Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on seurannut hämmästellen viime aikojen päivähoitokeskusteluja. Häntä pohdituttaa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) halu lyhentää kodinhoidontukea. Grahn-Laasonen tahtoo lapset päivähoidon piiriin viimeistään puolitoistavuotiaana.
Keltikangas-Järvinen tahtoo tuoda esille vinoutuneen näkemykseen, jonka mukaan lapsi, joka vietäisiin aiemmin päivähoitoon, kouluttautuisi pitemmälle:
– Viime päivinä paljon keskustelua herättänyt tutkimus kertoo vain sen, että koulutettujen vanhempien lapset kouluttautuvat pitkälle. Korrelaatio aikaisen päivähoitoon viennin ja kouluttautumisen välillä hävisi, kun mukaan tuli toinen selittävä tekijä, vanhempien koulutus.
Työelämän vaatimukset vanhemmille johtavat kompromissiajatteluun, jonka Keltikangas-Järvinen toivoo perustuvan älylliselle rehellisyydelle:
– Jos kotona on yksivuotias tuttisuu konttaamassa, kannattaisi miettiä mitä olisi se varhaiskasvatus, jota pieni tarvitsee ja jota vanhemmat itse eivät voi hänelle antaa. Älyllinen rehellisyys on kuitenkin kova vaatimus asiassa, jossa liikkuu niin paljon tunteita, Keltikangas-Järvinen miettii.
Ihmisaivojen kehittymistä ei voi jouduttaa ja lapselle tulisi antaa aikaa kehittyä. Biologisella puolella Keltikangas-Järvisen mukaan hahmotetaan lapsen oppimis- ja vastaanottokyky tietyssä järjestyksessä, mutta psyykkisellä puolella yhä oletetaan, että lapsi kyllä oppii, kunhan lapsi asetetaan kyseiseen tilanteeseen ja monet lapsen kehitystarpeet jäävät huomaamatta. Psykologiset tutkimukset tosin kertovat johdonmukaisesti, mitä lapset tarvitsevat ja mikä puolestaan on haitallista.
Keltikangas-Järvisen mukaan ryhmäkoon ollessa pieni, voi puolivuotiaskin lapsi hyvin päivähoidossa.
Liian iso ryhmäkoko on pienille aivoille liian iso haaste käsiteltäväksi. Jo 12 lapsen ryhmä on liian iso 1–2 -vuotiaalle taaperolle, sillä vuorovaikutustilanteiden määrä nousee liian suureksi hänen kokemukselleen ja aivojensa kehitystasolleen. Tuolloin valitettaviksi selviytymiskeinoiksi taaperoille ilmaista kokemuksiaan jää anoina reaktioina joko itkuinen vetäytyminen tai aggressio. Lasten haastava- sekä häiriökäyttäytyiminen tuottaa huolta päivähoidossa, lisää työntekijöiden tarvetta ja vie työntekijöiden työaikaa sekä myös uuvuttaa heitä. Näin ollen kasvattamisesta ja sosiaalisuuden ohjaamisesta jäävät monet tärkeät seikat ohjaamatta ja lapsilta saamatta turvallisuuden kokemus, joka on taaperoikäisen tärkein kehitystehtävä.
– Tutkimusten mukaan päivähoidon laatuun ensisijaisesti vaikuttavat lapsiryhmän koko, hoitajien ja lapsiryhmän pysyvyys ja hoitopäivän pituus. Hoitajien koulutuksen on osoitettu olevan vasta toissijainen tekijä. Korkea koulutus ei auta, jos tilanne on vaikea.
Tutkimusten mukaan yksi ja kaksivuotiaat tarvitsevat pienen ryhmän välivaihetta ennen suureen ryhmään siirtymistä. Esimerkiksi kaksivuotias voi hyvin neljän–viiden lapsen ryhmässä.
– Laatuerot päiväkotien välillä ovat luvattoman suuret. Vanhemmat ajattelevat usein, että hoitajat ovat pääosin koulutettuja lastentarhanopettajia ja kaikki toiminta suunniteltua varhaiskasvatusta. Kuten Marjatta Kalliala on tutkimuksessaan osoittanut, voi käydä niinkin, ettei lapsi ole päiväkotivuoden aikana sijaisten puutteen ja muiden käytännön ongelmien takia lainkaan lastentarhanopettajan ohjauksessa.
Entä missä vaiheessa lapsi hyötyy päiväkodista? Keltikangas-Järvisen mukaan nelivuotias lapsi kaipaa leikkikavereita ja ohjattua tekemistä ja viisivuotias tarvitsee jo selkeästi ikäistänsä seuraa.
– Ei ole voitu osoittaa, että päivähoidon ulkopuolelle jäämisestä olisi selkeää haittaa lapsen kognitiiviselle kehitykselle. Leikkikavereita tai sisaruksia tarvitaan kuitenkin tässä tapauksessa.
Pienen lapsen kortisolitaso alkaa nousta kuuden tunnin jälkeen. Kymmenen tunnin hoitopäivä suuressa ryhmässä saa kortisolitason niin korkeaksi, ettei se ehdi tasaantua yön aikana.
Lokakuun liike tahtoo huomauttaa, että usein lastensuojelun viranomaisen toimesta etsitään syytä lapsen itkuiseen ja aggressiiviseen käytökseen vanhemmista. Syy kuitenkin saattaa löytyä myös päiväkodin arjesta, jossa ryhmäkoon suuruus ja päiväkodin struktuurin ja arjen tunnelman sekavuus aiheuttaa lapselle liian suuren haasteen. Tätä tärkeää havaintoa ei tulisi ohittaa vain sillä perustelulla, että päiväkodin työntekijät ovat ammattilaisia.
Vanhempien on hyvä myös pohtia tarkkaan, jos lastensuojelu painostaa laittamaan taaperoa päiväkotiin mm. vaikkapa uhkaamalla lapsen huostaanotolla muutoin. Lapsen etu ei ole välttämättä edes joutua vain neljäksi tunniksi päivästään liian suureen ryhmään hoidettavaksi.
Tärkeä on pohtia vastataanko lapsen päivässä hänen kiintymyssuhteiden tarpeisiin riittävällä tavalla. Onko päivähoidon henkilökunnalla riittävästi aikaa antaa hellyttä, rakkautta, syliä ja hyväksyvää ymmärtävää huomioita lapsellenne, on se tärkein kysymys.
Lue myös:
Professori: Kaikki päivähoito ei ole varhaiskasvatusta – ”Pienillä aivoilla joudutaan liian suureen ryhmään” (Helsingin Uutiset 9.12.16):
http://www.helsinginuutiset.fi/…/463735-professori-kaikki-p…
Lapsen kiintymyssuhteiden mitätöiminen vaarantaa lapsen kehityksen lastensuojeluasiakkuuden aikana (LL 9.12.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/lapsen-kiintymyssuhteiden-mi…
Lapset vailla hellyyttä lastensuojelussa (LL 19.12.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/lapset-vailla-hellyytta-last…
Keltikangas-Järvinen tahtoo tuoda esille vinoutuneen näkemykseen, jonka mukaan lapsi, joka vietäisiin aiemmin päivähoitoon, kouluttautuisi pitemmälle:
– Viime päivinä paljon keskustelua herättänyt tutkimus kertoo vain sen, että koulutettujen vanhempien lapset kouluttautuvat pitkälle. Korrelaatio aikaisen päivähoitoon viennin ja kouluttautumisen välillä hävisi, kun mukaan tuli toinen selittävä tekijä, vanhempien koulutus.
Työelämän vaatimukset vanhemmille johtavat kompromissiajatteluun, jonka Keltikangas-Järvinen toivoo perustuvan älylliselle rehellisyydelle:
– Jos kotona on yksivuotias tuttisuu konttaamassa, kannattaisi miettiä mitä olisi se varhaiskasvatus, jota pieni tarvitsee ja jota vanhemmat itse eivät voi hänelle antaa. Älyllinen rehellisyys on kuitenkin kova vaatimus asiassa, jossa liikkuu niin paljon tunteita, Keltikangas-Järvinen miettii.
Ihmisaivojen kehittymistä ei voi jouduttaa ja lapselle tulisi antaa aikaa kehittyä. Biologisella puolella Keltikangas-Järvisen mukaan hahmotetaan lapsen oppimis- ja vastaanottokyky tietyssä järjestyksessä, mutta psyykkisellä puolella yhä oletetaan, että lapsi kyllä oppii, kunhan lapsi asetetaan kyseiseen tilanteeseen ja monet lapsen kehitystarpeet jäävät huomaamatta. Psykologiset tutkimukset tosin kertovat johdonmukaisesti, mitä lapset tarvitsevat ja mikä puolestaan on haitallista.
Keltikangas-Järvisen mukaan ryhmäkoon ollessa pieni, voi puolivuotiaskin lapsi hyvin päivähoidossa.
Liian iso ryhmäkoko on pienille aivoille liian iso haaste käsiteltäväksi. Jo 12 lapsen ryhmä on liian iso 1–2 -vuotiaalle taaperolle, sillä vuorovaikutustilanteiden määrä nousee liian suureksi hänen kokemukselleen ja aivojensa kehitystasolleen. Tuolloin valitettaviksi selviytymiskeinoiksi taaperoille ilmaista kokemuksiaan jää anoina reaktioina joko itkuinen vetäytyminen tai aggressio. Lasten haastava- sekä häiriökäyttäytyiminen tuottaa huolta päivähoidossa, lisää työntekijöiden tarvetta ja vie työntekijöiden työaikaa sekä myös uuvuttaa heitä. Näin ollen kasvattamisesta ja sosiaalisuuden ohjaamisesta jäävät monet tärkeät seikat ohjaamatta ja lapsilta saamatta turvallisuuden kokemus, joka on taaperoikäisen tärkein kehitystehtävä.
– Tutkimusten mukaan päivähoidon laatuun ensisijaisesti vaikuttavat lapsiryhmän koko, hoitajien ja lapsiryhmän pysyvyys ja hoitopäivän pituus. Hoitajien koulutuksen on osoitettu olevan vasta toissijainen tekijä. Korkea koulutus ei auta, jos tilanne on vaikea.
Tutkimusten mukaan yksi ja kaksivuotiaat tarvitsevat pienen ryhmän välivaihetta ennen suureen ryhmään siirtymistä. Esimerkiksi kaksivuotias voi hyvin neljän–viiden lapsen ryhmässä.
– Laatuerot päiväkotien välillä ovat luvattoman suuret. Vanhemmat ajattelevat usein, että hoitajat ovat pääosin koulutettuja lastentarhanopettajia ja kaikki toiminta suunniteltua varhaiskasvatusta. Kuten Marjatta Kalliala on tutkimuksessaan osoittanut, voi käydä niinkin, ettei lapsi ole päiväkotivuoden aikana sijaisten puutteen ja muiden käytännön ongelmien takia lainkaan lastentarhanopettajan ohjauksessa.
Entä missä vaiheessa lapsi hyötyy päiväkodista? Keltikangas-Järvisen mukaan nelivuotias lapsi kaipaa leikkikavereita ja ohjattua tekemistä ja viisivuotias tarvitsee jo selkeästi ikäistänsä seuraa.
– Ei ole voitu osoittaa, että päivähoidon ulkopuolelle jäämisestä olisi selkeää haittaa lapsen kognitiiviselle kehitykselle. Leikkikavereita tai sisaruksia tarvitaan kuitenkin tässä tapauksessa.
Pienen lapsen kortisolitaso alkaa nousta kuuden tunnin jälkeen. Kymmenen tunnin hoitopäivä suuressa ryhmässä saa kortisolitason niin korkeaksi, ettei se ehdi tasaantua yön aikana.
Lokakuun liike tahtoo huomauttaa, että usein lastensuojelun viranomaisen toimesta etsitään syytä lapsen itkuiseen ja aggressiiviseen käytökseen vanhemmista. Syy kuitenkin saattaa löytyä myös päiväkodin arjesta, jossa ryhmäkoon suuruus ja päiväkodin struktuurin ja arjen tunnelman sekavuus aiheuttaa lapselle liian suuren haasteen. Tätä tärkeää havaintoa ei tulisi ohittaa vain sillä perustelulla, että päiväkodin työntekijät ovat ammattilaisia.
Vanhempien on hyvä myös pohtia tarkkaan, jos lastensuojelu painostaa laittamaan taaperoa päiväkotiin mm. vaikkapa uhkaamalla lapsen huostaanotolla muutoin. Lapsen etu ei ole välttämättä edes joutua vain neljäksi tunniksi päivästään liian suureen ryhmään hoidettavaksi.
Tärkeä on pohtia vastataanko lapsen päivässä hänen kiintymyssuhteiden tarpeisiin riittävällä tavalla. Onko päivähoidon henkilökunnalla riittävästi aikaa antaa hellyttä, rakkautta, syliä ja hyväksyvää ymmärtävää huomioita lapsellenne, on se tärkein kysymys.
Lue myös:
Professori: Kaikki päivähoito ei ole varhaiskasvatusta – ”Pienillä aivoilla joudutaan liian suureen ryhmään” (Helsingin Uutiset 9.12.16):
http://www.helsinginuutiset.fi/…/463735-professori-kaikki-p…
Lapsen kiintymyssuhteiden mitätöiminen vaarantaa lapsen kehityksen lastensuojeluasiakkuuden aikana (LL 9.12.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/lapsen-kiintymyssuhteiden-mi…
Lapset vailla hellyyttä lastensuojelussa (LL 19.12.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/lapset-vailla-hellyytta-last…