Amanda Kernellin esikoiselokuva Saamelaisveri (Sameblod) kertoo 1930-luvun Ruotsin Lapista, rasismista ja nuoren naisen kamppailusta ennakkoluuloja vastaan. Edelleen Ruotsissa saamelaisuudesta ja sen historiasta puhutaan hyvin vähän. Kernell kertoo, että hänen kouluaikanaan oppikirjoissa oli aiheesta vain kerran yksi lause ja yksi kuva.
–Häpesin saamelaistaustaani. Halusin, ettei isäni koskaan käytä saamelaisvaatteita.
Näistä tunteista hän ammensi elokuvaansa.
Viime syksyn jälkeen elokuva on kiertänyt festivaaleja Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Palkintoja on kertynyt sekä ohjaajalle että pääosan esittäjälle.
–Tarina on täysin saamelainen mutta samalla niin universaali, että se tulee ymmärretyksi missä tahansa, on saamelaiskulttuurin asiantuntija Kirste Aikio havainnut.
Elokuvan päähenkilö Elle Marja (Lene Cecilia Sparrok), käy siskonsa kanssa saamelaisten asuntolakoulua. Kuri on julma, saamen puhumisesta rangaistaan. Seudun ruotsalaisnuoret ahdistelevat ja haukkuvat saamelaisia alikehittyneiksi.
Elle Marja oppii nopeasti ruotsin ja alkaa haaveilla opettajan ammatista ja opiskelusta Uppsalassa.
Unelma ammutaan alas hyytävällä perustelulla: saamelaisen aivot eivät kestä korkeakouluopintoja.
Saamelaisyleisölle elokuvan tarinassa ei ole mitään uutta. Rasismi, alistaminen ja vähättely ovat jättäneet jälkensä koko kansaan. Kirste Aikiota kylmää tieto aikaisempien polvien kohtalosta.
–Siinä iässä pikkulapset erotettiin perheistään, asutettiin asuntoloihin ja eristettiin puoleksi vuodeksi odottamaan kotilomalle pääsyä. Pahimmillaan asiaan kuului hakkaaminen ja nöyryyttäminen.
Viitteitä on myös seksuaalisesta väkivallasta: "Asuntolassa joutui seksuaalisesti tekemisiin vanhempien asuntolalaisten kanssa. Kukaan ei huolehtinut asuntolalaisista, koska asuntolatytöt eivät katsoneet perään. Lapset olivat aivan keskenään. Asuntolapiiat riiustelivat itse, joten eivät välittäneet asuntolan lapsista."
1940-luvulta alkaen saamelaislapset yhdessä muiden koululaisten kanssa jättivät kotinsa kuukausiksi jo seitsemänvuotiaina. Asuntoloihin matkustamisen käytäntö jatkui Suomessa 30 vuoden ajan, aina 70-luvulle saakka.
– Voi sanoa, että asuntolat ovat eräänlainen historiallinen trauma, sanoo Minna Rasmus Oulun yliopiston Giellagas-instituutista.
Rasmus on tutkinut Suomen saamelaisten asuntolakokemuksia ensin pro gradussaan ja nyt tekeillä olevassa väitöskirjassaan.
Asuntolakokemukset ovat yksi syy sille, että monet niissä asuneista eivät vanhemmaksi tultuaan halunneet puhua lapsilleen saamea. Tämä vaikuttaa yhä siihen, että saamen kieliä osataan heikosti.
Rasmuksen mukaan asuntolakokemuksista tarvitaan lisää tietoa. Ne ovat olleet pitkään tabu Suomessa.
Esimerkiksi Norjassa valtio on sitoutunut maksamaan assimilaatiopolitiikasta kärsineille saamelaisille korvauksia.
Elle Marjan kouluun ilmestyy ruotsalaisia antropologeja mittailemaan oppilaiden neniä ja kalloja. Lapset ja nuoret pakotetaan riisuuntumaan ja heidät kuvataan.
–Kyllä, kyllä, juuri tuollaista tapahtui. Ruotsalaiset olivat erittäin kiinnostuneita rotubiologiasta, Kirste Aikio tietää.
–Myös suomalaiset mittailivat kalloja. Mongoleiksi leimatuille suomalaisille oli tärkeää löytää Lapista vielä itseäkin surkeampi porukka, Aikio lohkaisee kitkerähköön sävyyn.
Saamenmaalla on kulkenut jos jonkinlaista tutkijaa ja haudanryöstäjää.
–Saamelaiset ovat kestäneet kaiken kovin kiltisti, keittäneet vieraille keiton ja sanoneet että aijaa, viette sitten arvoesineet mennessänne.
–Meidän kansan hienoimmat tavarat ovat British Museumissa.
Suomi tarvitsee totuuskomissioita
Taakkasiirtymä on Kirste Aikion mielestä ongelma, jonka käsittelyyn on heikosti työkaluja.
–Saamenkielistä psykoterapiaa ei ole, ja suomalainen terapeutti ei ymmärrä, mistä alkuperäiskansa puhuu.
Kirste Aikio kannattaa totuus- ja sovittelukomitean perustamista. Se kävisi läpi saamelaisten raskasta historiaa.
–Voi olla, että se on ainoa keino, jolla traumoista päästäisiin joskus yli.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että totuuskomissio voisi avata tien kohti parempaa, sovinnollista tulevaisuutta.
Totuuskomissio (Truth and Reconciliation Commission, TRC eli Totuus- ja sovintokomissio) oli Etelä-Afrikassa toiminut oikeusistuimen kaltainen elin, jonka perusti maan kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuonna 1995 selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia.
Totuuskomissio koostui armahdus-, korvaus- ja rehabilitaatio- sekä ihmisoikeusrikkomuskomiteoista. Ihmisoikeusrikkomuskomitea pyrki selvittämään rikkomusten uhrien henkilöllisyyden, nykytilanteen ja heidän kärsimänsä vahingon luonteen ja laajuuden.
Lisäksi komitea pyrki selvittämään oliko ihmioikeusrikkomus valtion tai muun organisaation, ryhmän tai yksilön järjestelmällisen suunnittelun tulosta.
Ihmisoikeusrikkomusten uhrit ohjattiin tämän jälkeen korvaus- ja rehabilitaatiokomitealle, joka pyrki tarjomaan ihmisoikeusrikkomusten uhreille tukea palauttaakseen heidän kunniansa sekä muodostaa ehdotuksia ja suosituksia uhrien, heidän perheittensä ja yhteisöjensä rehabilitoimiseksi.
Suomessa kärsimyskorvausten maksamisen on estänyt vanhentunut vahingonkorvauslaki, joka ei tunnista ihmisoikeusloukkausta ja ETENE:N( Eettisten asioiden neuvottelukunta) pelko siitä, että korvausten maksaminen yhdelle kaltoinkohdellulle ihmisryhmälle avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia.
ETENE:n noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivia, usein lastensuojelussa toimivia etiikan asiantuntijoita ja osaajia tuntuu harmittavan, jos saamelaiset, sijaishuollossa kaltoinkohdellut tai lobotomisoidut saisivat muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa /laitoksissa estettiin.
Totuuskomissiota odotellessa on sentään yksi lohtu – saamelainen elokuva. Saamelaisveri saapuu Suomen elokuvateattereihin 29. syyskuuta 2017. Ilmaisnäytöksiä elokuvasta järjestetään marraskuussa 2017 Helsingissä, Turussa ja Oulussa.
https://www.lapinkansa.fi/lappi/tuntureilta-nousee-tunnemyrsky-saamelaistytto-elle-marjan-pakahduttava-tarina-on-syksyn-iso-elokuvatapaus-200380318/
http://www.ennenjanyt.net/2016/09/saamelaisten-ja-australian-alkuperaiskansojen-kouluhistorian-erityispiirteet/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-valtion-kaltoinkohtelemat-eivat-saa-korvauksia-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
–Häpesin saamelaistaustaani. Halusin, ettei isäni koskaan käytä saamelaisvaatteita.
Näistä tunteista hän ammensi elokuvaansa.
Viime syksyn jälkeen elokuva on kiertänyt festivaaleja Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Palkintoja on kertynyt sekä ohjaajalle että pääosan esittäjälle.
–Tarina on täysin saamelainen mutta samalla niin universaali, että se tulee ymmärretyksi missä tahansa, on saamelaiskulttuurin asiantuntija Kirste Aikio havainnut.
Elokuvan päähenkilö Elle Marja (Lene Cecilia Sparrok), käy siskonsa kanssa saamelaisten asuntolakoulua. Kuri on julma, saamen puhumisesta rangaistaan. Seudun ruotsalaisnuoret ahdistelevat ja haukkuvat saamelaisia alikehittyneiksi.
Elle Marja oppii nopeasti ruotsin ja alkaa haaveilla opettajan ammatista ja opiskelusta Uppsalassa.
Unelma ammutaan alas hyytävällä perustelulla: saamelaisen aivot eivät kestä korkeakouluopintoja.
Saamelaisyleisölle elokuvan tarinassa ei ole mitään uutta. Rasismi, alistaminen ja vähättely ovat jättäneet jälkensä koko kansaan. Kirste Aikiota kylmää tieto aikaisempien polvien kohtalosta.
–Siinä iässä pikkulapset erotettiin perheistään, asutettiin asuntoloihin ja eristettiin puoleksi vuodeksi odottamaan kotilomalle pääsyä. Pahimmillaan asiaan kuului hakkaaminen ja nöyryyttäminen.
Viitteitä on myös seksuaalisesta väkivallasta: "Asuntolassa joutui seksuaalisesti tekemisiin vanhempien asuntolalaisten kanssa. Kukaan ei huolehtinut asuntolalaisista, koska asuntolatytöt eivät katsoneet perään. Lapset olivat aivan keskenään. Asuntolapiiat riiustelivat itse, joten eivät välittäneet asuntolan lapsista."
1940-luvulta alkaen saamelaislapset yhdessä muiden koululaisten kanssa jättivät kotinsa kuukausiksi jo seitsemänvuotiaina. Asuntoloihin matkustamisen käytäntö jatkui Suomessa 30 vuoden ajan, aina 70-luvulle saakka.
– Voi sanoa, että asuntolat ovat eräänlainen historiallinen trauma, sanoo Minna Rasmus Oulun yliopiston Giellagas-instituutista.
Rasmus on tutkinut Suomen saamelaisten asuntolakokemuksia ensin pro gradussaan ja nyt tekeillä olevassa väitöskirjassaan.
Asuntolakokemukset ovat yksi syy sille, että monet niissä asuneista eivät vanhemmaksi tultuaan halunneet puhua lapsilleen saamea. Tämä vaikuttaa yhä siihen, että saamen kieliä osataan heikosti.
Rasmuksen mukaan asuntolakokemuksista tarvitaan lisää tietoa. Ne ovat olleet pitkään tabu Suomessa.
Esimerkiksi Norjassa valtio on sitoutunut maksamaan assimilaatiopolitiikasta kärsineille saamelaisille korvauksia.
Elle Marjan kouluun ilmestyy ruotsalaisia antropologeja mittailemaan oppilaiden neniä ja kalloja. Lapset ja nuoret pakotetaan riisuuntumaan ja heidät kuvataan.
–Kyllä, kyllä, juuri tuollaista tapahtui. Ruotsalaiset olivat erittäin kiinnostuneita rotubiologiasta, Kirste Aikio tietää.
–Myös suomalaiset mittailivat kalloja. Mongoleiksi leimatuille suomalaisille oli tärkeää löytää Lapista vielä itseäkin surkeampi porukka, Aikio lohkaisee kitkerähköön sävyyn.
Saamenmaalla on kulkenut jos jonkinlaista tutkijaa ja haudanryöstäjää.
–Saamelaiset ovat kestäneet kaiken kovin kiltisti, keittäneet vieraille keiton ja sanoneet että aijaa, viette sitten arvoesineet mennessänne.
–Meidän kansan hienoimmat tavarat ovat British Museumissa.
Suomi tarvitsee totuuskomissioita
Taakkasiirtymä on Kirste Aikion mielestä ongelma, jonka käsittelyyn on heikosti työkaluja.
–Saamenkielistä psykoterapiaa ei ole, ja suomalainen terapeutti ei ymmärrä, mistä alkuperäiskansa puhuu.
Kirste Aikio kannattaa totuus- ja sovittelukomitean perustamista. Se kävisi läpi saamelaisten raskasta historiaa.
–Voi olla, että se on ainoa keino, jolla traumoista päästäisiin joskus yli.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että totuuskomissio voisi avata tien kohti parempaa, sovinnollista tulevaisuutta.
Totuuskomissio (Truth and Reconciliation Commission, TRC eli Totuus- ja sovintokomissio) oli Etelä-Afrikassa toiminut oikeusistuimen kaltainen elin, jonka perusti maan kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuonna 1995 selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia.
Totuuskomissio koostui armahdus-, korvaus- ja rehabilitaatio- sekä ihmisoikeusrikkomuskomiteoista. Ihmisoikeusrikkomuskomitea pyrki selvittämään rikkomusten uhrien henkilöllisyyden, nykytilanteen ja heidän kärsimänsä vahingon luonteen ja laajuuden.
Lisäksi komitea pyrki selvittämään oliko ihmioikeusrikkomus valtion tai muun organisaation, ryhmän tai yksilön järjestelmällisen suunnittelun tulosta.
Ihmisoikeusrikkomusten uhrit ohjattiin tämän jälkeen korvaus- ja rehabilitaatiokomitealle, joka pyrki tarjomaan ihmisoikeusrikkomusten uhreille tukea palauttaakseen heidän kunniansa sekä muodostaa ehdotuksia ja suosituksia uhrien, heidän perheittensä ja yhteisöjensä rehabilitoimiseksi.
Suomessa kärsimyskorvausten maksamisen on estänyt vanhentunut vahingonkorvauslaki, joka ei tunnista ihmisoikeusloukkausta ja ETENE:N( Eettisten asioiden neuvottelukunta) pelko siitä, että korvausten maksaminen yhdelle kaltoinkohdellulle ihmisryhmälle avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia.
ETENE:n noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivia, usein lastensuojelussa toimivia etiikan asiantuntijoita ja osaajia tuntuu harmittavan, jos saamelaiset, sijaishuollossa kaltoinkohdellut tai lobotomisoidut saisivat muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa /laitoksissa estettiin.
Totuuskomissiota odotellessa on sentään yksi lohtu – saamelainen elokuva. Saamelaisveri saapuu Suomen elokuvateattereihin 29. syyskuuta 2017. Ilmaisnäytöksiä elokuvasta järjestetään marraskuussa 2017 Helsingissä, Turussa ja Oulussa.
https://www.lapinkansa.fi/lappi/tuntureilta-nousee-tunnemyrsky-saamelaistytto-elle-marjan-pakahduttava-tarina-on-syksyn-iso-elokuvatapaus-200380318/
http://www.ennenjanyt.net/2016/09/saamelaisten-ja-australian-alkuperaiskansojen-kouluhistorian-erityispiirteet/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-valtion-kaltoinkohtelemat-eivat-saa-korvauksia-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia