille päädy kuin "aitoja" lastensuojelutapauksia.
Lokakuun Liike on aiemmin kirjoittanut lastensuojelun valeasiakkaista, joilla tarkoitetaan lastensuojeluun väärin perustein ohjattuja ihmisiä, jotka eivät tarvitse, halua tai saa lastensuojelun palveluja, mutta jotka on siirretty lastensuojeluun vastoin omaa tahtoaan, joskus jopa tietämättään. Esimerkiksi Oulun kaupunki hankkii valeasiakkaita kirjaamalla kaikki perheiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi.
Hackneyn mallin piloteissa lastensuojelua järkeistettiin lakkauttamalla turhat("ei-aktiiviset) asiakkuudet. Sivulauseessa siis myönnettiin että: a) Lastensuojelussa on turhia asiakkuuksia, b) asiakkaita roikotetaan asiakasrekistereissä turhaan ilman että heidän kanssaan työskenneltäisiin c) turhien asiakkuuksien poistaminen on lastensuojelutyön rationalisointia.
Oletetuista perhepatologioista kärsivät asiakkaat ihmeparantuivat hetkessä ilman "massiivisia avohuollon tukitoimia", moniammatillista yhteistyötä tai perhetyötä- ja -kuntoutusta.
Huoli kirjaimellisesti katosi nappia painamalla ja työntekijät vapautuivat turhista asiakaskuormista tekemään työtä aitojen avun tarvitsijoiden kanssa.
Turhia asiakkuuksia lopetettiin myös Hackneyn mallin hyviä tuloksia mainostavissa Mäntsälässä ja Pornaisissa.
YLE- uutisten haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan "tärkein rooli tässä on esimiehellä, joka toimii "portinvartijana" ja poimii ilmoitussumasta lastensuojelulle kuuluvat tehtävät.
– Meillä Mäntsälässä portinvartijana toimii koko uudistuksen alkuunpannut sosiaalipalvelupäällikkö Arja Tolttila. Hän on hyvällä tavalla riittävän röyhkeä ja rohkea palvelurakenteen uudistaja. Näin vapautuu lastensuojelun työntekijöiden aikaa omiin töihin, kun pöydälle ei enää ilmesty mopopoikien pikkurikkeitä".
Turhien asiakkuuksien karsiminen on hyvä asia vain jos asiakkuudet todella ovat turhia. Ovatko asiakkaita valikoivat portinvartijat luotettavia? Haluavatko he valita asiakassumasta kaikkein tarvitsevimmat vai kaikkein helpoimmat?
Hackneyn mallin vaikutuksia ei ole tutkittu asiakaspalautteiden kautta. Miksi?
Pienissä kunnissa lastensuojelun ongelma on asiakaskuormien sijaan asiakkaiden vähyys. Määrärahojen, projektirahoituksen, vaikuttavuussijoituskokeilun tai lisävirkojen tai- hoitoyksikön saaminen pieneen kuntaan vaatii näyttöä palvelutarpeesta eli tiettyä määrää ongelmaisia asiakkaita. Miten valvomatonta tilastointia tai palvelutarpeen arviointia tekevä portinvartija, jolla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita fabrikoinnista kykenee vastustamaan kiusausta liioitella ongelmia tietäessään sen palvelevan kuntaa, oman yksikön määrärahoja ja omaa työllistymistä/ viran ylläpitoa?
Johanna Hietamäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka sosiaalityöntekijät muodostivat aineiston keruun suhteen keskeisen portinvartijaryhmän. Sosiaalityöntekijät unohtivat kysyä vanhemmilta, osallistuisivatko he tutkimukseen. Lisäksi sosiaalityöntekijöillä esiintyi haluttomuutta käyttää aikaa tutkimukseen, eikä tutkimusta välttämättä pidetty tärkeänä. Sosiaalityöntekijät kokivat myös vaikeaksi kysyä asiakkaalta, osallistuisiko hän tutkimukseen.
Hietamäen mukaan "tutkimusta toteutettaessa tuli myös esille, että arviointitutkimus voidaan kokea uhkaavaksi asiaksi ja siitä voi muodostua syy portinvartijana toimimiselle. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi, että ei kysynyt asiakkailta, haluaisivatko he osallistua tutkimukseen, koska hän koki tehneensä alkuarvioinnit huonosti. Toinen sosiaalityöntekijä koki alkuarviointityöskentelyn hänelle itselleenkin epäselväksi ja epäili, ettei tutkimuksen kautta tule oikeita tuloksia työntekijän osaamisesta."
Helsingin Sanomat on tehnyt hiljattain monta lastensuojelujuttua Vantaasta, joka on yksi Hackneyn mallin pilottikunnista.
Vantaan lastensuojelun työntekijät: Oikeasti täällä on kaaos, vaikka muuta väitetään- juttuun haastateltu Vantaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä kertoo, että " asiakasmääriä on Vantaalla pyritty siivoamaan paperilla pienemmiksi kikkailemalla.
Siis on esimerkiksi painostettu pudottamaan joukosta perheitä, joiden ongelmat eivät ole pahimmasta päästä, mutta jotka yhä tarvitsisivat tukea".
Yksi haastateltavista kuvailee lastensuojelun kaoottisen tilanteen korjausyrityksiä ”puuhasteluksi” ja syyttää Vantaan lastensuojelun johtoa ongelmien laajuuden kiistämisestä.
Onko myös muissa Hackneyn mallin pilottikunnissa poistettu tukea tarvitsevien perheiden asiakkuuksia tilastojen kaunistelemiseksi ja Hackneyn mallin ja sen hyvien tulosten mainostamiseksi?
Ovatko väitetyt hyvät tulokset ja säästöt todellisia?
Lokakuun Liike on kiinnostunut myös siitä, onko väitetty syntynyt säästö todellinen vai fabrikoinnin tulosta eli onko säästöksi laskettu summa vain siirtynyt lastensuojelusta pois siirrettyjen asiakkaiden mukana esim. nuorisopsykiatrian puolelle.
Lokakuun Liike epäili ennen mallin pilotointia että:
-Hackneyn malli ei takaa lastensuojelun uudistumista eikä asiakkaiden oikeusturvaa
- Hackneyn malli tosiasiassa lisää lastensuojelun kustannuksia, huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia
-Mallista tulee itseisarvo ja lastensuojelun perustehtävästä mallin itsensä oikeuttaminen, ylläpitäminen ja uusintaminen
- Asiantuntijavaltaisen mallin myötä asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan
-Psykoanalyyttinen perheterapia, johon malli perustuu tuo asiakastyöhön virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
- Mallin ehdottomat vaatimukset muutosideoiden implementoinnista organisaation kaikille tasoille vesittyvät vain ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.
-Mallista muodostuu - ei perheiden palvelujen kehittämisen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon työntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen väline, jonka hyöty asiakkaille jää toteennäyttämättä.
Uhkakuvat näyttävät toteutuneen monilta osin. Mallin pilotoinnin aikana sijoitukset ovat lisääntyneet mutta lisäys voi johtua Hackneyn mallin sijaan esim. kuntien tarpeesta nostaa valtionosuuksiaan sote- uudistuksen alla. Sijoitusten määrää tai työntekijöiden viihtyvyyttä parempi mallin onnistumisen mittari olisikin asetettujen perhekohtaisten tavoitteiden saavuttaminen ja lasten ja vanhempien asiakaspalaute, jota ei ole tutkittu.
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Lastensuojelussa on aiemminkin tuotettu haluttuja tuloksia lasku- ja tilastointivirheillä tai suoranaisesti manipuloimalla ja väärentämällä tutkimustuloksia. Moni " tutkimus" on pyrkinyt pikemminkin takaamaan lastensuojelun rahoitusta ja vähättelemään asiakkaiden havaitsemia ongelmia kuin aidosti tutkimaan lastensuojelutoiminnan vaikuttavuutta.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Tapausesimerkki lastensuojelun vinoutuneesta tutkimustuloksesta
Yksi kuuluisimpia esimerkkejä vinoutuneesta lastensuojelututkimuksesta on edelleenkin ahkerasti siteerattu ( esim. Pelastakaa Lapset ry:n toimesta) Noora Ellosen ja Tarja Pösön (2010) "tutkimustulos", jonka mukaan ”sijaishuollossa käytetään vähemmän väkivaltaisia toimintatapoja kuin kotikasvatuksessa”.
Professori Timo Saloviita kirjoittaa: "Kirjoittajat panevat merkille, että heidän tuloksensa ovat ristiriidassa aiemmin saatujen kanssa (esim. World Report on Violence, 2006). He kirjoittavat: ”Tulos eroaa pääilmeeltään kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia pidetään riskiryhmänä väkivaltakokemusten osalta”. Kirjoittajat kuitenkin päättelevät, että ”yllättävä” tulos johtuu siitä, että ”Suomessa on lainsäädäntö, joka määrittelee laitostyöntekijöiden koulutusta ja pätevyyttä toisin kuin monissa muissa maissa”. Sijaisperheiden osalta tulos taas kertoisi siitä, että ”sijaisperheiden valinnassa ja tukemisessa on onnistuttu” (kaikki lainaukset sivulta 41).
Kirjoittajien saamat ”yllättävät” ja aikaisemman tutkimuksen kanssa ristiriitaiset tulokset ovat todellisuudessa tutkimusmetodin aiheuttamia artefakteja. Tehty virhe on yksinkertainen. Kun tutkitaan väkivallan esiintyvyyttä väestössä, on tarpeen suhteuttaa saadut esiintymiskerrat paitsi tutkittujen lukumäärään, myös ajan kulumiseen. On kai selvää, että vuodessa ehtii tapahtua enemmän väkivallantekoja kuin kuukaudessa. Epidemiologisissa tutkimuksissa on tapana käyttää kahta eri käsitettä. Prevalenssi eli esiintyvyys tarkoittaa ilmiön esiintymistaajuutta väestössä tiettynä pistemäisenä ajankohtana. Ilmiön insidenssi eli ilmaantuvuus tarkoittaa uusia tapauksia tietyn aikavälin rajoissa.
Huolettomuutta aikamuuttujaa kohtaan on esiintynyt myös muissa yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemässä kyselyssä saatiin tulokseksi, että naisista 20 % kertoi kokeneensa ”puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana” (Piispa ym., 2006). Koska aikaväliä ei muuten rajattu, mukaan pääsivät myös ne tapaukset, jotka olivat sattuneet jo vaikkapa 1940-luvulla. Tulos antoi tietysti vääristyneen kuvan nykytilanteesta.
Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."
Soten alla sosiaalialaa vaivaa huoli sosiaalityön roolista ja resursseista muutoksessa. Lastensuojelun työpaikkoja ja valtaa lisäävän Hackneyn mallin tulosten paranteluun ja juurruttamiseen on Suomessa sosiaalinen tilaus ja sosiaalisia tekijöitä. Juuri siksi Hackneyn mallin kustannukset, vaikuttavuus ja ei- aiotut seuraukset on selvitettävä perusteellisesti riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Niin kauan kun mallin tuloksista ei ole asiakaspalautteilla varmennettua tutkimustietoa median ja sosiaalityön päättäjien kannattaisi pidättäytyä mallin kritiikittömästä hypetyksestä ja markkinoinnista.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi