Riitta Högbackan mukaan kansainvälisen adoption taustalla vaikuttaa globaali järjestelmä, joka tukee joidenkin ihmisten vanhemmuutta ja tekee sen toisille vaikeaksi tai mahdottomaksi riippuen heidän paikastaan rotuun, etnisyyteen, kansallisuuteen, sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan perustuvissa hierarkioissa.
Avoimeen adoptioon liittyvä biologisten äitien oikeuksien tunnustaminen veisi käytäntöjä kohti globaalimpaa oikeudenmukaisuutta, mikä olisi myös lasten edun mukaista.
Lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa kannatetaan vain juhlapuheissa
Avoin adoptio tuli lakiin heinäkuussa 2012 (laki 22/2012 8 luku ”Adoptiolapsen oikeus pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaansa”). Suomessa yhteydenpito adoptioperheen ja biologisen perheen välillä on ollut harvinaista. On arvioitu, että kymmenen viime vuoden aikana sadasta adoptiosta vain kymmenkunta on ollut avoimia (Mattinen 2009).
Tämä käy ilmi myös toimittaja Tuula Kasasen keräämistä aikuisten adoptoitujen haastatteluista, joista monet kuvaavat suljetun adoption ja salailun kielteisiä seurauksia (Kasanen 2005). Adoptioperheet ry:n kartoituksessa vuodelta 2005, johon vastasi 33 kotimaasta adoptoinutta perhettä ja 278 kansainvälistä adoptioperhettä, vain 3 prosenttia ilmoitti, että lapsi on tekemisissä biologisen perheensä kanssa. Biologisesta perheestä oli jotain tietoa 53 prosentilla vastaajista, kun taas vähän vajaa puolet ilmoitti, ettei tiennyt mitään.
Högbackan mukaan vaikuttaa siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. Esimerkiksi adoptiolain uudistusta pohtineen laajapohjaisen työryhmän ( jossa oli mm. adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen edustus) mietinnössä mainitaan kyllä uutena asiana avoin adoptio, mutta se nähdään ”poikkeustapauksena” lähinnä sellaisissa sijaisperheadoptioissa, joissa lapsi on jo ennen adoptiota ollut yhteydessä biologisiin vanhempiinsa.
Komitean mielestä: ”Ei ole realistista olettaa eikä perusteltua erityisesti pyrkiäkään siihen, että adoptiolapsen ja aikaisemman vanhemman välisen yhteydenpidon jatkuminen adoption vahvistamisen jälkeen muodostuisi käytännöksi kaikissa adoptioissa tai edes suurimmassa osassa niistä” (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41). Työryhmän mielestä esimerkiksi tilannetta, jossa adoptioperhe lähettää biologiselle perheelle valokuvia ja tietoja lapsen voinnista, ei pidä vahvistaa tuomioistuimessa, koska ”tällainen yksipuolinen tietojen ja kuvien lähettäminen ei kuitenkaan tapahdu ensisijaisesti lapsen edun vuoksi” (mts. 109).
Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192).
Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Kriittistä lukijaa kummastuttaa joidenkin adoptiolainsäädäntötyöryhmän järjestöjen historiallisen muistin katoaminen ja kaksinaamaisuus. Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Adoptioon antamisen syy on usein pelkkä köyhyys
Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.
Högbackan mukaan adoptiovanhempien olisi myös hyvä tietää, että monet äidit haluavat tietoja lapsestaan ja lapset äideistään. Yhteyksiä ei pitäisi kokonaan katkaista.
”Adoptiovanhemmuuden haasteena on myös sen ymmärtäminen, että heidän lapsensa ei ole yksinomaan yksinoikeudella heidän. Monet adoptiovanhemmat toimivatkin aktiivisesti adoptiojärjestelmän parantamisen puolesta.”
Hänen mukaansa asenteet kansainvälistä adoptiota kohtaan ovat yleisesti varsin mustavalkoiset.
”Osa ajattelee, että kyse on uuskolonialistisesta orjakaupasta. Toinen leiri on sitä mieltä, että adoptiolla pelastetaan orpolapsia. Näiden suuntien väliltä pitäisi löytää keskitie, jossa pidettäisiin huolta köyhien äitien oikeuksista, mutta myös lapsille pitäisi antaa mahdollisuus omaan kotiin ja perheeseen.”
Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy. Senkin jälkeen on aina lapsia, jotka eivät voi asua synnyinperheessään ja tarvitsevat adoptiovanhemmat.
”Ihannetapauksessa adoptiossa yhdistyy lapsen tarve saada vanhemmat ja vanhempien toive saada lapsi. Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä kuitenkin huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.”
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).
Köyhien on syytä varautua pakkoadoptioyrityksiin
Adoptoitavien lasten vähetessä ja suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän tuntien on todennäköistä, että:
1. Sosiaalityöntekijät ja poliitikot saavat varautua lähitulevaisuudessa adoptioiden markkinointiin. Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin , -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.
2. Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.
2. Köyhät ja suojattomat äidit myös Suomessa saavat varautua pakkoadoptioyrityksiin, joita tehdään ensikodeissa ja perhe- , päihde - ja psykiatrisissa kuntoutuslaitoksissa, joista köyhien äitien kannattaa pysyä yhä tarkemmin erossa.
Yhä useampi köyhä äiti voidaan pakottaa ennakollisilla lastensuojeluilmoituksilla ja huostaanotolla uhkailemalla johonkin laitokseen, josta tehdään huostaanottoon ja pakkoadoptioon johtava kiireellinen sijoitus laittomin perustein.
3. Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.
4. Venäläisten ja kiinalaisten adoptiolasten vähentyminen suuntaa markkinoita Afrikkaan ja adoptoitavaksi päätyy yhä useammin köyhän, sairaan tai raiskatun äidin lapsi tai kaapattu, karannut , kadonnut , sairas/vammainen tai ostettu lapsi. Lännen adoptiointo takaa sen, että afrikkalaisten äitien köyhyyttä, sairauksia ja suojattomuutta hoidetaan adoptioilla ja paikallisen hyvinvoinnin/ infrastruktuurin rakentaminen, yhteisöjen vahvistaminen ja rakenteellinen kehitysyhteis/sosiaalityö jätetään tekemättä.
5. Yhä useampi adoptiolapsi poikkeaa ulkonäöltään ja terveydentilaltaan valtaväestöstä , altistuu rasismille, kiusaamiselle ja ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden kokemuksille , alkaa oireilla ja päätyy viranomaisten huostaanottamaksi. Vaikeasti oireileville/ sairaille lapsille ei löydy sijaisperheitä joten heidät säilötään koko lapsuuden ajaksi lastensuojelulaitoksiin vailla valvontaa tai panostusta terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
6. Tiukat ehdot adoptiolle asettanut Haagin sopimus ja Cantwellin tarkastuslista korvataan viranomaisten määrittelemällä lapsen edun käsitteellä, jolla voidaan argumentoida niin adoptiolapsen kuin tämän vanhempien tosiasiallista etua ja tahtoa vastaan.
7. Adoptioon liittyvät väärinkäytökset lisääntyvät ja niitä peitellään salassapitoon vedoten. Adoptiokäytännöt irroitetaan lainsäädännöstä ja siirretään viranomaisten harkintavallan alaisuuteen. Adoptiotoimijoiden yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa laatimiin lakeihin jätetään tahallaan viranomaismielivallan ja väärinkäytökset mahdollistavia porsaanreikiä epäeettisten adoptioiden helpottamiseksi kuten nykyinen adoptiolaki osoittaa.
8. Yhä useampi kehitysmaasta adoptoiva adoptiovanhempi adoptoi iäkkäänä ja yksin ja yhä useampi adoptiolapsi kokee uuden hylkäämisen adoptiovanhemman sairastumisen ja ennenaikaisen kuoleman muodossa, joka voitaisiin välttää nimeämällä adoptoitavalle lapselle aina varavanhemmat.
9. Isät sivuutetaan adoptioprosesseissa vielä tehokkaammin kuin huoltoriidoissa tai huostaanotoissa. Tapauksissa , joissa pakkoadoption kohteeksi kaavailtu äiti on painostettu johonkin laitokseen, isän kontaktit sekä äitiin että lapseen pyritään estämään kokonaan.
10. Yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset ovat vaarassa joutua adoptoiduiksi vastoin omaa ja biologisten vanhempiensa tietoa ja tahtoa.
Ennen adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen ja lastensuojeluviranomaisten adoptiovyörytystä kaikkien adoptiojärjestelmää ja adoptiolasten ja heidän biologisten vanhempiensa asemaa parantamaan pyrkivien kansalaisten tulisi yhdistyä ohi ja yli biologisten vanhempien oikeuksista piittaamattomien järjestö- ja viranomaistahojen. Lokakuun Liike ilmoittaa halukkuutensa yhteistyöhön lastensuojelukriittisten adoptiovanhempien ja Riitta Högbackan, Marika Tollmanin, Elina Rautasen, Jonna Salmelan, Marjaana Svalan ja Tellervo Söderbergin kaltaisten rohkelikkojen kanssa.
Lokakuun Liike on kiinnostunut siitä, miten poliitikoille ja sosiaalityöntekijöille markkinoidaan (avointa) adoptiota ja kysyy : Kuka , missä, miten ja milloin markkinoi avointa adoptiota ja millaisin argumentein?
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko sinulle ehdotettu, että antaisit lapsesi adoptioon? Millä perusteella? Kuka ehdotti, miten ja missä? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
Kirjallisuus:
Koskinen, Sarkkinen, Svala ( 2014) Kansainvälinen adoptio Suomessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43062/978-951-39-5590-8.pdf?sequence=4
Salmela, Jonna(2015) Lapsen edun ensisijaisuus kansainvälisissä adoptioissa
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154571/Lapsen%20edun%20ensisijaisuus%20kv%20adoptioissa_20150312_2200.pdf?sequence=2
Tollman Marika( 2006) Salainen äitiys- Lapsen adoptioon antaneiden äitien kokemuksia adoptiosta http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090051/URN_NBN_fi_joy-20090051.pdf
Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-lakimuutoksia-ei-saa-tehda-ilman-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
Avoimeen adoptioon liittyvä biologisten äitien oikeuksien tunnustaminen veisi käytäntöjä kohti globaalimpaa oikeudenmukaisuutta, mikä olisi myös lasten edun mukaista.
Lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa kannatetaan vain juhlapuheissa
Avoin adoptio tuli lakiin heinäkuussa 2012 (laki 22/2012 8 luku ”Adoptiolapsen oikeus pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaansa”). Suomessa yhteydenpito adoptioperheen ja biologisen perheen välillä on ollut harvinaista. On arvioitu, että kymmenen viime vuoden aikana sadasta adoptiosta vain kymmenkunta on ollut avoimia (Mattinen 2009).
Tämä käy ilmi myös toimittaja Tuula Kasasen keräämistä aikuisten adoptoitujen haastatteluista, joista monet kuvaavat suljetun adoption ja salailun kielteisiä seurauksia (Kasanen 2005). Adoptioperheet ry:n kartoituksessa vuodelta 2005, johon vastasi 33 kotimaasta adoptoinutta perhettä ja 278 kansainvälistä adoptioperhettä, vain 3 prosenttia ilmoitti, että lapsi on tekemisissä biologisen perheensä kanssa. Biologisesta perheestä oli jotain tietoa 53 prosentilla vastaajista, kun taas vähän vajaa puolet ilmoitti, ettei tiennyt mitään.
Högbackan mukaan vaikuttaa siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. Esimerkiksi adoptiolain uudistusta pohtineen laajapohjaisen työryhmän ( jossa oli mm. adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen edustus) mietinnössä mainitaan kyllä uutena asiana avoin adoptio, mutta se nähdään ”poikkeustapauksena” lähinnä sellaisissa sijaisperheadoptioissa, joissa lapsi on jo ennen adoptiota ollut yhteydessä biologisiin vanhempiinsa.
Komitean mielestä: ”Ei ole realistista olettaa eikä perusteltua erityisesti pyrkiäkään siihen, että adoptiolapsen ja aikaisemman vanhemman välisen yhteydenpidon jatkuminen adoption vahvistamisen jälkeen muodostuisi käytännöksi kaikissa adoptioissa tai edes suurimmassa osassa niistä” (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41). Työryhmän mielestä esimerkiksi tilannetta, jossa adoptioperhe lähettää biologiselle perheelle valokuvia ja tietoja lapsen voinnista, ei pidä vahvistaa tuomioistuimessa, koska ”tällainen yksipuolinen tietojen ja kuvien lähettäminen ei kuitenkaan tapahdu ensisijaisesti lapsen edun vuoksi” (mts. 109).
Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192).
Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Kriittistä lukijaa kummastuttaa joidenkin adoptiolainsäädäntötyöryhmän järjestöjen historiallisen muistin katoaminen ja kaksinaamaisuus. Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Adoptioon antamisen syy on usein pelkkä köyhyys
Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.
Högbackan mukaan adoptiovanhempien olisi myös hyvä tietää, että monet äidit haluavat tietoja lapsestaan ja lapset äideistään. Yhteyksiä ei pitäisi kokonaan katkaista.
”Adoptiovanhemmuuden haasteena on myös sen ymmärtäminen, että heidän lapsensa ei ole yksinomaan yksinoikeudella heidän. Monet adoptiovanhemmat toimivatkin aktiivisesti adoptiojärjestelmän parantamisen puolesta.”
Hänen mukaansa asenteet kansainvälistä adoptiota kohtaan ovat yleisesti varsin mustavalkoiset.
”Osa ajattelee, että kyse on uuskolonialistisesta orjakaupasta. Toinen leiri on sitä mieltä, että adoptiolla pelastetaan orpolapsia. Näiden suuntien väliltä pitäisi löytää keskitie, jossa pidettäisiin huolta köyhien äitien oikeuksista, mutta myös lapsille pitäisi antaa mahdollisuus omaan kotiin ja perheeseen.”
Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy. Senkin jälkeen on aina lapsia, jotka eivät voi asua synnyinperheessään ja tarvitsevat adoptiovanhemmat.
”Ihannetapauksessa adoptiossa yhdistyy lapsen tarve saada vanhemmat ja vanhempien toive saada lapsi. Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä kuitenkin huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.”
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).
Köyhien on syytä varautua pakkoadoptioyrityksiin
Adoptoitavien lasten vähetessä ja suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän tuntien on todennäköistä, että:
1. Sosiaalityöntekijät ja poliitikot saavat varautua lähitulevaisuudessa adoptioiden markkinointiin. Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin , -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.
2. Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.
2. Köyhät ja suojattomat äidit myös Suomessa saavat varautua pakkoadoptioyrityksiin, joita tehdään ensikodeissa ja perhe- , päihde - ja psykiatrisissa kuntoutuslaitoksissa, joista köyhien äitien kannattaa pysyä yhä tarkemmin erossa.
Yhä useampi köyhä äiti voidaan pakottaa ennakollisilla lastensuojeluilmoituksilla ja huostaanotolla uhkailemalla johonkin laitokseen, josta tehdään huostaanottoon ja pakkoadoptioon johtava kiireellinen sijoitus laittomin perustein.
3. Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.
4. Venäläisten ja kiinalaisten adoptiolasten vähentyminen suuntaa markkinoita Afrikkaan ja adoptoitavaksi päätyy yhä useammin köyhän, sairaan tai raiskatun äidin lapsi tai kaapattu, karannut , kadonnut , sairas/vammainen tai ostettu lapsi. Lännen adoptiointo takaa sen, että afrikkalaisten äitien köyhyyttä, sairauksia ja suojattomuutta hoidetaan adoptioilla ja paikallisen hyvinvoinnin/ infrastruktuurin rakentaminen, yhteisöjen vahvistaminen ja rakenteellinen kehitysyhteis/sosiaalityö jätetään tekemättä.
5. Yhä useampi adoptiolapsi poikkeaa ulkonäöltään ja terveydentilaltaan valtaväestöstä , altistuu rasismille, kiusaamiselle ja ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden kokemuksille , alkaa oireilla ja päätyy viranomaisten huostaanottamaksi. Vaikeasti oireileville/ sairaille lapsille ei löydy sijaisperheitä joten heidät säilötään koko lapsuuden ajaksi lastensuojelulaitoksiin vailla valvontaa tai panostusta terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
6. Tiukat ehdot adoptiolle asettanut Haagin sopimus ja Cantwellin tarkastuslista korvataan viranomaisten määrittelemällä lapsen edun käsitteellä, jolla voidaan argumentoida niin adoptiolapsen kuin tämän vanhempien tosiasiallista etua ja tahtoa vastaan.
7. Adoptioon liittyvät väärinkäytökset lisääntyvät ja niitä peitellään salassapitoon vedoten. Adoptiokäytännöt irroitetaan lainsäädännöstä ja siirretään viranomaisten harkintavallan alaisuuteen. Adoptiotoimijoiden yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa laatimiin lakeihin jätetään tahallaan viranomaismielivallan ja väärinkäytökset mahdollistavia porsaanreikiä epäeettisten adoptioiden helpottamiseksi kuten nykyinen adoptiolaki osoittaa.
8. Yhä useampi kehitysmaasta adoptoiva adoptiovanhempi adoptoi iäkkäänä ja yksin ja yhä useampi adoptiolapsi kokee uuden hylkäämisen adoptiovanhemman sairastumisen ja ennenaikaisen kuoleman muodossa, joka voitaisiin välttää nimeämällä adoptoitavalle lapselle aina varavanhemmat.
9. Isät sivuutetaan adoptioprosesseissa vielä tehokkaammin kuin huoltoriidoissa tai huostaanotoissa. Tapauksissa , joissa pakkoadoption kohteeksi kaavailtu äiti on painostettu johonkin laitokseen, isän kontaktit sekä äitiin että lapseen pyritään estämään kokonaan.
10. Yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset ovat vaarassa joutua adoptoiduiksi vastoin omaa ja biologisten vanhempiensa tietoa ja tahtoa.
Ennen adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen ja lastensuojeluviranomaisten adoptiovyörytystä kaikkien adoptiojärjestelmää ja adoptiolasten ja heidän biologisten vanhempiensa asemaa parantamaan pyrkivien kansalaisten tulisi yhdistyä ohi ja yli biologisten vanhempien oikeuksista piittaamattomien järjestö- ja viranomaistahojen. Lokakuun Liike ilmoittaa halukkuutensa yhteistyöhön lastensuojelukriittisten adoptiovanhempien ja Riitta Högbackan, Marika Tollmanin, Elina Rautasen, Jonna Salmelan, Marjaana Svalan ja Tellervo Söderbergin kaltaisten rohkelikkojen kanssa.
Lokakuun Liike on kiinnostunut siitä, miten poliitikoille ja sosiaalityöntekijöille markkinoidaan (avointa) adoptiota ja kysyy : Kuka , missä, miten ja milloin markkinoi avointa adoptiota ja millaisin argumentein?
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko sinulle ehdotettu, että antaisit lapsesi adoptioon? Millä perusteella? Kuka ehdotti, miten ja missä? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
Kirjallisuus:
Koskinen, Sarkkinen, Svala ( 2014) Kansainvälinen adoptio Suomessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43062/978-951-39-5590-8.pdf?sequence=4
Salmela, Jonna(2015) Lapsen edun ensisijaisuus kansainvälisissä adoptioissa
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154571/Lapsen%20edun%20ensisijaisuus%20kv%20adoptioissa_20150312_2200.pdf?sequence=2
Tollman Marika( 2006) Salainen äitiys- Lapsen adoptioon antaneiden äitien kokemuksia adoptiosta http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090051/URN_NBN_fi_joy-20090051.pdf
Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-lakimuutoksia-ei-saa-tehda-ilman-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta