Lastensuojelun tilanne Kuopiossa on edelleen hälyttävä, arvioi sosiaalihuollon ylitarkastaja Kirsi Kaikko Itä-Suomen aluehallintovirastosta vuonna 2015.
AVI:n tietojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0–17-vuotiaiden lasten määrä on vastaavan kokoisten kaupunkien vertailussa suuri. Pohjois-Savossa tehdään maan eniten lastensuojeluilmoituksia, jota Kuopion perusturvajohtaja Mari Antikainen ei koe ongelmana.
Jorma Penttinen, Marko Korhonen ja Markku Tervahauta.
Lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan tulee kuulla herkällä korvalla erityisesti silloin, kun he viestittävät tuen tarpeesta, muistuttaa Kaikko. HuosTa- tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Sijoitusten määrä on jälleen ampaissut nousuun koko maassa.
Kuopion yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäri Jorma Penttinen sanoo, että sote-uudistus tulee näkymään tavalliselle kansalaiselle palveluiden selkeytymisenä.
– Asiakas tietää, kehen ottaa yhteyttä, sen sijaan, että häntä pompotellaan luukulta toiselle.
Tuleva maakuntajohtaja Marko Korhonen kehuu sitä, että päätöksiä on saatu aikaiseksi ja vakuuttaa olevansa uudessa työssään pohjoissavolaisen ihmisen puolella.
Lahden sosiaali- ja terveystoimialan johtajan virasta irtisanoutuneen Kuopion palvelualuejohtaja Markku Tervahaudan mukaan kunnan perustehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnista huolehtiminen, joka saavutetaan asiakkaiden tarpeiden ja palvelujen yhteensovittamisella, asiakaslähtöisella palveluprosessien ohjauksella ja pidetyillä palvelulupauksilla. Itä-Suomen AVI:n johtoonkin hakenut Markku Tervahauta on pääministeri Juha Sipilän asettaman eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän jäsen. Työryhmän tehtävänä on hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Tavoitteena on luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa sekä omalta osaltaan luoda yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea.
Lokakuun Liike suosittaa Kuopion päättäjiä tutustumaan seuraavaan Savon Sanomissa uutisoituun tapaukseen ja pohtimaan miten tapaus vastaa Kuopion palvelulupauksia:
Kuopiolainen yksinhuoltaja joutui mielipuoliseen valintatilanteeseen
Pärjäätkö vai etkö pärjää?
Tällaisen kysymykseen joutui vastaamaan kuopiolainen yksinhuoltaja Matilda (nimi muutettu), kun hän olisi tarvinnut kaupungilta kodinhoitoapua. Koska kaupungilla ei ollut tarjota kotipalvelua riittävästi, Matildalle ehdotettiin lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Tätä ennen Kuopion kaupunki oli vastannut toistuvasti, että yksinhuoltajan perhe voi saada kotipalvelua enintään kolme kertaa viikossa ja neljä tuntia kerrallaan.
Monen tilanteessa tämä voi olla kylliksi, mutta Matildan kohdalla apua olisi tarvittu tuntuvasti enemmän. Jalkapöytä oli rusentunut lasipöydän alle. Koipi kipsissä ja sauvat kainalossa jopa kahvikupin pitäminen kädessä on vaikeaa. Samalla yksinhuoltajan pitäisi pystyä huolehtimaan kolmesta alle kouluikäisestä lapsestaan, joista nuorin on konttausiässä. Isovanhemmat ovat niin iäkkäitä, ettei nelihenkisen perheen arjen pyörittämistä voinut sälyttää heidän kontolleen.
Ei riittänyt, että lapsille laitetaan ruokaa kolme kertaa viikossa.
Oikeus kotipalveluun on subjektiivinen oikeus
Lain mukaan kuntien pitää tarjota lapsiperheille kotipalvelua esimerkiksi silloin, kun vanhempi sairastuu, uupuu tai elämäntilanne on muutoin vaikea. Huhtikuussa 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki sääti lapsiperheiden oikeuden kotipalveluun subjektiiviseksi. Lain soveltamisoppaan mukaan ”kotipalvelua on järjestettävä tarvittavassa määrin niinä vuorokauden aikoina, jolloin sitä tarvitaan”, kun kyse on lapsen terveyden tai kehityksen turvaamisesta.
Tulkinnanvaraa on siinä, mitä on lain tarkoittama välttämätön palvelu, toteaa sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Kirsi Kaikko.
– Sosiaalihuoltolakia koskevissa koulutustilaisuuksissa on tähdennetty, että palvelusisältö rakentuu asiakkaan tarpeiden mukaan. Ne eivät voi siis olla valmiita palvelupaketteja, joita on tarjolla vain etukäteen rajattu määrä tai tiettyinä aikoina, Kaikko huomauttaa.
Päätökset merkittiin salaiseksi
Tästä huolimatta Kuopion nettisivuilla kotipalvelulle ilmoitetaan selkeät enimmäismäärät: neljä tuntia päivässä, kolmena päivänä viikossa ja korkeintaan neljän kuukauden ajan.
Myöntämisperusteista on päättänyt Kuopion perusturva- ja terveyslautakunta kokouksessaan toukokuussa 2015. Uudistettu laki oli tuolloin juuri astunut voimaan. Salaiseksi merkitty pöytäkirja on saatavilla kaupungin Dynasty-tietopalvelusta. Toisin on kokouksen viiteaineiston laita, joka on merkitty salaiseksi, vaikkei se sisällä esimerkiksi arkaluontoisia henkilötietoja, jotka peruste salaamiselle. Sen sijaan asiakirjassa määritellään kotipalvelun asiakasmaksut. Samalla kotipalvelun tarjoaminen rajoitetaan enimmillään neljään tuntiin päivässä ja neljän kuukauden ajaksi.
Kaupunki: Rajoitukset ovat vain ohjeellisia
Samat rajoitukset toistuvat niin internet-sivuilla, lautakunnan päätöksessä kuin Matildan palvelutarpeen arvioinnissa.
– Nettisivujen on oltava linjassa sen kanssa, mitä käytännössä tehdään. Asiakkaiden pitää voida luottaa siihen, että sivuilla tarjottava tieto vastaa todellisuutta. Viranomaisen toimintaan ja tiedottamiseen ylipäätään pitää voida luottaa, kommentoi Kaikko.
Kuopion kaupungin edustajien mukaan asiakirjoissa mainitut rajoitukset eivät pidä paikkansa.
– Tämä on meillä päärajaus, mutta jokainen asiakas kohdataan meillä yksilönä. Raamit auttavat myös pelaamaan budjetin kanssa, sanoo lastensuojelun perhetyön palveluesimies Soile Hiltula.
– Oma hätä on aina yksilöllinen. Kotipalvelussa korostuu yksilöllinen palvelutarpeen arviointi ja me katsomme aina kokonaisuutta, Hiltula painottaa.
Käytännössä tämä tarkoitti Matildan kohdalla sitä, että sosiaalityöntekijät ehdottivat hänelle lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle perhetukikeskukseen tai sijaisperheeseen.
– Jotta lapsia ei olisi viety, jouduin sanomaan, että pärjään lasten kanssa, vaikka en pärjää, Matilda sanoo.
– Vaihtoehtoina oli joko lasten sijoitus tai imurointi kolme kertaa viikossa.
Lopulta tilanne ratkaistiin siten, että kaupungin kotipalvelu saapui aamuisin pukemaan lapset, ja aikuissosiaalityön rahoittama taksi kyyditsi lapset päiväkotiin.
Matildan mielestä ihanteellisinta ja inhimillisintä olisi ollut kotipalvelun saaminen 40 tunniksi viikossa. Nurinkurisinta on, että kotihoidosta koituvat kustannukset olisivat jotakuinkin samat kuin päiväkoti- ja taksijärjestelyn. Tällainen päivittäinen apu järjestyi vasta, kun alla oli useita puhelinsoittoja ja yhteydenottoja aluehallintovirastolta.
Kaupunki kielsi Matildaa näyttämästä omia asiakirjojaan
Kun Matilda pyysi lastensuojelun käynnistä raportin, hänelle sanottiin kaupungilta, ettei hän saa näyttää omia asiakirjojaan kenellekään – muutoin Matilda rikkoisi lakia.
Kun postia ei alkanut kuulua, Matilda kävi noutamassa paperit paikan päältä. Käyntejä tarvittiin kaksi, sillä ensimmäisellä kerralla raportti oli nippu tyhjiä paperiarkkeja.
– On ollut todella raskasta ja turhauttavaa taistella viranomaisten kanssa tilanteessa, joka on muutenkin hankala, Matilda sanoo.
Itä- ja Keski-Suomen KASTE- ohjelma sai yli 4 miljoonaa euroa rahaa lasten ja perheiden palveluiden kehittämiseen ja lisää myöntää LAPE- hanke. Keskeisin tavoite on ollut:
1) Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen vakiintuminen työmuodoiksi perus-, ehkäisevissä ja korjaavissa palveluissa ja erityispalveluiden vähentyminen; kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrän kääntyminen laskuun.
Tavoite ei ole toteutunut vaan huostaanottojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kunnat ovat peruspalvelujen sijaan investoineet edelleen lastensuojeluun.
Lasten huostaanottoja on aivan liikaa, koska huostaanotto on tehty liian helpoksi, tiivistää Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden emeritusprofessori J.P. Roos lastensuojelun tilanteen ja ehdottaa huostaanotto- oikeudenkäyntien siirtämistä hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin perheiden oikeusturvan takaamiseksi.
Dosentti Matti Rimpelä (Yle-uutiset,9.2.2015) Tampereen yliopistosta hämmästeli taannoin kuntapäättäjien "toisella kädellä ottamista ja toisella antamista". Rimpelän mukaan lastensuojelu ja lasten sijoittaminen laitoshoitoon on täysin suunnittelematonta ja erittäin kallista.
– Me käytämme yhä enemmän voimavaroja lasten sijoittamiseksi kodin ulkopuolelle. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai taloudellista järkeä. Iso ongelma on se, että koko prosessi on viimeiset 20 vuotta kulkenut suunnittelemattomasti kenenkään ohjaamatta.
Rimpelä moittii lautakunnissa, valtuustoissa ja eduskunnassakin istuvia.
– Kaksi asiaa puuttuu: inhimillistä viisautta ja taloudellista ymmärrystä kunnista. Eli jostain syystä kunnat ei rakenna perhepalveluja, perhetyötä, kotipalvelua, kasvatusneuvontaa, vaan mieluummin käyttävät ne rahat lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, sanoo Rimpelä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "Kuopion tilastot osoittavat vakavaa asennevammaa, kun alle 18 -vuotiaista lapsista on sijoitettu kodin ulkopuolelle paljon yli maan keskiarvon. Asennevamma ilmenee luutuneina ennakkoasenteina, kyvyttömyytenä nähdä asiakas sosiaalihuollon palveluihin oikeutettuna ihmisenä.
Hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä huostaanottoasiassa on usein kyse perheestä, joka on pyrkinyt saamaan lapselleen ja itselleen palvelua omasta kunnastaan siinä onnistumatta.
Järjenvastaista on panostaa sijoitettuun lapseen jopa yli 800 euroa vuorokaudessa, kun rahoilla saadaan usein aikaan rikoksia tekeviä, päihteitä käyttäviä nuoria. Näyttää siltä, että Kuopion lastensuojelussa tehdään hartiavoimin työtä lasten syrjäyttämiseksi.
Kuopion päättäjien kannattaisi harkita koko lastensuojeluosaston lopettamista, koska se aiheuttaa niin paljon vahinkoa lapsiperheille. Mitä saisittekaan tilalle säästyneinä kuluina? Laadukasta päivähoitoa, perusopetusta, terveydenhuoltoa, lapsille harrastustoimintaa, kodinhoitaja jne."
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko teille ehdotettu lapsenne sijoitusta kun olette pyytäneet kotiapua? Kuka ehdotti ja missä kaupungissa? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
AVI:n tietojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0–17-vuotiaiden lasten määrä on vastaavan kokoisten kaupunkien vertailussa suuri. Pohjois-Savossa tehdään maan eniten lastensuojeluilmoituksia, jota Kuopion perusturvajohtaja Mari Antikainen ei koe ongelmana.
Jorma Penttinen, Marko Korhonen ja Markku Tervahauta.
Lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan tulee kuulla herkällä korvalla erityisesti silloin, kun he viestittävät tuen tarpeesta, muistuttaa Kaikko. HuosTa- tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Sijoitusten määrä on jälleen ampaissut nousuun koko maassa.
Kuopion yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäri Jorma Penttinen sanoo, että sote-uudistus tulee näkymään tavalliselle kansalaiselle palveluiden selkeytymisenä.
– Asiakas tietää, kehen ottaa yhteyttä, sen sijaan, että häntä pompotellaan luukulta toiselle.
Tuleva maakuntajohtaja Marko Korhonen kehuu sitä, että päätöksiä on saatu aikaiseksi ja vakuuttaa olevansa uudessa työssään pohjoissavolaisen ihmisen puolella.
Lahden sosiaali- ja terveystoimialan johtajan virasta irtisanoutuneen Kuopion palvelualuejohtaja Markku Tervahaudan mukaan kunnan perustehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnista huolehtiminen, joka saavutetaan asiakkaiden tarpeiden ja palvelujen yhteensovittamisella, asiakaslähtöisella palveluprosessien ohjauksella ja pidetyillä palvelulupauksilla. Itä-Suomen AVI:n johtoonkin hakenut Markku Tervahauta on pääministeri Juha Sipilän asettaman eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän jäsen. Työryhmän tehtävänä on hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Tavoitteena on luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa sekä omalta osaltaan luoda yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea.
Lokakuun Liike suosittaa Kuopion päättäjiä tutustumaan seuraavaan Savon Sanomissa uutisoituun tapaukseen ja pohtimaan miten tapaus vastaa Kuopion palvelulupauksia:
Kuopiolainen yksinhuoltaja joutui mielipuoliseen valintatilanteeseen
Pärjäätkö vai etkö pärjää?
Tällaisen kysymykseen joutui vastaamaan kuopiolainen yksinhuoltaja Matilda (nimi muutettu), kun hän olisi tarvinnut kaupungilta kodinhoitoapua. Koska kaupungilla ei ollut tarjota kotipalvelua riittävästi, Matildalle ehdotettiin lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Tätä ennen Kuopion kaupunki oli vastannut toistuvasti, että yksinhuoltajan perhe voi saada kotipalvelua enintään kolme kertaa viikossa ja neljä tuntia kerrallaan.
Monen tilanteessa tämä voi olla kylliksi, mutta Matildan kohdalla apua olisi tarvittu tuntuvasti enemmän. Jalkapöytä oli rusentunut lasipöydän alle. Koipi kipsissä ja sauvat kainalossa jopa kahvikupin pitäminen kädessä on vaikeaa. Samalla yksinhuoltajan pitäisi pystyä huolehtimaan kolmesta alle kouluikäisestä lapsestaan, joista nuorin on konttausiässä. Isovanhemmat ovat niin iäkkäitä, ettei nelihenkisen perheen arjen pyörittämistä voinut sälyttää heidän kontolleen.
Ei riittänyt, että lapsille laitetaan ruokaa kolme kertaa viikossa.
Oikeus kotipalveluun on subjektiivinen oikeus
Lain mukaan kuntien pitää tarjota lapsiperheille kotipalvelua esimerkiksi silloin, kun vanhempi sairastuu, uupuu tai elämäntilanne on muutoin vaikea. Huhtikuussa 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki sääti lapsiperheiden oikeuden kotipalveluun subjektiiviseksi. Lain soveltamisoppaan mukaan ”kotipalvelua on järjestettävä tarvittavassa määrin niinä vuorokauden aikoina, jolloin sitä tarvitaan”, kun kyse on lapsen terveyden tai kehityksen turvaamisesta.
Tulkinnanvaraa on siinä, mitä on lain tarkoittama välttämätön palvelu, toteaa sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Kirsi Kaikko.
– Sosiaalihuoltolakia koskevissa koulutustilaisuuksissa on tähdennetty, että palvelusisältö rakentuu asiakkaan tarpeiden mukaan. Ne eivät voi siis olla valmiita palvelupaketteja, joita on tarjolla vain etukäteen rajattu määrä tai tiettyinä aikoina, Kaikko huomauttaa.
Päätökset merkittiin salaiseksi
Tästä huolimatta Kuopion nettisivuilla kotipalvelulle ilmoitetaan selkeät enimmäismäärät: neljä tuntia päivässä, kolmena päivänä viikossa ja korkeintaan neljän kuukauden ajan.
Myöntämisperusteista on päättänyt Kuopion perusturva- ja terveyslautakunta kokouksessaan toukokuussa 2015. Uudistettu laki oli tuolloin juuri astunut voimaan. Salaiseksi merkitty pöytäkirja on saatavilla kaupungin Dynasty-tietopalvelusta. Toisin on kokouksen viiteaineiston laita, joka on merkitty salaiseksi, vaikkei se sisällä esimerkiksi arkaluontoisia henkilötietoja, jotka peruste salaamiselle. Sen sijaan asiakirjassa määritellään kotipalvelun asiakasmaksut. Samalla kotipalvelun tarjoaminen rajoitetaan enimmillään neljään tuntiin päivässä ja neljän kuukauden ajaksi.
Kaupunki: Rajoitukset ovat vain ohjeellisia
Samat rajoitukset toistuvat niin internet-sivuilla, lautakunnan päätöksessä kuin Matildan palvelutarpeen arvioinnissa.
– Nettisivujen on oltava linjassa sen kanssa, mitä käytännössä tehdään. Asiakkaiden pitää voida luottaa siihen, että sivuilla tarjottava tieto vastaa todellisuutta. Viranomaisen toimintaan ja tiedottamiseen ylipäätään pitää voida luottaa, kommentoi Kaikko.
Kuopion kaupungin edustajien mukaan asiakirjoissa mainitut rajoitukset eivät pidä paikkansa.
– Tämä on meillä päärajaus, mutta jokainen asiakas kohdataan meillä yksilönä. Raamit auttavat myös pelaamaan budjetin kanssa, sanoo lastensuojelun perhetyön palveluesimies Soile Hiltula.
– Oma hätä on aina yksilöllinen. Kotipalvelussa korostuu yksilöllinen palvelutarpeen arviointi ja me katsomme aina kokonaisuutta, Hiltula painottaa.
Käytännössä tämä tarkoitti Matildan kohdalla sitä, että sosiaalityöntekijät ehdottivat hänelle lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle perhetukikeskukseen tai sijaisperheeseen.
– Jotta lapsia ei olisi viety, jouduin sanomaan, että pärjään lasten kanssa, vaikka en pärjää, Matilda sanoo.
– Vaihtoehtoina oli joko lasten sijoitus tai imurointi kolme kertaa viikossa.
Lopulta tilanne ratkaistiin siten, että kaupungin kotipalvelu saapui aamuisin pukemaan lapset, ja aikuissosiaalityön rahoittama taksi kyyditsi lapset päiväkotiin.
Matildan mielestä ihanteellisinta ja inhimillisintä olisi ollut kotipalvelun saaminen 40 tunniksi viikossa. Nurinkurisinta on, että kotihoidosta koituvat kustannukset olisivat jotakuinkin samat kuin päiväkoti- ja taksijärjestelyn. Tällainen päivittäinen apu järjestyi vasta, kun alla oli useita puhelinsoittoja ja yhteydenottoja aluehallintovirastolta.
Kaupunki kielsi Matildaa näyttämästä omia asiakirjojaan
Kun Matilda pyysi lastensuojelun käynnistä raportin, hänelle sanottiin kaupungilta, ettei hän saa näyttää omia asiakirjojaan kenellekään – muutoin Matilda rikkoisi lakia.
Kun postia ei alkanut kuulua, Matilda kävi noutamassa paperit paikan päältä. Käyntejä tarvittiin kaksi, sillä ensimmäisellä kerralla raportti oli nippu tyhjiä paperiarkkeja.
– On ollut todella raskasta ja turhauttavaa taistella viranomaisten kanssa tilanteessa, joka on muutenkin hankala, Matilda sanoo.
Itä- ja Keski-Suomen KASTE- ohjelma sai yli 4 miljoonaa euroa rahaa lasten ja perheiden palveluiden kehittämiseen ja lisää myöntää LAPE- hanke. Keskeisin tavoite on ollut:
1) Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen vakiintuminen työmuodoiksi perus-, ehkäisevissä ja korjaavissa palveluissa ja erityispalveluiden vähentyminen; kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrän kääntyminen laskuun.
Tavoite ei ole toteutunut vaan huostaanottojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kunnat ovat peruspalvelujen sijaan investoineet edelleen lastensuojeluun.
Lasten huostaanottoja on aivan liikaa, koska huostaanotto on tehty liian helpoksi, tiivistää Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden emeritusprofessori J.P. Roos lastensuojelun tilanteen ja ehdottaa huostaanotto- oikeudenkäyntien siirtämistä hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin perheiden oikeusturvan takaamiseksi.
Dosentti Matti Rimpelä (Yle-uutiset,9.2.2015) Tampereen yliopistosta hämmästeli taannoin kuntapäättäjien "toisella kädellä ottamista ja toisella antamista". Rimpelän mukaan lastensuojelu ja lasten sijoittaminen laitoshoitoon on täysin suunnittelematonta ja erittäin kallista.
– Me käytämme yhä enemmän voimavaroja lasten sijoittamiseksi kodin ulkopuolelle. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai taloudellista järkeä. Iso ongelma on se, että koko prosessi on viimeiset 20 vuotta kulkenut suunnittelemattomasti kenenkään ohjaamatta.
Rimpelä moittii lautakunnissa, valtuustoissa ja eduskunnassakin istuvia.
– Kaksi asiaa puuttuu: inhimillistä viisautta ja taloudellista ymmärrystä kunnista. Eli jostain syystä kunnat ei rakenna perhepalveluja, perhetyötä, kotipalvelua, kasvatusneuvontaa, vaan mieluummin käyttävät ne rahat lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, sanoo Rimpelä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "Kuopion tilastot osoittavat vakavaa asennevammaa, kun alle 18 -vuotiaista lapsista on sijoitettu kodin ulkopuolelle paljon yli maan keskiarvon. Asennevamma ilmenee luutuneina ennakkoasenteina, kyvyttömyytenä nähdä asiakas sosiaalihuollon palveluihin oikeutettuna ihmisenä.
Hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä huostaanottoasiassa on usein kyse perheestä, joka on pyrkinyt saamaan lapselleen ja itselleen palvelua omasta kunnastaan siinä onnistumatta.
Järjenvastaista on panostaa sijoitettuun lapseen jopa yli 800 euroa vuorokaudessa, kun rahoilla saadaan usein aikaan rikoksia tekeviä, päihteitä käyttäviä nuoria. Näyttää siltä, että Kuopion lastensuojelussa tehdään hartiavoimin työtä lasten syrjäyttämiseksi.
Kuopion päättäjien kannattaisi harkita koko lastensuojeluosaston lopettamista, koska se aiheuttaa niin paljon vahinkoa lapsiperheille. Mitä saisittekaan tilalle säästyneinä kuluina? Laadukasta päivähoitoa, perusopetusta, terveydenhuoltoa, lapsille harrastustoimintaa, kodinhoitaja jne."
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko teille ehdotettu lapsenne sijoitusta kun olette pyytäneet kotiapua? Kuka ehdotti ja missä kaupungissa? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com